BLASER ES 63 5/5 Jahdissa.

Jahtikausi sai alkunsa heti elokuun ensimmäisellä viikolla supikoiran kyttäyksellä. Osa vanhemmista supikoirista vältteli Kanu-loukkua. Kyseiset supit tulisi saada eräksi ampumalla. Kyttäystornin ja riistaeläimille tarkoitetun ruokinta-automaatin etäisyys on 50 metriä. Supit liikkuvat kyttäystornista 360 astetta 10- ja 100 metrin välisellä alueella. Alkusyksyn supeja varten olin ladannut haulikkorihlani 3,6 g:n V-Max luodilla ja Federalin Premium 16/70 nro 6 hauleilla. Kyttäystornissa supin tappoa odotellessa pääsin tutustumaan vanhan Swarovski kiikaritähtäimen hämäräominaisuuksiin. Yllätyin kun katselukiikarini Zeiss Conquestin 10x42 erottelukyky hämärässä hiipui kun taas Swarovskin kiikaritähtäimellä näki ampua vielä ihan hyvin. Pimeän edetessä ensimmäisenä vaikeutui ahtaan tolppien välisen ristikon erottaminen hämärässä. Ristikkoa oli mukava testata isokokoiseen ruokailevaan mäyrään. Mäyrä nojasi seisten ruokinta-automaatin syöttökaukaloa vasten kuin humalassa huojuva suomalainen mies Viru hotellin baaritiskillä. Mäyrä ruokaili aikansa ja poistui omille teilleen. Ensimmäisen kyttäysillan jälkeen päätin ottaa seuraavalle kerralle torniin mukaan 8x58 kokoluokan katselukiikarit. Pelkästään kiikaritähtäimen läpi katsominen rasittaisi turhaan silmiäni ja kyttäysjahti muuttuisi epämiellyttäväksi illan hämärtyessä.

Syksyn aikana en päässyt kanalintujahtiin kuin kerran ulkoiluttamaan Blaser haulikkorihlaani, eikä metsästystilanteita tuolloin kohdalleni osunut. Hirvikauden päättyessä pääsin vihdoin tammikuussa muun riistan kyttäyspuuhiin. Edellisellä kerralla haulikkorihlan kanssa avonaisessa tornissa oli lämpöä lähes +20 astetta, nyt lähes -20 astetta. Torniin menin vasta pimeällä illalla yhdeksän jälkeen. Valoa oli sen verran, että Swarovski kiikaritähtäimellä pystyi tähtäämään avonaisessa lumisessa maisemassa. Muutaman tunnin odottelun jälkeen ruokinta-automaatille tuli kolme rusakkoa säntäilemään edes takaisin. Päätin jatkaa odottelua, mikäli paikalle ilmaantuisi muuta pyydettävää. Rusakoiden päätöntä touhua tarkkaillessa päätin kokeilla kuinka onnistun kovassa pakkasessa vaihtaa tavallisen haulikkopatruunan täyteiseen. Vaihtaminen onnistui helposti ja ennen kaikkea äänettömästi. Haulikkorihlan kompaktin koon takia sitä on myös helppo käsitellä ahtaassa tilassa.

Koillisesta puhaltava tuuli alkoi pikkuhiljaa kylmettää varpaitani ja päätin lopettaa jahdin. Sitä ennen päätin poistaa muonavahvuudesta yhden rusakon. Valitsin ristikkoon isoimman vieterikintun. Käsiviritin työntyi eteen lähes äänettömästi, samoin snellari. Rusakko istua jöpötti paikoillaan. Matkaa rusakkoon oli noin 50 metriä. Swarovskin ahdas ristikko paksuilla sivu- ja alatolpilla oli kuin tehty tuolta matkalta rusakon kokoiselle eläimelle. Rusakko mahtui mukavasti paksujen tolppien väliin helpottaen tähtäämistä. Laukaus kajahti hiljaisessa yössä ja rusakot säntäilivät nyt hivenen kovempaa vauhtia kadoten ruokintapaikan läheisyydestä. Rusakko löytyi koirani avustuksella pienen kuusen alta. Rusakon kuolinjuoksu oli noin 70 metriä. Luoti oli osunut rusakkoa etulavan alaosaan. Ilman koiraa tai verijälkiä on riistaeläinten löytäminen ruokintapaikan läheisyydestä vaikeaa. Alue on yleensä tampattu täyteen riistaeläinten jälkiä. Pakomatkan lyhentämiseen ja verijälkien lisäämiseen voi vaikuttaa nopeammin laajenevalla luotivalinnalla.

Talven mittaan istuin haulikkorihlan kanssa parhaimmillaan -28 asteen pakkasessa. Kovasta pakkasesta huolimatta kolmen tunnin istumisen jälkeen aseen piippujen avaaminen ja käsiviritin toimivat normaalisti, ilman turhaa kylmyydestä johtuvaa jäykkyyttä. Jäykkyyttä sen sijaan alkoi ilmetä aseen omistajassa. Kolmen tunnin istumisen jälkeen lämpökenkien pohjat pettivät ja tornista oli poistuttava. Vaikka mainitsin Swarovskin tähtäinkiikarin toimivan myös hämärässä, niin metsäisissä varjoisissa passipaikoissa ei Swarovskin valovoima ole kuitenkaan riittävä. Tämän huomasin tilanteessa, jossa yritin ampua lähellä olevaa rusakkoa luotipiipulla. Ammuin rusakosta ohi. Kiväärimiehen tulisi myös tajuta käyttää haulipiippua lyhyille matkoille. Ehkä muistan tämän seuraavalla jahtikaudella. Avonaisilla ja lumisilla paikoilla tähtäinkiikarilla vielä pärjäsi, mikäli matkat eivät olleet kovinkaan pitkiä. 

LOPUKSI

Miinuksena tässä aseessa on aseen hankala huoltopurkaminen ja aikaa vievä latausten testaaminen radalla. Talvella piippuja voisi kiireisempi jäähdyttää laukausten välissä vaikka jätesäkkiin käärittynä lumessa. Yhdistelmäaseiden yleisenä huonona puolena ampumaradalla on mielestäni se, että aseen lataamisen yhteydessä joutuu tuetun ampuma-asennon purkamaan kokonaan ja lataamisen jälkeen hakemaan hyvä ampuma-asento uudelleen. Sylinterilukkoisella ammuttaessa ja aseen uudelleen virittämisessä ei tarvitse purkaa ampuma-asennosta muuta kuin lataavan käden.

Yhdistelmäaseissa tulee myös huomioida se seikka, että mikäli optiikalla varustetun yhdistelmäaseen piipuista luotipiippu sijaitsee alimpana, on piippu- ja tähtäinlinjassa suurempi ero verrattuna esimerkiksi optiikalla varustettuihin pulttilukkoisiin metsästyskivääreihin.

Sitä mukaan kun löytää yhdistelmäaseelleen oikeat lataukset myös aikaa vievät ratakäynnit vähenevät. Oikeiden latausten löytämisen jälkeen pääsee keskittymään puhtaasti metsästykseen. Metsästäjä, joka käyttää tehdaspatruunoita ja vieläpä vain yhtä patruunalaatua, selviää vielä vähemmällä.

Yhdistelmäaseille löytyy käyttötarkoituksensa. Yhdistelmäase ei ole paras vaihtoehto, mutta soveltuu moneen käyttötarkoitukseen vallan mainiosti. Varsinkin jos haluaa jahdissa välttyä kahden metsästysaseen kantamiselta. Pystykorvan kanssa kanalintuja pyytävälle on haulikkorihla erinomainen valinta. Minulle ase sopii pienriistan kyttäys- ja houkuttelumetsästykseen. 

Aseen monipuolisuus on ehdottomasti yksi hyvä puoli. Toisena voisi mainita ainakin tämän aseen kompaktin koon (keveys, lyhyys ja hyvä tasapaino). Asetta on helppo käsitellä ahtaissa tiloissa (kyttäyskopit ja jahtitornit). Kolmas hyvä puoli tässä aseessa on äänettömyys. Asetta käsitellessä kylmällä kelillä passissa, niin piippuja avatessa kuin käsiviritintä käytettäessä, on Blaserin haulikkorihla hiljainen. Kyseistä ominaisuutta osaa kyttäysjahdissa arvostaa.

Käytetyn asepaketin hinnalla verrattuna uuteen asepakettiin säästää myös tuhansia euroja. Mielestäni Blaser es 63 haulikkorihla soveltuu vanhasta tekniikastaan huolimatta erinomaisesti siihen mihin se on suunniteltukin – metsästykseen.

Teksti ja kuva PO