maanantai 20. huhtikuuta 2020

Jälleenlatausholkkien puhdistaminen

Holkit valmiina puhdistusta varten.
Hylsyjen supistaminen on yksi jälleenlataamisen tärkeä työvaihe. Ammutut hylsyt voidaan joko kokosupistaa tai kaulasupistaa. Jälkimmäinen pidentää hylsyn käyttöikää ja lisää tarkkuuspotentiaalia. Kaulasupistettu hylsy on supistettu vain kaulaosastaan ja pesittyy vain yhteen kyseiselle patruunalle tarkoitettuun kiväärin patruunapesään. Kokosupistaminen supistaa tai muokkaa hylsyn kokosupistusholkissa alkuperäiseen hylsymittaan. Kokosupistettu hylsy on alkuperäisessä mitassaan varmatoimisempi ja pesittyy sekä poistuu varmemmin patruunapesästä.

Hylsyn voiteluaineita
Ennen kuin hylsyjä ryhdytään supistamaan, täytyy hylsyt esikäsitellä ja yksi näistä vaiheista on hylsyjen voitelu voiteluaineella. Jos hylsyä ei voitele tai säästää liiaksi voiteluainetta, juuttuu liian kuiva hylsy varmasti jossain vaiheessa latauspuristimen supistusholkkiin. Hylsyjä ei tule kuitenkaan voidella liikaa, koska liiaksi voidellut hylsyt eivät supistu alkuperäiseen mittaan välttämättä oikealla tavalla. Liika voiteluaine hylsyssä vaikeuttaa myös ruudittamisvaihetta. Lisäksi liian suuri määrä voiteluainetta kerää epäpuhtauksia supistusholkkiin ja näin ollen lisää supistusholkin puhdistamisen tarvetta.

Olen voidellut hylsyt Lymanin öljymäisellä hylsynvoiteluaineella ja yksi 60 gramman purkki on kestänyt jo kohta kymmenen vuotta. Ainoa ikävä piirre kyseisessä öljyssä on hylsyn kaulan sisäpuoleinen öljyäminen. Öljyn poistaminen hylsystä supistamisen jälkeen on työlästä. Jos öljyä ei poista kaulan sisäpuolelta, tarttuu ruuditusvaiheessa ruudit hylsyn kaulan sisäpuolelle, vaikeuttaen ruudittamista ja panoksen tasalaatuista syttymistä. Helpottaakseni hylsyn kaulan sisäpuoleisen voiteluöljyn poistamisen tarvetta olen käyttänyt Reddingin hylsynkaulan kuivavoiteluainetta. Reddingin kuivavoiteluaineen tumma grafiitti tarttuu ja värjää hylsyn. Sama aine tarttuu myös supistusholkkiin, kuten myös muut voiteluöljyt ja vaseliinin tyyppiset rasvat ja vahat.

Purettu holkki ja likainen nallipiikki (kuva suuremmaksi klikkaamalla kuvaa)
Uudet jälleenlatausholkit tulisi aina ennen käyttöä puhdistaa teollisuusrasvoista ja mahdollisista tuotantoprosessin aiheuttamista epäpuhtauksista. Jos et ole muistanut tehdä kyseistä puhdistusta ennen holkkien käyttöönottoa, niin viimeistään nyt on aiheellista toteuttaa holkkien puhdistus. Puhdistamalla holkit mahdollisista epäpuhtauksista holkkien käyttöikä pitenee ja latausvaiheessa latauskompponenttien laatu säilyy tarkoituksen mukaisena, eikä ikäviä yllätyksiä pääse syntymään kesken jälleenlatausprosessin. Puhdistamalla latausholkit säännöllisesti saat ladattua helpommin varmatoimisia ja tarkkoja patruunoita. Ennen huoltotoimenpiteitä kannattaa varmuudeksi lukea valmistajan käyttöohjeet.

Supistusholkin pesu ultraäänipesurissa
Ennen puhdistamista tulee jälleenlatausholkki purkaa. Latausholkkien puhdistamistapoja on monenlaisia. Varmatoimisin tapa on ultraäänipesuri. Halvempia ja kuitenkin toimivia tapoja on liottaa latausholkit suljetussa muoviastiassa esimerkiksi palo-/dieselöljyssä tai mineraalitärpätissä. Ennen liottamista holkit voi käsitellä kauttaaltaan jarrujen puhdistusaineella tai jollain muulla rasvanpoistoaineella. Liottamisen jälkeen holkit voi puhdistaa ja kuivata vielä paineilmalla tai pelkästään talouspaperilla. Aina holkkeja ei tarvitse välttämättä edes liottaa, vaan pelkkä puhdistaminen rasvanpoistoaineella ja paineilmalla riittää. Supistusholkkien kyljessä kierteiden kohdalla on yleensä pieni ilmareikä. Kyseinen läpireikä kannattaa puhdistaa esimerkiksi paperiliittimellä tai rautalangan pätkällä. Latausholkkien puhdistamiseen löytyy myös omia holkkien puhdistamiseen tarkoitettuja puhdistuaineita.

Puhdistus- ja voiteluaineet
Kuivauksen jälkeen voi holkit öljytä kevyesti. Suojavoiteluun kannattaa käyttää CLP- tyyppistä öljyä. Huoltotoimenpiteiden jälkeen holkki tulee kasata ja varmistua supistusholkissa olevan nallin poistopiikin oikeasta pituudesta. Piikin oikea pituus tulee tarkistaa valmistajan käyttöohjeista. Puhdistamisen ja mahdollisen varastoöljyämisen jälkeen säilytän jälleenlatusholkkeja kuivassa ja tarpeeksi ilmavassa tilassa holkkien omissa muovirasioissa. Jos holkkeja säilyttää normaalia huoneenlämpöä poikkeavissa olosuhteissa, kannattaa holkkien säilytysrasiaan laittaa mukaan silica-gel kosteudenpoistajapussi.

Teksti ja kuvat; P.O.




keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Lyijyttömät luodit metsästyksessä

Lyijyttömiä vaihtoehtoja metsästykseen
Ensimmäinen hirvi saapui nuolukivelle. Kyseessä oli iso naarashirvi - matriarkka, jota muut hirvet kunnioittivat ja antoivat tilaa. Poikahirvet ja yksi isompi vanhempi uroshirvi, odottelivat vielä mäen päällä omaa vuoroaan alaslaskeutumiselle. Ensimmäinen uroshirvi, joka laskeutui mäeltä oli tappisarvi. Juuri oikeanlainen ja odotettu saalis. Seuramme alueelta oli jaetut hirviluvat käytetty ja nyt oli jäljellä hyllyluvallinen hirvi. Sopimuksen mukaan kyseeseen tuli vain hirvenvasa, tappisarvi, ylivuotinen tai muu tuottamaton hirvi. Tappisarvi oli juurikin sopiva eräksi. Nyt täytyi vain toivoa, että jahdin kaikki palaset osuisivat kohdalleen. Oli kirkas puolipilvinen pimeä joulukuun ilta. Pelto oli puitu, mutta ei käännetty. Ohut pakkaslumi peitti osittain pellon. Puitu vaalea pelto värjättynä vienolla lumisateella loivat mahdollisuuden riistalaukaukselle. Muuta ampumapaikkaa ei luonto pimeän takia suonnut. Naarashirvi hermostui tappisarven ääntelyihin ja liian läheisiin kehonliiikkeisiin. Tällä nuolukivibaarilla ei naarashirven mielestä näyttänyt olevan riittävän hyvää tarjontaa, tai sitten paikallinen seura kävi muuten vain hermoille. Olihan kiimakausi ohi jo kuukausi sitten. Oli aika lähteä muualle ja jättää onnettoman näköinen tappisarvi poikaporukan keskuuteen.

Aiemmin iltapäivästä oli kaksi metsäkaurista kulkenut eri aikaan pohjoiseen. Molemmat metsäkauriit olivat haistaneet tornissa lymyävän jahtimiehen päästyään kahden männyn väliin. Tuuli kävi lounaasta ja hajuni osui täsmälleen mainitsemieni puiden väliin. Naarashirvi loikkasi pellolle. Suunta oli kohti etelää. Kohti kahta mäntyä. Nyt ei ollut aikaa hukattavissa. Piti toimia nopeasti. Mikäli naarashirvi ehtisi puiden väliin, haistaisi hirvi metsästäjän ja mörähtäisi varoitusäänen välittömästi. Otin naarashirven takana olevan uroshirven tähtäimeen. Tappisarvi oli hetken ojanpohjalla ruokailemassa ja ampumakulma oli pimeässä sen verran huono, etten viitsinyt hirveä ampua. Odotin uroshirven nousevan ojanpohjalta. Samanaikaisesti naarashirvi lähestyi puiden väliä, josta hirvi saisi hajun tornissa olevasta metsästäjästä. Uroshirvi nousi ojasta ja otti muutaman askeleen naaran perään. Naarashirvi ynähti ja uroshirvi pysähtyi - laukaus kajahti ja hirvet säntäsivät juoksuun. Uroshirvi yritti pysyä naaraan perässä, mutta vauhti loppui kesken ja hirvi alkoi huojua. Tiesin osuneeni hirveen ja odottelin hirven kaatumista samalla hirven reaktiota katselukiikareilla seuraten. Hirvi huojui ja kaatui maahan noin 50 metrin päähän ampujasta. Vielä muutama syvä hengenveto ja hiljaisuus. Hirvijahti oli päättynyt. Osuma ei ollut täydellinen, vaan hivenen liian takana. Barnesin Tipped tsx .338 Win. Mag. kupariluoti osui 840 m/s vauhdilla viistottain hirveen hajottaen maksan ja hivenen pötsiä. Luodin ulostulo hirven vasemmasta kyljestä teki hyvän ja helposti seurattavan verijäljen.

Tappisarvi (kuvat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa)
Viikko hirven ampumisen jälkeen olin jälleen samassa jahtitornissa. Tällä kertaa oli vuorossa valkohäntäpeurat. Normaalin vahtimismetsästysvarustuksen lisäksi otin mukaan peurapillin. Oli joulukuun kymmenes päivä ja kiimakausi peurojen osalta ohitse. Päätin kuitenkin testata, olisiko pillillä mitään vaikutusta jahdissa onnistumiseen. Puolen tunnin tornissa istumisen jälkeen puhalsin pilliin ensimmäisen kerran. Pidin vartin verran taukoa ja puhalsin uudelleen lyhyen törähdyksen. Seuraavaksi pidin puolen tunnin tauon ja säädin pilliä nuoremman pukin äänelle. Yksi lyhyt puhallus. Tornin vasemmalla puolella taimikossa rapisi, mutta mitään ei näkynyt. Vartin päästä uusi lyhyt puhallus samalla pillin asetuksella. Jälleen kuului rapinaa pakkasen puremasta paljaasta metsämaasta. Puusta pudonneet lehdet ja risut kuuluivat nyt selkeämmin liikkujan jalkojen alla.

Pimeys valtasi aluetta ja nyt olin metsän suuntaan pelkkien äänien varassa. Pellolle ja 92 metrin päässä olevalla sokerijuurikaskasalle oli vielä näköyhteys. Jotain heilahti taimikon ja pellon rajalla. Sorkat rapisivat puidulla pellolla ja hirvieläimen sivuprofiili oli peurapukin. Raamit olivat sonnimaiset ja eläimen pää kantoi komeaa kruunua kohti sokerijuurikkaita. Tietysti pukki käänsi juurikaskasalla kehonsa siten, ettei minulla ollut muuta näköpiirissä kuin peuran takapuoli. Vielä näkyi kuitenkin hyvin peurapukin häntä valkoista peräpeiliään vasten. Säädin kiväärin optiikan suurennoksen sopivaksi ja valopisteen himmeimmälle asetukselle. Nyt täytyi vain odotella peuran kääntävän kyljen kohti ristikkoa.

Pukki heilutteli sarviaan sokerijuurikkaan syömisen lomassa. Ilmeisesti juurikaskasasta osa vierähti kasan vasemmalle puolelle kesken eläimen ruokailun. Tavoitellessaan karanneita juurikaspaloja käänsi peurapukki kyljen osittain näkyviin, Nyt tuli tilaisuus. Puristin liipaisimesta. Laukausääneen jälkeen kuului epämääräistä rapinaa pellolta. Vaihdoin kiväärin nopeasti katselukiikareihin yrittäen seurata pukin mahdollista kuolinjuoksua. Mitään en nähnyt, enkä kuullut. Tilanne oli nopeasti ohi. Enpä ollut ihan varma riistalaukauksesta. Kylki ei ollut täysin ampujaa kohti, vaan viistosti. Olin yrittänyt osua peuraa etulapaan.

Hetken odottelun jälkeen pakkasin varusteet mahdollisimman äänettömästi reppuuni. Laskeuduin tornista alas niin hiljaa kuin pystyin. Mikäli peura oli haavakkona lähialueella, niin en halunnut hätistellä peuraa kauemmaksi turhalla metelöinnillä. Juurikaskasalle päästyäni olin helpottunut. Komea kahdeksanpiikkinen peurapukki makasi kasan vieressä. Barnesin 338 Win.Mag. 225 grainin Tipped tsx- luoti oli lävistänyt pukin vasemman etulavan ja tullut peuran kaulan kautta ulos. Ilmeisesti pukki oli osuman jälkeen juossut refleksimäisesti kyljellään maassa, aiheuttaen pellolla kuolinjuoksun ääniä.

Peurapukki ja viimeinen ateria.
Jahtitapahtumien jälkeen siirrytään otsikon aiheeseen. Käsittelen asiaa tuotannollisilla viljemmillä tapahtuvan metsästyksen näkökulmasta. Aiheen luoteihin olen siirtynyt eri kiväärikaliipereissa kokemusten myötä koko ajan enemmän - osittain pakostakin. Kupari- ja messinkiluodit saattavat tulevaisuudessa olla ainoat lailliset vaihtoehdot, mikäli lyijyn käyttö metsästyksessä kielletään. Olenpahan valmiina mahdolliseen muutokseen.

Lyijyttömissä metsästykseen suunnitelluissa luodeissa käytetään yleisesti kuparia ja messinkiä. Näistä suosituimpia metsästyskäytössä on kupariluodit. Kupariluodit eivät ole välttämättä täyttä kuparia, vaan metalliseoksia, joissa on muun muassa sinkkiä tai aiemmin mainitsemaani messinkiä (kuparin ja sinkin seos). Monoliittisissa kupariluodeissa ei ole vaippaa, kuten esimerkiksi lyijyluodeissa. Lähes kaikki tämän päivän kupariluodit on tunnistettavissa polymeerikärjestä ja monessa luodissa on myös veneperä. Polymeerikärki ja veneperä yhdessä parantavat luodin ballistiikkaa. Lisäksi polymeerikärjen toisena tehtävänä on toimia luodin ontelon avaajana, joko sienimäiseksi tai neljään sakaraan. Riippuen siitä kuinka luodin toiminta kohteessa on suunniteltu. Kupari on materiaalina lyijyä kevyempää. Keveyden takia samanpainoiset kupariluodit ovat lyijyluoteja pidempiä. Keveydestä ja pituudesta huolimatta kupariluoti säilyttää massansa paremmin, eikä sirpaloidu samalla tavalla, kuin monet lyijyluodit. Kupariluodit ovat kehittyneet alkuajoistaan, jolloin muun muassa Barnesin TSX- luotien sakarat saattoivat irrota nykyisiä luoteja helpommin.

Kupariluotipatruuna ja naarashirvi
Olen jo muutaman vuoden käyttänyt sorkkariistajahdeissa kupariluotia metsästyspatruunoissani, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kuluneella metsästyskaudella olen ampunut useita hirvieläimiä aiheen luodeilla. Käyttämäni kaliiperit ovat olleet 338 Win.Mag, 30-06 Springfield ja 308 Win. 30- kaliiperit ovat ainoat, joissa olen käyttänyt myös tehdasladattua patruunaa (Sellier & Bellot eXergy Blue). Lyijyttömiä tehdaspatruunoita olen käyttänyt riistan ruokintapaikoilla, joissa ampumaetäisyydet ovat olleet 30-100 metrin etäisyyksillä. Perinteiselle 308- kaliiperille löytyy normaalietäisyyksille ammuttaessa tehdaspatruunoista hyviä lyijyttömiä vaihtoehtoja, joissa luodin lähtönopeuden ei välttämättä tarvitse olla markkinoiden nopein patruuna. Hitaammilla patruunoilla mahdollinen lihahukkakin saattaa olla vähäisempää.

Kupariluotien tarkkuus on pääsääntöisesti erinomaista tai ainakin sorkkariistalle riittävää. Vahtimismetsästyksessä saattaa riistalaukaus kohdistua hirveen, peuraan tai metsäkauriiseen. Tämän johdosta olen valinnut 30- kaliiperisissa keskiarvon kupariluodin painolle. Omalla kohdalla keskiarvo on 150 grainia eli 9,7 grammaa. 338- kaliiperissa suunta saattaa olla tulevaisuudessa nykyistä 225 grainin luotia kevyempi. Kevyemmälle kupariluodille saa helpommin nopeutta ja luodin avautumiselle toimintavarmuutta pidemmille yli 150 metrin etäisyyksille.


Kauris nurin tehdasladatulla kupariluodilla


Kupariluodin mahdolliset ongelmat verrattuna lyijyluotiin on pidemmille etäisyyksille ammuttaessa, jolloin kupariluodin nopeuden laskiessa luodilla ei välttämättä ole riittävää nopeutta kontrolloituun ja nopeaan avautumiseen. Mikäli luoti ei avaudu eläimessä, heikentyy luodin tappoteho kapean haavakanavan johdosta ja eläimen pakomatka (kuolinjuoksu) pitenee huomattavasti. Mitä pidemmälle ehtii eläin pakenemaan, sen vaikeampaa ja hitaampaa on löytää eläin. Alla kuva Norman lyijyttömän luodin avautumisesta eri etäisyyksillä ja kaliipereilla.

Norma Ecostrike luodin avautuminen
Metsästäjien tulee tiedostaa edellä oleva asia lyijytöntä luotia valittaessa, mikäli aikoo ampua hirvieläimiä normaalia pidemmille etäisyyksille. Lyijystä kupariin siirryttäessä kannattaa tuolloin siirtyä samalla myös kevyempiin lyijyttömiin hirvilaillisiin luoteihin, joissa on enemmän lähtönopeutta. Lyijyttömiä tehdaspatruunoita ammuttaessa 30-06- kaliiperilla metsästävät ovat paremmassa asemassa verrattuna 308- kaliiperilla metsästäviin. Samanpainoisilla luodeilla ladatuilla 30-06 patruunoilla on korkeammat lähtönopeudet, jolloin luodilla on suorempi lentorata, tehokkaampi iskuenergia ja luodin suunniteltu avautuminen on varmempaa pidemmille etäisyyksille ammuttaessa. Metsästyspatruunoiden hintaerot mainitsemissani kaliipereissa ovat olemattomat.

Hirviä alkukesästä tuotantoviljelmillä
Tehdaspatruunoista ainakin Hornadyn GMX- patruunoissa on tehokkaat lähtönopeudet. Muita tehdasvalmisteisia lyijyttömiä patruunoita on tällä hetkellä mm; Barnes Vor-Tx, Lapua Naturalis, Sellior&Bellot eXergy Blue, Sellior&Bellot eXergy, Sakon Powerhead ja Powerhead II, Norma Ecostrike ja monia muita patruunoita. Tehdaspatruunoita käytettäessä pääsee helpommalla. Itseladattuna saa luodeista kuitenkin omiin käyttötarkoituksiin parhaiten sopivat patruunat, sekä tarvittaessa nopeutta luodille enemmän. Itselataajan tulee varmistua mihin käyttötarkoitukseen valmistaja on eripainoiset ja malliset luodit tarkoittanut. Esimerkiksi Barnesin 30- kaliiperin 165 grainin luodit on suunniteltu magnum-kaliiperin kivääreihin. Lisäksi Barnesilta löytyy pidemmille ampumamatkoille LRX- luotia (Long-Range X Bullet).  Itselataajan on lataustestejä tehdessä käytettävä luodinnopeusmittaria. Luodinnopeusmittarilla saa varmuuden siitä, että luodin lähtönopeus on riittävä ja luoti toimii kohteessa (terminaaliballistiikka) niin kuin luodinvalmistaja on suunnitellut. Lataustestejä tehdessäni olen huomannut valmistajien latausohjeet toimiviksi.

Nosler E-Tip .30 (150 gr) 820 m/s märkään lehtinippuun ammuttuna.
Poikkeavaa luodin toimintaa saattaa ilmetä, mikäli latauskomponentit tai kiväärin rihlannousu on eri kuin luodin valmistajien latausohjeissa. Testiammuntoja märkiin sanomalehtinippuihin teen nykyään harvemmin, ellei latauksissani ole jotain luodinvalmistajien suosituksista poikkeavaa. Testiammunnat märkiin sanomalehtiin tulisi ampua 200-300 metriin, jotta niistä olisi jotain käytännön hyötyä, kun tarkastellaan haavakanavan kokoa tai luodin toimintaa kohteessa. Testiammuntoja voi tosin tehdä lyhyemmiltä matkoilta alhaisilla lähtönopeuksilla, eli samoilla nopeuksilla kuin luodin osuessa kohteeseen esimerkiksi 300 metrin matkalla. Testiammuntojen ja metsästystilanteiden riistalaukaukset poikkevat kuitenkin toisistaan. Muuttuvuustekijöitä riistalaukaustilanteissa on enemmän verrattuna testiolosuhteisiin.

Nosler E-Tip luodin toimivuuden nopeusalue luotirasiassa
Lainsäätäjä on höllentänyt lakia metsästysasetuksen muutoksella hirven osalta siten, että lyijyttömällä luodilla ammuttaessa on minimivaatimuksena 7,5 gramman luotipainovaatimus, ja osumaenergian tulee olla 100 metrin päästä piipunsuusta mitattuna vähintään 1900 Joulea. En ole enää muutamaan vuoteen käyttänyt 6,5x55 kaliiperia hirvijahdeissa. Vaadin käytettävältä luodilta suurempaa poikkipinta-alaa paremman tappotehon saavuttamiseksi. Kyseinen kaliiperi on käytössäni ainoastaan pienriistan tai pienemmän sorkkariistan metsästyksessä. Peltohirvijahdissa saattaa joutua ampumaan hivenen pidemmille etäisyyksille ja 6,5 mm väljyyden luodit yleisissä kaliipereissa eivät mielestäni sovellu kyseiseen metsästysmuotoon parhaalla mahdollisella tavalla.

Urospeura lokakuussa pellolla
Kupariluoteja käytettäessä ja varsinkin hirville tarkoitettujen metsästyspatruunoiden testaamisessa olen siirtynyt kaliipereihin, joissa on riittävän suuri hylsytilavuus. Suuren hylsytilavuuden omaavien patruunoiden lataaminen on helpompaa haettaessa parempia lähtönopeuksia. Testien ja kokemusten karttuessa olen alkuaikoihin verrattuna lisännyt patruunoiden lähtönopeuksia. Peltohirville parhaimmat lataukset on löytynyt .338 Winchester Magnum- ja 30-06- kaliipereissa. Keväällä on tarkoitus aloittaa testilataukset myös kaliiperille .300 Win.Mag. Mahdollisen lyijyluotikiellon johdosta magnum-kaliiperisten metsästyskiväärien merkitys kasvaa peltohirvien metsästyksessä. Metsästykseen magnum-kaliiperit on alun perin suunniteltukin.

Uroshirvi syyskuussa viljapellolla
Aina riistalaukaus ei ole eläimessä napakymppi, vaan ainakin allekirjoittaneella hämärässä tai pimeässä ammuttu laukaus osuu välillä eläintä enemmän viistosti kuin ampumatilanteessa on kuvitellut. Kuluvan ja edellisen jahtikauden aikana osa riistalaukauksista on ollut liian takana. Kauden loppupuolella päätin ampua eläintä etulapaan riippuen aina sen hetkisestä riistalaukaustilanteesta. Kupariluodin osuessa luihin, ei samanlaista luotisilppua ole eläimen lihaksistossa, kuin lyijyluodeilla ammuttaessa.


Laadukkaalla luodilla puhdasta riistalihaa ja hukkapaloja vähemmän

Kestävä luoti ja puhtaampi riistaliha ovat asioita, joita olen oppinut arvostamaan lihanleikkuun yhteydessä. Myös kupariluodeilla saa aikaiseksi lihahukkaa ja vertymää etulapaan ammuttaessa. Lihahukan määrä on kuitenkin lyijyttömillä vähäisempää verrattuna lyijyllisiin luoteihin. Lyijyluodista saattaa levitä sirpaleita laajalle alueelle ja mikäli haluaa noudattaa viranomaisten suosituksia, tulee lyijyosuman / haavakanavan ympäriltä poistaa lihaa noin kymmenen sentin alueelta tai osumasta riippuen jopa laajemmalta (kts. lähteet).

Lyijy on myrkyllinen raskasmetalli. Perheessämme syödään paljon riistaa, enkä halua tarjota lapselleni riistaruokaa, jossa on mahdollisesti lyijyjäämiä sirpaloituneesta luodista. Oli käytettävä metsästysluoti sitten mikä tahansa hirvilaillinen, niin vanhaa sanontaa lainatakseni; Tärkein asia onnistuneeseen riistalaukaukseen on kuitenkin osuma oikeassa paikassa. Huonot osumat aiheuttavat ongelmia.


Teksti; P.O.
Kuvat; P.O. ja Norma (ballistiikkataulukko)
Lähteet; LUKE