SAKO 75 Hunter 9,3x62 osa 2/2

Sako 75 ja Naturalis ampumaradalla

RADALLA JA LUODEISTA

Ampumaradalla tuelta ammuttuna istuen tai makuulta rekyyli tuntuu olkahartiaseudulla huomattavasti. Pystystä liikkuvaan maaliin ammuttaessa tukin ergonomia ja rekyylin hallinta on allekirjoittaneelle kuitenkin toimiva. Liikkuvaan hirvitauluun olen esittelyn kiväärillä ampunut noin 400 harjoituspatruunaa. Esittelyn jahtiase on tarkkuudeltaan erinomainen. Kolmen laukauksen alle moan käynti onnistuu helposti.

Kivääriin on ollut helppoa löytää toimivat patruunat. Kaikki kohdistukset olen tehnyt 100 metrin ampumaradalla. En ole katsonut tarpeelliseksi kohdistaa ajojahtikivääriä 150 metrin etäisyydelle. 150 metrin matkalle kohdistan erikseen peltopyyntiin tarkoitetut metsästyskiväärit. Ensimmäiset patruunat, joita käytin metsästyksessä, oli tehdasladatut Norman Oryx- patruunat 18,5 gramman lyijyluodeilla. Kolmen laukauksen kasat olivat 100 metrin etäisyydeltä ammuttuna 2 euron kolikon kokoluokkaa. Optisena tähtäimenä olen käyttänyt Leupoldin VX-III 1,5-5x20 suurennoksella olevaa ajojahtiin tarkoitettua tähtäinkiikaria. 18,5 grammaisten Oryxien jälkeen siirryin kevyempään 15 gramman Oryx- luotiin, joihin laitoin ajoainetta sen verran, että lähtönopeus luodille oli 820 m/s. 

Lapuan Naturalis kupariluodin historia alkoi jo 90- luvun alkupuolella yksityisen aseharrastajan perustaessa oman pienen luodinvalmistusyrityksen. Kupariluoti ampaisi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2002, kun yrittäjän ja Lapuan välinen yhteistyö alkoi toden teolla. Kohta 20 vuotta kestänyt Lapuan Naturalis- kupariluodin taival jatkuu tällä hetkellä markkinoijan mukaan jo kolmatta sukupolvea. Tuotekehittely on ollut jatkuvaa. Valmistajan mukaan luotien valmistusmenetelmät tuovat haasteita luodin valmistukseen. Skandinaavisen hirvijahdin vaatimukset  ovat olleet Naturaliksen kehittämisessä etusijalla. 

Tänä syksynä olen testannut 16,2 gramman Lapuan Naturalis täyskupariluotia 790 m/s nopeudella. Vielä ei ole kuitenkaan ollut tuuria metsästyksessä ko. luodeilla. Tarkkuus hirven kokoluokalle on kuitenkin hyvä (kts. kuva yllä). Lapuan Naturalis luoti on valmistajan mukaan käytännössä 99,9% kuparia ja tällöin yli 60 % pehmempää kuin seoskupari, jonka johdosta sillä saadaan korkein mahdollinen avautumisherkkyyden ja toimintaikkunan laajuus. 99,9 % kuparin muotoutumiseen tarvitaan valmistajan mukaan huomattavasti pienempi vastus, mutta samalla se toimii vielä korkeissakin nopeuksissa ongelmitta. Valmistaja kehuu luotiaan myös monilla muilla ominaisuuksilla, mutta jääköön mainospuheet mainostajan sivuille. 

Vastaavanlaisen täyskupariluodin on kehittänyt myös Sako. Sakon uuden kupariluodin tuotenimi on Blade. Kuten Lapua, niin myös Sako mainostaa uutta tuotettaan puhtaalla kuparimateriaalilla ja paremmilla ominaisuuksilla verrattuna lyijyttömiin seosluoteihin. Kyseinen luoti on tullut markkinoille tehdaspatruunoissa tämän vuoden aikana, eikä metsästäjien käyttäjäkokemuksia ole vielä tätä kirjoittaessa ehtinyt kertyä Suomessa kovinkaan paljoa. Joka tapauksessa Bladen ympärillä on ollut jo kova markkinointi- pöhinä sosiaalisen ja printtimedian avustuksella. Ehkä seuraavalle jahtikaudelle saa jo Blade- irtoluoteja niille metsästäjille, jotka lataavat omat metsästyspatruunansa. 

 JAHDISSA

Sako 75 jahdissa

Kaikki riistalaukaukset olen ampunut kiväärillä liikkuvaan hirveen. Ampumaetäisyyksien ollessa maksmissaan noin 70 metriä. Ensimmäinen esittelyn kiväärillä kaadettu hirvi olisi tänäpäivänä niin sanottu säästettävä hirvi. Hirven hankosarvien leveys oli huomattava ja piikkien määrä kahdeksan. Hirvi oli selvästi alueen siitossonni. Hirven oli havainnut paikallinen maanviljelijä, joka oli nähnyt suurikokoisen uroshirven pellollaan. Viljelijä vinkkasi uroksesta seuramme hirvimiehille, jotka olivat poistuneet aamun ensimmäisestä passituksesta seuramme kodalle. 

Kodalla jahtiporukka teki koiramiesten ja jahtipäällikön kesken uuden suunnitelman hirven päänmenoksi. Passipaikat arvottiin ryhmien jäsenien kesken ja arvonnan jälkeen aloitettiin siirtyminen passipaikoille. Seurakaverini kanssa saimme passipaikat seuran takarajalle, nuoreen sekametsään. Takarajalla ei ollut ampumatorneja, vaan passipaikat olivat maantasalla. Ensilumi oli satanut ja vuodenaika oli lokakuun viimeisiä viikonloppuja. Arvotuille passipaikoille pyrimme siirtymään niin hiljaa kuin se vain oli mahdollista. Omalle paikalle saavuttuani varmistin vierustoverien passipaikat ja merkitsin mieleeni turvalliset ampumasuunnat. Ampumasektorit oli nyt tiedossa ja mahdollinen hirven tulosuunta. 

Asetuin istumaan reppujakkaralle ja kuuntelemaan radiopuhelimesta koiramiesten ilmoittelua. Tuolloin ei vielä kaikilla hirviseurueen jäsenillä ollut teknisiä karttasovelluksia, älypuhelimista puhumattakaan, joten koiramiesten ilmoitukset olivat tärkeitä jahdin onnistumisen kannalta. Koiramies ilmoitti radiopuhelimella koiran olevan hirven perässä suuntana seuramme takaraja. En kuullut koiran haukkua, joten ajattelin hirven olevan vielä kaukana. Huomasin liikettä ampumasektorini oikealla puolella. Suuri uroshirvi kulki kohti takarajaa kevyesti ja lähes äänettömästi, kunnes pysähtyi kuin seinään kaverini ja jälkieni kohdalla. Hirvi selvästi taivutti päänsä alaspäin ja haistoi lumisessa maassa olevia jälkiämme. 

Hirvi kääntyi ympäri samoille tulojäljille. Muutaman metrin jälkeen hirvi kaarsi lähemmäksi passipaikkaani. Nostin kiväärini ja ammuin hirveä tähdäten etulapaan. Hirvi ei mielestäni osumaa merkannut, joten ammuin toisen laukauksen. 20 metrin juoksun jälkeen viimeisestä laukauksesta hirvi kaatui maahan. Ilmoitin jahtipäällikölle kaatuneesta uroshirvestä ja odottelin jatko-ohjeita. Sain luvan mennä kaadolle. Paikalle päästyäni tutkin ampumaani eläintä tarkemmin. Ainakin yksi osuma oli hivenen etulavan takana. Myöhemmin lahtivajalla selvisi, että molemmat osumat olivat vierekkäin. Ensimmäisen laukauksen jälkeen toinen laukauksistani oli turha. Norman 18,5 gramman Oryx- luodit löytyi hirvestä komeasti sienettyneinä. Hirven teuraspaino oli lähempänä 300 kiloa kuin 200 kiloa ja sillä pääsi eteläisessä Suomessa seuramme top-viiden joukkoon.

Hirven matka takarajalta kohti lahtivajaa

Seuraavalla jahtikaudella oli jälleen esittelyn kivääri hirvijahdissa mukana kun radiopuhelimesta kuului ilmoitus hirven ampumisesta. Verta oli maastossa ja hirvikoira edelleen hirven perässä reipasta vauhtia kohti naapuriseuran rajaa. Passit purettiin ja uudet suunnitelmat otettiin käyttöön. Alkoi haavakkohirven jahti. Naapuriseurasta saimme apuja ja hirveä ryhdyttiin jäljittämään ja saartamaan ennen kuin päivä ehtisi pimentyä. Muutaman tunnin jälkeen päädyimme taimikolle ja osittaiselle hakkuuaukealle, jota ympäröi metsäautotie. Tien varsiin ja muutamiin hirvitorneihin miehet passiin. Koiranohjaaja ilmoitteli koiran liikkeistä. Olin hirvitornissa, josta oli suhteellisen laaja näköala. Ongelmana oli vasemmalla puolella taimikon korkeus ja kapea metsäautotie. Riistalaukaus tuli tehdä nopeasti, mikäli sellainen eteen tulisi. Taimikosta alkoi kuulua ryskettä ja muutaman kerran hirven jalat vilahti taimikon seassa. Hirvi pysähtyi taimikkoon. Ilmeisesti hirven seistessä pyörivät hirven korvat taimikossa kuin tutka-antennit ja sieraimet imivät ympäristön hajuja. 

Hirvi ampaisi juoksuun. Hirven pujotellessa taimikossa vilahti hirven säkä ja välillä vilkkui jalat tai takalisto. Koska en ollut varma koiran sijainnista, en viitsinyt ampua haavoittunutta hirveä, vaan jatkoin tilanteen tarkkailua ja varmempaa paikkaa riistalaukaukselle. Hirvi ryntäsi ulos taimikosta tien yli. Samanaikaisesti melkein lähes heittolaukauksena lähetin kuulan matkaan. Hirvi keikahti nurin tien toiselle puolelle olevan ojan viereen. Paikalle päästyäni huomasin Norman 18,5 grammaisen Oryx- luodin katkaisseen hirven selkärangan. Luoti lopetti hirven liikkeen välittömästi. Ensimmäinen laukaus hirveen ennen haavakkojahtia oli osunut hirven partaan, luodin leikatessa samalla viillon nahkaan, josta oli sitten alkuvaiheessa tullut runsaasti verta. Onneksi haavakkohirvi päätyi kuitenkin loppujen lopuksi lahtivajalle ja jahtiporukan ruokapöytään.

Sako 75 ja haavakkohirvi

LOPUKSI

Aseita kriittisesti tarkasteltaessa löytyy aina jotain huomautettavaa. Tähän kivääriin kaipaisi risuvarmistusta lippaaseen ja ampumaradalla tuelta ammuttaessa tukkia, jonka rekyylin ohjaus olisi parempi. Tulee kuitenkin huomioida, että 9,3x62 kaliiperin rekyyli on tuntuva, vaikka tukki olisi amerikkalaisella klassisella suoralla perällä tai jollain muulla paremmin rekyylin ohjaavalla tukilla. Liikkuvaan maaliin ammuttaessa tukki on allekirjoittaneelle sopiva, eikä rekyyli tunnu epämiellyttävältä pystyammunnassa. Tarvittaessa maailmalta saa tähänkin kivääriin tilattua tarviketukin, mutta en ole katsonut sitä tarpeelliseksi.

Sako Key Concept on suomalaisen asesuunnittelija Timo Hyytisen suunnittelema aseen lukitusjärjestelmä. Abloy- avaimella toimiva lukitus olisi ihan hyvä lisävarusteena, mutta vakiovarusteena aseeseen asennettuna se ei ole mielestäni toimiva ratkaisu. Lukon peräkappaleessa sijaitseva Abloy- lukko on yksi osa lisää, mikä vaatii ylimääräistä puhdistamista ja öljyämistä. Valitettavasti ostohetkellä ei ollut vaihtoehtona ostaa kivääriä ilman Key Concept- järjestelmää. Mahdollinen avaimien hukkaaminen, lukitusosien ruostuminen tai epäpuhtaudet saattavat aiheuttaa turhia ongelmia ja mieliharmia. Omalla kohdallani ei kuitenkaan ongelmia ole vielä ilmennyt. Käsittääkseni Sakon kautta saa tilattua normaalin lukon peräkappaleen ilman Key Concept- järjestelmää. 

Esittelyn kiväärillä oli alkuvaiheessa ongelmia Norma Oryx- patruunoiden kanssa. Norman 18,5 gramman patruunat eivät välttämättä syttyneet iskupiikin iskusta. Tarkoitukseni oli tuolloin käyttää asetta ja kyseistä patruunamerkkiä karhujahdissa. Aikaa jahdin alkuun ei ollut kuin enää kuukausi, joten tuli kiire saada metsästyskivääriin varmasti toimivat patruunat. Otin yhteyttä silloiseen Norma- patruunoiden maahantuojaan Uk- Pallakseen. Patruunan maahantuoja kertoi, ettei vika ole patruunoissa vaan Sako- kiväärin liian löysässä iskuripiikin jousessa. Otin yhteyden Sakolle ja jo muutaman päivän kuluttua sain veloituksetta uuden jäykemmän iskurijousen. Jousen vaihdon jälkeen ei enää laukeamattomia patruunoita ole kohdalleni kuluneen 12 vuoden aikana sattunut. 

Hyvä työnjälki ja laatu näkyy tässä tuotesarjan halvimmassa Hunter-mallissa. Metalliosat on laadukkaasti kiillotettu ja mustattu. Tänä päivänä vastaavanlaista laatua näkee Sakon 85 perusmallia kalliimmissa kivääreissä. Pähkinäpuutukkien laadussa en sen sijaan ole huomannut eroja nykyisiin 85 perusmalleihin verrattuna. Sako 85 kivääreiden tukit on osittain suunniteltu Italiassa ammattimuotoilijan toimesta. Nykyään tukkivaihtoehtoja on paljon enemmän ja monet niistä on suunniteltu suoremmalla perällä, mikä vähentää ampujaan kohdistuvaa rekyyliä ja tekee esimerkiksi ampumaradalla tuelta ammuttuna ampumisesta miellyttävämpää. 

Reilu kymmenen vuotta sitten  sain ostettua Sako 75 kiväärin edullisesti suuresta myyntiketjusta poistomyyntinä tuolloin uusien Sako 85 mallien tieltä. Tänä vuonna (2020) Sako nosti 20 prosentilla kotimaassa myytävien tuotteiden suositushintoja. Varsinkin Sakon ja miksei myös jotkin Tikan kiväärit ovat karanneet korkeiden hintojen takia tavalliselta kuluttajalta. Sakon kiväärituotannosta kotimaan myyntiin päätyy vain muutama prosentti, joten kyseessä ei ole merkittävä myyntialue Sakolle. 

Suositushintojen korotuksesta huolimatta Suomessa valmistettuja kivääreitä ostetaan kotimaassa kuitenkin joka tapauksessa. Tämän vuoden aikana vallitsevista olosuhteista johtuen yksittäisten kivääritilausten osalta Sakon lupaukset kiväärien 4-6 kuukauden toimitusajoista eivät ole pitäneet paikkaansa. Olen tätä kirjoittaessa odottanut tilaamaani Tikan Lite Stainless- kivääriä jo noin kahdeksan kuukauden ajan, eikä toimitusajasta ole tehtaalla vieläkään tietoa. 

Esittelyn kivääri ja kaliiperi soveltuvat hyvin kotimaiseen hirvenmetsästykseen. Kiväärissä lukkolaitteen toiminta on mukavan sujuvaa ja varmaa. Irtolippaan voi täyttää myös päältä sen ollessa kiinni aseessa. Kivääri on turvallinen käyttää ja patruunat saa poistettua aseesta aseen ollessa varmistettuna. Laukaisu on mielestäni hyvä. Lataushäiriöitä en ole kiväärillä saanut aikaiseksi. Laadukkaasti valmistettu metsästyskivääri, lukon sujuva liike, toimintavarmuus ja kiväärin hyvä tarkkuus pitävät tämän aseen jahtikäytössäni varmasti myös tulevaisuudessa.

Teksti ja kuvat; P.O.

Lähteet; Nordis Oy

SAKO 75 Hunter 9,3x62 osa 1/2

Amerikkalaisten aselehtien kiväärimainoksia selatessa tulee mieleen ajatus, että onko kaikki yhdysvaltalaiset metsästäjät tänä päivänä pelkästään vuoristoseudulla jahdissa. Yhtenä tämän päivän suuntauksena Pohjois-Amerikan markkinoilla on kivääreiden valmistaminen mahdollisimman kevyeksi, tarkkuuden siitä kuitenkaan kärsimättä. Metsästyskivääreistä on pudotettu pois kaikki ylimääräinen paino. Kivääreissä on uritetut piiput, lukkorungot ja käytetyt materiaalit ovat mahdollisimman keveitä. Toinen suuntaus on kivääreissä, jotka ovat raskaita pitkän matkan ammuntaan tarkoitettuja tarkkuuskivääritä. Kolmantena jotain näiden väliltä, joita käytetään muun muassa PRS- ammuntalajeissa ja kilpailuissa. Ensin mainittujenkin osalta on kuitenkin tarkoitus yltää riistaeläimeen mahdollisimman pitkältä etäisyydeltä. Painon pudottaminen kivääristä tarkkuuden siitä kuitenkaan kärsimättä nostaa kiväärin hintaa, koska korvaavat kevyemmät materiaalit ja valmistustavat ovat kalliimpia. 

Uusien metsästyskivääreiden rakenteelliset ratkaisut on osittain kopioitu pulttilukkoisista sotilaskivääreistä ja AR- tyyppisistä itselataavista kivääreistä. Tähtäinkiikareiden nykyaikaiset jalustaratkaisut, M-LOK tyyppiset kiinnitysjärjestelmät lisävarusteille ja asetukkien jäykkyys, sekä hyvä muunneltavuus ovat positiivisia asioita monelle metsästäjälle ja ammunnanharrastajalle. Myös kaliiperit ovat jotain aivan muuta kuin perinteiset 308 tai 30-06. Valinnanvaraa kivääreissä ja mahdollisuus kivääreiden muunneltavuuteen on parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Sako 75 Hunter 9,3x62

Ensiaseen hankkijalle saattaa tulla kuitenkin valinnan vaikeus, kun uudet asemallit ovat ulkonäöltään ja teknisiltä ominaisuuksiltaan paremmin soveltuvia ampumaradalla tapahtuvaan pötköttelyammuntaan, kuin esimerkiksi metsästykseen. Merkittävä osa suomalaisesta suurriistan metsästyksestä tapahtuu kuitenkin liikkuvaan riistaan pusikoissa ja ryteiköissä. Yleensäkin peitteisessä maastossa ampumaetäisyyksien ollessa lyhyitä. Tällöin ei valitun kiväärin ja kaliiperin kannata välttämättä olla se tämän hetken suosituin ja uusin kiväärimalli tai kaliiperi, jonka tyylisuunta on alun perin rantautunut Yhdysvalloista ja tarkoitettu pitkän matkan ammuntaan. 

Lähes kaikista metsästyskivääreistäni puuttuu avotähtäimet ja piipuissa on kierteet äänenvaimentimelle. Lisäksi joistain kivääreistäni olen lyhentänyt piipun pituutta alkuperäisestä. Kyseisiä kivääreitäni käytän vahtimismetsästyksessä. Metsästys vahtimalla jahtitorneista ja kyttäyskopeista on tällä hetkellä pääasiallinen metsästysmuotoni. Välillä on mukavaa kuitenkin lähteä isommalla porukalla tapahtuvaan seuruejahtiin, jossa hirviä metsästetään hirvikoiran avulla. Seuruejahdissa voi päivän aikana tapahtua enemmän kuin viikon tai kahden aikana yksin metsästäessä.

Koiran avulla tapahtuvaan ajo-/seuruejahtiin omistan kiväärit kaliipereissa 9,3x57 ja 9,3x62. Vanhemmissa 9,3 mm väljyyden kivääreissä on tämän päivän kivääreitä pidemmät piiput, jotta sen aikaisten patruunoiden ruutipanos paloi kunnolla koko piipun pituudelta ja luodit saivat riittävän lähtönopeuden kohti ammuttavaa eläintä. Riittävä lähtönopeus korostuu varsinkin 9,3x57 kaliiperissa, jonka patruunassa on vähemmän pelivaraa verrattuna isompaan 9,3x62 kaliperiin. Molemmissa kaliipereissa luodin lähtönopeus on pääsääntöisesti alle 800 m/s. Kevyemmällä luodilla nopeus voi olla kaliiperissa 9,3x62 huomattavasti enemmänkin. 

Mainitsemani reilun yhdeksän millin väljyydet on alunperin suunniteltu 1900- luvun alkupuolella Afrikassa tapahtuvaan metsästykseen. Alkuaikoina kyseiset kaliiperit suunniteltiin muun muassa Mauserin pulttilukkokivääreihin, malleihin 96 ja 98. 9,3 mm väljyyden kiväärit ovat olleet suosittuja Pohjoismaissa lyhyiden ja peitteisten ampumatilanteiden takia. 9,3x62 kaliiperissa iskuenergiaa löytyy kotimaiseen suurriistan metsästykseen pääsääntöisesti enemmän verrattuna kevyempiin 6,5 mm ja 30- kaliiperin metsästysluoteihin.

Sako 75 Hunter ja Leupold VX-III 1,5-5x20

Tällä kertaa esittelen Sako 75 kiväärin kaliiperissa 9,3x62. Esittelyn kiväärillä olen ampunut suurimman hirveni. Siitä lisää kun pääsemme jahtiin. Nyt kuitenkin ensin kiväärin tekninen esittelyosuus. SAKO- asetehtaan saavuttaessa 75 vuoden iän vuonna 1996 julkisti tehdas uuden 75- sarjan  luodikkomallin. Uusi kiväärimalli oli Sakoa lainatakseni täysin uudistettu aiemmasta mallista. Suurin muutos oli tapahtunut lukkolaitteelle, joita tehtiin viittä eri kokoa. Sako 75 ehti olla myynnissä noin kymmenen vuotta, jonka jälkeen markkinoille tuli nykyinen malli 85. 

Esittelyn Sako 75 Hunter on alkuperäisessä kunnossa. Avotähtäimiä en ole kivääristäni poistanut, koska ne eivät ole haitanneet tähtäämistä Leupoldin ajojahtiin tarkoitetulla tähtäinkiikarilla. Avotähtäimiä en ole kuitenkaan toistaiseksi tarvinnut, koska optiikka on kestänyt jalustassaan, eikä tähtäinkiikariin ole tullut jahdeissa kolhuja. Ainoa kivääriin tehty muutos on petaus puutukkiin. 

Käyn kiväärin teknisen rakenteen läpi lähes samalla tavalla, jota olen käyttänyt jo pidemmän aikaa myös muissa blogini ase-esittelyissä. Kaikki lukijat eivät välitä tarkoista mitoista, mutta parempaakaan tapaa en ole vielä löytänyt. Esittelyn kivääri on IV- kehyskoolla. Aseen kokonaispaino on 3.6 kg ja pituus on 110 cm. 

Sako 75 purettuna

PIIPPU

Kierteellä lukonkehyksessä oleva kiväärin mustattu piippu on iskupohjaan mitattuna 585 mm pitkä. Piippu on piipun päästä etutähtäimen vierestä mitattuna halkaisijaltaan 17 mm ja piippu paksunee heti takatähtäimen jalustan jälkeen. Kehyksen liittymäkohdasta piipun paksuus on 28 mm. Piipun etutähtäimen jyvä on varustettu perinteisesti suojuksella. Takatähtäimen säädettävä hahlo on hivenen sivussa vasemmalla. Mitään iskujälkiä ei takatähtäimessä ole kuitenkaan havaittavissa. Tähtäimen ruuvi on kuitenkin tiukasti tähtäinrungon kierteessä kiinni. Jossain vaiheessa olisi hyvä koeampua kivääri myös pelkillä avotähtäimillä, jolloin näkisi kiväärin käynnin, mikäli optinen tähtäin pettäisi kesken jahdin. Hyvä kun huomasin asian. Piipun vasemmalla puolella lähellä kehystä on piipun valmistusmaa- ja kaliiperimerkintä, sekä virallinen leijonanpää tarkastus- ja koepainemerkintä. Vapaasti värehtelevässä ja kylmätakomalla valmistetussa piipussa on kuusi oikealle kiertyvää rihlaa. Rihlannousu on 1:14".

LUKKOLAITE 

Kuten alussa mainitsin niin aiempaan Sakon kiväärimalleihin verrattuna 75 mallin kiväärin lukkolaitetta sai viidellä eri kehyskoolla. Esittelyn IV- kehys on 223 mm pitkä ja halkaisijaltaan 32 mm. Patruuna-aukko on 82 mm pitkä ja 17 mm leveä. Kehyksen vasemmalla puolella on perinteisesti lukonpidätin, SAKO- teksti, kehyskoon merkintä ja valmistusnumero. Kehyksen oikealla puolella on laukaisulaitteen varmistin ja lukonvapautin. Kehyksen alapuolella on laukaisulaite ja lippaan vapautinsalpa, sekä rekyylin vastinkappale. Kehyksen päällä on Sakon perinteiset lohenpyrstöurat tähtäinkiikarin jalustoja varten.

Sako 75 lukko ja lipas

Myös lukon runko on muuttunut aiemman Mauser- tyyppisen kaksisulkuolkaisen lukon sijaan kolmisulkuolkaiseksi. Lukkoa ohjataan viidellä ohjainpinnalla ja lukossa on mekaaninen hylsyn ulosheittäjä. Yhdestä kappaleesta koneistettu lukkorunko on 193 mm pitkä ja paksuudeltaan rungon keskikohdalta 24 mm. Lukkorungon iskupohja on noin 3 mm syvä. Iskupohjan sivuilla on ohjainura ja hylsyn ulosvetäjä. Lukon kampi ja peräkappale on laadukkaasti kiilotettu ja mustattu. Lukon avauskulma on 70 astetta. 

Sako 75 lukon iskupohja

Lukon peräkappaleessa on mielipiteitä jakava Key Concept Abloy- avainlukko. Peräkappaleen sisällä on Abloy- avain, jonka saa käännettyä irti erillisellä työkalulla. Avaimen irrottamalla lukkolaitteen saa lukittua. Aseen saa jälleen toimintakuntoiseksi toimimalla päinvastaisessa järjestyksessä. Kyseistä Key Concept lukitusta ei ole tarvinnut käyttää kuin muutaman kerran jahtireissuilla.

Sakon Key Concept Abloy- avaimella

LIPAS, LAUKAISULAITE JA VARMISTIN

Kiväärissä on viiden patruunan metallinen irtolipas. Lipas on kaksirivinen molemmilta puolilta syöttävä. Irtolippaan voi täyttää myös päältä lippaan ollessa kiinni aseessa. Lipas on lippaanpohjasta mitattuna 93 mm pitkä ja 25 mm leveä. Lippaan korkeus on 48 mm. Lippaan vapautinsalpa sijaitsee liipasinkaaressa lippaan ja kehysruuvin välissä. Sako mainosti aikoinaan lippaan muuttamisen helpoutta irtolippaasta kiinteäksi uuden rakenteensa ansiosta. Aiempiin malleihin verrattuna lippaan vaihto irtolippaasta kiinteäksi tai toisin päin ei edellytä muutoksia tukkiin tai lukkolaitteen muille osille.

Varmistin ja lukonvapautin

Laukaisulaite on etuvedoton ja se on säädettävissä 1- 2 kg välillä. Laukaisupaine on tehtaalla säädetty noin 1,5 kg paineeseen. Valmistaja suosittelee laukaisupaineen säätämisen tukki irroitettuna. Säädön voi tehdä myös ilman tukin irroittamista lippaan tilan kautta sopivalla avaimella. Laukaisulaitteen yhteydessä on kaksiasentoinen varmistin, sekä varmistimen edessä erillinen lukonkammen vapautinvipu. Vapautinvipua käyttämällä lukon avaaminen ja sulkeminen aseen lataamiseksi tai patruunoiden poistamiseksi onnistuu varmistimen ollessa päällä. Varmistimen voi pitää siis päällä aina, kun aseella ei ammuta.

TUKKI

Sako 75 pähkinäpuutukki

Kiväärin Monte Carlo- tyyppinen pähkinäpuutukki on tehtaalla öljykäsitelty. Tukin vetopituus on 362 mm. Tukissa on oranssinen Sakon kumiperälevy. Perälevy on keskikohdastaan noin 17 mm paksu. Tukin pistoolikahvaan ja etutukkiin leikatut karhennukset ovat perinteisiä malleja modernimman näköiset. Tukin rekyylivastinpultti (sideruuvi) on normaaliin tapaan lipas-aukon edessä. Tukki kiinnittyy lukonkehykseen kahdella ruuvilla. Tukin edestä ja takaa löytyy pidikkeet hihnalenkille. Tukissa on poskipakka ja korostettu harjakorkeus. Pistoolikahvassa on oikeakätiselle kämmenkyhmy. Pistoolikahvan pohjasta löytyy messinkinen Sako- koristelaatta. Tukkiin on tehty jälkikäteen petaus asepuuseppä Asko Valosen toimesta.

Seuraavassa 2/2 osiossa käydään hirvijahdissa.

Teksti ja kuvat; P.O.

Lähteet; Sakon mainokset ja käyttöohje

NOSLER E-Tip kupariluoti

Nosler perheyrityksen historia alkaa vuodesta 1946. Kyseisen vuoden syksyllä Noslerin perustaja John Nosler oli metsästystilanteessa ampunut hirveä. Ammuttu luoti ei kuitenkaan tavoittanut hirven tärkeitä sisäeläimiä. Luodin huono toimivuus eläimessä jäi harmittamaan John Nosleria, jonka takia hän päätti kehittää toimivan suurristaluodin. Syntyi suurriistaluoti nimeltään Nosler Partition. Noslerin ensimmäinen metsästysluoti oli kuparivaippainen kaksiosainen lyijyluoti. Noista ajoista on luotien toiminta kehittynyt. Luotien massa on keventynyt ja niiden kestävyys osumakohteessa on parantunut.

Aiemmin olen kirjoittanut Foxin, Lapuan ja Barnesin kupariluodeista ja latausresepteistä. Oli kupariluoti sitten Hornadyn, Barnesin, Lapuan tai Noslerin valmistama ovat ne varmasti toimivia ja hyviä luoteja metsästyskäyttöön. Kyseiset suuret luodinvalmistajat ovat testanneet ja kehittäneet tuotteitaan jatkuvasti. Valmistajan lisäksi myös aktiiviset harrastajat ovat testanneet luoteja. Kupariluodit tulevat mahdollisten lyijykieltojen takia joka tapauksessa kehittymään ja monoliittisten luotien valikoima laajenee eri käyttötarkoituksiin.

Tällä kertaa sivuillani on esittelyssä yhdysvaltalaisen Nosler- yrityksen Expansion Tip eli E-Tip- kupariluoti. Nosler mainostaa tehdaspatruunoissaan E-Tip- luodin vahvuuksina muun muassa seuraavaa; luodin hyvä jäämäpaino, erittäin syvän tunkeutumisen läpi eläimen murskaten raskaat luut ja lihakset, sekä suorat haavakanavat. Luoti käyttäytyy samalla tavalla kuten huomattavasti raskaammat lyijyluodit. Lisäksi valmistaja mainostaa täysin lyijytöntä Nosler E-Tip Spitzer- mallin luotia viidellä eri luodin ominaisuudella:

1. Luodin tunnusmerkkinä on vihreä polymeerikärki. Polymeerikärki aloittaa luodin laajenemisen.
2. Luodin ohjausrengas (Expansion Control Ring) varmistaa luodin hallitun laajenemisen kaikilla nopeuksilla.
3. Luodin ontelo (Energy Expansion Cavity) takaa yli 95% jäämäpainon, erinomaisen läpäisyn ja pysäytystehon.
4. Yhdestä kupariseoskappaleesta valmistettu luoti.
5.  Luodin veneperä, yhdessä polymeerikärjen kanssa, takaa erinomaisen ballistisen kertoimen, pitkän matkan toimintakyvyn ja helpon ladattavuuden.

Luoti poikkeaa ulkonäöltään esimerkiksi Barnesin TTSX- ja Sellior&Bellotin eXergy Blue- kupariluodeista siten, ettei E-Tip- luodissa ole vastaavanlaisia kevennysuria piippukitkan vähentämiseksi kuin edellä mainituissa luodeissa. Ainoa E-Tipin kyljestä löytyvä ura on niippausura. Valitettavasti tällä hetkellä Noslerin tehdaspatruunoita ei ole saatavilla Suomessa.

The Perfect Shot (Kevin Robertson) kirja ja Nosler E-Tip luodit

Kirjassa The Perfect Shot- kirjan kirjoittaja Kevin Robertson kirjoittaa seuraavaa; "Mitä suurempi SD- arvo, sen parempi on luodin kyky tunkeutua riittävän kohtuulliseen suoraan linjaan, riippumatta siitä, kuinka paksua eläimen nahka voi olla tai kuinka luisia esteitä voi olla eläimen kehossa." Eli mitä suurempi SD- arvo, sitä parempi teoreettinen läpäisy. Kyseisessä kirjassa käsitellään Afrikan suurriistan metsästystä, jolloin luodit ovat monesti joko bondattuja lyijyluoteja tai solideja.

Terminaaliballistiikan numeraalisessa vertailussa poikkipinta-alatiheys (SD= Sectional Density) on sama 0.226, kuten kaikissa muissakin 30- kaliiperin luodeissa 150 grainin painoluokassa. SD- arvo on laskelma luodin poikkipinta-alatiheydestä (luodin paino ja halkaisija). Muissa koeampumissani Noslerin E-Tip- luodeissa SD- arvot ovat seuraavanlaiset; 6,5x55 120 grainin luoti, SD- arvo on 0.246 ja .338 Winchester Magnumin 200 grainin luodin SD- arvo on 0.250. Pelkkää SD- arvoa ei kuitenkaan kannata jäädä tuijottamaan kupariluotia valittaessa, varsinkaan metsästäessä pienempää kotimaista sorkkariistaa. Jos luotia lataa patruunoihin hirvet mielessä ja patruunoissa on riittävästi puhtia, niin kupariluodit varmasti läpäisevät pienemmän sorkkariistan viistommassakin osumassa.

150 grainin E-Tip- luoti 860m/s (V1) läpäissyt peuranvasan 

Luodin tarkkuutta parantavilla ominaisuuksilla (mm. luodin kärki ja veneperä) on myös painoarvoa luodin valinnassa. Omalta osaltani riistalaukaukset saattavat olla tuotantoviljellyksillä normaalia pidempiä etäisyyksiä, jolloin BC- luvulla (ballistic coefficient) on jonkin verran merkitystä. Luodin lentoradan numeraalisessa vertailussa ballistinen kerroin on seuraavanlainen; Nosler E-Tip 30- kaliiperi 150 grainin luodilla BC- arvo on 0.469 (Barnes Ttsx 0.440), 6,5 mm 120 grainin luodilla BC- arvo on 0.497 ja .338- kaliiperissa 200 grainin luodilla BC- arvo on 0.425. Mitä suurempi on luodinvalmistajan ilmoittama BC- arvo, sen suorempi on myös luodin teoreettinen lentorata. BC- arvonkaan osalta ei kannata olla kovinkaan tarkka kun valitaan luotia hirven kokoluokalle. BC- arvolla on suurempi merkitys pitkänmatkan kilpa-ammunnassa verrattuna kotimaiseen hirvenmetsästykseen. SD- ja BC- arvot ovat kuitenkin hyviä lisäapuja luodin valinnassa. Valmistaja lupaa E-Tip- luotien toimivan alkaen 549 m/s nopeudella. Luodin maksiminopeuden ollessa rajoittamaton.

Nosler E-Tip 150 gr ammuttu märkään paperiin 35 metrin etäisyydeltä

Kaliiperin ja toimivan luodin valinnan merkitys kasvaa, kun metsästetään hirviä iltahämärässä yksin tai pienellä porukalla. Tehokas ja hyvin toimiva luoti lyhentää ja helpottaa ammutun eläimen hakua ja nopeuttaa saaliinkäsittelyä. Parhaimmassa tapauksessa hirven saa korjattua helposti ja nopeasti traktorilla pellolta, eikä tarvitse koko yötä puuhastella ammutun hirven parissa. Tätä kirjoittaessa en ole vielä ampunut yhtään hirveä esittelyn luodeilla. Sen sijaan pienempiä hirvieläimiä olen ampunut tähän mennessä neljä. Kaliiperissa 308 Winchester 150 grainin E-tip luodilla ammuin yhden peuran ja metsäkauriin vasan. Ampumaetäisyys oli riistalaukauksissa noin 80 metriä. Vauhtia luodilla oli 860 m/s (V1). Molemmat eläimet putosivat osumasta välittömästi. Kaliiperissa 30-06 samalla 150 grainin E-Tip luodilla ammuin noin 30 metrin etäisyydeltä tuplavasat luodin lähtönopeuden ollessa 878 m/s (V1). Peuranvasojen kuolinjuoksu oli noin 50 metriä.

Peuranvasa 150 grainin Nosler E-Tip- luodin sisäänmenoreikä

E-Tip- luodit toimivat kohteessa hyvin ja käyvät tarkasti kunhan muut osuntaan vaikuttavat latauskomponentit ovat laadukkaita ja lataaja hallitsee jälleenlatausprosessin. Esittelyn luodeille on löytynyt helposti toimivat latausreseptit. Yhtään luotia en ole saanut talteen ammutuista eläimistä. Olen ampunut yhden luodin 35 metristä märkään sanomalehtinippuun. Luodin mitattu lähtönopeus oli 820 m/s (V1). Ampumalla märkään lehtinippuun näin vain suuntaa antavan tuloksen, kuinka lataamaani patruunan luoti avautuu märässä materiaalissa kyseisellä nopeudella. E- Tip- luoti avautuu lähes samalla tavoin sienimäiseksi kuin esimerkiksi kotimainen Lapuan Naturalis- kupariluoti. 

Myyjän (Eräliike Riistamaa) sivuilla mainitaan, että luodin patentoitu metalliseos kuparoi piippua huomattavasti täyskuparisia kilpailijoitaan vähemmän. Piipun kuparointi on kuitenkin myös asekohtaista ja kuparointiin vaikuttaa muun muassa piipun valmistusmenetelmät ja laatu. Toki luodin muodolla ja materiaalillakin on omat vaikutuksensa. Kiväärin piippua puhdistaessa kuparinpoistoaineella on sinisen kuparijäämän määrä ollut kuitenkin mielestäni vähäisempää verrattuna joihinkin muihin kupariluoteihin. Tähän aiheeseen pitäisi perehtyä tarkemmin.

Peuranvasa kaadettu 150 grainin (9,7g) E-Tip- luodilla

Noslerin latausohjeissa E-Tip- luodilla ladatun patruunan latauspituus on alle patruunan maksimipituuden. Kupariluotien osalta tulee huomioida nopeampi paineennousu verrattuna lyijyluoteihin. E-Tip- luodin osalta on huomioitava myös luodin muoto, mikä poikkeaa muista saman kaliiperin ja saman painoisista luodeista. Kaikki koeammunnat on suoritettu tuelta ammuttuna 100 metrin ampumaetäisyydeltä. Nopeudet olen mitannut metrin (V1) etäisyydeltä piipunsuulta. Noslerin latausohjeista löytyy onneksi latausarvot myös Vihtavuoren ruudeille.

LATAUKSET TULEE AINA ALOITTAA LATAUSMANUAALIEN ALOITUSPANOKSESTA MAHDOLLISIA PAINEMERKKEJÄ SEURATEN!  NOUDATA LATAUSOPPAIDEN OHJEITA!

RADALLA

E-Tip luotien koeammunta 100 metrin radalla

Olen testannut esittelyn luotia kaliipereissa; 6,5x55, 308 Winchester, 30-06 Springfield ja 338 Winchester Magnum käyttäen Noslerin Load Data latausohjeita. Netistä löytyy myös erilaisia rihlannousulaskureita jos oman kiväärin rihlannousu poikkeaa luodin valmistajan latausohjeista. Laskurin avulla voi varmistua halutun luodin soveltuvuudesta omalle kiväärille.

6,5x55

6,5x55 patruunoita ladatessa 120 grainin (7,8 g) E-Tip- luodilla sain testisarjassa parhaimmillaan 18 mm (3 lks) kasaa. Lataussarjojen nopeusväli oli 819-909 m/s ja kasojen koko oli 18-27 mm välillä. Testikiväärinä Husqvarna 1600 (Mauser 98 / Small Ring), jossa Peuralan piippu 1:8.5 rihlannousulla. Peuralan piipun hyviä ominaisuuksia on muun muassa testisarjan panoksen ruutimäärästä huolimatta toistuvat tasalaatuiset kasat. 

 6,5x55 Nosler E-Tip amet. 150 m 3 lks. kasa 16 milliä

Testitulosten perusteella päädyin metsästyskäytössä (pienet hirvieläimet) maksimilataukseen, jonka kolmen laukauksen kasa oli 100 metrillä hivenen alle 20 mm ja lähtönopeuden keskiarvoksi sain 901 m/s (V1). Luodin energian keskiarvo on 3166J. Kohdistin kiväärin keväällä ko. patruunalataukselle kaurispukkijahtiin 150 metrin radalla. Kyseisellä kivääriradalla oli parempi betoninen kohdistuspöytä ja kolmen laukauksen kasaksi sain hivenen alle 16 milliä. Sorkkariistaa en ole vielä 6,5 mm E-Tip luodilla päässyt ampumaan. Ennen tämän aiheen julkaisua olin syyskuun ensimmäisen päivän iltana 6,5x55 kaliiperin kiväärini kanssa peurakytiksellä, mutta tuolloin ei peuroja näkynyt ja saaliiksi päätyi omenakasalla ruokaileva supikoira.

Nosler E-Tip luoti vieraslajitalkoissa

.308 Winchester

.308 Winchester, 150 grainin (9,7 g) E-Tip- luoti. Paras kasa testisarjasta oli kolmen laukauksen 20 mm (820 m/s) kasa. Aloituspanoksen ja maksimin nopeusväli 796 - 868 m/s. Testisarjan kolmen laukauksen kasojen kokojen välinen ero oli 20-39 mm välillä. Seuraavan testisarjan tein Noslerin latausohjeiden mukaisesti eri Vihtavuoren ruudilla. Lataussarjan nopeusvaihtelu oli 829-907 m/s välillä. Paras kolmen laukauksen kasa oli 12 mm, jonka nopeuden keskiarvo oli 872 m/s. Kolmen laukauksen kasojen koot vaihtelivat testisarjassa 12-31 mm välillä. Kivääri Sako 85, 1:11 rihlannousulla. 

Toisena saman kaliiperin testikiväärinä 150 grainin E- Tip- luodille oli Sako AII Deluxe- mallin kivääri 1:10 rihlannousulla. Kyseisellä kiväärillä testisarjan nopeusväli oli 799- 860 m/s. Testisarjan kasojen koot vaihtelivat 16-29 mm välillä. Tällä kiväärillä ammuin yhden metsäkauriin ja yhden valkohäntäpeuravasan luodin lähtönopeuden ollessa 860 m/s (3587J).

Peuranvasa ja Nosler E-Tip .308Win.

30-06 Springfield

30-06 Springfield,  150 grainin (9,7 g) E-Tip- luoti. Paras testisarjan kolmen laukauksen kasa oli 10 mm. Lähtönopeuden keskiarvo 878 m/s (V1). Luodin energian keskiarvo 3738J.  Kivääri Sako A7 SS 1:11 rihlannousulla. Testiajankohtana oli pakkasta ja luodinnopeusmittari hyytyi kesken testisarjan. Tämän kiväärin osalta testit vielä mahdollisesti jatkuvat. Aiemman koeammunnan perusteella kovempiin lähtönopeuksiin ja pieniin alle 15 mm kasoihin on tällä kiväärillä vielä hyvät mahdollisuudet. Kiväärillä ammuin aiemmin mainitsemani tuplavasat. Ampumaetäisyys oli lyhyt ja etulapojen osalta tuli hivenen lihahukkaa nopean luodin osuessa pienikokoisiin alkusyksyn vasoihin.

Peuranavasa kaadettu kaliiperissa 30-06 150 grainin E-Tip luodilla

.338 Winchester Magnum

.338 Winchester Magnum, 200 grainin (13 g) E-Tip- luoti. Parasta kolmen laukauksen kasaa sain  maksimilatauksella. Lataussarjojen nopeusväli oli 846-895 m/s. Kiväärinä Sako L61R, 1:10 rihlannousulla. Testitulosten perusteella päädyin metsästyskäytössä (hirvet ja peurat) maksimilataukseen, jonka kolmen laukauksen kasa oli 27 mm ja lähtönopeuden  keskiarvoksi sain 895 m/s (V1). Luodin energian keskiarvo 5206J. Laadukkaammilla hylsyillä saattaisi tarkkuus olla vieläkin parempaa, kuin nyt tehdyssä lataustestissä Hornadyn hylsyillä. 

LOPUKSI

Noslerin E-Tip luodit ovat osoittautuneet testeissäni helposti ladattaviksi ja toimiviksi metsästysluodeiksi. Valmistajan lupaus luodin hyvälle kestävyydelle kovissa lähtönopeuksissa saattaa pitää paikkansa. Ainakaan pienemmästä sorkkariistasta ei ole löytynyt lihanleikkuun yhteydessä luodin siruja. Noslerin E-Tip tehdaspatruunan lähtönopeus on kaliiperissa .308 Win. (150 gr / 9,7g) 838 m/s ja kaliiperissa 30-06 (168 gr / 11,7g) 851 m/s. Noslerin tehdaspatruunat näyttäisivät olevan hivenen nopeammilla lähtönopeuksilla kuin esimerkiksi kotimaiset monoliittiset tehdaspatruunat.

Lataan luodit varmuudeksi kovemmille lähtönopeuksille kuin Nosler. Suuremmalla lähtönopeudella saan varmuutta luodin toimivuudelle pidemmälle ammuttaessa. Lisäksi saan hivenen pelivaraa talviolosuhteisiin pakkasen vähentäessä luodin lähtönopeutta. Myös iskuenergia kasvaa ja luodin teho kohteessa paranee. Luodin tehokas tunkeutuminen eläimen tärkeisiin sisäelimiin ja luodin varma kohteen läpäisy aiheuttaa selkeästi seurattavan verijäljen, helpottaen riistaeläimen jäljestämistä. 30- kaliiperin kivääreissäni on E-Tip luodin tarkkuus ja iskuenergia riittävä. Pienemmille hirvieläimille ehkä liiankin riittävä, mutta kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin 30- kaliiperissa haluan, että minulla on luodissa optio kaiken kokoiselle sorkkariistalle.

Lataustestit E-Tip luodeilla osaltani jatkuvat vielä muun muassa magnum-kaliipereissa. Metsästyspatruunoiden lataajille löytyy nykyään jo ihan mukavasti lyijyttömiä vaihtoehtoja. Mikäli Barnesin, Hornadyn, Lapuan tai jonkin muun lyijyttömästä luotitarjonnasta ei löydy mieluisaa luotia, niin esittelyn luoti voi olla yksi kokeilemisen arvoinen vaihtoehto. 

Käyttäjän on valittava luoti omien tarpeiden ja ammuttavan riistan mukaan. Haluaako metsästäjä täyskupariluodin vai kuparisen seosluodin. Käytännössä kyseisten luotityyppien eroavaisuudet ovat vähäiset normaalinopeuksilla. Eroavaisuuksia voi olla ulkonäön lisäksi luotimateriaalien kovuuksissa. Noslerin E-Tip luotien hinnat ovat sen verran kohtuullisia, että erilaisia latausreseptejä voi kehitellä enemmänkin. Toivottavasti hinnat pysyvät kohtuullisina myös tulevaisuudessa.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O. ja Nosler
Käytetyt lähteet; Nosler ja kirja; The Perfect Shot (Kevin Robertson)

HULL Sovereign Parcours haulikonpatruuna 12/70

Kuva HULL- patruunatehtaan tuotantolinjasta

Tätä kirjoittaessa on Iso-Britanniassa tilanne, jossa mm. maanomistajien-, maaseutu- ja riistanhoitojärjestöt yhdessä BASC- järjestön (The British Association for Shooting and Conservation) kanssa ovat antaneet julki yhteisen lausuman. Lausumassa toivotaan Iso-Britannian patruunanvalmistajia lopettamaan lyijyhaulien ja muovin käyttö haulikonpatruunoiden valmistuksessa viiden vuoden kuluessa.

Iso-Britannian patruunanvalmistajat: Hull, Eley, Gamebore ja Lyalvale ovat antaneet oman lausuntonsa, jossa pahoittelevat sitä, ettei heitä ole kuultu asiassa ennen järjestöjen julkilausumaa. Patruunanvalmistajat myös toivovat malttia uudistuksia toivoville ja varoittavat patruunoiden kustannusten noususta. Valmistajat myös kritisoivat järjestöjen ymmärryksen puutetta valmistusprosessista. Lisäksi uusien korvaavien patruunakomponenttien kehittämisessä on omat haasteensa. Jotta korvaavista patruunoista saataisiin tehokkaita ja varmasti toimivia, vaatii korvaaviin komponentteihin siirtyminen valmistajilta pitkäjänteistä tutkimusta, kehittämistä ja investointeja. Iso-Britanniassa patruunoiden valmistajat elävät haasteellisia aikoja. Ympäristövaatimusten lisäksi myös Brexit lisää luultavasti haasteita patruunoiden myyntiin varsinkin EU:n alueelle.

Monille riista- ja haittalinnuille on patruunavalmistajien toimesta kehitetty omat metsästyspatruunat. Patruunoiden komponentit ja lähtönopeudet poikkeavat toisistaan. Lisäksi ammusten valmistajilla on laajat valikoimat erilaisia kilpailu- ja harjoittelupatruunoita eri ammuntalajeihin. Metsästyspatruunat ovat harjoituspatruunoita pääasiassa kalliimpia, johtuen osittain käytettyjen komponenttien laatu- ja raaka-aineiden hintaeroista. Metsästyksessä käytettävät lyijyn korvaavat materiaalit ovat lyijyä huomattavasti kalliimpia raaka-aineita. Samoin myös muovin korvaavat komponentit saattavat olla kalliimpia. Patruunoiden komponentit muuttuvat ympäristöystävällisempään suuntaan. Muovin ja lyijyn korvaavat materiaalit aiheuttavat sen, että kuluttajan tulee perehtyä tuotteisiin aiempaa huolellisemmin ja tarvittaessa arvioida ampumaetäisyydet uudelleen aiemmin opitusta. Ammunnan harjoittelu ja patruunoiden koeammunnan tärkeys korostuu entisestään. Kehitystä tapahtuu onneksi korvaavien materiaalien osalta ja varsinkin teräshaulipatruunoissa on menty hyvään suuntaan. Valitettavasti hinta- laatusuhteeltaan lyijyn veroista haulimateriaalia ei ole kuitenkaan vielä löytynyt.

Tällä kertaa esittelen englantilaisen HULL Cartridge Companyn patruunan kaliiperissa 12/70. Hull- patruunatehdas on perustettu vuonna 1947 ja se on saanut kuninkaallisen hovihankkijan (By Appointment To H.M. The Queen) oikeudet. Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaallisista ainakin kuningatar Elisabeth II ja varsinkin hänen miehensä prinssi Philip on kuvattu mm. erilaisissa ajojahdeissa rinnakkaispiippuisten arvohaulikoiden kanssa. Nyt esittelyn patruuna on nimeltään Sovereign Extreme Range Parcours. Patruuna on tarkoitettu sporting- ammuntaan 28 gramman latauksella ja 2,5 mm haulikoolla (numero 6,5). Patruunaa saa eri haulikokoluokissa. Eri numeroiset patruunat poikkeavat haulin halkaisijan lisäksi toisistaan myös muovihylsyjen väreiltään. Esittelyn patruunan väri on musta. Valmistaja lupaa patruunalle lähtönopeutta 486 m/s. (1600 fps). Ostin esittelyn patruunat talvella Sporting-radalle kiekkojen ammuntaa varten. Koronan takia ampumaradat kuitenkin suljettiin ja kaverin kanssa sovittu ampumapäivä siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Patruunavarastoon jääneet tehokkaaksi mainostetut kiekkopatruunat saivat kuitenkin uuden käyttötarkoituksen kiekkojen särkemisen lisäksi. Päätin koeampua patruunat varisjahtia varten.

Esittelyn patruuna on muovisella välitulpalla/haulikupilla, joten ihan jokaisella tuotannollisella viljelyksellä tai ainakaan laidunmaalla patruunaa ei saa käyttää ilman maanviljelijän lupaa. Muovinen haulikuppi ei katoa luonnosta mihinkään ja valitettavasti riskinä on haulikupin joutuminen tuotantoeläimen mahaan muiden muoviroskien joukkoon*. Esittelyn patruunaa valmistetaan myös huopatulpalla, mutta pienemmällä haulikoolla.

Tehtaan ilmoittama lähtönopeus on markkinoiden nopeimpia. Suuri lähtönopeus saattaa aiheuttaa ammuttaessa huonoja haulikuvioita, varsinkin jos patruunan komponentit eivät ole laadukkaita tai haulikossa ja supistajassa on normaalista poikkeavaa. Kokemusteni mukaan nopeilla lähtönopeuksilla ladatut laadukkaat teräshaulipatruunat antavat kuitenkin hyviä haulikuvioita. Päätin testata olisiko esittelyn lyijyhaulipatruunasta metsästyskäyttöön vai onko esittelyn patruunat parempi ampua lentävien varislintujen sijasta valmistajan suunnittelemaan käyttötarkoitukseen eli savikiekkojen särkemiseen pidemmille sporting- etäisyyksille.

HULL- Sovereign urheilupatruuna

Ennen koeammuntaa olin purkanut yhden haulikonpatruunan haulien laskemista ja patruunan komponenttien tutkimista varten. Välitulppa on muovinen haulikuppi, joka piti sisällään yhteensä 298 kappaletta hauleja. Patruunan panoksena oli vihreän väristä nitroselluloosaruutia. Pikarimallinen muovinen haulikuppi on leikattu neljään sakaraan. Tutkin patruunarasian kaikki patruunat etsien mahdollisia poikkeamia. Kaikki patruunat näyttivät laadukkailta ja stuukkaus patruunoissa oli yhteneväinen ilman mitään silmiin pistävää eroa. Tällä kertaa en siis löytänyt normaalista poikkeavaa patruunaa lähtönopeusvertailua varten.

Patruunan latauskomponentteja

Haulikonpatruunan toimivuus haulikossa on monen osatekijän summa. Parhaiten käyvän patruunan saa selville koeampumalla patruunan oikeaoppisesti. Luotettavaa materiaalia haulien uppouman selvittämiseksi minulla ei ollut, joten patruunoiden testaaminen jäi ainoastaan lähtönopeuden ja haulikuvion tarkasteluun. Haulien uppouman merkitys kuitenkin kasvaa, kun riistaeläintä ammutaan loppukaudesta tai pakkasella. Haulikuvioiden tarkastelussa kannattaa käyttää riittävän suurta maalitaulua, jotta 75 cm:n ulkokehän ympyrän saa varmasti osumakeskipisteen ympärille. Valmiit kaupan haulikkopatruunoiden koeammuntataulut, joissa on valmiina sektorit, ulko- ja sisäkehän ympyrät, voivat osoittautua turhakkeiksi, mikäli osumakeskipiste ei ole maalitaulun keskellä.  Koeammunnat tulee aina suorittaa ase hyvin tuettuna. Ampumalla tukevalta pöydältä ampumatukien tukemana vähennetään mahdolliset laukaisu- ja tähtäysvirheet. Testiammunnat kannattaa tehdä alusta loppuun huolellisesti.

Ampumaradalla mittasin laseretäisyysmittarilla 35 metrin matkan ja asetin 120x120 cm kokoisen remonttisuojan maalitauluksi koeammuntaa varten. Patruunoiden lähtönopeudet mittasin piipunsuusta. Nopeuden mittalaitteena käytin ProChrono Digital- luodinnopeusmittaria. Koeammuin patruunoita tuelta ammuttuna itselataavalla haulikolla, jonka piipun pituus on 28". Testihaulikkona oli 12/76 kaliiperin Beretta A300 Outlander. Haulikossa käytin Carlson`s Sporting Clays 1/4- supistajaa (IC- parannettu sylinteri). Kyseisellä haulikolla ja supistajalla olen saanut nopeilla tehdasladatuilla teräshaulipatruunoilla hyviä osumakuvioita. Koeammuin esittelyn patruunoita myös Beretan omalla Mobil Choke 1/2- supistajalla.

Osa koeammutuista patruunoista haulikuppeineen

Koeampumapäivänä sää oli puolipilvinen ja lämpötila +19 astetta. Patruunoiden lähtönopeuden keskiarvoksi sain 395 m/s. Nopeusvaihtelua oli 374 - 412 m/s välillä. Piipunsuusta mitattuna patruunoiden lähtönopeus jäi tehtaan ilmoittamasta 486 m/s nopeudesta. Valmistajan lupaamasta lähtönopeuden puutteesta huolimatta sain patruunoilla aikaiseksi hyviä osumakuvioita. Patruunan valmistaja mainostaa patruunaa äärimmäisille etäisyyksille urheiluammunnassa, jonka johdosta supistusasteet ovat tiukkoja. Varttisella supistajalla osumaprosentit olivat 76-77 prosentin luokkaa ja puolikkaalla supistajalla 84-85 prosenttia. Varttisella supistajalla aukkojen määrä oli yhden ja kahden välillä, kun taas puolikkaalla supistajalla aukkojen määrä oli nolla. Tiukat kuviot ja suuri tiheysluku aiheuttavat hauliparven osuessa lintuun todennäköisesti tehokasta jälkeä. Harva kuitenkaan syö ampumiaan varislintuja, joten tiukkakuvioisilla hauliparvien osumilla ei ole niin suurta haittaa kuin esimerkiksi ammuttaessa syötävää riistalintua.

Hitaammat lähtönopeudet luvatusta sai aikaiseksi sen, että suoritin testiammunnat nopeuden osalta vielä toisen kerran. Otin mukaani ampumaradalle päällekkäispiippuisen Winchesterin 12/76 kaliiperin haulikon. Winchesterissä oli yhtä pitkä 28" piippu kuin Beretassa. Mittasin lähtönopeudet kahden metrin etäisyydeltä hiekkapenkkaan ampuen. Sääolosuhteet nopeuksien mittaamisessa oli puolipilvinen + 18 asteen lämpötila. Toisella kertaa nopeusvaihtelut olivat 411-421 m/s (V2) välillä.

En yleensä kiinnitä kovinkaan paljoa huomiota haulikupin kuntoon, mikäli osumakuviot ovat toistuvasti hyviä. Jos kuviot eivät ole riittävän hyviä, tutkin haulikuppeja hivenen tarkemmin. Joka tapauksessa pyrin kuitenkin aina keräämään ammutut välitulpat talteen. Kuppien kerääminen on kuitenkin vähentynyt, koska olen mitä useammin siirtynyt patruunoihin, joissa välitulppana on huopatulppa. Tällä kertaa koeammunnan aikana lähes jokaisesta haulikupista aukesi yksi sakara ammuttaessa. Beretan omalla supistajalla osumakeskipiste oli taulussa kohdassa, johon tähtäsin. Carlsonin supistajalla osumakeskipisteet olivat hivenen ylävoittoisia ja jollain patruunoilla ylävoittoisuuden lisäksi hivenen myös sivussa.

HULL Sovereign Extreme Range Parcours nro. 6 ,5

Vaikka esittelyn patruuna on tarkoitettu urheiluammuntaan, niin siitä huolimatta patruunasta löytyy kyllä riittävästi puhtia ja "tarkkuutta" myös metsästykseen. Parhailla jahtipaikoilla saattaa patruunoiden kulutus olla runsasta ja hyviä ampumatilanteita siunaantua useita, jolloin kiekkopatruunoiden edullinen hankintahinta on mukava lisä varmasti toimivalle patruunalle. Patruunan lähtönopeus tuotteen isoimmilla hauleilla ei mittaustilanteessa yltänyt ihan samaan kuin mitä valmistaja lupaa patruunan nopeudeksi. Esittelyn patruunasta sai kuitenkin laadukkaan vaikutelman. Patruunoilla sain hyviä osumakuvioita haittalinnuille. Patruunat käyttäytyivät itselataavassa haulikossani varmatoimisesti ja rekyylituntuma oli normaali. Mielummin valitsen jahtiin testaamani HULL Sovereign Extreme Range Parcours patruunan 2,5 millin lyijyhauleilla, kuin koeampumattoman metsästyspatruunan. Kyllä tällä ase- ja patruunayhdistelmällä kelpaa lähteä kiekkoradalta myös varisjahtiin.

Esittelyn patruunan osumakuvioita pääset katsomaan patruunahaulla Koeammunta.net sivulta.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O. ja HULL Cartridge
Lähteet; MT*

Jälleenlatausholkkien puhdistaminen

Holkit valmiina puhdistusta varten.

Hylsyjen supistaminen on yksi jälleenlataamisen tärkeä työvaihe. Ammutut hylsyt voidaan joko kokosupistaa tai kaulasupistaa. Jälkimmäinen pidentää hylsyn käyttöikää ja lisää tarkkuuspotentiaalia. Kaulasupistettu hylsy on supistettu vain kaulaosastaan ja pesittyy vain yhteen kyseiselle patruunalle tarkoitettuun kiväärin patruunapesään. Kokosupistaminen supistaa tai muokkaa hylsyn kokosupistusholkissa alkuperäiseen hylsymittaan. Kokosupistettu hylsy on alkuperäisessä mitassaan varmatoimisempi ja pesittyy sekä poistuu varmemmin patruunapesästä.

Hylsyn voiteluaineita

Ennen kuin hylsyjä ryhdytään supistamaan, täytyy hylsyt esikäsitellä ja yksi näistä vaiheista on hylsyjen voitelu voiteluaineella. Jos hylsyä ei voitele tai säästää liiaksi voiteluainetta, juuttuu liian kuiva hylsy varmasti jossain vaiheessa latauspuristimen supistusholkkiin. Hylsyjä ei tule kuitenkaan voidella liikaa, koska liiaksi voidellut hylsyt eivät supistu alkuperäiseen mittaan välttämättä oikealla tavalla. Liika voiteluaine hylsyssä vaikeuttaa myös ruudittamisvaihetta. Lisäksi liian suuri määrä voiteluainetta kerää epäpuhtauksia supistusholkkiin ja näin ollen lisää supistusholkin puhdistamisen tarvetta.

Olen voidellut hylsyt Lymanin öljymäisellä hylsynvoiteluaineella ja yksi 60 gramman purkki on kestänyt jo kohta kymmenen vuotta. Ainoa ikävä piirre kyseisessä öljyssä on hylsyn kaulan sisäpuoleinen öljyäminen. Öljyn poistaminen hylsystä supistamisen jälkeen on työlästä. Jos öljyä ei poista kaulan sisäpuolelta, tarttuu ruuditusvaiheessa ruudit hylsyn kaulan sisäpuolelle, vaikeuttaen ruudittamista ja panoksen tasalaatuista syttymistä. Helpottaakseni hylsyn kaulan sisäpuoleisen voiteluöljyn poistamisen tarvetta olen käyttänyt Reddingin hylsynkaulan kuivavoiteluainetta. Reddingin kuivavoiteluaineen tumma grafiitti tarttuu ja värjää hylsyn. Sama aine tarttuu myös supistusholkkiin, kuten myös muut voiteluöljyt ja vaseliinin tyyppiset rasvat ja vahat.

Purettu holkki ja likainen nallipiikki (kuva suuremmaksi klikkaamalla kuvaa)

Uudet jälleenlatausholkit tulisi aina ennen käyttöä puhdistaa teollisuusrasvoista ja mahdollisista tuotantoprosessin aiheuttamista epäpuhtauksista. Jos et ole muistanut tehdä kyseistä puhdistusta ennen holkkien käyttöönottoa, niin viimeistään nyt on aiheellista toteuttaa holkkien puhdistus. Puhdistamalla holkit mahdollisista epäpuhtauksista holkkien käyttöikä pitenee ja latausvaiheessa latauskompponenttien laatu säilyy tarkoituksen mukaisena, eikä ikäviä yllätyksiä pääse syntymään kesken jälleenlatausprosessin. Puhdistamalla latausholkit säännöllisesti saat ladattua helpommin varmatoimisia ja tarkkoja patruunoita. Ennen huoltotoimenpiteitä kannattaa varmuudeksi lukea valmistajan käyttöohjeet.

Supistusholkin pesu ultraäänipesurissa

Ennen puhdistamista tulee jälleenlatausholkki purkaa. Latausholkkien puhdistamistapoja on monenlaisia. Varmatoimisin tapa on ultraäänipesuri. Halvempia ja kuitenkin toimivia tapoja on liottaa latausholkit suljetussa muoviastiassa esimerkiksi palo-/dieselöljyssä tai mineraalitärpätissä. Ennen liottamista holkit voi käsitellä kauttaaltaan jarrujen puhdistusaineella tai jollain muulla rasvanpoistoaineella. Liottamisen jälkeen holkit voi puhdistaa ja kuivata vielä paineilmalla tai pelkästään talouspaperilla. Aina holkkeja ei tarvitse välttämättä edes liottaa, vaan pelkkä puhdistaminen rasvanpoistoaineella ja paineilmalla riittää. Supistusholkkien kyljessä kierteiden kohdalla on yleensä pieni ilmareikä. Kyseinen läpireikä kannattaa puhdistaa esimerkiksi paperiliittimellä tai rautalangan pätkällä. Latausholkkien puhdistamiseen löytyy myös omia holkkien puhdistamiseen tarkoitettuja puhdistuaineita.

Puhdistus- ja voiteluaineet

Kuivauksen jälkeen voi holkit öljytä kevyesti. Suojavoiteluun kannattaa käyttää CLP- tyyppistä öljyä. Huoltotoimenpiteiden jälkeen holkki tulee kasata ja varmistua supistusholkissa olevan nallin poistopiikin oikeasta pituudesta. Piikin oikea pituus tulee tarkistaa valmistajan käyttöohjeista. Puhdistamisen ja mahdollisen varastoöljyämisen jälkeen säilytän jälleenlatusholkkeja kuivassa ja tarpeeksi ilmavassa tilassa holkkien omissa muovirasioissa. Jos holkkeja säilyttää normaalia huoneenlämpöä poikkeavissa olosuhteissa, kannattaa holkkien säilytysrasiaan laittaa mukaan silica-gel kosteudenpoistajapussi.

Teksti ja kuvat; P.O.

Lyijyttömät luodit metsästyksessä

Lyijyttömiä vaihtoehtoja metsästykseen

Ensimmäinen hirvi saapui nuolukivelle. Kyseessä oli iso naarashirvi - matriarkka, jota muut hirvet kunnioittivat ja antoivat tilaa. Poikahirvet ja yksi isompi vanhempi uroshirvi, odottelivat vielä mäen päällä omaa vuoroaan alaslaskeutumiselle. Ensimmäinen uroshirvi, joka laskeutui mäeltä oli tappisarvi. Juuri oikeanlainen ja odotettu saalis. Seuramme alueelta oli jaetut hirviluvat käytetty ja nyt oli jäljellä hyllyluvallinen hirvi. Sopimuksen mukaan kyseeseen tuli vain hirvenvasa, tappisarvi, ylivuotinen tai muu tuottamaton hirvi. Tappisarvi oli juurikin sopiva eräksi. Nyt täytyi vain toivoa, että jahdin kaikki palaset osuisivat kohdalleen. Oli kirkas puolipilvinen pimeä joulukuun ilta. Pelto oli puitu, mutta ei käännetty. Ohut pakkaslumi peitti osittain pellon. Puitu vaalea pelto värjättynä vienolla lumisateella loivat mahdollisuuden riistalaukaukselle. Muuta ampumapaikkaa ei luonto pimeän takia suonnut. Naarashirvi hermostui tappisarven ääntelyihin ja liian läheisiin kehonliiikkeisiin. Tällä nuolukivibaarilla ei naarashirven mielestä näyttänyt olevan riittävän hyvää tarjontaa, tai sitten paikallinen seura kävi muuten vain hermoille. Olihan kiimakausi ohi jo kuukausi sitten. Oli aika lähteä muualle ja jättää onnettoman näköinen tappisarvi poikaporukan keskuuteen.

Aiemmin iltapäivästä oli kaksi metsäkaurista kulkenut eri aikaan pohjoiseen. Molemmat metsäkauriit olivat haistaneet tornissa lymyävän jahtimiehen päästyään kahden männyn väliin. Tuuli kävi lounaasta ja hajuni osui täsmälleen mainitsemieni puiden väliin. Naarashirvi loikkasi pellolle. Suunta oli kohti etelää. Kohti kahta mäntyä. Nyt ei ollut aikaa hukattavissa. Piti toimia nopeasti. Mikäli naarashirvi ehtisi puiden väliin, haistaisi hirvi metsästäjän ja mörähtäisi varoitusäänen välittömästi. Otin naarashirven takana olevan uroshirven tähtäimeen. Tappisarvi oli hetken ojanpohjalla ruokailemassa ja ampumakulma oli pimeässä sen verran huono, etten viitsinyt hirveä ampua. Odotin uroshirven nousevan ojanpohjalta. Samanaikaisesti naarashirvi lähestyi puiden väliä, josta hirvi saisi hajun tornissa olevasta metsästäjästä. Uroshirvi nousi ojasta ja otti muutaman askeleen naaran perään. Naarashirvi ynähti ja uroshirvi pysähtyi - laukaus kajahti ja hirvet säntäsivät juoksuun. Uroshirvi yritti pysyä naaraan perässä, mutta vauhti loppui kesken ja hirvi alkoi huojua. Tiesin osuneeni hirveen ja odottelin hirven kaatumista samalla hirven reaktiota katselukiikareilla seuraten. Hirvi huojui ja kaatui maahan noin 50 metrin päähän ampujasta. Vielä muutama syvä hengenveto ja hiljaisuus. Hirvijahti oli päättynyt. Osuma ei ollut täydellinen, vaan hivenen liian takana. Barnesin Tipped tsx .338 Win. Mag. kupariluoti osui 840 m/s vauhdilla viistottain hirveen hajottaen maksan ja hivenen pötsiä. Luodin ulostulo hirven vasemmasta kyljestä teki hyvän ja helposti seurattavan verijäljen.

Tappisarvi (kuvat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa)

Viikko hirven ampumisen jälkeen olin jälleen samassa jahtitornissa. Tällä kertaa oli vuorossa valkohäntäpeurat. Normaalin vahtimismetsästysvarustuksen lisäksi otin mukaan peurapillin. Oli joulukuun kymmenes päivä ja kiimakausi peurojen osalta ohitse. Päätin kuitenkin testata, olisiko pillillä mitään vaikutusta jahdissa onnistumiseen. Puolen tunnin tornissa istumisen jälkeen puhalsin pilliin ensimmäisen kerran. Pidin vartin verran taukoa ja puhalsin uudelleen lyhyen törähdyksen. Seuraavaksi pidin puolen tunnin tauon ja säädin pilliä nuoremman pukin äänelle. Yksi lyhyt puhallus. Tornin vasemmalla puolella taimikossa rapisi, mutta mitään ei näkynyt. Vartin päästä uusi lyhyt puhallus samalla pillin asetuksella. Jälleen kuului rapinaa pakkasen puremasta paljaasta metsämaasta. Puusta pudonneet lehdet ja risut kuuluivat nyt selkeämmin liikkujan jalkojen alla.

Pimeys valtasi aluetta ja nyt olin metsän suuntaan pelkkien äänien varassa. Pellolle ja 92 metrin päässä olevalla sokerijuurikaskasalle oli vielä näköyhteys. Jotain heilahti taimikon ja pellon rajalla. Sorkat rapisivat puidulla pellolla ja hirvieläimen sivuprofiili oli peurapukin. Raamit olivat sonnimaiset ja eläimen pää kantoi komeaa kruunua kohti sokerijuurikkaita. Tietysti pukki käänsi juurikaskasalla kehonsa siten, ettei minulla ollut muuta näköpiirissä kuin peuran takapuoli. Vielä näkyi kuitenkin hyvin peurapukin häntä valkoista peräpeiliään vasten. Säädin kiväärin optiikan suurennoksen sopivaksi ja valopisteen himmeimmälle asetukselle. Nyt täytyi vain odotella peuran kääntävän kyljen kohti ristikkoa.

Pukki heilutteli sarviaan sokerijuurikkaan syömisen lomassa. Ilmeisesti juurikaskasasta osa vierähti kasan vasemmalle puolelle kesken eläimen ruokailun. Tavoitellessaan karanneita juurikaspaloja käänsi peurapukki kyljen osittain näkyviin, Nyt tuli tilaisuus. Puristin liipaisimesta. Laukausääneen jälkeen kuului epämääräistä rapinaa pellolta. Vaihdoin kiväärin nopeasti katselukiikareihin yrittäen seurata pukin mahdollista kuolinjuoksua. Mitään en nähnyt, enkä kuullut. Tilanne oli nopeasti ohi. Enpä ollut ihan varma riistalaukauksesta. Kylki ei ollut täysin ampujaa kohti, vaan viistosti. Olin yrittänyt osua peuraa etulapaan.

Hetken odottelun jälkeen pakkasin varusteet mahdollisimman äänettömästi reppuuni. Laskeuduin tornista alas niin hiljaa kuin pystyin. Mikäli peura oli haavakkona lähialueella, niin en halunnut hätistellä peuraa kauemmaksi turhalla metelöinnillä. Juurikaskasalle päästyäni olin helpottunut. Komea kahdeksanpiikkinen peurapukki makasi kasan vieressä. Barnesin 338 Win.Mag. 225 grainin Tipped tsx- luoti oli lävistänyt pukin vasemman etulavan ja tullut peuran kaulan kautta ulos. Ilmeisesti pukki oli osuman jälkeen juossut refleksimäisesti kyljellään maassa, aiheuttaen pellolla kuolinjuoksun ääniä.

Peurapukki ja viimeinen ateria.

Jahtitapahtumien jälkeen siirrytään otsikon aiheeseen. Käsittelen asiaa tuotannollisilla viljemmillä tapahtuvan metsästyksen näkökulmasta. Aiheen luoteihin olen siirtynyt eri kiväärikaliipereissa kokemusten myötä koko ajan enemmän - osittain pakostakin. Kupari- ja messinkiluodit saattavat tulevaisuudessa olla ainoat lailliset vaihtoehdot, mikäli lyijyn käyttö metsästyksessä kielletään. Olenpahan valmiina mahdolliseen muutokseen.

Lyijyttömissä metsästykseen suunnitelluissa luodeissa käytetään yleisesti kuparia ja messinkiä. Näistä suosituimpia metsästyskäytössä on kupariluodit. Kupariluodit eivät ole välttämättä täyttä kuparia, vaan metalliseoksia, joissa on muun muassa sinkkiä tai aiemmin mainitsemaani messinkiä (kuparin ja sinkin seos). Monoliittisissa kupariluodeissa ei ole vaippaa, kuten esimerkiksi lyijyluodeissa. Lähes kaikki tämän päivän kupariluodit on tunnistettavissa polymeerikärjestä ja monessa luodissa on myös veneperä. Polymeerikärki ja veneperä yhdessä parantavat luodin ballistiikkaa. Lisäksi polymeerikärjen toisena tehtävänä on toimia luodin ontelon avaajana, joko sienimäiseksi tai neljään sakaraan. Riippuen siitä kuinka luodin toiminta kohteessa on suunniteltu. Kupari on materiaalina lyijyä kevyempää. Keveyden takia samanpainoiset kupariluodit ovat lyijyluoteja pidempiä. Keveydestä ja pituudesta huolimatta kupariluoti säilyttää massansa paremmin, eikä sirpaloidu samalla tavalla, kuin monet lyijyluodit. Kupariluodit ovat kehittyneet alkuajoistaan, jolloin muun muassa Barnesin TSX- luotien sakarat saattoivat irrota nykyisiä luoteja helpommin.

Kupariluotipatruuna ja naarashirvi

Olen jo muutaman vuoden käyttänyt sorkkariistajahdeissa kupariluotia metsästyspatruunoissani, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kuluneella metsästyskaudella olen ampunut useita hirvieläimiä aiheen luodeilla. Käyttämäni kaliiperit ovat olleet 338 Win.Mag, 30-06 Springfield ja 308 Win. 30- kaliiperit ovat ainoat, joissa olen käyttänyt myös tehdasladattua patruunaa (Sellier & Bellot eXergy Blue). Lyijyttömiä tehdaspatruunoita olen käyttänyt riistan ruokintapaikoilla, joissa ampumaetäisyydet ovat olleet 30-100 metrin etäisyyksillä. Perinteiselle 308- kaliiperille löytyy normaalietäisyyksille ammuttaessa tehdaspatruunoista hyviä lyijyttömiä vaihtoehtoja, joissa luodin lähtönopeuden ei välttämättä tarvitse olla markkinoiden nopein patruuna. Hitaammilla patruunoilla mahdollinen lihahukkakin saattaa olla vähäisempää.

Kupariluotien tarkkuus on pääsääntöisesti erinomaista tai ainakin sorkkariistalle riittävää. Vahtimismetsästyksessä saattaa riistalaukaus kohdistua hirveen, peuraan tai metsäkauriiseen. Tämän johdosta olen valinnut 30- kaliiperisissa keskiarvon kupariluodin painolle. Omalla kohdalla keskiarvo on 150 grainia eli 9,7 grammaa. 338- kaliiperissa suunta saattaa olla tulevaisuudessa nykyistä 225 grainin luotia kevyempi. Kevyemmälle kupariluodille saa helpommin nopeutta ja luodin avautumiselle toimintavarmuutta pidemmille yli 150 metrin etäisyyksille.

Kauris nurin tehdasladatulla kupariluodilla

Kupariluodin mahdolliset ongelmat verrattuna lyijyluotiin on pidemmille etäisyyksille ammuttaessa, jolloin kupariluodin nopeuden laskiessa luodilla ei välttämättä ole riittävää nopeutta kontrolloituun ja nopeaan avautumiseen. Mikäli luoti ei avaudu eläimessä, heikentyy luodin tappoteho kapean haavakanavan johdosta ja eläimen pakomatka (kuolinjuoksu) pitenee huomattavasti. Mitä pidemmälle ehtii eläin pakenemaan, sen vaikeampaa ja hitaampaa on löytää eläin. Alla kuva Norman lyijyttömän luodin avautumisesta eri etäisyyksillä ja kaliipereilla.

Norma Ecostrike luodin avautuminen

Metsästäjien tulee tiedostaa edellä oleva asia lyijytöntä luotia valittaessa, mikäli aikoo ampua hirvieläimiä normaalia pidemmille etäisyyksille. Lyijystä kupariin siirryttäessä kannattaa tuolloin siirtyä samalla myös kevyempiin lyijyttömiin hirvilaillisiin luoteihin, joissa on enemmän lähtönopeutta. Lyijyttömiä tehdaspatruunoita ammuttaessa 30-06- kaliiperilla metsästävät ovat paremmassa asemassa verrattuna 308- kaliiperilla metsästäviin. Samanpainoisilla luodeilla ladatuilla 30-06 patruunoilla on korkeammat lähtönopeudet, jolloin luodilla on suorempi lentorata, tehokkaampi iskuenergia ja luodin suunniteltu avautuminen on varmempaa pidemmille etäisyyksille ammuttaessa. Metsästyspatruunoiden hintaerot mainitsemissani kaliipereissa ovat olemattomat.

Hirviä alkukesästä tuotantoviljelmillä

Tehdaspatruunoista ainakin Hornadyn GMX- patruunoissa on tehokkaat lähtönopeudet. Muita tehdasvalmisteisia lyijyttömiä patruunoita on tällä hetkellä mm; Barnes Vor-Tx, Lapua Naturalis, Sellior&Bellot eXergy Blue, Sellior&Bellot eXergy, Sakon Powerhead ja Powerhead II, Norma Ecostrike ja monia muita patruunoita. Tehdaspatruunoita käytettäessä pääsee helpommalla. Itseladattuna saa luodeista kuitenkin omiin käyttötarkoituksiin parhaiten sopivat patruunat, sekä tarvittaessa nopeutta luodille enemmän. Itselataajan tulee varmistua mihin käyttötarkoitukseen valmistaja on eripainoiset ja malliset luodit tarkoittanut. Esimerkiksi Barnesin 30- kaliiperin 165 grainin luodit on suunniteltu magnum-kaliiperin kivääreihin. Lisäksi Barnesilta löytyy pidemmille ampumamatkoille LRX- luotia (Long-Range X Bullet).  Itselataajan on lataustestejä tehdessä käytettävä luodinnopeusmittaria. Luodinnopeusmittarilla saa varmuuden siitä, että luodin lähtönopeus on riittävä ja luoti toimii kohteessa (terminaaliballistiikka) niin kuin luodinvalmistaja on suunnitellut. Lataustestejä tehdessäni olen huomannut valmistajien latausohjeet toimiviksi.

Nosler E-Tip .30 (150 gr) 820 m/s märkään lehtinippuun ammuttuna.

Poikkeavaa luodin toimintaa saattaa ilmetä, mikäli latauskomponentit tai kiväärin rihlannousu on eri kuin luodin valmistajien latausohjeissa. Testiammuntoja märkiin sanomalehtinippuihin teen nykyään harvemmin, ellei latauksissani ole jotain luodinvalmistajien suosituksista poikkeavaa. Testiammunnat märkiin sanomalehtiin tulisi ampua 200-300 metriin, jotta niistä olisi jotain käytännön hyötyä, kun tarkastellaan haavakanavan kokoa tai luodin toimintaa kohteessa. Testiammuntoja voi tosin tehdä lyhyemmiltä matkoilta alhaisilla lähtönopeuksilla, eli samoilla nopeuksilla kuin luodin osuessa kohteeseen esimerkiksi 300 metrin matkalla. Testiammuntojen ja metsästystilanteiden riistalaukaukset poikkevat kuitenkin toisistaan. Muuttuvuustekijöitä riistalaukaustilanteissa on enemmän verrattuna testiolosuhteisiin.

Nosler E-Tip luodin toimivuuden nopeusalue luotirasiassa

Lainsäätäjä on höllentänyt lakia metsästysasetuksen muutoksella hirven osalta siten, että lyijyttömällä luodilla ammuttaessa on minimivaatimuksena 7,5 gramman luotipainovaatimus, ja osumaenergian tulee olla 100 metrin päästä piipunsuusta mitattuna vähintään 1900 Joulea. En ole enää muutamaan vuoteen käyttänyt 6,5x55 kaliiperia hirvijahdeissa. Vaadin käytettävältä luodilta suurempaa poikkipinta-alaa paremman tappotehon saavuttamiseksi. Kyseinen kaliiperi on käytössäni ainoastaan pienriistan tai pienemmän sorkkariistan metsästyksessä. Peltohirvijahdissa saattaa joutua ampumaan hivenen pidemmille etäisyyksille ja 6,5 mm väljyyden luodit yleisissä kaliipereissa eivät mielestäni sovellu kyseiseen metsästysmuotoon parhaalla mahdollisella tavalla.

Urospeura lokakuussa pellolla

Kupariluoteja käytettäessä ja varsinkin hirville tarkoitettujen metsästyspatruunoiden testaamisessa olen siirtynyt kaliipereihin, joissa on riittävän suuri hylsytilavuus. Suuren hylsytilavuuden omaavien patruunoiden lataaminen on helpompaa haettaessa parempia lähtönopeuksia. Testien ja kokemusten karttuessa olen alkuaikoihin verrattuna lisännyt patruunoiden lähtönopeuksia. Peltohirville parhaimmat lataukset on löytynyt .338 Winchester Magnum- ja 30-06- kaliipereissa. Keväällä on tarkoitus aloittaa testilataukset myös kaliiperille .300 Win.Mag. Mahdollisen lyijyluotikiellon johdosta magnum-kaliiperisten metsästyskiväärien merkitys kasvaa peltohirvien metsästyksessä. Metsästykseen magnum-kaliiperit on alun perin suunniteltukin.

Uroshirvi syyskuussa viljapellolla

Aina riistalaukaus ei ole eläimessä napakymppi, vaan ainakin allekirjoittaneella hämärässä tai pimeässä ammuttu laukaus osuu välillä eläintä enemmän viistosti kuin ampumatilanteessa on kuvitellut. Kuluvan ja edellisen jahtikauden aikana osa riistalaukauksista on ollut liian takana. Kauden loppupuolella päätin ampua eläintä etulapaan riippuen aina sen hetkisestä riistalaukaustilanteesta. Kupariluodin osuessa luihin, ei samanlaista luotisilppua ole eläimen lihaksistossa, kuin lyijyluodeilla ammuttaessa.

Laadukkaalla luodilla puhdasta riistalihaa ja hukkapaloja vähemmän

Kestävä luoti ja puhtaampi riistaliha ovat asioita, joita olen oppinut arvostamaan lihanleikkuun yhteydessä. Myös kupariluodeilla saa aikaiseksi lihahukkaa ja vertymää etulapaan ammuttaessa. Lihahukan määrä on kuitenkin lyijyttömillä vähäisempää verrattuna lyijyllisiin luoteihin. Lyijyluodista saattaa levitä sirpaleita laajalle alueelle ja mikäli haluaa noudattaa viranomaisten suosituksia, tulee lyijyosuman / haavakanavan ympäriltä poistaa lihaa noin kymmenen sentin alueelta tai osumasta riippuen jopa laajemmalta (kts. lähteet).

Lyijy on myrkyllinen raskasmetalli. Perheessämme syödään paljon riistaa, enkä halua tarjota lapselleni riistaruokaa, jossa on mahdollisesti lyijyjäämiä sirpaloituneesta luodista. Oli käytettävä metsästysluoti sitten mikä tahansa hirvilaillinen, niin vanhaa sanontaa lainatakseni; Tärkein asia onnistuneeseen riistalaukaukseen on kuitenkin osuma oikeassa paikassa. Huonot osumat aiheuttavat ongelmia.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O. ja Norma (ballistiikkataulukko)
Lähteet; LUKE