Husqvarna haulikot.

Tällä kertaa tekstini käsittelee Husqvarna- asetehtaan haulikoiden valmistusta. Teksti perustuu pääosin Husqvarna Hagelvapen 1877-1977 kirjaan. Haulikoiden valmistushistorian ohella käyn läpi kyseisen aikakauden historiaa Pohjolassa hieman laajemmin.

Husqvarna Hagelvapen 1877-1977 ja Husqvarna Jaktvapen kirjat

Sileäpiippuisten tuliaseiden historia ulottuu hivenen pidemmälle verrattuna rihlattuihin aseisiin. Sileäpiippuisten aseiden, kuten haulikoiden, kehittyessä huomattiin niiden soveltuvan myös lentävän riistan ampumiseen. 1700- luvun lopusta alkaen lentoonampumisesta tuli myös ajanvietettä ja kilpailua. 1800- luvun lopulla haulikot kehittyivät savuttoman ruudin, haulikoiden rakenteiden ja keskisytytyspatruunoiden johdosta nykyaikaisiksi, tehden haulikoista entistä tehokkaampia, toimintavarmempia ja helpompia käyttää.

Husqvarna Hagelvapen kirjan kuvitusta

Suomessa yleisesti tunnetuimmat Husqvarna- haulikot ovat yksipiippuisia rullalukkoisia (läppälukkoinen) kaliipereissa 12 ja 16. Haulikon lukkolaite perustui Remington- kiväärin rolling block- sulkujärjestelmään. Husqvarnan omia haulikoita valmistettiin vuosina 1877 - 1977. Husqvarna- haulikoiden tarkempi tehdasdokumentointi alkaakin vuodesta 1877. Kyseisen ajanjakson ensimmäiset rinnakkaispiippuiset haulikot olivat 1800- luvun loppuun asti damastipiipuilla varustettuja hanallisia mustaruutihaulikoita. Haulikoissa käytettiin alkuvaiheessa erilaisia sulkumekanismeja. Tehtaan tuotantoa oli muun muassa; Lefaucheux-, Anglais- ja Clef Serpent- sulkumekanismit. Kyseisissä malleissa haulikon piippujen avausvipu sijaitsi joko lukkorungon alapuolella tai sivussa.

Husqvarna Hagelvapen kirjan kuvitusta

Husqvarna- tehtaan modernisointi 1870- luvulla oli tehtaan johdolle haastellista. Tehtaan yksi modernisoinnin alkuunpanijoista oli Wilhelm Tham. Hän halusi valmistaa rationaalista standardisoituja tehdasaseita. Tässä tehtävässään Tham kohtasi suurta vastustusta mestareiden ja kisällien keskuudessa. Asevalmistus oli hajallaan eri kyläseppien valmistaessa aseita omilla tavoilla. Useimmat asuivat kylillä kotona tehtaan ympäristössä, eivätkä mielellään muuttaneet olotilaansa ja ryhtyneet tekemään työtään tehtaan tiloissa. Se, että aseiden valmistaminen oli aiemmin tapahtunut suurelta osin kotioloissa (ns. kotiteollisuudessa) oli merkinnyt myös laatuongelmia. Tehtaalta puuttui yhtenäinen laadunvalvonta ja huolellinen kirjanpito. 1870- luvun loppupuolella aseiden valmistaminen tehtaalla paransi aseiden laatua merkittävästi.

Laadukkaan asetuotannon aloittaminen vaati alussa joidenkin aseosien tuonnin muun muassa Englannista, Belgiasta ja Saksasta. Metsästysaseiden valmistukseen tehdas sai alkuvaiheessa apua ulkomailla koulutetuista henkilöistä, jotka jatkokouluttivat tehtaan työntekijöitä mm. metalli- ja puutöiden parissa. Tehtaan modernisoinnin alkuvaiheessa kaivertamista opetti tehtaan työntekijöille ulkomailla oppinsa saanut aseiden koristekaivertaja. Vuosien kuluessa tehtaalla opitut työt siirtyivät isältä pojalle.

Haulikoiden valmistaminen vaati eri työvaiheita ja tekijöitä. Metalliosien sovittaja merkitsi osiin omat puumerkkinsä. Etu- ja takatukit tehtiin tehtaalla alusta loppuun käsityönä tehtaan puuverstaalla. Haulikon valmistuessa ase koeammuttiin ja aseen kasaaja / lopputarkastaja merkitsi haulikkoon omat puumerkkinsä. Merkintöinä käytettiin työntekijän etu- ja sukunimen etukirjaimia. Muita merkintöjä metalliosissa olivat mm; piipunporaus ja supistus, aseen malli, sarjanumero, tehtaan kruunuleimat ja kaliiperimerkinnät. Piippuparin päälle merkittiin valmistajan nimi ja piipputeräksen laatu.

Metalliosien merkintöjä

Tehtaan alkuvaiheen tuotannon haulikot olivat damastipiippuisia ja mustaruutipatruunoilla toimivia. Hanallisia rinnakkaispiippuisia haulikoita olivat mm; mallit 14 ja 14A, 15 vanha ja uusi malli, 16, 17 vanha ja uusi malli 17 A, 17 B, 17 C, 18, 19, 20 vanha ja uusi malli, 20 A, 20 B, 28, 29, 30 31, 32, 33, 34, 35, 36, 38, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45, 46, 47, 48, 49 (48- ja 49- mallien valmistus alkoi vuodesta 1900), malli 50 uusi ja vanha, 51, 52, 100, 101 ja 102. Mallit 48 A, 48 B, 52 A olivat haulikkorihloja. Mallit 52 B, C, 103, 103 A, B ja C olivat rinnakkaispiippuisia kaksoisluodikoita. Lisäksi oli eri versioita kaksoisluodikoista, joiden mallimerkinnät olivat vastaavanlaisia kuin haulikoissa.

Tarkka lukija huomaa, että luku 37 puuttuu luettelemieni mallien välistä. Kyseinen mallisarja löytyy kuitenkin tehtaan valmistamana. Kyseessä on piippuparin Anglais- avausmekanismilla varustettu kaksoisluodikko .450 ja .500 express- kaliipereissa. Kyseisessä hanallisessa tuplaluodikossa piippuparin avausvipu sijaitsi liipaisinkaaren alapuolella. Samaista mallia valmistettiin myös perinteiseksi muuttuneella top lever- avausmekanismilla. Tehtaan tuotannosta löytyy myös hanallinen drillinki mallimerkinnältään 70.

1900- luvun alussa elettiin Suomessa sortovuosien aikaa. Venäjä yritti venäläistää Suomea. Suomi menetti käytännössä itsehallintonsa sortokauden aikana. Samoihin aikoihin Norja itsenäistyi vuonna 1905 ja irtisanoitui kansanäänestyksen jälkeen Ruotsin kuninkaan vallan alta. Tuohon aikaan suurin osa valmistetuista haulikoista oli jo hanallisia teräksestä valmistettuja rinnakkaispiippuisia haulikoita kaliipereissa 12 ja 16. Haulikoissa siirryttiin samalla savuttoman ruudin käyttöön.

Muutamia asemalleja valmistettiin kuitenkin vielä damastipiipuilla ja mustaruudilla. Tällainen oli mm. aiemmin mainitsemani drillinki malli 70. Drillingin haulipiippuina oli valittavissa joko 12- tai 16- kaliiperi ja luotipiippuina 8x57R tai 9,15x57R. Alkutuotannon jälkeen myös tässä aseessa siirryttiin käyttämään "Extra Fint Stål"- piippuja. 1900- luvulla tehtaan muita piippujen teräslaatumerkintöjä olivat muun muassa Sandvik, Svenskt Stål, Svenskt Specialstål ja Svenskt Nickelstål.

Tehdas ryhtyi vuodesta 1901 alkaen valmistamaan hanallisten haulikoiden rinnalla hanattomia haulikoita. Ensimmäiset hanattomat haulikot olivat sivulukkoisia malleja 60, 200 ja 201. Vuodesta 1912 alkaen tehdas alkoi valmistaa myös edullisempaa laatikkolukkoista mallia, joka oli mallimerkinnältään 310. Tuolloin haulikoiden toimintamekanismina käytettiin mm Anson & Deeley- koneistoja ja piippujen avaus oli jo kaikissa malleissa lukkolaitteen päällä niin sanottu top lever- malli.

Suomeen tuoduissa Husqvarna- haulikoissa oli yleensä täyssuppeat piiput, muutamia erikoismalleja lukuunottamatta. Joissain 310- malleissa käytettiin myös Purdey- sulkujärjestelmää. Mallia 310 valmistettiin kaliipereissa 12, 16 ja 20. Kyseistä haulikkoa valmistettiin useissa eri hintaluokissa. Hinta määräytyi varustelun ja kaiverrusten määrän mukaan. Vuonna 1937 haulikoissa siirryttiin 70 millin patruunapesän pituuteen aiemman 65 millin sijaan. Malleja 310 oli mm; 310A (AJ), 310 B, 310 C, 310 S, 310 AS (AJS), 310 BS, 310 CS, 310 AN, 310 BN, 310 CN 310 DS, 310 DN, 310 X, 310 XN, 310/ECKERMANN ja 310 LYX.

310- malleissa oli joitain eroavaisuuksia lukkorungon muodolla. Pääsääntöisesti kyseisissä haulikoissa lukkorungon metallin yhtymäkohta takatukkiin oli suora. Malleissa 310 Eckermann ja 310 LYX lukkorungon peräosa oli kuitenkin kaareva. Samoin puuosien laadussa ja koristeluissa oli eroja. Paremmissa malleissa oli takatukkiin liipasimien ja kaulavarmistimen väliin kaiverrettu niin kutsuttu "kyynel".

Husqvarna pistooli m/07 (9 mm Browning Long)

1940- luvun lähestyessä alkoi Euroopan ylle kerääntyä synkkiä pilviä ja Husqvarnan tehtaalla sota-aseiden valmistus kasvoi aiemmasta. Husqvarnan tehtaalla varauduttiin sotaan. Tehdasalueella oli maanalaiset pommi- ja väestönsuojat, sekä varastot sotilas- ja ensiapuvarusteille. Ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana Husqvarnan tehtaalla valmistettiin eri lisenseillä mm: Lahti- pistooleita, Suomi- konepistooleita, Browningin pistoolimallia m/ 07 kaliiperissa 9 mm Browning Long ja monia muita sotilasaseita ja -tarvikkeita. FN Browning m/07 pistoolia valmistettiin 95 000 kpl ja Lahti m/40 pistooleita yhteensä 85 000 kappaletta. Husqvarna- tehtaan metsästyskiväärien valmistushistoriasta olen kirjoittanut aiemmin täällä.

Vuosina 1939-1950 valmistettiin tehtaalla mallin 310 rinnalla myös laatikkolukkoisia malleja 210 (1939-1940) ja 610 (1943-1950). Malli 610 poikkesi muista malleista muun muassa siitä, ettei siinä ollut poikittaista Greener- sulkutappia (ristitappi).

Vuonna 1949 Husqvarna- tehtaalla ryhdyttiin jälleen valmistamaan uutta haulikkomallia. Uuden haulikon mallinimeksi tuli 615. 1940- luvun loppu ja 1950- luku oli kahden suurvallan kiihkeää aikaa kylmän sodan asevarustelussa. 1950- luvun alussa suurvallat saavuttivat aseillaan kauhun tasapainon. Kumpikin ydinasevaltio oli tasavertainen asevarustelussa. Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto pyrki laajentamaan kommunistista ideologiaansa maailmalla ja vastavoimana Yhdysvallat pyrki patoamaan kommunistisen aatemaailman leviämistä. Molempien aatemaailmat ja talousjärjestelmät olivat rajusti vastakkaiset. Pohjolassa puolueettomat maat Suomi ja Ruotsi olivat kahden - lähes keskenään sodassa olevan - suurvallan välissä.

Kylmän sodan asevarustelun aikana haulikkomallia 615 valmistettiin viitenä eri versiona. Uusia malleja oli; 615, 615 AS, 615 CS, 615 EN ja 615 LN. Haulikot valmistettiin edelleen Anson & Deeley- koneistolla ja piippuparin avausmekanismina oli top-lever taittovipu. Sulkujärjestelmänä toimi haulikon alasulun kaksi sulkuharkkoa. Tässäkään mallissa ei ollut poikittaista Greener- sulkutappia. Haulikossa oli automaattinen varmistus. Haulikkoa valmistettiin kaliiperissa 12/70. 615 perusmallissa ei ollut kaiverruksia. Haulikkoa valmistettiin englantilaisella suoralla tukilla ja pistoolikahvalla varustetulla tukilla. Haulikkoa valmistettiin myös lyhyemmällä 66 cm pituisella metsästyspiipuilla, sekä skeet- piipuilla. Parempiin versioihin oli saatavilla myös ejektorit.

Husqvarna malli 615 

Vuonna 1952 Ruotsin pääministeri Tage Erlander oli tehnyt Washingtonissa presidentti Trumanin kanssa salaisen yksityisluontoisen sopimuksen sotilaallisen yhteistyön ja tiedustelutietojen vaihtamisesta *. Neuvostoliitto oli saanut vakoojansa välityksellä vihiä tiedustelutietojen vaihtamisesta ja varoitti ampuvansa alas kaikki tiedustelukoneet, joiden se katsoi loukkaavan Neuvostoliiton tai sen liittolaisten valtion rajoja.

Samana vuonna Neuvostoliiton uhkaus kävi toteen. Neuvostoliitto ampui Itämerellä alas kaksi Ruotsin ilmavoimien lentokonetta. Ensimmäinen alasammuttu lentokone oli DC3- tiedustelukone, jossa menehtyi kahdeksan ruotsalaista miehistön jäsentä. Toinen alasammuttu lentokone oli paikalle lähetetty Catalina- etsintäkone. Neuvostoliitto ampui koneet alas kansainvälisessä ilmatilassa **. Kylmä sota aiheutti kuolonuhreja puolueettomassa Pohjolassa. Miehistön oikeaa kuolinsyytä ei kansalaisille kerrottu - ei edes menehtyneiden omaisille. Samaan aikaan Husqvarnan tehtaalla suunniteltiin ja ryhdyttiin valmistamaan uutta haulikkomallia. Mallin 615 valmistus päättyi vuonna 1952.

Seuraava haulikko oli mallimerkinnältään 350. Haulikkoa tehtiin kolmea eri versiota, jotka olivat; 350, 350 AS ja 350 CS. Haulikkoa valmistettiin vuosina 1952-1960. Valmistusajankohdan aikana vuosina 1952 - 1958 Pohjoismaiden kesken sovittiin muun muassa passivapaussopimuksesta. Vuodesta 1958 alkaen Pohjoismaiden välillä toteutui täysimääräinen passiunioni.

Vuodesta 1959 alkaen tehdas aloitti rinnakkaispiippuisen haulikkomallin 1310 valmistamisen. Kyseessä oli tehtaan viimeinen sarjatuotannossa oleva haulikkomalli. 1310 mallia tehtiin viittä eri versiota; 1310, 1310 AS, 1310 CS, 1310 LYX ja 1310 SPECIAL. Haulikoita valmistettiin yhteensä 5000 kappaletta. Lyx- ja Special- mallit olivat teknisiltä ratkaisuiltaan lähempänä aiempaa 310- mallia Greener- sulkutappeineen. Anson & Deeley systeemiin perustuvaa 1310- mallia sai joko ejektoreilla tai ilman. Pähkinäpuisia tukkivaihtoehtoja olivat suora englantilainen tai pistoolikahvalla varustettu tukki. Piipputeräs oli Svenskt Specialstål. Malleissa Lyx ja Special piipputeräs oli parempaa Svenskt Nickelstål- terästä. 1310- malleissa oli automaattinen varmistus ja piiput olivat pituudeltaan 70 cm. Muutamia erikoismalleja tehtiin myös 66 cm:n piipun pituuksilla. Kuten muissakin Husqvarnan haulikkomalleissa, niin myös tässäkin mallissa lukkorungon peräosa oli suora, poislukien LYX ja Special- mallit, joissa lukkorungon peräosa oli kaareva. Myös puusosissa oli paremmissa malleissa kyynelkaiverrus ja pähkinäpuulaatu parempaa.

Keskiaukeama Husqvarna- tehtaan esitteestä vuodelta 1962

1960- ja 1970- luvuilla Ruotsin teollisuus jatkoi kasvuaan ja tehtaisiin saapui tuhansia työntekijöitä muun muassa Suomesta. Suomalaiset työskentelivät esimerkiksi Saabin ja Volvon tehtailla. Husqvarna oli suuri monialayritys, joka valmisti kodinkoneita ja harrastusvälineitä. Metsästysaseiden valmistus oli tehtaalla pienemmässä roolissa. Kasvavasta viennistä huolimatta, tai sen takia, tehtaalla tehtiin saneerauksia ja metsästysaseiden valmistus loppui vuonna 1970. Metsästysasetuotanto siirtyi FFV:lle Eskilstunaan. FFV:n tehtaalla valmistettiin vuosina 1974-75 muutamia Lyx Special ja Ehrenpreuss- rinnakkaispiippuisia haulikkomalleja. Luksushaulikoiden valmistusmäärät olivat 6- 8 haulikkoa vuodessa. 70- luvun lopulla metsästäjien ja ampumaurheiluharrastajien haulikoita valmistettiin sarjatuotantona Pohjolassa enää vain Suomessa, Valmetin ja Tikan asetehtailla. Tänä päivänä Pohjoismaissa ei ole enää teollista haulikoiden valmistusta.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Lähteet; kirjat; Husqvarna Hagelvapen 1877-1977, Husqvarna Jaktvapen 1870-1977 ja Tilinpäätös (Max Jakobson)*, HS 25.11.2019 ( Robert S. Hopkinsin haastattelu, Tiedustelulentäjä tuntee suurvallat )**, Husqvarna Sweden mainoslehtinen vuodelta 1962, YLE

Kannettavan ampumapöydän päivitttäminen

Vuosi sitten tein itselleni kannettavan ampumapöydän, jota voisi käyttää kotona ilmakiväärin tai ampumaradalla kiväärin kohdistamiseen, sekä haulikon patruunoiden koeammuntaa varten. Ampumapöytää oli mahdollista käyttää kahtena eri versiona: kevyenä ja raskaampana. Kevytversiota ei ole tullut käytettyä kuin muutaman kerran, jonka takia päätin päivittää ampumapöydän rakenteen yksinkertaisemmaksi aiemmasta versiosta.

Black and Decker Workmate- työpöytä

Ampumapöydän jalustana on edelleen sama Black and Deckerin Workmate- työpöytä. Jalusta on rakenteeltaan vankka ja kantavuus max 250 kg. Jalusta on helppo kasata ja se on kätevä taittaa kokoon, kuljettaa ja varastoida. On myös muita vastaavanlaisia työpöytiä, jotka saattavat olla halvempia. Päädyin Black and Deckeriin, koska sellainen minulla oli jo valmiina varastossa.

Jalustana käytettävää työpöytää / työtasoa hankittaessa kannattaa kiinnittää huomio työpöydän jalkoihin, ettei jalat häiritse ampujan omia jalkoja, eli ampujan asennon tulee säilyä mahdollisimman luonnollisena. Lisäksi oikeakätisellä ampujalla ampumapöydän vanerilevyn viistosahaus tulee olla ampujan oikeaa kylkeä vasten ja vasenkätisellä toisin päin.

Ampumapöydän kansi alapuolelta kuvattuna

Poistin ampumapöydästä metallisen apupukkirungon ja laitoin tilalle pätkän saunan lauderemontista ylimääräiseksi jääneen haapalaudan, jonka ruuvasin kiinni metallirungon tilalle. Haapalautaa vasten kiristetään Workmate- pöydän leuat. Ennen lopullista kiristämistä kannattaa säätää pöydän läheisyys ampujalle oikeaksi. Kun ampumapöytä on saatu säädettyä haluttuun etäisyyteen kiristetään pöydän kahta kampea joko erikseen tai yhtäaikaisesti käyttämällä.

Päivitetty ampumapöytä on aiempaa versiota huomattavasti kevyempi siirtää tarvittavaan ampumapaikkaan. Mikäli kohdistaa kivääriä maastossa voi ammunnan suorittaa myös pakettiauton sisältä tai peräkärryn päältä, jolloin saa hivenen enemmän korkeutta ja tasaisemman ampuma-alustan. Tällöin mahdolliset heinät, muu kasvisto tai epätasainen maa-aines ei häiritse metsästysaseen kohdistamista. Mikään ei myöskään estä käyttää pöytää ampumatukena esimerkiksi vahtimismetsästyksessä.

Päivitetty kannettava ampumapöytä

Nyt esittelyssä oleva itsetehty köyhänmiehen versio ampumapöydästä on vain yksi vaihtoehto monien muiden joukossa. Kannettavia ampumapöytiä löytyy maailmalta alan kaupoista ja monenlaisia youtube- versioita.

Parasta tietenkin olisi jos kaikilla metsästäjillä olisi toimiva ampumarata kohtuullisen ajomatkan päässä, josta löytyisi ampumapaikat ja hyvät ampumapöydät 50-300 metrin ampumaetäisyyksille, sekä ampumapaikka haulikon patruunoiden koeampumiseen.

Teksti: P.O.
Kuvat; P.O. ja Black and Decker

.17 HMR CCI TNT Green lyijytön patruuna.

.17 Hornady Magnum Rimfire (HMR) reunasytyspatruuna on julkistettu Hornady- patruunatehtaan toimesta vuonna 2002. Patruuna on suunniteltu pienikokoisten vahinkoeläinten ampumiseen keskipitkille 100-200 metrin ampumaetäisyyksille. Kyseinen kaliiperi on tällä hetkellä yksi nopeimmista saatavilla olevista reunasytytteisistä patruunoista.

CCI TNT Green 17 HMR 16 gr.

Yhdysvaltalainen Cascade Cartridges Inc. eli CCI on saanut alkunsa vuonna 1951. CCI valmistaa patruunansa Usassa alusta alkaen itse. Luodit valmistetaan isoista lyijyharkoista ja hylsyt suurista messinkilevyrullista. Valmiisiin pestyihin ja kuivattuihin hylsyihin laitetaan nallimassa, jonka jälkeen hylsyt ruuditetaan ja luoditetaan. Luodituksen jälkeen patruunat lopputarkastetaan ja pakataan. Reunasytytteisten patruunoiden lisäksi CCI:llä on vahva osaaminen käsiase- ja tykistöammusten nallien valmistuksessa. Tällä kertaa esittelen CCI:n valmistaman lyijyvapaan patruunan.

Esittelyn patruuna on noin kymmenen vuotta sitten Yhdysvalloissa julkistettu reunasytytteinen lyijytön vahinkoeläinpatruuna. Metsästyasetuksen luotiasetta koskevien yleisien vaatimusten osalta esittelyn patruuna on asetuksen 1 kohdan vaatimukset täyttävä patruuna. Eli sallittua riistaa on: kettu, tarhattu naali, mäyrä, saukko, metso, teeri, hanhi, metsäjänis ja rusakko.

CCI mainostaa .17 HMR TNT Green 16 grainin (1,05 g) onton reikäpäisen varmint- kupariluodin laajenevan kohteessa räjähdysmäisesti. Patruunan lähtönopeus on tehtaan mukaan noin 762 m/s (2500 fps). Tehdas kehuu patruunan lentorataa suoraksi ja mainostaa nallimassalle varmaa syttymistä. Tätä kirjoittaessa on CCI TNT Green ainoa 17 HMR- kaliiperin Suomesta löytyvä lyijyvapaa patruuna. Maailmalta löytyy kyseisessä kaliiperissa lyijyttömiä patruunoita myös Hornadyltä ja Winchesteriltä.

50 metrin pienoiskivääriradalla.

Päätin koeampua TNT Green- patruunoita hivenen tarkemmin kivääritestini jälkimainingeissa. Suunnitelmana oli alun perin josko kyseinen patruuna soveltuisi syötävälle pienriistalle. Viime talvena ammuin useita rusakoita 30-06- kaliiperilla ja aiempina vuosina mm. 6,5x55 ja .222 Rem- kaliipereilla. Monesti rusakkoa paloitellessa on saanut lihoista leikata isompia siivuja roskiin lyijyluotien osuessa luihin ja sirpaloituessa pitkin rusakon lihaksistoa.

Testit suoritin 50 metrin pienoiskivääriradalla heinäkuussa tyynessä poutapilvisessä säässä. Lämpötila oli testaushetkellä +23 astetta. Testiaseena oli Tikka T1x, jonka piippu oli lyhennetty 16 tuuman pituuteen. Kiväärissä käytin RCC:n Rimfire (17 cal) vaimenninta. Ammunnat suoritin Protektor Modelin ammuntatuilta. Kivääri oli tuettuna etu- ja takatukin alta. Luodinnopeudet mittasin (V5) ProChrono Chronograph- luodinnopeusmittarilla.

Paras viiden laukauksen kasa 50 metrin matkalta.

Esittelyn patruunoita ammuin yhteensä 3x5 puolen moan kokoisiin neliöihin, sekä neljä patruunaa terminaaliballistiikkatestissä. Kolmen viiden laukauksen kasojen koot vaihtelivat 12-15,50 mm välillä. Mitattujen patruunoiden nopeusvaihtelut olivat 768-809 m/s välillä. Keskiarvon ollessa 797 m/s. Nopeusvaihtelua oli enemmän verrattuna samaan aikaan ammuttuihin Federalin V-Shok 17 grainin patruunoihin. CCI:n patruunoilla sain kuitenkin pienempiä kasoja, joten esittelyn patruunat soveltuivat suuremmista nopeusvaihteluista huolimatta paremmin kivääriini.

Terminaaliballistiikan testialusta.

Vedellä täytettyä vesiastiaa en viitsinyt tällä kertaa käyttää testialustana, koska patruunoiden lähtönopeus on sen verran vauhdikas, ettei vesiastia välttämättä kestäisi testiä. Terminaaliballistiikkatestin tein kaksi viikkoa vesiastiassa liotettuun täysin läpimärkään sanomalehtinippuun. Lehtinippuun ammuin 50 metrin etäisyydeltä neljä laukausta eri kohtiin. Luodit kahlasivat sanomalehtien läpi lähes yhtä syvälle, sirpaloituen melkein identtisesti. Kupariluodit sirpaloituivat koko "haavakanavan" matkalta. Luodeista jäi pieni kappale jäljelle luodin keskiosasta.

CCI TNT Green luoteja osuman jälkeen

Patruunaa pääsin testaamaan myös haitallisen vieraslajin, eli supikoiran poistotalkoissa. Olin heinäkuun lopussa jahtitornissa vahtimassa haaskalle saapuvia supikoiria. Haaskana toimi tässä tapauksessa aiemmin ammutut supikoirat ja alueelle levitetyt koiran kuivamuonanapit. Ampumani supikoira oli alle vuoden ikäinen nuori yksilö, joka kuoli välittömästi viistosta keuhko-/vatsaosumasta. Ammuntaetäisyys oli noin 80 metriä.

.17 HMR CCI TNT Green ja supikoira

Suurin osa kaupoissa myytävistä .17 HMR- patruunoista on suunniteltu vahinkoeläinten ampumiseen. Varmint- luodin osuessa kohteeseen sirpaloituu luoti räjähdysmäisesti. Tällä hetkellä CCI:ltä löytyy Gamepoint- niminen patruuna, jonka 20 graininen Soft Point- lyijyluoti pehmytosumassa muotoutuu ainakin mainoksissa sienimäiseksi, säilyttäen jonkinlaisen jäämäpainon. Kyseinen luoti tuskin kuitenkaan kestää pehmeäkärkisenä luuosumia, vaan melko varmasti sirpaloituu eläimen lihaksistoon.

Vaikka CCI TNT Green patruunan käyttötarkoitus on suunniteltu vahinkoeläimiä varten, niin siitä huolimatta saattaa kupariluoti soveltua hyvin myös syötävälle riistalle, rusakoille ja metsäjäniksille, sekä isommille riistalinnuille. Ruokailijan kannattaa kuitenkin varautua ruokalautasella lyijyn sijasta kuparipaloihin. Tulee kuitenkin huomioida, että .17 HMR- kaliiperissa 1-1,3 gramman kokoisesta luodista ei kovin paljon irtoa sirpaleita riistaeläimen lihaksistoon, oli kyseessä sitten lyijy- tai kupariluoti.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Lähteet; kirja, Cartridges Of The World (14 th Edition) ja CCI

Tikka T1x MTR osa 2/2.

Tikka T1x .17 HMR 100 metrin ampumaradalla

Olen aiemmin kirjoittanut .22 lr reunasytytyspatruunoista täällä. Vastaavanlaiset lainalaisuudet pätevät monessa asiassa myös .17 HMR- kaliiperiin. Ballistiset erot ovat kuitenkin erilaiset. 17 HMR:n luoti on kevyempi verrattuna .22 lr patruunoihin, mutta lähtönopeus ja energia ovat huomattavasti suurempia, sekä luodin lentorata suorempi.

Esimerkiksi Winchesterin 22- Subsonic Max patruunan 2,7 grammasen luodin lähtönopeus on 325 m/s ja iskuenergia on noin 142 joulea. 17 HMR- kaliiperin CCI Gamepointin patruunan 1,3 gramman luodilla on lähtönopeutta 724 m/s ja energiaa 340 joulea. Erot ovat siis merkittäviä ja varsinkin pidemmälle ammuttaessa selkeästi 17 HMR:n eduksi.

Metsästyskäytössäni 17 HMR- kaliiperin maksimikäyttöetäisyys on pääasiassa 100 metriä. Metsästyskohteenani on metsästysasetuksen luotiasetta koskevissa yleisissä vaatimuksissa kohdan yksi riistaeläimet, joita ovat muun muassa pienpedot ja rusakot, sekä riistaeläimiin kuulumaton haitallisena vieraslajina tunnettu supikoira.

Halvalla mennään.

Testiolosuhteisiin päätin varustautua halvalla. Tikka- kivääri on tällä hetkellä markkinoiden edullisimpia, joten päätin kaiken muunkin hankkia edullisesti. Tähtäinkiikarin jalustoiksi ostin alumiiniset 20 euron UTG- jalustat. Alunperin optiikaksi piti asentaa Zeissin tähtäin tai Meoptan uusi Meopta Optika 6- sarjalainen, mutta uutta Meoptaa ei vielä testiaikana ollut ostettavissa.

RCC- Rimfire äänenvaimennin.

Löysin kaappini pohjalta halvan kiinalaisen Spektra- tähtäinkiikarin. Tähtäimestä oli jo osa kaasuista purkaantunut, mutta en ollut viitsinyt heittää tähtäintä roskiinkaan. Nyt kiikaritähtäimelle löytyi käyttöä testiammuntoihin. Tarkoitus olisi sitten talvella ennen jahteja asentaa laadukkaampi tähtäin aseen päälle ja suorittaa kohdistus, sekä metsästyksessä käytettävien patruunoiden testaaminen talviolosuhteissa ennen varsinaista metsästystä. Testiammuntoja varten asensin piippuun ruotsalaisen RCC- äänenvaimentimen. Kaikki testilaukaukset ammuin kyseisellä vaimentimella.

Ammutut kasat 50 metrin matkalta.

Sako mainostaa, että jokaisella Tikka T1x kiväärillä pystyy ampumaan kolmen laukauksen kasan yhden kulmaminuutin sisään 50 metrin etäisyydeltä. Päätin testata Tikan käyntiä kolmelta eri etäisyydeltä. Etäisyydet olivat 25, 50 ja 100 metriä. Kaikilla etäisyyksillä käytin samaa ampumatukea. Ase oli tuettuna edestä ja takaa Protektor Modelin ampumatuilla.

100 metrin viiden laukauksen kasat olivat seuraavanlaiset: CCI TNT Green = 23,38 mm CCI Gamepoint = 29,36 mm ja Winchester Varmint 29,43 mm. 50 metrin matkalta viiden laukauksen kasat olivat: CCI TNT Green = 15,85 mm CCI Gamepoint = 15,49 mm ja Winchester V-max = 13,77 mm.

Testiammunta osoitti, että Sakon takuu tarkkuudesta pitää tämän kiväärin osalta paikkansa. Laadukkaammalla optiikalla varustettuna olisi ampuminen paljon mielekkäämpää ja kasojen koot saattaisivat pienentyä entisestään. 25 metrin matkalta ammuttaessa viiden laukauksen kasat menivät sen verran pieniksi, etten viitsinyt kasojen kokoja mittailla.

Tikka T1x MTR on kompaktin kokoinen ja mukava käsitellä. Kivääri on riittävän tarkka, eikä piippu ehtinyt lämmetä ampumaradalla ammuttaessa juuri ollenkaan. Laukaisulaitteen laukaisu on miellyttävän selkeä ja tehtaan säätämä laukaisupaine on allekirjoittaneelle mieluisa. Laukaisua ei tarvitse ryhtyä säätelemään. Latausliike on lyhyt ja lukko liikkuu toimiessaan liukkaasti.

Sitten ne huonot puolet. Huonot puolet liittyvät lähinnä kiväärin teknisiin ratkaisuihin ja toimintavarmuuteen. Epävarmasti toimivalla metsästysaseella ei metsästäjä tee yhtään mitään. Työvälineisiin täytyy pystyä luottamaan. Kiväärini teki rataolosuhteissa useita syöttöhäiriöitä. Patruuna törmäsi syöttörampin ulkoreunaan hylsyn suusta, eikä suostunut pesittymään patruunapesään minkäänlaisin lukonliikkein.

Vain lippaan irrottaminen ja patruunoiden lippaasta purkaminen ja uudelleen lipastamalla saattoi saada syötön jälleen toimimaan. Epäilin vian olevan lippaassa, koska lipas ei vaikuta toiminnaltaan yhtä luotettavalta, kuin yhdestä rivistä syöttävät lippaat. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautuivat Winchesterin V-Max- patruunat, mutta syöttöhäiriöitä esiintyi myös CCI:n Gamepointilla ja TNT Greenillä.

Kiväärin lähetin syöttöhäiriöiden takia Sakon tehtaalle takuuhuoltoon. Sakon huollossa aseseppä vaihtoi Tikkaan uuden lukon, lippaan ja lippaanohjaimen. Vasta asesepän tekemän syöttörampin kiillottamisen jälkeen loppui syöttöongelmat kaikkien testattujen patruunoiden osalta. Saatuani kiväärini takaisin tein testiammunnat uudelleen kaikilla hallussani olevilla patruunoilla. Takuuhuollon jälkeen ei syöttöhäiriöitä enää ilmennyt.

Tikka T1x:n puhdistamisessa tulee olla tarkkana, ettei esimerkiksi pienet metalliosat häviä asetta huollettaessa. Tukin irrottamisen jälkeen tulee olla varovainen, ettei lippaanohjaimen salpa, salvan jousi ja läpimenevä metallitappi irtoa. Näin minulle kävi testiammuntojen jälkeen asetta huoltaessani. Onneksi osat eivät ehtineet kadota mihinkään.

Samoin tulee olla varovainen lukon purkamisessa ja olla huolellinen, ettei lukon pienet osat häviä huoltamisen yhteydessä. Tikan käyttöohjekirjassa sivulla 27 kohdassa kiväärin purkaminen ja kokoaminen mainitaan seuraavaa; "Purkaminen on syytä tehdä pöydän päällä, jotta osat eivät pääsisi putoamaan". Käyttöohjekirjan ohjetta kannattaa noudattaa.

Tikka T1x lippaanohjaimen pienosat.

Irroitetun tukin takaisin kiinnittäminen vaatii tarkkuutta. Esittelyn aseessa tukki on yllättävän tiukka asentaa takaisin paikoilleen. Ennen asennukseen ryhtymistä kannattaa perehtyä käyttöohjekirjaan. Tikka T1x poikkeaa teknisiltä ominaisuuksiltaan Sako Oy:n perusmallin metsästyskivääreistä, jonka takia purkaminen ja kokoaminen vaatii mielestäni enemmän huolellisuutta.

.17 HMR:n kaliiperisen aseen ostaja joutuu hankkimaan myös uudet aseen puhdistusvälineet. Esimerkiksi pienoiskiväärin puhdistuspuikko ei mahdu läpi 17- kaliiperisen piipusta. 4,5 mm ilmakivääriin puhdistussarjaa voi käyttää puhdistamisessa, mutta suositeltavaa olisi käyttää kaliiperikohtaisia pesureita. .17 HMR- kaliiperin luodit ovat vastaavanlaisia kuin keskisytytyspatruunoiden kuparivaippaiset luodit ja näin ollen myös puhdistustavat ovat samanlaisia. Usein joutuu puhdistuspuikon lisäksi hankkimaan kaliiperikohtaiset huopatulpat, ellei sitten halua näperrellä pienien kangaspalojen kanssa piippua puhdistaessa.

Metsästyspatruunavalikoima ei ole kovinkaan laaja, verrattuna esimerkiksi 22 lr- ja 22 WMR- patruunavalikoimaan. Eurooppalaiset patruunan valmistajat puuttuvat. Mikäli kivääri käy tarkasti vain yhdellä tai kahdella patruunamerkillä tai ase ei toimi luotettavasti, kapenee metsästäjän patruunavalikoima entisestään. Esittelyn kiväärillä on yhtenä tarkoituksena ampua syötävää pienriistaa CCI:n TNT Green kupariluotipatruunoilla. Tätä kirjoittaessa CCI TNT Green on ainoa Suomesta löytyvä lyijytön patruuna. Maailmalta löytyy kyseisessä kaliiperissa lyijyvapaita patruunoita myös Hornadyltä ja Winchesteriltä.

Yhdysvalloissa CCI valmistaa reunasytytyspatruunoita myös muille patruunamerkeille ja aseille. Esimerkiksi Savagelle CCI:n patruunatehdas valmistaa Savage- tehtaan itselataaviin kivääreihin omia varmemmin toimivia patruunoita. Olisi hyvä jos Beretta Holding laajentaisi Sakon patruunatuotannon myös reunasytytyspatruunoihin vaikka sitten Tikka- nimellä. Norma Usan .17 HMR- patruunat ovat tätä kirjoittaessa rantautumassa Suomeen lisäten patruunavalikoimaa.

.17 HMR

.17 HMR- kaliiperin osalta mietityttää kaliiperin toimivuus metsästyskäytössä. Lataan pääsääntöisesti patruunat itse ja tässä kohtaa askarruttaa reunasytyspatruunan heikot puolet, joita on mm. latauserien mahdolliset vaihtelut, patruunoiden lähtönopeusvaihtelut ja herkkyys sääolosuhteille. Lisäksi vielä epäillyttää patruunan riittävä tehokkuus omissa jahtikuvioissani. Itselataajana tuntuu tämän kaliiperin kanssa avuttomalta, kun ei voi vaikuttaa patruunan käyntiin.

Luotien kehittyessä ja uusien kaliiperien lisääntyessä, näyttäisi pienempi kaliiperisten käyttäjäkunta metsästyksessä kasvavan. Oma käytäntö on kuitenkin mennyt päinvastaiseen suuntaan verrattuna nykytrendeihin. Käytän metsästyksessä eri kokoluokan riistaeläimissä mielummin astetta suurempaa kaliiperia. Viime metsästyskautena pienriistan osalta pienin käyttämäni kaliiperi oli 6,5x55. Kauriit ja peurat 30- kaliipereilla ja hirvet .338- ja 9,3- kaliipereilla. Tähän käyttäytymiseeni on ohjannut lähinnä hämärässä tapahtuva metsästys, jossa eläimen asennon hahmottaminen tuo lisähaasteita ja suurempi patruunan väljyys antaa enemmän anteeksi mahdollisissa huonoissa osumissa.

17 HMR- kaliiperissa on paljon myös hyviä puolia, joiden takia Tikka T1x kiväärissä kyseiseen kaliiperiin päädyinkin. Helppo ammuttavuus ja patruunan käyttöturvallisuus. Osuessaan kohteeseen patruunan kimmokeherkkyys on pienempi luodin pirstaloituessa välittömästi. Kaliiperin toimivuus omissa jahdeissani selviää sitten paremmin talven vahtimismetsästyksessä. Niistä ehkä lisää sitten kun jahtikokemuksia on kertynyt enemmän. Muutaman jahtikokemuksen ehdin ennen julkaisua kuitenkin kokea.

Heinäkuun loppupuolella olin vienyt koiran kuivamuonaa supien kulkureitin viereen. Kuivamuonaa laitoin reilummin riistan ruokinta-automaatin jalustan päälle ja osan nappuloista heitin niitetyn heinikon ympäristöön, jotta supeilla olisi puuhaa herkkupalojen etsimisessä. Parin päivän päästä asetuin jahtitorniin noin 80 metrin päähän kuivamuonahaaskasta.

Supikoira kuivamuonan kimpussa (klikkaa kuva suuremmaksi)

Tornissa ei tarvinnut tuntia pidempään istua, kun paikalle ilmaantui naarassupi poikastensa kanssa. Niitetty nurmi oli kuitenkin sen verran pitkää, että aikuista kooltaan pienemmät supin pennut olivat jatkuvasti osittain heinien suojaamana. Lisäksi emä ajoi haaskaa lähestyvät pentunsa aina takaisin heinikon suojaan. 17 HMR:n luoti keveytensä takia on risuherkkä tai tässä tapauksessa varmaan myös heinäherkkä, jonka takia en viitsinyt ottaa riskiä ja aiheuttaa mahdollista haavakkotilannetta. Jatkoin odottelua josko paikalle tulisi muitakin supeja.

Reilun puolen tunnin kuluttua paikalle tuli yksinäinen supi, jolle poikasten emä alkoi kovaäänisesti rähistä. Päätin yrittää saada ammuttua paikalle ilmaantuneen häirikön. Supikoira oli noin 70 metrin päässä kun puristin liipasimesta. Lähetin matkaan CCI:n 17 grainin VNT- luodin. Supikoira tipahti osumasta niille sijoilleen. Emä ja poikaset eivät heti vaimennettua laukausääntä säikähtäneet. Supit poistuivat paikalta hetken ihmettelyn jälkeen.

Tikka T1x ja supikoira

Viikon sisällä ensimmäisestä kaadosta, pääsin ampumaan kolme nuorta supikoiraa lisää ruokintapaikalle. Kaikkien osalta piti vain varmistua ennen laukausta, ettei heinää ollut ampumalinjalla. Luodit toimivat osuessaan tehokkaasti, eikä ammuttuja eläimiä tarvinnut haeskella.

Ensimmäisten jahtikokemuksen jälkeen voi todeta ainakin sen, että peitteisen loppukesän tai alkusyksyn maasto-olosuhteet eivät ole paras vuodenaika kevyelle ja risuherkälle luodille. Supikoiran pennut olisin varmasti saanut saaliiksi isompi kaliiperisella varmint- patruunalla. Kivääri näyttää vahtimismetsästyksessä toimivan kuitenkin juuri niin kuin olin alun perin toivonutkin. Talvella uskoisin tulevan lisää parempia jahtitilanteita lumisessa maastossa.

Vaikka alkuvaiheessa kiväärissä esiintyikin syöttöhäiriöitä, niin mitään merkkikohtaista asekammoa en kuitenkaan esittelyn aseesta saanut. Takuukorjauksen jälkeen kivääri on toiminut moitteetta ja ehkä onnistuneiden jahtitilanteiden lisääntyessä luottamus jahtiaseen toimivuuteen vahvistuu. Aseet ovat yksilöitä ja kyseessä saattoi olla se kuuluisa maanantaikappale.

Tikka T1x MTR .17 hmr.

Onneksi omien kokemuksieni perusteella Sako Oy:n huolto- ja korjaustyöt tehdään Riihimäellä hyvin ja ammattitaitoisesti. Kaupan päälle saa vielä hyvän asiakaspalvelun niin varaosia tilatessa kuin myös takuuhuollossa. Toivoisin metsästysaseeltani kuitenkin yksinkertaisia teknisiä ratkaisuja. Tikka T3- kivääriä on kehuttu yksinkertaisesta rakenteestaan. Modulaarisen ominaisuutensa takia T1x ei ole rakenteeltaan yhtä yksinkertainen kuin isoveljensä. Toimintavarmuus ja pienosien kestävyys isältä pojalle selviää tämän kiväärin osalta tulevaisuuden jahdeissa.

Teksti: P.O.
Kuvat: P.O.
Video: P.O.
Lähteet: käyttöohjekirja

Tikka T1x MTR osa 1/2.

Olen usein ajatellut metsästysaseiden kanssa puuhastellessa, ettei savuttoman ruudin keksimisen jälkeen ole kovinkaan suurta teknologian kehitystä tapahtunut pulttilukkoisten aseiden saralla. Kehitystä tarkastellessa huomaa kuitenkin muutoksia ainakin tukeissa, pinnotteissa ja optiikan kiinnitystavoissa. Lisäksi metsästäjän omatoiminen mahdollisuus muunnella omistamaansa kivääriä jälkeenpäin lisävarusteilla ja tarvikeosilla on parantunut huomattavasti. Toki vielä tänä päivänä aseseppiäkin tarvitaan. Asesepän tarpeesta lisää julkaisun toisessa osassa.

Tällä kertaa esittelen keväällä hankkimani Tikka T1x MTR (multi task rifle) metsästyskiväärin. Esittelyn tuote on jo monelle tuttu ja sitä on myyty kiitettävästi lähinnä edullisen hankintahinnan ja monipuolisen lisävarustelumahdollisuuden takia. Aluksi ajattelin, etten kirjoita jo paljon mainostetusta kivääristä juttua blogiini. Muutin kuitenkin mieleni, havaittuani, ettei Tikka T1x:stä löydy kovinkaan paljon käyttäjäkokemuksia. Kirjoitin kivääristä kaksiosaisen esittelyn. Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi aseen rakennetta.

Tikka T1x MTR .17 HMR

Halusin pienpetojahtiin mahdollisimman rekyylittömän, hiljaisella laukausäänellä, pienellä suuliekillä, lyhyellä lukon latausliikkeellä kompaktin kokoisen metsästyskiväärin. Halusin siis pienriistakiväärin, jolla on nopea ampua hämärässä toinen laukaus heti ensimmäisen laukauksen jälkeen. Pienemmän rekyylin, suuliekin ja lyhyen latausliikkeen ansiosta on paikkolaukaus tai kohteen vaihtaminen nopeampaa. Ampumaetäisyys vahtimismetsästyksessäni on maksimissaan 100 metriä.

Tikka T1x .17 HMR

Valitettavasti ostohetkellä aseliikkeissä ei ollut tarjolla lyhyintä piippumallia, joten jouduin ostamaan pidemmällä piipulla olevan mallin. Tämänkin asian saa kyllä tarvittaessa korjattua Sakon tai Sakon valtuuttamien aseseppien toimesta. Tikka T1x- kiväärin kaliiperivaihtoehdot ovat .22 lr tai .17 HMR. Molemmat kaliiperit ovat reunasytytteisiä patruunoita. Kivääriä saa 16" ja 20" piipun pituuksilla.

Nyt esittelyssä oleva kivääri on siis 20 tuuman (510 mm) piipulla ja kaliiperissa .17 HMR. Kiväärin kokonaispituus on 960 mm ja painoa sillä on yhteensä 2,6 kg. Kivääri toimitetaan pahvilaatikossa. Kiväärin mukana tulee ainoastaan käyttöohje, tuotetarra ja Sakon patruunaesite. Kiväärin mukana ei tule työkaluja, eikä hihnalenkkejä.

Tikka T1x ja 20" piippu  1/2x20 vaimenninkierteellä.

Mustatun keskiraskaan kylmätakomalla valmistetun piipun rihlannousu on esittelyn kiväärissä yhdeksän tuumaa. Oikealle kiertyviä rihloja on yhteensä kuusi. Piipun päässä on vaimenninkierre 1/2x20 kierteellä. Kierteensuoja on materiaaliltaan muovia. Piippuun ei ole kiinnitetty avotähtäimiä.  Piippu on profiililtaan paksu, mutta lyhyyden takia se ei kuitenkaan lisää liikaa kiväärin painoa. Piipun halkaisija on päästä heti kierteiden jälkeen 18,50 mm. ja se paksunee kohti iskupohjaa. Halkaisija lukonkehyksen kohdasta on 22,35 mm. Piipun vasemmalta puolelta ennen lukonkehystä löytyy kaliiperi- ja valmistusmaamerkintä.

Tikka TX1 MTR tukin perä.

Tukin kiinnitysratkaisu metalliosiin on tässä kiväärissä mielenkiintoinen. Se lisää kivääriin asennettavia eri tukkivaihtoehtoja tehden kivääristä monipuolisemman verrattuna moniin muihin metsästyskivääreihin. Monipuolisuuden yhtenä hyvänä puolena on runsas tarviketarjonta ja siten myös edullisemmat hinnat.

Perälevyä lukuunottamatta tukki näyttää ulkoisesti Tikan T3x Lite- tukilta. T1x:n tukin sisältä löytyy kuitenkin eroja. Esimerkiksi rekyylivastimen edessä oleva lisäpala. Teräksinen rekyylivastin sen sijaan sijoittuu lukonkehyksen alaosaan samaan kohtaan molemmissa kivääreissä.

Tikka T1x tukki irroitettuna.

Tikka T1x:ään sopii kaikki Tikka T3x tukkivaihtoehdot. Kiväärin modulaarisuus on yhteydessä Tikka T3- ja T3x- kivääreihin, sekä tietysti tärkeimpänä, kivääriin on laaja tarviketukkien asennusmahdollisuus. Vanhemmissa T3- ja tarviketukeissa saattaa olla tarpeen tehdä pieniä muutostöitä ennen tukin täydellistä sopivuutta.

Vaihdettava pistoolikahva.

Tukkia saa muokattua myös pienemmällä rahalla. Kiväärin modulaariseen synteettiseen tukkiin saa lisättyä eri värisiä osia pistoolikahvaan ja tukin etuosaan omien mieltymysten mukaisesti. Vaihdettavalla kahvaosalla saa tarvittaessa paremman ase-/ampumaotteen. Tehdas mainostaa kahvan vaihdolla kahvan kulman asennon muuttumisen ja mahdollistaen siten paremman ammunnan eri asennoista. Etutukkiin asennettava leveämpi etuosa lisää aseen vakautta esimerkiksi tuelta ammuttaessa.

Kuva tukin pohjasta.

Tukin vetopituus on säädettävissä erikokoisilla perälevyillä. Tässä kiväärissä perälevy on kovapintainen muovilevy. Tehdas mainostaa tukin otepintoja erittäin pitäviksi. Mustan tukin kokonaispituus on päältä mitattuna 78 cm ja paino on talousvaa`alla punnittuna 0,78 kg. Otepinnat on karhennettu sekä tukin edestä että pistoolikahvasta. Perän linja on suora ja tukin vetopituus on 33,8 cm. Tukista löytyy hihnapidikkeet edestä ja takaa. Etummaiseen pidikkeeseen voi asentaa tarvittaessa myös bipodin (ampumatuen). Kiväärin pohjaosa ja  liipaisinkaari on muovia.

Tikka T1x ja lukonkehys 11 mm jalustaurat.

Lukonkehys näyttää erikoiselta kehyksen pidemmän alaosan johdosta. Pidempi alaosa on vastaavan mittainen kuin T3x- kivääreissä, jonka johdosta kivääriin sopii myös T3x:n tukit. Lukonkehyksen alaosan etupäästä löytyy rekyylivastineen ura ja etummainen kierrereikä tukin kiinnitysruuville (M6). Kehyksen alaosassa lippaanohjaimen salvan edessä on piipun kiinnityksen kolmen ruuvin reiät.

Lukonkehyksen alaosa, lippaanohjain ja lippaanohjaimen salpa

Lippaan salpa ja lippaanohjain (eng. magazine guide) ovat muovia. Salpa kiinnittyy runkoonsa salvan rungon ja lippaanohjaimen läpi asennetulla ohuella metallitapilla. Laukaisulaite on vastaavanlainen kuin T3- malleissa. Laukaisulaitteen yläpuolella sijaitsee kaksiasentoinen varmistin. Lukonkehyksen vasemmalla puolella sijaitsee lukonpidätin ja aseen mallimerkintä ja valmistenumero, sekä C.I.P- leimaukset. Kehyksen molemmin puolin ja kehyksen yläpuolelta löytyy reiät mm. palokaasuille ja tähtäinkiskolle.

Lukonkehyksen patruuna-aukko sijaitsee kehyksen oikealla puolella ja on kooltaan 40,50 mm x 14,35 mm. Patruuna-aukon vastapäätä kehyksen sisäpuolella sijaitsee 30 mm pitkä joustava metallitanko. Metallitanko näyttää yhtä paksulta kuin esimerkiksi isompi paperiliitin.

Tikan lukonkehyksen päällä on urat 11 mm tähtäinkiikarinjalustoja varten. Kehyksen päältä löytyy myös kierrereiät muille jalustaratkaisuille. Maailmalta saa tilattua esimerkiksi Picatinny- kiskon kehyksen päälle, joko teräksisenä tai kyvyempänä alumiinina.

Tikka T1x laukaisulaite, lipas ja lukko

Lukkorunko on pituudeltaan 140 mm ja halkaisijaltaan rungon keskeltä 14,50 mm. Lukon iskupohjassa sijaitsee iskurinpiikin reikä ja oikealla (patruuna-aukon puolella) patruunan / hylsyn ulosvedin. Lukkorungon etuosan pohjassa on lukon ohjausurat. Lukonkampi on irrotettavissa lukon rungosta, irrottamalla ensin kammen päädyssä oleva ruuvi. Lukko virittyy siten, että vain lukon takaosa kiertyy lukon kammesta käännettäessä.

Lukon takaosa purettuna.

Lukko puretaan kääntämällä lukon muovista peräholkkia vastapäivään ja peräholkin kyljessä olevaa tappia painamalla ja vetämällä tappi varovasti pois, ettei peräholkki ja muut osat lennä jousen voimasta pitkin työskentelytilaa. Seuraavaksi irrotetaan iskurin ja palautusjousen tappi, jolloin saadaan iskuri jousineen irti. Lukko kasataan päinvastaisessa järjestyksessä.

Laukaisulaitteen laukaisupaine on säädetty tehtaalla 13-15 N väliselle alueelle. Laukaisupaineen säätövara on 10-20 N. Laukaisupaine säädetään kuusiokoloavaimella lipasaukossa olevasta ruuvireiästä. Ennen säätämistä tehdas suosittelee tukin irrottamista. Säätöruuvia kierrettäessä vastapäivään laukaisupaine pienenee ja myötäpäivään kierrettäessä laukaisupaine kasvaa. Kiväärin varmistin on kaksiasentoinen ja varmistettuna varmistin lukitsee laukaisumekanismin ja samalla myös lukon.

Kiväärissä on polymeerimuovinen 10 patruunan irtolipas. Patruunat ovat lippaassa kahdessa rivissä ja patruunan syöttö tapahtuu keskeltä lipasta. 22- kaliiperin lipas on 17 HMR lipasta hivenen pidempi, lippaassa olevan tehokkaamman jousen takia.

Seuraavassa 2/2 osassa käyn läpi keväällä tehtyjen testiammuntojen tulokset ja kerron käytännön kokemuksistani.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Lähteet; Tikka käyttöohjekirja.

Nordicguns- blogi muuttui Jahtiase- blogiksi

Nordicguns- blogin ulkoasun muuttamisen yhteydessä päätin muuttaa samalla blogin nimen ja osoitteen uuteen www.jahtiase.fi osoitteeseen. Nimenmuutosta olen pohtinut jo pidemmän aikaa.  Syy nimenvaihdolle on yksinkertaisesti se, että kirjoitan suomen kielellä, eikä näin ollen ole kovinkaan järkevää pitää blogisivua, jonka nimi on englanninkielinen.

Uutta nimeä suunnitellessani mietin käännänkö uudeksi nimeksi suoraan esimerkiksi Pohjolan aseet, mutta luettuani tekstejäni löysin usein sanat; jahti, jahdissa, jahtitorni, jne.. Oli luonnollista yhdistää sana jahti, blogini pääosassa oleviin metsästysaseisiin. Ennen nimenmuutosta yritin etsiä internetistä onko vastaavanlainen nimi jo jollain käytössä. Näin siis syntyi blogille suht lyhyt ja ytimekäs uusi nimi Jahtiase.

Sivujen uudistamisen yhteydessä julkaisen heinäkuun lopussa mm. ensimmäisen osan Tikka T1x- kivääriesittelystä. Toisen osan käytännön kokemuksista julkaisen heti perään elokuussa ja syyskuussa 17 HMR patruunaesittelyn. Loppuvuodesta on tarkoitus palata takaisin menneisiin aikoihin. Tuolloin esittelen hivenen vanhempaa metsästysasetta. Sivujen muutostyö jatkuu vielä heinäkuun ajan. Toivottavasti elokuussa olisi jo valmista.

P.O.

NordicGuns- sivuilla muutoksia.

Tällä hetkellä päivitän sivujeni ulkoasua. Sivun yläosaan olen koonnut eri aihealueita NordicGuns- ja NordicHunt- sivuilta. Kyseinen työ on vielä kesken ja jatkuu kesä-heinäkuun ajan. Tarkoitus olisi jatkossa keskittyä pelkästään NordicGuns- sivuille kirjoittamiseen.

Hyvää ja aurinkoista kesää toivottaen,

P.O.

Sako A7 SS .30-06.

Olen aiemmin kirjoittanut Sakon A7 kivääristä täällä. Tuolloin kivääriin perehtyminen oli kovin lyhytaikaista, mutta saamani ensivaikutelma kivääristä oli positiivinen ja herätti kovasti omistamisenhaluja. 2018 joulupyhien aikana oli aseliikkeissä mukavasti tarjouksia ja tuolloin huomasin tilaisuuteni tulleen. Löysin erään aseliikkeen nettikaupasta 1090 euron hintaan uuden Sako A7 Synthetic Stainless kiväärin kaliiperissa 30-06.

Sako A7 ss .30-06

Toimituskulut olivat vain muutaman euron, joten säästöä tuli jo siinä, ettei tarvinnut nostaa takapuolta tuolilta ja lähteä autolla useiden kilometrien päähän aseliikkeeseen. Tietokoneen napin painallus ja kivääri siirtyi ostoskoriin. Ostostapahtuman suoritettua lähetin Matkahuollon / aseliikkeen sopimusnumerolla allekirjoittamani poliisin myöntämät lupapaperit aseliikkeeseen. Vielä joutui kuitenkin viikon verran odottelemaan pyhien loppumista. Lopulta kivääri saapui noudettavaksi Matkahuollon lähimmästä asiamiehen toimipisteestä.

Sako A7 tarvikkeet.

Tammikuussa jouluaatto tuli takaisin availlessani Matkahuollon pakettia. Kivääri oli pakattu pahvilaatikkoon käyttöohjekirjasen, alumiinisten Weaver- kiinnityskiskojen, torx- avaimen, muovisen lukonpurkutyökalun ja metallisten hihnalenkkien kanssa. Ohjekirjassa luki, että mikäli kivääri on vaativassa käytössä, niin Sakon tehdas suosittelee teräksisiä Weaver- kiinnityskiskoja kiikaritähtäimen asennusvaihtoehdoksi.

Sako A7 ja alumiiniset Weaver- kiinnityskiskot.

Ohjekirjasen luettuani soitin saman tien Sakolle ja tilasin teräksiset Weaver- kiinnityskiskot. Kiinnityskiskot saapuvatikin jo muutaman päivän jälkeen tilauksesta. Liimasin uudet teräksiset kiskot kiväärin kehykseen tehtaan suositusten mukaisesti.

Weaver- teräskiskojen liimaus.

Sako A7- mallia valmistetaan kahdella eri lukonpituudella, S- koon ja M- koon lukonkehyksillä. Kaliiperi 30-06 on M- kokoa ja lukon latausliike on pidempi kuin S- koon lyhyemmässä lukonkehyksessä. Piipun pituus on tässä mallissa sama 510 mm kuin aiemmin esittelmässäni A7:ssä. Myös 11" rihlannousu on sama. Kivääri käy erittäin tarkasti sarjavalmisteiseksi metsästyskivääriksi. Asetta puhdistettaessa olen huomannut piipun keräävän omistamistani kivääreistä vähiten luodin vaippamateriaalia.

M- koon lukko kolmella sulkuolakkeella ja jousikuormitteisella tapilla.

Kiväärin lukon toiminta on sujuvaa, eikä ammuttaessa ole ilmaantunut häiriöitä. Lukon sulkukappaleen päädyssä olevat ulosvetäjän kynsi ja jousikuormitteinen tappi ovat toimineet moitteetta. Laukaustuntuma kiväärissä on erinomainen. Laukaisuvastus on puhdas ja selkeä. Laukaisuvastus on säädettävissä 1-2 kg välillä.

Sako 75- ja 85- mallien kanssa tottuneena on Sako A7:n muovilippaaseen ollut totuttelemista. Lippaan käyttäminen on vaatinut enemmän harjoittelua. Lippaan rakenne poikkeaa muista Sakon lippaista. Ruiskupuristetusta muoviseoksesta valmistetun lippaan yläosassa on lippaan rungon patruunasillan molemmilla puolilla joustavat metalliset patruunan ohjainlevyt. Patruunoita lippaaseen mahtuu yhteensä kolme.

Sako A7 .30-06 lipas.

Poikani alkava kiinnostus metsästysharrastukseen aiheutti sen, että annoin hänen valita kivääreistäni itselleen mieluisimman ja sellaisen, jota hänen olisi 14- vuotiaana helpointa käsitellä tulevissa peura- ja hirvijahdeissa. Sako A7:n yhtenä hylkäysperusteena pojallani oli lippaan hankalampi käyttö verrattuna muihin kivääreihini.

Lippaan ollessa kiinni aseessa ei lippaan täyttäminen päältä onnistu vieläkään sujuvasti - varsinkin mikäli lipastettava patruuna on lähes maksimimitassaan (84,84 mm). Patruunan kanta jää helposti lippaan rungon perässä olevan muovisen patruunaohjurin päälle. Lipas irrotettuna on lipastaminen kuitenkin riittävän sujuvaa. Lippaan hiljainen ja nopea kiinnittäminen vaatii myös enemmän harjoittelua. Hyvää lippaassa on kuitenkin se, että se on yksirivisyyden takia ollut toiminnaltaan luotettava, ilman syöttöhäiriöitä. Lippaan häiriötön toiminta on tietysti tärkeintä metsästystilanteissa.

Crovtecin hihnalenkki ja asehihna.

Aiemmassa esittelyssä kirjoitin Sako A7:n ontolta kuulostavasta tukista, jota vasten Sakon omat hihnapidikkeet toimivat lähinnä riistakarkottimina. Nyt esittelyssä olevan kiväärin tukki on mielestäni hiljaisempi. Tämän kiväärin osalta korvasin kuitenkin Sakon omat hihnalenkit Crovtecin asehihnalla, jossa on omat hihnalenkit. Ne toimivat mielestäni kiväärissä hiljaisemmin ja ovat olleet hintalaatusuhteeltaan hyvä ostos.

Parhaimmat kokemukset kivääristä saa tietenkin, kun siirtyy kirjoituspöydän ääreltä ja lähtee kiväärin kanssa ampumaradalle ja metsälle. Ampumaradalla kiväärillä on miellyttävä ampua tuettuna. Tukki ottaa rekyylin hyvin vastaan. Liikkuvaan harjoitteluun ase on kevyt ja liikkuvaa kohdetta täytyy harjoitella enemmän. Kohteen seuraaminen mahdollisimman tasaisesti voisi parantua käyttämällä äänenvaimenninta, joka olisi osittain piipun päällä. Näin tehtynä kiväärin tasapaino saattaisi parantua (riippuen vaimentimen kokonaispainosta), verrattuna esimerkiksi pelkästään piipun päässä olevaan vaimentimeen tai ilman vaimenninta ammuttaessa.

Sako A7 .30-06 Lapua Scenar (155 gr) 3 lks. amet 100m.

Kiväärillä olen ampunut tehdas- ja itseladattuja metsästys- ja ratapatruunoita. Kiväärille on ollut helppo löytää toimivat latausreseptit. Alkukaudesta käytin peurajahdissa Sellier & Bellotin Exergy Blue 10,7 gramman tehdaspatruunoita. Kyseiset patruunat toimi kiväärissäni hyvin. Peurajahdin päätyttyä siirryin itselataamiini Lapuan Scenar- luoteihin, joilla kellistin useita rusakoita ja supikoiria. Keväällä löysin 150 grainin Barnes ttsx- luodille hyvin käyvän latauksen 860 m/s lähtönopeuksilla. Kyseinen lataus on tarkoitus ottaa käyttöön heti syyskuussa peurajahdin merkeissä.

Onnistuneet metsästyskokemukset lisäävät luottamusta metsästyskivääriin. Kivääri on ollut käytössä pelkästään vahtimismetsästyksessä talvella plussakelistä aina parinkymmenen asteen pakkaskeliin. Olen ampunut kiväärillä valkohäntäpeuravasan ja useita rusakoita, sekä supikoiria. Tällä kiväärillä on ollut mukavaa metsästää, varsinkin kun tietää, että kiväärin tarkkuus on hyvä. Suurin osa kivääreistäni on varustettu mekaanisella hylsynpoistolla, jonka takia lukon jousikuormitteinen ulosheittotappi pääsee aina yllättämään ja ammuttujen patruunoiden hylsyjä joutuu etsimään sieltä sun täältä.

Sako A7 SS .30-06 ja peuranvasa.

Kuten alussa kirjoitin, niin Sako mainitsee käyttöohjekirjassaan Sako A7:n kohdalta tarkasti lainattuna seuraavaa: "Kiväärissä on lukonkehyksen päällä vakiona alumiiniset Weaver-asennuskiskot. Vaativaa käyttöä varten ne tulisi korvata monilta valmistajilta saatavilla teräskiskoilla."

Olisi hyvä jos Sako toimittaisi kiväärin jo valmiiksi teräksisillä Weaver- asennuskiskoilla, ettei kiskoja tarvitse ryhtyä erikseen tilailemaan. Vaihtelevien metsästystilanteiden takia moni metsästäjä haluaa kuitenkin, että kivääri on heti valmiina vaativaan käyttöön. Plussaa siitä, että kiväärin mukana tuli Sakon oma työväline kiväärin kiinnitysruuveja varten.

Alun perin tarkoitukseni oli ostaa uusi Tikka T3x- kivääri peura- ja hirvijahtiin aiemman 30-06 omistamani kiväärin tilalle, mutta huomatessani Sako A7:n olevan halvempi ei tarvinnut asiaa kovinkaan kauan pohtia. Asekassakaappiin päätyi jälleen kerran Sako- kivääri. Vähän päälle tuhannen euron hintaan tässä kiväärissä on hintalaatusuhde kohdillaan muutamista käyttäjää häiritsevistä yksityiskohdista huolimatta.

Sako A7 SS. 30-06

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Lähteet; Sako A7 käyttöohjekirja

Kiikaritähtäimen asennus kivääriin.

Leupold PRW teräsjalustat.

Optisen tähtäimen asentaminen kivääriin on mahdollista monella eri tapaa. Kivääreiden kehyksessä on joko koneistetut urat tai kierreruuvien reiät kiikarinjaloille. Kiikaritähtäin asennetaan kivääriin erilaisilla jalustoilla. Jalustat ovat joko yksi- tai kaksiosaisia. Suomessa metsästyskivääreissä yleisin tapa asentaa kiikaritähtäin on käyttää kotimaisia Optilock-kiikarinjalkoja. Ne ovatkin toimivia ja hyviä kiikarinjalkoja.

On kuitenkin muitakin asennusvaihtoehtoja. Varsinkin, jos kivääri ei ole kotimaista tuotantoa. Tänä päivänä osa nykyisten Sako- ja Tikka- kivääreiden tuotantomalleista on varustettu maailmalla yleisimmin käytetyillä jalustaratkaisuilla. Yleisimmin käytetyt jalustaratkaisut ovat Weaver- tai Picatinny.  Lisäksi markkinoilta löytyy Keski-Eurooppalainen kääntö- tai hakasjalkakiinnitys. Olen aiemmin kirjoittanut vanhemmasta Blaserin kääntöjalasta täällä.

Alla kuva erilaisista kiikarinjaloista. Kuvassa olevat Talleyn- ja Sakon Optilock- jalustat ovat yksiosaisia. Leupoldin PRW:n jalusta tarvitsee kiinnitystä varten kiväärin lukonkehykseen asennetut Weaver-kiilat.

Vasemmalla Talleyn (alumiini), keskellä Sako Optilock (teräs) ja oik. Leupold PRW (teräs) jalustat

Ennen asennuksen aloittamista lue valmistajan asennusohjeet. Ensimmäisen lukukerran jälkeen lue vielä toisen kerran ja tarvittaessa kolmannenkin kerran. Kun olet sisäistänyt valmistajan ohjeet, noudata niitä. Pääsääntöisesti kiikarijalustojen asennus onnistuu valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Lue ensin huolellisesti valmistajan asennusohjeet.

On kuitenkin poikkeuksia ja niitä varten on hyvä olla olemassa oikeat työvälineet. Oikeilla työvälineillä saa mm; kiinnitysruuvien kireyden aina oikeaan momenttiin, tarkastettua jalustojen linjauksen, tarvittaessa hiottua linjat yhteneväiseksi (suoraksi), suojattua kiikaritähtäimen runko naarmuilta ja asennettua kiikaritähtäin siten, että tähtäinristikko on tähdättäessä vaakatasossa.

Kiikaritähtäimen asennustyökalut.

Olen käyttänyt kiikarinjalustojen asentamisessa apuna Wheeler Engineerin kiikaritähtäimen asennustyökalusarjaa. Kyseisestä työkalupakista löytyy hyödyllisiä työvälineitä kiikaritähtäimen asentamiseen. Tunnettujen kiikaritähtäinjalustojen valmistajien tuotteet ovat mittatarkkoja ja laadukkaita, jonka takia jalustojen asentamisessa olen pääsääntöisesti tarvinnut pelkästään arkistoteippiä, linjausohjureita, vesivaakoja, ruuvilukitetta ja momenttiväännintä.

Ongelmia saattaa syntyä kiikaritähtäintä asennettaessa vanhaan kivääriin eri valmistajien asennuskiiloilla ja jalustoilla. Jalustojen renkaat eivät ole välttämättä linjassa keskenään. Tällöin täytyy renkaat linjahioa suoraksi, ettei kiikaritähtäimen runkoon tule ylimääräisiä jännityksiä. Jännitykset optisen tähtäimen rungossa lisäävät riskiä huonoon osuntaan. Kiväärisi saattaa olla erittäin tarkka, mutta huonosti asennetuilla tai huonolaatuisilla jalustoilla ja renkailla kiväärisi parhaat ominaisuudet jäävät toteutumatta.

Aktiiviharrastajana vaihdan kiikaritähtäimiä kivääreissäni usein. Seuraavaksi kerron omasta kiikaritähtäimen asennusprojektista, jossa jouduin tekemään kaikki työvaiheet linjahiomista myöten. Husqvarna- kiväärissäni oli Talleyn alumiiniset yksiosaiset tuumamittaiset jalustat, jotka halusin poistaa uuden 30 mm runkoputkella olevan kiikaritähtäimen asentamista varten. Talleyt olivat palvelleet erittäin hyvin, mutta varastossani oli Weaver-tyyppiset kiilat, joihin saisin asennettua uuden hämäräjahtiin soveltuvan kiikaritähtäimen.

Weaver-kiilat lisäävät kiikaritähtäimen asennuskorkeutta, joten jalustojen korkeudeksi riittää yleensä matalin (low) vaihtoehto, riippuen tietenkin kiikaritähtäimen etulinssin koosta. Kiikaritähtäin kannattaa asentaa mahdollisimman alas, jotta tähdätessä ei tarvitse kurotella löytääkseen hyvän tähtäinkuvan ja ampuminen olisi tarvittaessa nopeaa. Valmistajien kotisivuilta löytyy yleensä mittaohjeet oikean kokoisen jalustan valintaan.

Ensimmäiseksi lämmitin kuumailmapuhaltimella irti kiväärin kehykseen liimatut alumiiniset Talleyn jalustat. Seuraavaksi puhdistin kiväärin kehyksen ja kehyksen ruuvien reiät asetonilla, sekä kehykseen asennettavat Warnen Weaver-kiilat. Ennen uusien kiilojen lopullista kiinnittämistä sovitin kiilat oikein päin suhteessa kiikaritähtäimeen siten, että kiikaritähtäimessä olisi kiiloissa mahdollisimman hyvä asennusvara ja- pituus. Tähtäinkiikarin sovittamisen jälkeen kiinnitin uudet teräksiset Weaver-mallin kiilat lopullisesti kehykseen. Tällä kertaa en liimannut teräksisiä kiiloja kiväärin lukonkehykseen, vaan tein kiilojen kiinnityksen valmistajan suositusten mukaisesti ja kiristin ruuvilukitetta apuna käyttäen momenttiavaimella ruuvit oikeaan kireyteen.

Warne Weaver-kiilat kiikarijalustoille.

Kiiloihin asensin Leupoldin PRW- jalustat ja jalustoihin 30 mm:n linjaohjaimet. Asetin ohjureiden kärjet vastakkain ja kiristin renkaiden ruuvit. Harmikseni havaitsin, etteivät renkaat olleet linjassa. Ohjureiden kärjet eivät kohdanneet.

Ohjureiden kärjet vastakkain.

Jouduin siis suorittamaan linjahionnan. Alla hyvä Midway Usan video jalustojen renkaiden hiomisesta. Videolta näkee hyvin koko hiontaprosessin.

Hionnassa tulee varoa, ettei hio renkaita liikaa ja pilalle. Tulee myös huomioida, että tehtaan takuu loppuu välittömästi, mikäli päädyt hiomaan renkaita. Vielä en ole saanut renkaita pilalle hiomisella.

Palataan takaisin aloittamaani asennustyöhön. Hiomisen jälkeen Leupoldin renkaat olivat helpompaa asentaa putken ympärille ja ennen kaikkea ohjureiden kärjet olivat nyt aiempaa paremmin linjassa. Hionnan jälkeen piti vielä perusteellisesti puhdistaa hiontatahnat pois renkaista ja kaikkialta muualta, johon hiontatahnaa oli joutunut. Kiväärin patruuna-aukko ja varmistimen ja lukon pidätimen välinen alue kannattaa varmuudeksi suojata hionnan ajaksi.

Hionta suoritettu ja renkaat irroitettu.

Puhdistamisen jälkeen sovittelin kiikaritähtäintä jalustoihin sopivalle silmänetäisyydelle. Silmänetäisyyden ollessa sopiva, laitoin putken runkoon renkaiden kohdalle suojaksi vielä arkistoteippiä. Suojaamisen lisäksi teippi lisää myös kitkan määrää, ettei kiikaritähtäin liiku rekyylin vaikutuksesta renkaissa. Jotkin optiikkavalmistajat ja -huoltajat eivät suosittele teipin käyttöä, mutta olen käyttänyt teippiä 20 vuoden ajan ongelmitta. Kiikaritähtäimien rungot ovat säilyneet teippauksen ansiosta ilman naarmuja, eivätkä tähtäimet ole liikkuneet rekyylin voimasta. Asentamissani jalustoissa Leupoldin renkaat olivat erittäin tiukkasovitteisia ja arkistoteippi oli tarpeen kiikaritähtäimen suojaamiseksi turhilta naarmuilta.

Arkistoteippi suojaa tähtäimen runkoa ja lisää kitkan määrää.

Seuraavaksi laitoin vesivaa'an kivääriin ja tarkastin, että kivääri on vaaterissa ennen kiikaritähtäimen vaaka-asennon säätämistä. Toisen vesivaa'an laitoin kiikaritähtäimen päälle ja käänsin putken vaateriin, jotta tähtäinristikko olisi varmasti vaakatasossa.

Vesivaaoilla kivääri ja ristikko vaakatasoon.

Lopuksi laitoin renkaiden ruuveihin ruuvilukitetta ja kiristin momenttiavaimella renkaiden ruuvit oikeaan kireyteen. Nyt oli asennustyö tehty ja kivääri oli valmis radalle kohdistusta varten.

Asennustyö tehty.

Ruuvien ja jalustojen oikeat kiristysmomentit löytyvät valmistajien asennusohjeista ja kotisivuilta. Ilman momenttiväännintäkin pärjää, kunhan muistaa, ettei käytä liikaa voimaa ruuvien kiristämisessä. L-muotoisen torx-avaimen lyhyemmästä päästä kääntämällä saa aikaiseksi sopivan kireyden renkaiden ruuveihin ja välttyy liialta voimankäytöltä.

Asennus on onnistunut kun osumat eivät vaella vaan pysyvät kasassa.

Ampumaradalla näet parhaiten onko asennus onnistunut kun ammut esimerkiksi useita kolmen tai viiden laukauksen sarjoja patruunoilla, joiden tiedät käyvän tarkasti kiväärilläsi. Mikäli sarjat pysyvät kasassa, eivätkä osumat lähde vaeltamaan, on kiikaritähtäimen asennus onnistunut ja voit lähteä jahtiin luottavaisin mielin.

TYÖVÄLINEET

- kiväärin huoltoteline (hyödyllinen hankinta mm. aseen puhdistamiseen)
- arkistoteippiä / asiakirjateippi
- momenttiväännin (torx-avain)
- ruuvilukite (varmista lukitteen soveltuvuus)
- linjaohjaimet (1" ja 30 mm)
- vesivaaka x 2
- hiontatanko (1" ja 30 mm) ja hiontatahna

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Video; Midway Usa (Youtube)