Messinkihylsyiset keskisytytyspatruunat kehittyivät lähes samaan tahtiin reunasytytyspatruunoiden kanssa. Keskisytytteisilläpatruunoilla ei ole kuitenkaan yhtä pitkää käyttöhistoriaa kuin reunasytytteisellä .22-kaliiperilla.
1800- ja 1900- luvun taitteessa kehitetyistä patruunoista on jo joitain patruunoita kadonnut markkinoilta tai patruunaa valmistetaan enää muutaman patruunavalmistajan toimesta. Monet vanhoista suurriistapatruunoista on kuitenkin edelleen käytössä.
Nyt esittelyssä olevan 9,3x57 kaliiperin suosio alkaa hiipua ja sitä kutsutaan kuolevaksi kaliiperiksi. Kyseiseen kaliiperiin ei enää valmisteta tehdasvalmisteisia sarjatuotantoaseita. Kaliiperi 9,3x57 on kehitetty suurriistan metsästykseen 1900- luvun alkupuolella.
Patruunan kehittäjästä ei ole tarkempaa tietoa. 1900- luvun alusta alkaen Mauserin asetehdas on kuitenkin valmistanut kivääreitään kyseiseen kaliiperiin Oberndorfin tehtaalla Saksassa. Myöhemmin 1920- luvulta alkaen kivääreitä ko. kaliiperiin on valmistanut muun muassa Husqvarna Ruotsissa ja FN-tehdas Belgiassa. FN-tehtaan valmistamia m/98 lukkokehyksiä on käyttänyt kivääreissään ruotsalainen Husqvarna ja kotimainen Sako. Lisäksi yksittäiset asesepät Euroopassa ovat valmistaneet kivääreitä kyseisessä kaliiperissa.
Ruotsissa 9,3x57 kaliiperia kutsutaan kaarevan lentoradan takia perunanheittäjäksi (potatiskastaren). Pohjoismaissa sorkkariistajahdit tapahtuvat pääsääntöisesti ajojahtina peitteisessä maastossa ja riistalaukaukset tapahtuvat lyhyiltä etäisyyksiltä, joten patruunan ulkoballistiikan ei tarvitse välttämättä olla lentoradaltaan kovinkaan suora.
PATRUUNOIDEN LATAAMINEN
Tällä hetkellä 9,3x57 patruunan ainoana valmistajana on ruotsalainen Norma. Aiemmin patruunaa on tehnyt myös saksalainen RWS ja suomalainen Sako. Latauskomponentteja, hylsyjä ja luoteja löytyy Normalta. Muita 9,3 mm metsästysluotien valmistajia on mm. Lapua, Woodleight, Fox, Sako, Barnes, Hornady, Nosler, RWS, Swift, Speer ja Sellier & Bellot. Luotitarjontaa on siis yllin kyllin. Latausholkkeja patruunoiden jälleenlataajille valmistaa ainakin Hornady.
9,3x57 C.I.P-mitat |
Kupariluodit tarvitsevat riittävän nopean lähtönopeuden, jotta luoti toimisi valmistajan suunnitelmien mukaisesti. Barnes on suunnitellut 9,3 mm luodit käytettäväksi 9,3x62 ja 9,3x74R patruunoille, jonka takia Barnesin tai jonkin muun valmistajan kupariluoteja ladattaessa olisi hyvä ennen metsästyskäyttöä testata luodin maaliballistiikka esimerkiksi märkään lehtinippuun.
16,2 gramman 9,3 mm luodit (vasen lyijy ja oikea kupari) |
9,3x57 kaliiperin kivääreitä on pääasiassa kahta mallia metsästäjien käytössä, Mauser 98 ja Mauser 96. Näistä jälkimmäisen lukkoaktio on heikompi verrattuna Mauser 98:aan. Molemmilla lukkoaktioilla valmistettuja kivääreitä on tehty metsästyskäyttöön mm. ruotsalaisen Husqvarnan toimesta.
Husqvarnan m/98 (vas) ja m/96 |
Norma lataa metsästäjille 9,3x57 kaliiperin patruunoita suurriistalle vain 15 gramman Oryx-luodilla, jonka lähtönopeudeksi tehdas ilmoittaa 720 m/s. Ampumaharjoitteluun Norma lataa 15 gramman kokovaippaista Jaktmatch-patruunaa.
Tein kuitenkin muutaman koelataussarjan Vihtavuoren ruudeilla. Latauskomponentteina käytin Norman hylsyjä ja 15 gramman Oryx-luotia. Ajoaineena käytin Vihtavuoren N135 ruutia ja ruutipanoksen sytytykseen CCI200 nallia. Latauspituus (COL) 74,50 mm.
Lapuan 16,2 gramman Naturalis kupariluodille valitsin ajoaineeksi Vihtavuoren N140 ruutia ja ruutipanoksen sytytykseen Federalin 215 magnum kiväärinallin. Latauspituus 78,85 mm.
Lapuan ja Foxin lyijyvapaat 9,3 mm luodit |
RADALLA
Testiaseena käytin Husqvarna (m/98) m.146 kivääriäni (kiväärin tarkemmat tiedot löytyvät toukokuun Husqvarna m.146 jutusta). Kivääri oli tuettu edestä ja takaa Protektor Modelin ampumatuilla. Ampumaetäisyys oli 100 metriä. Koeammunnat suoritin kiväärin avotähtäimillä. Latauskoesarjoja ammuin yhteensä viisi kaikilla koeammuttavilla luodeilla. Jokaisessa koesarjassa ammuin kolme laukausta omaan pienoiskiväärille tarkoitettuun maalitauluun.
Lähtönopeudet mittasin kolmen metrin päästä piipun suusta ProChrono Digital-luodinnopeusmittarilla. Luodinnopeusmittarin kytkin tietokoneen usb-porttiin datatiedon siirtämistä varten. Mitatut tulokset välitin tietokoneelle, tietokoneen omaan ohjelmointivalikkoon, sekä exel-taulukkoon myöhemmin tulostettavaksi.
Tulokset saa siirrettyä myöhemmin mittarista kotikoneelle, mutta radalla saan nopeusnäytöt suurempana tietokoneen näyttöruudulle ja samalla saan verrattua paikan päällä latauksien grafiikkatiedostoja. Ammunnan aikana kirjoitan tulokset muistiin myös ampumarata/latausvihkoon.
Ensimmäisenä ammuin Norman Oryx-luotien koelataussarjat. Parhaimman kolmen laukauksen kasan (75 mm) sain 683 m/s keskiarvonopeudella. Lähtönopeus on mielestäni kuitenkin liian alhainen kevyelle 9,3 mm luodille. Seuraavaksi täytyy ladata kyseistä luotia Norman ruudilla tai sitten lisätä N135:n ruutimäärää koelatauksissa.
Toisena ammuin koelataussarjat Lapuan Naturaliksella. Odotin jonkinlaisia painemerkkejä koesarjassa, mutta painemerkkejä ei ilmaantunut sarjojen aikana. Kasojen keskiarvo oli 75 mm. Viimeisen kolmen laukauksen mitattu keskinopeus oli 712 m/s ja energian keskiarvo 4112 J. 51,0 grainin maksimilataus oli jo puristuslataus.
9,3x57 16,2 g Lapua Naturalis, amet 100m. |
LOPUKSI
9,3x57 suurriistapatruuna on miedon rekyylin johdosta miellyttävä ampua kevyemmälläkin kiväärillä. Lataustestejä tehdessä eri latauskomponenteilla havaitsin kaliiperissa olevan potentiaalia varsin mukavasti omiin jahtikuvioihini. Kaliiperin lentorata on kevyemmillä luodeilla riittävä 150 metriin asti ja harvemmin tulee pidemmälle ammuttua. Pidemmille ampumaholleille valitsen paremmin soveltuvan kivääri- ja patruunayhdistelmän.
Iskuenergiaa patruunasta löytyy enemmän kuin esimerkiksi perinteisestä 308 metsästyspatruunasta. 9,3 luoti jaksaa varmasti tunkeutua hirven sisälle läpi isojen luiden kohti eläimen tärkeitä sisäelimiä. Kuparinen massiiviluoti toimii myös pienemmällekin sorkkariistalle. Luoti ei välttämättä ehdi pienemmässä hirvieläimessä avautua suunnitellusti, mutta luodin massiivisen rakenteen johdosta hyvin tähdätty laukaus aiheuttaa eläimelle kuitenkin nopean ja varman kuoleman.
Rautatähtäimillä ammuttaessa pienoiskivääritaulut osoittautuivat allekirjoittaneelle liian pieniksi maaleiksi. Jonkinlaisen selvyyden sain kuitenkin eri koelatauksien paremmuudesta. Samalla huomasi iän tuomat haasteet avotähtäimillä ammuttaessa pieneen maaliin.
Ampuminen avotähtäimillä varustetulla vanhalla kiväärillä oli kuitenkin hauskaa ja aika vierähti mukavasti ampumaradalla. Nyt esittelyssä olevalle kaliiperille on varmasti edelleen paikkansa Pohjolan jahtimailla. Metsästysluotien kehittyminen kevyempään suuntaan avaa myös uusia mahdollisuuksia 9,3x57 kaliiperille. Eri latausten testaaminen ja positiivinen kokemus patruunan käyttäytymisestä saattaa laittaa kiväärini rakennusprojektisuunnitelmat uusiksi.
Lataustaulukko suuremmaksi kuvaa klikkaamalla. |
Teksti ja kuvat; P.O.
Videot; Norma ja P.O.
Käytetyt lähteet; Cartridges Of The World 14th Edition kirja, Norman kotisivut, C.I.P. kotisivut