Grulla Armas model 215 16/70

Grulla Armas model 215 16 gauge pure gold

Grulla Armaksen historia ei ala perinteisesti yhden henkilön toimesta. Vuonna 1932 viisi kokenutta työntekijää irtisanoutuivat Victor Sarasquetan yrityksestä ja perustivat oman asepajan nimeltään Union Armera. Sen voisi kääntää vaikka kaikki yhdessä tai yhdenvertaisia. Kaikista tuli yhtiön osakkeenomistajia tasaosuuksilla. Yhtiö oli kansainvälisesti aika pitkään tuntematon. Yhtiön ongelmat alkoivat 1980-luvun alussa, kun viimeinen elossa ollut osakkeenomistaja kuoli. 

Holland & Holland- tyyppiset käsin irroitettavat sivulukot

Yritys selviytyi, kun osa asepajan työntekijöistä ryhtyi uusiksi omistajiksi. Yritys sai uusien omistajien lisäksi myös uuden nimen, Grulla Armas S.A.L. 1980- luvulla Grulla Armas oli jo Union Armeran aikana tehnyt kalliita arvoaseita kansainvälisille markkinoille, mutta ei välttämättä omalla nimellään, vaan muiden nimillä kuten esimerkiksi; William Powell Birminghamissa Englannissa, Auguste Francotte Belgiassa ja Yhdysvalloissa Griffin & Howe ja Orvis Companylle. 

Laadukasta pähkinäpuuta

Haulikon kaliiperi on 16/70. Haulikon koko pituus on 114 cm ja painoa on 3,1 kg. Haulikon piiput ovat pituudeltaan 71 cm. Haulikossa on ejektorit ja automaattinen varmistin.

Eduard Kettner kuvastoluettelo 1989

Esittelyn haulikko on valmistettu vuonna 1987 Länsi-Saksalaiselle erätavaratalo Eduard Kettnerille mallinimellä San Remo. San Remo- malleja tehtiin Kettnerille neljää eri mallia; San Remo, San Remo de Luxe, San Remo Exclusive ja San Remo Supreme. Viimeisin malleista oli tietysti hienoin itseavautuvalla piippumekanismilla. Hintahaitari alkoi esittelyn perusmallista 3598,- silloista Saksan markkaa ja kalleimpaan 12390,- markkaa. Berettan päällekkäispiippuinen malli S 687 maksoi tuolloin 2345,- ja Perazzi MX 8 trap- malli 7950,-

Lukkorunko on korristekaiverrettu kauttaaltaan

Tekniikka

Haulikon chopperlump (demi-bloc) piippuparin tähtäinkisko on alkupäästä yhdeksän milliä leveä kaventuen piipun päähän kuuteen milliin. Tähtäinkisko on hivenen kourumainen ja se on karhennettu. Tähtäinkisko on osittain korotettu piippulinjaa/profiilia korkeammalle. Piippujen päässä on kolmen millin paksuinen messinkinen tähtäinjyvä. Piippujen alapuolella on kiinnike hihnalenkille. 

Joissain metsästystilanteissa asehihnasta on hyötyä

Haulikon piippujen supistukset ovat 1/4 ja 3/4. Piippuparin alapuolelta löytyy läpiporausmitan merkintä 16.9, sekä teksti; Handmade by Union Armera, Eibar Spain. Sulkuharkkojen vieressä on kaliiperi-, koestus- /painemerkinnät (900Kp/㎠ ja 1280 gmos), sekä aseen valmistusnumero ja tarkastusleimat. Sulkua varten piippuparissa on vain Purdeyn alasulun kaksisulkuharkkoa.

Haulikko huoltopurettuna

Haulikon Holland & Holland- tyylinen lukkorunko on käsinirroitettavilla sivulukoilla. Lukkorunko on koristekaiverrettu kauttaaltaan Purdeyn tyylisillä kukkakimpuilla ja akanttiakasvin köynnöksillä. Varmistimen edessä oleva S- kirjain on kullattu. Lukkorungon sivulevyissä on vireenilmaisimet molemmin puolin. Lukkorunko on varustettu irrotettavilla iskupohjilla. Iskupohjista mahdolliset ruutikaasut purkaantuvat kanavia pitkin rungon ulkosivuille. Laukaisukoneiston välitintapit sijaitsevat perinteisesti rungon etupuolella. Rungon piippuparin vastinpintaan on leimattu tehtaan logo kurkilintuihin kuuluva Grus grus eli kurki. Rungon alapuolella on koristekaiverrettu liipaisimen suojakaari ruotoineen. Suojakaareen on kaiverettu aseen mallimerkintä 215. Haulikko on varustettu kahdella liipaisimella, joista etummainen on nivelletty.

Haulikon puuosat ovat laadukasta tummaa syykuvioista pähkinää. Perusmallissa yllättävän hyvännäköistä. Haulikon perä on englantilaistyyppinen suora tukki, pitokohdistaan lievillä, mutta tiheillä käsin tehdyillä karhennuksilla. Tukissa ei ole perälevyä, vaan perä on karhennettu. Tukin sarvet ylettyvät perinteiseen tyyliin lukkorungon iskupohjan ulko-osaan. Tukkiin on kaiverrettu pitokohdan karhennusten eteen molemmin puolin kyyneleet / pisarat. Perän vetopituus on 37 cm ja perän pudotus on 38/60. 

Etutukki on kapea, mallia Splinter. Päädyssä on Anson- tyylinen irrotuspainike koristekaiveretulla metallivahvikkeella. Etutukissa on laajat karhennukset. Koristekaiverretun metallirungon perässä on Southgate-ejektorin osat ja kolot laukaisukoneiston välitintapeille.

Grulla jänisjahdissa

Metsästys

Sorsaa sorsaa. Kovinkaan moni ei käytä 16- kaliiperin haulikkoa vesilinnustukseen. Allekirjoittanut on yksi harvoista. 16- kaliiperin käyttö vesilinnustuksessa sai alkunsa kun ryhdyin lataamaan haulikkoon parhaiten soveltuvia vismuttipatruunoita. Haulikon hyvä ammuttavuus ja tasapaino hyvin käyvällä patruunalla tuotti mukavasti tulosta meriolosuhteissa. Intoa harrastukseen sain lisää kun ostin Gameboren Impact Tungsten Matrix 16/70 tehdaspatruunoita 30 gramman latauksella ja nro 5 haulikoolla. Kyseisillä patruunoilla lintu putoaa ilmasta alas kuin kivi. Löysin patruunat Helsingistä Finnenterprise- aseliikkeestä, josta ostin patruunoita reilummin varastoon. 

Gamebore- patruunoista mieleen tulee yksi tapaus saariston kaislikkoisella kivirivistöllä. Koirani nosti kaislikosta lentoon lokakuun syyssorsan. Koirassorsa näkyi komeana taivasta vasten ja olin mielestäni hivenen myöhässä, enkä viitsinyt ampua loittonevaa sorsaa. Sorsa lensi noin sadan metrin päähän merelle ja kääntyi takaisin kovaa vauhtia kohti koiraani. Nyt tuli hyvä paikka riistalaukaukselle. Seurasin katseella sorsaa, nopea haulikon nosto, svingimäinen hyvä ennakko ja puristus liipaisimesta. Sorsa putosi muutaman metrin päähän koiran eteen rantaviivalle.

Vesilintujen lisäksi saariston varikset ovat päättäneet lentonsa itseladatuilla vismuttipatruunoilla ja osan olen ampunut alas Gameboren tungsten-patruunoilla. 

Kaliiperi 16/70 ja Gamebore Tungsten patruunat sorsajahdissa

Sellier & Bellotin pahvihylsypatruuna Red & Black on toiminut myös hyvin haulikossa. Koirani kanssa kiertelimme pellon reunoja rusakon toivossa. Pellon reunoilta ei rusakkoa löytynyt, mutta keskellä peltoa olevasta metsäsaarekkeesta koirani sai rusakon ylös makuuksilta suoraan eteeni. Ammuin rusakon noin 30 metrin etäisyydeltä. 

Kyyhkyjä olen ampunut haulikolla useilla eri patruunamerkeillä. Fob 28 gramman kiekkopatruuna on jäänyt erityisesti mieleen. Ammutuista kyyhkyistä moni putosi suoraan serkkuni passipaikkaan ja tietysti serkun päälle. Mukava patruuna ampua kyyhkyjahdin lisäksi myös kiekkoradalla, johon patruuna on alunperin suunniteltukin.

Lyijyhauleilla ladattujen patruunoiden käyttö loppuu muutaman vuoden päästä tiukentuvan lainsäädännön takia, jonka johdosta olen varannut varastoon 16- kaliiperin patruunakomponentteja sen verran paljon, että pärjään niillä loppuelämäni. Venäjän aloittaman laittoman hyökkäyssodan takia volframin/tungstenin hinta on noussut maailmalla korkeaksi. Sitä tuskin tulee enää hankittua ainakaan tehdaspatruunoina, ellei löydä jostain vanhempaa patruunaerää.

Saariston varis ammuttu itseladatulla vismuttipatruunalla

Esimerkiksi vanhoihin metsästysaseisiin sopivaa Gameboren Impact Tungsten Matrix patruunaa ei tällä hetkellä valmisteta kalliiden valmistuskustannusten takia. Tungsten Matrix- haulimateriaali on volframijauheen ja polymeerisidosaineen (muovia ja hartsia) seos. Se on pehmeämpää kuin nykyiset kovemmat volframihaulit ja on tiheydeltään noin 10,8 grammaa kuutiosentillä eli aika lähellä lyijyn tiheyttä mikä on 11,34 grammaa ㎤. Vismutti- ja kuparihauleja löytyy kuitenkin varastostani ja niillä ajattelin sitten metsästellä niin kauan, kuin jalat vielä nousevat.

Jos vertaan esittelyn haulikkoa toiseen omistamaani espanjalaiseen Arrietan haulikkoon, niin tässä haulikossa puun laatu on selvästi parempaa, mutta piipputeräs on sen sijaan teknisesti vanhempaa, eikä sinistys/mustaus ole yhtä hienoa kuin Arrietassa. 

Haulikon hihnalenkit ovat poikkeus verrattuna vastaavanlaisiin perinteisiin englantilaistyyppisiin metsästyshaulikoihin. Yleensä tämän kaltaisissa haulikoissa ei ole hihnalenkkejä. Haulikko on saksalaisen erätavaratalon tilaama saksalaisille metsästäjille. Keski-eurooppalaiset, kuten myös pohjoismaalaiset ovat tottuneet kantamaan haulikkoa asehihnassa hivenen erilaisten metsästystapojen takia verrattuna espanjalaisten ja englantilaisten ajojahteihin. 

Käytän asehihnaa saaristossa merellisissä olosuhteissa, joissa maasto on kivikkoisen karua, eikä aina ole oikein paikkaa, johon laskea haulikkoa, kun on tarvetta vapaille käsille kiipeiltäessä liukkailla kallioilla ja tasapainoillessani kivien päällä kivikoissa. Joku saattaa ihmetellä, miksi arvohaulikoilla pitää sitten rymytä hankalissa paikoissa. Minulle kaikki haulikkoni ovat kuitenkin käyttö- ja harrastusvälineitä, eikä niitä ole tarkoitus vain säilyttää ihailtavaksi asekassakaapissa.

Klassiset kevyet espanjalaiset metsästyshaulikot eivät ole kestävyydeltään ratahaulikoiden veroisia. Omassa käytössäni laukausmäärät jakaantuvat kuitenkin harjoituksissa ja metsästyksessä haulikoiden kesken tasaisesti, joten yhdelle haulikolle ei kerry liikaa laukausmääriä. Tätä kirjoittaessa olen tehnyt kaupat 20- kaliiperin Union Armeran (Grulla Armas) malli 215 sivulukkohaulikosta. Haulikko on valmistettu 70- luvulla ja on teknisiltä ominaisuuksiltaan hivenen erilainen verrattuna nyt esittelyssä olevaan haulikkoon. Aseesta lisää jossain vaiheessa omassa blogijutussa.

Grulla Armaksen valmistama haulikko on rakennettu kaliiperikohtaiselle sirolle lukkorungolle. Molempien liipaisimien laukaisu on erinomainen. Ase on mitoilleni sopiva, mukava ja tasapainoinen ampua. Grulla Armas model 215 on espanjalaisten artesaanien laadukkaasti valmistama perinteinen englantilaistyyppinen metsästysase, jolla on mukava ampua kiekkoja compak-sporting radalla ja riistaa metsästystilanteissa. Itseladatuilla vismuttipatruunoilla ja Gameboren volframipatruunoilla haulikko on pienikaliiperiseksi aseeksi erittäin hyvin toimiva linnustajan haulikko.

Gamebore Impact TungstenMatrix 16/70

Teksti ja kuvat; P.O.

Käytetyt lähteet; Grulla Armas Company, Eduard Kettner kuvastoluettelo. 

Jahtiase; Espanjalaiset sivulukkohaulikot osa1., Espanjalaiset sivulukkohaulikot osa 2, Espanjalaiset sivulukkohaulikot osa 3

Merkel 201E päällekkäispiippuinen metsästyshaulikko

Gebr Merkel Suhl 201E 12/70

Merkelin päällekkäispiipuiset haulikot ovat aina olleet minulle erittäin hyviä ammuttavuudeltaan. Niillä olen osunut helposti. Siksi niistä mielelläni myös kirjoitan. Tämä on nyt toinen ase-esittely Merkelin päällekkäispiippuisesta haulikosta. Aiemmin olen esitellyt Merkel 200ET  trap-haulikon.

Merkel 201E takatukki poskipakalla

Tällä kertaa kyseessä on Merkelin laatikkolukkoisista päällekkäispiippuisista haulikoista aikoinaan toiseksi kallein tuotantomalli. Kallein 202- malli oli sivulevyillä varustettu haulikko. Kaikkein kalleimmat Merkelin päällekkäispiippuiset haulikot olivat ja ovat edelleen kuitenkin sivulukkoisia. Olen kirjoittanut aiemmin Merkel- asetehtaan historiasta täällä ja Ase-lehden numerossa 2/2022. 

Esittelyn haulikko, jonka patruunapesän ulkopuolelle on kirjailtu haulikon mallimerkintä Gebr Merkel Suhl on valmistettu Itä-Saksan Suhlissa vuonna 1983. Merkel 201E painaa 3,18 kg ja on kokonaispituudeltaan 114,5 cm. Haulikko on varustettu yhdellä liipaisimella ja ejektoreilla. Piippuparin laukaisujärjestyksen vaihdin sijaitsee liipaisimen vieressä. Haulikossa on kiinteät hihnalenkit.

Tummat puuosat hienolla juurisyykuvioinnilla.

Haulikon baskyyli eli lukkorunko on tehtaalla kaiverrettu riista- ja metsästysaihein.  Rungon vasemmalla puolella on seisova lintukoira ja fasaaneja. Lukkorungon oikealla puolella on kaiverrus sorsista. Lukkorungosta löytyy Merkelin päällekkäispiippuisista haulikoista tuttu Kersten- yläsulku lukitusjärjestelmä, mikä tunnetaan myös Greener- kaksois- tai ristitappisulkuna. Iskupohjan yläpuolella sijaitsee piippuparin avausvivun palautinnasta, jota painamalla saa avausvivun palautettua normaaliin asentoonsa.

Iskupohjan alapuolella, rungon pohjassa on kolot piippuparin alasulun kahdelle sulkuharkoille, joista etummainen, saranatapin vieressä oleva on läpireikä. Lukkorungon molemmilta puolilta löytyy messinkiset vireilmaisimet. Rungon etupuolella sijaitsee koneiston välitin-/viritystapit. Haulikossa on Blitz- laukaisukoneisto. Varmistin haulikossa on manuaalinen. 

Demiblock-piippurakenne

Malli 201E on 71 cm pituisella teräspiipuilla. Demiblock-piippuparin yläpiippu on täyssuppea 1/1 ja alapiippu 3/4 suppea. Piippuparin merkinnät ovat, spezial laufstall ja piippuparin juotosmerkintänä, weichlot. Alapiipun patruunapesän alapuolella on piippujen halkaisijan läpiporausmitta 18.3. Toiselta puolelta piippua löytyy valmistusajankohdan merkintä 883 eli elokuu 1983. Vuosileiman vierestä löytyy koestusmerkintä. Vuosileiman alapuolella takimmaisen sulkuharkon vasemmalla puolella on Q1- laatumerkintä. Merkintä tarkoitti sitä, että kyseessä oli sosialistisen Itä-Saksan vientituote länsimaihin.

Merkel 201E 12/70 Q1

Karhennettu ja ventiloitu tähtäinkisko on leveydeltään yhdeksän milliä, kaventuen piipun etupäähän seitsemään milliin. Piipun päässä on valkoinen muovinen tähtäinjyvä. Piippuparin perässä on Kersten- sulun tunnistettavat korvakkeet ja ejektorit. Alapuolelta löytyy kaksi sulkuharkkoa. Sulkuharkot/- korokkeet estävät piippuparin pituussuuntaisen liikkeen. Tehtaan vuoden 1980 esitteessä mainitaan haulikon demibloc- piippuparin aikoinaan patenttisuojatun valmistustavan olevan samanlainen vuodesta 1920 alkaen, niin suurriistakaliiperisissa luotipiipuissa kuin myös haulipiipuissa.

Kersten- lukitusjäjestelmä

Haulikon puuosat ovat tummaa ja syykuvioista pähkinää. Parempaa puulaatua kuin perusmalleissa. Mielestäni parempilaatuista kuin monissa muissa 201- malleissa. Tehtaan esitteen mukaan 201 malleissa on lähes luksusluokan (halbluxus II) puun laatu. Kalleimmissa sivulukkoisissa haulikoissa käytettiin tukeissa halbluxus I- laatua. Tukin puupinta on tehtaalla ammattitaitoisesti pohjustettu ja viimeistelty. Lopuksi puuosat on käsin öljytty. Puuosat ovat erittäin sileät verrattuna muihin Itä-Saksan haulikkoihini. Takatukki on varustettu käsin karhennetulla pistoolikahvalla ja perinteisellä poskituella varjolinjoineen. Takatukin vetopituus on 36,5 cm ja perän pudotus 38/65. 

Kuten aiemmin mainitsin, niin etutukki on kolmiosainen. Valmistaja mainitsee, että sirolla etutukin muotoilulla on pyritty tyylikkyyden lisäksi parantamaan haulikon käsiteltävyyttä metsästyksessä. Etutukin alaosassa sijaitsee Deeley & Edge- tyylinen avausvipu kaiverruksilla. Etutukin metallirungon takaosassa sijaitsee kolot haulikon viritystapeilla ja ejektorien osat.

Ylempi haulikoista Merkel 201E ja alempi Merkel 200E

Merkelin veljekset aloittivat modernien päällekkäispiippuisten haulikoiden valmistamisen hivenen brittejä aiemmin eli vuonna 1905. Isossa-Britanniassa ilmestyi ensimmäinen moderni päällekkäispiippuinen haulikko vuonna 1909. Kyseessä oli Boss & Co (patentti nro: 3307/8) asiakkaalle tilauksesta valmistettu sivulukkoinen metsästyshaulikko. Merkelin haulikot poikkesivat englantilaisten haulikoista siinä, että ne olivat sarjatuotantoaseita, eivätkä esimerkiksi puuosat ja kaiverrukset olleet yhtä laadukkaita kuin englantilaisissa haulikoissa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että ne olisivat halpoja aseita tai laadullisesti huonoja. Vuosia myöhemmin mukaan tuli myös John Browning belgialaisten ensimmäisellä päällekkäispiippuisella haulikolla. Tästä eteenpäin päällekkäispiippuisia haulikoita alkoi valmistua myös muualla Euroopassa.

Merkelin päällekkäispiippuisten metsästysaseiden 1900- luvun alun ja lopun yksi tunnetuin tunnusmerkki oli kolmiosainen etutukki. Tänä päivänä se on enää vain kalleimmissa malleissa. Merkelin päällekkäispiippuisia haulikoita kopioitiin myös muiden Keski-Euroopan asevalmistajien toimesta. Espanjalainen Aya valmisti laadukkaita Merkelin näköisiä ja tekniikaltaan samanlaisia päällekkäispiippuisia haulikoita esimerkiksi Länsi-Saksaan Sauerille. Kyseinen haulikko oli 1970- luvulla mallimerkinnältään Sauer Modell 60. Aya:n omat mallit Merkelistä oli muun muassa malli numero 37, sekä Aya Coral ja Coral Deluxe. Beretta on puolestaan matkinut sivulukkoisissa päällekkäispiippuisissa vanhemman sarjan haulikoissaan Merkelin Kersten- sulkua. Neuvostoliitossa venäläiset kommunistit kopioivat muun muassa Merkelin kolmiosaisen etutukin päällekkäispiippuiseen MC-109 sivulukkohaulikkoon.

Länsi-saksalaisen Frankonia Jagd erätavaratalon kuvastossa vuodelta 1983 Merkel 201E haulikko maksoi 3580,- Saksan markkaa. Verrokkina samasta luettelosta muiden haulikoiden hintoja mm; FN Spezial-Jagd 4454,- Browning B27 2298,- Sauer Beretta Favorit 1950,- ja Miroku Jagd 1975,- Suomessa maahantuoja Hjorth Oy:n Ampumaurheilu 1983 kuvastoluettelossa Merkel 201E maksoi 9070,- markkaa. Kallein Winchesterin päällekkäispiippuinen ratahaulikko maksoi 7770,- ja SKB 600 5200,- markkaa. Franchi Barrage MK2 sivulukkoinen rata-ase oli maahantuojan kallein haulikko hinnaltaan 10500,- markkaa.

Tehtaalla haulikko on koeammuttu 35 metrin etäisyydelle 3,5 mm hauleilla ja 36 g latauksella. Yläpiipun (1/1-supistus) osumaprosentin tulisi tehtaan mukaan olla 70-75% ja alapiipun (3/4-supistus) 65-70%. Tehtaalla kaikki haulikot on koeammuttu samalta ampumaetäisyydeltä paitsi skeet-haulikot. Skeet- haulikoiden koeammuntaetäisyys oli 20 metriä. 

Merkel 201 ja fasaanikukot

Haulikon puu- ja metalliosien sovitukset on tehty hyvin. Omat kokemukset haulikosta on positiivisia ja vertaan niitä tässä halvempaan 200E malliin. Molemmissa haulikoissa on manuaalivarmistin. Pidän metsästysolosuhteissa enemmän kuitenkin automaattivarmistimesta. On kuitenkin hyvä, kun molemmissa samanlaisissa haulikoissa aseen varmistaminen tapahtuu samalla tavalla. Se on turvallisuusasia ja helpottaa lihasmuistista tapahtuvaa aseen varmistamista. 

Haulikoiden välillä on eroja. Esimerkiksi 200E mallissa on umpinainen tähtäinkisko. 201E haulikossa tähtäinkisko on ventiloitu, mikä puolestaan on hankalampi huoltaa ja pitää puhtaana roskista. Pidän enemmän umpinaisesta kiskosta. Molemmissa haulikkomalleissa on kolmiosainen etutukki mikä vaatii jossain vaiheessa tarkempaa huolta ja on altis ruosteen keräämiseen piipun ja puuosan väliin. Esittelyn haulikossa ei ollut ruostetta kyseisessä kohdassa. Etutukki on hyvännäköinen, siro ja miellyttävä käyttää metsästyksessä. Pidän enemmän kahdesta liipaisimesta metsästyskäytössä, mutta 201E haulikossa molemmat piiput ovat supistusasteiltaan lähes yhtä suppeita, joten yhdestä liipaisimesta ei ole haittaa metsästyksessä. Lisäksi tässä haulikossa yhden liipaisimen takia ja liipaisinkaaren sisäpuolen avaran tilan ansiosta voi talvipakkasilla ampua hivenen paksummilla sormikkailla.

Merkelissä on hyvin tilaa liipasinkaaren sisäpuolella

Piipunvaihtaja sijaitsee liipaisimen vieressä. Mielestäni vaihtaja on paremmassa paikassa verrattuna italialaisiin haulikkoihini. Toisaalta oli piipunvaihtaja missä kohtaa haulikkoa tahansa, niin en ole niiden käyttöön koskaan tottunut metsästystilanteissa. Tietysti jos metsästäisi vain yhdellä haulikolla saattaisi vaihtajan käyttöön tottua. Olen kuitenkin tainnut todeta aiemminkin, että jos joutuisi harrastamaan metsästystä vain yhdellä haulikolla olisi se moderni italialainen itselataava kaliiperissa 12/76. Luojan kiitos näin ei kuitenkaan ole. Harrastaminen olisi äärimmäiseen tylsää, väritöntä ja vaikeuttaisi metsästysharrastusta ja ammunnan harjoittelua.

Piippuparin osalta olen harkinnut supistusten avartamista ja ylimenon loiventamista, jolloin haulikuviot yleensä parantuvat ja on helpompi löytää hyvin käyviä lyijyn korvaavia metsästyspatruunoita. Näin kävi mallin 200E kohdalla, johon aseseppä kalvoi alapiipun supistukseksi sylinterin ja yläpiipun 1/4- suppeaksi. Samalla ylimenot loivennettiin. Haulikkoon olen ladannut hyvin käyviä kupari- ja rautahaulilatauksia nopeilla lähtönopeuksilla. 

Koirankoulutuksessa huomasin, ettei haulikko sovellu nykyisillä tiukoilla supistuksilla parhaiten fasaanien tai muiden riistalintujen ampumiseen koiran karkottaessa lintuja lähietäisyydeltä. Annoin fasaanien lentää avomaastossa hivenen pidemmälle ennen kuin lähetin hauliparven kohti lintua. Lähitilanteessa ammuin linnusta kerran ohi. Ohilaukauksen jälkeen maltoin mieleni ja annoin linnun lentää hivenen pidemmälle, ennen kuin pudotin linnun täyssuppealla piipulla.

Toinen vaihtoehto on säilyttää nykyiset tiukat supistukset, jolloin tulevaisuudessa käyttäisin vain joko itselataamia vismuttipatruunoita tai vismuttihauleilla ladattuja tehdaspatruunoita. Vismuttihaulit ovat tiheydeltään lähempänä lyijyä verrattuna rauta- tai kuparihauleihin ja niitä voi ampua täyssuppeista piipuista, jolloin riistaeläimen tappavuus on parempi hivenen pidemmälle. Tällöin haulikolla voisi ampua riistalintuja passipaikalta hivenen kauemmaksi.

Tätä kirjoittaessa en ole vielä koeampunut haulikolla osumakuvioita. Epäilen kuitenkin, että haulikko käyttäytyy itseladatuilla patruunoilla vastaavanlaisesti kuin Merkelin 200ET- malli. Eli moderneilla muovisilla latauskomponenteilla kuviot ovat tiukkoja. Pahvihylsyillä ja huopatulpilla tehdyillä vanhan ajan latauksilla haulikuvio on laajempi. Tärkeää olisi myös testata, että piiput ampuvat samaan kohtaan.

Haulikon puuosat päätin öljytä tehtaan jäljiltä uudelleen Trade Secretin Stock Care Alkanet- ja Rapid- öljyillä, sekä Liberonin Finishing Oililla. Lopuksi vahasin tukin vuorokauden kuivumisen jälkeen Trade Secretin Burnishing Cream vahalla. Esittelyn kuvat haulikosta on otettu ennen öljyämistä, poislukien alla oleva kuva.

Trade Secretin ja Liberonin öljyt

Merkelin 201E haulikko on päällekkäispiippuiseksi haulikoksi siro, kevyt ja metsästyksessä miellyttävä käsitellä ja ampua. Lukkorakenne on siroudestaan huolimatta erittäin kestävä ja haulikon sulku on tiukka kuin kassakaappi. Haulikon ostin käytettyjen aseiden erikoisliikkeestä Fusil Oy:stä, jossa palvelu oli erinomaista.

Teksti ja kuvat; P.O.

Käytetyt lähteet; Merkel-asetehtaan esite vuodelta 1980, Frankonia Jagd- kuvasto vuodelta 1983, Hjorth Oy:n kuvastoluettelo vuodelta 1983. Kirja; British Gunmakers Volume One - London (Nigel Brown), aiemmat blogikirjoitukset; tehtaan historia, Fortuna Suhl, Merkel Suhl, Merkel 200ET

Gebr Merkel Suhl 201E 12/70

Arrieta model 557 12/70

Arrieta y Cia

Arrietan korkealaatuisten perinteisten käsintehtyjen espanjalaisten haulikoiden historia alkaa 1920 luvulta pohjoisesta Espanjasta. Tarkemmin Baskimaahan kuuluvasta Elgoibar teollisuuskaupungista. Elgoibar sijaitsee lähellä Eibaria, joka on taas Espanjan asevalmistuksen keskus. Perheyrityksen alullepanija Avelino Arrieta syntyi 1898 eli samana vuonna kun Mauser kehitti kuuluisan sylinterilukkoisen makasiinikiväärin. Avelino Arrieta työskenteli alkutaipaleella freelance-asevalmistajana. 

Arrieta varmistin ja piipunavausvipu (top lever)

Vuosien kuluessa syntyi perheyritys, joka laajeni kansallisen myynnin myötä kansainväliseen kauppaan. Suurimmat ostajamaat olivat Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska. Päätuotteina oli rinnakkaispiippuiset sivulukkohaulikot. Yritys valmisti myös sivulukollisia tuplaluodikoita. 

Haulikon koristekaiverrukset

Yritys tunnettiin nimeltä Arrieta y Cia. Eli Arrieta ja kumppanit. Suomeen haulikoita toi maahan Aseliike Markus Remes, kunnes valmistaja lopetti toimintansa 2010- luvulla. Vuodesta 2022 yritys on jälleen toiminnassa uudella kokoonpanolla ja suppeammalla tarjonnalla, mutta laatutasoa on nostettu vielä lisää aiemmasta. Konekanta ja suunnittelu on modernisoitu kuitenkaan artesaanien käsityötä unohtamatta. Arrietan uusi nimi on tänä päivänä Arrieta & Arrizabalaga. Esittelyn haulikosta olen kirjoittanut aiemmin blogini Espanjalaiset Sivulukkohaulikot 1-3 osioissa. 

Haulikko purettuna huoltoa varten

Tekniikka

Esittelyn englantilaistyyppinen metsästyshaulikko on valmistettu vuonna 2006 ja se painaa 3 kg. Haulikko on kokonaispituudeltaan 115 cm. Kaliiperi on 12/70. Haulikossa on Southgate- tyyppiset ejektorit ja automaattinen varmistin sekä viretilassa avustava piipunavausmekanismi. 

Piippujen avausvipu

Haulikon Chopperlump- piippupari (demi-block) on pituudeltaan 71 cm. Chopperlump- piiput valmistetaan teräskappalleaihiosta, jossa on mukana sulkuharkkojen aihio (lump). Yhtenäinen teräskappale taotaan, porataan, viilataan haluttuun muotoon ja mittaan. Piiput sovitetaan ja juotetaan yhteen piippupariksi, jonka jälkeen alkaa piippuparin lopullinen valmistaminen ja viimeistely. Hionta- ja viilaustyöt vievät suuren osan alkuvaiheen valmistusajasta. Valmistusprosessi on yksi kalleimmista haulikon piippujen valmistustavoista, koska käsityön osuus on suuri. 

Aseen valmistusajankohtana Eibarin ja Elgobarin alueen asevalmistajien piipuista suurin osa valmistettiin kahden alihankkijan toimesta. Raaka-aihiot valmisti Solca niminen yritys ja piippujen lopullisen viimeistelyn teki Barrena Bostak SL niminen yritys. Barrena Bostak SL on perustettu vuonna 1998 ja se on edelleen toiminnassa.

Tässä haulikossa on kourumainen (concave) tähtäinkisko, jonka alkupää on leveydeltään 8 mm ja se on koristekaiverrettu. Tähtäinkisko kapenee kuuteen milliin ja päädyssä on messinkinen 3 mm tähtäinjyvä. Laadukkaasti viimeistellyn ja sinistetyn/mustatun piippuparin alta löytyy koestusmerkintä 1200 bar (magnum), sarjanumero (josta selviää myös valmistusvuosi), piippujen läpiporausmitta 18.6 ja tarkastus-/koestusleimat. Piippuparin päältä löytyy valmistajan kaiverrettu nimi ja valmistuspaikka Elgoibar España. Piippujen ylimenokartiot ovat suhteellisen loivat ja piiput on sisäpuolelta kovakromatut. 

Arrieta model 557 12/70 käsin irroitettavilla sivulukoilla

Espanjalaiset ovat käyttäneet pääsääntöisesti kahta englantilaista kaiverrustyyliä. Holland & Hollandin tai James Purdeyn rose & scroll tai bouquet & scrollin muunneltuja tyylejä. Esittelyn haulikossa lukkorunko on koristekaiverrettu kauttaaltaan Holland & Holland- tyylisellä spiraalimuodossa olevilla kasviköynnöksillä. Kaiverrustyyli muistuttaa Holland & Hollandin 1800- luvun haulikoiden akanttikasvia matkivaa kaiverrusta. Olen nähnyt muidenkin espanjalaisten asevalmistajien alkupään malleissa vastaavanlaiset kaiverrukset. Kaiverrukset ovat kevyet ja kaiverrus on tehty mahdollisesti osittain koneellisesti Baskimaan alueen alihankkijan toimesta. Kaiverruksia löytyy myös piippuparin avausvivusta, varmistimesta ja liipaisimien suojakaaresta, sekä kaaren ruodosta. 

2000- luvun alussa Arrietan mallien kaiverrukset olivat seuraavanlaiset; mallissa 570 Belgian-style scroll, 578 finest English-style, malli 601 sivulevyt kaivertamaton, 801 Churchill-style small scroll, 802 Acanthus-style, 803 Purdey-style, 873 metsästysaihe syvillä kaiverruksilla, 874 mustalla lukkorungolla, sivulevyt ilman kaiverruksia, reunoilla kultauksia, mallissa 875 myös syvät metsästysaiheiset kaiverrukset. Kallein lippulaivamalli oli 931 ja siihen kaiverrukset valitsi asiakas ja se oli tietysti lisähintaan mahdollista myös muissa malleissa. Kalleimmat mallit kaiversi tuolloin Arrietan oma kaivertaja. 

Lukkorungossa on Holland & Holland tyyppiset käsin irroitettavat sivulukot. Sivulevyissä on molemmin puolin vireilmaisimet. Sivulukot eroavat aidosta Holland & Holland- sivulukoista hivenen esimerkiksi osien ja jousien osalta ja niiden sijainnista sivulevyissä. Tästä linkistä pääset katsomaan miten sivulukot huolletaan ja videon Arrietan sivulukosta. Espanjalaisten haulikoiden sivulukoista olen kirjoittanut aiemmin enemmän täällä. Rungon iskupohjat ovat irroitettavat. Iskupohjasta ohjataan ruutikaasut nallirikkotilanteissa ruutikaasukanavia pitkin ulos lukkorungon sivuille. Lukkorungon edessä on välitintapit laukaisukoneistolle. 

Piippuparin kaksi sulkuharkkoa lukittuvat lukkorungon pohjaan, joka on niin kutsuttu Purdeyn alasulku. Kalleimmissa Arrietan haulikoissa on lisäksi yläsulku, jota kutsutaan Purdey third-bite. Kalleimmissa on vielä kolmannen sulun lisäksi lukkorungon iskupohjien sivuilla korvakkeet (side clips) piippujen sivuttaisen liikkeen estämiseksi. Liipaisimia haulikossa on kaksi, joista etummainen on nivelletty. Etummainen liipaisin laukaisee oikean 1/4- suppean piipun ja takimmainen liipaisin vasemman 1/2- suppean piipun. Laukaisu haulikossa on erinomainen ja selkeä. 

Haulikon käsin karhennettu ja öljytty pähkinäpuutukki

Haulikossa on suora englantilaistyyppinen puutukki, jonka vetopituus on 37,6 cm. Perän pudotus on 38/58. Haulikon tukki on malliltaan vastaavanlainen kuin arvokkaissa Lontoon haulikoissa, joissa tukin päädyn sarvet (horns) ylettyvät lukkorungon iskupohjan ulkorunkoon. Haulikon puuosat on öljytty käsin tehtaalla. Haulikosta löytyy tiheät karhennukset pitokohdista, sekä tukin perästä. Tukissa ei ole siis erillistä perälevyä/laattaa. Pähkinätukin laatu on perushaulikkoa parempaa, mutta Arrietan kalliimpiin haulikoihin verrattuna ei niin hienon näköinen. Se on kuitenkin laadukasta ja syykuvioista pähkinäpuuta. Etutukista löytyy myös tiheät karhennukset.

Etutukin Anson- mallin avauspainike

Kapea etutukki on varustettu Anson- tyyppisellä avauspainikkeella. Painike sijaitsee kapean etutukin päädyssä ja sen ympärillä on koristekaiverrettu metallivahvike. Etutukin metallirunko on hiottu ja viimeistelty laadukkaasti ja se on kiinni tukissa yhdellä koristekaiverretulla talttaruuvilla. Laadukkaan aseen huomaa monesti siitä, että aseen osat on viimeistelty taidokkaasti myös niistä kohdin, missä ne eivät ole näkyvissä. Etutukin metallirungossa on lukkorungon välitintappien kolot ja ejektorien osat.

Metsästys

Arrieta kyyhkyjahdissa

Haulikon tukin mitat on kuin räätälöidyt juuri minua varten. Haulikko on ammuttavuudeltaan erinomainen ja olen sillä särkenyt kiekkoja compak-radalla paremmin kuin monella päällekkäispiippuisella tai itselataavalla haulikollani. Patruunatestejä en ole kyseiseen haulikkoon tehnyt. Haulikko on kuitenkin sortanut riistalintuja useammalla eri patruunalla, niin modernilla vismutilla kuin lyijyllä ja teräksellä. Haulikon suhteellisen avarat supistukset ja loivat ylimenot osaltaan vaikuttavat hyvään osuntaan erilaisilla metsästyspatruunoilla. Varmuuden asiasta saisi, jos koeampuisi useita eri valmistajien patruunoita. Olen metsästystilanteissa ampunut haulikolla kyyhkyjä, fasaaneja ja sorsia. 

Arrieta fasaanijahdissa

Olen aiemmin kirjoittanut englantilaisen J. Blanch & Son haulikkoni avustavasta piipunavausmekanismista ja sen hyödyistä. Samat lainalaisuudet pätevät myös Arrietaan. Hyödyn mekanismin käytännöllisyydestä huomaa sellaisissa metsästystilanteissa, joissa joutuu usein avaamaan haulikon piiput turvallisuuden takia. Arrietan alkupään malleissa avustava piipunavausmekanismi on ollut lisävaruste ja kalleimmissa malleissa haluttaessa vakiona. Myös itseavautuvamekanismi (self opener) on ollut saatavissa kalleimpiin malleihin. Itseavautuvassa mallissa piippuja avattaessa piiput aukeavat jousivoimasta ja heittää ammutun patruunan hylsyn/hylsyt ulos patruunapesästä. Avustava piipunavausmekanismi ei ole niin tehokas verrattuna englantilaiseen  haulikkooni, mutta haulikossa on parempi ejektorien ajoitus ja tehokkuus. Southgate-ejektorit ovat luotettavan varmatoimiset. 

Arrietassa on avustava piipunavausmekanismi ja Southgate-ejektorit

Kevyissä metsästyshaulikoissa on hyvä muistaa tarkastaa ruuvien kireys aina silloin tällöin. Esittelyn haulikossa perän kiinnitysruuvi tehtaan ruuvilukitteesta huolimatta löystyi ampumaradalla muutaman ammutun sarjan jälkeen. Huomasin ruuvien löystymisen siitä kun metalliosat naarmuttivat sormeani aseen kaulan kohdalta. Aiempi maahantuojan esittelyhaulikon laukausmäärä ei ollut tiedossa. Itse olin ampunut haulikolla vähän alle tuhat rata- ja metsästyspatruunaa. Sen jälkeen olenkin tarkastanut kaikkien metsästyshaulikoiteni ruuvien kireydet. 

Haulikon 28" eli 71 cm:n pituiset piiput on laadukkaasti valmistettu ja viimeistelty. Mustaus on ensiluokkaista. Piiput ovat kevyet ja haulikon kanssa erittäin hyvin tasapainotetut. Kaikki ylimääräinen materiaali on poistettu. Vastaavanlaisen piippuparin olen huomannut 2000- luvun James Purdeyn rinnakkaispiippuisessa haulikossa. Piiput ovat ohuempia ja kevyempiä verrattuna vanhempiin haulikoihin. Piipputeräs on laadukkaampaa kuin esimerkiksi omistamani 16- kaliiperin espanjalaisessa sivulukkoisessa Grulla Armaksessa. Grullan 20- vuotta vanhemmat piiput ovat huomattavasti paksummat ja raskaammat kuin Arrietassa, vaikka piippujen pituus on sama. Myös laatueroja on havaittavissa Arrietan eduksi. 

Perinteiset englantilaistyyppiset metsästyshaulikot kahdella liipaisimella on se minun juttuni. Esittelyn kaltaisista haulikoistani pidän eniten ja niillä myös harjoittelen ja metsästän hivenen enemmän kuin muilla haulikoillani. Tälläkin haulikolla on edessä vielä monia vuosia hienoja metsästystapahtumia. Joko allekirjoittaneen toimesta tai seuraavan omistajan käytössä - haulikko kyllä kestää.

Spanish Best

Teksti ja kuvat; P.O.

Käytetyt lähteet; Arrieta & Arrizabalaga nettisivut, Jahtiase- blogi; Espanjalaiset sivulukkohaulikot, Kirjat; Spanish Best (Terry Wieland), Gun Engraving (Christopher Austyn)

Vanha englantilainen aselaukku

Vanhoissa tavaroissa kiinnostaa ekologisuuden, käytettävyyden, laadun ja hinnan lisäksi esineeseen liittyvät mahdolliset tarinat ja eletty elämä. Iän kuluttaman esineen historian aikakausi saattaa kiinnostaa uutta omistajaa laajemminkin. Vanha esine on monesti poistunut jo tuotannosta tai on uniikkituote, jota ei löydy kauppojen hyllyiltä. Vanhojen tavaroiden hankkiminen ja säilyttäminen on myös historian säilyttämistä. 

Vanhat arvoaseiden salkkumaiset laukut ovat yhdelle ainoalle asiakkaalle aikoja sitten haulikon tilaamisen yhteydessä valmistettu yksilöllinen tuote, joka saattaa kulkea suvussa usean sukupolven ajan. Isovanhempien vanhoja aseita ja niihin kuuluvia varusteita päätyy aina silloin tällöin, joko myyntiin rahan tarpeen takia tai sitten suvusta ei löydy perintöaarteelle enää uutta omistajaa. Esittelyn aselaukku päätyi tunnettuun englantilaiseen Holts auctioneers huutokauppaan, josta allekirjoittanut osti 1930- luvulla valmistetun metsästyshaulikon. Ostamani haulikko oli pakattu aiheena olevaan aselaukkuun.

W. J. Jeffery & Co. Ltd aseliikkeen kuvastoluettelo 1930-luvulta

Perinteiset englantilaiset aselaukut ovat luonnonmateriaaleista valmistettuja laukkuja, joiden käyttötarkoituksena on arvoaseiden helppo kuljettaminen suojattuna. Vanhojen aselaukkujen kultakausi oli Yhdistyneen kuningaskunnan viktoriaaninen aikakausi vuodesta 1837 1900- luvun alkuun saakka.1900- luvun puolivälissä brittiläisen imperiumin liekki sammui ja samoihin aikoihin moni pienempi englantilainen asevalmistaja Lontoossa ja muualla Yhdistynyttä kuningaskuntaa lopetti toimintansa. Asevalmistuksen vähentyessä vähentyi samalla muu asebisneksen ympärillä toimiva käsityöläisperinne.

Laukkuja tehtiin myös kivääreille ja patruunoille

Laukkujen valmistusmateriaaleina käytettiin ja käytetään edelleen muun muassa; jalopuuta, verka- tai kashmir- villakankaita ja nahkaa. Vanhat englantilaiset ase- ja patruunalaukut ovat tänä päivänä maailmalla keräily- ja käyttöesineitä. Vanhojen käytettyjen laukkujen myyntihinnat huutokaupoissa lähtevät sadasta eurosta yli tuhanteen euroon, riippuen laukun mallista, kunnosta, materiaaleista ja valmistajasta. 

Asevalmistajan nahkainen logo

Laukun kannen sisäpuolella on yleensä nahasta tai paperista valmistettu logo, jossa on aseen valmistajan nimi ja yrityksen osoite. Tunnetuimpia asevalmistajia ovat muun muassa lontoolaiset; Army & Navy Ltd, James Purdey & Sons, Holland & Holland, Boss Co, Stephen Grant & Sons, E.J. Churchill, Henry Atkin ja Birminghamissa; Westley Richards, William Powell & Sons, W.W.Greener, Webley Scott jne. 

Englantilaiset aselaukut. Ylempi kevyt canvas-puulaukku ja alempi raskas nahkapuulaukku

Ase- ja patruunalaukkuja ei välttämättä tehty aseliikkeiden tiloissa omien työntekijöiden toimesta, vaan tilauksesta ulkopuolisen, pelkästään ase- ja patruunalaukkuja valmistavan tahon verstaalla. Isossa-Britanniassa on vielä jäljellä muutamia aselaukkujen valmistajia, jotka jatkavat vanhoja käsityöperinteitä. Uuden aselaukun tilaaminen tänä päivänä omien aseiden mitoille ja tarvikkeille saattaa maksaa kuitenkin esimerkiksi Englannissa tuhansia puntia.

Aselaukku haulikon ja tarvikkeiden kuljettamiseen

Esittelyn aselaukku on valmistettu Englannissa ja mitä ilmeisemmin Lontoossa sijainneen W. J. Jeffery & Co. Ltd. aseliikkeen teettämänä asiakkaan haulikon tilauksen yhteydessä vuonna 1930. Kyseinen yritys myi aseiden ja patruunoiden lisäksi metsästys- ja asetarvikkeita ja valikoimassa oli muun muassa aselaukkuja.

Omat lokeronsa ja paikkansa tarvikkeille

Laukku ei ole hintahaitarin arvokkaimmasta päästä. Aseliikkeen kuvastoluettelossa vuodelta 1930 laukun hinta oli viisi puntaa. Kallein aselaukku haulikkoparille maksoi 13 puntaa ja kymmenen penniä. Eli melkein puolet halvimman sivulukkoisen haulikon hinnasta. Tässä laukussa ei ole käytetty jalopuuta runkomateriaalina, eikä näkyvänä verhoilun osana. Esittelyn laukku on hivenen kevyemmästä materiaalista valmistettu kuin arvokkaimmat laukut. Tämäkään ei ole 5.5 kilon painoisena kevyt laukku, mutta on kuitenkin riittävän tukeva ja vankka suojaamaan arvokasta metsästyshaulikkoa ja tarvikkeita kuljetuksen aikana.

Vain öljypullo puuttuu

W. J. Jeffery & Co. Ltd. aseliikkeen 1930- luvun kuvastoluettelon mukaan heidän aselaukkunsa on valmistettu Lontoossa. Leveyttä laukulla on 23 cm ja pituutta 84 cm. Laukun materiaalina on puu/vanerirunko, puusta/vanerista valmistetut lokerikot, laukun sisustan verkavillakangas ja laukun päällinen on koristeltua nahkaa. Laukussa on messingistä valmistettu avaimella lukittava lukko. Laukun varustuksiin kuuluu kaksiosainen puusta valmistettu puhdistuspuikko, puikon kolme vaihdettavaa puhdistusosaa ja asevalmistajan nimellä kirjaillut uustuotantoa olevat klikkipatruunat. 

Aselaukku tyhjänä

Laukkua on korjailtu vuosien varrella. Esimerkiksi laukun nahkahihnat vaikuttavat lähes uusilta. Lisäksi laukun kulmiin on tehty uudet nahkaiset vahvikepalat, sekä kannen saranapuolelle on liimattu nahkavahvistus. Korjailut jatkuvat tulevaisuudessa myös nykyisen omistajan toimesta, sitä mukaa kun on tarvetta. Nahkaesineet ovat helposti korjattavissa ja helppoja huoltaa.

Aselaukun kulmien uudet nahkaiset kulmapalat ja saranapuolen vahvike

Aiemmassa blogini aiheessa käsittelin nahan puhdistamista ja hoitamista, jossa mainitsin kuinka puhdistamisen yhteydessä laukun vanhat koristekaiverrukset tulivat paremmin esille paksun nahkavärin tai -rasvan alta. Aiheesta enemmän täällä.

Haulikoiden kuljettamiseen tarkoitetuista vintage-asekoteloista olen aiemmin kirjoittanut täällä. 

Vanha englantilainen aselaukku

Teksti ja kuvat; P.O.