Beretta Alpentrack reppu

Vahtimismetsästyksen yksi oleellinen asia on pysyä vahdin aikana mahdollisimman hiljaa aiheuttamatta ylimääräisiä ääniä ympäristöön. Äänettömyys on tärkeää metsästäjälle, jotta metsästäjä kuulee mahdollisimman tarkkaan äänet lähialueelta ja mahdollisen saaliseläimen lähestymisen, jo ennen kuin eläin on havaittavissa näköaistein. Toinen tärkeä seikka äänettömyydessä on luonnollisesti se, ettei saalistettava eläin kuule metsästäjää ja pakene paikalta.

Beretta Alpentrack

Metsästysreppuja on monenlaisia. Suomessa reput on pääsääntöisesti suunniteltu liikkuvaan metsästykseen tai retkeilyyn. Paikalla olevaan metsästykseen löytyy kyllä esimerkiksi reppujakkaroita. Reppuja ei ole kuitenkaan suunniteltu ensisijaisesti materiaalien äänettömyydellä  tai kahisemattomuudella. Keski-Euroopassa on sen sijaan ollut jo vuosikymmeniä, ellei jopa satoja vuosia reppuja, jotka on valmistettu kahisemattomasta villakankaasta. Olen aiemmin esitellyt nordichunt- blogisivuillani villakankaasta tehdyn asepussin.. 

Reilu vuosi sitten Beretta Eurooppa lähestyi sähköpostilla talven tarjouskampanjoilla ja löysin tarjousten joukosta aiheen repun. Reppuja oli tarjouksessa kahta kokoa, 25 ja 45 litran tilavuuksilla. Tällä kertaa esittelen Beretan tarjouksesta löytämäni vettähylkivästä villakangasseoksesta tehdyn Beretan 45 litran metsästysrepun. Seoskangas on 40% villaa ja 60% polyesteriä. Repun mitat on; 55x53x18 cm ja paino 1240 grammaa.

Repun päälokero on suljettavissa kiristettävällä narulla, repun läpällä ja läpän metallinapilla. Repun kaksi etutaskua on myös suljettavissa läpällä ja samanlaisella metallinapilla. Lisäksi repun takana kantajan selkää vasten löytyy vielä yksi avoin lisätasku. Lisätaskun käytölle en oikein löytänyt muuta kuin jotain satunnaista käyttöä. Repussa on kolme hihnaa; repun yläosan kantohihna ja kaksi selän säädettävää kantohihnaa. Selän kantohihnojen sisäpuoli on nahkaa, jolla estetään hihnojen liukuminen olkapäiltä. Säädettävistä hihnoista löytyy myös nahkaiset tarrakiinnikkeet kiväärin hihnalle, ettei kivääri lipsahda kantajan olkapäältä.

45 litran reppuun mahtuu hyvin varusteita

Repun metalliset napit ja kantohihnojen metallisoljet ovat kokoonsa nähden raskaat ja kolahtavat äänekkäästi osuessaan avonaisen jahtitornin lattiaan ja seinärakenteisiin. Tuunaamalla napit puisiksi ja teippaamalla hihnojen metalliset soljet voisi kolahdusääniä saada hivenen hiljaisemmaksi. Pienempi 25 litran reppu olisi varmasti kätevämpi käsitellä jahtitorneissa ja kytiskopeissa. Isommassa repussa on kuitenkin tilaa paremmin varavaatteille, katselukiikareille, vetoliinalle ja muille metsästysvarusteille. Aiempiin pienempiin reppuihini on järjestelmäkameran ahtaaminen aina muodostunut ongelmaksi. Tähän reppuun saa kameran paremmin mukaan metsästysreissuille.

Pienemmille katselukiikareille on oma tasku

Reppu on mukava kantaa selässä lyhyille siirtymille jahtitorneihin ja kaadetun riistan äärelle. Tilaa repussa on riittävästi. Pidemmille vaelluksille on sitten kuitenkin omat paremmat reput. Tämä reppu on ilmeisesti suunniteltu Beretan toimesta, mutta valmistettu Kiinassa ja valmistuspaikan myös huomaa reppua tarkemmin tutkiessa ja käyttäessä. Seoskankaan takia reppu ei ole yhtä hiljaista materiaalia kuin aiemmin esittelemäni villakankaasta tehty asepussi. Kangas on myös ohuempaa, eikä näin ollen vaimenna riittävän tehokkaasti repussa olevia raskaampia ja materiaaliltaan kovempia tavaroita, jotka sitten kolahtavat osuessaan jahtitornin lattiaan.

Reilun vuoden käyttäjäkokemusten jälkeen en ole vielä löytänyt täydellistä reppua kyttäysjahtiin. Katseeni kohdistuu edelleen saksalaisiin nettikauppoihin, joista voisi hyvällä tuurilla löytää alennuksesta se täydellinen, vahtimismetsästykseen suunniteltu, kooltaan oikean kokoinen, äänetön ja laadukas villakangas(loden)reppu. Tätä reppua en enää käytä vahtimismetsästyksessä, koska mainitsemani repun metalliosat kolahtavat aina silloin tällöin äänekkäästi jahtitornin seinä- ja lattiarakenteisiin karkottaen lähellä olevan riistan. Sen sijaan lyhyillä reissuilla peltojen laitamilla koiran kanssa metsästettäessä reppu ajaa hyvin asiansa ja reppuun mahtuu isompikin rusakko - jopa kaksi.

Teksti ja kuvat; P.O.

Aseen tukin vahaaminen

Puunsuojaamiseen on monta vaihtoehtoa. Puun öljy- tai lakkapinnan lisäksi vahaus. Olen aiemmin kirjoittanut aseen tukin öljyämisestä täällä ja täällä. Aseen puuosien öljyämisen jälkeen olen vielä suojannut öljytyn pinnan vahaamalla puuosat muutamaan kertaan. Vahaa olen levittänyt myös tukin sisäpuoleisille pinnoille kuten esimerkiksi piippukourut ja etutukin piippua ja metalliosia vasten olevat puuosat. Jos en ole heti ehtinyt öljytä ostamaani aseen tukkia, niin olen ainakin vahannut aseen puupinnat, jolloin puulle on jonkinlainen suoja sään vaihtelulle. Vahat yleensä myös suojaamisen lisäksi hoitavat puupintaa. Vahaaminen samalla puhdistaa vahattavan pinnan.

Esittelyn vahat

Monet käyttämistäni vahoista soveltuvat käytettäväksi myös metalli- ja nahkapinnoille. Vahan olen levittänyt pinnalle joko nukkaamattomalla / pehmeällä kankaalla tai neljän nollan teräsvillalla. Hetken päästä vahan levittämisen jälkeen olen lopuksi valmistajan ohjeiden mukaan kiillottanut vahatun pinnan puhtaalla nukkaamattomalla kankaalla. Vahojen käyttöohjeissa on eroja vahan kuivumisen odottelun osalta ennen lopullista kiillotusta. Aseen karhennuksiin levinneet vahan jäämät olen rapsutellut pois hammasharjalla tai vastaavalla harjalla. 

Alla muutamia vahoja (hyvine ja huonoine puolineen), joita olen käyttänyt puuosien vahaamiseen. Jotkin vahat ovat mielestäni kestävämpiä vahatulla pinnalla kuin toiset. Kaikki alla luettelemani vahat ovat hyviä - tai ainakin parempia puun pinnalla kuin ilman vahaa. Näitä vahoja voit käyttää myös muissa harrastevälineissä, kuten esimerkiksi puukoissa, soittimissa, nahkatuotteissa ja urheiluvälineissä. Huonekaluja unohtamatta. 

Ennen vahan käyttöä lue valmistajan käyttöohjeet!

RENAISSANCE

Renaissance vaha

Tämä englantilainen vaha on saanut kuninkaallisen hovihankkijan (By Appointment To H.M. The Queen) oikeudet ja vahaa käyttää museoesineiden suojaamisessa muun muassa British Museum. Tuotteen valmistajan mukaan vahaa käyttävät museoiden työntekijät ja restauroitsijat mm. huonekaluissa, maalauksissa, nahkatuotteissa, metalleissa, marmorissa, eläinten luiden tai luutuotteiden suojaamisessa. Vaha raikastaa värejä ja antaa pehmeän kiillon. Vaha levitetään suojattavaan pintaan kankaalla, jonka jälkeen myös kiillotus puhtaalla nukkaamattomalla kankaalla.

+ monikäyttöinen 

+ helposti levitettävä

- vaatii hyvän tuuletuksen käytettäessä sisätiloissa

- hintava / kalleimpia vahoja

PROMAAKARIN TUKKIVAHA

Suomalainen tukkivaha

Kotimainen vaha, jota olen käyttänyt eniten aseiden puuosien suojaamiseen. Kyseessä on 100% luonnontuote. Vahaa on turvallista käyttää ilman suojaimia. Ikääntyessä saattaa purkissa oleva vaha muuttua kovemmaksi, mutta vahaa lämmitettäessä esimerkiksi hiustenkuivaajalla pehmenee vaha helpommin levitettäväksi puun pinnalle. Vaha levitetään suojattavaan pintaan kankaalla ja annetaan kuivua neljän tunnin ajan, jonka jälkeen kiillotus puhtaalla nukkaamattomalla kankaalla. Lopullisen kiillotuksen voi tehdä uudelleen kahdeksan tunnin jälkeen.

+ kotimainen

+ kestävä puun pinnalla

+ luonnontuote

- työteliäs levitettävä

TRADE SECRET Burnishing Cream

Trade Secret Burnishing Cream

Englantilainen perusvaha. Vaatii käytettäessä kunnolla tuulettuvan tilan. Haju muistuttaa kenkävahaa, mutta on  huomattavasti voimakkaamman hajuinen. Vaha levitetään suojattavaan pintaan kankaalla, jonka jälkeen kiillotus puhtaalla nukkaamattomalla kankaalla.

+ helposti levitettävä

+ käy myös nahkatuotteisiin

- vahaa käsiteltäessä käytettävä suojaimia

- vaatii hyvän tuuletuksen käytettäessä sisätiloissa

TRADE SECRET Wax Polish

Trade Secret Wax Polish

Englantilainen perusvaha. Vaatii käytettäessä kunnolla tuulettuvan tilan. Haju muistuttaa kenkävahaa, mutta on  huomattavasti voimakkaamman hajuinen. Ruskeanvärinen vaha, joka myös värjää hivenen vahattavaa pintaa. Vaha levitetään suojattavaan pintaan kankaalla, jonka jälkeen myös kiillotus puhtaalla nukkaamattomalla kankaalla.

+ helposti levitettävä

+ käy myös nahkatuotteisiin

+/- ruskean värinen värjää hivenen vahattavaa pintaa

- vahaa käsiteltäessä käytettävä suojaimia

- vaatii hyvän tuuletuksen käytettäessä sisätiloissa

BIRCHWOOD CASEY Gunstock Wax

Birchwood Casey Gun Stock Wax

Amerikkalainen mm. silikonia sisältävä perusvaha. Vaha sopii myös metalli- ja nahkapinnoille. Levitetään suojattavaan pintaan kankaalla, jonka jälkeen kiillotus puhtaalla nukkaamattomalla kankaalla.

+ helposti levitettävissä

- lyhytkestoisempi puun pinnalla

Alla lopuksi vielä Midway Usan Larry Potterfieldin video aseen vahaamisesta.

Teksti ja kuvat; P.O.

Video; Midway Usa / Larry Potterfield

ELEY Vip Bismuth 12/67 - haulikonpatruuna pienriistalle

ELEY Vip Bismuth

Eley Hawk Ltd. on tunnetuimpia ja vanhimpia haulikonpatruunoiden valmistajia Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Eley on perustettu vuonna 1828 Lontoossa. Alkuvaiheessa yhtiö toimi perheyrityksenä. Vuonna 2002 Eley siirtyi osaksi espanjalaista Maxam Corporationia, jonka kotipaikka on Madridissa Espanjassa. Maxam on Euroopan suurimpia räjähteiden ja haulikonpatruunoiden valmistajia. Esittelyn patruunoista kirjoittaessa selvisi, että Eley on siirtynyt eurooppalaisen Nobel Sport- yhtymän omistukseen, jolla on tuotantoa mm. Espanjassa, Italiassa, Portugalissa ja Ranskassa. Eleyn patruunoita on valmistettu myös Espanjassa, mutta tätä kirjoittaessani on Eleyn haulikonpatruunoiden valmistus siirtynyt takaisin Iso-Britanniaan. 

Iso-Britannia on merkittävimpiä haulikkoampujien maita Euroopassa. Kiekkoampumaradat Yhdistyneessä kuningaskunnassa ovat kotimaahamme verrattuna hienoja puistomaisia urheilu- tai metsästysampumakeitaita erilaisine palveluineen. Brittein saarilla on useita haulikonpatruunoiden valmistajia. Maahan tuodaan paljon haulikoita niin ratakäyttöön kuin myös metsästykseen. Isossa-Britanniassa on vielä jäljellä omaakin haulikon valmistusta, varsinkin arvoaseiden osalta. Briteissä on paljon vanhoja metsästysaseita ja niillä myös edelleen ammutaan. Tämän johdosta kyseisiin aseisiin soveltuvia lyijynkorvaavia patruunoita valmistetaan nimenomaan Isossa-Britanniassa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on maanomistajien-, maaseutu- ja riistanhoitojärjestöt yhdessä BASC- järjestön (The British Association for Shooting and Conservation) kanssa antaneet julki yhteisen lausuman muutama vuosi sitten. Lausumassa toivotaan Yhdistyneen kuningaskunnan patruunanvalmistajia lopettamaan lyijyhaulien ja muovin käyttö haulikonpatruunoiden valmistuksessa viiden vuoden kuluessa. Lyijyn käyttörajoitukset ja kiellot ovat siis tulevaisuutta myös Brittein saarilla. 

Sain maahantuojalta Aseliike Remekseltä esittelyä ja koeammuntaa varten Eleyn Vip Bismuth vismuttihaulipatruunoita kaliiperissa 12/67 32 ja 34 gramman latauksilla. Haulikoko on 32 g latauksessa nro 4 eli 3.1 mm (3.05 mm) ja 34 g latauksessa nro 3 eli 3,25 mm. Eleyn vismuttipatruunat on ollut tuotannossa eri versioina ja kaliipereissa jo 1990- luvulta lähtien. Tehtaan sivujen mukaan patruunoita valmistetaan kolmella eri 12-kaliiperin latauksella; 28 g, 30 g ja 32 g. Esittelyn 34 g latausta ja haulinumero kolmea ei tehtaan sivuilla mainita. Patruunat on suunniteltu lyijynkorvaaviksi patruunoiksi pienriistalle ja käytettäväksi erityisesti vanhoihin haulikoihin, joissa on usein alle 70 mm patruunapesä. Eley Vip Bismuth- patruunat käyvät kaikille supistuksille ja haulikoille, jotka on koepaineistettu savuttomalle ruudille (NITRO). Eley Vip Bismuth patruunaa saa tehtaan sivujen mukaan myös kaliipereissa 20 ja 16.

Eleyn  haulikonpatruunoiden komponentit on Maxamin omistuksen aikana valmistettu suurimmalta osin Espanjassa Maxamin tehtaalla Vizcayassa. Patruunoiden latausprosessi tapahtuu tätä kirjoittaessa Eleyn päätehtaalla Birminghamissa Englannissa. Nyt esittelyssä olevat patruunat on kuitenkin valmistettu patruunarasian tietojen mukaan Euroopan Unionin alueella. Valmistusmaa on siis jätetty tarkemmin mainitsematta. Haulikon patruunan rakenne koostuu seuraavista komponenteista; 16 mm messinkikannasta, nallista, kierrätettävästä muovihylsystä, ympäristöystävällisestä huopatulpasta (32 gramman lataus) tai ympäristöön hajoavasta muovikupista (34 gramman lataus), yksikomponenttiruudista (PSB+ lehtiruuti) ja vismutti metalliseoshauleista. Tehdas lupaa 32 g patruunalle lähtönopeudeksi 423 m/s. 

Vismutti (tiheys 9,78g/cm3 ) on metallinen alkuaine ja on koostumukseltaan terästä/rautaa ( tiheys 7,86g/cm3 ) pehmeämpi, raskaampaa ja lähempänä lyijyn painoa kuin teräs. Teräkseen verrattuna vismutin ballistiset ominaisuudet ja toimintaetäisyys ovat paremmat lähtönopeuden ollessa molemmissa samaa luokkaa. Toisaalta rautahaulin etuna vismuttiin on terminaaliballistinen kestävyys. Vismutti ei ole rautaan verrattuna kestävyydeltään samaa luokkaa ja saattaa kohteessa sirpaloitua.

Tällä kertaa aikataulullisista syistä jouduin ottamaan patruunat testikäyttöön väärässä järjestyksessä. Eli ensin otin patruunat jahtiin ja vasta sen jälkeen suoritin patruunoiden testauksen ampumaradalla. 

JAHDISSA

Eley Vip Bismuth 12/67 32 g nro.4 ja  Arrieta 12/70 sivulukkohaulikko

Kiertelin koirani kanssa metsästysalueellani olevia metsälampia kanalinnustuksen lomassa mahdollisten muuttosorsien varalta. Päivän patikoinnin päätteeksi pääsin viimeisen lammen rannalle. Lammen vastapäätä nousi siivilleen seitsemän sorsan parvi. Parvi otti vauhtia kiertäen lammen vasenta reunaa lentäen kohti paikkaa, jossa olin sorsia vastassa. Sorsaparvi sai jonkin verran nostettua korkeutta ollessaan noin 40 metrin etäisyydellä. Parven viimeinen lintu oli selvästi erillään muista linnuista, jolloin päätin ampua rinnakkaispiippuisella Arrietta- haulikollani kohti viimeisenä lentävää sorsaa. Riittävä ennakko ja laukaus. Sorsa putosi hauliparven osumasta veteen. Koirani oli puuhastelemassa laukauksen aikana omiaan jossain muualla, mutta säntäsi paikalle kuultuaan laukauksen. Sorsa alkoi liikuttaa toista siipeään vasten veden pintaa, jolloin ammuin varmuudeksi vielä toisen kerran. Liike lakkasi hauliparven osuessa sorsaan. Osoitin käteni lintua kohti ja annoin koiralleni eteen komennon. Metsästyslinjainen labradorinnoutaja hyppäsi veteen kohti sorsaa ja saatuaan hajun sorsasta kiihtyi koiralla vauhti kohti lintua. Koirani nouti lintuvainaan ja luovutti elottoman sorsan isännälleen.

Metso ammuttu Eleyn Vip Bismuth 32 g ja nro 4 haulikoolla

Syksyn pienriistajahdit jatkuivat metsäkanalintujen parissa. Koirani nosti tällä kertaa kaksi poikametsoa männyn oksille, josta metsot sitten kotkottaen tarkkailivat koirani puuhia. Olin noin 100 metrin päässä ja aloin lähestyä lintuja metsopaisti mielessä. Paikalle päästyäni takaa oikealta lähti metso puunoksalta lentoon. Lintu hävisi nopeasti metsän siimekseen. Vielä piti olla kuitenkin toinen lintu jäljellä ja jatkoin tähyilyä puiden oksille. Muutaman metrin etenemisen jälkeen näin poikametson istuvan männyn oksalla taivasta vasten katsellen maahan päin koirani liikettä. Lintuun oli etäisyyttä noin 15-20 metriä. Tähtäsin kanalintua ja puristin liipaisimesta. Metso putosi oksalta maahan siipiä räpistellen, jolloin koirani nappasi linnun suuhunsa. Räpistelevän linnun antaminen isännälle oli vastentahtoista, olihan koiran mielestä tilanne vielä käynnissä ja lintu elossa. Metson ammuin Merkel 200ET haulikon täyssuppealla piipulla 32 g latauksella ja nro 4 haulikoolla (Instagramissa vahingossa väärä lataus- ja haulikoko). Kaverini ampui urosteeren 34 g latauksella ja nro 3 haulikoolla Finnclassic- haulikolla.

Teeri ammuttu Eleyn Vip Bismuth 34 g ja nro 3 haulikoolla

Lokakuussa oli jokavuotisen merilinnustuksen vuoro Suomenlahdella. Metsästys tapahtui houkutuskuvilta. Ammuin Eleyn Vip Bismuth- patruunoilla kaksi sorsaa. Toisen houkutuskuvilta veteen noin kymmenen metrin etäisyydeltä ja toisen passipaikan yli korkealta ja nopeasti lentävän sorsan reilulla ennakolla. Lintu putosi osumasta kaverini passipaikan eteen. Tässä linnussa oli vielä hivenen elonmerkkejä, jonka johdosta kaverini ampui varmuudeksi lintua vielä kerran. Molempia sorsia ammuin Merkel 200ET haulikollani, 32 g latauksella ja nro 4 haulikoolla. Luonnollisesti myös esittelyn patruunoillakin tulee huteja. Houkutuskuvia vastapäätä nousi siivilleen viiden sorsan parvi. Olin kaislikossa reppu selässä sorsien ollessa jo kovassa vauhdissa ja ammuin selvästi liian taakse parven takimmaista lintua. Eniten kuitenkin harmitti teutarointi kaislikossa reppu selässä. En ole harjoitellut ammuntaa reppu selässä, koska pidän yleensä metsästysliivejä, johon mahtuu muutama ammuttu lintu. Paksut reppujakkaran hihnat hartioilla haulikon perää vasten muuttavat ammuntaa merkittävästi. Eli pitäisi harjoitella ammuntaa kyseinen reppu selässä tai jättää reppu passipaikalle, eikä rämpiä reppu selässä kaislikossa.

Eley Vip Bismuth oli mukana myös merilinnustuksessa

KEITTIÖSSÄ JA AMPUMARADALLA

Haulikonpatruunan toimivuus haulikossa on monen osatekijän summa. Parhaiten käyvän patruunan saa selville testaamalla. Jo pelkän haulikuvion selvittäminen omaan haulikkoon auttaa metsästäjää oikean patruunan löytämisessä. Luotettavaa materiaalia haulien uppouman selvittämiseksi minulla ei ollut, joten patruunoiden testaaminen ampumaradalla jäi ainoastaan lähtönopeuden ja haulikuvion tarkasteluun.

Vasemmalla Eleyn 34 g patruunan komponentit ja oikealla 32 gramman.

Ennen koeammuntaa purin yhden patruunoista ja laskin haulien määrän. 34 g patruuna sisälsi 3,25 mm vismuttihauleja 211 kpl ja 32 g patruuna 3,1 (3,05) mm hauleja 267 kpl. Kaikki metalliseoshaulit eivät ole täysin symmetrisiä ja jotkin haulit olivat hivenen eri kokoisia. 32 gramman latauksessa olevat haulit vaihtelivat 2,9-3,1 millin välillä ja 34 gramman haulit 3-3,25 millin välillä - riippuen siitä kuinka soikea tai pyöreä hauli oli mittauskohdasta. 

Keskellä kolme litistynyttä Eleyn haulia. Vasemmalla kaksi eri valmistajan sirpaloitunutta haulia.

Eleyn haulien muodon vuoksi päätin kokeilla epätieteellistä vasaratestiä teräsalustaa vasten haulien kestävyyden selvittämiseksi. Verrokiksi otin eri valmistajan saman kokoluokan vismuttihauleja, jotka olen ostanut haulikonpatruunoiden itselataamista varten. Pyrin käyttämään samaa vasaran pudotuskorkeutta iskutestissä. Molemmille hauleille tein testin useaan kertaan. Verrokkihauli hajosi pirstaleiksi jokaisella iskukerralla. Eleyn seoshaulit muokkaantuivat aluksi litteäksi, mutta iskun voimakkuutta lisäämällä pirstaloitui lopuksi myös Eleyn haulit. Vasaratestissä näytti kuitenkin siltä, että Eleyn metalliseoksesta valmistetut haulit kestivät iskut paremmin. 

Keittiössä ennen lintujen valmistamista ruoaksi tarkastin osumat ja löytämäni haulit tarkemmin. Sorsan kaularangasta löysin yhden hivenen muotoutuneen, mutta ehjän haulin. Ampumaetäisyys sorsaan oli noin 40 metriä. Metsosta löysin yhden ehjän haulin metson olka- ja korppiluun liittymän välistä. Lisäksi metsosta löysin vielä yhden puolittuneen haulin. Puolittunut hauli oli ennen puolittumistaan läpäissyt linnun rintalihan ja rintalastan, jonka johdosta hauli oli hajonnut. Metson olin ampunut noin 20 metrin etäisyydeltä. Hauleja olisi varmaan löytynyt linnuista enemmänkin, mutta koska valmistin linnut ruoaksi, en lähtenyt lintuja sen enempää leikkelemään terminaaliballistisia tutkimuksia varten.

Metsosta löytämäni ehjä ja puolittunut hauli

Patruunat koeammuin suomalaisten suosituimmalla Valmet 412S 12/70 metsästyshaulikolla. Kyseinen haulikko ja asejärjestelmä valittiin Yhdysvalloissa vuoden aseeksi vuonna 1980. Koelaukaukset ammuin haulikon täyssuppealla piipulla. Piippuparin pituus on 28". Täyssuppeapiippu on käytössä monessa metsästyshaulikossa ja vanhemmissa vismuttihauleilla ladatuissa patruunoissa on saattanut esiintyä haulien murentumista jo sisäballistisessa piippuvaiheessa, jonka takia valitsin koeampumista varten nimenomaan täyssuppean piipun. Lisäksi koeammuin patruunat itselataavalla Beretan A300 Outlander 12/76 haulikolla ja Merkel 200ET 12/70 trap- haulikolla. Beretassa oli puolisuppea tehtaan oma vaihdettava supistaja ja 28 tuuman piippu. Merkel- haulikolla ammuin piippuparin täyssuppealla piipulla. Piippuparin pituus on 30 tuumaa eli 76 cm.

Koeammunta-aseina Valmet 412S, Beretta A300 Outlander ja Merkel 200ET

Patruunat ammuin 120 x 120 kokoiseen tauluun 35 metrin matkalta. Ampumaetäisyyden mittasin laseretäisyysmittarilla. Koeammunnan suoritin tuelta ampumalla. Ampumatukena käytin aseen etu- ja takatukin alla Protektor Modelin ampumatukia. Patruunoiden lähtönopeudet mittasin Caldwell Ballistic Precision luodinnopeusmittarilla (V2,5). Ulkolämpötila oli testin aikana  +10 astetta. 

Valmet 412S haulikossa kävi parhaiten 32 gramman latauksella olevat patruunat. Aukkojen keskiarvon ollessa 1 ja osumaprosentin 61. Tiheyden suhdeluku oli 1.84. Mitatun (V2.5) lähtönopeuden keskiarvo oli 421 m/s. 34 gramman latauksella aukkojen keskiarvo oli 3,5, osumaprosentin 63,5 ja tiheyden 1.76. Mitatun lähtönopeuden keskiarvo oli 391 m/s. 

Beretta A300 Outlanderissa esittelyn patruunat antoivat hyvät kuviot molemmilla latauksilla. 32 gramman latauksella aukkojen keskiarvo oli 1, osumaprosentin 64,5 ja tiheyden suhdeluku 1.67. Mitatun lähtönopeuden ollessa 397 m/s. Itselataavalla haulikolla ammuttaessa lähtönopeudet putosivat 24 m/s verrattuna Valmetilla ammuttuihin lähtönopeuksiin. 34 gramman haulilatauksella aukkojen keskiarvo oli 0,5, osumaprosentin 67,5 ja tiheyden suhdeluku 1.74. Lähtönopeuden keskiarvo oli 400 m/s.

Merkel 200ET haulikolla 32 gramman patruunan aukkojen määrä oli 0, osumaprosentti 65 ja tiheyden suhdeluku oli 2.03. Mitattu lähtönopeus 30 tuuman piipusta ammuttuna oli 422 m/s. 34 g patruunan aukkojen määrä 75 cm:n ympyrässä oli kolme, osumaprosentti 73 ja tiheyden suhdeluku 2.22. Lähtönopeus oli 413 m/s.

Näiden alustavien testien jälkeen pitäisi vielä ampua neljä tai viisi kertaa parhaiten käyneen ase ja patruunan yhdistelmä, jotta saisi varmuuden patruunan soveltuvuudesta valittuun haulikkoon. Esittelyn  koeammuntatuloksia pääset katsomaan Koeammunta.net sivujen hakuvalikosta.

YHTEENVETO

Eley Vip Bismuth vismuttiseoshauleja

Vismutti on kaivosteollisuuden louhinnan sivutuote ja raaka-aineena kalliimpaa kuin teräs. Näin ollen vismuttipatruunat ovat myös kalliimpia kuin teräshaulipatruunat. Tehdasvalmisteisten standard steel-  luokan teräshaulipatruunoiden tehokkuutta vanhemmissa haulikoissa rajoittaa C.I.P- organisaation määrittelemät lähtönopeusrajoitukset, jonka johdosta standard steel- teräshaulipatruunoiden maksimi lähtönopeus on 425 m/s. Teräshaulipatruunoita ei myöskään suositella käytettäväksi puolisuppeaa suppeammassa piipussa. Eleyn Vip Bismuthilla on siis muutamia hyviä etuja teräkseen verrattuna. Eleyn vismuttipatruunoilla on lähtönopeus samaa luokkaa kuin nopeimmissa tehdasvalmisteisissa standard steel- teräshaulipatruunoissa. Vismuttihauleissa on tiheämpi/raskaampi rakenne (lähempänä lyijyä), mikä mahdollistaa tehokkaamman tappotehon hivenen pidemmille etäisyyksille. Lisäksi vismuttipatruunaa on mahdollista ampua myös tiukemmista supistajista. Metsästyskäytössäni vaadin haulikonpatruunoiltani ensisijaisesti hyvää osumakuviota ja ripeää lähtönopeutta. Haulimateriaalin osalta minulla ei ole ehdottomuuksia. Eleyn vismuttipatruunat, riippuen käytetystä haulikosta, antoi koeammunnoissa erinomaista osumakuviota reippaalla lähtönopeudella. Eleyn Vip Bismuth osoittautui käytössä hyvin toimivaksi lyijyn korvaavaksi metsästyspatruunaksi, niin moderneissa kuin myös vanhemmissa haulikoissa.

Teksti ja kuvat; P.O.

Käytetyt lähteet; Eley Hawk ltd.

Merkel Suhl 47E 12/70 - rinnakkaispiippuinen haulikko osa 2/2

Merkel 47E ja standard- teräshaulipatruunat vesilinnustukseen

Ensimmäisessä 1/2 osassa esittelin haulikon tekniset ominaisuudet. Tässä viimeisessä aiheen blogijutussa kerron alla testiammunnoista ja kokemuksista ampumaradalla ja metsästyksessä.

Kiekkoradalla haulikko on parhaimmillaan trap- radalla. Haulikolla on helppo ottaa kiinni viistosti eteenpäin lentävä kiekko. Sileän puisen perälevyn ansiosta perä ei tartu ampumaliiviin ja haulikon perän saa sujuvasti nostettua kiinni poskea vasten. Skeet- radalla haulikko ei ole kuitenkaan parhaimmillaan suppeiden supistusten takia.

Haulikon vasemman puoleinen suppeapiippu rajoittaa joidenkin standard- teräshaulipatruunoiden käyttöä tai lähes kaikkien, pois lukien meltorautaisia hauleja sisältävät haulikonpatruunat, joita voi valmistajan mukaan ampua kaikilla supistusasteilla. Vesilinnustuksessa olen käyttänyt Eleyn ja Gameboren vismuttihauleilla ladattuja patruunoita ja FOB:n kuparihauleilla ladattuja standard- patruunoita. Koeammuntatuloksia löytyy Koeammunta.net sivuilta. Gameboren Bismuth nro. 5 huopatulppapatruunalla tulos oli seuraavanlainen: supistussuhde 55% ja aukkojen määrä 2. FOB Sweet Copper Standard nro. 5: supistussuhde 87%-77% ja aukkojen määrä 1. Koeammunnat ammuin 35 metrin etäisyydeltä 120x120 cm:n pahvitauluun haulikon puolisuppealla supistuksella.

Muutamasta vanhemmasta haulikostani olen teräshaulipatruunoita varten avartanut supistukset ja loiventanut ylimenot. 12- kaliiperissa haulikkoon löytyy kuitenkin ihan mukavasti muitakin kuin teräshaulisia lyijyn korvaavia patruunoita ja sen takia ei tarvitse tämän haulikon supistuksia avartaa nykyisestä. 

Merkel ja 12/70 Standard FOB- kuparihaulipatruunat

Merkel 47E on mielestäni metsästyksessä parhaimmillaan tilanteissa, joissa koira karkottaa riistaa ohjaajan edestä, esimerkiksi sorsastuksessa rantoja kahlatessa koiran nostaessa pomppusorsia lentoon tai fasaanijahdissa koiran ajaessa lintuja ylös ampujan edestä. Seisovalla lintukoiralla kanalintuja jahdatessa haulikko on erittäin hyvä vaihtoehto. Haulikko soveltuu hyvin myös jänisjahteihin.

Haulikon etutukki on sopivan leveä ja haulikolla pystyy ampumaan useita laukauksia ilman piippuun kiinnitettävää nahkaista ampumasuojaa tai hanskoja kuumentuvan piipun takia. Muutamissa omistamissani haulikoissa on kooltaan pienempi etutukki ja näillä haulikoilla ammuttaessa piippu saattaa kuumentua ampumaradalla useita laukauksia ammuttaessa sen verran kuumaksi, että piippuun joutuu kiinnittämään mainitsemani suojan tai käyttämään ampumahansikkaita. 

Haulikon puinen perälevy on sileä ja helposti vaihdettavissa, sekä huollettavissa. Ennen puisen perälevyn asentamista asepuuseppä Asko Valonen muokkasi perälevyn kulmaa ja kaltevuutta paremmin ampujalle sopivaksi. Sileä puinen perälevy ei tartu aseen nopeissa nostotilanteessa vaatteisiin, jolloin haulikon perän saattaminen ampumavalmiiksi ampujan poskea vasten on nopeaa. Haulikon nosto tapahtuu varmasti yhtenä sujuvana liikkeenä. 

Monissa rinnakkaispiippuisessa haulikoissa on englantilaismallinen suora perä, kuten esittelyn haulikossa. Suora perä on jäänne 1800- luvulta, mutta on edelleen metsästyksessä toimiva ratkaisu. Suoralla perällä varustetulla haulikolla ammuttaessa joudun kuitenkin ampumaradalla enemmän keskittymään ampumasuoritukseen verrattuna haulikon perään, jossa on pistoolimallinen tukki. Tämä osaltani johtuu myös siitä, että ammun paljon erityyppisillä haulikoilla, enkä pelkästään suoratukkisella haulikolla. 

Joka tapauksessa, mikäli suora englantilaismallinen perä olisi ergonomialtaan paras vaihtoehto, olisi se tänä päivänä myös urheiluampujien suosiossa. Haulikon tukin mallissa, muotoilussa, karhennuksissa ja pähkinäpuun laadussa on kyse myös estetiikasta, jolla on osaltaan vaikutuksensa haulikon valinnassa. Merkel 47E:n karhennukset ovat otepinnoiltaan pitävät, eikä karhennuksien linjajakoa ole tehty tuumalle kovinkaan tiheäksi.  

Haulikon puuosat olen käsitellyt englantilaisen Napierin ohjeilla ja tukinhoitoaineilla. Esittelyn haulikon ja halvemmat haulikkoni olen usein purkanut metalliosien puhdistamista, öljyämistä varten ja samalla nostanut puupinnoilta kolhut, hionut puun pinnat, liimannut mahdolliset halkeamat ja lopuksi öljyämisen jälkeen vahannut tukin. Halvoissa muutaman sadan euron aseissa ei kovinkaan suurta vahinkoa tapahdu, jos jokin menee vikaan. Ellei sitten itse aiheutettu vika ole niin suuri, että joutuu korjauttamaan aseen asesepällä. Laadukkaat aseet ja varsinkin arvoaseiden kohdalla kannattaa kuitenkin miettiä kahdesti, ennen kuin ryhtyy minkäänlaisiin normaalista huoltotoimenpiteistä poikkeaviin toimenpiteisiin. Arvoaseiden hinta saattaa romahtaa, jos olet tehnyt amatöörimäisiä virheitä ja pilannut aseen puu- ja metallipintojen sovitukset, ruuvinkannat tai muuttanut puuosien alkuperäisiä klassisia muotoja ja karhennuksia. Suomesta ei löydy montaa osaavaa ja kokenutta aseseppää taittuvapiippuisten arvoaseiden korjaamiseen. Vanhoja arvoaseita ei myöskään kannata välttämättä yrittää tehdä uudennäköiseksi.

Haulikon liipaisimien laukaisutuntuma ei poikkea muista vastaavanlaisista omistamistani Suhlin alueen valmistamista haulikoista ja on laukaisultaan normaali. Etummaisen liipaisimen laukaisuvastus on hivenen kevyempi verrattuna takimmaiseen. Vanha brittien kaksiliipaisin Anson & Deeleyn järjestelmä on metsästysaseessa luotettava ja rakenteeltaan yksinkertainen. Kahden liipaisimen käyttö haulikossa on osaltani helppoa ja luontevaa. Suosin kaksipiippuisessa metsästyshaulikossa kahta liipaisinta. Riistalaukaustilanteessa paremmin sopiva piipun supistusaste ja patruuna on mielestäni nopeampi valita kahdella liipaisimella varustetussa haulikossa. Suppeampi piippu on tarkoitettu pidemmälle matkalle ja avarampi lyhyemmälle matkalle. Väljemmällä supistuksella varustettuun piippuun voi laittaa patruunan, jossa on enemmän pienempiä hauleja ja tiukemmalla supistuksella varustettuun piippuun vaikka isompia hauleja suuremmalla haulilatauksella - eri tilanteisiin parhaiten sopivalla tavalla. 

Olen ajatellut asiaa myös siltä kannalta, että metsästyksessä minulla on kahdella liipaisimella varustetussa haulikossa samassa paketissa kaksi haulikkoa. Tämän ymmärtää parhaiten yhdistelmäaseilla metsästävät. Tässäkin tärkeä painotus on tietenkin harjoittelulla ja aseen toimintaperiaatteen sisäistämisellä. Kahdella liipaisimella varustettu haulikko on toimintakuntoinen edelleen, vaikka esimerkiksi toisen liipaisimen laukaisulaite menisi epäkuntoon kesken jahdin, Kahdella liipaisimella varustettu haulikko on luotettavampi verrattuna esimerkiksi omistamaani Rizzinin haulikkoon, jossa on rekyylitoiminen piipunvaihtaja. Mainitussa haulikkotyypissä laukeamattoman patruunahäiriön takia ei pysty laukaisemaan toistakaan piippua nopeissa tilanteissa. Rizzinin osalta ei ole kuitenkaan mainitsemaani häiriötilannetta tapahtunut, mutta jos oikein saivarrellaan, niin teoriassa se on mahdollista. Yksi piippu ja yksi liipaisin on kuitenkin vaihtoehtoni esimerkiksi merilinnustuksessa kuvilta metsästettäessä, jolloin linnut "ohjataan" oikeaan paikkaan ja etäisyydet ja olosuhteet ovat lähes samanlaisia riistalaukaustilanteissa. Tällöin otan mukaan itselataavan Beretta- haulikkoni meriolosuhteisiin sopivassa 12/76 kaliiperissa.

Merkel 47E fasaanijahdissa

Ei tule mieleeni montaa metsästystilannetta, jossa olisin muistanut yksiliipaisimella varustetun haulikon piipunvaihtajaa käyttää kesken riistalaukaustilanteen. Esimerkiksi italialaisissa Beretan, Caesar Guerinin ja Rizzinin haulikoissa oleva piipunvaihtaja varmistimen yhteydessä ei ole mielestäni kovinkaan käytännöllinen tai en ainakaan ole kyseisen malliseen piipunvaihtajaan koskaan tottunut. Sen sijaan Merkelin piipunvaihtaja liipaisimen vieressä liipaisinkaaren sisällä on mielestäni teknisenä ratkaisuna parempi. Samantyyppinen, ellei jopa parempi on mm. laadukkaassa Blaserin F3 ja F16 haulikoissa. Yhdellä liipaisimella varustetussa kaksipiippuisessa haulikossa pyrin metsästysolosuhteista riippuen pitämään aseen vaihdettavien supistajien supistusasteen hyvin lähellä toisiaan. 

Haulikon automaattinen varmistin on päässyt muutaman kerran metsästystilanteessa yllättämään, jos olen aiemmin käyttänyt enemmän haulikkoa, jossa on manuaalinen varmistin. Ejektorit ovat aseessa toimineet ongelmitta ja ovat tehokkaasti poistaneet ammutut hylsyt. Joissain vanhemmissa Merkel- haulikoissani on jo paras puhti ejektoreissa päässyt hiipumaan, mutta tässä haulikossa ne toimivat hyvin ja nykyään suosinkin haulikoita, jotka on varustettu ejektoreilla sen kummemmin pelkkiä ulostyöntäjiä väheksymättä.

Merkel 47E 12/70 vesilintujahdissa

Oli metsästysaseessa sitten yksi tai kaksi liipaisinta, manuaalinen tai automaattinen varmistin tai piipunvaihtaja millainen tahansa, niin tärkeintä on harjoitella aseella mahdollisimman paljon, jotta harrastusväline on turvallinen käyttää ja luonteva jatke metsästäjälle haulien lähettämiseksi kohti ammuttavaa kohdetta. Rinnakkaispiippuiseksi Merkel Suhl 47E:n ammuttavuus on kohtalaisen hyvä kaikelle riistalle. Käytettynä ostetun, teknisesti vanhan haulikon hinta-laatusuhde on ollut hyvä. Haulikko on toiminut luotettavasti tarjoten mukavia hetkiä harrastamiseen niin ampumaradalla kuin metsästyksessä.

Teksti ja kuvat; P.O.

Merkel Suhl 47E 12/70 - rinnakkaispiippuinen haulikko osa 1/2

Merkel 47E ja Sellier & Bellot pahvihylsypatruunat Red & Black 12/70 (3,5mm)

Tämän kertaisen esittelyn haulikon ostin käytettynä 15 vuotta sitten yksityiseltä myyjältä Kymenlaakson vanhimmasta kaupungista Haminasta. Haulikon leimoista päätellen ase on valmistettu kesäkuussa vuonna 1990. Eli samana vuonna jolloin Saksat yhdistyivät. Haulikon ohje- / takuukirjan leimojen mukaan ensimmäinen omistaja on ostanut aseen Karhulan Ase ja Erä- metsästysliikkeestä 4.11.1994. Ohjekirjan lisäksi aseen mukana tuli tehtaan saattokortti, josta ilmenee millä patruunalla (3,5 mm) ase on koeammuttu ja tehtaan lopputarkastuksen hyväksymisleimaukset päivämäärällä 7.8.1990. Haulikolle on tehtaalla annettu tuolloin viiden vuoden takuu. Merkel- asetehtaan historiasta olen kirjoittanut aiemmin täällä ja paperilehtenä Ase-lehden numerossa 2/2022. Haulikon kokonaispituus on 113 cm ja paino on 3.1 kg.

Piippupari ja etutukki

Merkel 47E purettuna

Kylmätakomalla valmistetun ja mustatun piippuparin pituus on 71 cm (28 tuumaa). Piippupari on patruunapesän kohdalta 57.60 mm leveä, kaventuen päätyyn tähtäinjyvän kohdalta 41 mm levyiseksi. Piippujen väliin juotettu umpinainen tähtäinkisko on peräpäästä mitattuna 11 milliä leveä, kaventuen kohti piipun päätä 7.8 mm levyiseksi. Tähtäinkisko on päältä karhennettu. Tähtäinkiskon päässä on halkaisijaltaan 3,7 mm messinkinen jyvä. Vasemman piipun takaosasta löytyy valmistajan merkki ja made in GDR- merkintä. Eli haulikko on valmistettu Itä-Saksassa Suhlissa. Oikeanpuoleiseen piippuun on kirjattu teräslaadun merkintä; "Special - Gewhri Aufstahl". Piippuparin alapuolelle piippulistaan on kiinnitetty pidike asehihnaa varten. Alapuolella lähempänä piippuparin perää on koukkumainen haka (korvake) etutukin kiinnitystä varten ja E- kirjain, sekä numerosarja. 

Piippuparin alapuolen perässä on sulkuosan kaksi sulkuharkkoa ja Holland & Holland- tyypiset valikoivat ejektorit. Piippuja tarkasteltaessa näyttäisi siltä, että sulkuosa ei ole tässä haulikossa samaa osaa piippujen kanssa, vaan erikseen juotettu kiinni piippupariin. Gebrüder Merkel Die Jagdwaffe in meinen Händen* kirjan mukaan Merkelin rinnakkaispiippuisessa perusmallissa 8 on demibloc- menetelmällä kiinnitetty piippupari, mutta mallin 47E:n kohdalla asiasta ei ole mainintaa. Voi myös olla, että valmistaja käyttää demibloc- nimeä piippujen kiinnityksessä, vaikka tekevätkin sen hivenen eri tavalla kuin muut asevalmistajat.

Sulkuharkkojen molemmilla puolilla on aseen koestus- ja tarkastusleimat, kaliiperimerkintä 12/70, piippujen porausmerkintä 18.6 ja piippujen supistusmerkinnät. Vasenpiippu 1/1 täyssuppea ja oikea piippu 1/2 puolisuppea. Takimmaiseen sulkuharkkoon on merkitty aseen valmistusnumero. Piippuparin perässä, piippujen välistä jatkuu vielä reilu 14 mm pitkä yläsulun Greener- ristitapin läpimenoreikä. Molempien piippujen peräpäässä on piippuja kiertävä viuhkamainen koristekaiverrus.

Etutukin metallirungossa on tukin koristekaiverrettu Deeleyn avaussalpa (patentti: John Deeley, Westley Richards & Co), sekä aseen viritys- ja ejektoriosat. Ulkopuolelta koristekaiverrettu metallirunko on kiinnitetty pähkinäpuiseen ja käsin karhennettuun etutukkiin kahdella talttapäisellä ruuvilla. Metalli- ja puuosien sovitukset on tehty suhteellisen hyvin. Tällä viittaan siihen, että kyseisen valmistusajakohdan aikana tehtaan käsityön ja materiaalin laatu ei ollut perusmalleissa kaikkein parhainta verrattuna tehtaan alku- ja nykyhistoriaan. Esittelyn haulikko on perusmalleja hivenen laadukkaampi. Etutukin pääty on pyöreä ja tukin leveys normaali verrattuna espanjalaisiin tai brittien bestgun- haulikoiden kapeampaan ja lyhyempään splinter- tyyppiseen etutukkiin.

Lukkorunko ja takatukki

Kuumennusmenettelyllä Merkelin tehtaalla perinteisesti tehty kirjokarkaisu aseen lukkorungossa on säilynyt hyvänä. Merkel mainitsee käyttävänsä kirjokarkaisussaan puuhiiltä ja nahkasuikaleita. Kirjokarkaisureseptit ja työmenetelmät ovat yleensä valmistajien salaisuuksia. Jotkut valmistajat käyttävät nahan lisäksi sopivassa suhteessa eläinten luita. Jokainen kirjokarkaisu eli päästövärjäyskäsittely on omanlaisensa uniikki jälki metallin pinnalla. 

Lukkorunko on kauttaaltaan kaiverrettu arabeski- tyylisellä koristekaiverruksella. Käsin tehdyt kaiverrukset löytyvät myös piippujen avausvivusta ja liipaisinkaaresta, sekä kaaren ruodosta. Lukkorungon talttapäiset ruuvit on myös kaiverrettu, kuten aseen kaikki muutkin pinnalla näkyvissä olevat ruuvit. 

Yläsulun ristitappi ulostyöntyneenä lukkorungon vasemmalla puolella kun piiput ovat avattuna

Laatikkolukkoisessa haulikossa on Anson & Deeleyn koneisto. Lukkorungon alapuolen kaksoissulku/lukitus on Purdey- tyyppinen ja lisäksi yläsulkuna haulikossa on William Greenerin kehittämä ristitappilukitus. Edellä mainitun lisäksi lukkorungon iskupohjan sivut on levennetty (side clips). Sivulevennysten vastinpintoina toimii piippupariin työstetyt lovet. Kyseisellä teknisellä ratkaisulla estetään piippuparin sivuttainen liike. 

Lukkorungon edessä sijaitsee viritystapit, jotka virittävät laukaisukoneiston iskuvasarat avattaessa aseen piiput. Lukkorungon molemmilta puolilla sijaitsee messinkiset vireilmaisimet. Ilmaisimien edessä koneiston ruuvien yläpuolelta runko paksunee ja näin osaltaan vahvistaa iskupohjan aluetta. Lukkorungon perä on muotoiltu aaltoilevaksi yhdistyen takatukin puuosaan. Kyseinen valmistusmenetelmä vahvistaa osaltaan paremmin lukkorungon ja takatukin liittymää verrattuna suoraan lukkorungon perään. 

Merkel käyttää samaa lukkorunkoa myös magnum-kaliiperin tuplakivääreissä, joita käytetään muun muassa Afrikan suurriistaa metsästettäessä. Haulikon sulku on kestävä ja tiukka, eikä tässä aseessa ole sulussa minkäänlaista väljyyttä huolimatta aseella ammutusta suuresta laukausmäärästä.

Lukkorungon ala- ja yläsulku, sekä edessä olevat viritystapit

Haulikon piiput avataan varmistimen edessä olevaa koristekaiverrettua ja karhennettua vipua (top lever) kääntämällä ja piippuja alas taittamalla. Avausvivun takana sijaitsee haulikon automaattinen varmistin. Haulikossa on kaksi liipaisinta, joista etummainen liipaisin laukaisee oikean piipun ja takimmainen vasemman suppeamman piipun. Laukaisuvastuksen mittasin Lymanin elektronisella laukaisuvastusmittarilla ja keskiarvoksi sain etummaiselle liipaisimelle 1.3 kg ja takimmaiselle 1.5 kg.

Lukkorunko alapuolelta kuvatttuna ja liipasinkaari

Lukkorungon alapuoli on leveydeltään 40 mm ja edessä on piippuparin etummaisen sulkuharkon läpireikä. Pohjasta löytyy myös koneiston pohjalevyn kaksi erikokoista talttapäistä ruuvia. Lukkorunko on lisäksi kiinni tukissa liipaisinkaaren ruodon alta talttapäisellä läpipultilla, jonka pääty kiinnittyy haulikon varmistimen taakse. Rungon alapuolen koneiston pohjalevyyn on kaiverrettu muiden kaiverrusten lisäksi Suhlin aseseppä logo ja teksti "SUHL". Liipaisinkaari kiinnittyy lukkorunkoon kierteellä.

Suora englantilaismallinen takatukki

Haulikossa on suora englantilaismallinen öljykäsitelty pähkinäpuinen takatukki. Vetopituus etummaisesta liipaisimesta tukin perälaatan puoliväliin on 37,5 cm. Sivuvääryys on oikeakätiselle ( cast off ) ja peränpudotus on 40/65 (comp/heel). Tukissa on käsin tehdyt karhennukset ja ruuvikierteinen pidike asehihnalle. Tukin alaosaan on kaiverrettu ura liipaisinkaaren ruodolle, joka kiinnittyy tukin uraan kahdella talttapäisellä ruuvilla. Tukissa ei ole enää alkuperäistä perälaattaa vaan asepuuseppä Asko Valosen asentama puinen sileä perälevy. Haulikon puuosat olen käsitellyt Napierin tukkiöljytuotteilla ja vahannut Trade Secretin G.P. wax polishilla.

Tukkiöljy ja vaha

Seuraavassa 2/2 osassa kokemuksia haulikosta ampumaradalla ja metsästyksessä.

Teksti ja kuvat; P.O.

Käytetyt lähteet; 

Kirja; Gebrüder Merkel Die Jagdwaffe in meinen Händen (Dr. Hans-Jürgen Fritze)*, 

Internet;  Grulla UK , Westley Richards Co

Fortuna Suhl 16/70 osa 2/2

Fortuna Suhl 16/70 osa 2/2

Haulikon huolto ja tukin öljyäminen

Haulikon puuosien irroittaminen ennen koneiston pesua ja öljyämistä vaatii tarkkuutta. Alkuvaiheessa ryhdyin purkamaan takatukkia aseesta samalla tavalla kuin Anson Deeley- koneistolla varustetut haulikkoni. Tukki ei meinannut irrota rautaosista millään ja hetken päästä muistin lukeneeni joskus aiemmin ohjeet Blitz- koneiston purkamisesta. Löysin kuin löysinkin ohjeen vanhasta amerikkalaisen asesepän kirjoittamasta kirjasta. Kirjassa mainittiin, että kun tukkia irroitetaan lukkorungosta, tulee Blitz- koneistolla oleva ase olla vireessä. 

Uusintapainos vanhasta asesepän ohjekirjasta

Itä-saksalaisten haulikoiden monet osat ja sovitukset tehtiin tuolloin käsin, eivätkä haulikoiden, varsinkaan halvemmissa aseissa osat olleet samalla tavalla tarkoissa toleransseissa kuin tänä päivänä saadaan aikaiseksi CNC- koneilla. Myös kaikenlaista likaa, vanhaa öljyä ja mahdollisesti jopa ruostetta saattaa olla koneiston sisällä, jonka takia aseen purkaminen on joissain tapauksissa hankalaa ja vaatii huolellisuutta, ettei purkamisen yhteydessä vaurioita asetta. Varsinkin takatukin yhtymäkohta lukkorunkoon on tukin sisäpuolelta joissain kohdin erittäin ohutta ja voimaa käytettäessä on riskinä puuosien vaurioituminen. 

Vastaavanlaisessa 70- luvun Merkel 200ET haulikossani Blizt- koneisto tippuu purettaessa suoraan käteen, ilman mitään ongelmia. Eli vanhoissa haulikoissa on eroja vaikka ne olisivatkin samanlaisen tekniikan omaavia. Haulikon purkamiseen tulee myös varustautua oikeanlaisilla työkaluilla. Talttapäiset ruuvimeisselit tulee tehdä itse oikeaan mittaan ruuvinkantojen mukaisesti tai sitten ostaa oikeanlaiset työkalut alan kaupoista. Ostettujakin saattaa joutua vielä erikseen viilaamaan ja teroittamaan oikeaan mittaan.

Halkeamien liimaus 

Tukin irroituksen jälkeen tarkastin metalliosiin yhteydessä olevat tukin puuosat. Takatukin ohuista liitoskohdista tukin sisäpuolelta löytyi halkeama, mikä on hyvin tyypillistä vanhoissa haulikoissa. Tämä kohta oli korjattavissa liimauksella. Ennen liimausta yritin puhdistaa epäpuhtaudet liimattavasta kohdasta huolellisesti. Puhdistukseen käytin jarrupuhdistusainetta ja etanolia. Liimana käytin kaksikomponenttiliimaa ja ohenteena Sinolia. Ohennetun liiman levitin halkeamaan lääkeruiskulla, jonka jälkeen laitoin liimauskohdan puristimeen. Liiman kuivuttua hion vielä liimauskohdan epätasaisuudet jäätelötikkuun liimatulla tikun levyisellä hiomapaperilla.

Liimauskohta puristukseen. Kuivumisen jälkeen tarvittaessa liimauksen hionta ja pölyjen puhdistus

Seuraavaksi irroitin piippuparin molemmin puolin olevat kiinteät etutukin puuosat. Etutukin alta löytyy lähes aina ruostetta ja muuta epäpuhtautta, sekä hankaumajälkiä piipun sinistyksissä. Ruosteet ja muut epäpuhtaudet olen hangannut pois neljän nollan teräsvillalla ja WD40- yleisöljyllä, jonka jälkeen huolellinen irronneiden epäpuhtauksien pois pyyhkiminen talouspaperilla. Nyt oli etutukin puulistat irroitettu metalliosista ja aloin suunnitella puuosien öljyämistä. Lukkorungon ja muut metalliosat laitoin likoamaan lamppuöljyyn puuosien hionnan ja öljyämisen ajaksi. 

Ruostetta piippuparin välilistassa puuosien alla.

Päätin öljytä haulikon puuosat öljyhionnalla. Olen aiemmin öljyhiomalla kunnostanut kiväärien tukkeja. Tiesin jo etukäteen edessä olevat haasteet. Työnmäärä on paljon suurempi, koska esittelyn haulikon puuosat ovat kooltaan pieniä ja jotkin kohdat erittäin ohuita. Hionta vaatisi tarkkuutta ja öljyämisen kanssa tulisi olla huolellinen. Huonolla hiomisella saattaisin pilata metalli- ja puuosien sovitukset ja liialla öljyämisellä tukkisin pienet reiät, eikä ohuen ohuet puuosat menisi takaisin paikoilleen aiempiin sovituksiin. Öljyhiomiseen löytyy maailmalta erilaisia ohjeita, mutta hyvä suomenkielinen ohje tukin öljyämiseen hiomalla on mielestäni Metsästäjä- lehden numerossa 03/2019, jossa on Markus Forsströmin ohjeet tukin öljyämiseen. Tulee huomioida, että ohje on kiväärin tukin öljyämiseen, mutta on kuitenkin mielestäni sovellettavissa myös haulikon tukin öljyämiseen kun noudattaa riittävää huolellisuutta eri työvaiheissa.

Tukin pinnan puhdistin vanhasta mahdollisesta tukkiöljystä ja epäpuhtauksista etanolilla ennen tukin hiontaa. Puu- ja metalliosien yhtymäkohdissa tukissa oli eniten öljyjäämiä ja muita epäpuhtauksia, jotka puhdistin etanolin lisäksi jarrupuhdistusaineella. Suojasin maalarinteipillä karhennukset, pienet ruuvien reiät kolmiosaisesta etututukista ja sovitusten yhtymäkohdat. Suojaamisen jälkeen aloitin puuosien hiomisen eri karkeusasteisilla hiomapapereilla karkeammasta hionompaan. Hiontatyön välissä nostatin puuosien kolhut ja naarmut märän kankaan ja kuuman silitysraudan avulla. Hiomisen aloitin astetta hienommalla karkeusasteella verrattuna kiväärin tukin hiomiseen. Hionnan jälkeen aloitin tukin öljyämisen (Rustins The Original Danish Oil). Päivien kuivumisen jälkeen aloitin öljyhiomisen. Lopuksi poistin suojausteipit ja öljysin kevyesti suojatut kohdat (varsinkin sovituksien yhtymäkohdat). Karhennuksiin levitin kevyesti öljyä hammasharjalla.

Öljyhionnan jälkeen vahasin tukin kotimaisella Promaakarin tukkivahalla. Vahaamisen helpottamiseksi vahaa pitää lämmittää ennen levitystä esimerkiksi hiustenkuivaimella. Vaha kannattaa myös säilyttää siten, ettei se pääse varastoinnin aikana kovin helposti kuivumaan. Kaupoista löytyy myös helpommin levitettäviä tukkivahoja, mutta mielestäni Promaakarin tukkivaha on pitkäkestoisempi tukin pinnalla.

Öljyhionnan jälkeen tukin loppusilaus vahaamalla

 Ampumaradalla 

Ensimmäiset laukaukset ammuin trap-radalla. Vaikka haulikon mitat ovat oikeanlaiset, niin ihan parasta tulosta en ampuessa totutusta saanut. Seuraavaksi siirryin skeet- radalle, jossa ammuin metsästyskiekkoa. Kiekkoa seuratessani huomasin svingin olevan liian levoton. Haulikko ei ole riittävän tasapainoinen. Kevyen haulikon piiput saisi olla hivenen pidemmät, jotta ase olisi tasapainoisempi kohteen sivuttaiseen seuraamiseen. Supistusasteen ja haulikuvioiden testaamiseksi ammuin muutamia metsästyspatruunoita 35 metrin etäisyydeltä 120x120 cm kokoisiin pahvitauluihin. Isoihin pahvitauluihin ammuttaessa näkee parhaiten selkeän osumakuvion ja haulikon osumakeskipisteen. Koeammutut patruunat olivat; Sellier & Bellot, Red and Black pahvihylsy (16/70), 30 g ja 3.00 mm. Eley Grand Prix Bismuth (16/67,5) 26,5 g ja 3.1 mm. Federal Premium Wing-Shok (16/70), 35 g (Magnum) ja 2,8 mm haulikoolla. Koeammutun Federalin patruuna ei ole enää Suomessa maahantuojan valikoimissa. Raskaan latauksen johdosta sitä kannattaa käyttää harkiten vanhoissa haulikoissa. Olen kuullut vanhasta saksalaisen asesepän sanonnasta seuraavaa; mikäli haulikko painaa 2,8 kg käytä maksimissaan 28 gramman latauskoolla olevia patruunoita. 

Koeammunnan tulokset patruunoilla olivat seuraavanlaiset: Eley Grand Prix Bismuthin osumaprosentti oli 79% ja tiheyden suhdeluku 2.05. Aukkoja oli yhteensä viisi johtuen liian ylävoittoisesta osumakeskipisteestä. Federal Wing-Shok patruunan osumaprosentti oli 89% ja tiheyden suhdeluku 2,54. Aukkojen määrä oli kuusi ja suuri aukkojen määrä johtui samasta syystä kuin Eleyn patruunalla eli liian ylhäällä olevasta taulun osumakeskipisteestä. Sellier & Bellotin Red and Black patruunan osumaprosentti oli 73% ja tiheyden suhdeluku 2,63. Aukkojen määrä 2. Tätä patruunaa aseen aiempi omistaja kehui hyvin käyväksi. Esittelyn koeammunta oli vain pintaraapaisu ja tämän kokeen jälkeen pitäisi sitten ampua useita kertoja samaa patruunaerää, jotta tulokset olisivat luotettavia. Nyt tehdyllä koeammunnalla havaitsi kuitenkin sen, että osumat ovat hyvin suppealla alueella ja vastaa täyssuppean osuntaa. Kaikki tulokset löytyvät Koeammunta.net sivulta.

Jahdissa

Rusakkojahdissa 16/70 kaliiperin haulikolla

Syyskuun alussa kiertelin koiran kanssa peltojen reunaojia pomppurusakoiden toivossa. Yhden rusakon koirani saikin liikkeelle. En päässyt ampumaan alkukiihdytykseen, koska koiran hampaat tavoitteli rusakon perskarvoja muutaman kymmenen sentin etäisyydeltä. Rusakon vaihtaessa suurempaa vaihdetta silmään kasvoi välimatka takana tulevaan koiraan huomattavasti. Koirani, metsästyslinjan labaradorinnoutaja jatkoi äänettömänä rusakon takaa-ajoa pitkin peltoa. Keskelle peltoa päästyään oli välimatkaa rusakolla koiraan jo noin 300 metriä, jonka jälkeen noin 500 metrin päästä minusta vieterikinttu teki täyskäännöksen ja suuntasi takaisin kohti lähtöpaikkaa. Valmistauduin vastaanottamaan rusakon pellon kapeimmassa kohdassa. Haulikon olin ladannut aiemman omistajan suosittelemalla 3 mm Sellier & Bellotin Red&Black- pahvihylsypatruunalla. Rusakon tullessa noin 15 metrin etäisyydelle ammuin kohti. Rusakko pysähtyi paikoilleen osumasta. Hetken päästä koirani saapui paikalle varmistamaan, ettei rusakko poistu paikalta. Haulikkoa olen kantanut myös muualla liikkuvassa jahdissa koiran kanssa. Alkukauden kanalintujahdissa ei kuitenkaan ollut tuuria matkassa, eikä riistalaukaustilanteita päässyt haulikolla siunaantumaan. Yhden sairaan kapisen supikoiran poistin pihapiiristä kyläläisen pyynnöstä Sellier Bellotin 3 mm hauleilla ladatulla pahvihylsypatruunalla.

Fortuna Suhl 16/70 ja fasaanit

Helmikuun pakkaskeleillä olin koiraa kouluttamassa fasaanijahdin merkeissä varustettuna Fortunan haulikolla. Alapiippuun olin valinnut patruunaksi Tunetin Dispersante lyijyhaulipatruunan ja yläpiippuun Federalin Wing-Shok kuparipinnoitteisen lyijyhaulipatruunan. Antaessani koiralle käskyn linnun ylösajamiseen nosti koirani naarasfasaanin lentoon kuusen alta. Ensimmäinen laukaus meni takaa ohi ja toisen laukauksen ammuin linnun istuessa jo oksalla. Toisen laukauksen jälkeen fasaani jatkoi istumistaan puun oksalla. Ihmettelin tapahtunutta ja kävelin lähemmäksi lintua. Linnun edessä oli ranteen paksuinen koivunoksa suojaten fasaania hauleilta. Lintu ei puunoksalta suostunut lähtemään lentoon, joten vaihdoin ampumapaikkaa ja kutsuin koiran sivulleni. Ammuin fasaania tällä kertaa edestä päin. Nyt fasaani putosi oksalta ja annoin koiralle noutokomennon.

Lopuksi

Kannattaako vanhaa haulikkoa purkaa tukin öljyämisen takia? Asia, jota kannattaa miettiä ennen kuin ryhtyy aseen purkamiseen. Vanhaan haulikkoon kuuluu myös ajan patina ja käytön jäljet. Unohda, jos Sinulla ei ole siihen oikeita työvälineitä, on kiire tai olet epävarma omasta osaamisesta. Haulikon puuosat voi suojata oikealla öljyllä ja vahalla ilman puuosien irroittamista, mutta ilman irroittamista et näe mikä on puu- ja metalliosien kunto aseen osien sisäpuolelta.

Kevyessä haulikossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvät puolet korostuvat metsästyksessä haulikon kantamisessa ja valmiudessa nopeaan riistalaukaustilanteeseen. Kevyttä haulikkoa jaksaa kauemmin pitää käsissä ampumavalmiina. Ammuttaessa sivuttaiseen lentävään maaliin ei kevyt haulikko ole välttämättä levottomuuden takia kuitenkaan parhaimmillaan. Puolijyrkällä pistoolikahvalla saisi tietysti paremman ampumaotteen aseesta ammuttaessa sivuttain lentävään maaliin. Suuremmilla harjoitusmäärillä kiekkoradalla saisi parempia tuloksia, mutta kyyhkyjen ja vesilintujen metsästykseen valitsisin kuitenkin jonkun toisen paremmin kyseiseen metsästykseen soveltuvan haulikon. 

Haulikossa on molempien liipaisimien osalta hyvä laukaisu ja laukaisuvastus, mikä onkin ehdoton edellytys kevyelle haulikolle. Etummaisen liipaisimen laukaisuvastus on keskiarvoltaan 1,2 kg ja takimmainen liipaisin 1,7 kg (Lyman Electronic Digital Trigger Pull Gauge). 12- kaliiperin Merkel 200E- haulikossani on etummaisen liipaisimen laukaisuvastus 1,6 kg ja takimmaisen 2 kg. Liian raskas laukaisu kevyessä haulikossa saattaisi aiheuttaa aseen ylimääräistä liikettä laukaisuhetkellä, heikentäen osumatarkkuutta. Joka tapauksessa vanhemmissa kahdella liipaisimella varustetuissa haulikoissa on laukaisu säädetty siten, että etummaisen liipaisimen laukaisuvastus on kevyempi ja takimmaisen liipaisimen taas muutaman gramman raskaampi.

16- kaliiperiin saa parhaan potentiaalin käyttöön lataamalla patruunat itse

Ladattaessa patruunat itse haulikon käyttö metsästyksessä muuttuu monipuolisemmaksi. Vanhaan haulikkoon hyvä korvaava haulimateriaali on tämän päivän vismuttihaulit, jotka ovat parempilaatuisia kuin 30- vuotta sitten. Toki hauleissa on valmistajakohtaisia eroja vielä tänäkin päivänä. Vismuttihauleja käytettäessä ei myöskään tarvitse aseen alkuperäisiä piipun supistuksia muuttaa väljemmäksi. Tiedustelin muutamalta maahantuojalta tulevaisuuden näkymiä 16- kaliiperin lyijyn korvaavista patruunoista ja vastaukseksi sain, että mikäli kysyntää on riittävästi niin patruunoita kyllä valmistetaan ja tilataan toimitusajankohdista riippuen. 

Tällä hetkellä vismuttihauleilla ladattuja 16- kaliiperin patruunoita valmistaa edelleen Eley ja niitä tuo maahan Aseliike Markus Remes. Hjorth Oy tuo maahan ranskalaista 16/67 kaliiperin FOB ZH Steel- teräshaulipatruunaa ja RUAG- Finland Rottweilin Steel Game 16/67 teräshaulipatruunaa. Teräshaulipatruunoista ainakin Rottweilin patruuna käy vanhoihin haulikoihin ja kaikkiin supistusasteisiin. Itselataamalla patruunoista saa 16- kaliiperisesta haulikosta kuitenkin parhaimman mahdollisen potentiaalin eri metsästystilanteisiin, niin lyijyhauleilla, kuin myös erilaisia korvaavia hauleja käytettäessä. Tätä kirjoittaessa en valitettavasti ehtinyt koeampua itseladattuja patruunoita.

Fortuna Suhl on oman aikakautensa laatuhaulikko, ei kuitenkaan arvoase, mutta hyvin valmistettu siro metsästyshaulikko kestävällä lukkoaktiolla. Mihin jahtiin tällä haulikolla sitten lähtisin? Ainakin pitkillä metsästysreissuilla seisovan lintukoiran kanssa olisi esittelyn haulikko keveytensä puolesta oiva valinta. Omissa jahtikuvioissa tällä haulikolla aion metsästää jäniseläimiä, pienpetoja, fasaaneja, pyyn pillityksessä ja metsäkanalintuja. Haulikon käyttö metsästyksessä tulee varmasti lisääntymään itseladattujen metsästyspatruunoiden testaamisen myötä. 16- kaliiperisten patruunoiden lataaminen onkin sitten ihan oma maailmansa ja jutun aihe.

Teksti ja kuvat; P.O.

Käytetyt lähteet; Kirja, The Complete Guide To Gunsmithing (Charles Edward Chapel), Metsästäjälehti nro. 3/2019