Merkel Suhl 200ET 12/70 päällekkäispiippuinen haulikko

Gebrüder Merkel Suhl 200ET 12/70

Esittelyn Merkel- haulikko on vanhaksi metsästysaseeksi ammuttavuudeltaan hyvä. Itse asiassa kyseessä ei ole täysin metsästykseen suunniteltu haulikko vaan trap- ammuntaan. Siksi urheiluammuntaan tarkoitetun esittelyn haulikon mallimerkintä on 200ET. Merkelin haulikoista malli 200ES on suunniteltu skeet- ammuntaan. Olen aiemmin kirjoittanut Merkel- asetehtaan historiasta Ase- lehdessä (2/2022) ja blogissani. Trap- haulikkomalleja on lisäksi vielä mallit; 201ET, 203ET ja 303ET, joista kaksi viimeisintä on sivulukkomalleja.

TEKNIIKKA

Haulikko purettuna

Merkel 200ET painaa 3.36 kg ja on kokonaispituudeltaan 119,5 cm. Haulikko on valmistettu huhtikuussa 1970. Haulikko on varustettu yhdellä liipaisimella ja ejektoreilla. Piippuparin laukaisujärjestyksen vaihdin sijaitsee liipaisimen vieressä.  

Merkelin piipunvaihdin on liipaisimen vieressä

Haulikon baskyyli eli lukkorunko on tehtaalla kaiverrettu maltillisesti. Tehtaan esitteen mukaan haulikon lukkorungon mustaus on käsitelty harmaaksi mattapinnaksi poiketen muista malleista. Lukkorungosta löytyy Merkelin päällekkäispiippuisista haulikoista tuttu Kersten- yläsulku (lukitusjärjestelmä). Iskupohjan yläpuolella sijaitsee piippuparin avausvivun palautinnasta, jota painamalla saa avausvivun palautettua normaaliin asentoonsa.

Iskupohja ja koneiston viritintapit

Iskupohjan alapuolella, rungon pohjassa on kolot piippuparin sulkuharkoille, joista etummainen, saranatapin vieressä oleva on läpireikä. Lukkorungon molemmilta puolilta löytyy messinkiset vireilmaisimet. Rungon etupuolella sijaitsee koneiston viritystapit. Haulikossa on Blitz- laukaisukoneisto. Varmistin haulikossa on manuaalinen.

Merkel 200ET:n manuaalivarmistin

Malli 200ET on 30" Böhlerin teräspiipuilla. 76 cm pituisen Demiblock-piippuparin yläpiippu on täyssuppea 1/1 ja alapiippu 3/4 suppea. Karhennettu ja ventiloitu tähtäinkisko on leveydeltään 9-7 mm, kaventuen piipun etupäähän. Tähtäinjyviä on kaksi. Noin puolivälissä tähtäinkiskoa on pienempi messinkinen jyvä ja kiskon päässä isompi punainen muovinen tähtäinjyvä, mikä on mitä ilmeisemmin vaihdettu aiemman omistajan toimesta alkuperäisen messinkisen tähtäinjyvän tilalle. Tähtäinkisko on hivenen leveämpi verrattuna metsästysmalliin.

Takatukki pistoolikahvalla ja poskituella

Haulikon puuosat ovat pähkinää. Kuitenkin hivenen parempaa puulaatua kuin perusmetsästysmallissa. Takatukki on varustettu karhennetulla pistoolikahvalla ja lievällä kämmenkyhmyllä. Lisäksi tukissa on oikeakätiselle ampujalle perinteinen poskituki varjolinjalla. Takatukin vetopituus on 37,2 cm ja perän pudotus 40/60. Etutukki on kolmiosainen. Tässä mallissa etutukki ei ole ventiloitu. Etutukin alaosassa sijaitsee Anson- tyylinen avausvipu lievillä kaiverruksilla. Etutukin metallisessa takaosassa sijaitsee kolot haulikon viritystapeilla ja ejektoreille. Etutukki on pituudeltaan 30 cm. 5 cm pidempi vrt. malliin 200E. Samoin myös tukin leveys on 0.5 cm leveämpi verrattuna metsästysmalliin. Etutukin karhennukset ovat huomattavasti laajemmat aina tukin päätyyn asti verrattuna metsästysmalliin. Haulikon puuosat olen öljyhionnut ja vahannut. Öljyhionnalla saa himmeän ja sileän pinnan.

RADALLA JA JAHDISSA

Haulikko on tehtaalla koeammuttu 35 metrin etäisyydeltä sen aikaisella 32 gramman ja 2.5 millin trap- patruunalla. Tehdas kertoo esitteessään 1/1 piipun osumaprosentiksi 70-75% ja 3/4 suppean 65-70%. Omat koeampumatulokset 3/4 piipun osalta on Eleyn Vip Bismuth 32 g ja 3 mm hauleilla 65-73% ja Gamebore Bismuth 32g ja 3 mm hauleilla 90%. Osumaprosentit vaihtelee riippuen tehdaspatruunasta ja esimerkiksi Gameborella tulee hyvinkin tiukkaa kuviota. Itseladatuilla pahvihylsyisillä ja huopatulppa vismuttipatruunoilla osumakuviot ovat keskiarvoltaan 63%. Kuparihauleilla, Alliantin Steel- ruudilla ja muovikomponenteilla ladattuna osumaprosentit ovat keskiarvoltaan 87%. Vanhan ajan latauskomponenteilla ja -resepteillä osumakuvion saa hivenen avarammaksi kun taas nykyajan muovikomponenteilla tiukemmaksi. 

Merkel 200 ET kyyhkyjahdissa

Esittelyn haulikkoa olen käyttänyt pääsääntöisesti linnustuksessa. Kiinteiden täyssuppeiden piippusupistusten takia haulikko ei ihan kaikkiin jahtimuotoihin parhaiten sovellu, mutta moneen jahtiin kuitenkin erittäin hyvin. Kyyhkyille ja kanalinnuille olen tarjonnut lyijyhauleja ja vesilinnuille vismuttia. Kuvilta lintuja metsästäessä on tällä haulikolla voinut tiputtaa riistalintuja hivenen pidemmältä matkalta verrattuna avarammilla supistuksilla varustettuun haulikkoon. Täällä olen kertonut jahtitilanteista enemmän.

Merkel kanalinnustuksessa

LOPUKSI

Tätä esittelyä kirjoittaessa ja haulikkoa vertaillessa tehtaan vanhaan esitteeseen vuodelta 1980, havaitsin haulikossa eroja esitteen trap- mallin haulikkoon. Tässä haulikossa on tehtaan asentamat hihnalenkit ja haulikon perän pudotus poikkeaa esitteestä jyrkemmällä pudotuksella. Myös alapiipun supistus on väljempi. Eli kymmenen vuotta aiemmin vuonna 1970 urheiluammuntaan suunnitellut haulikot olivat lähempänä metsästyshaulikkoa.

Päällekkäispiippuisen haulikon etuina lentoon ampumisessa on mielestäni laajempi tähtäysala, eli parempi kohteen näkyvyys ammuttavaa kohdetta seurattaessa ennen laukaisua ja laukaisun aikana verrattuna rinnakkaispiippuisiin. Päällekkäispiippuiset urheiluammuntaan tarkoitetut raskaammat haulikot ovat mielestäni myös rekyylinhallinnaltaan parempia verrattuna kevyempiin metsästyshaulikoihin. Yhdellä liipaisimella varustetulla haulikolla ammuttaessa saa kiekkoradalla miedomman rekyylin ja yleensä haulikon paremman tasapainon/ohjattavuuden takia toisen laukauksen ammuttua helpommin verrattuna kevyempään haulikkoon ja varsinkin haulikkoon, jossa on kaksi liipaisinta. Tällä ei ole kuitenkaan kovin suurta merkitystä metsästäjälle jahtitilanteissa, joka on tottunut käyttämään kahta liipaisinta. Metsästyksessä haulikon käsiteltävyydelläkin on oma merkityksensä ja ratahaulikko saattaa jäädä siinä toiseksi. Merkelin päällekkäispiippuisissa haulikoissa piipunvaihdin sijaitsee liipaisimen vieressä, mikä on mielestäni luonnollinen paikka ammuttavan piipun valitsimelle. 

Haulikoiden säädeltävyys ja materiaalit ovat tänä päivänä toista luokkaa kuin 40- 50- vuotta sitten valmistetuissa haulikoissa. Haulikoiden valmistusprosessit ovat myös muuttuneet, eikä enää tarvita niin paljon käsityön määrää kuin aiemmin. Perusperiaatteet ovat kuitenkin samat laadukkaammissa vanhoissa haulikoissa kuin moderneissa nykyajan päällekkäispiippuisissa haulikoissa. Esittelyn vanhalla kohtuuhintaisella Merkel- haulikolla särkyy ampumaradalla kiekot ja riistan saa saaliiksi samalla tavalla kuin uusilla haulikoillakin. Patruunavalintoja tehdessä täytyy vain ottaa huomioon haulikon tiukemmat supistukset.

Teksti ja kuvat; P.O.

Käytetyt lähteet; Merkel Suhler Jagd- und Sportwaffen katalogi vuodelta 1980

Merkel Suhl 200ET 12/70

Vintage asekotelot haulikolle

Nahkaiset vintage kotelot haulikoille

Laadukkaista luonnonmateriaaleista ammattitaitoisesti käsityönä tehdyt aselaukut ja -kotelot ovat hyvin huollettuina pitkäikäisiä verrattuna moderneihin halpoihin keinokuituisiin asepusseihin ja -koteloihin. Luonnonmateriaaleista käsityönä tehdyt salkut ja kotelot on myös helposti korjattavissa tai tarpeen vaatiessa muunneltavissa. Ennen muutostöitä tai työn teettämistä tulee kuitenkin harkita onko laukulla tai kotelolla keräilyarvoa. 

Kuljetuskotelot taittuvapiippuisille metsästysaseille

Vanhoilla aselaukuilla saattaa olla suurempi keräily- ja rahallinen arvo kuin laukussa kuljetettavalla aseella. Arvokkain yhdistelmä keräilijälle tai metsästäjälle on ase tai asepari omassa alkuperäisessä aselaukussa tai- kotelossa. Myös merkinnät aselaukun tai asekotelon aiemmasta omistajasta lisää laukun tai kotelon keräily- tai käyttöarvoa. HOLTS asehuutokaupan sivuilla käytettyjen vanhojen aselaukkujen vasarahinnat lähtevät noin 200 punnasta ylöspäin. Tuohon pitää laskea päälle vielä huutokaupan provisio ja pakkaus- ja lähetyskulut, sekä mahdolliset vakuutukset rahdille.

Vanhaan aikaan taittuvapiippuiset metsästysaseet kuljetettiin purettuina puurunkoisessa nahkalaukussa tai eläimen takajalkaa muistuttavassa nahkaisessa kotelossa. Tänä päivänä purettujen aseiden kuljettamiseen suosituimpana ovat salkkumalliset aselaukut. Menneinä aikoina Euroopassa ranskankielisillä alueilla ja Isossa-Britanniassa metsästyshaulikon tilaaja valmistutti haulikon lisäksi itselleen aseen kuljettamista varten laukun, kotelon tai asepussin. Laukun runko tehtiin käsityönä puumateriaalista ja laukun sisäverhoilu tehtiin eri kangasvaihtoehdoilla (villaverka) ja ulkopuolelta nahalla tai purjekankaalla eli canvaksella tai näiden yhdistelmällä. Seuraavaksi edullisempi vaihtoehto oli haulikon kuljettamiseen kotelomalli. Koteloita tehtiin joko nahasta tai canvaksesta tai näiden yhdistelmästä. Halvin vaihtoehto oli asepussi, joka valmistettiin joko nahasta tai kankaasta.

Nahkaiset salkkumaiset aselaukut ovat koteloita suositumpia ja kalliimpia

Palataan kuitenkin mainitsemaani asekoteloon, joka on nahkaiseen aselaukkuun verrattuna hivenen edullisempi, riippuen valmistajasta ja materiaaleista. Ranskalaiset kutsuvat sitä Jambon (kinkku), englantilaiset Leg of Mutton (lampaanjalka) ja ruotsalaiset Läderskinka (nahkakinkku). Blogin kuvien haulikon nahkakotelot on valmistettu artesaanien tekeminä Länsi-Euroopassa noin 70-80 vuotta sitten. Nahkakotelot on yleensä räätälöity tietylle haulikolle tai haulikkomallille. Vanhat aselaukut ja -kotelot valmistettiin tilaajan aseen mittojen mukaan. Varsinkin aselaukut valmistettiin tietylle aseelle tai aseparille. 

70-80- vuotta vanhat nahasta valmistetut kotelot haulikoiden kuljettamiseen

Monet kotelot on tehty englantilaisella suoralla perällä olevalle rinnakkaispiippuiselle haulikolle, koska kyseinen haulikkotyyppi oli yleisin Brittein saarilla. Lisäksi koteloita valmistettiin eri piipun pituuksille ja aseen rungon mitoille. Eli taittuvapiippuisen metsästyshaulikon asekotelo ei välttämättä ole tarkoitettu yleismallina kaikille taittuvapiippuisille haulikoille. Esimerkiksi sirompi ja rungoltaan kapeampi 16- kaliiperin Grulla Armaksen haulikkoni ei mahdu haulikon perässä olevan hihnalenkin takia pienempään asekoteloon, johon taas mahtuu rungoltaan isompi vastaavanlainen Arrietan haulikko, jossa ei ole hihnalenkkejä. Sama pätee monesti myös salkkumallisiin aselaukkuihin. Laukut on kuitenkin koteloita monipuolisempia.

Nahkakotelo ja kangaspussi suojaavat arvohaulikkoa

Ilman huoltamista nahka vanhetessa kuivuu ja haurastuu. Nahkaiset aselaukut ja -kotelot pysyvät hyvässä kunnossa parhaiten kuivassa, viileässä ja varjoisassa paikassa. Nahkaosat on hyvä käsitellä aina silloin tällöin nahanhoitoaineilla. Ennen hoitoaineiden käyttöä voi pinnat puhdistaa nahanpuhdistusaineilla. Nahan puhdistamiseen löytyy paljon erilaisia ohjeita ja hoitoaineita. Kantoremmit, -hihnat, ommel- ja saumakohdat tulee muistaa tarkastaa ja tarvittaessa korjata tai korjauttaa ammattilaisella.

Erilaisia hoitoaineita nahalle

Nahka heikkenee eniten kanto- ja saranakohdista eli kohdista joissa on rasitusta. Vanha haurastunut nahka saattaa yllättäen pettää kantajan kädessä ja tällöin on mahdollisuus suurempiin vahinkoihin. Suomessa korjaustöihin löytyy suutareita ja nahkakäsityöläisiä. Korjaamalla saa vanha tuote taas uuden elämän. Uusien aselaukkujen ja -koteloiden valmistajia ja korjaajiakin Suomesta löytyy muun muassa Promaakari Helsingistä. 

Haurastunut ja katkennut nahkakannike

Aselaukut ja -kotelot ovat tarkoitettu aseiden kuljettamiseen ei säilytykseen. Moni vanhan ajan arvoase on pilattu säilyttämällä kosteaa tai jopa osittain veren tahrimaa asetta laukussa tai kotelossa. Tänä päivänä useassa Euroopan maassa aselainsäädäntö edellyttää aseen omistajaa säilyttämään aseet hyväksytyssä säilytystilassa tai asekaapissa, mikä osaltaan saattaa pelastaa vanhoja arvoaseita ruostumasta pilalle. 

Esittelyn nahkaiset asekotelot ovat olleet allekirjoittaneelle toimiva ratkaisu aseiden kuljettamiseen. Kotelossa metsästysase on myös paremmin suojattuna kolhuilta ja mahdollisilta naarmuilta esimerkiksi auton tai veneen tavaratilassa. Koteloiden sisällä aseen osat ovat vielä kangaspusseissa, jotka tiivistävät ja suojaavat haulikon osat vielä paremmin ja näin tehtynä haulikon osat eivät liiku kotelon sisällä. Ja onhan laatuhaulikko mukava kuljettaa tyylilleen sopivassa vanhassa asekotelossa. Unohtamatta edelleen toimivan tuotteen ekologisuutta.

Teksti ja kuvat; P.O.

Sako 85 Finnlight II .300 Win.Mag.

Alunperin blogiaiheena piti olla Tikka T3X SS .300 Win.Mag, mutta tehtaalla tilaukseni katosi bittiavaruuteen. Aselupani voimassaoloaika aseen hankintaa varten alkoi mennä umpeen. Aloin jo hermostua, kun kivääriä ei tehtaalta kuulunut, enkä saanut vastausta kiväärin kohtalosta. Aseen tilauksestakin oli kulunut jo yli vuosi. Ennen aselupani umpeutumista Sako ilmoitti, että heillä olisi Tikan sijaan tehtaalla valmiina hyllyssä Sakon 85- mallit; Carbon light, Long Range ja Finnlight II kaliiperissa .300 Win.Mag. Päätös kivääristä piti tehdä suhteellisen nopeasti. 

Koska kiväärin pääasiallinen käyttötarkoitus oli hirvieläinten vahtimismetsästys viljelmiltä, niin päätin pudottaa ensimmäisenä listalta kevyimmän Carbon- mallin. Jäljelle jäivät Long Range ja Finnlight II. Long Range oli ensin ykkösvaihtoehto, mutta asiaa miettiessäni metsästyksellisestä näkökulmasta, muuttui mielipide tämänkin kiväärin osalta. Metsästysseurani jahtitornien ja kyttäyskoppien ampumatason mitat käänsivät asian Finnlightin eduksi. Lisäksi kivääriä saattaisin käyttää myös hiipimismetsästyksessä peltojen laidoilla ampumalla tukikeppien päältä tai koiralla tapahtuvassa päiväjahdissa. Carbon oli mielikuvissani liian kevyt magnumkivääriksi vahtimismetsästykseen ja taas tarkkuuskiväärin ominaisuudet omaava Long Range, liian raskas ja suurikokoinen käyttötarkoitukseeni. Päädyin siis Finnlight II malliin, joka oli mielestäni kolmesta vaihtoehdosta paras metsästysharrastukseeni.

Sako 85 Finnlight II ja optiset apuvälineet vahtimismetsästyksessä.

TEKNIIKKA

Sako 85-sarjaa saa kuudella eri kehyskoolla. Lukonkehysten koot on merkitty asekohtaisesti kiväärin lukonkehyksen vasemmalle puolelle. Finnlight 2- mallissa löytyy kolme eri lukonkehyskokoa, jotka ovat seuraavin mallimerkinnöin; S, M ja L. Kaliiperivalikoima alkaa 22-250 aina 7 mm Rem.Mag. kaliiperiin. Esittelyssä olevan kiväärin lukonkehys on L- kokoa.

Sako 85 Finnlight II .300 Win.Mag.

Lukkolaitteen pituus on 232 mm ja leveys 34,12 mm. Lukkolaitteen patruuna-aukko on pituudeltaan 94 mm. Lukkolaitteen vasemmalla puolella sijaitsee lukonpidättimen vapautinpainike, aseen tyyppimerkintä ja aseen valmistusnumero. Lukkolaitteen alapuolella sijaitsee lippaan ohjaimet, lippaansalpa, rekyylivastimen ura ja laukaisulaite. Rekyylivastin asettuu lukkolaitteen ja tukin väliin etumaisella tukin ja lukkolaitteen kiinnitysruuvilla. Lukkolaitteen oikealla puolella on varmistin ja lukon kammen vapautinpainike. Lukkolaitteen päälle on koneistettu Sakon tutut lohenpyrstöurat kiikaritähtäimen jalustoja varten. Lukkolaite piippuineen ja kiväärin tukki kiinnitetään yhteen liipasinkaaren kahdella torx-ruuvilla.

Sako 85 Finnlight 2 lukko

Lukon runko on peräkappaleen kanssa 230 mm pitkä ja  17.60 mm paksu. Lukossa on kolme sulkuolkaa. Lukkorunko on valmistettu yhdestä teräskappaleesta. Lukkorungon iskupohjan syvyys on reilut 3 mm. Iskupohjassa on sulkukappaleen hylsynvetimen kynsi (ulosvedin), iskurin reikä ja ohjainura. Lukko toimii mekaanisesti kontrolloitua syöttöä mukaillen. Kontrolloidulla patruunan syötöllä ehkäistään mahdolliset patruunoiden kaksoissyötöt. Patruunan tai ammutun hylsyn poistamisessa ampuja voi kädenliikkeellä säätää ammutun hylsyn poistonopeutta. Lukon avauskulma on 70 astetta.

Lukko puretaan aseen mukana toimitetulla muovisella työkalulla. Lukkorungosta puretaan huoltoa varten sidekappale kiertämällä sitä myötäpäivään, iskurijousen ohjain, iskujousi ja iskuri. Kun lukko on huollettu, kootaan lukko päinvastaisessa järjestyksessä.

Sako- ja Tikka-kivääreiden piiput valmistetaan Riihimäellä kylmätakomalla. Piippujen materiaalina käytetään nuorrutusterästä tai ruostumatonta terästä. Kaikki Sakon kiväärit koeammutaan tehtaalla, ennen kuin kivääri lähtee kuluttajalle. Tehdas antaa alle 1 MOA käyntilupauksen jokaiselle kiväärille käytettäessä Sakon patruunoita. Ase-lehden numerossa 4/2021 asetoimittaja J. Malinen kertoo Sako 100 vuotta artikkelissaan laajemmin Sakon kivääripiippujen ja lukkoaktioiden valmistusmenetelmistä.

Kiväärin uritettu piippu

Esittelyssä olevan Sako 85 Finnlihgt 2 uritetun piipun pituus on 620 mm. Neljän oikealle kiertyvän rihlan nousu on 10 tuumaa. Ruostumaton teräspiippu lukkoaktioineen ja liipaisinkaari on Cerakote- pinnoitteella käsitelty. Piipussa ei ole kierteitä vaimentimelle tai suujarrulle. Vapaasti värähtelevä piippu on kierteellä kiinni lukonkehyksessä. Uritetun piipun etuina mainitaan yleisesti muun muassa seuraavaa; ase saadaan kevyemmäksi (vaikutus tasapainoon), piipun pinta-alan kasvaminen (nopeuttaa piipun jäähtymistä) ja piippu on jäykempi verrattuna samanpainoiseen urittamattomaan piippuun.

Sako 85 laukaisulaite

Laukaisulaite kiinnittyy lukonkehykseen yhdellä kuusiokoloruuvilla kuten kaikissa muissakin 85- malleissa. Etuvedoton laukaisuvastus (laukaisupaine) on säädettävissä 1-2 kg (10-20N) välillä. Tehtaalla laukaisuvastus on säädetty 1,5 kg. 

Varmistin ja lukon kammen vapautin vipu

Varmistin on kaksiasentoinen. Taka-asennossa ase on varmistettu ja lukko on lukittuna. Etuasennossa varmistin on pois päältä ja ase on varmistamaton. Varmistamattoman aseen merkkinä on punainen täplä varmistimen takana. Varmistetun aseen lukon saa avattua varmistimen edessä olevaa lukonkammen vapautinta painamalla.

Sako- kiväärin risuvarmistettu lipas

Metallisen irtolippaan patruunakapasiteetti on neljä patruunaa. Patruunat asettuvat lippaassa kahteen riviin. Lippaan vapautinsalpa on varustettu turvalukituksella (risuvarmennus). Lippaan vapautinsalpaa painettaessa täytyy yhtäaikaisesti painaa myös lippaan pohjasta, jotta lippaan saa irti kivääristä. Lipas voidaan täyttää patruunoilla ylhäältäpäin kahdella eri tavalla: aseen lukon ollessa auki ja lipas kiinni aseessa tai lipas irrotettuna aseesta.

TUKKI

Kiväärin RTM lasikuitutukin vetopituus on 35,5 cm. Valmistajan mukaan aseen tukki on valmistettu uudella RTM- menetelmällä erittäin kestävästä ja kevyestä lasikuidusta, hiilikuidulla vahvistettuna. Uusi materiaali on jäykempi, kevyempi ja parantaa rekyylin hallintaa, tehden isommista kaliipereista miellyttävämpiä ammuttavia, vaikka aseista on saatu entistä keveämpiä. 

Kiväärin perässä on Sakon musta kuminen perälevy. Pistoolikahvassa ja tukin etuosassa on kumiset otepinnat taaten pitävämmän otteen esimerkiksi märissä olosuhteissa. Pistoolikahva muistuttaa hivenen Tikka T3X:n kahvaa. Kahvan päädyssä on muovinen Sakon oma logo. Tukista löytyy myös hihnapidikkeet pikakiinnitettäville hihnalenkeille. Hihnalenkit tulevat aseen mukana. 

RTM- lasikuitutukki säädettävällä poskipakalla

Lasikuitutukin poskipakan korkeus on säädettävissä ammunnan tai metsästyksen aikana painikkeella, joka sijaitsee tukin oikealla puolella poskipakan alapuolella. Säädettävä poskipakka parantaa ampumaergonomiaa. Tukin perän alapuoli on perinteisistä tukkimalleista poiketen varjolinjalla ja vähemmällä materiaalilla. Tukin alaosa on hivenen mallia taktinen, jonka johdosta perän saa mielestäni paremmin tuettua esimerkiksi ampumaradalla käytettäessä takimmaista tukipussia ampumatukena.

AMPUMARADALLA

Ennen ammuntaa olin jo kotona poistanut piipusta tehtaan koeammuntojen jäljiltä jääneet mahdolliset palo- ja vaippajäänteet piipusta. Ampumaradalla "sisään" ammuin piipun ennen koeammuntoja. Yksi laukaus tehdaspatruunalla, jonka jälkeen piipunpuhdistus. Puhdistuksen jälkeen jälleen yksi laukaus ja piipun puhdistus. Viimeisenä kolme laukausta ja uudelleen piipun puhdistaminen. Aikaa tähän toimintaan tietysti kuluu ja joidenkin harrastajien mielestä aivan turhaa, mutta minkäs sitä opituille tavoilleen enää tähän ikään päästyä muutakaan voi. Jotkut harrastajat tekevät uuden piipun sisäänampumisen vieläkin tarkemmin metodein ja puhdistusainein. 

Koeammuin muutamia tehdaspatruunoita 100 metrin kivääriradalla, jonka jälkeen aloitin metsästyspatruunoiden lataamisen ja testaamisen. Tehdaspatruunoilla ammuttaessa Norman Jaktmatchilla kolmen laukausten kasojen koot oli 22-27 mm välillä. RWS:n patruunoilla sain viiden laukauksen keskiarvojen kasaksi noin 40 mm ampujan virheestä johtuen.

Itselataamalla kasojen koot luonnollisesti pienenivät. Testasin latauksia samalla 100 metrin ampumaradalla. Hornadyn 165 grainin GMX- kupariluotien kolmen laukauksen keskiarvoksi sain 29 mm ja lähtönopeutta noin 930 m/s. Barnesin 165 grainin TTSX- kupariluodeilla sain kolmen laukauksen kasaksi parhaimmillaan kuuden millimetrin kasaa reilun 905 m/s lähtönopeudella. Barnesin luodeilla kasojen koot vaihtelivat 6-29 mm välillä nopeuden noustessa. Kivääristä löytyi oikeilla komponenttivalinoilla erinomaista tarkkuutta ja lataustestit on vielä tätä kirjoittaessa kesken. Seuraavaksi pitäisi testata Sakon Blade- kupariluoteja.

JAHDISSA

Naaraspeura ruokaili puidulla viljapellolla ja aina silloin tällöin tarkkaili ympäristöä. Peura eteni laiduntaessa muutaman askeleen verran. Tuulen suunta kävi siten, että montaa metriä ei peuran tarvitse enää edetä, kunnes metsästäjän haju tunkeutuu eläimen sieraimiin. Olin katetussa, mutta muuten avonaisessa korkeassa jahtitornissa pellon laidalla. Odottelin parasta ampumapaikkaa tai paremminkin parempaa peuran asentoa ampujaan nähden. Peura sai hajun lihanhimoisesta saalistajasta - ihmisestä. Häntä pystyyn ja muutama juoksuaskel lähemmäksi tornia. Peura pysähtyi ja yritti saada selville suunnan, mistä ihmisen haju tuli sieraimeen. Peura kääntyi nyt paremmin ammuttavaksi. Puristin liipaisimesta ja kivääri lähetti kupariluodin matkaan. Rekyylin voimasta peura katosi ristikosta. Muutama jalan heilahdus pellossa paljasti naaraspeuran olevan kyljellään puitua maata vasten. Ampumamatka oli noin 70 metriä. Barnesin 165 grainin kupariluoti oli osittain hajonnut lävistäessään eläimen ruhon. Muutama sirpaloitunut sakara löytyi ruhon paloittelun yhteydessä. Luodin osumakohta, energia ja massa teki tehtävänsä. Pitkää kuolinjuoksua ei tällä kertaa tapahtunut. Tapahtuman jälkeen jäin kuitenkin miettimään Barnesin ttsx:n luodin kestävyyttä, varsinkin kun kyseessä oli magnum-kaliipereihin suunniteltu luoti. Luoti ei pysynyt koossa osuessaan kohteessa. En kuitenkaan hylännyt heti ensikokemuksella kyseistä latausta ja luotia, koska olin alun perinkin tarkoittanut kivääri-patruunayhdistelmää pitkille noin 200 metrin etäisyyksille, enkä alle 100 metrin etäisyyksille.

Sako Finnlight II .300 Win.Mag. peurajahdissa

Marraskuun lumettomalle viljelykselle piti mennä hyvissä ajoin ennen pimeää. Hivenen oli kuitenkin pakkashuurretta maassa antaen vähäistä valoa ennen pilkkopimeää. Peurat saapuivat peltoon ruokailemaan ennen pimeää. Valitettavasti peurat olivat sen verran etäällä, että jatkoin odottelua. Yhdellä vasalla laiduntaminen kääntyi kohti jahtitornia. Vasa ruokaili tornista katsoen pellon syvimmässä kohdassa vain osa selkää näkyen. Vielä piti odotella hetken aikaa, ennen kuin peura nousisi ylemmäs peltoon. Muutama minuuttikin on pitkä aika. Nyt vasa nousi kokonaan näkyviin, mutta kulki valitettavasti suoraan kohti tornia. Vielä piti odotella eläimen kääntymistä helpommin ammuttavaksi.

Sako 85 Finnlight 2 varustettuna Steinerin 4-16x56 kiikaritähtäimellä

Hetken päästä vasa kääntyi ja nyt oli etulapa hyvin linjassa ampujaan nähden. Puristin liipaisimesta ja kova laukausääni levisi pitkin peltoalaa. Laukauksen jälkeen pellolla olevat muut peurat säntäilivät kuka minnekin ja kohteena oleva peuranvasa katosi laukauksen jälkeen näköpiiristä. Vasa löytyi kuitenkin juuri siitä kohtaa, mihin ammuin. Ammuin valkohäntäpeuranvasan hämärässä 170 metrin etäisyydeltä. Tällä kertaa luoti mitä ilmeisemmin pysyi ehjänä lävistäessään eläimen, koska mitään luodin sirpaleita ei ruhosta löytynyt ja osumajälki oli siisti.

LOPUKSI

Mieleinen omistamani suurriistakivääri on vanha Sako L61R kaliiperissa .338 Winchester Magnum. Kivääri on klassinen mustatuilla hyvin kiillotetuilla metallipinnoilla ja pähkinäpuutukilla. Kyseinen kivääri on aikoinaan valmistettu erilaisemmissa tehdasolosuhteissa, kuin tämän päivän robottitekniikalla steriileissä teollisuushalleissa tehdyt kiväärit. 

Esittelyn kivääri on steriili työkalu, mikä ei ole vielä herättänyt erityisiä tuntemuksia. Kivääri on kuitenkin työkaluna toimiva ja käytettävyydeltään vanhoja Sakon malleja parempi. Tämäkin malli on tosin jo vanhentunut. Kivääristä esittelyä kirjoittaessa sain Sakolta tietooni, että Sako 85- mallin valmistus on lopetettu.

Vanhemmissa isompi kaliiperisissa kivääreissäni ilman vaimenninta tai suujarrua ampuessa on monesti aseen rekyyli vastenmielinen. Varsinkin istualtaan tuelta ammuttaessa. Kova, mahdollisesti ampujalle kipua aiheuttava rekyyli vaikuttaa aseen kohdistamiseen tai yleensä aseella osumiseen heikentävästi. Ihmisen kipumuisti pyrkii siis ottamaan vastaan rekyylin ennakoivasti, jolla on negatiivinen vaikutus hyvään ampumatulokseen. Esittelyn suhteellisen kevyessä magnum-kiväärissä tukki ja kuminen perälevy vaimentavat hyvin ampujaan kohdistuvan rekyylin. 

Sako 85 Finnlight 2 on Cerakote- pinnoitteella käsitelty säänkestävä tasapainoinen metsästyskivääri, jota on ergonomisesti miellyttävä käyttää hyvin suunnitellun tukin ja sen säädeltävyyden takia. Tukin etuosan alapuoli on tasainen, mikä lisää ampumamukavuutta ja vakautta kevyellä kiväärillä tuelta ammuttaessa. Pistoolikahvan ja tukin etuosan pitokohdista saa varman ja pitävän otteen. Tukin poskipakan korkeutta on helppo säätää tarpeen mukaan. 

Omat havainnot pitkän uritetun magnum-piipun hyödyistä on esittelyn kiväärissä hyvän tasapainon lisäksi pitävä ote aseen piipusta kivääriä siirrettäessä lataamattomana muun muassa asekaapissa tai jahtitornissa. Sen sijaan vähäisistä laukausmääristä johtuen en havainnut eroja lämpöväreilystä tai piipun jäähtymisestä muihin suurriistakivääreihini verrattuna. 

Sako 85:n lukkoaktion toiminta on tuttua ja varmatoimista. Risuvarmistettu ja helposti täytettävä kaksirivinen lipas on toimiva lipasratkaisu. Lippaan voi täyttää irrallaan aseesta tai lippaan ollessa kiinni aseessa. Aseesta voi poistaa patruunat turvallisesti aseen ollessa varmistettuna. Finnlight 2 kiväärin tukki on kuitenkin se, mikä tekee tästä kivääristä perusmallin kivääriä paremman. Hyvän tukin lisäksi kivääri on tarkkakäyntinen ja helppohoitoinen. 

Sako 85 Finnlight II .300 Winchester Magnum

Yksi jahtikausi muutaman peuran otannalla kertoo kuitenkin sen, että kivääri tarvitsee vahtimismetsästyksessä kierteet äänenvaimentimelle tai vähintään suujarrulle. Ehkä tähänkin kivääriin ja kaliiperiin tulee käytön ja onnistuneiden metsästystilanteiden lisääntyessä enemmän niitä tuntemuksia.

Teksti ja kuvat; P.O.

Käytetyt lähteet; Sako Oy ja kiväärin käyttöohjekirja

Beretta Alpentrack reppu

Vahtimismetsästyksen yksi oleellinen asia on pysyä vahdin aikana mahdollisimman hiljaa aiheuttamatta ylimääräisiä ääniä ympäristöön. Äänettömyys on tärkeää metsästäjälle, jotta metsästäjä kuulee mahdollisimman tarkkaan äänet lähialueelta ja mahdollisen saaliseläimen lähestymisen, jo ennen kuin eläin on havaittavissa näköaistein. Toinen tärkeä seikka äänettömyydessä on luonnollisesti se, ettei saalistettava eläin kuule metsästäjää ja pakene paikalta.

Beretta Alpentrack

Metsästysreppuja on monenlaisia. Suomessa reput on pääsääntöisesti suunniteltu liikkuvaan metsästykseen tai retkeilyyn. Paikalla olevaan metsästykseen löytyy kyllä esimerkiksi reppujakkaroita. Reppuja ei ole kuitenkaan suunniteltu ensisijaisesti materiaalien äänettömyydellä  tai kahisemattomuudella. Keski-Euroopassa on sen sijaan ollut jo vuosikymmeniä, ellei jopa satoja vuosia reppuja, jotka on valmistettu kahisemattomasta villakankaasta. Olen aiemmin esitellyt nordichunt- blogisivuillani villakankaasta tehdyn asepussin.. 

Reilu vuosi sitten Beretta Eurooppa lähestyi sähköpostilla talven tarjouskampanjoilla ja löysin tarjousten joukosta aiheen repun. Reppuja oli tarjouksessa kahta kokoa, 25 ja 45 litran tilavuuksilla. Tällä kertaa esittelen Beretan tarjouksesta löytämäni vettähylkivästä villakangasseoksesta tehdyn Beretan 45 litran metsästysrepun. Seoskangas on 40% villaa ja 60% polyesteriä. Repun mitat on; 55x53x18 cm ja paino 1240 grammaa.

Repun päälokero on suljettavissa kiristettävällä narulla, repun läpällä ja läpän metallinapilla. Repun kaksi etutaskua on myös suljettavissa läpällä ja samanlaisella metallinapilla. Lisäksi repun takana kantajan selkää vasten löytyy vielä yksi avoin lisätasku. Lisätaskun käytölle en oikein löytänyt muuta kuin jotain satunnaista käyttöä. Repussa on kolme hihnaa; repun yläosan kantohihna ja kaksi selän säädettävää kantohihnaa. Selän kantohihnojen sisäpuoli on nahkaa, jolla estetään hihnojen liukuminen olkapäiltä. Säädettävistä hihnoista löytyy myös nahkaiset tarrakiinnikkeet kiväärin hihnalle, ettei kivääri lipsahda kantajan olkapäältä.

45 litran reppuun mahtuu hyvin varusteita

Repun metalliset napit ja kantohihnojen metallisoljet ovat kokoonsa nähden raskaat ja kolahtavat äänekkäästi osuessaan avonaisen jahtitornin lattiaan ja seinärakenteisiin. Tuunaamalla napit puisiksi ja teippaamalla hihnojen metalliset soljet voisi kolahdusääniä saada hivenen hiljaisemmaksi. Pienempi 25 litran reppu olisi varmasti kätevämpi käsitellä jahtitorneissa ja kytiskopeissa. Isommassa repussa on kuitenkin tilaa paremmin varavaatteille, katselukiikareille, vetoliinalle ja muille metsästysvarusteille. Aiempiin pienempiin reppuihini on järjestelmäkameran ahtaaminen aina muodostunut ongelmaksi. Tähän reppuun saa kameran paremmin mukaan metsästysreissuille.

Pienemmille katselukiikareille on oma tasku

Reppu on mukava kantaa selässä lyhyille siirtymille jahtitorneihin ja kaadetun riistan äärelle. Tilaa repussa on riittävästi. Pidemmille vaelluksille on sitten kuitenkin omat paremmat reput. Tämä reppu on ilmeisesti suunniteltu Beretan toimesta, mutta valmistettu Kiinassa ja valmistuspaikan myös huomaa reppua tarkemmin tutkiessa ja käyttäessä. Seoskankaan takia reppu ei ole yhtä hiljaista materiaalia kuin aiemmin esittelemäni villakankaasta tehty asepussi. Kangas on myös ohuempaa, eikä näin ollen vaimenna riittävän tehokkaasti repussa olevia raskaampia ja materiaaliltaan kovempia tavaroita, jotka sitten kolahtavat osuessaan jahtitornin lattiaan.

Reilun vuoden käyttäjäkokemusten jälkeen en ole vielä löytänyt täydellistä reppua kyttäysjahtiin. Katseeni kohdistuu edelleen saksalaisiin nettikauppoihin, joista voisi hyvällä tuurilla löytää alennuksesta se täydellinen, vahtimismetsästykseen suunniteltu, kooltaan oikean kokoinen, äänetön ja laadukas villakangas(loden)reppu. Tätä reppua en enää käytä vahtimismetsästyksessä, koska mainitsemani repun metalliosat kolahtavat aina silloin tällöin äänekkäästi jahtitornin seinä- ja lattiarakenteisiin karkottaen lähellä olevan riistan. Sen sijaan lyhyillä reissuilla peltojen laitamilla koiran kanssa metsästettäessä reppu ajaa hyvin asiansa ja reppuun mahtuu isompikin rusakko - jopa kaksi.

Teksti ja kuvat; P.O.

Aseen tukin vahaaminen

Puunsuojaamiseen on monta vaihtoehtoa. Puun öljy- tai lakkapinnan lisäksi vahaus. Olen aiemmin kirjoittanut aseen tukin öljyämisestä täällä ja täällä. Aseen puuosien öljyämisen jälkeen olen vielä suojannut öljytyn pinnan vahaamalla puuosat muutamaan kertaan. Vahaa olen levittänyt myös tukin sisäpuoleisille pinnoille kuten esimerkiksi piippukourut ja etutukin piippua ja metalliosia vasten olevat puuosat. Jos en ole heti ehtinyt öljytä ostamaani aseen tukkia, niin olen ainakin vahannut aseen puupinnat, jolloin puulle on jonkinlainen suoja sään vaihtelulle. Vahat yleensä myös suojaamisen lisäksi hoitavat puupintaa. Vahaaminen samalla puhdistaa vahattavan pinnan.

Esittelyn vahat

Monet käyttämistäni vahoista soveltuvat käytettäväksi myös metalli- ja nahkapinnoille. Vahan olen levittänyt pinnalle joko nukkaamattomalla / pehmeällä kankaalla tai neljän nollan teräsvillalla. Hetken päästä vahan levittämisen jälkeen olen lopuksi valmistajan ohjeiden mukaan kiillottanut vahatun pinnan puhtaalla nukkaamattomalla kankaalla. Vahojen käyttöohjeissa on eroja vahan kuivumisen odottelun osalta ennen lopullista kiillotusta. Aseen karhennuksiin levinneet vahan jäämät olen rapsutellut pois hammasharjalla tai vastaavalla harjalla. 

Alla muutamia vahoja (hyvine ja huonoine puolineen), joita olen käyttänyt puuosien vahaamiseen. Jotkin vahat ovat mielestäni kestävämpiä vahatulla pinnalla kuin toiset. Kaikki alla luettelemani vahat ovat hyviä - tai ainakin parempia puun pinnalla kuin ilman vahaa. Näitä vahoja voit käyttää myös muissa harrastevälineissä, kuten esimerkiksi puukoissa, soittimissa, nahkatuotteissa ja urheiluvälineissä. Huonekaluja unohtamatta. 

Ennen vahan käyttöä lue valmistajan käyttöohjeet!

RENAISSANCE

Renaissance vaha

Tämä englantilainen vaha on saanut kuninkaallisen hovihankkijan (By Appointment To H.M. The Queen) oikeudet ja vahaa käyttää museoesineiden suojaamisessa muun muassa British Museum. Tuotteen valmistajan mukaan vahaa käyttävät museoiden työntekijät ja restauroitsijat mm. huonekaluissa, maalauksissa, nahkatuotteissa, metalleissa, marmorissa, eläinten luiden tai luutuotteiden suojaamisessa. Vaha raikastaa värejä ja antaa pehmeän kiillon. Vaha levitetään suojattavaan pintaan kankaalla, jonka jälkeen myös kiillotus puhtaalla nukkaamattomalla kankaalla.

+ monikäyttöinen 

+ helposti levitettävä

- vaatii hyvän tuuletuksen käytettäessä sisätiloissa

- hintava / kalleimpia vahoja

PROMAAKARIN TUKKIVAHA

Suomalainen tukkivaha

Kotimainen vaha, jota olen käyttänyt eniten aseiden puuosien suojaamiseen. Kyseessä on 100% luonnontuote. Vahaa on turvallista käyttää ilman suojaimia. Ikääntyessä saattaa purkissa oleva vaha muuttua kovemmaksi, mutta vahaa lämmitettäessä esimerkiksi hiustenkuivaajalla pehmenee vaha helpommin levitettäväksi puun pinnalle. Vaha levitetään suojattavaan pintaan kankaalla ja annetaan kuivua neljän tunnin ajan, jonka jälkeen kiillotus puhtaalla nukkaamattomalla kankaalla. Lopullisen kiillotuksen voi tehdä uudelleen kahdeksan tunnin jälkeen.

+ kotimainen

+ kestävä puun pinnalla

+ luonnontuote

- työteliäs levitettävä

TRADE SECRET Burnishing Cream

Trade Secret Burnishing Cream

Englantilainen perusvaha. Vaatii käytettäessä kunnolla tuulettuvan tilan. Haju muistuttaa kenkävahaa, mutta on  huomattavasti voimakkaamman hajuinen. Vaha levitetään suojattavaan pintaan kankaalla, jonka jälkeen kiillotus puhtaalla nukkaamattomalla kankaalla.

+ helposti levitettävä

+ käy myös nahkatuotteisiin

- vahaa käsiteltäessä käytettävä suojaimia

- vaatii hyvän tuuletuksen käytettäessä sisätiloissa

TRADE SECRET Wax Polish

Trade Secret Wax Polish

Englantilainen perusvaha. Vaatii käytettäessä kunnolla tuulettuvan tilan. Haju muistuttaa kenkävahaa, mutta on  huomattavasti voimakkaamman hajuinen. Ruskeanvärinen vaha, joka myös värjää hivenen vahattavaa pintaa. Vaha levitetään suojattavaan pintaan kankaalla, jonka jälkeen myös kiillotus puhtaalla nukkaamattomalla kankaalla.

+ helposti levitettävä

+ käy myös nahkatuotteisiin

+/- ruskean värinen värjää hivenen vahattavaa pintaa

- vahaa käsiteltäessä käytettävä suojaimia

- vaatii hyvän tuuletuksen käytettäessä sisätiloissa

BIRCHWOOD CASEY Gunstock Wax

Birchwood Casey Gun Stock Wax

Amerikkalainen mm. silikonia sisältävä perusvaha. Vaha sopii myös metalli- ja nahkapinnoille. Levitetään suojattavaan pintaan kankaalla, jonka jälkeen kiillotus puhtaalla nukkaamattomalla kankaalla.

+ helposti levitettävissä

- lyhytkestoisempi puun pinnalla

Alla lopuksi vielä Midway Usan Larry Potterfieldin video aseen vahaamisesta.

Teksti ja kuvat; P.O.

Video; Midway Usa / Larry Potterfield

ELEY Vip Bismuth 12/67 - haulikonpatruuna pienriistalle

ELEY Vip Bismuth

Eley Hawk Ltd. on tunnetuimpia ja vanhimpia haulikonpatruunoiden valmistajia Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Eley on perustettu vuonna 1828 Lontoossa. Alkuvaiheessa yhtiö toimi perheyrityksenä. Vuonna 2002 Eley siirtyi osaksi espanjalaista Maxam Corporationia, jonka kotipaikka on Madridissa Espanjassa. Maxam on Euroopan suurimpia räjähteiden ja haulikonpatruunoiden valmistajia. Esittelyn patruunoista kirjoittaessa selvisi, että Eley on siirtynyt eurooppalaisen Nobel Sport- yhtymän omistukseen, jolla on tuotantoa mm. Espanjassa, Italiassa, Portugalissa ja Ranskassa. Eleyn patruunoita on valmistettu myös Espanjassa, mutta tätä kirjoittaessani on Eleyn haulikonpatruunoiden valmistus siirtynyt takaisin Iso-Britanniaan. 

Iso-Britannia on merkittävimpiä haulikkoampujien maita Euroopassa. Kiekkoampumaradat Yhdistyneessä kuningaskunnassa ovat kotimaahamme verrattuna hienoja puistomaisia urheilu- tai metsästysampumakeitaita erilaisine palveluineen. Brittein saarilla on useita haulikonpatruunoiden valmistajia. Maahan tuodaan paljon haulikoita niin ratakäyttöön kuin myös metsästykseen. Isossa-Britanniassa on vielä jäljellä omaakin haulikon valmistusta, varsinkin arvoaseiden osalta. Briteissä on paljon vanhoja metsästysaseita ja niillä myös edelleen ammutaan. Tämän johdosta kyseisiin aseisiin soveltuvia lyijynkorvaavia patruunoita valmistetaan nimenomaan Isossa-Britanniassa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on maanomistajien-, maaseutu- ja riistanhoitojärjestöt yhdessä BASC- järjestön (The British Association for Shooting and Conservation) kanssa antaneet julki yhteisen lausuman muutama vuosi sitten. Lausumassa toivotaan Yhdistyneen kuningaskunnan patruunanvalmistajia lopettamaan lyijyhaulien ja muovin käyttö haulikonpatruunoiden valmistuksessa viiden vuoden kuluessa. Lyijyn käyttörajoitukset ja kiellot ovat siis tulevaisuutta myös Brittein saarilla. 

Sain maahantuojalta Aseliike Remekseltä esittelyä ja koeammuntaa varten Eleyn Vip Bismuth vismuttihaulipatruunoita kaliiperissa 12/67 32 ja 34 gramman latauksilla. Haulikoko on 32 g latauksessa nro 4 eli 3.1 mm (3.05 mm) ja 34 g latauksessa nro 3 eli 3,25 mm. Eleyn vismuttipatruunat on ollut tuotannossa eri versioina ja kaliipereissa jo 1990- luvulta lähtien. Tehtaan sivujen mukaan patruunoita valmistetaan kolmella eri 12-kaliiperin latauksella; 28 g, 30 g ja 32 g. Esittelyn 34 g latausta ja haulinumero kolmea ei tehtaan sivuilla mainita. Patruunat on suunniteltu lyijynkorvaaviksi patruunoiksi pienriistalle ja käytettäväksi erityisesti vanhoihin haulikoihin, joissa on usein alle 70 mm patruunapesä. Eley Vip Bismuth- patruunat käyvät kaikille supistuksille ja haulikoille, jotka on koepaineistettu savuttomalle ruudille (NITRO). Eley Vip Bismuth patruunaa saa tehtaan sivujen mukaan myös kaliipereissa 20 ja 16.

Eleyn  haulikonpatruunoiden komponentit on Maxamin omistuksen aikana valmistettu suurimmalta osin Espanjassa Maxamin tehtaalla Vizcayassa. Patruunoiden latausprosessi tapahtuu tätä kirjoittaessa Eleyn päätehtaalla Birminghamissa Englannissa. Nyt esittelyssä olevat patruunat on kuitenkin valmistettu patruunarasian tietojen mukaan Euroopan Unionin alueella. Valmistusmaa on siis jätetty tarkemmin mainitsematta. Haulikon patruunan rakenne koostuu seuraavista komponenteista; 16 mm messinkikannasta, nallista, kierrätettävästä muovihylsystä, ympäristöystävällisestä huopatulpasta (32 gramman lataus) tai ympäristöön hajoavasta muovikupista (34 gramman lataus), yksikomponenttiruudista (PSB+ lehtiruuti) ja vismutti metalliseoshauleista. Tehdas lupaa 32 g patruunalle lähtönopeudeksi 423 m/s. 

Vismutti (tiheys 9,78g/cm3 ) on metallinen alkuaine ja on koostumukseltaan terästä/rautaa ( tiheys 7,86g/cm3 ) pehmeämpi, raskaampaa ja lähempänä lyijyn painoa kuin teräs. Teräkseen verrattuna vismutin ballistiset ominaisuudet ja toimintaetäisyys ovat paremmat lähtönopeuden ollessa molemmissa samaa luokkaa. Toisaalta rautahaulin etuna vismuttiin on terminaaliballistinen kestävyys. Vismutti ei ole rautaan verrattuna kestävyydeltään samaa luokkaa ja saattaa kohteessa sirpaloitua.

Tällä kertaa aikataulullisista syistä jouduin ottamaan patruunat testikäyttöön väärässä järjestyksessä. Eli ensin otin patruunat jahtiin ja vasta sen jälkeen suoritin patruunoiden testauksen ampumaradalla. 

JAHDISSA

Eley Vip Bismuth 12/67 32 g nro.4 ja  Arrieta 12/70 sivulukkohaulikko

Kiertelin koirani kanssa metsästysalueellani olevia metsälampia kanalinnustuksen lomassa mahdollisten muuttosorsien varalta. Päivän patikoinnin päätteeksi pääsin viimeisen lammen rannalle. Lammen vastapäätä nousi siivilleen seitsemän sorsan parvi. Parvi otti vauhtia kiertäen lammen vasenta reunaa lentäen kohti paikkaa, jossa olin sorsia vastassa. Sorsaparvi sai jonkin verran nostettua korkeutta ollessaan noin 40 metrin etäisyydellä. Parven viimeinen lintu oli selvästi erillään muista linnuista, jolloin päätin ampua rinnakkaispiippuisella Arrietta- haulikollani kohti viimeisenä lentävää sorsaa. Riittävä ennakko ja laukaus. Sorsa putosi hauliparven osumasta veteen. Koirani oli puuhastelemassa laukauksen aikana omiaan jossain muualla, mutta säntäsi paikalle kuultuaan laukauksen. Sorsa alkoi liikuttaa toista siipeään vasten veden pintaa, jolloin ammuin varmuudeksi vielä toisen kerran. Liike lakkasi hauliparven osuessa sorsaan. Osoitin käteni lintua kohti ja annoin koiralleni eteen komennon. Metsästyslinjainen labradorinnoutaja hyppäsi veteen kohti sorsaa ja saatuaan hajun sorsasta kiihtyi koiralla vauhti kohti lintua. Koirani nouti lintuvainaan ja luovutti elottoman sorsan isännälleen.

Metso ammuttu Eleyn Vip Bismuth 32 g ja nro 4 haulikoolla

Syksyn pienriistajahdit jatkuivat metsäkanalintujen parissa. Koirani nosti tällä kertaa kaksi poikametsoa männyn oksille, josta metsot sitten kotkottaen tarkkailivat koirani puuhia. Olin noin 100 metrin päässä ja aloin lähestyä lintuja metsopaisti mielessä. Paikalle päästyäni takaa oikealta lähti metso puunoksalta lentoon. Lintu hävisi nopeasti metsän siimekseen. Vielä piti olla kuitenkin toinen lintu jäljellä ja jatkoin tähyilyä puiden oksille. Muutaman metrin etenemisen jälkeen näin poikametson istuvan männyn oksalla taivasta vasten katsellen maahan päin koirani liikettä. Lintuun oli etäisyyttä noin 15-20 metriä. Tähtäsin kanalintua ja puristin liipaisimesta. Metso putosi oksalta maahan siipiä räpistellen, jolloin koirani nappasi linnun suuhunsa. Räpistelevän linnun antaminen isännälle oli vastentahtoista, olihan koiran mielestä tilanne vielä käynnissä ja lintu elossa. Metson ammuin Merkel 200ET haulikon täyssuppealla piipulla 32 g latauksella ja nro 4 haulikoolla (Instagramissa vahingossa väärä lataus- ja haulikoko). Kaverini ampui urosteeren 34 g latauksella ja nro 3 haulikoolla Finnclassic- haulikolla.

Teeri ammuttu Eleyn Vip Bismuth 34 g ja nro 3 haulikoolla

Lokakuussa oli jokavuotisen merilinnustuksen vuoro Suomenlahdella. Metsästys tapahtui houkutuskuvilta. Ammuin Eleyn Vip Bismuth- patruunoilla kaksi sorsaa. Toisen houkutuskuvilta veteen noin kymmenen metrin etäisyydeltä ja toisen passipaikan yli korkealta ja nopeasti lentävän sorsan reilulla ennakolla. Lintu putosi osumasta kaverini passipaikan eteen. Tässä linnussa oli vielä hivenen elonmerkkejä, jonka johdosta kaverini ampui varmuudeksi lintua vielä kerran. Molempia sorsia ammuin Merkel 200ET haulikollani, 32 g latauksella ja nro 4 haulikoolla. Luonnollisesti myös esittelyn patruunoillakin tulee huteja. Houkutuskuvia vastapäätä nousi siivilleen viiden sorsan parvi. Olin kaislikossa reppu selässä sorsien ollessa jo kovassa vauhdissa ja ammuin selvästi liian taakse parven takimmaista lintua. Eniten kuitenkin harmitti teutarointi kaislikossa reppu selässä. En ole harjoitellut ammuntaa reppu selässä, koska pidän yleensä metsästysliivejä, johon mahtuu muutama ammuttu lintu. Paksut reppujakkaran hihnat hartioilla haulikon perää vasten muuttavat ammuntaa merkittävästi. Eli pitäisi harjoitella ammuntaa kyseinen reppu selässä tai jättää reppu passipaikalle, eikä rämpiä reppu selässä kaislikossa.

Eley Vip Bismuth oli mukana myös merilinnustuksessa

KEITTIÖSSÄ JA AMPUMARADALLA

Haulikonpatruunan toimivuus haulikossa on monen osatekijän summa. Parhaiten käyvän patruunan saa selville testaamalla. Jo pelkän haulikuvion selvittäminen omaan haulikkoon auttaa metsästäjää oikean patruunan löytämisessä. Luotettavaa materiaalia haulien uppouman selvittämiseksi minulla ei ollut, joten patruunoiden testaaminen ampumaradalla jäi ainoastaan lähtönopeuden ja haulikuvion tarkasteluun.

Vasemmalla Eleyn 34 g patruunan komponentit ja oikealla 32 gramman.

Ennen koeammuntaa purin yhden patruunoista ja laskin haulien määrän. 34 g patruuna sisälsi 3,25 mm vismuttihauleja 211 kpl ja 32 g patruuna 3,1 (3,05) mm hauleja 267 kpl. Kaikki metalliseoshaulit eivät ole täysin symmetrisiä ja jotkin haulit olivat hivenen eri kokoisia. 32 gramman latauksessa olevat haulit vaihtelivat 2,9-3,1 millin välillä ja 34 gramman haulit 3-3,25 millin välillä - riippuen siitä kuinka soikea tai pyöreä hauli oli mittauskohdasta. 

Keskellä kolme litistynyttä Eleyn haulia. Vasemmalla kaksi eri valmistajan sirpaloitunutta haulia.

Eleyn haulien muodon vuoksi päätin kokeilla epätieteellistä vasaratestiä teräsalustaa vasten haulien kestävyyden selvittämiseksi. Verrokiksi otin eri valmistajan saman kokoluokan vismuttihauleja, jotka olen ostanut haulikonpatruunoiden itselataamista varten. Pyrin käyttämään samaa vasaran pudotuskorkeutta iskutestissä. Molemmille hauleille tein testin useaan kertaan. Verrokkihauli hajosi pirstaleiksi jokaisella iskukerralla. Eleyn seoshaulit muokkaantuivat aluksi litteäksi, mutta iskun voimakkuutta lisäämällä pirstaloitui lopuksi myös Eleyn haulit. Vasaratestissä näytti kuitenkin siltä, että Eleyn metalliseoksesta valmistetut haulit kestivät iskut paremmin. 

Keittiössä ennen lintujen valmistamista ruoaksi tarkastin osumat ja löytämäni haulit tarkemmin. Sorsan kaularangasta löysin yhden hivenen muotoutuneen, mutta ehjän haulin. Ampumaetäisyys sorsaan oli noin 40 metriä. Metsosta löysin yhden ehjän haulin metson olka- ja korppiluun liittymän välistä. Lisäksi metsosta löysin vielä yhden puolittuneen haulin. Puolittunut hauli oli ennen puolittumistaan läpäissyt linnun rintalihan ja rintalastan, jonka johdosta hauli oli hajonnut. Metson olin ampunut noin 20 metrin etäisyydeltä. Hauleja olisi varmaan löytynyt linnuista enemmänkin, mutta koska valmistin linnut ruoaksi, en lähtenyt lintuja sen enempää leikkelemään terminaaliballistisia tutkimuksia varten.

Metsosta löytämäni ehjä ja puolittunut hauli

Patruunat koeammuin suomalaisten suosituimmalla Valmet 412S 12/70 metsästyshaulikolla. Kyseinen haulikko ja asejärjestelmä valittiin Yhdysvalloissa vuoden aseeksi vuonna 1980. Koelaukaukset ammuin haulikon täyssuppealla piipulla. Piippuparin pituus on 28". Täyssuppeapiippu on käytössä monessa metsästyshaulikossa ja vanhemmissa vismuttihauleilla ladatuissa patruunoissa on saattanut esiintyä haulien murentumista jo sisäballistisessa piippuvaiheessa, jonka takia valitsin koeampumista varten nimenomaan täyssuppean piipun. Lisäksi koeammuin patruunat itselataavalla Beretan A300 Outlander 12/76 haulikolla ja Merkel 200ET 12/70 trap- haulikolla. Beretassa oli puolisuppea tehtaan oma vaihdettava supistaja ja 28 tuuman piippu. Merkel- haulikolla ammuin piippuparin täyssuppealla piipulla. Piippuparin pituus on 30 tuumaa eli 76 cm.

Koeammunta-aseina Valmet 412S, Beretta A300 Outlander ja Merkel 200ET

Patruunat ammuin 120 x 120 kokoiseen tauluun 35 metrin matkalta. Ampumaetäisyyden mittasin laseretäisyysmittarilla. Koeammunnan suoritin tuelta ampumalla. Ampumatukena käytin aseen etu- ja takatukin alla Protektor Modelin ampumatukia. Patruunoiden lähtönopeudet mittasin Caldwell Ballistic Precision luodinnopeusmittarilla (V2,5). Ulkolämpötila oli testin aikana  +10 astetta. 

Valmet 412S haulikossa kävi parhaiten 32 gramman latauksella olevat patruunat. Aukkojen keskiarvon ollessa 1 ja osumaprosentin 61. Tiheyden suhdeluku oli 1.84. Mitatun (V2.5) lähtönopeuden keskiarvo oli 421 m/s. 34 gramman latauksella aukkojen keskiarvo oli 3,5, osumaprosentin 63,5 ja tiheyden 1.76. Mitatun lähtönopeuden keskiarvo oli 391 m/s. 

Beretta A300 Outlanderissa esittelyn patruunat antoivat hyvät kuviot molemmilla latauksilla. 32 gramman latauksella aukkojen keskiarvo oli 1, osumaprosentin 64,5 ja tiheyden suhdeluku 1.67. Mitatun lähtönopeuden ollessa 397 m/s. Itselataavalla haulikolla ammuttaessa lähtönopeudet putosivat 24 m/s verrattuna Valmetilla ammuttuihin lähtönopeuksiin. 34 gramman haulilatauksella aukkojen keskiarvo oli 0,5, osumaprosentin 67,5 ja tiheyden suhdeluku 1.74. Lähtönopeuden keskiarvo oli 400 m/s.

Merkel 200ET haulikolla 32 gramman patruunan aukkojen määrä oli 0, osumaprosentti 65 ja tiheyden suhdeluku oli 2.03. Mitattu lähtönopeus 30 tuuman piipusta ammuttuna oli 422 m/s. 34 g patruunan aukkojen määrä 75 cm:n ympyrässä oli kolme, osumaprosentti 73 ja tiheyden suhdeluku 2.22. Lähtönopeus oli 413 m/s.

Näiden alustavien testien jälkeen pitäisi vielä ampua neljä tai viisi kertaa parhaiten käyneen ase ja patruunan yhdistelmä, jotta saisi varmuuden patruunan soveltuvuudesta valittuun haulikkoon. Esittelyn  koeammuntatuloksia pääset katsomaan Koeammunta.net sivujen hakuvalikosta.

YHTEENVETO

Eley Vip Bismuth vismuttiseoshauleja

Vismutti on kaivosteollisuuden louhinnan sivutuote ja raaka-aineena kalliimpaa kuin teräs. Näin ollen vismuttipatruunat ovat myös kalliimpia kuin teräshaulipatruunat. Tehdasvalmisteisten standard steel-  luokan teräshaulipatruunoiden tehokkuutta vanhemmissa haulikoissa rajoittaa C.I.P- organisaation määrittelemät lähtönopeusrajoitukset, jonka johdosta standard steel- teräshaulipatruunoiden maksimi lähtönopeus on 425 m/s. Teräshaulipatruunoita ei myöskään suositella käytettäväksi puolisuppeaa suppeammassa piipussa. Eleyn Vip Bismuthilla on siis muutamia hyviä etuja teräkseen verrattuna. Eleyn vismuttipatruunoilla on lähtönopeus samaa luokkaa kuin nopeimmissa tehdasvalmisteisissa standard steel- teräshaulipatruunoissa. Vismuttihauleissa on tiheämpi/raskaampi rakenne (lähempänä lyijyä), mikä mahdollistaa tehokkaamman tappotehon hivenen pidemmille etäisyyksille. Lisäksi vismuttipatruunaa on mahdollista ampua myös tiukemmista supistajista. Metsästyskäytössäni vaadin haulikonpatruunoiltani ensisijaisesti hyvää osumakuviota ja ripeää lähtönopeutta. Haulimateriaalin osalta minulla ei ole ehdottomuuksia. Eleyn vismuttipatruunat, riippuen käytetystä haulikosta, antoi koeammunnoissa erinomaista osumakuviota reippaalla lähtönopeudella. Eleyn Vip Bismuth osoittautui käytössä hyvin toimivaksi lyijyn korvaavaksi metsästyspatruunaksi, niin moderneissa kuin myös vanhemmissa haulikoissa.

Teksti ja kuvat; P.O.

Käytetyt lähteet; Eley Hawk ltd.