maanantai 20. huhtikuuta 2020

Jälleenlatausholkkien puhdistaminen

Holkit valmiina puhdistusta varten.
Hylsyjen supistaminen on yksi jälleenlataamisen tärkeä työvaihe. Ammutut hylsyt voidaan joko kokosupistaa tai kaulasupistaa. Jälkimmäinen pidentää hylsyn käyttöikää ja lisää tarkkuuspotentiaalia. Kaulasupistettu hylsy on supistettu vain kaulaosastaan ja pesittyy vain yhteen kyseiselle patruunalle tarkoitettuun kiväärin patruunapesään. Kokosupistaminen supistaa tai muokkaa hylsyn kokosupistusholkissa alkuperäiseen hylsymittaan. Kokosupistettu hylsy on alkuperäisessä mitassaan varmatoimisempi ja pesittyy sekä poistuu varmemmin patruunapesästä.

Hylsyn voiteluaineita
Ennen kuin hylsyjä ryhdytään supistamaan, täytyy hylsyt esikäsitellä ja yksi näistä vaiheista on hylsyjen voitelu voiteluaineella. Jos hylsyä ei voitele tai säästää liiaksi voiteluainetta, juuttuu liian kuiva hylsy varmasti jossain vaiheessa latauspuristimen supistusholkkiin. Hylsyjä ei tule kuitenkaan voidella liikaa, koska liiaksi voidellut hylsyt eivät supistu alkuperäiseen mittaan välttämättä oikealla tavalla. Liika voiteluaine hylsyssä vaikeuttaa myös ruudittamisvaihetta. Lisäksi liian suuri määrä voiteluainetta kerää epäpuhtauksia supistusholkkiin ja näin ollen lisää supistusholkin puhdistamisen tarvetta.

Olen voidellut hylsyt Lymanin öljymäisellä hylsynvoiteluaineella ja yksi 60 gramman purkki on kestänyt jo kohta kymmenen vuotta. Ainoa ikävä piirre kyseisessä öljyssä on hylsyn kaulan sisäpuoleinen öljyäminen. Öljyn poistaminen hylsystä supistamisen jälkeen on työlästä. Jos öljyä ei poista kaulan sisäpuolelta, tarttuu ruuditusvaiheessa ruudit hylsyn kaulan sisäpuolelle, vaikeuttaen ruudittamista ja panoksen tasalaatuista syttymistä. Helpottaakseni hylsyn kaulan sisäpuoleisen voiteluöljyn poistamisen tarvetta olen käyttänyt Reddingin hylsynkaulan kuivavoiteluainetta. Reddingin kuivavoiteluaineen tumma grafiitti tarttuu ja värjää hylsyn. Sama aine tarttuu myös supistusholkkiin, kuten myös muut voiteluöljyt ja vaseliinin tyyppiset rasvat ja vahat.

Purettu holkki ja likainen nallipiikki (kuva suuremmaksi klikkaamalla kuvaa)
Uudet jälleenlatausholkit tulisi aina ennen käyttöä puhdistaa teollisuusrasvoista ja mahdollisista tuotantoprosessin aiheuttamista epäpuhtauksista. Jos et ole muistanut tehdä kyseistä puhdistusta ennen holkkien käyttöönottoa, niin viimeistään nyt on aiheellista toteuttaa holkkien puhdistus. Puhdistamalla holkit mahdollisista epäpuhtauksista holkkien käyttöikä pitenee ja latausvaiheessa latauskompponenttien laatu säilyy tarkoituksen mukaisena, eikä ikäviä yllätyksiä pääse syntymään kesken jälleenlatausprosessin. Puhdistamalla latausholkit säännöllisesti saat ladattua helpommin varmatoimisia ja tarkkoja patruunoita. Ennen huoltotoimenpiteitä kannattaa varmuudeksi lukea valmistajan käyttöohjeet.

Supistusholkin pesu ultraäänipesurissa
Ennen puhdistamista tulee jälleenlatausholkki purkaa. Latausholkkien puhdistamistapoja on monenlaisia. Varmatoimisin tapa on ultraäänipesuri. Halvempia ja kuitenkin toimivia tapoja on liottaa latausholkit suljetussa muoviastiassa esimerkiksi palo-/dieselöljyssä tai mineraalitärpätissä. Ennen liottamista holkit voi käsitellä kauttaaltaan jarrujen puhdistusaineella tai jollain muulla rasvanpoistoaineella. Liottamisen jälkeen holkit voi puhdistaa ja kuivata vielä paineilmalla tai pelkästään talouspaperilla. Aina holkkeja ei tarvitse välttämättä edes liottaa, vaan pelkkä puhdistaminen rasvanpoistoaineella ja paineilmalla riittää. Supistusholkkien kyljessä kierteiden kohdalla on yleensä pieni ilmareikä. Kyseinen läpireikä kannattaa puhdistaa esimerkiksi paperiliittimellä tai rautalangan pätkällä. Latausholkkien puhdistamiseen löytyy myös omia holkkien puhdistamiseen tarkoitettuja puhdistuaineita.

Puhdistus- ja voiteluaineet
Kuivauksen jälkeen voi holkit öljytä kevyesti. Suojavoiteluun kannattaa käyttää CLP- tyyppistä öljyä. Huoltotoimenpiteiden jälkeen holkki tulee kasata ja varmistua supistusholkissa olevan nallin poistopiikin oikeasta pituudesta. Piikin oikea pituus tulee tarkistaa valmistajan käyttöohjeista. Puhdistamisen ja mahdollisen varastoöljyämisen jälkeen säilytän jälleenlatusholkkeja kuivassa ja tarpeeksi ilmavassa tilassa holkkien omissa muovirasioissa. Jos holkkeja säilyttää normaalia huoneenlämpöä poikkeavissa olosuhteissa, kannattaa holkkien säilytysrasiaan laittaa mukaan silica-gel kosteudenpoistajapussi.

Teksti ja kuvat; P.O.




keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Lyijyttömät luodit metsästyksessä

Lyijyttömiä vaihtoehtoja metsästykseen
Ensimmäinen hirvi saapui nuolukivelle. Kyseessä oli iso naarashirvi - matriarkka, jota muut hirvet kunnioittivat ja antoivat tilaa. Poikahirvet ja yksi isompi vanhempi uroshirvi, odottelivat vielä mäen päällä omaa vuoroaan alaslaskeutumiselle. Ensimmäinen uroshirvi, joka laskeutui mäeltä oli tappisarvi. Juuri oikeanlainen ja odotettu saalis. Seuramme alueelta oli jaetut hirviluvat käytetty ja nyt oli jäljellä hyllyluvallinen hirvi. Sopimuksen mukaan kyseeseen tuli vain hirvenvasa, tappisarvi, ylivuotinen tai muu tuottamaton hirvi. Tappisarvi oli juurikin sopiva eräksi. Nyt täytyi vain toivoa, että jahdin kaikki palaset osuisivat kohdalleen. Oli kirkas puolipilvinen pimeä joulukuun ilta. Pelto oli puitu, mutta ei käännetty. Ohut pakkaslumi peitti osittain pellon. Puitu vaalea pelto värjättynä vienolla lumisateella loivat mahdollisuuden riistalaukaukselle. Muuta ampumapaikkaa ei luonto pimeän takia suonnut. Naarashirvi hermostui tappisarven ääntelyihin ja liian läheisiin kehonliiikkeisiin. Tällä nuolukivibaarilla ei naarashirven mielestä näyttänyt olevan riittävän hyvää tarjontaa, tai sitten paikallinen seura kävi muuten vain hermoille. Olihan kiimakausi ohi jo kuukausi sitten. Oli aika lähteä muualle ja jättää onnettoman näköinen tappisarvi poikaporukan keskuuteen.

Aiemmin iltapäivästä oli kaksi metsäkaurista kulkenut eri aikaan pohjoiseen. Molemmat metsäkauriit olivat haistaneet tornissa lymyävän jahtimiehen päästyään kahden männyn väliin. Tuuli kävi lounaasta ja hajuni osui täsmälleen mainitsemieni puiden väliin. Naarashirvi loikkasi pellolle. Suunta oli kohti etelää. Kohti kahta mäntyä. Nyt ei ollut aikaa hukattavissa. Piti toimia nopeasti. Mikäli naarashirvi ehtisi puiden väliin, haistaisi hirvi metsästäjän ja mörähtäisi varoitusäänen välittömästi. Otin naarashirven takana olevan uroshirven tähtäimeen. Tappisarvi oli hetken ojanpohjalla ruokailemassa ja ampumakulma oli pimeässä sen verran huono, etten viitsinyt hirveä ampua. Odotin uroshirven nousevan ojanpohjalta. Samanaikaisesti naarashirvi lähestyi puiden väliä, josta hirvi saisi hajun tornissa olevasta metsästäjästä. Uroshirvi nousi ojasta ja otti muutaman askeleen naaran perään. Naarashirvi ynähti ja uroshirvi pysähtyi - laukaus kajahti ja hirvet säntäsivät juoksuun. Uroshirvi yritti pysyä naaraan perässä, mutta vauhti loppui kesken ja hirvi alkoi huojua. Tiesin osuneeni hirveen ja odottelin hirven kaatumista samalla hirven reaktiota katselukiikareilla seuraten. Hirvi huojui ja kaatui maahan noin 50 metrin päähän ampujasta. Vielä muutama syvä hengenveto ja hiljaisuus. Hirvijahti oli päättynyt. Osuma ei ollut täydellinen, vaan hivenen liian takana. Barnesin Tipped tsx .338 Win. Mag. kupariluoti osui 840 m/s vauhdilla viistottain hirveen hajottaen maksan ja hivenen pötsiä. Luodin ulostulo hirven vasemmasta kyljestä teki hyvän ja helposti seurattavan verijäljen.

Tappisarvi (kuvat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa)
Viikko hirven ampumisen jälkeen olin jälleen samassa jahtitornissa. Tällä kertaa oli vuorossa valkohäntäpeurat. Normaalin vahtimismetsästysvarustuksen lisäksi otin mukaan peurapillin. Oli joulukuun kymmenes päivä ja kiimakausi peurojen osalta ohitse. Päätin kuitenkin testata, olisiko pillillä mitään vaikutusta jahdissa onnistumiseen. Puolen tunnin tornissa istumisen jälkeen puhalsin pilliin ensimmäisen kerran. Pidin vartin verran taukoa ja puhalsin uudelleen lyhyen törähdyksen. Seuraavaksi pidin puolen tunnin tauon ja säädin pilliä nuoremman pukin äänelle. Yksi lyhyt puhallus. Tornin vasemmalla puolella taimikossa rapisi, mutta mitään ei näkynyt. Vartin päästä uusi lyhyt puhallus samalla pillin asetuksella. Jälleen kuului rapinaa pakkasen puremasta paljaasta metsämaasta. Puusta pudonneet lehdet ja risut kuuluivat nyt selkeämmin liikkujan jalkojen alla.

Pimeys valtasi aluetta ja nyt olin metsän suuntaan pelkkien äänien varassa. Pellolle ja 92 metrin päässä olevalla sokerijuurikaskasalle oli vielä näköyhteys. Jotain heilahti taimikon ja pellon rajalla. Sorkat rapisivat puidulla pellolla ja hirvieläimen sivuprofiili oli peurapukin. Raamit olivat sonnimaiset ja eläimen pää kantoi komeaa kruunua kohti sokerijuurikkaita. Tietysti pukki käänsi juurikaskasalla kehonsa siten, ettei minulla ollut muuta näköpiirissä kuin peuran takapuoli. Vielä näkyi kuitenkin hyvin peurapukin häntä valkoista peräpeiliään vasten. Säädin kiväärin optiikan suurennoksen sopivaksi ja valopisteen himmeimmälle asetukselle. Nyt täytyi vain odotella peuran kääntävän kyljen kohti ristikkoa.

Pukki heilutteli sarviaan sokerijuurikkaan syömisen lomassa. Ilmeisesti juurikaskasasta osa vierähti kasan vasemmalle puolelle kesken eläimen ruokailun. Tavoitellessaan karanneita juurikaspaloja käänsi peurapukki kyljen osittain näkyviin, Nyt tuli tilaisuus. Puristin liipaisimesta. Laukausääneen jälkeen kuului epämääräistä rapinaa pellolta. Vaihdoin kiväärin nopeasti katselukiikareihin yrittäen seurata pukin mahdollista kuolinjuoksua. Mitään en nähnyt, enkä kuullut. Tilanne oli nopeasti ohi. Enpä ollut ihan varma riistalaukauksesta. Kylki ei ollut täysin ampujaa kohti, vaan viistosti. Olin yrittänyt osua peuraa etulapaan.

Hetken odottelun jälkeen pakkasin varusteet mahdollisimman äänettömästi reppuuni. Laskeuduin tornista alas niin hiljaa kuin pystyin. Mikäli peura oli haavakkona lähialueella, niin en halunnut hätistellä peuraa kauemmaksi turhalla metelöinnillä. Juurikaskasalle päästyäni olin helpottunut. Komea kahdeksanpiikkinen peurapukki makasi kasan vieressä. Barnesin 338 Win.Mag. 225 grainin Tipped tsx- luoti oli lävistänyt pukin vasemman etulavan ja tullut peuran kaulan kautta ulos. Ilmeisesti pukki oli osuman jälkeen juossut refleksimäisesti kyljellään maassa, aiheuttaen pellolla kuolinjuoksun ääniä.

Peurapukki ja viimeinen ateria.
Jahtitapahtumien jälkeen siirrytään otsikon aiheeseen. Käsittelen asiaa tuotannollisilla viljemmillä tapahtuvan metsästyksen näkökulmasta. Aiheen luoteihin olen siirtynyt eri kiväärikaliipereissa kokemusten myötä koko ajan enemmän - osittain pakostakin. Kupari- ja messinkiluodit saattavat tulevaisuudessa olla ainoat lailliset vaihtoehdot, mikäli lyijyn käyttö metsästyksessä kielletään. Olenpahan valmiina mahdolliseen muutokseen.

Lyijyttömissä metsästykseen suunnitelluissa luodeissa käytetään yleisesti kuparia ja messinkiä. Näistä suosituimpia metsästyskäytössä on kupariluodit. Kupariluodit eivät ole välttämättä täyttä kuparia, vaan metalliseoksia, joissa on muun muassa sinkkiä tai aiemmin mainitsemaani messinkiä (kuparin ja sinkin seos). Monoliittisissa kupariluodeissa ei ole vaippaa, kuten esimerkiksi lyijyluodeissa. Lähes kaikki tämän päivän kupariluodit on tunnistettavissa polymeerikärjestä ja monessa luodissa on myös veneperä. Polymeerikärki ja veneperä yhdessä parantavat luodin ballistiikkaa. Lisäksi polymeerikärjen toisena tehtävänä on toimia luodin ontelon avaajana, joko sienimäiseksi tai neljään sakaraan. Riippuen siitä kuinka luodin toiminta kohteessa on suunniteltu. Kupari on materiaalina lyijyä kevyempää. Keveyden takia samanpainoiset kupariluodit ovat lyijyluoteja pidempiä. Keveydestä ja pituudesta huolimatta kupariluoti säilyttää massansa paremmin, eikä sirpaloidu samalla tavalla, kuin monet lyijyluodit. Kupariluodit ovat kehittyneet alkuajoistaan, jolloin muun muassa Barnesin TSX- luotien sakarat saattoivat irrota nykyisiä luoteja helpommin.

Kupariluotipatruuna ja naarashirvi
Olen jo muutaman vuoden käyttänyt sorkkariistajahdeissa kupariluotia metsästyspatruunoissani, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kuluneella metsästyskaudella olen ampunut useita hirvieläimiä aiheen luodeilla. Käyttämäni kaliiperit ovat olleet 338 Win.Mag, 30-06 Springfield ja 308 Win. 30- kaliiperit ovat ainoat, joissa olen käyttänyt myös tehdasladattua patruunaa (Sellier & Bellot eXergy Blue). Lyijyttömiä tehdaspatruunoita olen käyttänyt riistan ruokintapaikoilla, joissa ampumaetäisyydet ovat olleet 30-100 metrin etäisyyksillä. Perinteiselle 308- kaliiperille löytyy normaalietäisyyksille ammuttaessa tehdaspatruunoista hyviä lyijyttömiä vaihtoehtoja, joissa luodin lähtönopeuden ei välttämättä tarvitse olla markkinoiden nopein patruuna. Hitaammilla patruunoilla mahdollinen lihahukkakin saattaa olla vähäisempää.

Kupariluotien tarkkuus on pääsääntöisesti erinomaista tai ainakin sorkkariistalle riittävää. Vahtimismetsästyksessä saattaa riistalaukaus kohdistua hirveen, peuraan tai metsäkauriiseen. Tämän johdosta olen valinnut 30- kaliiperisissa keskiarvon kupariluodin painolle. Omalla kohdalla keskiarvo on 150 grainia eli 9,7 grammaa. 338- kaliiperissa suunta saattaa olla tulevaisuudessa nykyistä 225 grainin luotia kevyempi. Kevyemmälle kupariluodille saa helpommin nopeutta ja luodin avautumiselle toimintavarmuutta pidemmille yli 150 metrin etäisyyksille.


Kauris nurin tehdasladatulla kupariluodilla


Kupariluodin mahdolliset ongelmat verrattuna lyijyluotiin on pidemmille etäisyyksille ammuttaessa, jolloin kupariluodin nopeuden laskiessa luodilla ei välttämättä ole riittävää nopeutta kontrolloituun ja nopeaan avautumiseen. Mikäli luoti ei avaudu eläimessä, heikentyy luodin tappoteho kapean haavakanavan johdosta ja eläimen pakomatka (kuolinjuoksu) pitenee huomattavasti. Mitä pidemmälle ehtii eläin pakenemaan, sen vaikeampaa ja hitaampaa on löytää eläin. Alla kuva Norman lyijyttömän luodin avautumisesta eri etäisyyksillä ja kaliipereilla.

Norma Ecostrike luodin avautuminen
Metsästäjien tulee tiedostaa edellä oleva asia lyijytöntä luotia valittaessa, mikäli aikoo ampua hirvieläimiä normaalia pidemmille etäisyyksille. Lyijystä kupariin siirryttäessä kannattaa tuolloin siirtyä samalla myös kevyempiin lyijyttömiin hirvilaillisiin luoteihin, joissa on enemmän lähtönopeutta. Lyijyttömiä tehdaspatruunoita ammuttaessa 30-06- kaliiperilla metsästävät ovat paremmassa asemassa verrattuna 308- kaliiperilla metsästäviin. Samanpainoisilla luodeilla ladatuilla 30-06 patruunoilla on korkeammat lähtönopeudet, jolloin luodilla on suorempi lentorata, tehokkaampi iskuenergia ja luodin suunniteltu avautuminen on varmempaa pidemmille etäisyyksille ammuttaessa. Metsästyspatruunoiden hintaerot mainitsemissani kaliipereissa ovat olemattomat.

Hirviä alkukesästä tuotantoviljelmillä
Tehdaspatruunoista ainakin Hornadyn GMX- patruunoissa on tehokkaat lähtönopeudet. Muita tehdasvalmisteisia lyijyttömiä patruunoita on tällä hetkellä mm; Barnes Vor-Tx, Lapua Naturalis, Sellior&Bellot eXergy Blue, Sellior&Bellot eXergy, Sakon Powerhead ja Powerhead II, Norma Ecostrike ja monia muita patruunoita. Tehdaspatruunoita käytettäessä pääsee helpommalla. Itseladattuna saa luodeista kuitenkin omiin käyttötarkoituksiin parhaiten sopivat patruunat, sekä tarvittaessa nopeutta luodille enemmän. Itselataajan tulee varmistua mihin käyttötarkoitukseen valmistaja on eripainoiset ja malliset luodit tarkoittanut. Esimerkiksi Barnesin 30- kaliiperin 165 grainin luodit on suunniteltu magnum-kaliiperin kivääreihin. Lisäksi Barnesilta löytyy pidemmille ampumamatkoille LRX- luotia (Long-Range X Bullet).  Itselataajan on lataustestejä tehdessä käytettävä luodinnopeusmittaria. Luodinnopeusmittarilla saa varmuuden siitä, että luodin lähtönopeus on riittävä ja luoti toimii kohteessa (terminaaliballistiikka) niin kuin luodinvalmistaja on suunnitellut. Lataustestejä tehdessäni olen huomannut valmistajien latausohjeet toimiviksi.

Nosler E-Tip .30 (150 gr) 820 m/s märkään lehtinippuun ammuttuna.
Poikkeavaa luodin toimintaa saattaa ilmetä, mikäli latauskomponentit tai kiväärin rihlannousu on eri kuin luodin valmistajien latausohjeissa. Testiammuntoja märkiin sanomalehtinippuihin teen nykyään harvemmin, ellei latauksissani ole jotain luodinvalmistajien suosituksista poikkeavaa. Testiammunnat märkiin sanomalehtiin tulisi ampua 200-300 metriin, jotta niistä olisi jotain käytännön hyötyä, kun tarkastellaan haavakanavan kokoa tai luodin toimintaa kohteessa. Testiammuntoja voi tosin tehdä lyhyemmiltä matkoilta alhaisilla lähtönopeuksilla, eli samoilla nopeuksilla kuin luodin osuessa kohteeseen esimerkiksi 300 metrin matkalla. Testiammuntojen ja metsästystilanteiden riistalaukaukset poikkevat kuitenkin toisistaan. Muuttuvuustekijöitä riistalaukaustilanteissa on enemmän verrattuna testiolosuhteisiin.

Nosler E-Tip luodin toimivuuden nopeusalue luotirasiassa
Lainsäätäjä on höllentänyt lakia metsästysasetuksen muutoksella hirven osalta siten, että lyijyttömällä luodilla ammuttaessa on minimivaatimuksena 7,5 gramman luotipainovaatimus, ja osumaenergian tulee olla 100 metrin päästä piipunsuusta mitattuna vähintään 1900 Joulea. En ole enää muutamaan vuoteen käyttänyt 6,5x55 kaliiperia hirvijahdeissa. Vaadin käytettävältä luodilta suurempaa poikkipinta-alaa paremman tappotehon saavuttamiseksi. Kyseinen kaliiperi on käytössäni ainoastaan pienriistan tai pienemmän sorkkariistan metsästyksessä. Peltohirvijahdissa saattaa joutua ampumaan hivenen pidemmille etäisyyksille ja 6,5 mm väljyyden luodit yleisissä kaliipereissa eivät mielestäni sovellu kyseiseen metsästysmuotoon parhaalla mahdollisella tavalla.

Urospeura lokakuussa pellolla
Kupariluoteja käytettäessä ja varsinkin hirville tarkoitettujen metsästyspatruunoiden testaamisessa olen siirtynyt kaliipereihin, joissa on riittävän suuri hylsytilavuus. Suuren hylsytilavuuden omaavien patruunoiden lataaminen on helpompaa haettaessa parempia lähtönopeuksia. Testien ja kokemusten karttuessa olen alkuaikoihin verrattuna lisännyt patruunoiden lähtönopeuksia. Peltohirville parhaimmat lataukset on löytynyt .338 Winchester Magnum- ja 30-06- kaliipereissa. Keväällä on tarkoitus aloittaa testilataukset myös kaliiperille .300 Win.Mag. Mahdollisen lyijyluotikiellon johdosta magnum-kaliiperisten metsästyskiväärien merkitys kasvaa peltohirvien metsästyksessä. Metsästykseen magnum-kaliiperit on alun perin suunniteltukin.

Uroshirvi syyskuussa viljapellolla
Aina riistalaukaus ei ole eläimessä napakymppi, vaan ainakin allekirjoittaneella hämärässä tai pimeässä ammuttu laukaus osuu välillä eläintä enemmän viistosti kuin ampumatilanteessa on kuvitellut. Kuluvan ja edellisen jahtikauden aikana osa riistalaukauksista on ollut liian takana. Kauden loppupuolella päätin ampua eläintä etulapaan riippuen aina sen hetkisestä riistalaukaustilanteesta. Kupariluodin osuessa luihin, ei samanlaista luotisilppua ole eläimen lihaksistossa, kuin lyijyluodeilla ammuttaessa.


Laadukkaalla luodilla puhdasta riistalihaa ja hukkapaloja vähemmän

Kestävä luoti ja puhtaampi riistaliha ovat asioita, joita olen oppinut arvostamaan lihanleikkuun yhteydessä. Myös kupariluodeilla saa aikaiseksi lihahukkaa ja vertymää etulapaan ammuttaessa. Lihahukan määrä on kuitenkin lyijyttömillä vähäisempää verrattuna lyijyllisiin luoteihin. Lyijyluodista saattaa levitä sirpaleita laajalle alueelle ja mikäli haluaa noudattaa viranomaisten suosituksia, tulee lyijyosuman / haavakanavan ympäriltä poistaa lihaa noin kymmenen sentin alueelta tai osumasta riippuen jopa laajemmalta (kts. lähteet).

Lyijy on myrkyllinen raskasmetalli. Perheessämme syödään paljon riistaa, enkä halua tarjota lapselleni riistaruokaa, jossa on mahdollisesti lyijyjäämiä sirpaloituneesta luodista. Oli käytettävä metsästysluoti sitten mikä tahansa hirvilaillinen, niin vanhaa sanontaa lainatakseni; Tärkein asia onnistuneeseen riistalaukaukseen on kuitenkin osuma oikeassa paikassa. Huonot osumat aiheuttavat ongelmia.


Teksti; P.O.
Kuvat; P.O. ja Norma (ballistiikkataulukko)
Lähteet; LUKE




perjantai 27. maaliskuuta 2020

MEOPTA Meostar r2 8x56RD

Olin jo jonkin aikaa etsinyt kivääriprojektiini käytettyä kiikaritähtäintä valolla. Kiväärin olin suunnitellut hämärässä tapahtuvaan valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden vahtimismetsästykseen ruokintapaikoilta. Löysin nettisivuilta myynti-ilmoituksen vähän käytetystä kiinteäsuurennoisesta Meopta Meostar R2 8x56RD tähtäimestä. Ostamallani kiikaritähtäimellä oli ikää kuusi kuukautta. Kiikaritähtäin oli uudenveroisessa kunnossa.

MEOPTA Meostar r2 8x56RD
Suomessa aseliikkeiden tarjonta on tänä päivänä painottunut variaabelitähtäimiin, eli tähtäimiin, joissa suurennosalue on säädettävissä. Sen sijaan kiinteäsuurennoisia kiikaritähtäimiä on heikommin tarjolla. Kyseiset tähtäimet ovat lähinnä spesiaalioptiikkaa esimerkiksi vahtimismetsästykseen, jossa kohtuulliset alle 150 metrin ampumaetäisyydet ovat valmiiksi tiedossa ja metsästettävät eläimet ovat pääasiassa sorkkariistaa.

Variaabelitähtäimien ja varsinkin superzoomien kuva pimeässä maksimisuurennosaluetta käytettäessä ei yleensä ole kaikkein paras mahdollinen selkeän kuvan saamiseksi ammuttavasta riistasta. Tämä on havaittavissa karkeasti linjaten alle kahden tuhannen euron kiikaritähtäimissä. Variaabelitähtäintä käytettäessä vahtimismetsästyksessä ruokintapaikoilla olen säätänyt tähtäimen 6-8 kertaiselle suurennosalueelle, jolloin saan mahdollisimman valmiiksi laajan ja selkeän kuvan ammuttavasta kohteesta.

Kiinteäsuurennoisessa tähtäimessä suurennos on tänä päivänä joko 7- tai 8- kertainen. Kiinteäsuurennoisista kiikaritähtäimistä mainitaan usein, että niissä on vähemmän linssejä verrattuna variaabeleihin ja näin ollen kuva ja valon määrä olisi variaabeliin verrattuna parempi. Päätin testata vieläkö väite pitää paikkansa nykyajan tähtäinoptiikassa. Esittelyn tähtäinkiikarin vertailukumppaniksi otin samaa mallisarjaa ja ikäluokkaa olevan Meopta Meostar r2 2,5-15x56RD 4C- ristikolla varustetun tähtäinkiikarin. Molemmissa oli siis sama kuvataso, ristikko ja valoyksikkö.

Seuraavaksi esittelen kiikaritähtäimen teknisiä tietoja ja lopuksi vielä kokemuksiani kyseisestä kiikaritähtäimestä metsästyskäytössä. Kerron vain omista kokemuksistani. Ihmisten näköaistit valon määrän ja laadun vastaanottamisessa eivät ole samanlaisia, eikä minulla ole oikeanlaista teknistä mittausvälineistöä, jolla valon määrää/läpäisyä voisi tähtäimistä mitata. Kokemukseni saattavat siis poiketa jonkun toisen testaajan kokemuksista. Parasta olisi jos tähtäinvertailussa olisi useita osanottajia eri ikäryhmistä. Tässä esittelyssä ei ole kuin allekirjoittaneen kokemukset esittelyn tähtäimestä. Hämärällä tarkoitan ajankohtaa auringonlaskusta lähes pimeään, ilman maassa olevaa lumipeitettä.

KIIKARITÄHTÄIN

Meopta Meostar r2 8X56 RD kiikaritähtäimen pakkauksen mukana tuli muoviset linssisuojat (bikini), käyttöohjeet, paristo valoyksikköön, tehtaan tarkastuskortti tarkastajan nimikirjaimilla, takuu- ja rekisteröintikortit ja linssien puhdistusliina. Rekisteröitymällä saa kiikaritähtäimeen 30 vuoden takuun.

Meopta Meostar r2 8X56 RD kiikaritähtäimen runko on tehty yhdestä kappaleesta. Rungon materiaali on lentokonealumiinia ja se on eloksoitu mattamustaksi. Kiikaritähtäimen pituus on 353 mm ja paino 588 g. Kiikaritähtäin on vesitiivis ja täytetty typpikaasulla. Kiikaritähtäimen huurtumattomat paremman luokan Meolux- linssit on tehtaan mukaan käsitelty useilla eri pinnotteilla, joiden tehtävänä on suojata linssiä epäpuhtauksilta, naarmuilta, helpottaa linssien huoltamista ja parantaa kuvanlaatua (mm. heijastusten minimointi).

Meopta Meostar r2 8x56RD korkeussäädin
Kiikaritähtäimen pikanollattavat sivu- ja korkeussäädöt sijaitsevat normaalisti tähtäimen 30 mm rungon keskellä. Ristikon korkeussäätö on rungon päällä ja sivusäätö on rungon oikealla puolella. Säädöissä napsut ovat selkeitä pienellä vastuksella ja äänellä. Yksi napsu tähtäimen sivu- tai korkeussäädöstä muuttaa osumaa 1/4 moan (n. 0,7 cm) verran 100 metrillä.

Meoptan valoyksikön säädin.
Valoyksikön säädin sijaitsee rungon vasemmalla puolella. Valoyksikön valopisteen kirkkautta säädetään valosäätimen nupista. Valopisteen säätäminen on kahdeksan portainen. Valopisteen kirkkaus on merkitty numeroilla 1-8. Jokaisen vaiheen välissä on valopisteen off- tila. Valopisteessä on Battery Safe- toiminto, joka sammuttaa valon kolmen tunnin jälkeen automaattisesti. Valoyksikön nupin päädyssä sijaitsee paristokotelon kansi.

Meoptan okulaarin säätövara -3 ja 3 (dpt).
Kiikaritähtäimen suurennos on toisella kuvatasolla ja se on suurennokseltaan kiinteä kahdeksan. Objektiivin halkaisija on 56 mm. Okulaarin MeoQuick- pikasäädön korjaussäätöväli on -3 ja 3 (dpt) välillä. Tähtäinristikko on mallia 4C. Ristikon keskellä on pieni musta piste, johon kytkeytyy punainen säädettävä pieni valopiste. Valoyksikön ja tähtäinristikon toiminto, sekä valopisteen suuruusluokka on vastaavanlainen kuin saman tähtäinsarjan 2,5-15x56RD tähtäimessä. Kyseisestä kiikaritähtäimestä olen aiemmin kirjoittanut täällä..

AMPUMARADALLA

Ennen ampumaradalle pääsyä olin ennakkoluuloinen kahdeksan kertaisen suurennoksen riittävyydestä kiväärin helppoon kohdistamiseen 100 metrin matkalla. Otin mukaani varmuudeksi hivenen totutusta suurempia maalikuvioita. Samalla otin mukaani toisen kiväärin, jonka kiikaritähtäimessä oli suurempi suurennos. Huoli oli turha ja alle puolen moan neliöt erottuivat ampumataulusta hyvin. Sain tähtäinristikon pienen mustan pisteen kohdistettua neliön sisään lähes yhtä hyvin kuin saman mallisarjan variaabelitähtäimellä. Pidemmille matkoille kuin 100 metriä ei esittelyn kiikaritähtäintä tarvitse kohdistaa, vaikka sekin näyttäisi onnistuvan. Kuva putken läpi maalitauluille oli kirkas ja selkeä. En mitannut sivu- ja korkeussäätöjen todellista siirtymää, koska koeammuin eri patruunalatauksia, jonka johdosta oli liikaa muuttuvuustekijöitä.

Kotipihallani testasin Meoptan tähtäimiä lähes pimeässä 55 metrin päässä oleviin kahteen A4- kokoisiin maalitauluihin, joissa oli mustia erikokoisia neliöitä. Sää oli vertailuhetkellä utuinen, tihkusateinen ja maa oli lumeton. Aurinko oli jo laskeutunut kello 15:50 ja vertailuaika oli kello 16:25 - 16:40 välisenä aikana. Lämpötila oli tammikuun päivänä plus kuusi astetta. En huomannut silmilläni eroa kiinteäsuurennoisen eduksi. Sen sijaan variaabelilla sain tarkennettua neliöt hivenen selkeämmiksi lisäämällä suurennosta kahdeksasta yhdeksään. Alkuvaiheen karkea 15 minuutin hämärävertailu ei kuitenkaan kerro vielä mitään. Erot huomaisi paremmin vahtimismetsästyksen aikana oikeissa metsästysolosuhteissa.

JAHDISSA

Ensimmäisenä testi-iltana otin iltapassiin mukaan kaksi kivääriä. Toisessa oli Meostar R2 2,5-15x56RD variaabeli ja toisessa kiväärissä esittelyn tähtäin. Ajankohta oli tammikuun loppupuolella ja maa oli lumeton. Aurinko laski kello 16:10. En havainnut esittelyn tähtäimessä kirkkaampaa tai parempaa kuvaa kuin variaabelissa.

Meopta Meostar r2 2,5-15x56RD ja Meopta Meostar r2 8x56RD
Lähin ruokinta-automaatti on 50 metrin päässä jahtitornista ja kiinteäsuurennos tuntuu liian suurelta ja näkökenttä liian kapealta. Ehkä tälle ruokintapaikalle seitsemänkertainen kiinteä suurennos olisi laajemmalla näkökentällä parempi vaihtoehto.

Illan hämärtyessä vertailin tähtäimien valopisteitä keskenään. En huomannut valopisteissä eroavaisuuksia. Pisteen terävyys on molemmissa helposti säädettävissä MeoQuick- pikasäädöllä. Tähtäimissä valoyksikön 1- asetuksella pisteet olivat yhtä himmeitä. Tähtäimissä käytän pääsääntöisesti vain kahta himmeintä asetusta (1-2).

Seuraavana testi-iltana olin jälleen samassa jahtitornissa sorkkariistaa odottelemassa. Auringon laskiessa näin katselukiikareilla noin 200 metrin päässä liikettä kohti ruokintapaikkaa. Kyseessä oli kolmen metsäkauriin lauma. Kauriit kulkivat määrätietoisesti, välillä pysähtyen haistelemaan ja kuuntelemaan mahdollisia alueen vaaratekijöitä. Aluksi eläimet jäivät metsästäjästä katsoen kauimmaisen ruokinta-automaatin vierelle ruokailemaan. Kaurislauma koostui yhdestä täysikasvuisesta pukista, naaraasta ja vasasta.

Pukki ja naaras lähestyivät 50 metrin päässä sijaitsevaa automaattia. Sen sijaan vasa jäi ruokailemaan noin 80 metrin päässä olevalle kauimmaiselle automaatille. Aikuiset kauriit eivät mahtuneet yhdessä tähtäimen näkökenttään. Vasa sen sijaan tarjosi hyvän kylkiasennon kohti metsästäjää. Etäisyys vasaan oli kiinteälle suurennokselle hyvä ja tähtäinkuva selkeä. Riistalaukaus pudotti kauriinvasan automaatin viereen kesken eläimen ruokailun. Jahtitilanteessa ei tarvinnut säädellä suurennosta riistan seuraamisen aikana. Jos kyseessä olisi ollut vain kaksi aikuista metsäkaurista matkalla lähemmäksi metsästäjää, olisi laajemmalle kuvalle ollut melko varmasti tarvetta.

Meopta Meostar R2 8x56RD metsäkaurisjahdissa
Muutama päivä ennen jahtikauden päättymistä istuin jälleen samassa metsästystornissa odottelemassa mahdollisia valkohäntäpeuroja. Peuroja ei ollut vähään aikaan seuramme alueella näkynyt, mutta paremmat mahdollisuudet jahdissa onnistumiseen oli kuitenkin metsästystornissa kuin kotisohvalla. Päätin yrittää vielä viimeisen kerran ennen jahtikauden päättymistä. Kausi oli poikkeuksellinen verrattuna aiempiin vuosiin. Talvea ei tullut jahtikauden aikana. Maa oli musta, eikä sateiselta tai muuten pilviseltä taivaalta tullut apuja ruokintapaikan valaisemiseen.

Jonkin ajan kuluttua auringonlaskun jälkeen näin katselukiikareilla liikettä reilun 200 metrin päässä. Kaksi peuraa, isompi ja pienempi olivat tulossa kohti ruokintapaikkaa. Peurat katosivat sähkölinjan alla olevaan vesakkoon. Ilta pimeni ja epäilin peurojen ilmaantuvan ruokinnalle vasta pimeällä. Eläimet ilmaantuivat kuitenkin jo ennen pimeää noin 60 metrin päästä metsästä tornin oikealta puolelta. Naaraspeura edellä ja vasa perässä. Vasa kulki kohti kauimmaista ruokinta-automaattia, emän suunnistaessa kohti lähempänä olevaa ruokintaa.

Päätin ampua vasan heti kun tulee mahdollisuus, ettei vasa ehdi emän perässä lähemmäksi, jolloin kiinteä 8-kertainen suurennos olisi liian suuri, tehden näkökentästä liian kapean. Tähtäys etulapaan ja laukaus. Vasa putosi välittömästi osumasta. Nopea latausliike ja yritin etsiä emän tähtäimeen. En ehtinyt. Naaraspeura loikkasi metsään. Jahtikausi oli päättynyt. Riistalaukauksen jälkeen jäin miettimään olisiko emä ollut helpompaa saada tähtäimeen variaabelin pienemmällä suurennoksella. Aina ei ole mahdollista nopean tilanteen johdosta tai ei muista eläintä seuratessa säätää samanaikaisesti tähtäimen suurennosta. Lähitilanteissa pienemmällä suurennoksella on kuitenkin kohteen vaihtaminen nopeampaa.

Meopta Meostar R2 8x56RD ja peuranvasa
LOPUKSI

Jahtikausi vahtimismetsästyksessä oli haastellinen lumettoman kauden johdosta. Metsästystilanteita oli vähemmän, enkä päässyt esittelyn tähtäintä käyttämään samalla tavalla kuin muilla omistamillani kiikaritähtäimillä aiempina vuosina. Näin ollen tähtäimen käyttökerrat jahtitilanteissa jäivät hivenen vajavaiseksi, mikä osaltaan näkyy myös tässä esittelyssä.

Variaabelit ovat monipuolisempia tähtäimiä. Erot kuvan erottelukyvyssä ja valon määrässä ei ainakaan omissa testeissäni puolla kaikilta osin Meopta Meostar R2:n kiinteäsuurennoista. Valon määrä ja kuvan erottelukyky olivat molemmissa lähes yhtä hyvät - variaabelissa suurennoksen muuttaminen paransi kuitenkin joissain tilanteissa kohteen kuvaa. Ainakin näissä tähtäimissä voin omassa käytössäni unohtaa vanhat tarinat kiinteäsuurennoisen paremmuudesta kyttäysjahdissa.

Vahtimismetsästyksessä kiinteäsuurennoista kiikaritähtäintä käytettäessä korostuu katselukiikarien lisäavun tarve laajemman näkökentän saamiseksi. Vaikka esittelyn tähtäimen valopiste on pieni ja käytössä hyvä, niin siitä huolimatta valoyksiköissä riittää vieläkin parennettavaa. Ainakaan allekirjoittanut ei tarvitse kiinteäsuurennoisessa tähtäimessä valopisteen kirkkaimpia asetuksia. Ennemmin yksi himmeämpi asetus lisää lähes pimeässä tapahtuvaan riistalaukaukseen. Valopisteen ja kuvan terävyyden säädettävyys ampujalle mieluisaksi pitää olla helppoa ja nopeaa. Siinä Meopta on onnistunut MeoQuick- pikasäädöllä erinomaisesti molemmissa tähtäimissä.

Kiinteäsuurennoisessa on variaabeleihin verrattuna vähemmän säätömahdollisuuksia ja ne ovat yleensä yksinkertaisuuden lisäksi mallisarjan edullisempaa hämäräoptiikkaa. Tässä kohtaa kiinteäsuurennoisten tähtäimien hinta-laatusuhde saattaa olla kohdillaan. Meopta Meostar R2 8x56RD on kevyempi kuin vastaava variaabeli. Keveydestä on hyötyä, mikäli haluaa vähentää metsästysaseen kokonaispainoa. Kahdeksankertainen kiinteä suurennos toi kuvan paljon lähemmäksi ja näkökenttä oli paljon kapeampi, kuin olin kuvitellut. Suuremmasta kuvasta on kuitenkin etua pyydettäessä pienempää riistaa tai isompaa riistaa pidemmälle ammuttaessa. Esittelyn tähtäimellä ammun helposti ruokinnoillani käyviä rusakoita ja supikoiria. Vaikka esittelyn kiikaritähtäin ei ole yhtä monipuolinen kuin variaabelitähtäimet, niin siitä huolimatta kohtuuhintaiselle tähtäimelle on varmasti käyttöä tulevaisuuden hämäräjahdeissa.

TEKNISET TIEDOT

Suurennos: 8 x
Etummaisen linssin (objektiivin) koko: 56 mm
Tähtäimen rungon halkaisija: 30 mm
Silmänetäisyys: 100 mm
Näkökenttä 100 m: 4.5
Dioptrian säätöalue:  -3/3 dpt
Säätö napsautuksella 100 m: 7,3 mm (1/4 moa)
Pituus: 353 mm
Paino: 588 g
Takuu: 10-vuotta (rekisteröitymällä 30-vuotta)

Teksti ja kuvat; P.O.
Meopta


torstai 27. helmikuuta 2020

SAKO AII Deluxe .308 Win

Tätä kirjoittaessani on Sako Oy julkistanut uuden kiväärimallinsa. Uusi Sakon kiväärimalli on mallimerkinnältään S20. Nyt esittelyssä oleva kivääri on jo 40- vuotta vanha, eikä yhteneväisyyksiä Sakon uuteen kiväärimalliin juuri löydy. Aseiden tekninen kehitys ja aseiden muunneltavuus on mennyt eteenpäin. Nykyään tehtaalta tulevat mallit on suunniteltu mahdollisimman valmiiksi kuluttajille. Aseissa on piippujen päässä valmiiksi kierteet äänenvaimenninta tai suujarrua varten. Aseiden tukit on muunneltavissa käyttäjän tarpeisiin ja ampujan mittojen mukaan. Aseiden tukkimateriaalit ovat muovia ja metallipinnat on valittavissa erilaisilla pinnotteilla. Mallivalikoima on varsin laaja verrattuna entisiin aikoihin.

Sako AII Deluxe .308 Win.
Saalismäärää uudet aseet tuskin lisäävät, mutta ne lisäävät käyttäjämukavuutta. Myös aseiden osunta on keskimääräisesti parantunut. Aseiden rakenteluun ei enää välttämättä tarvitse aseseppää. Maailmalta löytyy laajat valikoimat erilaisia tarvikeosia mm. lukonkammen, laukaisulaitteiden, tähtäinjalustojen, lipasratkaisujen ja tukkien muuttamiseen. Näistä kaikista hienouksista ja parannuksista huolimatta moderneista aseista puuttuu se jokin. Nykyajan aseet valmistetaan robottitekniikalla täysin automaattisesti, mittatarkkoja tuotteita valmistuu kellon ympäri. Ainoa ihmisen kädenjälki on aseen muotoilun suunnittelussa ja lopputarkastuksessa. Markkinointi ja mainonta etenee sosiaalisessa mediassa huimaa vauhtia. Mainontaa on saatavilla yllin kyllin.

Palataan ajassa taaksepäin noin 40 vuotta, 1970- ja 1980- lukujen taitteeseen, jolloin esittelyn metsästyskivääri, mallimerkinnältään Sako A2 on valmistettu. Kivääri painaa 3,2 kg ja sen kokonaispituus on 106,4 cm. Ase on pulttilukkoinen, toimintatavaltaan lippaallinen kertatuli kaliiperissa .308 Winchester. Perusmalleihin verrattuna Deluxe- kiväärin metalliosat on kiillotettu ja osittain kaiverrettu. Kiväärin puuosat ovat parempilaatuista pähkinäpuuta.

LUKKOLAITE JA LUKKO

Sako A2 ja lukko (kuvat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa)
Kiväärin lukkolaitteen kehyksen pituus on 143 mm. Kehyksen halkaisija etupäästä on 32 mm ja takapäästä lukonpalauttimen rungon kohdalta 36 mm. Patruuna-aukon pituus on 71 mm. Kehyksen päälle on jyrsitty kiikaritähtäimen jalustoja varten perinteiset niin sanotut lohenpyrstöurat. Kehyksen vasemmalla puolella on lukonpalauttimen salpa, jota painamalla saa kiväärin lukon vedettyä pois kehyksestä. Vasemmalta puolelta löytyy aseen valmistenumero ja mallimerkintä, sekä hivenen alempaa Made in Finland- merkintä. Kehyksen edestä löytyy reikä palokaasuille muun muassa mahdollisia nallirikkotilanteita varten. Oikealla puolella on kiväärin varmistin. Lukkolaite piippuineen kiinnittyy aseen tukkiin kahdella talttapäisellä kiinnitysruuvilla, joista toinen sijaitsee kehyksen takaosassa laukaisulaitteen takana ja toinen kehyksen edessä.

Kiväärin lukkorunko ja lukon kampi on valmistettu yhdestä teräskappaleesta. Lukkorungon halkaisija on 15 mm ja pituus kokonaisuudessaan 172 mm. Lukko on Mauser- tyyppinen, jonka etupäässä on kaksi sulkuolkaa. Lukon iskupohja on 2 mm syvä. Iskupohjassa sijaitsee lukon iskuripiikin reikä ja patruunan/hylsyn ulosvetimen kynsi. Kynnen vastapuolella sijaitsee ohjainura hylsynpoistotapille. Lukkorungon oikealla puolella sijaitsee rungon 108 mm pitkä sivusuojus. Sivusuojuksessa on lukkorungon kaksi reikää mahdollisille palokaasuille. Reikien tarkoituksena on aserikkotilanteissa ohjata palokaasut aseen sivulle, pois päin ampujasta. Kiväärin lukko puretaan mahdollista huoltoa varten peräkappaletta (sidekappale) myötäpäivään kiertämällä, jolloin lukkorunko irtoaa peräkappaleesta ja iskuripiikistä jousineen huoltoa varten.

VARMISTIN, LIPAS JA LAUKAISULAITE

Sako AII Deluxe ja varmistin
Kiväärissä on kaksivaiheinen varmistin. Varmistimen ollessa taka-asennossa on ase varmistettu ja eteen työnnettäessä ase on varmistamaton ja ampumavalmis. Kiväärin lipas on kiinteä makasiinilipas, jonka kapasiteetti on viisi patruuna. Lippaan avaaminen tapahtuu liipaisinkaaren edessä olevaa nastaa painamalla. Lippaanpohja ja liipaisinkaari on koristekaiverrettu hopeavärillä mustaa pohjaa vasten. Lippaanpohjaa koristaa Oryx- antilooppi ja liipasinkaarta lehtikuviot.

Sako AII lukko, laukaisukoneisto, liipaisinkaari ja patruunasilta
Laukaisulaite on perinteinen Sakon kiilakynnyksellinen laukaisulaite. Laukaisulaite on säädettävissä laukaisupaineen ja jälkiliikkeen osalta. Laukaisu säädetään tehtaalla kestämään noin 2 kg laukaisupaine. Laukaisu esittelyn kiväärissä on etuvedoton. Tehtaan ohjeissa ei suositella turvallisuussyistä alle 1,5 kg laukaisupainetta, koska liipaisimen paino saattaa laukaista aseen kivääriin kohdistuvasta iskusta tai tärähdyksestä.

PIIPPU

Piippu on kiinni kehyksessä kierteellä ja on asesepän vaihdettavissa. Kiväärin mustattu piippu on normaleihin malleihin verrattuna kiillotettu Deluxe- mallien mukaisesti. Kiväärin piippu on iskupohjaan asti mitattuna 568 mm. Piippu ei ole tehtaan alkuperäisessä mitassa. Piipun päähän on jälkikäteen asennettu 14x1 kierteet äänenvaimenninta varten ja piippua on lyhennetty muutaman millin verran. Piippu on valmistettu kylmätakomalla ja siinä on kuusi oikealle kiertyvää rihlaa. Kiväärin piipun rihlannousu on 1:10". Piipusta on poistettu avotähtäimet ja reikiin laitettu peiteruuvit. Piipun päältä kehyksen vierestä löytyy tehtaan merkintä; "Sako cal.308" ja vasemmalta puolelta Made in Finland- merkintä.

TUKKI

Deluxe-tukin karhennukset
Deluxe- mallin Monte Carlo- tyyppinen tukki poskipakalla ja lievällä harjakorkeudella poikkeaa perusmallin tukista jonkin verran. Tukki on parempilaatuista pähkinäpuuta ja siinä on ruusupuukoristeet tukin etuosassa ja pistoolikahvan pohjassa. Pistoolikahvan pohjassa on lisäksi vaaleampi koristepala. Perusmallista poiketen tukissa on myös vastinpultti tukkiin tehdyn vastinolakkeen kolon takana. Tukissa on pitokohdissa käsintehdyt tiheät salmiakkiruutukarhennukset. Karhennukset sijaitsevat tukin edessä ja pistoolikahvassa. Tukkiin on jälkeen päin tehty petaus. Tukki on öljyhiottu, alkuperäinen tukin ulkonäkö säilyttäen. Tukin vetopituus on 35 cm. Tukissa on ventiloitu perälevy, jossa on merkintä; Sako Riihimäki Finland.

YHTEENVETO

Sako AII 100 metrin ampumaradalla
100 metrin ampumaradalla ammuttaessa kiväärin tarkkuus on Sakon vanhempien peruskiväärien tasoa. Tehdaspatruunoilla en ole ampunut kuin Sako Range 8 gramman kokovaippapatruunaa ja Lapuan Naturalis 11 gramman kupariluotipatruunaa. Sakon patruunalla kolmen laukauksen kasojen keskiarvon koko oli hivenen alle 30 mm ja Naturaliksella hivenen reilu 30 mm.

Itseladatuilla patruunoilla kolmen laukauksen kasat pienenevät lähes puoleen. Sierran Match 10 gramman luodilla sain parasta 12,50 mm kasaa. Noslerin E-tip 9,7 gramman luodilla 16,50 mm ja Barnesin Ttsx 9,7 gramman luodilla 21 mm tulokset. Esittelyn metsästyskiväärin tarkkuus on riittävää kaiken kokoiselle kotimaiselle riistalle.

308- kaliiperin patruunan maksimipituus on 71,12 mm. Esittelyn kiväärin heikkous itselataajan kannalta on patruunapituuden säätäminen lähelle rihloja kupariluodeilla ammuttaessa. Maksimipituus käytettävälle patruunalle varman syötön takaamiseksi tulee esittelyn kiväärissä olla mielummin alle 71,00 mm. Jos patruunan kokonaismitta on enemmän kuin 71 mm (riippuu luodin muodosta), saattaa patruunan syöttämiseksi tarvita hivenen voimaa. Turha voimankäyttö voi aiheuttaa toimintahäiriön ja käytettävän patruunan vaurioitumisen.

Joka tapauksessa itseladattuna alle 71 mm latauspituuksillakin saa hyviä osuntatuloksia aikaiseksi. Tehdaspatruunat niin kupariluodit kuin myös lyijyluodit toimivat kiväärissä normaalisti. Kiväärillä olen metsästänyt pääasiassa hirvieläimiä vahtimalla jahtitornista. Metsästystilanteista enemmän seuraavassa julkaisussani, joka käsittelee esittelyn kiväärissä ollutta Meoptan kiikaritähtäintä.

Sako AII Deluxe .308Win. ja valkohäntäpeura
Omistamani modernit kiväärit ovat mielestäni liian steriilejä, materiaaleiltaan luonnottomia ja niistä puuttuu ihmisen kädenjälki. Ennen vanhaan valmistaja pyrki käsin tekemällä parhaaseen lopputulokseen ja aseen esteettiseen siroon ulkonäköön sen ajan käytössä olevilla työvälineillä ja perityillä käsityötaidoilla. Vaikka vanhemmat metsästyskiväärit eivät ole enää samalla lähtöviivalla aseiden muunneltavuuden ja ammuttavuuden osalta, niin ainakin vanhat Sako-kiväärit pärjäävät edelleen hyvin tarkkuudessa ja ovat toimivia kivääreitä tämän päivän metsästyksessä.

Teksti ja kuvat; P.O.

Aiempia julkaisuja vanhemmista Sakoista; Sako L 461 VixenSako L 61 RSako L 61 R osa 2.


sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Rinnakkaispiippuinen haulikko Husqvarna m.615

Rinnakkaispiippuinen haulikko Husqvarna m.615 12/70
Jos nyt pitäisi päättää, minkä haulikoistani valitsisin linnustukseen, niin kyseeseen ei tulisi aiheen haulikko, vaan omistamani Beretan A300 Outlander itselataava haulikko kaliiperissa 12/76. Jos toisen haulikon pitäisi olla rinnakkaispiippuinen, niin valitsisin asekassakaapistani rinnakkaispiippuisen CZ-USA Bobwhite 20/76 kaliiperin haulikon. Vaikka haulikot ovat tekniikaltaan kuin yö ja päivä, niin yhteneväisyyksiäkin löytyy. Molemmat haulikot ovat allekirjoittaneelle tehdasvalmiina mittojen mukaan sopivat ja aseiden ammuttavuus ja tasapaino on hyvä. Molemmat haulikot on suunniteltu osittain Yhdysvalloissa Pohjois-Amerikan metsästäjiä varten. Haulikot ovat hankintahinnaltaan markkinoiden edullisemmasta päästä.

Olen omistanut useita rinnakkaispiippuisia haulikoita ja monessa halvemman hintaluokan haulikossa aseen tasapainossa on parantamisen varaa. Liipaisimien määrällä, kaliiperilla tai sillä onko haulikossa automaattinen varmistin tai mahdollisesti ejektorit ei ole allekirjoittaneelle merkitystä. Tärkein asia on haulikon oikeat mitat ampujalle ja aseen hyvä ammuttavuus. Valitsen rinnakkaispiippuisen haulikon yleensä metsästettävän riistalajin ja metsästyspaikan mukaan.

Vanhaan aikaan haulikoiden piiput olivat täyssuppeita ja pienriista pyrittiin ampumaan eläimen ollessa paikoillaan. Ohilaukaukset eivät tuoneet ruokaa pöytään ja patruunat olivat kalliita. Vain varakkaammalla herrasväellä oli varaa harrastaa urheilumetsästystä ja tuhlata patruunoita taivaalle. Rikkaiden haulikot olivat kalliimpia harvinaisuuksia ja tehty lentoon ampumiseen paremmin soveltuviksi.

Entisiin aikoihin verrattuna haulikon valmistusprosessin käsityön määrää on saatu vähennettyä huomattavasti ja näin ollen kuluttajille on tarjolla myös kohtuuhintaisia rinnakkaispiippuisia haulikoita nykyajan varustuksilla ja teknisillä ominaisuuksilla. Tänä päivänä uusien aseiden myyntitilastoissa rinnakkaispiippuiset haulikot ovat kuitenkin vähemmistönä. Sen sijaan käytettyjä rinnakkaispiippuisia haulikoita on runsaasti tarjolla.

Edellisessä julkaisussani marraskuussa kerroin Husqvarnan haulikkotehtaan historiasta. Tehtaan historiakerronnan jälkeen onkin luontevaa esitellä Husqvarnan rinnakkaispiippuinen haulikkomalli 615 kaliiperissa 12/70. Löysin kyseisen haulikon myynti-ilmoituksen kuvineen nettisivuilta. Haulikko näytti myyjän ottamien kuvien perusteella ikäisekseen hyväkuntoiselta. Käytetyn haulikon ostamisessa pelkkien netissä olevien kuvien ja myyjän myyntipuheiden perusteella on aina riskinsä. Otin tietoisen riskin ja kohtuullisen hintapyynnön jälkeen sovimme haulikosta kaupat.

HAULIKON RAKENNE

Husqvarna m.615 12/70
Ensimmäiset Husqvarnan hanattomat haulikot 1900- luvun alussa olivat sivulukkoisia haulikoita. Ensimmäinen sivulukkoinen haulikkomalli oli mallimerkinnältään 60. Osa kyseisen haulikon lukkorungon osista tuli Saksasta Sauer & Sohnin tehtaalta*. Ensimmäinen tehtaan hanaton laatikkolukkoinen haulikkomalli oli 310. Kuten monissa muissakin sen ajan haulikoissa, niin myös Husqvarna käytti muun muassa englantilaisten patentoimia teknisiä ratkaisuja haulikoissaan. Näistä tunnetuin lienee Anson & Deeley- koneisto.

Haulikossa patruunan / hylsyn ulostyöntäjät
Esittelyn haulikko on sarjanumeron perusteella valmistettu vuonna 1950. Haulikkomallia 615 valmistettiin viitenä eri versiona. Mallit olivat; 615, 615 AS, 615 CS, 615 EN ja 615 LN. Haulikot valmistettiin Anson & Deeley- koneistolla ja piippuparin avausmekanismina oli top-lever taittovipu. Sulkujärjestelmänä toimi haulikon alasulun kaksi sulkuharkkoa. Mallissa 615 ei ollut poikittaista Greener- sulkutappia. Lukkorungon sivut takatukin yhtymäkohtiin ovat suorat. Joissain Husqvarnan malleissa, kuten esimerkiksi mallissa 355 Extra Lyx, lukkorungon ja takatukin yhtymäkohdan muodot ovat aaltoilevat. Kyseessä ei ole pelkästään koristeellinen ratkaisu, vaan kyseisellä tavalla lukkorungon ja takatukin kiinnitys on kestävämpi.

Husqvarna m.615 top-lever ja varmistin
Haulikossa on automaattinen varmistus. Sitä valmistettiin kaliiperissa 12/70. 615 perusmallissa ei ole kaiverruksia. Haulikkoa sai englantilaisella suoralla tukilla tai pistoolikahvalla varustetulla tukilla. Esittelyn asetta on valmistettu myös lyhyemmällä 66 cm pituisella metsästyspiipuilla, sekä skeet- piipuilla. Parempiin versioihin oli saatavilla myös ejektorit.

Haulikon tehdasmerkinnät
Esittelyn aseen kokonaispituus on 112 cm. Haulikko painaa 3,3 kg. Juotettu karhennetulla tähtäinkiskolla varustetun piippuparin pituus on 70 cm. Piipun päässä on pyöreä messinkinen etutähtäin. Piippuparin takapäästä löytyy patruunan/hylsyn ulostyöntäjät ja alapuolelta kaksi sulkuharkkoa. Etummaisesta sulkuharkosta löytyy ura lukkorungon niveltapille.

Messinkijyvä ja täyssuppeat piiput.

Piiput ovat sisältä kirkkaat ilman kolhuja ja syöpymiä. Piippujen supistus on täyssuppea. Oikean piipun yläpuolelle on merkitty Husqvarna Vapenfabriks A.B. ja viereen vasempaan piippuun Svenskt Specialstål. Tekstien välissä Husqvarna-tehtaan leima. Piippuparin alapuolelle sulkuharkkojen vierestä löytyy piippujen sisähalkaisijamerkintä 18,5, teksti CHOKE, kaliiperimerkintä 12, Husqvarnan koestusleimat ja aseen lopputarkastajan kirjainmerkki J- kirjain. Lisäksi oikean piipun alapuolelta löytyy yksi kirjain merkki lisää, M- kirjain. Piippuparin  alapuolelta löytyy kiinni juotettu pidike hihnalenkille ja etutukin kiinnitysharkko.

Husqvarnan lukkorungon viritintapit ja iskupohja
Haulikon kirjokarkaistu lukkorunko on normaali Anson & Deeley- koneistolla varustettu laatikkolukko ilman aiemmin mainitsemaani poikittaista Greener- sulkutappia piippuparin avausvivun yhteydessä. Piippupari lukittuu lukkorunkoon piippuparin kahdella sulkuharkolla. Lukkorunko (baskyyli, lukkokehys) on kiinni takatukissa kahdella ruuvilla. Etummainen kiinnitysruuvi löytyy avausvivun alapuolelta ja toinen ruuvi liipaisinkaaren ruodon alta kiinnittyen varmistimen taakse.

Husqvarnan laukaisukoneisto
Avausvipu on koristekaivertamalla karhennettu pitokohdasta vivun vasemmalta puolelta. Haulikossa on kaksi liipaisinta. Lukkorungon edestä löytyy etutukkiin yhteydessä olevat haulikon viritysvivut ja lukkorungon läpi kulkeva niveltappi. Lukkorungon iskupohjan vierestä löytyy tehtaan mallimerkintä ja aseen sarjanumero, sekä samainen piippuparin J- kirjain. Lukkorungon iskupohja on tasainen. Varmistin on karhennettu ja varmistimen eteen lukkorunkoon on merkitty S- kirjain. Kirjain on näkyvissä kun ase on varmistettu.

Haulikon puuosat ovat taka- ja etutukki. Tässä mallissa takatukki on suora, niin sanottu englantilaistyyppinen. Ranskalaisen pähkinäpuutukin vetopituus etummaisesta liipaisimesta on 37,5 cm. Perän pudotus takaa on 60.00 mm ja edestä 35.00 mm.

Husqvarnan etu- ja takatukki
Puuosien otepintojen karhennukset on tehty käsityönä tehtaan puuverstaalla. Etutukissa on paremmat syykuviot kuin takatukissa. Takatukin perälevy on mustaa bakeliittia. Perälevyyn on painettuna tehtaan logo. Takatukista löytyy myös hihnalenkin pidike. Etutukin metallirunko on kiinnitetty puuosaan kolmella ruuvilla. Etutukin päädyssä on lievä schnapel- kärki.

Perälevyssä Husqvarnan logo
Haulikon metalliosat irroitin puuosista. Tarkoituksena on öljytä puuosat ja puhdistaa metalliosat ultraäänipesurissa. Pesun jälkeen metalliosien kiillotus ja kevyt öljyäminen. Puuosien öljyäminen on työläin ja pitkäkestoisin työvaihe. Edellisen metsästysaseeni puuosat käsittelin öljyhionnalla. Tällä kertaa käsittelen tukin Birchwood Caseyn tukinhoitotuotteilla. Etu- ja takatukille teen pesun ja nostan tukin kolhut ennen hiomista. Tukin pohjustustöiden jälkeen öljyäminen Tru Oililla ja lopuksi vahaus.

Aseen puuosissa en havainnut halkeamia, enkä mitään muutakaan mikä vaatisi korjaustoimenpiteitä ennen öljyämistä. Vanhan haulikon metalliosien irroittaminen puuosista tulee tehdä varovaisesti oikeilla työvälineillä. Vanhat ruuvit menevät helposti pilalle vääränkokoisilla talttameisseleillä. Lukkorungon metalliosissa oli muutamassa kohdin hivenen pintaruostetta. Ruosteet sain hiottua pois teräsvillalla ja aseöljyllä. Ylimääräiset öljyt poistin metalliosista vanupuikoilla ja talouspaperilla.

AMPUMARADALLA

Kesällä harjoittelin haulikolla trap-radalla tuolloin suunnitelmissa olevaa syksyn riekkojahtia varten. Haulikolla en saanut yhtä hyvää tulosta kuin muutamalla muulla omistamallani rinnakkaispiippuisella haulikollani. Harjoitusmääräkin saattoi olla vähäinen. Savikiekot hajosivat kuitenkin tyydyttävästi. Haulikon laukaisu on selkeä ja hyvä. Patruunatestejä tein haulikolle, niin lyijy-, kuin korvaavilla hauleilla ladatuilla tehdaspatruunoilla. Koeammuntaetäisyyden mittasin laseretäisyysmittarilla 35 metriin. Koeammunnat suoritin tuelta ampumapöydältä ampuen 120 cm x 120 cm kokoisiin pahvitauluihin.

Vesilintupatruunat wanhaan haulikkoon.
Uutena testeissäni oli teräshaulipatruunat. Patruunat oli suunniteltu vanhoissa haulikoissa ammuttavaksi. Tällainen koeammuntapatruuna oli Rottweil Steel Game 12/70 32 gramman lataus (3,00 mm / nro.5). Lähtönopeutta tehdas lupaa patruunalle 375 m/s. Tehdas suosittelee kyseiselle teräshaulipatruunalle normaalia lyijyhauleilla varustettua patruunaa lyhyempää ampumaetäisyyttä. Koeammuntatulos oli seuraavanlainen; Osumaprosentti 81, taulussa aukkoja yhteensä 3 ja tiheyden suhdeluku 4,44. Seuraavaksi ammuin Gameboren Bismuth 12/65 32 gramman latauksella (2,8 mm / nro.5) vismuttipatruunoita. Tehdas lupaa patruunalle 405 m/s lähtönopeutta. Koeammuntatulos oli seuraavanlainen; Osumaprosentti 67, taulussa aukkoja 2 ja tiheyden suhdeluku 1,7. Lyijyhaulipatruunoista parasta tulosta antoi Gyttorpin Pheasant 12/65 30g (2,75 mm / nro.6) pahvihylsypatruuna. Koeammuntatulos oli seuraavanlainen; Osumaprosentti 84, aukkoja 2 ja tiheyden suhdeluku 2,54. Kaikki koeammuntatulokset löydät Koeammunta.net.

JAHDISSA

Kyyhkyjahdissa
Kyyhkyjahtikausi ei ollut kyseisellä haulikolla kovinkaan tapahtumarikas. Yhden riistalaukaustilanteen sain kuitenkin haulikolla aikaiseksi. Olin iltapäivällä koiraa ulkoiluttamassa ja samalla tiedustelemassa kyyhkyjen lentoreittejä. Koira oli kytkettynä hihnaan ja hihna housujeni vyön ympärille sidottuna. Näin tehtynä sain tarvittaessa käteni vapaaksi haulikon käyttöä varten. Lähestyessämme pellon viereistä nuolukiveä lähti kiveltä lentoon sepelkyyhky. Lintu lensi rintamasuunnastamme poispäin halki pellon. Kyyhkyn lento muistutti kesällä harjoittelemaani trap-ammuntaa. Haulikon nosto vaistonvaraisesti ja laukaus kohti etääntyvää sepelkyyhkyä. Hauliparvi pölläytti osuessaan linnusta höyhenet taivaalle. Lintu putosi muutaman kymmenen metrin päähän viljapeltoon. Gyttorpin pahvihylsyinen patruuna toimi niin kuin piti. Koira teki työtään ja nouti linnun isännälle.

Sorsajahdissa
Sorsastuksen aloituksen vietin Kuhmossa kaverini mökillä aiempien vuosien tapaan. Husqvarnan otin mukaan iltalennolle. Iltalento oli passipaikkani kohdalla hiljainen, joten päätin houkutella mahdollisia lähialueen sorsia sorsapillillä. Muutaman kerran sorsa vastasi kutsuuni. Etäisyyttä arvelin äänen perusteella olevan sorsaan muutama sata metriä. Jonkin ajan kuluttua näin heinäsorsan uivan kohti passipaikkaani. Olin ladannut haulikon koeampumillani Rottweilin teräshaulipatruunoilla. Annoin sorsan uida vielä vähän lähemmäksi ennen riistalaukausta. Ampumaetäisyyden ollessa sopiva nousin metsästysreppuni päältä ja laukaisin ensin oikean piipun, jonka jälkeen tarkkailin osuman vaikutusta. Sorsa aloitti pyörimisen, eikä vauhti hidastunut, joten laukaisin vasemman piipun kohti sorsaa. Vielä jatkui sorsan räpistely vedessä. Latasin haulikon Gameboren vismuttipatruunoilla ja ammuin sorsaa kohti uudemman kerran. Nyt loppui räpistely ja liike. Annoin koiralleni noutokäskyn. Hetken päästä oli sorsa rannassa ja metsämiehen repussa tulevaa riistaillallista varten.

LOPUKSI

Tukin harjakorkeus on allekirjoittaneelle hivenen liian matala. Piippujen supistukset voisi avartaa laajemmaksi. Tukin ja piippuparin muutostöiden jälkeen haulikko soveltuisi paremmin linnustukseen. Paikallaan olevan pienriistan ampuminen haulikolla sujuu ihan riittävän hyvin tälläkin hetkellä, mutta lentoon ampuminen ei ole tarpeeksi luontevaa. Haulikon nostamisen jälkeen saattaa joutua hieromaan haulikon asentoa vielä vähän paremmaksi ja tällöin riistalaukaustilanne on jo ohi tai vähintäänkin myöhässä. Ampuminen esittelyn aseella menee helposti tähtäämiseksi, mikä ei ole haulikolla ampumisen tarkoitus.

Aseen metalli- ja puuosat ovat valmistusajankohdan normaalia laatua ja ne on keskenään hyvin sovitettu. Laukaisu haulikossa on hyvä molemmilla liipaisimilla. Esittelyn Husqvarna m.615 on alkuperäisessä kunnossa, eikä siihen ole tehty muutostöitä aiempien omistajien toimesta. Jos haluan haulikon soveltuvan paremmin lentoon ampumiseen saa aseen muutostöihin helposti kulutettua satoja euroja. Vaikka juttuni alussa mainitsin tämän hetkisistä paremmin linnustukseen soveltuvista haulikoistani, niin tämä metsästyshaulikko on käsityönä valmistettu 70 vuotta sitten ja sillä metsästää hyvin huollettuna vielä seuraavat 70 vuotta.

Teksti ja kuvat; P.O.
Lähteet; Gamla Fina Vapen kirja*



maanantai 25. marraskuuta 2019

Husqvarna haulikot.

Tällä kertaa tekstini käsittelee Husqvarna- asetehtaan haulikoiden valmistusta. Teksti perustuu pääosin Husqvarna Hagelvapen 1877-1977 kirjaan. Haulikoiden valmistushistorian ohella käyn läpi kyseisen aikakauden historiaa Pohjolassa hieman laajemmin.

Husqvarna Hagelvapen 1877-1977 ja Husqvarna Jaktvapen kirjat
Sileäpiippuisten tuliaseiden historia ulottuu hivenen pidemmälle verrattuna rihlattuihin aseisiin. Sileäpiippuisten aseiden, kuten haulikoiden, kehittyessä huomattiin niiden soveltuvan myös lentävän riistan ampumiseen. 1700- luvun lopusta alkaen lentoonampumisesta tuli myös ajanvietettä ja kilpailua. 1800- luvun lopulla haulikot kehittyivät savuttoman ruudin, haulikoiden rakenteiden ja keskisytytyspatruunoiden johdosta nykyaikaisiksi, tehden haulikoista entistä tehokkaampia, toimintavarmempia ja helpompia käyttää.

Husqvarna Hagelvapen kirjan kuvitusta
Suomessa yleisesti tunnetuimmat Husqvarna- haulikot ovat yksipiippuisia rullalukkoisia (läppälukkoinen) kaliipereissa 12 ja 16. Haulikon lukkolaite perustui Remington- kiväärin rolling block- sulkujärjestelmään. Husqvarnan omia haulikoita valmistettiin vuosina 1877 - 1977. Husqvarna- haulikoiden tarkempi tehdasdokumentointi alkaakin vuodesta 1877. Kyseisen ajanjakson ensimmäiset rinnakkaispiippuiset haulikot olivat 1800- luvun loppuun asti damastipiipuilla varustettuja hanallisia mustaruutihaulikoita. Haulikoissa käytettiin alkuvaiheessa erilaisia sulkumekanismeja. Tehtaan tuotantoa oli muun muassa; Lefaucheux-, Anglais- ja Clef Serpent- sulkumekanismit. Kyseisissä malleissa haulikon piippujen avausvipu sijaitsi joko lukkorungon alapuolella tai sivussa.

Husqvarna Hagelvapen kirjan kuvitusta
Husqvarna- tehtaan modernisointi 1870- luvulla oli tehtaan johdolle haastellista. Tehtaan yksi modernisoinnin alkuunpanijoista oli Wilhelm Tham. Hän halusi valmistaa rationaalista standardisoituja tehdasaseita. Tässä tehtävässään Tham kohtasi suurta vastustusta mestareiden ja kisällien keskuudessa. Asevalmistus oli hajallaan eri kyläseppien valmistaessa aseita omilla tavoilla. Useimmat asuivat kylillä kotona tehtaan ympäristössä, eivätkä mielellään muuttaneet olotilaansa ja ryhtyneet tekemään työtään tehtaan tiloissa. Se, että aseiden valmistaminen oli aiemmin tapahtunut suurelta osin kotioloissa (ns. kotiteollisuudessa) oli merkinnyt myös laatuongelmia. Tehtaalta puuttui yhtenäinen laadunvalvonta ja huolellinen kirjanpito. 1870- luvun loppupuolella aseiden valmistaminen tehtaalla paransi aseiden laatua merkittävästi.

Laadukkaan asetuotannon aloittaminen vaati alussa joidenkin aseosien tuonnin muun muassa Englannista, Belgiasta ja Saksasta. Metsästysaseiden valmistukseen tehdas sai alkuvaiheessa apua ulkomailla koulutetuista henkilöistä, jotka jatkokouluttivat tehtaan työntekijöitä mm. metalli- ja puutöiden parissa. Tehtaan modernisoinnin alkuvaiheessa kaivertamista opetti tehtaan työntekijöille ulkomailla oppinsa saanut aseiden koristekaivertaja. Vuosien kuluessa tehtaalla opitut työt siirtyivät isältä pojalle.

Haulikoiden valmistaminen vaati eri työvaiheita ja tekijöitä. Metalliosien sovittaja merkitsi osiin omat puumerkkinsä. Etu- ja takatukit tehtiin tehtaalla alusta loppuun käsityönä tehtaan puuverstaalla. Haulikon valmistuessa ase koeammuttiin ja aseen kasaaja / lopputarkastaja merkitsi haulikkoon omat puumerkkinsä. Merkintöinä käytettiin työntekijän etu- ja sukunimen etukirjaimia. Muita merkintöjä metalliosissa olivat mm; piipunporaus ja supistus, aseen malli, sarjanumero, tehtaan kruunuleimat ja kaliiperimerkinnät. Piippuparin päälle merkittiin valmistajan nimi ja piipputeräksen laatu.

Metalliosien merkintöjä
Tehtaan alkuvaiheen tuotannon haulikot olivat damastipiippuisia ja mustaruutipatruunoilla toimivia. Hanallisia rinnakkaispiippuisia haulikoita olivat mm; mallit 14 ja 14A, 15 vanha ja uusi malli, 16, 17 vanha ja uusi malli 17 A, 17 B, 17 C, 18, 19, 20 vanha ja uusi malli, 20 A, 20 B, 28, 29, 30 31, 32, 33, 34, 35, 36, 38, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45, 46, 47, 48, 49 (48- ja 49- mallien valmistus alkoi vuodesta 1900), malli 50 uusi ja vanha, 51, 52, 100, 101 ja 102. Mallit 48 A, 48 B, 52 A olivat haulikkorihloja. Mallit 52 B, C, 103, 103 A, B ja C olivat rinnakkaispiippuisia kaksoisluodikoita. Lisäksi oli eri versioita kaksoisluodikoista, joiden mallimerkinnät olivat vastaavanlaisia kuin haulikoissa.

Tarkka lukija huomaa, että luku 37 puuttuu luettelemieni mallien välistä. Kyseinen mallisarja löytyy kuitenkin tehtaan valmistamana. Kyseessä on piippuparin Anglais- avausmekanismilla varustettu kaksoisluodikko .450 ja .500 express- kaliipereissa. Kyseisessä hanallisessa tuplaluodikossa piippuparin avausvipu sijaitsi liipaisinkaaren alapuolella. Samaista mallia valmistettiin myös perinteiseksi muuttuneella top lever- avausmekanismilla. Tehtaan tuotannosta löytyy myös hanallinen drillinki mallimerkinnältään 70.

1900- luvun alussa elettiin Suomessa sortovuosien aikaa. Venäjä yritti venäläistää Suomea. Suomi menetti käytännössä itsehallintonsa sortokauden aikana. Samoihin aikoihin Norja itsenäistyi vuonna 1905 ja irtisanoitui kansanäänestyksen jälkeen Ruotsin kuninkaan vallan alta. Tuohon aikaan suurin osa valmistetuista haulikoista oli jo hanallisia teräksestä valmistettuja rinnakkaispiippuisia haulikoita kaliipereissa 12 ja 16. Haulikoissa siirryttiin samalla savuttoman ruudin käyttöön.

Muutamia asemalleja valmistettiin kuitenkin vielä damastipiipuilla ja mustaruudilla. Tällainen oli mm. aiemmin mainitsemani drillinki malli 70. Drillingin haulipiippuina oli valittavissa joko 12- tai 16- kaliiperi ja luotipiippuina 8x57R tai 9,15x57R. Alkutuotannon jälkeen myös tässä aseessa siirryttiin käyttämään "Extra Fint Stål"- piippuja. 1900- luvulla tehtaan muita piippujen teräslaatumerkintöjä olivat muun muassa Sandvik, Svenskt Stål, Svenskt Specialstål ja Svenskt Nickelstål.

Tehdas ryhtyi vuodesta 1901 alkaen valmistamaan hanallisten haulikoiden rinnalla hanattomia haulikoita. Ensimmäiset hanattomat haulikot olivat sivulukkoisia malleja 60, 200 ja 201. Vuodesta 1912 alkaen tehdas alkoi valmistaa myös edullisempaa laatikkolukkoista mallia, joka oli mallimerkinnältään 310. Tuolloin haulikoiden toimintamekanismina käytettiin mm Anson & Deeley- koneistoja ja piippujen avaus oli jo kaikissa malleissa lukkolaitteen päällä niin sanottu top lever- malli.

Suomeen tuoduissa Husqvarna- haulikoissa oli yleensä täyssuppeat piiput, muutamia erikoismalleja lukuunottamatta. Joissain 310- malleissa käytettiin myös Purdey- sulkujärjestelmää. Mallia 310 valmistettiin kaliipereissa 12, 16 ja 20. Kyseistä haulikkoa valmistettiin useissa eri hintaluokissa. Hinta määräytyi varustelun ja kaiverrusten määrän mukaan. Vuonna 1937 haulikoissa siirryttiin 70 millin patruunapesän pituuteen aiemman 65 millin sijaan. Malleja 310 oli mm; 310A (AJ), 310 B, 310 C, 310 S, 310 AS (AJS), 310 BS, 310 CS, 310 AN, 310 BN, 310 CN 310 DS, 310 DN, 310 X, 310 XN, 310/ECKERMANN ja 310 LYX.

310- malleissa oli joitain eroavaisuuksia lukkorungon muodolla. Pääsääntöisesti kyseisissä haulikoissa lukkorungon metallin yhtymäkohta takatukkiin oli suora. Malleissa 310 Eckermann ja 310 LYX lukkorungon peräosa oli kuitenkin kaareva. Samoin puuosien laadussa ja koristeluissa oli eroja. Paremmissa malleissa oli takatukkiin liipasimien ja kaulavarmistimen väliin kaiverrettu niin kutsuttu "kyynel".

Husqvarna pistooli m/07 (9 mm Browning Long)
1940- luvun lähestyessä alkoi Euroopan ylle kerääntyä synkkiä pilviä ja Husqvarnan tehtaalla sota-aseiden valmistus kasvoi aiemmasta. Husqvarnan tehtaalla varauduttiin sotaan. Tehdasalueella oli maanalaiset pommi- ja väestönsuojat, sekä varastot sotilas- ja ensiapuvarusteille. Ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana Husqvarnan tehtaalla valmistettiin eri lisenseillä mm: Lahti- pistooleita, Suomi- konepistooleita, Browningin pistoolimallia m/ 07 kaliiperissa 9 mm Browning Long ja monia muita sotilasaseita ja -tarvikkeita. FN Browning m/07 pistoolia valmistettiin 95 000 kpl ja Lahti m/40 pistooleita yhteensä 85 000 kappaletta. Husqvarna- tehtaan metsästyskiväärien valmistushistoriasta olen kirjoittanut aiemmin täällä.

Vuosina 1939-1950 valmistettiin tehtaalla mallin 310 rinnalla myös laatikkolukkoisia malleja 210 (1939-1940) ja 610 (1943-1950). Malli 610 poikkesi muista malleista muun muassa siitä, ettei siinä ollut poikittaista Greener- sulkutappia (ristitappi).

Vuonna 1949 Husqvarna- tehtaalla ryhdyttiin jälleen valmistamaan uutta haulikkomallia. Uuden haulikon mallinimeksi tuli 615. 1940- luvun loppu ja 1950- luku oli kahden suurvallan kiihkeää aikaa kylmän sodan asevarustelussa. 1950- luvun alussa suurvallat saavuttivat aseillaan kauhun tasapainon. Kumpikin ydinasevaltio oli tasavertainen asevarustelussa. Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto pyrki laajentamaan kommunistista ideologiaansa maailmalla ja vastavoimana Yhdysvallat pyrki patoamaan kommunistisen aatemaailman leviämistä. Molempien aatemaailmat ja talousjärjestelmät olivat rajusti vastakkaiset. Pohjolassa puolueettomat maat Suomi ja Ruotsi olivat kahden - lähes keskenään sodassa olevan - suurvallan välissä.

Kylmän sodan asevarustelun aikana haulikkomallia 615 valmistettiin viitenä eri versiona. Uusia malleja oli; 615, 615 AS, 615 CS, 615 EN ja 615 LN. Haulikot valmistettiin edelleen Anson & Deeley- koneistolla ja piippuparin avausmekanismina oli top-lever taittovipu. Sulkujärjestelmänä toimi haulikon alasulun kaksi sulkuharkkoa. Tässäkään mallissa ei ollut poikittaista Greener- sulkutappia. Haulikossa oli automaattinen varmistus. Haulikkoa valmistettiin kaliiperissa 12/70. 615 perusmallissa ei ollut kaiverruksia. Haulikkoa valmistettiin englantilaisella suoralla tukilla ja pistoolikahvalla varustetulla tukilla. Haulikkoa valmistettiin myös lyhyemmällä 66 cm pituisella metsästyspiipuilla, sekä skeet- piipuilla. Parempiin versioihin oli saatavilla myös ejektorit.

Husqvarna malli 615 
Vuonna 1952 Ruotsin pääministeri Tage Erlander oli tehnyt Washingtonissa presidentti Trumanin kanssa salaisen yksityisluontoisen sopimuksen sotilaallisen yhteistyön ja tiedustelutietojen vaihtamisesta *. Neuvostoliitto oli saanut vakoojansa välityksellä vihiä tiedustelutietojen vaihtamisesta ja varoitti ampuvansa alas kaikki tiedustelukoneet, joiden se katsoi loukkaavan Neuvostoliiton tai sen liittolaisten valtion rajoja.

Samana vuonna Neuvostoliiton uhkaus kävi toteen. Neuvostoliitto ampui Itämerellä alas kaksi Ruotsin ilmavoimien lentokonetta. Ensimmäinen alasammuttu lentokone oli DC3- tiedustelukone, jossa menehtyi kahdeksan ruotsalaista miehistön jäsentä. Toinen alasammuttu lentokone oli paikalle lähetetty Catalina- etsintäkone. Neuvostoliitto ampui koneet alas kansainvälisessä ilmatilassa **. Kylmä sota aiheutti kuolonuhreja puolueettomassa Pohjolassa. Miehistön oikeaa kuolinsyytä ei kansalaisille kerrottu - ei edes menehtyneiden omaisille. Samaan aikaan Husqvarnan tehtaalla suunniteltiin ja ryhdyttiin valmistamaan uutta haulikkomallia. Mallin 615 valmistus päättyi vuonna 1952.

Seuraava haulikko oli mallimerkinnältään 350. Haulikkoa tehtiin kolmea eri versiota, jotka olivat; 350, 350 AS ja 350 CS. Haulikkoa valmistettiin vuosina 1952-1960. Valmistusajankohdan aikana vuosina 1952 - 1958 Pohjoismaiden kesken sovittiin muun muassa passivapaussopimuksesta. Vuodesta 1958 alkaen Pohjoismaiden välillä toteutui täysimääräinen passiunioni.

Vuodesta 1959 alkaen tehdas aloitti rinnakkaispiippuisen haulikkomallin 1310 valmistamisen. Kyseessä oli tehtaan viimeinen sarjatuotannossa oleva haulikkomalli. 1310 mallia tehtiin viittä eri versiota; 1310, 1310 AS, 1310 CS, 1310 LYX ja 1310 SPECIAL. Haulikoita valmistettiin yhteensä 5000 kappaletta. Lyx- ja Special- mallit olivat teknisiltä ratkaisuiltaan lähempänä aiempaa 310- mallia Greener- sulkutappeineen. Anson & Deeley systeemiin perustuvaa 1310- mallia sai joko ejektoreilla tai ilman. Pähkinäpuisia tukkivaihtoehtoja olivat suora englantilainen tai pistoolikahvalla varustettu tukki. Piipputeräs oli Svenskt Specialstål. Malleissa Lyx ja Special piipputeräs oli parempaa Svenskt Nickelstål- terästä. 1310- malleissa oli automaattinen varmistus ja piiput olivat pituudeltaan 70 cm. Muutamia erikoismalleja tehtiin myös 66 cm:n piipun pituuksilla. Kuten muissakin Husqvarnan haulikkomalleissa, niin myös tässäkin mallissa lukkorungon peräosa oli suora, poislukien LYX ja Special- mallit, joissa lukkorungon peräosa oli kaareva. Myös puusosissa oli paremmissa malleissa kyynelkaiverrus ja pähkinäpuulaatu parempaa.

Keskiaukeama Husqvarna- tehtaan esitteestä vuodelta 1962
1960- ja 1970- luvuilla Ruotsin teollisuus jatkoi kasvuaan ja tehtaisiin saapui tuhansia työntekijöitä muun muassa Suomesta. Suomalaiset työskentelivät esimerkiksi Saabin ja Volvon tehtailla. Husqvarna oli suuri monialayritys, joka valmisti kodinkoneita ja harrastusvälineitä. Metsästysaseiden valmistus oli tehtaalla pienemmässä roolissa. Kasvavasta viennistä huolimatta, tai sen takia, tehtaalla tehtiin saneerauksia ja metsästysaseiden valmistus loppui vuonna 1970. Metsästysasetuotanto siirtyi FFV:lle Eskilstunaan. FFV:n tehtaalla valmistettiin vuosina 1974-75 muutamia Lyx Special ja Ehrenpreuss- rinnakkaispiippuisia haulikkomalleja. Luksushaulikoiden valmistusmäärät olivat 6- 8 haulikkoa vuodessa. 70- luvun lopulla metsästäjien ja ampumaurheiluharrastajien haulikoita valmistettiin sarjatuotantona Pohjolassa enää vain Suomessa, Valmetin ja Tikan asetehtailla. Tänä päivänä Pohjoismaissa ei ole enää teollista haulikoiden valmistusta.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Lähteet; kirjat; Husqvarna Hagelvapen 1877-1977, Husqvarna Jaktvapen 1870-1977 ja Tilinpäätös (Max Jakobson)*, HS 25.11.2019 ( Robert S. Hopkinsin haastattelu, Tiedustelulentäjä tuntee suurvallat )**, Husqvarna Sweden mainoslehtinen vuodelta 1962, YLE