perjantai 2. elokuuta 2019

Tikka T1x MTR osa 2/2.



Tikka T1x .17 HMR 100 metrin ampumaradalla
Olen aiemmin kirjoittanut .22 lr reunasytytyspatruunoista täällä. Vastaavanlaiset lainalaisuudet pätevät monessa asiassa myös .17 HMR- kaliiperiin. Ballistiset erot ovat kuitenkin erilaiset. 17 HMR:n luoti on kevyempi verrattuna .22 lr patruunoihin, mutta lähtönopeus ja energia ovat huomattavasti suurempia, sekä luodin lentorata suorempi.

Esimerkiksi Winchesterin 22- Subsonic Max patruunan 2,7 grammasen luodin lähtönopeus on 325 m/s ja iskuenergia on noin 142 joulea. 17 HMR- kaliiperin CCI Gamepointin patruunan 1,3 gramman luodilla on lähtönopeutta 724 m/s ja energiaa 340 joulea. Erot ovat siis merkittäviä ja varsinkin pidemmälle ammuttaessa selkeästi 17 HMR:n eduksi.

Metsästyskäytössäni 17 HMR- kaliiperin maksimikäyttöetäisyys on pääasiassa 100 metriä. Metsästyskohteenani on metsästysasetuksen luotiasetta koskevissa yleisissä vaatimuksissa kohdan yksi riistaeläimet, joita ovat muun muassa pienpedot ja rusakot, sekä riistaeläimiin kuulumaton haitallisena vieraslajina tunnettu supikoira.

Halvalla mennään.
Testiolosuhteisiin päätin varustautua halvalla. Tikka- kivääri on tällä hetkellä markkinoiden edullisimpia, joten päätin kaiken muunkin hankkia edullisesti. Tähtäinkiikarin jalustoiksi ostin alumiiniset 20 euron UTG- jalustat. Alunperin optiikaksi piti asentaa Zeissin tähtäin tai Meoptan uusi Meopta Optika 6- sarjalainen, mutta uutta Meoptaa ei vielä testiaikana ollut ostettavissa.

RCC- Rimfire äänenvaimennin.
Löysin kaappini pohjalta halvan kiinalaisen Spektra- tähtäinkiikarin. Tähtäimestä oli jo osa kaasuista purkaantunut, mutta en ollut viitsinyt heittää tähtäintä roskiinkaan. Nyt kiikaritähtäimelle löytyi käyttöä testiammuntoihin. Tarkoitus olisi sitten talvella ennen jahteja asentaa laadukkaampi tähtäin aseen päälle ja suorittaa kohdistus, sekä metsästyksessä käytettävien patruunoiden testaaminen talviolosuhteissa ennen varsinaista metsästystä. Testiammuntoja varten asensin piippuun ruotsalaisen RCC- äänenvaimentimen. Kaikki testilaukaukset ammuin kyseisellä vaimentimella.

Ammutut kasat 50 metrin matkalta.
Sako mainostaa, että jokaisella Tikka T1x kiväärillä pystyy ampumaan kolmen laukauksen kasan yhden kulmaminuutin sisään 50 metrin etäisyydeltä. Päätin testata Tikan käyntiä kolmelta eri etäisyydeltä. Etäisyydet olivat 25, 50 ja 100 metriä. Kaikilla etäisyyksillä käytin samaa ampumatukea. Ase oli tuettuna edestä ja takaa Protektor Modelin ampumatuilla.

100 metrin viiden laukauksen kasat olivat seuraavanlaiset: CCI TNT Green = 23,38 mm CCI Gamepoint = 29,36 mm ja Winchester Varmint 29,43 mm. 50 metrin matkalta viiden laukauksen kasat olivat: CCI TNT Green = 15,85 mm CCI Gamepoint = 15,49 mm ja Winchester V-max = 13,77 mm.

Testiammunta osoitti, että Sakon takuu tarkkuudesta pitää tämän kiväärin osalta paikkansa. Laadukkaammalla optiikalla varustettuna olisi ampuminen paljon mielekkäämpää ja kasojen koot saattaisivat pienentyä entisestään. 25 metrin matkalta ammuttaessa viiden laukauksen kasat menivät sen verran pieniksi, etten viitsinyt kasojen kokoja mittailla.

Tikka T1x MTR on kompaktin kokoinen ja mukava käsitellä. Kivääri on riittävän tarkka, eikä piippu ehtinyt lämmetä ampumaradalla ammuttaessa juuri ollenkaan. Laukaisulaitteen laukaisu on miellyttävän selkeä ja tehtaan säätämä laukaisupaine on allekirjoittaneelle mieluisa. Laukaisua ei tarvitse ryhtyä säätelemään. Latausliike on lyhyt ja lukko liikkuu toimiessaan liukkaasti.

Sitten ne huonot puolet. Huonot puolet liittyvät lähinnä kiväärin teknisiin ratkaisuihin ja toimintavarmuuteen. Epävarmasti toimivalla metsästysaseella ei metsästäjä tee yhtään mitään. Työvälineisiin täytyy pystyä luottamaan. Kiväärini teki rataolosuhteissa useita syöttöhäiriöitä. Patruuna törmäsi syöttörampin ulkoreunaan hylsyn suusta, eikä suostunut pesittymään patruunapesään minkäänlaisin lukonliikkein.


Vain lippaan irrottaminen ja patruunoiden lippaasta purkaminen ja uudelleen lipastamalla saattoi saada syötön jälleen toimimaan. Epäilin vian olevan lippaassa, koska lipas ei vaikuta toiminnaltaan yhtä luotettavalta, kuin yhdestä rivistä syöttävät lippaat. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautuivat Winchesterin V-Max- patruunat, mutta syöttöhäiriöitä esiintyi myös CCI:n Gamepointilla ja TNT Greenillä.

Kiväärin lähetin syöttöhäiriöiden takia Sakon tehtaalle takuuhuoltoon. Sakon huollossa aseseppä vaihtoi Tikkaan uuden lukon, lippaan ja lippaanohjaimen. Vasta asesepän tekemän syöttörampin kiillottamisen jälkeen loppui syöttöongelmat kaikkien testattujen patruunoiden osalta. Saatuani kiväärini takaisin tein testiammunnat uudelleen kaikilla hallussani olevilla patruunoilla. Takuuhuollon jälkeen ei syöttöhäiriöitä enää ilmennyt.

Tikka T1x:n puhdistamisessa tulee olla tarkkana, ettei esimerkiksi pienet metalliosat häviä asetta huollettaessa. Tukin irrottamisen jälkeen tulee olla varovainen, ettei lippaanohjaimen salpa, salvan jousi ja läpimenevä metallitappi irtoa. Näin minulle kävi testiammuntojen jälkeen asetta huoltaessani. Onneksi osat eivät ehtineet kadota mihinkään.

Samoin tulee olla varovainen lukon purkamisessa ja olla huolellinen, ettei lukon pienet osat häviä huoltamisen yhteydessä. Tikan käyttöohjekirjassa sivulla 27 kohdassa kiväärin purkaminen ja kokoaminen mainitaan seuraavaa; "Purkaminen on syytä tehdä pöydän päällä, jotta osat eivät pääsisi putoamaan". Käyttöohjekirjan ohjetta kannattaa noudattaa.

Tikka T1x lippaanohjaimen pienosat.
Irroitetun tukin takaisin kiinnittäminen vaatii tarkkuutta. Esittelyn aseessa tukki on yllättävän tiukka asentaa takaisin paikoilleen. Ennen asennukseen ryhtymistä kannattaa perehtyä käyttöohjekirjaan. Tikka T1x poikkeaa teknisiltä ominaisuuksiltaan Sako Oy:n perusmallin metsästyskivääreistä, jonka takia purkaminen ja kokoaminen vaatii mielestäni enemmän huolellisuutta.

.17 HMR:n kaliiperisen aseen ostaja joutuu hankkimaan myös uudet aseen puhdistusvälineet. Esimerkiksi pienoiskiväärin puhdistuspuikko ei mahdu läpi 17- kaliiperisen piipusta. 4,5 mm ilmakivääriin puhdistussarjaa voi käyttää puhdistamisessa, mutta suositeltavaa olisi käyttää kaliiperikohtaisia pesureita. .17 HMR- kaliiperin luodit ovat vastaavanlaisia kuin keskisytytyspatruunoiden kuparivaippaiset luodit ja näin ollen myös puhdistustavat ovat samanlaisia. Usein joutuu puhdistuspuikon lisäksi hankkimaan kaliiperikohtaiset huopatulpat, ellei sitten halua näperrellä pienien kangaspalojen kanssa piippua puhdistaessa.

Metsästyspatruunavalikoima ei ole kovinkaan laaja, verrattuna esimerkiksi 22 lr- ja 22 WMR- patruunavalikoimaan. Eurooppalaiset patruunan valmistajat puuttuvat. Mikäli kivääri käy tarkasti vain yhdellä tai kahdella patruunamerkillä tai ase ei toimi luotettavasti, kapenee metsästäjän patruunavalikoima entisestään. Esittelyn kiväärillä on yhtenä tarkoituksena ampua syötävää pienriistaa CCI:n TNT Green kupariluotipatruunoilla. Tätä kirjoittaessa CCI TNT Green on ainoa Suomesta löytyvä lyijytön patruuna. Maailmalta löytyy kyseisessä kaliiperissa lyijyvapaita patruunoita myös Hornadyltä ja Winchesteriltä.

Yhdysvalloissa CCI valmistaa reunasytytyspatruunoita myös muille patruunamerkeille ja aseille. Esimerkiksi Savagelle CCI:n patruunatehdas valmistaa Savage- tehtaan itselataaviin kivääreihin omia varmemmin toimivia patruunoita. Olisi hyvä jos Beretta Holding laajentaisi Sakon patruunatuotannon myös reunasytytyspatruunoihin vaikka sitten Tikka- nimellä. Norma Usan .17 HMR- patruunat ovat tätä kirjoittaessa rantautumassa Suomeen lisäten patruunavalikoimaa.

.17 HMR
.17 HMR- kaliiperin osalta mietityttää kaliiperin toimivuus metsästyskäytössä. Lataan pääsääntöisesti patruunat itse ja tässä kohtaa askarruttaa reunasytyspatruunan heikot puolet, joita on mm. latauserien mahdolliset vaihtelut, patruunoiden lähtönopeusvaihtelut ja herkkyys sääolosuhteille. Lisäksi vielä epäillyttää patruunan riittävä tehokkuus omissa jahtikuvioissani. Itselataajana tuntuu tämän kaliiperin kanssa avuttomalta, kun ei voi vaikuttaa patruunan käyntiin.

Luotien kehittyessä ja uusien kaliiperien lisääntyessä, näyttäisi pienempi kaliiperisten käyttäjäkunta metsästyksessä kasvavan. Oma käytäntö on kuitenkin mennyt päinvastaiseen suuntaan verrattuna nykytrendeihin. Käytän metsästyksessä eri kokoluokan riistaeläimissä mielummin astetta suurempaa kaliiperia. Viime metsästyskautena pienriistan osalta pienin käyttämäni kaliiperi oli 6,5x55. Kauriit ja peurat 30- kaliipereilla ja hirvet .338- ja 9,3- kaliipereilla. Tähän käyttäytymiseeni on ohjannut lähinnä hämärässä tapahtuva metsästys, jossa eläimen asennon hahmottaminen tuo lisähaasteita ja suurempi patruunan väljyys antaa enemmän anteeksi mahdollisissa huonoissa osumissa.

17 HMR- kaliiperissa on paljon myös hyviä puolia, joiden takia Tikka T1x kiväärissä kyseiseen kaliiperiin päädyinkin. Helppo ammuttavuus ja patruunan käyttöturvallisuus. Osuessaan kohteeseen patruunan kimmokeherkkyys on pienempi luodin pirstaloituessa välittömästi. Kaliiperin toimivuus omissa jahdeissani selviää sitten paremmin talven vahtimismetsästyksessä. Niistä ehkä lisää sitten kun jahtikokemuksia on kertynyt enemmän. Muutaman jahtikokemuksen ehdin ennen julkaisua kuitenkin kokea.

Heinäkuun loppupuolella olin vienyt koiran kuivamuonaa supien kulkureitin viereen. Kuivamuonaa laitoin reilummin riistan ruokinta-automaatin jalustan päälle ja osan nappuloista heitin niitetyn heinikon ympäristöön, jotta supeilla olisi puuhaa herkkupalojen etsimisessä. Parin päivän päästä asetuin jahtitorniin noin 80 metrin päähän kuivamuonahaaskasta.

Supikoira kuivamuonan kimpussa (klikkaa kuva suuremmaksi)
Tornissa ei tarvinnut tuntia pidempään istua, kun paikalle ilmaantui naarassupi poikastensa kanssa. Niitetty nurmi oli kuitenkin sen verran pitkää, että aikuista kooltaan pienemmät supin pennut olivat jatkuvasti osittain heinien suojaamana. Lisäksi emä ajoi haaskaa lähestyvät pentunsa aina takaisin heinikon suojaan. 17 HMR:n luoti keveytensä takia on risuherkkä tai tässä tapauksessa varmaan myös heinäherkkä, jonka takia en viitsinyt ottaa riskiä ja aiheuttaa mahdollista haavakkotilannetta. Jatkoin odottelua josko paikalle tulisi muitakin supeja.

Reilun puolen tunnin kuluttua paikalle tuli yksinäinen supi, jolle poikasten emä alkoi kovaäänisesti rähistä. Päätin yrittää saada ammuttua paikalle ilmaantuneen häirikön. Supikoira oli noin 70 metrin päässä kun puristin liipasimesta. Lähetin matkaan CCI:n 17 grainin VNT- luodin. Supikoira tipahti osumasta niille sijoilleen. Emä ja poikaset eivät heti vaimennettua laukausääntä säikähtäneet. Supit poistuivat paikalta hetken ihmettelyn jälkeen.

Tikka T1x ja supikoira
Viikon sisällä ensimmäisestä kaadosta, pääsin ampumaan kolme nuorta supikoiraa lisää ruokintapaikalle. Kaikkien osalta piti vain varmistua ennen laukausta, ettei heinää ollut ampumalinjalla. Luodit toimivat osuessaan tehokkaasti, eikä ammuttuja eläimiä tarvinnut haeskella.

Ensimmäisten jahtikokemuksen jälkeen voi todeta ainakin sen, että peitteisen loppukesän tai alkusyksyn maasto-olosuhteet eivät ole paras vuodenaika kevyelle ja risuherkälle luodille. Supikoiran pennut olisin varmasti saanut saaliiksi isompi kaliiperisella varmint- patruunalla. Kivääri näyttää vahtimismetsästyksessä toimivan kuitenkin juuri niin kuin olin alun perin toivonutkin. Talvella uskoisin tulevan lisää parempia jahtitilanteita lumisessa maastossa.

Vaikka alkuvaiheessa kiväärissä esiintyikin syöttöhäiriöitä, niin mitään merkkikohtaista asekammoa en kuitenkaan esittelyn aseesta saanut. Takuukorjauksen jälkeen kivääri on toiminut moitteetta ja ehkä onnistuneiden jahtitilanteiden lisääntyessä luottamus jahtiaseen toimivuuteen vahvistuu. Aseet ovat yksilöitä ja kyseessä saattoi olla se kuuluisa maanantaikappale.

Tikka T1x MTR .17 hmr.
Onneksi omien kokemuksieni perusteella Sako Oy:n huolto- ja korjaustyöt tehdään Riihimäellä hyvin ja ammattitaitoisesti. Kaupan päälle saa vielä hyvän asiakaspalvelun niin varaosia tilatessa kuin myös takuuhuollossa. Toivoisin metsästysaseeltani kuitenkin yksinkertaisia teknisiä ratkaisuja. Tikka T3- kivääriä on kehuttu yksinkertaisesta rakenteestaan. Modulaarisen ominaisuutensa takia T1x ei ole rakenteeltaan yhtä yksinkertainen kuin isoveljensä. Toimintavarmuus ja pienosien kestävyys isältä pojalle selviää tämän kiväärin osalta tulevaisuuden jahdeissa.

Teksti: P.O.
Kuvat: P.O.
Video: P.O.
Lähteet: käyttöohjekirja


tiistai 30. heinäkuuta 2019

Tikka T1x MTR osa 1/2.

Olen usein ajatellut metsästysaseiden kanssa puuhastellessa, ettei savuttoman ruudin keksimisen jälkeen ole kovinkaan suurta teknologian kehitystä tapahtunut pulttilukkoisten aseiden saralla. Kehitystä tarkastellessa huomaa kuitenkin muutoksia ainakin tukeissa, pinnotteissa ja optiikan kiinnitystavoissa. Lisäksi metsästäjän omatoiminen mahdollisuus muunnella omistamaansa kivääriä jälkeenpäin lisävarusteilla ja tarvikeosilla on parantunut huomattavasti. Toki vielä tänä päivänä aseseppiäkin tarvitaan. Asesepän tarpeesta lisää julkaisun toisessa osassa.

Tällä kertaa esittelen keväällä hankkimani Tikka T1x MTR (multi task rifle) metsästyskiväärin. Esittelyn tuote on jo monelle tuttu ja sitä on myyty kiitettävästi lähinnä edullisen hankintahinnan ja monipuolisen lisävarustelumahdollisuuden takia. Aluksi ajattelin, etten kirjoita jo paljon mainostetusta kivääristä juttua blogiini. Muutin kuitenkin mieleni, havaittuani, ettei Tikka T1x:stä löydy kovinkaan paljon käyttäjäkokemuksia. Kirjoitin kivääristä kaksiosaisen esittelyn. Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi aseen rakennetta.

Tikka T1x MTR .17 HMR
Halusin pienpetojahtiin mahdollisimman rekyylittömän, hiljaisella laukausäänellä, pienellä suuliekillä, lyhyellä lukon latausliikkeellä kompaktin kokoisen metsästyskiväärin. Halusin siis pienriistakiväärin, jolla on nopea ampua hämärässä toinen laukaus heti ensimmäisen laukauksen jälkeen. Pienemmän rekyylin, suuliekin ja lyhyen latausliikkeen ansiosta on paikkolaukaus tai kohteen vaihtaminen nopeampaa. Ampumaetäisyys vahtimismetsästyksessäni on maksimissaan 100 metriä.

Tikka T1x .17 HMR
Valitettavasti ostohetkellä aseliikkeissä ei ollut tarjolla lyhyintä piippumallia, joten jouduin ostamaan pidemmällä piipulla olevan mallin. Tämänkin asian saa kyllä tarvittaessa korjattua Sakon tai Sakon valtuuttamien aseseppien toimesta. Tikka T1x- kiväärin kaliiperivaihtoehdot ovat .22 lr tai .17 HMR. Molemmat kaliiperit ovat reunasytytteisiä patruunoita. Kivääriä saa 16" ja 20" piipun pituuksilla.

Nyt esittelyssä oleva kivääri on siis 20 tuuman (510 mm) piipulla ja kaliiperissa .17 HMR. Kiväärin kokonaispituus on 960 mm ja painoa sillä on yhteensä 2,6 kg. Kivääri toimitetaan pahvilaatikossa. Kiväärin mukana tulee ainoastaan käyttöohje, tuotetarra ja Sakon patruunaesite. Kiväärin mukana ei tule työkaluja, eikä hihnalenkkejä.

Tikka T1x ja 20" piippu  1/2x20 vaimenninkierteellä.
Mustatun keskiraskaan kylmätakomalla valmistetun piipun rihlannousu on esittelyn kiväärissä yhdeksän tuumaa. Oikealle kiertyviä rihloja on yhteensä kuusi. Piipun päässä on vaimenninkierre 1/2x20 kierteellä. Kierteensuoja on materiaaliltaan muovia. Piippuun ei ole kiinnitetty avotähtäimiä.  Piippu on profiililtaan paksu, mutta lyhyyden takia se ei kuitenkaan lisää liikaa kiväärin painoa. Piipun halkaisija on päästä heti kierteiden jälkeen 18,50 mm. ja se paksunee kohti iskupohjaa. Halkaisija lukonkehyksen kohdasta on 22,35 mm. Piipun vasemmalta puolelta ennen lukonkehystä löytyy kaliiperi- ja valmistusmaamerkintä.

Tikka TX1 MTR tukin perä.
Tukin kiinnitysratkaisu metalliosiin on tässä kiväärissä mielenkiintoinen. Se lisää kivääriin asennettavia eri tukkivaihtoehtoja tehden kivääristä monipuolisemman verrattuna moniin muihin metsästyskivääreihin. Monipuolisuuden yhtenä hyvänä puolena on runsas tarviketarjonta ja siten myös edullisemmat hinnat.

Perälevyä lukuunottamatta tukki näyttää ulkoisesti Tikan T3x Lite- tukilta. T1x:n tukin sisältä löytyy kuitenkin eroja. Esimerkiksi rekyylivastimen edessä oleva lisäpala. Teräksinen rekyylivastin sen sijaan sijoittuu lukonkehyksen alaosaan samaan kohtaan molemmissa kivääreissä.

Tikka T1x tukki irroitettuna.
Tikka T1x:ään sopii kaikki Tikka T3x tukkivaihtoehdot. Kiväärin modulaarisuus on yhteydessä Tikka T3- ja T3x- kivääreihin, sekä tietysti tärkeimpänä, kivääriin on laaja tarviketukkien asennusmahdollisuus. Vanhemmissa T3- ja tarviketukeissa saattaa olla tarpeen tehdä pieniä muutostöitä ennen tukin täydellistä sopivuutta.
Vaihdettava pistoolikahva.
Tukkia saa muokattua myös pienemmällä rahalla. Kiväärin modulaariseen synteettiseen tukkiin saa lisättyä eri värisiä osia pistoolikahvaan ja tukin etuosaan omien mieltymysten mukaisesti. Vaihdettavalla kahvaosalla saa tarvittaessa paremman ase-/ampumaotteen. Tehdas mainostaa kahvan vaihdolla kahvan kulman asennon muuttumisen ja mahdollistaen siten paremman ammunnan eri asennoista. Etutukkiin asennettava leveämpi etuosa lisää aseen vakautta esimerkiksi tuelta ammuttaessa.

Kuva tukin pohjasta.
Tukin vetopituus on säädettävissä erikokoisilla perälevyillä. Tässä kiväärissä perälevy on kovapintainen muovilevy. Tehdas mainostaa tukin otepintoja erittäin pitäviksi. Mustan tukin kokonaispituus on päältä mitattuna 78 cm ja paino on talousvaa`alla punnittuna 0,78 kg. Otepinnat on karhennettu sekä tukin edestä että pistoolikahvasta. Perän linja on suora ja tukin vetopituus on 33,8 cm. Tukista löytyy hihnapidikkeet edestä ja takaa. Etummaiseen pidikkeeseen voi asentaa tarvittaessa myös bipodin (ampumatuen). Kiväärin pohjaosa ja  liipaisinkaari on muovia.

Tikka T1x ja lukonkehys 11 mm jalustaurat.
Lukonkehys näyttää erikoiselta kehyksen pidemmän alaosan johdosta. Pidempi alaosa on vastaavan mittainen kuin T3x- kivääreissä, jonka johdosta kivääriin sopii myös T3x:n tukit. Lukonkehyksen alaosan etupäästä löytyy rekyylivastineen ura ja etummainen kierrereikä tukin kiinnitysruuville (M6). Kehyksen alaosassa lippaanohjaimen salvan edessä on piipun kiinnityksen kolmen ruuvin reiät.

Lukonkehyksen alaosa, lippaanohjain ja lippaanohjaimen salpa
Lippaan salpa ja lippaanohjain (eng. magazine guide) ovat muovia. Salpa kiinnittyy runkoonsa salvan rungon ja lippaanohjaimen läpi asennetulla ohuella metallitapilla. Laukaisulaite on vastaavanlainen kuin T3- malleissa. Laukaisulaitteen yläpuolella sijaitsee kaksiasentoinen varmistin. Lukonkehyksen vasemmalla puolella sijaitsee lukonpidätin ja aseen mallimerkintä ja valmistenumero, sekä C.I.P- leimaukset. Kehyksen molemmin puolin ja kehyksen yläpuolelta löytyy reiät mm. palokaasuille ja tähtäinkiskolle.

Lukonkehyksen patruuna-aukko sijaitsee kehyksen oikealla puolella ja on kooltaan 40,50 mm x 14,35 mm. Patruuna-aukon vastapäätä kehyksen sisäpuolella sijaitsee 30 mm pitkä joustava metallitanko. Metallitanko näyttää yhtä paksulta kuin esimerkiksi isompi paperiliitin.

Tikan lukonkehyksen päällä on urat 11 mm tähtäinkiikarinjalustoja varten. Kehyksen päältä löytyy myös kierrereiät muille jalustaratkaisuille. Maailmalta saa tilattua esimerkiksi Picatinny- kiskon kehyksen päälle, joko teräksisenä tai kyvyempänä alumiinina.

Tikka T1x laukaisulaite, lipas ja lukko
Lukkorunko on pituudeltaan 140 mm ja halkaisijaltaan rungon keskeltä 14,50 mm. Lukon iskupohjassa sijaitsee iskurinpiikin reikä ja oikealla (patruuna-aukon puolella) patruunan / hylsyn ulosvedin. Lukkorungon etuosan pohjassa on lukon ohjausurat. Lukonkampi on irrotettavissa lukon rungosta, irrottamalla ensin kammen päädyssä oleva ruuvi. Lukko virittyy siten, että vain lukon takaosa kiertyy lukon kammesta käännettäessä.

Lukon takaosa purettuna.
Lukko puretaan kääntämällä lukon muovista peräholkkia vastapäivään ja peräholkin kyljessä olevaa tappia painamalla ja vetämällä tappi varovasti pois, ettei peräholkki ja muut osat lennä jousen voimasta pitkin työskentelytilaa. Seuraavaksi irrotetaan iskurin ja palautusjousen tappi, jolloin saadaan iskuri jousineen irti. Lukko kasataan päinvastaisessa järjestyksessä.

Laukaisulaitteen laukaisupaine on säädetty tehtaalla 13-15 N väliselle alueelle. Laukaisupaineen säätövara on 10-20 N. Laukaisupaine säädetään kuusiokoloavaimella lipasaukossa olevasta ruuvireiästä. Ennen säätämistä tehdas suosittelee tukin irrottamista. Säätöruuvia kierrettäessä vastapäivään laukaisupaine pienenee ja myötäpäivään kierrettäessä laukaisupaine kasvaa. Kiväärin varmistin on kaksiasentoinen ja varmistettuna varmistin lukitsee laukaisumekanismin ja samalla myös lukon.

Kiväärissä on polymeerimuovinen 10 patruunan irtolipas. Patruunat ovat lippaassa kahdessa rivissä ja patruunan syöttö tapahtuu keskeltä lipasta. 22- kaliiperin lipas on 17 HMR lipasta hivenen pidempi, lippaassa olevan tehokkaamman jousen takia.

Seuraavassa 2/2 osassa käyn läpi keväällä tehtyjen testiammuntojen tulokset ja kerron käytännön kokemuksistani.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Lähteet; Tikka käyttöohjekirja.

torstai 25. heinäkuuta 2019

Nordicguns- blogi muuttui Jahtiase- blogiksi

Nordicguns- blogin ulkoasun muuttamisen yhteydessä päätin muuttaa samalla blogin nimen ja osoitteen uuteen www.jahtiase.fi osoitteeseen. Nimenmuutosta olen pohtinut jo pidemmän aikaa.  Syy nimenvaihdolle on yksinkertaisesti se, että kirjoitan suomen kielellä, eikä näin ollen ole kovinkaan järkevää pitää blogisivua, jonka nimi on englanninkielinen.

Uutta nimeä suunnitellessani mietin käännänkö uudeksi nimeksi suoraan esimerkiksi Pohjolan aseet, mutta luettuani tekstejäni löysin usein sanat; jahti, jahdissa, jahtitorni, jne.. Oli luonnollista yhdistää sana jahti, blogini pääosassa oleviin metsästysaseisiin. Ennen nimenmuutosta yritin etsiä internetistä onko vastaavanlainen nimi jo jollain käytössä. Näin siis syntyi blogille suht lyhyt ja ytimekäs uusi nimi Jahtiase.

Sivujen uudistamisen yhteydessä julkaisen heinäkuun lopussa mm. ensimmäisen osan Tikka T1x- kivääriesittelystä. Toisen osan käytännön kokemuksista julkaisen heti perään elokuussa ja syyskuussa 17 HMR patruunaesittelyn. Loppuvuodesta on tarkoitus palata takaisin menneisiin aikoihin. Tuolloin esittelen hivenen vanhempaa metsästysasetta. Sivujen muutostyö jatkuu vielä heinäkuun ajan. Toivottavasti elokuussa olisi jo valmista.

P.O.

torstai 27. kesäkuuta 2019

NordicGuns- sivuilla muutoksia.

Tällä hetkellä päivitän sivujeni ulkoasua. Sivun yläosaan olen koonnut eri aihealueita NordicGuns- ja NordicHunt- sivuilta. Kyseinen työ on vielä kesken ja jatkuu kesä-heinäkuun ajan. Tarkoitus olisi jatkossa keskittyä pelkästään NordicGuns- sivuille kirjoittamiseen.

Hyvää ja aurinkoista kesää toivottaen,

P.O.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Sako A7 SS .30-06.

Olen aiemmin kirjoittanut Sakon A7 kivääristä täällä. Tuolloin kivääriin perehtyminen oli kovin lyhytaikaista, mutta saamani ensivaikutelma kivääristä oli positiivinen ja herätti kovasti omistamisenhaluja. 2018 joulupyhien aikana oli aseliikkeissä mukavasti tarjouksia ja tuolloin huomasin tilaisuuteni tulleen. Löysin erään aseliikkeen nettikaupasta 1090 euron hintaan uuden Sako A7 Synthetic Stainless kiväärin kaliiperissa 30-06.

Sako A7 ss .30-06
Toimituskulut olivat vain muutaman euron, joten säästöä tuli jo siinä, ettei tarvinnut nostaa takapuolta tuolilta ja lähteä autolla useiden kilometrien päähän aseliikkeeseen. Tietokoneen napin painallus ja kivääri siirtyi ostoskoriin. Ostostapahtuman suoritettua lähetin Matkahuollon / aseliikkeen sopimusnumerolla allekirjoittamani poliisin myöntämät lupapaperit aseliikkeeseen. Vielä joutui kuitenkin viikon verran odottelemaan pyhien loppumista. Lopulta kivääri saapui noudettavaksi Matkahuollon lähimmästä asiamiehen toimipisteestä.

Sako A7 tarvikkeet.
Tammikuussa jouluaatto tuli takaisin availlessani Matkahuollon pakettia. Kivääri oli pakattu pahvilaatikkoon käyttöohjekirjasen, alumiinisten Weaver- kiinnityskiskojen, torx- avaimen, muovisen lukonpurkutyökalun ja metallisten hihnalenkkien kanssa. Ohjekirjassa luki, että mikäli kivääri on vaativassa käytössä, niin Sakon tehdas suosittelee teräksisiä Weaver- kiinnityskiskoja kiikaritähtäimen asennusvaihtoehdoksi.

Sako A7 ja alumiiniset Weaver- kiinnityskiskot.
Ohjekirjasen luettuani soitin saman tien Sakolle ja tilasin teräksiset Weaver- kiinnityskiskot. Kiinnityskiskot saapuvatikin jo muutaman päivän jälkeen tilauksesta. Liimasin uudet teräksiset kiskot kiväärin kehykseen tehtaan suositusten mukaisesti.

Weaver- teräskiskojen liimaus.
Sako A7- mallia valmistetaan kahdella eri lukonpituudella, S- koon ja M- koon lukonkehyksillä. Kaliiperi 30-06 on M- kokoa ja lukon latausliike on pidempi kuin S- koon lyhyemmässä lukonkehyksessä. Piipun pituus on tässä mallissa sama 510 mm kuin aiemmin esittelmässäni A7:ssä. Myös 11" rihlannousu on sama. Kivääri käy erittäin tarkasti sarjavalmisteiseksi metsästyskivääriksi. Asetta puhdistettaessa olen huomannut piipun keräävän omistamistani kivääreistä vähiten luodin vaippamateriaalia.

M- koon lukko kolmella sulkuolakkeella ja jousikuormitteisella tapilla.
Kiväärin lukon toiminta on sujuvaa, eikä ammuttaessa ole ilmaantunut häiriöitä. Lukon sulkukappaleen päädyssä olevat ulosvetäjän kynsi ja jousikuormitteinen tappi ovat toimineet moitteetta. Laukaustuntuma kiväärissä on erinomainen. Laukaisuvastus on puhdas ja selkeä. Laukaisuvastus on säädettävissä 1-2 kg välillä.

Sako 75- ja 85- mallien kanssa tottuneena on Sako A7:n muovilippaaseen ollut totuttelemista. Lippaan käyttäminen on vaatinut enemmän harjoittelua. Lippaan rakenne poikkeaa muista Sakon lippaista. Ruiskupuristetusta muoviseoksesta valmistetun lippaan yläosassa on lippaan rungon patruunasillan molemmilla puolilla joustavat metalliset patruunan ohjainlevyt. Patruunoita lippaaseen mahtuu yhteensä kolme.

Sako A7 .30-06 lipas.
Poikani alkava kiinnostus metsästysharrastukseen aiheutti sen, että annoin hänen valita kivääreistäni itselleen mieluisimman ja sellaisen, jota hänen olisi 14- vuotiaana helpointa käsitellä tulevissa peura- ja hirvijahdeissa. Sako A7:n yhtenä hylkäysperusteena pojallani oli lippaan hankalampi käyttö verrattuna muihin kivääreihini.

Lippaan ollessa kiinni aseessa ei lippaan täyttäminen päältä onnistu vieläkään sujuvasti - varsinkin mikäli lipastettava patruuna on lähes maksimimitassaan (84,84 mm). Patruunan kanta jää helposti lippaan rungon perässä olevan muovisen patruunaohjurin päälle. Lipas irrotettuna on lipastaminen kuitenkin riittävän sujuvaa. Lippaan hiljainen ja nopea kiinnittäminen vaatii myös enemmän harjoittelua. Hyvää lippaassa on kuitenkin se, että se on yksirivisyyden takia ollut toiminnaltaan luotettava, ilman syöttöhäiriöitä. Lippaan häiriötön toiminta on tietysti tärkeintä metsästystilanteissa.

Crovtecin hihnalenkki ja asehihna.
Aiemmassa esittelyssä kirjoitin Sako A7:n ontolta kuulostavasta tukista, jota vasten Sakon omat hihnapidikkeet toimivat lähinnä riistakarkottimina. Nyt esittelyssä olevan kiväärin tukki on mielestäni hiljaisempi. Tämän kiväärin osalta korvasin kuitenkin Sakon omat hihnalenkit Crovtecin asehihnalla, jossa on omat hihnalenkit. Ne toimivat mielestäni kiväärissä hiljaisemmin ja ovat olleet hintalaatusuhteeltaan hyvä ostos.

Parhaimmat kokemukset kivääristä saa tietenkin, kun siirtyy kirjoituspöydän ääreltä ja lähtee kiväärin kanssa ampumaradalle ja metsälle. Ampumaradalla kiväärillä on miellyttävä ampua tuettuna. Tukki ottaa rekyylin hyvin vastaan. Liikkuvaan harjoitteluun ase on kevyt ja liikkuvaa kohdetta täytyy harjoitella enemmän. Kohteen seuraaminen mahdollisimman tasaisesti voisi parantua käyttämällä äänenvaimenninta, joka olisi osittain piipun päällä. Näin tehtynä kiväärin tasapaino saattaisi parantua (riippuen vaimentimen kokonaispainosta), verrattuna esimerkiksi pelkästään piipun päässä olevaan vaimentimeen tai ilman vaimenninta ammuttaessa.

Sako A7 .30-06 Lapua Scenar (155 gr) 3 lks. amet 100m.
Kiväärillä olen ampunut tehdas- ja itseladattuja metsästys- ja ratapatruunoita. Kiväärille on ollut helppo löytää toimivat latausreseptit. Alkukaudesta käytin peurajahdissa Sellier & Bellotin Exergy Blue 10,7 gramman tehdaspatruunoita. Kyseiset patruunat toimi kiväärissäni hyvin. Peurajahdin päätyttyä siirryin itselataamiini Lapuan Scenar- luoteihin, joilla kellistin useita rusakoita ja supikoiria. Keväällä löysin 150 grainin Barnes ttsx- luodille hyvin käyvän latauksen 860 m/s lähtönopeuksilla. Kyseinen lataus on tarkoitus ottaa käyttöön heti syyskuussa peurajahdin merkeissä.

Onnistuneet metsästyskokemukset lisäävät luottamusta metsästyskivääriin. Kivääri on ollut käytössä pelkästään vahtimismetsästyksessä talvella plussakelistä aina parinkymmenen asteen pakkaskeliin. Olen ampunut kiväärillä valkohäntäpeuravasan ja useita rusakoita, sekä supikoiria. Tällä kiväärillä on ollut mukavaa metsästää, varsinkin kun tietää, että kiväärin tarkkuus on hyvä. Suurin osa kivääreistäni on varustettu mekaanisella hylsynpoistolla, jonka takia lukon jousikuormitteinen ulosheittotappi pääsee aina yllättämään ja ammuttujen patruunoiden hylsyjä joutuu etsimään sieltä sun täältä.

Sako A7 SS .30-06 ja peuranvasa.
Kuten alussa kirjoitin, niin Sako mainitsee käyttöohjekirjassaan Sako A7:n kohdalta tarkasti lainattuna seuraavaa: "Kiväärissä on lukonkehyksen päällä vakiona alumiiniset Weaver-asennuskiskot. Vaativaa käyttöä varten ne tulisi korvata monilta valmistajilta saatavilla teräskiskoilla."

Olisi hyvä jos Sako toimittaisi kiväärin jo valmiiksi teräksisillä Weaver- asennuskiskoilla, ettei kiskoja tarvitse ryhtyä erikseen tilailemaan. Vaihtelevien metsästystilanteiden takia moni metsästäjä haluaa kuitenkin, että kivääri on heti valmiina vaativaan käyttöön. Plussaa siitä, että kiväärin mukana tuli Sakon oma työväline kiväärin kiinnitysruuveja varten.

Alun perin tarkoitukseni oli ostaa uusi Tikka T3x- kivääri peura- ja hirvijahtiin aiemman 30-06 omistamani kiväärin tilalle, mutta huomatessani Sako A7:n olevan halvempi ei tarvinnut asiaa kovinkaan kauan pohtia. Asekassakaappiin päätyi jälleen kerran Sako- kivääri. Vähän päälle tuhannen euron hintaan tässä kiväärissä on hintalaatusuhde kohdillaan muutamista käyttäjää häiritsevistä yksityiskohdista huolimatta.

Sako A7 SS. 30-06

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Lähteet; Sako A7 käyttöohjekirja


maanantai 15. huhtikuuta 2019

Kiikaritähtäimen asennus kivääriin.

Leupold PRW teräsjalustat.
Optisen tähtäimen asentaminen kivääriin on mahdollista monella eri tapaa. Kivääreiden kehyksessä on joko koneistetut urat tai kierreruuvien reiät kiikarinjaloille. Kiikaritähtäin asennetaan kivääriin erilaisilla jalustoilla. Jalustat ovat joko yksi- tai kaksiosaisia. Suomessa metsästyskivääreissä yleisin tapa asentaa kiikaritähtäin on käyttää kotimaisia Optilock-kiikarinjalkoja. Ne ovatkin toimivia ja hyviä kiikarinjalkoja.

On kuitenkin muitakin asennusvaihtoehtoja. Varsinkin, jos kivääri ei ole kotimaista tuotantoa. Tänä päivänä osa nykyisten Sako- ja Tikka- kivääreiden tuotantomalleista on varustettu maailmalla yleisimmin käytetyillä jalustaratkaisuilla. Yleisimmin käytetyt jalustaratkaisut ovat Weaver- tai Picatinny.  Lisäksi markkinoilta löytyy Keski-Eurooppalainen kääntö- tai hakasjalkakiinnitys. Olen aiemmin kirjoittanut vanhemmasta Blaserin kääntöjalasta täällä.

Alla kuva erilaisista kiikarinjaloista. Kuvassa olevat Talleyn- ja Sakon Optilock- jalustat ovat yksiosaisia. Leupoldin PRW:n jalusta tarvitsee kiinnitystä varten kiväärin lukonkehykseen asennetut Weaver-kiilat.

Vasemmalla Talleyn (alumiini), keskellä Sako Optilock (teräs) ja oik. Leupold PRW (teräs) jalustat
Ennen asennuksen aloittamista lue valmistajan asennusohjeet. Ensimmäisen lukukerran jälkeen lue vielä toisen kerran ja tarvittaessa kolmannenkin kerran. Kun olet sisäistänyt valmistajan ohjeet, noudata niitä. Pääsääntöisesti kiikarijalustojen asennus onnistuu valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Lue ensin huolellisesti valmistajan asennusohjeet.
On kuitenkin poikkeuksia ja niitä varten on hyvä olla olemassa oikeat työvälineet. Oikeilla työvälineillä saa mm; kiinnitysruuvien kireyden aina oikeaan momenttiin, tarkastettua jalustojen linjauksen, tarvittaessa hiottua linjat yhteneväiseksi (suoraksi), suojattua kiikaritähtäimen runko naarmuilta ja asennettua kiikaritähtäin siten, että tähtäinristikko on tähdättäessä vaakatasossa.

Kiikaritähtäimen asennustyökalut.
Olen käyttänyt kiikarinjalustojen asentamisessa apuna Wheeler Engineerin kiikaritähtäimen asennustyökalusarjaa. Kyseisestä työkalupakista löytyy hyödyllisiä työvälineitä kiikaritähtäimen asentamiseen. Tunnettujen kiikaritähtäinjalustojen valmistajien tuotteet ovat mittatarkkoja ja laadukkaita, jonka takia jalustojen asentamisessa olen pääsääntöisesti tarvinnut pelkästään arkistoteippiä, linjausohjureita, vesivaakoja, ruuvilukitetta ja momenttiväännintä.

Ongelmia saattaa syntyä kiikaritähtäintä asennettaessa vanhaan kivääriin eri valmistajien asennuskiiloilla ja jalustoilla. Jalustojen renkaat eivät ole välttämättä linjassa keskenään. Tällöin täytyy renkaat linjahioa suoraksi, ettei kiikaritähtäimen runkoon tule ylimääräisiä jännityksiä. Jännitykset optisen tähtäimen rungossa lisäävät riskiä huonoon osuntaan. Kiväärisi saattaa olla erittäin tarkka, mutta huonosti asennetuilla tai huonolaatuisilla jalustoilla ja renkailla kiväärisi parhaat ominaisuudet jäävät toteutumatta.

Aktiiviharrastajana vaihdan kiikaritähtäimiä kivääreissäni usein. Seuraavaksi kerron omasta kiikaritähtäimen asennusprojektista, jossa jouduin tekemään kaikki työvaiheet linjahiomista myöten. Husqvarna- kiväärissäni oli Talleyn alumiiniset yksiosaiset tuumamittaiset jalustat, jotka halusin poistaa uuden 30 mm runkoputkella olevan kiikaritähtäimen asentamista varten. Talleyt olivat palvelleet erittäin hyvin, mutta varastossani oli Weaver-tyyppiset kiilat, joihin saisin asennettua uuden hämäräjahtiin soveltuvan kiikaritähtäimen.

Weaver-kiilat lisäävät kiikaritähtäimen asennuskorkeutta, joten jalustojen korkeudeksi riittää yleensä matalin (low) vaihtoehto, riippuen tietenkin kiikaritähtäimen etulinssin koosta. Kiikaritähtäin kannattaa asentaa mahdollisimman alas, jotta tähdätessä ei tarvitse kurotella löytääkseen hyvän tähtäinkuvan ja ampuminen olisi tarvittaessa nopeaa. Valmistajien kotisivuilta löytyy yleensä mittaohjeet oikean kokoisen jalustan valintaan.

Ensimmäiseksi lämmitin kuumailmapuhaltimella irti kiväärin kehykseen liimatut alumiiniset Talleyn jalustat. Seuraavaksi puhdistin kiväärin kehyksen ja kehyksen ruuvien reiät asetonilla, sekä kehykseen asennettavat Warnen Weaver-kiilat. Ennen uusien kiilojen lopullista kiinnittämistä sovitin kiilat oikein päin suhteessa kiikaritähtäimeen siten, että kiikaritähtäimessä olisi kiiloissa mahdollisimman hyvä asennusvara ja- pituus. Tähtäinkiikarin sovittamisen jälkeen kiinnitin uudet teräksiset Weaver-mallin kiilat lopullisesti kehykseen. Tällä kertaa en liimannut teräksisiä kiiloja kiväärin lukonkehykseen, vaan tein kiilojen kiinnityksen valmistajan suositusten mukaisesti ja kiristin ruuvilukitetta apuna käyttäen momenttiavaimella ruuvit oikeaan kireyteen.

Warne Weaver-kiilat kiikarijalustoille.
Kiiloihin asensin Leupoldin PRW- jalustat ja jalustoihin 30 mm:n linjaohjaimet. Asetin ohjureiden kärjet vastakkain ja kiristin renkaiden ruuvit. Harmikseni havaitsin, etteivät renkaat olleet linjassa. Ohjureiden kärjet eivät kohdanneet.

Ohjureiden kärjet vastakkain.
Jouduin siis suorittamaan linjahionnan. Alla hyvä Midway Usan video jalustojen renkaiden hiomisesta. Videolta näkee hyvin koko hiontaprosessin.



Hionnassa tulee varoa, ettei hio renkaita liikaa ja pilalle. Tulee myös huomioida, että tehtaan takuu loppuu välittömästi, mikäli päädyt hiomaan renkaita. Vielä en ole saanut renkaita pilalle hiomisella.

Palataan takaisin aloittamaani asennustyöhön. Hiomisen jälkeen Leupoldin renkaat olivat helpompaa asentaa putken ympärille ja ennen kaikkea ohjureiden kärjet olivat nyt aiempaa paremmin linjassa. Hionnan jälkeen piti vielä perusteellisesti puhdistaa hiontatahnat pois renkaista ja kaikkialta muualta, johon hiontatahnaa oli joutunut. Kiväärin patruuna-aukko ja varmistimen ja lukon pidätimen välinen alue kannattaa varmuudeksi suojata hionnan ajaksi.

Hionta suoritettu ja renkaat irroitettu.
Puhdistamisen jälkeen sovittelin kiikaritähtäintä jalustoihin sopivalle silmänetäisyydelle. Silmänetäisyyden ollessa sopiva, laitoin putken runkoon renkaiden kohdalle suojaksi vielä arkistoteippiä. Suojaamisen lisäksi teippi lisää myös kitkan määrää, ettei kiikaritähtäin liiku rekyylin vaikutuksesta renkaissa. Jotkin optiikkavalmistajat ja -huoltajat eivät suosittele teipin käyttöä, mutta olen käyttänyt teippiä 20 vuoden ajan ongelmitta. Kiikaritähtäimien rungot ovat säilyneet teippauksen ansiosta ilman naarmuja, eivätkä tähtäimet ole liikkuneet rekyylin voimasta. Asentamissani jalustoissa Leupoldin renkaat olivat erittäin tiukkasovitteisia ja arkistoteippi oli tarpeen kiikaritähtäimen suojaamiseksi turhilta naarmuilta.

Arkistoteippi suojaa tähtäimen runkoa ja lisää kitkan määrää.
Seuraavaksi laitoin vesivaa'an kivääriin ja tarkastin, että kivääri on vaaterissa ennen kiikaritähtäimen vaaka-asennon säätämistä. Toisen vesivaa'an laitoin kiikaritähtäimen päälle ja käänsin putken vaateriin, jotta tähtäinristikko olisi varmasti vaakatasossa.

Vesivaaoilla kivääri ja ristikko vaakatasoon.
Lopuksi laitoin renkaiden ruuveihin ruuvilukitetta ja kiristin momenttiavaimella renkaiden ruuvit oikeaan kireyteen. Nyt oli asennustyö tehty ja kivääri oli valmis radalle kohdistusta varten.

Asennustyö tehty.
Ruuvien ja jalustojen oikeat kiristysmomentit löytyvät valmistajien asennusohjeista ja kotisivuilta. Ilman momenttiväännintäkin pärjää, kunhan muistaa, ettei käytä liikaa voimaa ruuvien kiristämisessä. L-muotoisen torx-avaimen lyhyemmästä päästä kääntämällä saa aikaiseksi sopivan kireyden renkaiden ruuveihin ja välttyy liialta voimankäytöltä.

Asennus on onnistunut kun osumat eivät vaella vaan pysyvät kasassa.
Ampumaradalla näet parhaiten onko asennus onnistunut kun ammut esimerkiksi useita kolmen tai viiden laukauksen sarjoja patruunoilla, joiden tiedät käyvän tarkasti kiväärilläsi. Mikäli sarjat pysyvät kasassa, eivätkä osumat lähde vaeltamaan, on kiikaritähtäimen asennus onnistunut ja voit lähteä jahtiin luottavaisin mielin.

TYÖVÄLINEET

- kiväärin huoltoteline (hyödyllinen hankinta mm. aseen puhdistamiseen)
- arkistoteippiä / asiakirjateippi
- momenttiväännin (torx-avain)
- ruuvilukite (varmista lukitteen soveltuvuus)
- linjaohjaimet (1" ja 30 mm)
- vesivaaka x 2
- hiontatanko (1" ja 30 mm) ja hiontatahna

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Video; Midway Usa (Youtube)




keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

MEOPTA MEOSTAR r2 2,5-15X56 RD

Kivääriostokseni yhteydessä tuli tarve uudelle optiikalle. Uusi kiväärini oli kaliiperia 30-06. Mainitsemani kaliiperi soveltuu eri luotivalinnoilla moneen eri jahtiin. Siispä myös tulevan kiikaritähtäimen tuli olla moneen jahtimuotoon soveltuva. Alle 1500 euron 50- millin etulinsseillä olevat putket hylkäsin heti alussa. Kyseisistä tähtäinkiikareista minulla oli kokemuksia riittävästi, eivätkä ne soveltuneet mielestäni tarpeeksi hyvin hämärässä tapahtuvaan jahtiin. Taloudellinen tilanne asetti rajoituksia.

Suurennoksen pitäisi olla hyvä ampumaradalla ja mahdollista ajojahtia varten pieni suurennos laajempaa näkyvyyttä varten. Kiinteäsuurennoiset kiikaritähtäimet jäivät siis myös pois hankintalistalta. Pääpaino oli kuitenkin vahtimismetsästyksessä peuran kokoluokalle hämärän aikaan aamu- ja iltajahdeissa. Plussana mahdollisuus nujertaa eteen tulevat pienpedot. Siinä sitä olikin toiveita kerrakseen.

Pääpaino hämärässä tapahtuvaan jahtiin.
Katse kääntyi aina nousujohteisesti kiikaritähtäimien hintahaitarissa yläsuuntaan, yli 1500 euron hintaluokkaan, jolloin taloudellinen tilanne tuli taas vastaan. Muutamia vuosia sitten markkinoille rynnänneet superzoomit kiinnostivat. 56 millin etulinssi hämäräominaisuuksilla ja maksimisuurennosta riittävästi ampumaradalle. 

Olen omistanut erilaisia Meopta- kiikaritähtäimiä ja olen ollut niihin tyytyväinen. Hinta-laatusuhde on ollut kohdillaan. Omistan yhden Meopta Meostar r1 3-12x56 RGD 4C- ristikolla ja olen sillä onnistunut saamaan hämärässä niin suurempaa kuin pienempää riistaa. Superzoom ehdokkaista jäi jäljelle Meoptan Meostar r2 2,5-15x56 RD 4C- valoristikolla. Meopta mainostaa Meoptan Meostar r2 kiikaritähtäintä hämärässä tapahtuvaan suurriistan metsästykseen. Päätin ottaa riskin ja uskoin, että kyseisellä kiikaritähtäimellä pystyy hämärässä ampumaan myös pienriistaa.

Tätä kirjoittaessa käytän hämärässä tapahtuvaan vahtimismetsästykseen pääasiassa kahta kiikaritähtäinmerkkiä, Meoptaa ja Zeissia. Tässä esittelyssä vertaan jonkin verran Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD kiikaritähtäintä Meostar r1 3-12x56 RGD kiikaritähtäimeen ja Zeissin 56 millin etulinsseillä varustettuihin neljä kertaa suurentaviin V4:ään ja vanhempaan Classic- malliin.

Kerron vain omista kokemuksistani. Ihmisten näköaistit valon määrän ja laadun vastaanottamisessa eivät ole samanlaisia, eikä minulla ole oikeanlaista teknistä mittausvälineistöä, jolla valon määrää/läpäisyä voisi tähtäimistä mitata. Kokemukseni saattavat siis poiketa jonkun toisen testaajan kokemuksista. 

Parasta olisi jos tähtäinvertailussa olisi useita osanottajia eri ikäryhmistä. Tässä esittelyssä ei ole kuin allekirjoittaneen kokemukset esittelyn kiikaritähtäimestä. Hämärällä tarkoitan ajankohtaa, jolloin aurinko on jo täysin laskenut ja maasto on lumen peittämä, joko osittain tai kokonaan. Lumi tuottaa maisemaan valoa sen verran, että ei ole täysin pimeää.


Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD
KIIKARITÄHTÄIN

Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD kiikaritähtäimen pakkauksen mukana tuli muoviset linssisuojat (bikini), käyttöohjeet, paristo valoyksikköön, tehtaan tarkastuskortti tarkastajan nimikirjaimilla, takuu- ja rekisteröintikortit ja linssien puhdistusliina. Rekisteröitymällä saa kiikaritähtäimeen 30 vuoden takuun. Vastaavanlainen yhtä pitkä takuu on tänä päivänä harvinaista.

Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD kiikaritähtäimen runko on tehty yhdestä kappaleesta. Rungon materiaali on lentokonealumiinia ja se on anodisoitu mattamustaksi. Kiikaritähtäimen pituus on 353 mm ja paino 650 g. Kiikaritähtäin on vesitiivis ja täytetty typpikaasulla. Kiikaritähtäimen huurtumattomat linssit on tehtaan mukaan käsitelty useilla eri pinnotteilla, joiden tehtävänä on suojata linssiä epäpuhtauksilta, naarmuilta, helpottaa linssien huoltamista ja parantaa kuvanlaatua. Kiikaritähtäimeen saa jälkiasennettua myös matkarummun (BHT).

Sivu- ja korkeussäädöt (kuvat suuremmaksi klikkaamalla).
Kiikaritähtäimen sivu- ja korkeussäädöt sijaitsevat normaalisti tähtäimen 30 mm rungon keskellä. Ristikon korkeussäätö on rungon päällä ja sivusäätö on rungon oikealla puolella. Säädöissä napsut ovat selkeitä pienellä vastuksella ja äänellä. Yksi napsu tähtäimen sivu- tai korkeussäädöstä muuttaa osumaa 1/4 moan (n. 0,7 cm) verran 100 metrillä. Sivu- ja korkeussäätöjen nollaussäätö tapahtuu kahdella sormella säädintä painamalla ja siirtämällä säätimen nuoli tähtäimen rungossa olevaa valkoista pistettä vasten.

Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD valoyksikkö
Valoyksikön säädin sijaitsee rungon vasemmalla puolella. Valoyksikön valopisteen kirkkautta säädetään valosäätimen nupista. Valopisteen säätäminen on kahdeksanvaiheinen. Valopisteen kirkkaus on merkitty numeroilla 1-8. Jokaisen vaiheen välissä on valopisteen off- tila.  Valopisteessä on kolmen tunnin jälkeen automaattinen sammutustoiminto (auto-off). Valoyksikön nupin päädyssä sijaitsee paristokotelon kansi. Meoptalla valoyksikön kansi on suunniteltu fiksusti siten, ettei sitä saa pimeässä kytiskopissa vahingossa pyöritettyä irti.

Suurennosalueen ja okulaarin säätö
Kuusinkertaisen kiikaritähtäimen suurennosalue on 2,5-15. Suurennossuhteen säädin on sujuvasäätöinen. Säädin ei ole liian herkkä tai jäykkä. Okulaarin MeoQuick- pikasäädön korjaussäätöväli on +3 ja -3 (dpt) välillä.

Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD 4C- ristikkomalli.
Tähtäinristikko on mallia 4C ja se on toisella kuvatasolla. Ristikon keskellä on pieni musta piste, johon kytkeytyy punainen säädettävä valopiste. Ristikon sivu- ja alatolpat ovat ohuempia verrattuna esimerkiksi vanhempaan Meoptan Meostar r1 RGD 4C- ristikkoon. Myös ristikon keskellä oleva musta piste on pienempi kuin r1 RGD- mallissa.

AMPUMARADALLA

100 metrin ampumaradalla.
Ampumaradalla eri patruunalatausten testaamisessa ja kiväärin kohdistamisessa Meoptan 2,5-15 suurennosvälin maksimisuurennos on erittäin hyvä ominaisuus verrattuna perinteisiin 3-12 suurennosvälillä oleviin. Meoptan maksimisuurennoksella kuva on maalitaulussa terävä ja riittävän suuri 100 metrin matkoilla tehtyihin tarkkoihin kohdistuslaukauksiin. Ristikon keskellä oleva musta piste on sopivan pieni, eikä häiritse tähtäämistä pienikokoiseen maalitauluun.

Meoptan suurennos toimii hyvin ampumaradalla
30- kaliiperin osumat näkyvät vaaleassa maalitaulussa selkeästi, eikä erillistä ratakaukoputkea tarvitse osumien tulkitsemiseen. Ampumatauluilla ei tarvitse käydä kesken ampumasuorituksen. Meopta Meostar r2 2,5-15 RD kiikaritähtäimen sivu- ja korkeussäädöt ovat mieluisia käyttää ja toimivat selkeästi. Osumat maalitaulussa siirtyvät napsujen mukaisesti. Eurooppalaisiin kiikaritähtäinsäätöihin tottuneena toivoisin kuitenkin, että kulmaminuuttisen säädön sijaan yksi napsu siirtäisi osumaa sadalla metrillä yhden senttimetrin.


JAHDISSA

Ensimmäisenä jahti-iltana tornissa istuessani oli aurinko laskeutunut jo muutama tunti sitten. Lunta oli maassa noin 15 cm ja taivaalla loisti puolikuu. Lämpötila oli -1 astetta. Länsituuli puhalsi voimakkaasti. Puolen tunnin istumisen jälkeen tornin vasemmalle puolelle tuli riistapeltoon kaksi metsäkaurista. Metsäkauriskiintiö oli jo metsästysseuramme osalta käytetty, joten tyydyin vain katselemaan kauriita tähtäinristikon läpi. Kytkin tähtäimen valoyksikön päälle ja säädin punapisteen kirkkautta himmeälle. Punapiste oli paljon terävämpi luonnossa kuin miltä se kotona näytti hämärää huoneen nurkkaa vasten. Olin helpottunut. Kiikaritähtäin toimi valoyksikön kanssa noin 100 metrin päässä olevalle kauriin kokoluokalle hyvin ja punapisteen sai säädettyä riittävän himmeälle.

Mukana tornissa oli toinenkin kivääri, jonka päällä oli Zeiss Classic 3-12x56 kiikaritähtäin valolla. Tähtäimien läpi katsellessa ei kuvan terävyydessä, eikä valon määrässä ollut kovinkaan suuria eroja. Joissain varjokohdissa Zeiss Classic oli parempi. Sen sijaan Zeissin ristikko ja valopisteen tekniikka olivat jo vanhentuneita. Meoptan ristikko oli ohuempi ja valopisteen kirkkauden säädeltävyys parempi.

Puoli tuntia lisää tornissa istumista ja havaitsin nyt tornin oikealla puolella liikettä. Kaksi supikoiraa liikkui kauimmaisen ruokinta-automaatin takana. Matkaa oli noin 90-100 metriä. Asetin punapisteen himmeimmälle asetukselle ja yritin seurailla levottoman supikoiran liikkumista. Tähtäinristikon tolpat olivat ohuet eivätkä peittäneet supia. Supi pysähtyi hetkeksi ja puristin liipaisimesta. Luoti meni supista ohi ja supipari paineli turkit höllyen metsän suojaan. Manasin supikoiran, ja omaa hötkyilyäni. Päätin lopettaa jahdin kyseiseltä illalta.

Zeiss Conquest V4 3-12x56 ja Meopta Meostar r2 RD 2,5-15x56
Seuraavana jahti-iltana olin jälleen tornissa peuranvasaa ja muuta riistaa odottelemassa. Mukaan otin illan kiikaritähtäinvertailua varten Zeiss Conquest V4 3-12x56 kiikaritähtäimeni. En ehtinyt istua tornissa 10 minuuttia pidempään, kun havaitsin 82 metrin päässä ruokinta-automaatin vieressä ruokailevan rusakon. Säädin Meoptan valopisteen himmeimmälle asetukselle ja seurasin rusakon ruokailua. Ruokinta-automaatti varjosti hivenen rusakkoa puolikuun valaistessa ruokintapaikkaa.

Nyt olisin toivonut vielä yhtä asetusta himmeämpää valopistettä. Päätin yrittää saada rusakon reppuuni himmeimmällä valopisteen asetuksella. Liipasimesta puristus ja rusakko putosi paikoilleen. Jatkoin tornissa istumista ja mahdollisten peurojen saapumista. Samalla vertailin Zeissin ja Meoptan tähtäimiä keskenään. Noin reilun 90 metrin päässä metsän varjossa oli tolpan nokassa nuolukivi. Nuolukiven taustana oli lumiset kuuset. Zeissilla maksimisuurennoksella varjossa olevan nuolukiven ääriviivat erottuivat hivenen selkeämmin verrattuna Meoptaan. Meoptassa taas valon määrä oli parempi.


Kytisillan rusakot
Puolen tunnin jälkeen tornin vasemmalla puolella noin 100 metrin päässä ruokaili heinäkasan vieressä isompi rusakko timotei heinäkasveja maistellen. Puolikuu valaisi hangessa ruokailevan rusakon hyvin. Rusakko erottui maksimisuurennoksella erittäin hyvin, kuvan ollessa selkeä ja terävä. Kytkin valoyksikön päälle ja valopisteen himmeimmälle asetukselle. Liipasimesta puristus ja nyt oli jo toinen rusakko hengettömänä hangella.

Tammikuun viimeisellä viikolla olin yhteislupa-alueemme naapuriseuran jahtitornissa kyttäämässä ilta-aikaan peuranvasaa. Sää oli tuulinen ja tiheä lumisade peitti näkyvyyden pidemmälle ruokinta-alueen ympäristöstä. Pakkasta oli - 6 astetta. Ruokintapaikka oli sen verran lähellä jahtitornia, ettei sade haitannut tähtäämistä. Paikalle ilmaantui kaksi peurapukkia ja naaraspeura kahden vasan kanssa. Ruokinnalla urospeurat antoivat välillä vauhtia liian lähelle tuleville vasoille. Naaraspeura vahti ruokailun sijaan ruokintapaikan ympäristöä.

Lumisade oli sen verran tiheää, ettei tähtäimen tarjoama kuva ollut kovinkaan terävä, mutta peurat erottuivat isommat sarvipiikit mukaan luettuna riittävän hyvin. Säädin valopisteen päälle ja otin ristikkoon toisen vasoista, joka seisoi nyt vastapäätä jahtitornia noin 50 metrin päässä. Liipasimesta puristus ja vasa juoksi 20 metriä tuupertuen viereiselle pellolle. Jatkoin vielä hetken aikaa vasan tähtäämistä ja säädin suurennosta pienemmälle, jotta saisin laajemman näkökentän mahdollista paikkolaukausta varten. Tähtäimen läpi katsoessa huomasin vasan pään retkahtavan hankeen. Sammutin valopisteen ja pakkasin tavarat reppuun. Peurakausi oli nyt päättynyt ja kaikki luvat käytetty.

Jahtikauden viimeinen peura
Ai niin, vielä pitää mainita uusintaottelusta supikoiran kanssa. Helmikuun viimeisellä viikolla olin illalla supikoiria kyttäämässä. Sää oli kaksi astetta plussan puolella ja tuuli kävi hiljalleen länsi luoteesta. Ilta oli pimeä osittain sulanneen lumen ja pilvisen taivaan takia. Olin asettanut haaskan noin 90 metrin päähän metsästystornista. Puolentoista tunnin istumisen jälkeen haaskalle hiippaili kaikessa hiljaisuudessa kaksi supikoiraa. Toinen iski haaskaan ahnaasti hampaansa ja toinen käänsi kyljen siten, että ristikon punapisteen sai helposti supikoiran kylkeä vasten. Liipasimesta puristus ja supikoira putosi paikoilleen. Toinen supeista sen sijaan juoksi välittömästi metsän suojaan.

Meopta Meostar r2 ja supikoira
LOPUKSI

Talven jahtikauden aikana tammi- maaliskuussa parhaimmillaan oli pakkasta - 15 astetta. Meoptan kiikaritähtäimen säätimet toimivat pakkasessa normaalisti ilman häiritsevää jäykkyyttä, jota taas esiintyi Zeiss Conquest V4 kiikaritähtäimessäni. Verrokin Zeissin uusin malli Conquest V4 3-12x56 ei ole superzoom, mutta Zeiss mainostaa suunnitelleensa V4 3-12x56 kiikaritähtäimen hämärässä tapahtuvaan jahtiin, joten oli hyvä verrata kahta tämän päivän 56- millin putkilla varustettuja kiikaritähtäimiä keskenään.

Uusien kiikaritähtäimien tehot lisääntyy koot pienenee.
Kiikaritähtäimet kehittyvät ristikoiltaan, valoyksiköiltään, suurennoksiltaan ja kooltaan. Vaikka tehot kiikaritähtäimissä kasvavat, niin siitä huolimatta kiikaritähtäimet ovat lyhyempiä ja kevyempiä kuin vanhemmat 56-millin etulinsseillä varustetut kiikaritähtäimet. Esimerkkikuva yllä, vanha valoton Docter 3-12x56 ja uusi Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD.

Mitä enemmän kiikaritähtäimessä on linssejä ja ominaisuuksia, sitä enemmän tähtäimelle tulee haasteita pärjätä hämärässä. Kiinteäsuurennoiset (esim. 7x56 mm ja 8x56 mm) kiikaritähtäimet ovat yksinkertaisen rakenteensa takia hyviä hämärässä, mutta tähtäimien heikkous on siinä, että ne ovat spesiaalioptiikkaa, joiden käyttö on rajattu pääasiassa hämärässä tapahtuvaan vahtimismetsästykseen.

Päivällä tapahtuvaan sorkkariistan ajojahtiin en päässyt kiikaritähtäintä talven jahdeissa kokeilemaan, mutta 2,5 minimisuurennosta pääsin testaamaan naapuriseuran kyttäyskopissa, jossa ampumaetäisyys ruokinnalle on vain noin 30 metriä. Kyseisellä kytispaikalla oli minimisuurennos paras käytettävissä oleva suurennos. 2,5 kertaisella suurennoksella oli miellyttävää seurailla peurojen ruokailua laajan näkökentän turvin.

Hämärässä lumisessa maastossa Meoptalla katsoessa peurapukin sarvia, etäisyyden ollessa reilut 100 metriä, huomasi tähtäimen soveltuvan hyvin peuran kokoluokalle. Kiikaritähtäimen läpi tuleva kokonaiskuva on mieluisa. Tähtäinkuvan saa helposti ja nopeasti. 4C- ristikko ja valoyksikkö ovat erittäin hyvä kokonaisuus sorkkariistalle. Ristikon ohuus toimii tarvittaessa myös pienriistalle.  Valoyksikköön voisi mielestäni lisätä vielä yhden himmeämmän asetuksen ja valopisteen terävyyttä pienemmälle riistalle. Meoptalta löytyy myös muita ristikkovaihtoehtoja, jotka saattavat sopia paremmin pienriistalle. Omasta mielestäni 4C- ristikko on kuitenkin hyvä vaihtoehto yleistähtäimelle.

Tammi - maaliskuun kytisjahdeissa ammuin hämärässä Meoptan avulla useita rusakoita ja supikoiria, sekä yhden peuravasan. Ammuntaetäisyydet olivat 30-100 metriä, niin lumisateessa, pilvisessä säässä kuin myös kuutamon valaistessa lumista maastoa. Pimeässä varjoisammat paikat pidemmillä etäisyyksillä luo maksimisuurennoksella haasteita - valon määrää saisi olla lisää, jotta pieni kohde erottuisi paremmin. Kiikaritähtäin on kuitenkin hintaan nähden laadukas, monipuolinen, tehoiltaan hyvä ja kompaktin kokoinen superzoomi.

Kiikaritähtäin oli onnistunut hankinta omiin jahtikuvioihini. Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD on kaiken kokoiselle sorkkariistalle hämärässä tapahtuvaan jahtiin erinomainen valinta. Lisäksi vielä plussana - sillä onnistuu myös pienriistan pyynti.

Meopta Meostar R2 2,5-15x56 RD

TEKNISET TIEDOT

Suurennosalue:  2,5-15
Etummaisen linssin (objektiivin) koko: 56 mm
Tähtäimen rungon halkaisija: 30 mm
Silmäväli: 97-95 mm
Näkökenttä 100 m: 14.9 - 2,5 m
Objektiivin katselukulma: 8,5 - 1,42
Dioptrian säätöalue:  -3/3 dpt
Polttotaso: 2
Säätö napsautuksella 100 m: 7,3 mm (1/4 moa)
Valonläpäisy: 92 - 94,5%
Hämärälukuarvo: 11.8 - 29
Pituus: 353 mm
Paino: 650 g
Takuu: 10-vuotta (rekisteröitymällä 30-vuotta)

_______________________________________________________

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Video; P.O.
Maahantuoja; Aseliike Markus Remes Oy
Lähteet; Meopta ja käyttöohjeet

Lisää kuvia Meoptan tähtäimestä löydät Instagramista Nordicguns- nimellä.