lauantai 2. maaliskuuta 2024

Espanjalaiset sivulukkohaulikot osa 1/3



Espanjalaiset sivulukkohaulikot Arrieta m.557 Standard 12/70 ja Grulla Armas m.215 16/70 (alla)

HISTORIA

Espanjan niin kuin monen muunkin Eurooppalaisen maan historia on sotaisa. Milloin Espanjaa on valloitettu tai Espanja on osallistunut muiden maiden valloituksiin tai maassa on sodittu keskenään. Espanjan imperiumin aika alkaa vuodesta 1492, samana vuonna jolloin Kristoffer Kolumbus lähti tutkimaan uutta maailmaa. 1500-luku oli Espanjan imperiumin aikakautta. Sotiminen on kallista ja vaatii vahvoja sotajoukkoja ja kehittyneitä aseita. Monessa maassa metsästysaseteollisuus on syntynyt sotateollisuuden sivussa, niin myös Espanjassa. 

Espanjan aseteollisuuden keskus on Baskimaalla Eibarissa. Kaupungin yhtenä elinkeinona on ollut 1500- luvulta alkaen aseteollisuus. Aseteollisuus kytkeytyy myös monesti terästeollisuuden rinnalle ja tämäkin toteutuu Eibar- kaupungissa, kuten esimerkiksi Thûringin alueella Saksassa Suhlin kaupungissa. Espanja ei siis ole poikkeus verrattuna moneen muuhun Euroopan alueella aikoinaan toimineista tai edelleen toimivista aseteollisuuden keskuksista. Espanjan teräksistä metsästysaseiden piippumateriaalina on tunnetuin Bellona- teräs. Alla mainosvideo Grulla Armaksen tehtaalta.



Teollisen vallankumouksen jälkeen 1800- luvun lopulla metsästysaseet kehittyivät savuttoman ruudin ja keskisytytteisten patruunoiden myötä tämän päivän metsästysaseiksi. Monet Euroopan kuninkaalliset ovat sukua keskenään ja he myös pitävät yhtä. Yhteydenpidolla ja yhteisillä harrastuksilla on vaikutuksensa siihen miksi espanjalaiset ryhtyivät valmistamaan kopioita muun muassa englantilaisten Holland & Holland ja Purdey- haulikoista, eli niin kutsutuista best guneista. 

Mittatilausaseiden valmistajana tunnettu James Purdey & Sons Ltd. on perustettu vuonna 1814. Purdeyn yritys oli kuninkaan hovihankkija Englannissa. Asiakkaina oli Britannian imperiumin kuninkaallisten ja rahamiesten lisäksi eurooppalaiset monarkian jäsenet ja muut nimetyt aateliset ja sen ajan etuoikeutetut. Espanjan kuningas Alfonso XIII oli anglofiili ja innokas metsästäjä ja ammunnan harrastaja. Kuningas kävi Englannissa metsästämässä ja aseina hänellä oli Purdeyn valmistamat haulikot. Alfonso XIII oli myös yksi Espanjan ensimmäisen ampumaklubin jäsenistä. Ampumaurheilusta (live pigeon shooting) tuli Espanjassa suosittua. Kyseessä on ammuntalaji, jossa ammutaan eläviä kyyhkysiä. Kaikilla ei ollut kuitenkaan varaa englantilaisten valmistamiin ampuma-aseisiin. Ammunnan harrastajat kääntyivät muun muassa espanjalaisen asevalmistajan Victor Sarasquetan puoleen, jonka valmistamat haulikot olivat vastaavanlaisia, mutta huomattavasti edullisempia. Myös kuningas Alfonso osti haulikoita Victor Sarasquelta. 

On myös muitakin syitä miksi espanjalaiset ryhtyivät valmistamaan Baskimaan alueella samanlaisia haulikoita kuin englantilaiset valmistivat. Baskimaan maantieteellinen sijainti meren äärellä, minkä johdosta kaupankäyntiä ja pankkitoimintaa oli muun muassa Lontoon ja Bilbaon välillä. Espanjasta vietiin Britteihin terästä ja tuotiin hiiltä. Espanjan oma pääkaupunki Madrid sijaitsi kaupankäynnin kannalta hivenen syrjemmässä, sekä aiemmin mainitsemani Eibar- kaupungin historia Espanjan asekeskuksena. Englantilaisten vaikutus elämäntyyliin aristokraattien, liike-elämän edustajien ja maanomistajien keskuudessa oli osatekijä ammunta- ja metsästysharrastajien asevalintoihin. 

Vuonna 1930 Espanjan sisäpoliitiikassa tapahtui muutoksia ja silloinen kuninkaan tukema diktaattori kenraali Miguel Primo de Rivera luopui vallasta. Seuraavana vuonna tasavallan kannattajat voittivat vaalit. Vaalituloksen myötä tasavaltalaiset yli puoluerajojejn tekivät sopimuksen monarkian päättämisestä. Kuningas Alfonso XIII poistui maasta ja kuoli Italiassa Roomassa vuonna 1941. Ennen kuolemaansa hän luovutti kruununsa kolmannelle pojalleen kreivi Don Juanille, Juan Carlos I:n isälle.

Espanjan sisällissota runteli pahoin maata ja varsinkin voittajaosapuolen suorittamat puhdistukset olivat laajoja ja verisiä. Sisällissodan voittaja oli kenraali Francisco Franco. Diktaattorin tukijoina olivat kuninkaalliset, katolliset espanjalaiset, konservatiivit ja kommunismin vastustajat. Eli vauraampi osa yhteiskunnasta, joilla oli myös rahaa harrastamiseen ja pystyivät pitämään yllä paikallista metsästysaseiden valmistusta myös huonompina aikoina. Espanja ei osallistunut toiseen maailman sotaan, vaikka olikin akselivaltioiden tukija.

 NOUSUKAUSI

Sodan jälkeen Espanjasta tuli kuitenkin hylkiö valtio ja maan talous oli alamaissa. Nousu parempaan alkoi vasta kylmän sodan alettua ja Yhdysvaltojen solmittua kauppa- ja sotilassuhteet Espanjan kanssa. Maassa tapahtui taloudellinen ihme ja alkoi talouskasvun aikakausi. Tämä näkyi myös espanjalaisten asevalmistajien tuotannon piristymisenä ja kansainvälisten markkinoiden avautumisena.


Amerikkalaiset asetoimittajat eversti Charles Askins (The Shotgunner`s Book, 1958) ja Jack O`Connor (The Shotgun Book, 1965) kiinnittivät huomioita laadukkaan näköisiin haulikoihin, jotka olivat vastaavanlaisia kuin brittien valmistamat haulikot. Eversti Askins työskenteli Espanjassa sotilasattaseana ja komennuksensa aikana osallistui ampumakilpailuihin ja metsästystapahtumiin ympäri Espanjaa. Samalla hän pääsi tutustumaan Espanjan haulikkopajojen asetuotantoon. Espanjalaisten valmistamat haulikot maksoivat vain murto-osan siitä mitä aidot englantilaiset sivulukkohaulikot maksoivat. Saadun julkisuuden myötä kasvoi kansainvälinen asekauppa muun muassa Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan. Victor Sarasquetan haulikot olivat jo aiemmin tunnettuja espanjankielisissä maissa. Espanjalaiset haulikoiden valmistajat olivat urheiluampujien piireissä tunnettuja ympäri maailman, koska haulikoiden valmistajat olivat myös sen ajan kovan luokan kilpa-ampujia. Kansainvälistä nimeä alkoivat saamaan Victor Sarasquetan lisäksi vielä tänä päivänä toimivat yritykset Aguirre y Aranzabal (AYA), Manufacturas Arrieta, Pedro Arrizabalaga, Armas Garbi, Union Armera (Grulla Armas) ja Ignacio Ugartechea. Lisäksi Espanjassa valmistettiin paljon halvemman hintaluokan haulikoita ja muita ampuma-aseita. Nuorin mainituista Baskimaan asevalmistajista on Armas Garbi, joka aloitti vuonna 1959. Myöhemmin mukaan tuli myös Kemen.

Pohjoismaihin tuotiin 1960- ja  1970- luvulla AYA:n rinnakkaispiippuisia sivulukkohaulikoita, lähinnä Tanskaan ja Ruotsiin. Yleisin oli rinnakkaispiippuinen malli Jaguar. Ruotsin Falunissa oli aseliike Vapen Depoten, jonka kuvastoluettelossa vuodelta 1974 Jaguar- mallin hinta oli 1297-1762 kruunua riippuen varustelusta. Brnon rinnakkaispiippuinen sivulukkohaulikko maksoi 1130 kruunua ja laatikkolukkoisen päällekkäispiippuisen Itä-Saksassa valmistetun Merkel 200E:n hinta oli 4132 kruunua. Jaguar- malli ei ollut valmistajan parhaimmistoa vaan hintahaitarin alapäästä. Suomeen on tuotu Espanjasta metsästysaseita 1930- luvulta alkaen. Ennen sotia ja sodan jälkeen pääsääntöisesti tavallisia laatikkolukkoisia rinnakkais- ja yksipiippuisia haulikoita, sekä myöhemmin myös päällekkäispiippuisia haulikoita. Laadukkaampia sivulukkoisia arvoaseita tuotiin harvemmin.

Espanjassa metsästys- ja ammuntaharrastuslajit (driven-, game- ja live pigeon shooting) olivat suuressa suosiossa 1900- luvun alkupuolella, myöhemmin mukaan tuli myös nykyiset urheiluammunnan savikiekkolajit. Paikallisen asevalmistamisen kehittymisen myötä Sarasqueta ja muut Eibarin ja Elgoibarin asevalmistajat tekivät koko 1900- luvun aikana huippuluokan haulikoita Espanjan hoville ja kuninkaille. Yhden tällaisen arvohaulikon Espanjan prinssi Juan Carlos lahjoitti vuonna 1975 Suomeen tehdyn valtiovierailun yhteydessä tasavallan Presidentti Urho Kalevi Kekkoselle. Kyseessä oli Arrietan rinnakkaispiippuinen sivulukkoinen haulikkopari. Kyseiset haulikot ovat toivottavasti vielä tänäkin päivänä Helsingissä Tamminiemen museon ase- ja kalastusvälinekokoelmassa. Kekkosella oli kolmaskin espanjalainen sivulukkohaulikko, jolla hän harjoitteli haulikkoammuntaa. Kyseisistä haulikoista puuttuu valmistajan merkinnät. Kekkosen asekokoelmasta on laajemmin kirjoittanut Metsästys & Kalastus- lehden entinen pitkäaikainen päätoimittaja Mauri Soikkanen kirjassaan Presidentit erämiehinä, Urho Kekkonen "kovetettu kalamies". Alla mainosvideo Arrietan tehtaalta.


1970- luvun loppupuolella espanjalaiset asevalmistajat olivat talousvaikeuksissa ja osa aseiden valmistajista joutui sulkemaan ovensa. Ongelmat alkoivat kasaantua 1970 luvulla alkaneista yleisistä talousongelmista terästeollisuudessa ja muualla teollisuuden aloilla, sekä öljykriisistä. Muun muassa sen ajan tunnetuin Victor Sarasqueta sulki ovensa 80- luvun alussa. Valtio ja Baskimaan kunta tulivat taloudellisesti apuun, jonka turvin perustettiin asevalmistajien kesken yhtymä nimeltään DIARM (Desarrollo de Industrias Armeras, S.A.). Yhtymän konekanta nykyaikaistettiin ja toimintaa pyrittiin tehostamaan. Kaikki Eibarin alueen asepajat eivät kuitenkaan liittyneet kyseiseen yhtymään vaan jatkoivat edelleen itsenäisinä toimijoina ja pysyivät Eibarissa. Ratkaisu saattoi jälkeen päin olla pelastus, sillä myös DIARM- yhtymä lakkasi myöhemmin toimimasta ja moni pienempi osuuskuntaan mukaan lähtenyt asepaja katosi yhtymän mukana. Aiemmin mainitsemistani Eibarin alueen haulikkopajoista vain AYA lähti mukaan DIARM- yhtymään.

Grulla Armas m.215 16/70 kyyhkyjahdissa

Seuraavassa 2/3 osassa tarkastelen muun muassa haulikoiden teknisiä ominaisuuksia.

Teksti ja kuvat; P.O.




Artikkelien käytetyt lähteet: Kirjat; Spanish Best (Terry Wieland), Double Guns and Custom Gunsmithing (Steven Dodd Hughes), Shotguns & Shooting Three (Michael McIntosh), Vanhat Aseet 1 ja 2 (Timo Hyytinen), Sidelocks & Boxlocks, The Classic British Shotguns (Geoffrey Boothroyd), The Shotgun Book (Jack O`Connor), The Shotgunner`s Book (Charles Askins), kuvastoluettelo Vapen-Depot 1974, Riistalehti 6/2010 (Esa Höysniemi), Mauri Soikkanen, kirja; Urho Kekkonen, Kovetettu Kalamies, The Shooting Field Volume 17 (Hollad&Holland)

Nettisivut; Finca La Jara (blogi), Arrieta & Arrizabalaga
Videot; Youtube





sunnuntai 25. helmikuuta 2024

JahtiAse- blogiin kirjoittamisesta

Blogini ensimmäisestä kirjoituksesta tulee tänä vuonna kuluneeksi kahdeksan vuotta. Blogin perustamisen idea lähti liikkeelle, kun yritin myydä artikkeliani kiväärirakennusprojektistani kotimaisille ase- ja metsästyslehdille. Vain yksi päätoimittaja vastasi lähettämääni sähköpostiin. Silloinen Riista- lehden päätoimittaja antoi pyynnöstäni rehdin palautteen. Kirjoitustani olisi pitänyt lyhentää noin 70 % alkuperäisestä tekstimäärästä. Lisäksi kirjoitukseni tyyli oli töksähtelevää. Ajattelin, että antaa olla, se siitä printtimediasta. Muutama kaveri kuitenkin houkutteli, että perustaisin blogin ja alkaisin kirjoittaa omia juttujani haluamallani tavalla. Sillä tiellä tässä nyt sitten ollaan. Myöhemmin kyllä Ase- lehti julkaisi heille tarjoamani artikkelin.

Blogin ulko- ja kirjoitusasu on muuttunut alkuvaiheesta jonkin verran. Ensin pidin yllä kahta sivustoa, Nordicguns- ja Nordichunt- blogeja, jotka yhdistin yhdeksi suomenkieliseksi JahtiAse- blogiksi. Ei ollut järkeä pitää nimeltään englanninkielisiä blogeja, joissa aiheiden kirjoituskieli on suomi. NordicHunt- sivusto on kuitenkin vielä luettavissa, vaikka en sivulle enää kirjoita. Jos lainaan kirjoituksessani jotain muilta kirjoittajilta, niin jutun lopussa on lähdeviittaukset.

Blogini on tavallaan julkinen päiväkirja. Välillä lukija saattaa lähettää sähköpostia ja kyselee aiemmin esittelyssä olevasta aseesta tarkempia yksityiskohtia. Olen saattanut myydä kyseisen aseen jo vuosia sitten ja olla syventynyt johonkin ihan muuhun aiheeseen. Latausreseptien kehittely on jatkuvaa ja aiemmat kirjoitukseni latauksista ovat kehittyneet ja muuttuneet aiemmasta. Eli sähköpostia voi toki lähettää, mutta turvallisuussyistä en jaa patruunoiden latausreseptejä. 

Kehut ja moitteet pyrin tuomaan esille tuote-esittelyissä. Kirjoitan pääasiassa tuotteista, jotka kiinnostavat ensisijaisesti itseäni. Yhdestä asiasta yritän olla kuitenkin varovainen; liian jyrkistä mielipiteistä. Tuotteesta pelkästään kielteiseen sävyyn kirjoittaminen ei ole kovin rakentavaa. Myyntiala työllistää monia ihmisiä ja siksi kirjoittajalla on myös vastuu tekstin tuottamisessa ja julkaisemisessa. Omatkin mielipiteet muuttuvat vuosien kuluessa, enkä kaikista aiemmista kirjoituksistani ole enää välttämättä samaa mieltä.

Mieluisin aihepiiri on vanhoista käytetyistä metsästysaseista kirjoittaminen. Historia, vanhojen aseiden valmistustavat, käsityön määrä ja niiden vertaaminen tämän päivän aseisiin molemmin puolin on mukavaa ja mielenkiintoista. Oli esittelyn tuote sitten uusi tai vanha, niin niistä kirjoittaminen uskottavasti ei ole mahdollista ilman mahdollisuutta harrastaa aktiivisesti ja monipuolisesti metsästystä ja metsästysammuntaa. 

Tuhannet suomalaiset kirjoittavat harrastuksenaan. Moni kirjoituksista päätyy valitettavasti julkaisematta pöytälaatikoihin ja muistitikuille. Lisäksi printtimedia on ammattilaisten mielestä katoamassa 10-15 vuoden kuluttua. Näin ainakin ennustaa Helsingin Sanomissa 24.1.2024 Sanoma konsernin hallituksen varapuheenjohtaja Nils Ittonen. Se on sääli, koska luen mielelläni myös paperilehtiä ja näköjään printtimedian lukijana olen osa katoavaa lajia. Kirjoittajien kannalta valitettavasti nuoret lukevat vähemmän ja katsovat lukemisen sijaan enemmän videoita erilaisilta sosiaalisen median alustoilta. Voisi ajatella, että pelkästään tekstimuotoisina myös blogit alkavat olla jo mennyttä maailmaa.

Viime vuonna kirjoittaminen blogiin jäi vähemmälle, koska suunnittelin omakustanteisen kirjan kirjoittamista aihe-alueena metsästysaseet. Nyt olen kuitenkin laittanut tietokirjan kirjoittamisen pöytälaatikkoon, koska riskinä on se, ettei laadukkaan kovakantisen kirjan valmistuskustannuksia välttämättä saisi katettua kapean aihealueen myynnillä. Omalta osaltani kirjoitan kuitenkin julkisesti niin kauan, kun kirjoittaminen tuntuu mielekkäältä. Blogini sivuilla lukija-/kävijämäärät vaihtelevat. Tammikuussa sivuilla kävijöitä oli reilut 12000. Kirjoitushetkellä helmikuun kävijäkertoja on vain noin 4000. Blogini kävijämäärä kasvaa aina heinäkuusta ja vähenee joulukuuhun mentäessä. Mitä enemmän saan tekstiä tuotettua, sitä enemmän on lukijoita. Vaikka suurin osa sivun käyntikerroista on Suomesta, niin jonkin verran on myös maista, joissa metsästysharrastus on suosittua. Näihin kuuluvat Pohjois-Amerikan maat, Pohjoismaat ja Euroopasta muun muassa Ranska ja Saksa. Käännöstyökalut kehittyvät ja vieraskielisilläkin on paremmat mahdollisuudet lukea suomenkielellä kirjoitettua tekstiä. Tulevaisuus tulee varmasti muokkaamaan JahtiAse- blogia. Toistaiseksi blogi tulee olemaan vielä harrastepohjalla ilman mainoksia ja luettavissa ilmaiseksi.

Alkukevään aiheena on sivuillani espanjalaiset rinnakkaispiippuiset sivulukkohaulikot. Kyseistä artikkelia tarjosin kesällä 2023 Otavamedian Metsästys ja Kalastus- lehdelle, mutta heiltä saadun palautteen mukaan artikkeli oli laajoineen historiaosuuksineen enemmän tietokirjamainen artikkeli kuin lehtijuttu ja tekstiosuudeltaan liian pitkä M&K- lehteen. Julkaisen kyseisen artikkelin blogissani aiempaa pidempänä versiona. Ensimmäinen osa ilmestyy maaliskuussa, toinen osa huhtikuussa ja viimeinen kolmas osa toukokuussa.

Lukijoille toivotan mukavia lukuhetkiä ja aurinkoista kevään aikaa!

Espanjalaiset sivulukkohaulikot


 Teksti ja kuva; P.O.




maanantai 1. tammikuuta 2024

Kaliiperi 16 potkii edelleen

16/70 Grulla Armas m.215 sivulukkohaulikko kyyhkyjahdissa

Suurriistalle tarkoitettujen lyijyn korvaavien kivääripatruunoiden kehittely on edennyt viimeisen kymmenen vuoden aikana hyvään suuntaan. Alkuvaiheessa joidenkin patruunoiden kupariluodit eivät olleet riittävän luotettavia riistaeläimen nopeaan kaatoon. Luodit eivät välttämättä avautuneet kontrolloidusti. Varsinkin pidemmille etäisyyksille ammuttaessa kupariluodille tarvittiin riittävästi vauhtia, jotta luoti avautuisi, eikä menisi eläimestä läpi avautumatta. Mikäli luoti ei avautunut kohteessa kunnolla, oli ammuttua eläintä etsittävä pitkienkin matkojen päästä. Lyijyttömien luotien kehittymisen myötä myös patruunoiden itselataajien tietämys aihealueesta on lisääntynyt aiemmasta. Sama kulkusuunta on ollut myös haulikon patruunoiden lataajilla, kun on haettu omaan haulikkoon parasta lyijyn korvaajaa.

Kaliiperi 16

Haulikon patruunoiden kaupallisilla valmistajilla on tänä päivänä haasteita löytää pienemmille haulikkokaliipereille korvaavia vaihtoehtoja lyijylle. Hyvinä vaihtoehtoina ovat vismuttihaulit tai oikeastaan vismuttiseoshaulit ja kuparihaulit. Yhtenä seosaineena vismuttihauleissa käytetään tinaa. Tinaa lisäämällä hauleista saadaan sitkeämpiä. Ilman tinaa puhdas vismutti on hauraampi ja pirstaloituu helpommin. Yhdysvalloissa on tarjolla myös kuparoituja vismuttihauleja. Tungsten on erittäin hyvä lyijyn korvaava, mutta ongelmaksi muodostuu kyseisen materiaalin kallis hinta metsästystilanteissa, joissa ammutaan useita laukauksia päivän aikana. Teräs materiaalina tarvitsee hauliseoksen, mitä voi käyttää kaikissa haulikon piipun supistuksissa. Suurin osa 16- kaliiperin haulikoista on vanhoja ja ne on valmistettu aikaa ennen lyijyn korvaavia materiaaleja. Vanhoissa haulikoissa supistukset ovat pääsääntöisesti tiukat. Haulikot on suunniteltu patruunoille, joissa on pahvihylsy ja huopatulppa. 

Lähtötilanne patruunoiden valmistajilla on kapeampi ja markkinat pienemmät verrattuna 12- ja 20- kaliiperiin. Näin ollen patruunoiden valmistajien tutkimus- ja kehitystyö tehdään ensin niitä markkinoita ajatellen, joissa on kysyntää eniten ja näin ollen paremmat tuotot. Uskon kuitenkin, että kun suosituimmat kaliiperit on päässyt vauhtiin paranee tarjonta myös harvinaisemmille kaliipereille. Isossa-Britanniassa patruunoiden valmistajat ovat jo kehittäneet useita eri lyijyn korvaavia vaihtoehtoja perinteiseen 12/65 kaliiperiin. Britteinsaarilta löytyy vielä esimerkiksi arvohaulikoita kaliiperissa 16/65. Keski-Euroopassa kaliiperi 16 on myös edelleen käytössä varsinkin yhdistelmäaseissa. Yhdysvalloissa kaliiperilla on oma vankka käyttäjäkuntansa. Uusien 16- kaliiperisten haulikoiden valmistajia löytyy mm; Browning, Rizzini ja tilauksesta kaikilta arvoaseiden valmistajilta.

Sorsajahdissa itseladatut 16/70 vismuttipatruunat 3.00 mm / 28g (430 m/s) 

Teollisten patruunavalmistajien ohella puuhailee myös patruunoiden itselataajia. Itselataajien avuksi lataustaulukoita julkaisee esimerkiksi ruutien valmistajat ja latauskomponenttien myyjät. Haulikon patruunoiden itselataaminen on haastavampaa verrattuna kiväärin patruunoiden lataamiseen, koska painemerkkien seuraaminen ei ole mahdollista ilman paineen mittaukseen tarkoitettua mittausvälineistöä. SIKSI ON ERITTÄIN TÄRKEÄÄ NOUDATTAA TARKASTI LATAUSOHJEITA! Omistan muutaman 16- kaliiperisen haulikon ja aiheen kaliiperista on tullut käyttökokemusten myötä erittäin mieluisa. Varsinkin jos haulikko on laadukkaasti valmistettu kyseistä kaliiperia ajatellen. Lyijyttömien tehdaspatruunoiden löytämisessä on kuitenkin omat haasteet. 16- kaliiperiin ei Suomesta löydy tätä kirjoittaessa muita kuin Eley Vip Bismuth 16/67, Una-Tungsten 16/70, FOB Steel 16/67 ja Rottweil Steel Game 16/67. Viimeksi mainittu löytyy maahantuojan listalta, mutta huonosti kauppojen hyllyltä. Tehdaspatruunoista olen käyttänyt Eleyn 26,5 gramman latauksella olevaa Vip Bismuth 16/67 patruunaa.

Eri sulkemisvaiheessa olevia 16- kaliiperin patruunoita

Itselataamalla 16- kaliiperin maailma avautuu kuitenkin aivan eri näkökulmasta ja laajenee huomattavasti. Haulikuormaa saa kasvatettua ja lähtönopeutta lisättyä. Patruunan tehon kasvaessa kaliiperin käyttömahdollisuudet laajenee. Itselataamisessakin tulee kuitenkin fysiikan rajat vastaan. 16- kaliiperissa olen havainnut muovikomponenteilla vismuttilatauksissa maksiminopeudeksi noin 430 m/s ja pahvihylsyissä ja huopatulpalla ladatuissa noin 400 m/s sekunnissa. Mikäli nopeudet ylittyy mainituista, haulikuviot huononee. Maksimilatauksena olen pitänyt vismuttilatauksissa tätä kirjoittaessa 28 grammaa. Testit ovat vielä kesken monen lyijyn korvaavan latausreseptin osalta ja tältä osin lataukset jatkuvat. Tässäkin harrastuksessa tuntuu, ettei ole koskaan valmis, vaan etsii edelleen sitä parasta patruuna - aseyhdistelmää.

OMV Smart patruunan suljentalaite pylväsporakoneeseen asennettuna

Haulikon patruunoiden kotilataamisessa olen käyttänyt muutamia eri työskentelytapoja. Perinteisiä vanhan ajan pahvihylsy ja huopatulppa komponentteja lyijylle ja vismutille tai sitten tämän päivän muovihylsy ja -välitulppakomponentteja vismutille ja kuparille. Pahvihylsyt olen sulkenut joko tähtistuukkauksella tai rullastuukkauksella. Muovihylsyt pääsääntöisesti tähtisuljennalla. Latauslaitteina vanhat rullasulkimet, nykyaikaiset käsiporaan tarkoitetut rullasulkimet suljenta-alustalla, Lee Load All- latauslaitteella tai italialaisella pylväsporakoneeseen asennettavalla O.M.V patruunoiden suljentalaitteella. Jälkimmäisellä saa aikaiseksi kaikkein parhaimman tehdaslaatuisen patruunan suljennan. Omv:lla saa myös patruunan pituuden säädettyä tarkasti, mikä lisää ladattavan patruunaerän tasalaatuisuutta. 

Edullinen Lee Load All- latausväline

Haulikon patruunan lataaminen on melko yksinkertaista. Mikäli kyseessä on aiemmin ammuttu hylsy tulee hylsy ensimmäiseksi supistaa alkuperäiseen mittaan. Supistamisen jälkeen, tai jos kyseessä on uusi ampumaton hylsy, niin ensin nallitetaan hylsy, sitten punnitaan latausohjeen mukainen ruutipanos ja kaadetaan ruudit hylsyyn. Nallituksen ja ruudituksen jälkeen asetetaan muovinen tai luonnonmateriaalinen tiivistekiekko, huopatulppa tai muovinen välitulppa/haulikuppi, jonka jälkeen tulee haluttu määrä valittuja hauleja. Lopuksi tehdään patruunan sulkeminen, joko rullaamalla tai stuukkaamalla eli tähtisuljennalla. Yleisin tapa on kuusisakarainen suljenta. Suljentalaitteista suosituin on amerikkalainen Mec- latauspuristin. OMV:llä ja Mec- latauspuristimella saa tehtyä patruunan suljennan tehdaslaatuisesti tai jopa paremmin. Patruunan laadukkaalla suljennalla on tärkeä merkitys, jotta patruunan ballistiikka toimii niin kuin latausohjeen laatija on suunnitellut. Netistä löytyy paljon videoita eri latauslaitteista ja niiden käytöstä. Jollain latauslaitteilla saa tehtyä kaikki patruunan lataamiseen liittyvät toimenpiteet kuten esimerkiksi Lee Load Allilla ja Mec- latauspuristimella kun taas OMV on tarkoitettu pelkästään patruunan sulkemiseen.

Ballistic Products Inc:n moderni käsiporaan kiinnitettävä rullasuljentalaite


Latausreseptejä löytyy 16- kaliiperiin netistä Hodgdonin Reloading data Centerin tai Precision Reloadingin sivuilta. Jälkimmäinen linkki on 16/70 teräshaulilatausten sivuille. Teräshaulilatausten käytössä kannattaa muistaa, ettei ammu haulikon piipun puolisuppeaa supistusta tiukemmalla supistuksella. Lisäksi olen käyttänyt kirjallisuutta mm. Lyman Shotshell Reloading Manualia (5th Edition) ja Ballistic Products yhtiön manuaaleja. Heiltä löytyy myös netistä ladattavaa maksullista lataustietoa. Yhtiö julkistaa myös ilmaisen viikon latauksen, jonka listan löydät tästä. Italialaisen Guolandin latausdatan mm. Vihtavuoren ruudeille ja lyijyhauleille löydät tästä. Tom Rosterin vihkon kokoluokkaa oleva latausopas on sen sijaan 16 kaliiperin vismuttilatausten osalta niukka, eikä latausohjeita ole eurooppalaisille latauskomponenteille.  

Patruunan sulkeminen eli rullastuukkaus wanhan ajan latausvälineellä.

Haulikon patruunoiden lataamiseen tarkoitettuja latausvälineitä ja patruunoiden komponentteja olen ostanut muun muassa seuraavista liikkeistä;   SapakkoAhtiHuvilaAaweeMetsoaseKärkkäinenAsetarvike ja Olkkonen. Lisäksi 16- kaliiperin pahvihylsyjä Haapavedeltä Tmi Gunhill Storesta. Latauslaitteet ja komponentit ostan mieluiten Suomesta, mutta jos tarvitsemaani ei löydy, niin tilaan esimerkiksi Italiasta. Komponenttien etsimiseen käytän googlea. Italiasta lataustarvikkeita Suomeen toimittaa esimerkiksi Mygrashop ja Siarm.




Omalta osaltani olen 16 kaliiperin latausten suhteen vasta alkutekijöissä, mutta alkuaskeleet ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja kannustavia. Kaliiperi 16 potkii siis edelleen ainakin itselataajien toimesta. Tulevaisuus näyttää paraneeko myös tehdaspatruunoiden valikoima lyijyn korvaavien osalta.

EN JAA LATAUSRESEPTEJÄ! Lue yllä oleva artikkeli huolella, niin löydät vinkkejä omatoimiseen oppimiseen

Teksti ja kuvat; P.O.


torstai 2. marraskuuta 2023

Merkel Suhl 200ET 12/70 päällekkäispiippuinen haulikko

Gebrüder Merkel Suhl 200ET 12/70

Esittelyn Merkel- haulikko on vanhaksi metsästysaseeksi ammuttavuudeltaan hyvä. Itse asiassa kyseessä ei ole täysin metsästykseen suunniteltu haulikko vaan trap- ammuntaan. Siksi urheiluammuntaan tarkoitetun esittelyn haulikon mallimerkintä on 200ET. Merkelin haulikoista malli 200ES on suunniteltu skeet- ammuntaan. Olen aiemmin kirjoittanut Merkel- asetehtaan historiasta Ase- lehdessä (2/2022) ja blogissani. Trap- haulikkomalleja on lisäksi vielä mallit; 201ET, 203ET ja 303ET, joista kaksi viimeisintä on sivulukkomalleja.

TEKNIIKKA

Haulikko purettuna

Merkel 200ET painaa 3.36 kg ja on kokonaispituudeltaan 119,5 cm. Haulikko on valmistettu huhtikuussa 1970. Haulikko on varustettu yhdellä liipaisimella ja ejektoreilla. Piippuparin laukaisujärjestyksen vaihdin sijaitsee liipaisimen vieressä.  

Merkelin piipunvaihdin on liipaisimen vieressä

Haulikon baskyyli eli lukkorunko on tehtaalla kaiverrettu maltillisesti. Tehtaan esitteen mukaan haulikon lukkorungon mustaus on käsitelty harmaaksi mattapinnaksi poiketen muista malleista. Lukkorungosta löytyy Merkelin päällekkäispiippuisista haulikoista tuttu Kersten- yläsulku (lukitusjärjestelmä). Iskupohjan yläpuolella sijaitsee piippuparin avausvivun palautinnasta, jota painamalla saa avausvivun palautettua normaaliin asentoonsa.

Iskupohja ja koneiston viritintapit

Iskupohjan alapuolella, rungon pohjassa on kolot piippuparin sulkuharkoille, joista etummainen, saranatapin vieressä oleva on läpireikä. Lukkorungon molemmilta puolilta löytyy messinkiset vireilmaisimet. Rungon etupuolella sijaitsee koneiston viritystapit. Haulikossa on Blitz- laukaisukoneisto. Varmistin haulikossa on manuaalinen.

Merkel 200ET:n manuaalivarmistin

Malli 200ET on 30" Böhlerin teräspiipuilla. 76 cm pituisen Demiblock-piippuparin yläpiippu on täyssuppea 1/1 ja alapiippu 3/4 suppea. Karhennettu ja ventiloitu tähtäinkisko on leveydeltään 9-7 mm, kaventuen piipun etupäähän. Tähtäinjyviä on kaksi. Noin puolivälissä tähtäinkiskoa on pienempi messinkinen jyvä ja kiskon päässä isompi punainen muovinen tähtäinjyvä, mikä on mitä ilmeisemmin vaihdettu aiemman omistajan toimesta alkuperäisen messinkisen tähtäinjyvän tilalle. Tähtäinkisko on hivenen leveämpi verrattuna metsästysmalliin.

Takatukki pistoolikahvalla ja poskituella

Haulikon puuosat ovat pähkinää. Kuitenkin hivenen parempaa puulaatua kuin perusmetsästysmallissa. Takatukki on varustettu karhennetulla pistoolikahvalla ja lievällä kämmenkyhmyllä. Lisäksi tukissa on oikeakätiselle ampujalle perinteinen poskituki varjolinjalla. Takatukin vetopituus on 37,2 cm ja perän pudotus 40/60. Etutukki on kolmiosainen. Tässä mallissa etutukki ei ole ventiloitu. Etutukin alaosassa sijaitsee Anson- tyylinen avausvipu lievillä kaiverruksilla. Etutukin metallisessa takaosassa sijaitsee kolot haulikon viritystapeilla ja ejektoreille. Etutukki on pituudeltaan 30 cm. 5 cm pidempi vrt. malliin 200E. Samoin myös tukin leveys on 0.5 cm leveämpi verrattuna metsästysmalliin. Etutukin karhennukset ovat huomattavasti laajemmat aina tukin päätyyn asti verrattuna metsästysmalliin. Haulikon puuosat olen öljyhionnut ja vahannut. Öljyhionnalla saa himmeän ja sileän pinnan.

RADALLA JA JAHDISSA

Haulikko on tehtaalla koeammuttu 35 metrin etäisyydeltä sen aikaisella 32 gramman ja 2.5 millin trap- patruunalla. Tehdas kertoo esitteessään 1/1 piipun osumaprosentiksi 70-75% ja 3/4 suppean 65-70%. Omat koeampumatulokset 3/4 piipun osalta on Eleyn Vip Bismuth 32 g ja 3 mm hauleilla 65-73% ja Gamebore Bismuth 32g ja 3 mm hauleilla 90%. Osumaprosentit vaihtelee riippuen tehdaspatruunasta ja esimerkiksi Gameborella tulee hyvinkin tiukkaa kuviota. Itseladatuilla pahvihylsyisillä ja huopatulppa vismuttipatruunoilla osumakuviot ovat keskiarvoltaan 63%. Kuparihauleilla, Alliantin Steel- ruudilla ja muovikomponenteilla ladattuna osumaprosentit ovat keskiarvoltaan 87%. Vanhan ajan latauskomponenteilla ja -resepteillä osumakuvion saa hivenen avarammaksi kun taas nykyajan muovikomponenteilla tiukemmaksi. 

Merkel 200 ET kyyhkyjahdissa

Esittelyn haulikkoa olen käyttänyt pääsääntöisesti linnustuksessa. Kiinteiden täyssuppeiden piippusupistusten takia haulikko ei ihan kaikkiin jahtimuotoihin parhaiten sovellu, mutta moneen jahtiin kuitenkin erittäin hyvin. Kyyhkyille ja kanalinnuille olen tarjonnut lyijyhauleja ja vesilinnuille vismuttia. Kuvilta lintuja metsästäessä on tällä haulikolla voinut tiputtaa riistalintuja hivenen pidemmältä matkalta verrattuna avarammilla supistuksilla varustettuun haulikkoon. Täällä olen kertonut jahtitilanteista enemmän.

Merkel kanalinnustuksessa


LOPUKSI

Tätä esittelyä kirjoittaessa ja haulikkoa vertaillessa tehtaan vanhaan esitteeseen vuodelta 1980, havaitsin haulikossa eroja esitteen trap- mallin haulikkoon. Tässä haulikossa on tehtaan asentamat hihnalenkit ja haulikon perän pudotus poikkeaa esitteestä jyrkemmällä pudotuksella. Myös alapiipun supistus on väljempi. Eli kymmenen vuotta aiemmin vuonna 1970 urheiluammuntaan suunnitellut haulikot olivat lähempänä metsästyshaulikkoa.

Päällekkäispiippuisen haulikon etuina lentoon ampumisessa on mielestäni laajempi tähtäysala, eli parempi kohteen näkyvyys ammuttavaa kohdetta seurattaessa ennen laukaisua ja laukaisun aikana verrattuna rinnakkaispiippuisiin. Päällekkäispiippuiset urheiluammuntaan tarkoitetut raskaammat haulikot ovat mielestäni myös rekyylinhallinnaltaan parempia verrattuna kevyempiin metsästyshaulikoihin. Yhdellä liipaisimella varustetulla haulikolla ammuttaessa saa kiekkoradalla miedomman rekyylin ja yleensä haulikon paremman tasapainon/ohjattavuuden takia toisen laukauksen ammuttua helpommin verrattuna kevyempään haulikkoon ja varsinkin haulikkoon, jossa on kaksi liipaisinta. Tällä ei ole kuitenkaan kovin suurta merkitystä metsästäjälle jahtitilanteissa, joka on tottunut käyttämään kahta liipaisinta. Metsästyksessä haulikon käsiteltävyydelläkin on oma merkityksensä ja ratahaulikko saattaa jäädä siinä toiseksi. Merkelin päällekkäispiippuisissa haulikoissa piipunvaihdin sijaitsee liipaisimen vieressä, mikä on mielestäni luonnollinen paikka ammuttavan piipun valitsimelle. 

Haulikoiden säädeltävyys ja materiaalit ovat tänä päivänä toista luokkaa kuin 40- 50- vuotta sitten valmistetuissa haulikoissa. Haulikoiden valmistusprosessit ovat myös muuttuneet, eikä enää tarvita niin paljon käsityön määrää kuin aiemmin. Perusperiaatteet ovat kuitenkin samat laadukkaammissa vanhoissa haulikoissa kuin moderneissa nykyajan päällekkäispiippuisissa haulikoissa. Esittelyn vanhalla kohtuuhintaisella Merkel- haulikolla särkyy ampumaradalla kiekot ja riistan saa saaliiksi samalla tavalla kuin uusilla haulikoillakin. Patruunavalintoja tehdessä täytyy vain ottaa huomioon haulikon tiukemmat supistukset.

Teksti ja kuvat; P.O.
Käytetyt lähteet; Merkel Suhler Jagd- und Sportwaffen katalogi vuodelta 1980

Merkel Suhl 200ET 12/70




maanantai 5. kesäkuuta 2023

Vintage asekotelot haulikolle

Nahkaiset vintage kotelot haulikoille

Laadukkaista luonnonmateriaaleista ammattitaitoisesti käsityönä tehdyt aselaukut ja -kotelot ovat hyvin huollettuina pitkäikäisiä verrattuna moderneihin halpoihin keinokuituisiin asepusseihin ja -koteloihin. Luonnonmateriaaleista käsityönä tehdyt salkut ja kotelot on myös helposti korjattavissa tai tarpeen vaatiessa muunneltavissa. Ennen muutostöitä tai työn teettämistä tulee kuitenkin harkita onko laukulla tai kotelolla keräilyarvoa. 

Kuljetuskotelot taittuvapiippuisille metsästysaseille

Vanhoilla aselaukuilla saattaa olla suurempi keräily- ja rahallinen arvo kuin laukussa kuljetettavalla aseella. Arvokkain yhdistelmä keräilijälle tai metsästäjälle on ase tai asepari omassa alkuperäisessä aselaukussa tai- kotelossa. Myös merkinnät aselaukun tai asekotelon aiemmasta omistajasta lisää laukun tai kotelon keräily- tai käyttöarvoa. HOLTS asehuutokaupan sivuilla käytettyjen vanhojen aselaukkujen vasarahinnat lähtevät noin 200 punnasta ylöspäin. Tuohon pitää laskea päälle vielä huutokaupan provisio ja pakkaus- ja lähetyskulut, sekä mahdolliset vakuutukset rahdille.

Vanhaan aikaan taittuvapiippuiset metsästysaseet kuljetettiin purettuina puurunkoisessa nahkalaukussa tai eläimen takajalkaa muistuttavassa nahkaisessa kotelossa. Tänä päivänä purettujen aseiden kuljettamiseen suosituimpana ovat salkkumalliset aselaukut. Menneinä aikoina Euroopassa ranskankielisillä alueilla ja Isossa-Britanniassa metsästyshaulikon tilaaja valmistutti haulikon lisäksi itselleen aseen kuljettamista varten laukun, kotelon tai asepussin. Laukun runko tehtiin käsityönä puumateriaalista ja laukun sisäverhoilu tehtiin eri kangasvaihtoehdoilla (villaverka) ja ulkopuolelta nahalla tai purjekankaalla eli canvaksella tai näiden yhdistelmällä. Seuraavaksi edullisempi vaihtoehto oli haulikon kuljettamiseen kotelomalli. Koteloita tehtiin joko nahasta tai canvaksesta tai näiden yhdistelmästä. Halvin vaihtoehto oli asepussi, joka valmistettiin joko nahasta tai kankaasta.

Nahkaiset salkkumaiset aselaukut ovat koteloita suositumpia ja kalliimpia

Palataan kuitenkin mainitsemaani asekoteloon, joka on nahkaiseen aselaukkuun verrattuna hivenen edullisempi, riippuen valmistajasta ja materiaaleista. Ranskalaiset kutsuvat sitä Jambon (kinkku), englantilaiset Leg of Mutton (lampaanjalka) ja ruotsalaiset Läderskinka (nahkakinkku). Blogin kuvien haulikon nahkakotelot on valmistettu artesaanien tekeminä Länsi-Euroopassa noin 70-80 vuotta sitten. Nahkakotelot on yleensä räätälöity tietylle haulikolle tai haulikkomallille. Vanhat aselaukut ja -kotelot valmistettiin tilaajan aseen mittojen mukaan. Varsinkin aselaukut valmistettiin tietylle aseelle tai aseparille. 

70-80- vuotta vanhat nahasta valmistetut kotelot haulikoiden kuljettamiseen

Monet kotelot on tehty englantilaisella suoralla perällä olevalle rinnakkaispiippuiselle haulikolle, koska kyseinen haulikkotyyppi oli yleisin Brittein saarilla. Lisäksi koteloita valmistettiin eri piipun pituuksille ja aseen rungon mitoille. Eli taittuvapiippuisen metsästyshaulikon asekotelo ei välttämättä ole tarkoitettu yleismallina kaikille taittuvapiippuisille haulikoille. Esimerkiksi sirompi ja rungoltaan kapeampi 16- kaliiperin Grulla Armaksen haulikkoni ei mahdu haulikon perässä olevan hihnalenkin takia pienempään asekoteloon, johon taas mahtuu rungoltaan isompi vastaavanlainen Arrietan haulikko, jossa ei ole hihnalenkkejä. Sama pätee monesti myös salkkumallisiin aselaukkuihin. Laukut on kuitenkin koteloita monipuolisempia.

Nahkakotelo ja kangaspussi suojaavat arvohaulikkoa

Ilman huoltamista nahka vanhetessa kuivuu ja haurastuu. Nahkaiset aselaukut ja -kotelot pysyvät hyvässä kunnossa parhaiten kuivassa, viileässä ja varjoisassa paikassa. Nahkaosat on hyvä käsitellä aina silloin tällöin nahanhoitoaineilla. Ennen hoitoaineiden käyttöä voi pinnat puhdistaa nahanpuhdistusaineilla. Nahan puhdistamiseen löytyy paljon erilaisia ohjeita ja hoitoaineita. Kantoremmit, -hihnat, ommel- ja saumakohdat tulee muistaa tarkastaa ja tarvittaessa korjata tai korjauttaa ammattilaisella.

Erilaisia hoitoaineita nahalle

Nahka heikkenee eniten kanto- ja saranakohdista eli kohdista joissa on rasitusta. Vanha haurastunut nahka saattaa yllättäen pettää kantajan kädessä ja tällöin on mahdollisuus suurempiin vahinkoihin. Suomessa korjaustöihin löytyy suutareita ja nahkakäsityöläisiä. Korjaamalla saa vanha tuote taas uuden elämän. Uusien aselaukkujen ja -koteloiden valmistajia ja korjaajiakin Suomesta löytyy muun muassa Promaakari Helsingistä. 

Haurastunut ja katkennut nahkakannike

Aselaukut ja -kotelot ovat tarkoitettu aseiden kuljettamiseen ei säilytykseen. Moni vanhan ajan arvoase on pilattu säilyttämällä kosteaa tai jopa osittain veren tahrimaa asetta laukussa tai kotelossa. Tänä päivänä useassa Euroopan maassa aselainsäädäntö edellyttää aseen omistajaa säilyttämään aseet hyväksytyssä säilytystilassa tai asekaapissa, mikä osaltaan saattaa pelastaa vanhoja arvoaseita ruostumasta pilalle. 

Esittelyn nahkaiset asekotelot ovat olleet allekirjoittaneelle toimiva ratkaisu aseiden kuljettamiseen. Kotelossa metsästysase on myös paremmin suojattuna kolhuilta ja mahdollisilta naarmuilta esimerkiksi auton tai veneen tavaratilassa. Koteloiden sisällä aseen osat ovat vielä kangaspusseissa, jotka tiivistävät ja suojaavat haulikon osat vielä paremmin ja näin tehtynä haulikon osat eivät liiku kotelon sisällä. Ja onhan laatuhaulikko mukava kuljettaa tyylilleen sopivassa vanhassa asekotelossa. Unohtamatta edelleen toimivan tuotteen ekologisuutta.

Teksti ja kuvat; P.O.


tiistai 2. toukokuuta 2023

Sako 85 Finnlight II .300 Win.Mag.

Alunperin blogiaiheena piti olla Tikka T3X SS .300 Win.Mag, mutta tehtaalla tilaukseni katosi bittiavaruuteen. Aselupani voimassaoloaika aseen hankintaa varten alkoi mennä umpeen. Aloin jo hermostua, kun kivääriä ei tehtaalta kuulunut, enkä saanut vastausta kiväärin kohtalosta. Aseen tilauksestakin oli kulunut jo yli vuosi. Ennen aselupani umpeutumista Sako ilmoitti, että heillä olisi Tikan sijaan tehtaalla valmiina hyllyssä Sakon 85- mallit; Carbon light, Long Range ja Finnlight II kaliiperissa .300 Win.Mag. Päätös kivääristä piti tehdä suhteellisen nopeasti. 

Koska kiväärin pääasiallinen käyttötarkoitus oli hirvieläinten vahtimismetsästys viljelmiltä, niin päätin pudottaa ensimmäisenä listalta kevyimmän Carbon- mallin. Jäljelle jäivät Long Range ja Finnlight II. Long Range oli ensin ykkösvaihtoehto, mutta asiaa miettiessäni metsästyksellisestä näkökulmasta, muuttui mielipide tämänkin kiväärin osalta. Metsästysseurani jahtitornien ja kyttäyskoppien ampumatason mitat käänsivät asian Finnlightin eduksi. Lisäksi kivääriä saattaisin käyttää myös hiipimismetsästyksessä peltojen laidoilla ampumalla tukikeppien päältä tai koiralla tapahtuvassa päiväjahdissa. Carbon oli mielikuvissani liian kevyt magnumkivääriksi vahtimismetsästykseen ja taas tarkkuuskiväärin ominaisuudet omaava Long Range, liian raskas ja suurikokoinen käyttötarkoitukseeni. Päädyin siis Finnlight II malliin, joka oli mielestäni kolmesta vaihtoehdosta paras metsästysharrastukseeni.

Sako 85 Finnlight II ja optiset apuvälineet vahtimismetsästyksessä.

TEKNIIKKA

Sako 85-sarjaa saa kuudella eri kehyskoolla. Lukonkehysten koot on merkitty asekohtaisesti kiväärin lukonkehyksen vasemmalle puolelle. Finnlight 2- mallissa löytyy kolme eri lukonkehyskokoa, jotka ovat seuraavin mallimerkinnöin; S, M ja L. Kaliiperivalikoima alkaa 22-250 aina 7 mm Rem.Mag. kaliiperiin. Esittelyssä olevan kiväärin lukonkehys on L- kokoa.

Sako 85 Finnlight II .300 Win.Mag.

Lukkolaitteen pituus on 232 mm ja leveys 34,12 mm. Lukkolaitteen patruuna-aukko on pituudeltaan 94 mm. Lukkolaitteen vasemmalla puolella sijaitsee lukonpidättimen vapautinpainike, aseen tyyppimerkintä ja aseen valmistusnumero. Lukkolaitteen alapuolella sijaitsee lippaan ohjaimet, lippaansalpa, rekyylivastimen ura ja laukaisulaite. Rekyylivastin asettuu lukkolaitteen ja tukin väliin etumaisella tukin ja lukkolaitteen kiinnitysruuvilla. Lukkolaitteen oikealla puolella on varmistin ja lukon kammen vapautinpainike. Lukkolaitteen päälle on koneistettu Sakon tutut lohenpyrstöurat kiikaritähtäimen jalustoja varten. Lukkolaite piippuineen ja kiväärin tukki kiinnitetään yhteen liipasinkaaren kahdella torx-ruuvilla.

Sako 85 Finnlight 2 lukko

Lukon runko on peräkappaleen kanssa 230 mm pitkä ja  17.60 mm paksu. Lukossa on kolme sulkuolkaa. Lukkorunko on valmistettu yhdestä teräskappaleesta. Lukkorungon iskupohjan syvyys on reilut 3 mm. Iskupohjassa on sulkukappaleen hylsynvetimen kynsi (ulosvedin), iskurin reikä ja ohjainura. Lukko toimii mekaanisesti kontrolloitua syöttöä mukaillen. Kontrolloidulla patruunan syötöllä ehkäistään mahdolliset patruunoiden kaksoissyötöt. Patruunan tai ammutun hylsyn poistamisessa ampuja voi kädenliikkeellä säätää ammutun hylsyn poistonopeutta. Lukon avauskulma on 70 astetta.

Lukko puretaan aseen mukana toimitetulla muovisella työkalulla. Lukkorungosta puretaan huoltoa varten sidekappale kiertämällä sitä myötäpäivään, iskurijousen ohjain, iskujousi ja iskuri. Kun lukko on huollettu, kootaan lukko päinvastaisessa järjestyksessä.

Sako- ja Tikka-kivääreiden piiput valmistetaan Riihimäellä kylmätakomalla. Piippujen materiaalina käytetään nuorrutusterästä tai ruostumatonta terästä. Kaikki Sakon kiväärit koeammutaan tehtaalla, ennen kuin kivääri lähtee kuluttajalle. Tehdas antaa alle 1 MOA käyntilupauksen jokaiselle kiväärille käytettäessä Sakon patruunoita. Ase-lehden numerossa 4/2021 asetoimittaja J. Malinen kertoo Sako 100 vuotta artikkelissaan laajemmin Sakon kivääripiippujen ja lukkoaktioiden valmistusmenetelmistä.

Kiväärin uritettu piippu

Esittelyssä olevan Sako 85 Finnlihgt 2 uritetun piipun pituus on 620 mm. Neljän oikealle kiertyvän rihlan nousu on 10 tuumaa. Ruostumaton teräspiippu lukkoaktioineen ja liipaisinkaari on Cerakote- pinnoitteella käsitelty. Piipussa ei ole kierteitä vaimentimelle tai suujarrulle. Vapaasti värähtelevä piippu on kierteellä kiinni lukonkehyksessä. Uritetun piipun etuina mainitaan yleisesti muun muassa seuraavaa; ase saadaan kevyemmäksi (vaikutus tasapainoon), piipun pinta-alan kasvaminen (nopeuttaa piipun jäähtymistä) ja piippu on jäykempi verrattuna samanpainoiseen urittamattomaan piippuun.

Sako 85 laukaisulaite

Laukaisulaite kiinnittyy lukonkehykseen yhdellä kuusiokoloruuvilla kuten kaikissa muissakin 85- malleissa. Etuvedoton laukaisuvastus (laukaisupaine) on säädettävissä 1-2 kg (10-20N) välillä. Tehtaalla laukaisuvastus on säädetty 1,5 kg. 

Varmistin ja lukon kammen vapautin vipu

Varmistin on kaksiasentoinen. Taka-asennossa ase on varmistettu ja lukko on lukittuna. Etuasennossa varmistin on pois päältä ja ase on varmistamaton. Varmistamattoman aseen merkkinä on punainen täplä varmistimen takana. Varmistetun aseen lukon saa avattua varmistimen edessä olevaa lukonkammen vapautinta painamalla.

Sako- kiväärin risuvarmistettu lipas

Metallisen irtolippaan patruunakapasiteetti on neljä patruunaa. Patruunat asettuvat lippaassa kahteen riviin. Lippaan vapautinsalpa on varustettu turvalukituksella (risuvarmennus). Lippaan vapautinsalpaa painettaessa täytyy yhtäaikaisesti painaa myös lippaan pohjasta, jotta lippaan saa irti kivääristä. Lipas voidaan täyttää patruunoilla ylhäältäpäin kahdella eri tavalla: aseen lukon ollessa auki ja lipas kiinni aseessa tai lipas irrotettuna aseesta.

TUKKI

Kiväärin RTM lasikuitutukin vetopituus on 35,5 cm. Valmistajan mukaan aseen tukki on valmistettu uudella RTM- menetelmällä erittäin kestävästä ja kevyestä lasikuidusta, hiilikuidulla vahvistettuna. Uusi materiaali on jäykempi, kevyempi ja parantaa rekyylin hallintaa, tehden isommista kaliipereista miellyttävämpiä ammuttavia, vaikka aseista on saatu entistä keveämpiä. 

Kiväärin perässä on Sakon musta kuminen perälevy. Pistoolikahvassa ja tukin etuosassa on kumiset otepinnat taaten pitävämmän otteen esimerkiksi märissä olosuhteissa. Pistoolikahva muistuttaa hivenen Tikka T3X:n kahvaa. Kahvan päädyssä on muovinen Sakon oma logo. Tukista löytyy myös hihnapidikkeet pikakiinnitettäville hihnalenkeille. Hihnalenkit tulevat aseen mukana. 

RTM- lasikuitutukki säädettävällä poskipakalla

Lasikuitutukin poskipakan korkeus on säädettävissä ammunnan tai metsästyksen aikana painikkeella, joka sijaitsee tukin oikealla puolella poskipakan alapuolella. Säädettävä poskipakka parantaa ampumaergonomiaa. Tukin perän alapuoli on perinteisistä tukkimalleista poiketen varjolinjalla ja vähemmällä materiaalilla. Tukin alaosa on hivenen mallia taktinen, jonka johdosta perän saa mielestäni paremmin tuettua esimerkiksi ampumaradalla käytettäessä takimmaista tukipussia ampumatukena.

AMPUMARADALLA

Ennen ammuntaa olin jo kotona poistanut piipusta tehtaan koeammuntojen jäljiltä jääneet mahdolliset palo- ja vaippajäänteet piipusta. Ampumaradalla "sisään" ammuin piipun ennen koeammuntoja. Yksi laukaus tehdaspatruunalla, jonka jälkeen piipunpuhdistus. Puhdistuksen jälkeen jälleen yksi laukaus ja piipun puhdistus. Viimeisenä kolme laukausta ja uudelleen piipun puhdistaminen. Aikaa tähän toimintaan tietysti kuluu ja joidenkin harrastajien mielestä aivan turhaa, mutta minkäs sitä opituille tavoilleen enää tähän ikään päästyä muutakaan voi. Jotkut harrastajat tekevät uuden piipun sisäänampumisen vieläkin tarkemmin metodein ja puhdistusainein. 

Koeammuin muutamia tehdaspatruunoita 100 metrin kivääriradalla, jonka jälkeen aloitin metsästyspatruunoiden lataamisen ja testaamisen. Tehdaspatruunoilla ammuttaessa Norman Jaktmatchilla kolmen laukausten kasojen koot oli 22-27 mm välillä. RWS:n patruunoilla sain viiden laukauksen keskiarvojen kasaksi noin 40 mm ampujan virheestä johtuen.

Itselataamalla kasojen koot luonnollisesti pienenivät. Testasin latauksia samalla 100 metrin ampumaradalla. Hornadyn 165 grainin GMX- kupariluotien kolmen laukauksen keskiarvoksi sain 29 mm ja lähtönopeutta noin 930 m/s. Barnesin 165 grainin TTSX- kupariluodeilla sain kolmen laukauksen kasaksi parhaimmillaan kuuden millimetrin kasaa reilun 905 m/s lähtönopeudella. Barnesin luodeilla kasojen koot vaihtelivat 6-29 mm välillä nopeuden noustessa. Kivääristä löytyi oikeilla komponenttivalinoilla erinomaista tarkkuutta ja lataustestit on vielä tätä kirjoittaessa kesken. Seuraavaksi pitäisi testata Sakon Blade- kupariluoteja.

JAHDISSA

Naaraspeura ruokaili puidulla viljapellolla ja aina silloin tällöin tarkkaili ympäristöä. Peura eteni laiduntaessa muutaman askeleen verran. Tuulen suunta kävi siten, että montaa metriä ei peuran tarvitse enää edetä, kunnes metsästäjän haju tunkeutuu eläimen sieraimiin. Olin katetussa, mutta muuten avonaisessa korkeassa jahtitornissa pellon laidalla. Odottelin parasta ampumapaikkaa tai paremminkin parempaa peuran asentoa ampujaan nähden. Peura sai hajun lihanhimoisesta saalistajasta - ihmisestä. Häntä pystyyn ja muutama juoksuaskel lähemmäksi tornia. Peura pysähtyi ja yritti saada selville suunnan, mistä ihmisen haju tuli sieraimeen. Peura kääntyi nyt paremmin ammuttavaksi. Puristin liipaisimesta ja kivääri lähetti kupariluodin matkaan. Rekyylin voimasta peura katosi ristikosta. Muutama jalan heilahdus pellossa paljasti naaraspeuran olevan kyljellään puitua maata vasten. Ampumamatka oli noin 70 metriä. Barnesin 165 grainin kupariluoti oli osittain hajonnut lävistäessään eläimen ruhon. Muutama sirpaloitunut sakara löytyi ruhon paloittelun yhteydessä. Luodin osumakohta, energia ja massa teki tehtävänsä. Pitkää kuolinjuoksua ei tällä kertaa tapahtunut. Tapahtuman jälkeen jäin kuitenkin miettimään Barnesin ttsx:n luodin kestävyyttä, varsinkin kun kyseessä oli magnum-kaliipereihin suunniteltu luoti. Luoti ei pysynyt koossa osuessaan kohteessa. En kuitenkaan hylännyt heti ensikokemuksella kyseistä latausta ja luotia, koska olin alun perinkin tarkoittanut kivääri-patruunayhdistelmää pitkille noin 200 metrin etäisyyksille, enkä alle 100 metrin etäisyyksille.

Sako Finnlight II .300 Win.Mag. peurajahdissa

Marraskuun lumettomalle viljelykselle piti mennä hyvissä ajoin ennen pimeää. Hivenen oli kuitenkin pakkashuurretta maassa antaen vähäistä valoa ennen pilkkopimeää. Peurat saapuivat peltoon ruokailemaan ennen pimeää. Valitettavasti peurat olivat sen verran etäällä, että jatkoin odottelua. Yhdellä vasalla laiduntaminen kääntyi kohti jahtitornia. Vasa ruokaili tornista katsoen pellon syvimmässä kohdassa vain osa selkää näkyen. Vielä piti odotella hetken aikaa, ennen kuin peura nousisi ylemmäs peltoon. Muutama minuuttikin on pitkä aika. Nyt vasa nousi kokonaan näkyviin, mutta kulki valitettavasti suoraan kohti tornia. Vielä piti odotella eläimen kääntymistä helpommin ammuttavaksi.

Sako 85 Finnlight 2 varustettuna Steinerin 4-16x56 kiikaritähtäimellä

Hetken päästä vasa kääntyi ja nyt oli etulapa hyvin linjassa ampujaan nähden. Puristin liipaisimesta ja kova laukausääni levisi pitkin peltoalaa. Laukauksen jälkeen pellolla olevat muut peurat säntäilivät kuka minnekin ja kohteena oleva peuranvasa katosi laukauksen jälkeen näköpiiristä. Vasa löytyi kuitenkin juuri siitä kohtaa, mihin ammuin. Ammuin valkohäntäpeuranvasan hämärässä 170 metrin etäisyydeltä. Tällä kertaa luoti mitä ilmeisemmin pysyi ehjänä lävistäessään eläimen, koska mitään luodin sirpaleita ei ruhosta löytynyt ja osumajälki oli siisti.

LOPUKSI

Mieleinen omistamani suurriistakivääri on vanha Sako L61R kaliiperissa .338 Winchester Magnum. Kivääri on klassinen mustatuilla hyvin kiillotetuilla metallipinnoilla ja pähkinäpuutukilla. Kyseinen kivääri on aikoinaan valmistettu erilaisemmissa tehdasolosuhteissa, kuin tämän päivän robottitekniikalla steriileissä teollisuushalleissa tehdyt kiväärit. 

Esittelyn kivääri on steriili työkalu, mikä ei ole vielä herättänyt erityisiä tuntemuksia. Kivääri on kuitenkin työkaluna toimiva ja käytettävyydeltään vanhoja Sakon malleja parempi. Tämäkin malli on tosin jo vanhentunut. Kivääristä esittelyä kirjoittaessa sain Sakolta tietooni, että Sako 85- mallin valmistus on lopetettu.

Vanhemmissa isompi kaliiperisissa kivääreissäni ilman vaimenninta tai suujarrua ampuessa on monesti aseen rekyyli vastenmielinen. Varsinkin istualtaan tuelta ammuttaessa. Kova, mahdollisesti ampujalle kipua aiheuttava rekyyli vaikuttaa aseen kohdistamiseen tai yleensä aseella osumiseen heikentävästi. Ihmisen kipumuisti pyrkii siis ottamaan vastaan rekyylin ennakoivasti, jolla on negatiivinen vaikutus hyvään ampumatulokseen. Esittelyn suhteellisen kevyessä magnum-kiväärissä tukki ja kuminen perälevy vaimentavat hyvin ampujaan kohdistuvan rekyylin. 

Sako 85 Finnlight 2 on Cerakote- pinnoitteella käsitelty säänkestävä tasapainoinen metsästyskivääri, jota on ergonomisesti miellyttävä käyttää hyvin suunnitellun tukin ja sen säädeltävyyden takia. Tukin etuosan alapuoli on tasainen, mikä lisää ampumamukavuutta ja vakautta kevyellä kiväärillä tuelta ammuttaessa. Pistoolikahvan ja tukin etuosan pitokohdista saa varman ja pitävän otteen. Tukin poskipakan korkeutta on helppo säätää tarpeen mukaan. 

Omat havainnot pitkän uritetun magnum-piipun hyödyistä on esittelyn kiväärissä hyvän tasapainon lisäksi pitävä ote aseen piipusta kivääriä siirrettäessä lataamattomana muun muassa asekaapissa tai jahtitornissa. Sen sijaan vähäisistä laukausmääristä johtuen en havainnut eroja lämpöväreilystä tai piipun jäähtymisestä muihin suurriistakivääreihini verrattuna. 

Sako 85:n lukkoaktion toiminta on tuttua ja varmatoimista. Risuvarmistettu ja helposti täytettävä kaksirivinen lipas on toimiva lipasratkaisu. Lippaan voi täyttää irrallaan aseesta tai lippaan ollessa kiinni aseessa. Aseesta voi poistaa patruunat turvallisesti aseen ollessa varmistettuna. Finnlight 2 kiväärin tukki on kuitenkin se, mikä tekee tästä kivääristä perusmallin kivääriä paremman. Hyvän tukin lisäksi kivääri on tarkkakäyntinen ja helppohoitoinen. 

Sako 85 Finnlight II .300 Winchester Magnum

Yksi jahtikausi muutaman peuran otannalla kertoo kuitenkin sen, että kivääri tarvitsee vahtimismetsästyksessä kierteet äänenvaimentimelle tai vähintään suujarrulle. Ehkä tähänkin kivääriin ja kaliiperiin tulee käytön ja onnistuneiden metsästystilanteiden lisääntyessä enemmän niitä tuntemuksia.

Teksti ja kuvat; P.O.
Käytetyt lähteet; Sako Oy ja kiväärin käyttöohjekirja