Haulikon tukin öljyäminen (CCL)

CCL perinteinen englantilainen asetukkiöljy

Haulikostani katkesi nallipiikki 1000 ammutun kiekkopatruunan jälkeen. Haulikko on lähes satavuotta vanha ja oli ollut omistuksessani vasta puolisen vuotta. Aiemmista laukausmääristä ei ollut tietoa. Irrotin sivulukot haulikostani ja tarkastin katkenneen nalli- / iskuripiikin. Sivulukkoja haulikostani irrotettaessa huomasin haulikon lukkorungon ruuvien olevan löysällä. Ruuvien kiristämisen sijaan löysäsin ruuvit ja irrotin takatukin lukkorungosta ja samalla tarkastin puuosien kunnon. Takatukin irrotettuani huomasin tukissa kaksi halkeamaa tukin alaosassa, kohdassa missä metalli ja puu ovat toisiaan vasten. Haljenneen kapean puuosan yläpuolella vasten puun pintaa on molemmin puolin sivulukkojen sivulevyjen alaosa. Edessä oli haljenneiden kohtien liimaus molemmin puolin tukin etuosaa.

Minään yllätyksenä halkeamat eivät tulleet, vaan ovat lähinnä normaalia vanhoissa haulikoissa. Liimaamisen lisäksi päätin öljytä haulikon tukin, ennen aseen lähettämistä asesepälle uuden nallipiikin valmistamista varten. Kaapistani löytyi eri vaihtoehtoja puuosien öljyämiseen. Valitsin tällä kertaa tukkiöljyksi CCL:n tukinhoitosarjan. Olin löytänyt kyseisen hoitosarjan Helsingissä sijaitsevasta Finn Enterprice ase- ja metsästysliikkeestä. CCL Traditional English Gun Products Ltd. on englantilainen aseiden hoitoaineita valmistava yritys. Yritys on toiminut Worcestershiren kaupungissa vuodesta 1983 alkaen.

Tukin pinnasta poistin vanhat vaha- ja öljyjäämät asetonilla ja jarrunpuhdistusspraylla. Lisäksi haljenneet kohdat jätin astiaan asetoniin liukenemaan, jotta liimattavat kohdat ovat varmasti puhtaita öljystä ja rasvasta. Puhdistustoimenpiteiden jälkeen tein Araldite Extra Strong epoksiliimasta liimaseoksen, jota laimensin Sinolilla. Laimennuksen tein sen takia, koska raot, johon liimaa tuli laittaa, olivat erittäin ahtaat. Liimaa tuli ruiskuttaa injektioruiskulla ja kapealla kärjellä työntäen samanaikaisesti kun raotin halkeamaa suuremmaksi liiman levittäytyessä varmasti haluttuun kohtaan. Liimauskohdat laitoin puristimella puristukseen ja ylipursuavan liiman pyyhin pois. Liimauskohdat annoin olla puristuksessa muutaman yön. 

Tällä kertaa en ryhtynyt hiomaan tukin pintaa naarmuista, enkä nostattanut vanhoja kolhuja puun pinnasta ennen öljyämisen aloittamista, koska tukin puun pinta oli suht hyvän näköinen ja pienet käytön jäljet ovat osa vanhaa haulikkoa.

Liimauskohdat puristukseen muutaman päivän ajaksi

Liimauksen jälkeen aloitin tukin käsittelyn CCL:n ohjeiden mukaisesti. Tukin hoitosarjaan kuuluu kolme pientä pulloa. Ensimmäinen numero 1. pullo on puhdistus- ja kiillotusainetta, nro 2. alkanet-öljyä ja nro 3. kovetusainetta. Ensimmäisenä tukki käsitellään puhdistusaineella pientä kangaspalaa apuna käyttäen. Puhdistusaineella ja kangaspalalla puhdistetaan tukin pinta vanhoista vaha- ja öljyjäämistä.

Puhdistuksen jälkeen tukki käsitellään alkanet-öljyllä. Öljyämisessä varotaan karhennuksia, ettei levitettävä öljy pääse tukkimaan karhennuksia. Mikäli karhennuksia ei ole koskaan öljytty, voi karhennuksiin levittää kevyesti öljyä esimerkiksi hammasharjalla. Kahden ensimmäisen alkanet-öljykerroksen jälkeen kasasin lukkorungon ja tukin takaisin paikoilleen. Öljyäminen tästä eteenpäin tapahtuu ase kasattuna.

Tukin kiinnittäminen takaisin lukkorunkoon

Tukin öljysin alkanet-öljyllä yhteensä neljä kertaa ennen kovetteen levittämistä tukin pintaan. Kovetetta levitin kangaspalalla yhden kerroksen kolmen päivän ajan. Kovetteen levittämisen jälkeen pidin muutaman päivän tauon. 

Seuraavina vaiheina on täyttää huokoset ja antaa hyvä öljypinta tukille. Ensin puhdistetaan puun pinta kevyesti puhdistus- ja kiillotusaineella, jotta pinnalle mahdollisesti jääneet tahmeat öljyjäämät saadaan poistettua. Puhdistamisen jälkeen käytetään kahta öljyä sekaisin. Kovetteen sekaan tulee laittaa alkanet-öljyä samassa suhteessa. Kovete ja öljy sekoitetaan tukin pintaan ja levitetään pienellä kangaspalalla. Molempia vain muutama tippa. 

Etutukin ölyäminen CCL:n tuotteilla

Noin tunti levittämisen jälkeen tukin pinta saattaa olla tahmea, jolloin pyyhitään ylimääräiset öljyt pois ja kämmenellä hierotaan tukin pintaan jäänyt mahdollinen tahmea öljypinta kitkaa/lämpöä aiheuttaen. 20-30 sekunnin ajan tukin pinnan hieronta kämmenellä poistaa/imeyttää öljyn tukin pintaan. Jos tahmeus ei poistu tukin pinnalta voit käyttää kevyesti puhdistusainetta pullosta nro.1. Ennen uutta öljysekoitteen kerrosta tulee pinta kuitenkin puhdistaa kevyesti puhdistus-/kiillotusaineella. 

Minulla ei esiintynyt kuin lievää tahmeutta tukin pinnalla, jonka hieroin tukin pintaan ohjeen mukaisesti kämmenellä. Tukin pinnan puhdistamisen (pullo nro 1) ja koveteöljysekoitteen (pullot nrot 2 ja 3) levittämisen tein kahdesti, jonka jälkeen alkaa varsinainen öljypinnan teko.

Seuraavana lopullisena työvaiheena lisätään ohjeen mukaan kolme tai neljä ohutta kerrosta samaa kovetteen ja alkanet-öljyn sekoitetta (pullot nro 2 ja 3). Jokaisen öljyämisen välissä annoin pinnan kuivua muutaman päivän ajan. Levitin yhteensä viisi ohutta kerrosta.

Öljytty haulikon tukki

Viimeisen öljykerroksen annoin kuivua muutaman päivän ajan ennen kuin ryhdyin tarkastamaan työni lopputulosta. Hiomatyön ohittaminen näkyi muutamissa kohdissa, joissa näkyi vanhoja tukin pinnan naarmuja. Öljytty pinta on kiiltävä, mikä mielestäni sopii hyvin tämän haulikon syykuvioihin ja haulikon malliin. Aika näyttää onko aiheen tukkiöljy kuinka pysyvä tukin pinnalla käytön rasituksesta ja säävaihteluista. 

Öljytyn tukin lopputulokseen olin sen verran tyytyväinen, että tein samat toimenpiteet myös toiselle englantilaiselle haulikolleni. Laatikkolukkoisen Lontoossa 60- luvulla valmistetun haulikon tukki oli sisältä kuin uusi, eikä mitään halkeamia puuosista löytynyt, lukuunottamatta etutukkia, josta oli pieni pala irronnut aiemmin ja liimattu takaisin paikoilleen.

Öljytty etutukki vahausta vaille

Öljytyn tukin päälle on hyvä laittaa vielä vahapinta viimeistään siinä vaiheessa kun tukin pinta alkaa himmetä. Löysin Youtubesta Trade Secretin (Wax Polish ja Stock Care) asevahojen käytöstä englantilaisen asesepän kuvaaman videon. Videon työskentelytapaa olen kokeillut muutamissa haulikoissani ja lopputulos on ollut positiivinen. Olen käyttänyt videosta poiketen pelkkiä vahoja, en Trade Secretin kiillotusainetta, enkä öljyä vahan joukossa. Mikäli Sinulla ei ole aikaa aseen puuosien öljyämiseen, niin suosittelen ehdottomasti aseen puuosien vahausta. Jo pelkkä vahan käyttö suojaa aseen puuosia käytön rasituksilta ja vaihtelevilta sääolosuhteilta. Alla video;

Alla linkkejä aiemmista tukkien öljyämisistä eri tavoilla;

- Aseen tukin vahaaminen

- Fortuna Suhl 16/70

- Haulikon kunnostaminen

- Aseen tukin öljyäminen

Teksti, kuvat ja video; P.O.

Lähteet; video, Youtube

Tukin pinta valmis metsästykseen ja ampumaradalle

Winchester Select 12/76 metsästyshaulikko

Winchester Select Midnight Field 12/76

Hevosella ratsastava cowboy on legendaarinen ja varsin tunnettu Winchester ase- ja patruunanvalmistajan logo. Tänä päivänä Winchester on osa belgialaista FN Herstal Groupia, johon kuuluu muun muassa Browning International. Browning International valmistaa lisenssillä haulikoita Winchester- nimellä. Haulikoita on valmistettu muun muassa Portugalissa ja Turkissa. Winchester- nimen omistaa edelleen Yhdysvaltalainen Olin Corporation. Lisenssillä Browning International valmistaa muun muassa patruunoita Yhdysvalloissa ja muualla ympäri maailman. 

HISTORIA

Winchester- aseiden historia alkaa vuodesta 1866 Pohjois-Amerikasta herran nimeltä Oliver Fisher Winchesterin toimesta (synt. 1810 ja kuoli 1880). Tunnetuin tuote taitaa olla "lännen vapauttaja" Winchesterin vipulukkokivääri Coltin Peacemakerin rinnalla. Tai ainakin amerikkalainen viihdeteollisuus on saanut mielikuvan monen lännenelokuvia katsovien mieliin. Eiköhän joku ole laskenut John Waynen laukausmäärätkin valkokankaalta.

Winchester Select 12/76 mustalla lukkorungolla ja kultaisilla riistalintukaiverruksilla

Winchester on toki valmistanut historiansa aikana muitakin aseita kuin pelkästään vipulukkokivääreitä. Selatessani Dennis Adlerin kirjoittamaa kirjaa Winchester Shotguns löysin kirjasta huomattavan määrän erilaisia haulikoita. Winchester on valmistanut tai valmistuttanut haulikoita yksipiippuisina, vipulukkohaulikoita, pulttilukkohaulikoita, rinnakkaispiippuisia haulikoita, päällekkäispiippuisia haulikoita, sekä pumppu- ja itselataavia haulikoita. Jos tähän lisäisi vielä valmistetut luotiaseet, niin aseiden malli- ja valmistusmäärät olisivat maailman kärkiluokkaa.

Winchesterin puuosat ovat peruspähkinää

Winchester toi ensimmäiset haulikkonsa maahan vuosina 1879-1884 Birminghamista, Englannista. Haulikot olivat rinnakkaispiippuisia (damastipiiput) hanallisia haulikoita.  Haulikoita valmistettiin eri hintatasoisina. Kallein oli Winchesterin Match Gun ja loput muut mallit oli luokitellut A, B, C ja D- malleihin. 

Winchesterin omavalmisteiset ensimmäiset haulikot olivat vipulukkohaulikoita. Vipulukkohaulikon Winchesterille suunnitteli John ja Matthew S. Browning. Haulikko patentoitiin Winchesterin toimesta helmikuun 16. ja heinäkuun 20. päivinä vuonna 1886. Tästä alkoi Winchesterin omien haulikoiden valmistus Amerikassa. Seuraavana tuli pumpputoiminen haulikko. Pumpputoimisia tehtiin useissa eri kaliipereissa eri käyttötarkoituksiin mm. metsästykseen, urheiluammuntaan, sotilas- ja lainvalvontakäyttöön pitkälle 1900- luvulle.

Manuaalivarmistin ja samassa piipunvaihtaja.

1900- luvulla alkoi myös omien rinnakkaispiippuisten haulikoiden mallin 21 valmistus ja yksipiippuisten, sekä itselataavien haulikoiden valmistus.  1960- luvun alussa Winchester aloitti päällekkäispiippuisten haulikoiden valmistamisen. Tehdas päätti aloittaa uuden haulikkomallin 101:n valmistamisen Miroku Limitedin tehtaalla Japanissa. Suurin osa muidenkin haulikoiden valmistuksesta siirtyi myöhemmin 1980- luvun loppupuolella omistajan vaihdoksen yhteydessä New Haven Connecticutista Yhdysvalloista Japaniin Mirokun tehtaalle. Myös uusi omistaja FN Herstal oli aiemmin 1960- luvulta alkaen tehnyt aseitaan Japanissa. Päällekkäispiippuisia Winchesterin haulikoita valmistettiin Japanin lisäksi Euroopan markkinoille muun muassa Espanjassa ja 1990- luvulla Italiassa Marocchin asetehtaalla. Halvempien 91- ja 96- mallien valmistuspaikat vaihtuivat aina silloin tällöin tarjouskilpailujen perusteella.

Mallia 101 tehtiin useita eri versioita, niin metsästykseen kuin myös urheiluammuntaan. Perushaulikoista aina luxus-malleihin ja haulikkorihlaan. Mallin 101 valmistus loppui 1980- luvun lopussa. Seuraava päällekkäispiippuinen haulikko oli mallinimeltään 1001. Sitä valmistettiin Italiassa 1990- luvun alusta 1990- luvun loppuun eri malliversioina. 2000- luvulle siirryttäessä kuvioon astui uusi Select- mallisarja, jonka ensiesittely oli vuonna 2004.

ESITTELYN HAULIKKO

Tällä kertaa esittelen päällekkäispiippuisen metsästyshaulikon Winchester Select Midnight Field kaliiperissa 12/76. Haulikko on osa Winchesterin Select- sarjaa. Select- sarjassa oli useita metsästys- ja ratahaulikkomalleja. Lukkorungot olivat harmaita tai kirkkaanhopeita. Poikkeuksena nyt esittelyssä mustalla lukkorungolla oleva haulikko, jonka mallin valmistus on jo lopetettu. Itse asiassa tätä esittelyä kirjoittaessa huomasin, ettei Winchester enää valmista päällekkäispiippuisia haulikoita Euroopan markkinoille. Winchester EU:n sivuilta löytyy vain valmistusteknisesti halvempia pumpputoimisia ja itselataavia haulikoita. Pohjois-Amerikassa kuitenkin myydään päällekkäispiippuista 101- mallia.

Winchester 12/76 ja haulikon iskupohja ja laukaisukoneiston viritystapit

Esittelyn haulikon piippuun on merkitty Made By FN- Belgium. Haulikko on siis Browning Internationalin valmistuttama. Haulikko on kasattu ja viimeistelty Portugalissa. Raakaosat; lukkorunko ja piippupari on mitä ilmeisemmin valmistettu Belgiassa. Näin ainakin muistan asian aikoinaan selvittäneeni ennen ostopäätöksen tekoa. Haulikon ostin Ahti Huvilalta vuonna 2008.

Ensimmäinen postin tuoma haulikko oli tehtaan jäljiltä hivenen keskenjäänyt. Etutukin alta paljastui piippuparin kuparin väriset juotokset selkeinä ja leveinä. Piippuparin mustaus ei ollut oikein tehtaalla onnistunut. Palautin haulikon myyjälle, joka lähetti uuden tilalle. Nyt haulikko näytti päältä päin kaikin puolin siistiltä. Palaan sisäpuolen asioihin hivenen myöhemmin.

Haulikon korkea lukkorunko eli baskyyli muistuttaa ulkoapäin Winchesterin aiempaa 101 mallia ja Browningin haulikoita. Lukkorungon ja piippujen lukitus on kuitenkin toteutettu eri tavalla. Haulikon alasulku on toteutettu siten, että rungon alaosassa ei ole aukkoa monoblogin sulkuharkoille. Takimmainen sulkuharkko lepää iskupohjan alapuolella rungon pohjaan työstetyssä urassa. 

Monoblogin sivuilla olevat ejektoritappien nastat molemmin puolin liikkuvat lukkorungon sisäpuolella olevissa rungon urissa. Lisäksi monoblogin alapuolen etupäässä on niveltappien kolot, johon lukkorungon niveltapit asettuvat. Lukkorungon pohjalla molemmin puolin kulkevat ohuet teräksiset viritintapit. Lukkorungon yläosan sulun tapit iskupohjan molemmin puolin taas sulkeutuvat monoblogin yläpiipun sivuilla oleviin koloihin. Kyseinen tekninen toteutus on tuttua muun muassa Berettan päällekkäispiippuisista haulikoista.

Ulkoapäin lukkorunko on koristeltu riistalintuaiheisilla kaiverruksilla kultaupotuksin. Rungon vasemmalla puolella on kaksi sinisorsaa, oikealla puolella kaksi fasaanikukkoa ja pohjassa pyyn kaltainen kanalintu. Laserkaiverrusten lisäksi rungon pohjaan pyyn alapuolelle on kaiverrettu teksti kaunokirjaimin Select ja alapuolelle Winchester. Piippuparin avausvivun päähän on kaiverrettu W- kirjain. Avausvipu on myös koristekaiverrettu otepinnoistaan pidon parantamiseksi. Avausvivun alapuolella on haulikon manuaalivarmistin ja samassa on myös piipunvaihdin. Laukausjärjestystä vaihdetaan kääntämällä vaihdinta joko vasemmalle tai oikealle.

Monoblogin sulkuharkot ja ejektoritapit

Laukaisukoneisto haulikossa on inertiatoiminen. Ensimmäisen laukauksen jälkeen haulikko virittyy uudelleen rekyylin eli liike-energian (inertia) toimesta. Haulikon puuosille tein vuosia sitten öljykäsittelyn ja samalla irrotin takatukin lukkorungosta. Nyt päästään aiheeseen, josta aiemmin mainitsin eli haulikon sisäosiin. 

Laukaisukoneisto ei oltu tehtaalla ihan viimeisen päälle kiillotettu. Puu- ja metalliosien sovittaminen ei ollut tehtaalla onnistunut ensiyrittämällä, vaan puuosia oli jouduttu uudelleen petailemaan liimalla, jotta metalli ja puuosien yhteen sovittaminen onnistuisi. Ilmeisesti automaattinen puusorvi tai asentajan taltta oli haukannut takatukista materiaalia hivenen liikaa.

Haulikon olen aikoinaan lähettänyt asepuuseppä Markku Tervoselle takatukin sovittamiseksi mitoilleni. Tervosella oli valmiina mittani aiemman haulikkoprojektini tiimoilta ja samoilla mitoilla räätälöitiin esittelyn haulikon takatukki paremmin minulle sopivaksi. Haulikon puuosat ovat peruspähkinää ilman hihnalenkkejä. Takatukin perälevy on kovaa muovia, johon on painettu Winchester- teksti. Kovasta muovista tehty perälevy on hyvä siinä mielessä, ettei se takerru ampujan vaatteisiin, vaan liikkuu sulavasti olkavartta vasten. Koneella tehdyt karhennukset pistoolikahvassa ja etutukissa ovat pitävät.

Etutukissa on perinteisen malliset karhennukset 30 uraa tuumalla. Karhennuksissa on edelleen hyvä pito normaalia reilummasta öljyämisestä huolimatta. Etutukin pääty on kivääreistä tuttu mallia Schnapel, eli hivenen kapeneva ja kärjestään kaartuva. En tosin ymmärrä, miksi haulikossa pitää olla kivääreistä lainattuja piirteitä. Ei se ainakaan paranna ammuttavuutta ja esteettisyyskin on makuasia. Etutukin metallirunko on sinistetty mustaksi ja sovitus on tehty puuhun hyvin.

Haulikon 12/76 (3") kaliiperin magnum-piippupari on pituudeltaan 28" eli 71 cm.  Piippupari on Back-Bored- mallia eli piipun ylimeno on porattu edestä avarammaksi tasaisemman käynnin aikaan saamiseksi. Piipun kyljestä löytyy Lilja- merkintä eli haulikko on teräshaulikelpoinen. Molemmista piipuista löytyy myös porausmerkinnät 18.8. Yläpiipun oikealle puolella on teksti; Made by FN Belgium, Imported by USRAC. New Haven. CT. Koestus-/tarkastusleimat on ilmeisesti C.I.P- järjestöön kuulumattoman Portugalin. Ei ainakaan Belgian tarkastusleimoja. Piipun vasemmalla puolella on stanssattu teksti; Winchester Select Midnight Field 12 Gauge 3`Chamber Invector Plus Choke. Viimeisestä tekstistä voidaan samalla päätellä haulikon vaihtosupistajajärjestelmä. Haulikon mukana tuli neljä vaihtosupistajaa (1/4, 1/2, 3/4 ja 1/1). Lisäksi olen ostanut haulikkoon sopivia tarvikesupistajia.

YHTEENVETO

Esittelyn haulikko on ollut metsästyskäytössäni yleishaulikkona linnustuksessa. Metsästystilanteissa haulikko on toiminut moitteetta. Olen koeampunut esittelyn haulikolla erilaisia metsästyspatruunoita muun muassa täällä ja tässä jutussa.

Winchester on mainostanut Back bore- piippua ja Invector Plus- supistajia erinomaisena yhdistelmänä tasalaatuisten haulikuvioiden ja lähtönopeuksien aikaansaamiseksi. Olen omistanut aiemmin yhden Winchester SX3- itselataavan haulikon kaliiperissa 12/89. Kyseisellä haulikolla oli haasteellista saada hyviä osumakuvioita kevyillä tehdaspatruunalatauksilla. Kevyitä tehdaslatauksia käytettäessä haulikko osoittautui myös epävarmaksi toimivuudeltaan. En viitsinyt tehdä sivustolleni esittelyä mahdollisesta maanantaikappaleesta.

Select- haulikossa on kuitenkin jotain onnistuttu tekemään oikein, koska haulikolle on helppo löytää hyvin käyviä patruunoita. Ehkä sen takia, että kaliiperi on 12/76 ja piippupari on valmistettu laadukkaammin. Haulikon ammuttavuus on suhteellisen hyvä, koska tukki on tehty mitoilleni. Haulikon piippu saisi olla muutaman tuuman pidempi. 71 cm pituinen piippupari tuntuu hivenen levottomalta ohjattavuudeltaan. Valitettavasti Browning International on lopettanut päällekkäispiippuisten Winchester- merkkisten haulikoiden valmistamisen Euroopan markkinoille. Historia on kuitenkin opettanut, että ehkä jossain vaiheessa saamme taas nähdä ratsastavan cowboy- logon uuden päällekkäispiippuisen haulikon ensiesittelyssä.

Teksti ja kuvat; P.O.

Lähteet; Kirja, Winchester Shotguns, Dennis Adler

Winchester EU ja Winchester Repeating Arms

Kaliiperi 12/65 - mietoa rekyyliä

Useita riistalaukauksia kevyellä metsästyshaulikolla päivän aikana ampuva metsästäjä saattaa harkita mahdollisimman mietorekyylisen metsästyspatruunan hankintaa viimeistään siinä vaiheessa, kun olkavarren kipu ja sateenkaaren värit ihossa haittaavat ampujan arkiaskareita.

Englantilainen metsästyshaulikko ja patruunoita huopatulpalla kaliiperissa 12/65

12/65 on yleiskaliiperi ennen toista maailman sotaa valmistetuissa englantilaisissa haulikoissa. Siksi esittelyn kaliiperin patruunoille löytyy edelleen valmistajia varsinkin Isossa-Britanniassa. On tietysti muitakin aseiden valmistajia Euroopassa, jotka valmistivat haulikoita 12/65 kaliiperissa, mutta Englanti on näistä tunnetuin. 12/65 kaliiperin patruunat soveltuvat erinomaisesti myös haulikoihin, joissa patruunapesä sallii pidemmän patruunan käytön.

Olen käyttänyt usein 12/65 ja 12/67 patruunoita vanhoissa 12/70 kaliiperin haulikoissa patruunoiden miedon rekyylin takia ja sen takia, että ko. patruunat ovat yleensä suunniteltu vanhoihin haulikoihin, jolloin testatut haulikuviot ovat olleet hyviä metsästyskäyttöön. Patruunat toimivat tietysti myös uusissa 12/76 kaliiperin metsästysaseissa.

12- kaliiperia valmistetaan eri patruunan pituudella. Lyhyin tänä päivänä käytössä oleva taitaa olla Federalin 12 short, 12/45 (1 3/4) ja sen jälkeen tulee hylsypituudet/kaliiperit; 12/50 (2") 12/65 (2 1/2"), 12/67 (2 5/8"), 12/70 (2 3/4"), 12/76 (3") ja 12/89 (3 1/2"). Ensin mainitsemani Federal on susihauleilla ja täyteisillä ladattu harjoituspatruuna, joita mahtuu pumppu- tai itselataavan haulikon makasiiniin patruunan lyhyyden takia enemmän verrattuna normaalipituisiin patruunoihin.

12/89 kaliiperin haulikolla voit ampua kaikkia lyhyempiä patruunoita. Kyseinen kaliiperi on kuitenkin ongelmallinen lyhyemmillä patruunoilla ammuttaessa, mikäli haulikon piippu ja varsinkin piipun ylimeno on huonolaatuinen tai liian jyrkkä. 12/76 ja 12/70 kaliipereissa en ole havainnut vastaavanlaista ongelmaa ammuttaessa lyhyempiä patruunoita. Nämä ovat kuitenkin usein asekohtaisia asioita, eikä niistä voi tehdä mitään yleisiä päätelmiä.

12/67 kiekkopatruuna 24 gramman haulilatauksella

12/65 kaliiperin haulikuorman koko on 21-32 gramman välillä. Toki raskaampiakin haulikuormia löytyy markkinoilta varsinkin kaliiperissa 12/67. Kaliiperin 12/67 patruunoita voidaan ampua 12/65 kaliiperin hyväkuntoisilla haulikoilla. Haulikostasi löytyy myös asetarkastusleimat (koestusmerkinnät), joissa kerrotaan mille haulikuormalle ja/tai paineelle haulikko on tarkastettu ja koeammuttu. Alla kuva englantilaisen haulikon merkinnöistä. Englantilaisissa haulikoissa on joko Lontoon tai Birminghamin (proof house) tarkastusleimat. Kuvan englantilainen haulikko on koestettu 32 gramman (1 1/8 oz) haulilataukselle. Haulikko on valmistettu vuonna 1930 ja uudelleen tarkastettu vuonna 2017.

Englantilaiset Birminghamin koestusmerkinnät

Kevyimmät 21-24 gramman 12/65 patruunat ovat yleensä tarkoitettu ampumaharjoitteluun esimerkiksi skeet- ja trap- radoilla. Seuraava urheilupatruunan kokoluokka on 28 grammaa, joka käsittää compak- ja sporting- harjoittelun. 

12/67 (Eley ja FOB) ja 12/65 (Gamebore) kaliiperin vismuttipatruunat

Metsästyspatruunoissa kokoluokka 28-30 gramman haulikuorma on ideaali esimerkiksi kyyhky- ja fasaanijahdissa (alkukausi). Tietysti jos on varma aseen käsittelijä niin kyyhkyjahdissa pärjää hyvin 21-24 gramman latauksilla. Kyyhkyille tarkoitetuissa patruunoissa kannattaa valita hivenen lähtönopeudeltaan nopeampia patruunoita tai vastaavan nopeuden omaavia patruunoita kuin kiekkoradalla käytettäessä. 30-34 gramman haulikuormat lyijy- tai vismuttihauleilla soveltuvat paremmin kana- ja vesilinnustukseen ja muulle suuremmalle pienriistalle. 

Kyyhkylle sopiva hauliannos on 21-30 grammaa 

Englantilainen patruunatehdas Gamebore mainitsee, että he valmistavat 12/65 kaliiperin haulikoihin vain 65 mm pituisia hylsyjä optimaalisen suorituskyvyn takia, muiden valmistaessa 67 mm korvikehylsyjä. Periaatteessa Gamebore on oikeassa väittämässään. Haulikonpatruuna on kuitenkin aina koeammuttava, jos haluaa olla varma parhaasta patruuna-aseyhdistelmästä. Haulikonpatruunan soveltuvuuden eli parhaimman haulikuvion ja haulien upotuksen saat selville vain koeampumalla patruunat haulikolla, jolla aiot metsästää.

Kaliiperin 12/65 erinomainen haulilataus on 30g ja haulikoko 2.6-2.75 mm

Oma suosikkini metsästyksessä on Gyttorpin Pheasant- pahvihylsypatruuna huopatulpalla. Valitettavasti kyseistä patruunaa ei enää valmisteta. Hull Imperial Game 12/65 nro 6. on osoittautunut myös hyväksi mietorekyyliseksi patruunaksi esimerkiksi kyyhkyjahdissa. 

Vesilinnustuksessa Eleyn ja Gameboren vismuttipatruunat ovat olleet tappavia 32 gramman latauksella ja 3.1-3.3 mm haulikoossa. Uudesta FOB Bismuth30- patruunasta minulla ei ole vielä metsästyskokemuksia.

Kaliiperin 12/65 patruuna 28-30 gramman latauksilla on hyvä valinta metsästystilanteisiin, joissa ammutaan paljon. Käytän 12/65 ja 12/67 patruunoita usein 12/70 kaliiperin haulikoissani. Rekyyli on miellyttävä ja haulikuorma on riittävä monelle riistalinnulle.

HULL Imperial Game 2.6 mm haulikoolla, 30 gramman lyijylatauksella ja huopatulpalla

Kaliiperin 12/65 tai 12/67 harjoituspatruunoiden tilanne on rajoitetumpi verrattuna 12/70 kaliiperiin. Tätä kirjoittaessa 12/65 kaliiperiin soveltuvia kiekkopatruunoita myydään Asetalo Oy:n ja Aseliike Remeksen valikoimissa. Asetalo tuo maahan laadukkaita englantilaisia Hull- haulikonpatruunoita. Hull- patruunatehtaan tarjonta perinteisiin englantilaisiin vanhoihin haulikoihin on laaja. Urheilupatruunoista compak- radalla suosikkini on Hull Comp X kaliiperissa 12/65, 28 ja 21 gramman latauksilla. Hull Comp X patruunaa saa myös kaliiperissa 12/65 skeet- ja trap- latauksilla ja haulikoolla. Hull Comp X on osoittautunut erinomaiseksi kiekonsärkijäksi. Tämän päivän urheilupatruunoita verrattaessa kaliiperissa 12/65 tai 12/67 on Hull- patruunoiden hinta-laatusuhde erinomainen. Remeksen maahantuomista 12/67 urheilupatruunoista löytyy mm. Eleyn valmistamaa patruunaa. Italialainen B&P valmistaa F2 Sub Sound skeet-patruunoita kaliiperissa 12/67. Patruunan lähtönopeus on 330 m/s. Alhainen lähtönopeus kannattaa huomioida, mikäli kiekkoradalla käyttää muitakin patruunoita. Englantilainen Lyalvale valmistaa edelleen 12/67 kiekkopatruunoita 12/65 kaliiperin haulikoihin, mutta Suomeen ko. patruunoille ei ole tällä hetkellä maahantuojaa.

Hull 12/65 urheilupatruunat kiekkoradalle

Metsästystä aloitteleva saattaa ajatella, että onnistuneeseen riistalaukaukseen tarvitaan mahdollisemman suurella haulilatauksella ja lähtönopeudella ladattu patruuna. Tämä ei pidä paikkaansa. Tärkeintä on ammunnan harjoittelu ja patruunan soveltuvuuden testaaminen omaan haulikkoon. 

Raskas haulilataus ja patruunan lähtönopeuden kasvaessa saattaa haulikuvio huonontua ja epävarmuustekijät lisääntyvät. Lisäksi rekyylin kasvaessa tulee suurten laukausmäärien ampumisesta kevyellä haulikolla epämiellyttävää. Patruunan hyvään sisä-, ulko- ja terminaaliballistiikkaan vaikuttaa moni osatekijä, niin aseen tekniset ominaisuudet, kuin myös patruunassa käytettävät komponentit. 

Fasaanikukot saaliiksi kevyillä metsästyslatauksilla

Tehdasvalmisteisista patruunoista kyyhkyille käytän pääsääntöisesti  12/65 30 gramman huopatulpalla ladattuja patruunoita (haulikoko nro.6) miedon ja hallittavan rekyylin takia. Joskus myös urheiluammuntaan tarkoitettuja 21-28 gramman patruunoita. Urheilupatruunoissa ongelmana on usein muovinen välitulppa, jolloin patruunaa ei voi käyttää viljelyksillä. Fasaanit ja metsäkanalinnut 30 ja 32 gramman latauksilla. Haulikoko alkukauden 2.6 millistä alkaen. Vesilinnuille ja kosteikkoalueilla ammun pääsääntöisesti 32 gramman ja 3.1-3.3 mm haulikoolla vismuttilatauksia, joko itseladatuilla tai kaupan patruunoilla, ase-patruuna yhteensopivuudesta riippuen.

Hyvään haulikon ammuttavuuteen ja rekyylin hallintaan vaikuttaa aseen painon lisäksi haulikon tasapaino, piipun rakenne, sekä tukin malli ja sopivuus ampujalle. Kevyt metsästyshaulikko on mielestäni painoltaan alle 3,3 kiloa. Mietorekyylisen kevyen patruunalatauksen edut klassisessa kevyessä metsästyshaulikossa ovat:

• rekyylin hallinta
• helppo ammuttavuus
• rennompaa ampumista
• paikkolaukaus nopeampaa tai kohteen vaihtaminen 
• kivutonta = miellyttävää
• monesti patruunan hyvät ballistiset ominaisuudet
• turvallista käyttää vanhoissa haulikoissa

"Kevyt haulikko vaatii kevyen latauksen" - Majuri Sir Gerald Burrad, kirjassaan Modern Shotgun Volume 1.

Teksti ja kuvat; P.O.

FOB Bismuth30 - 12/67 kaliiperin vismuttipatruuna

Uusia lyijynkorvaavia haulikonpatruunoita ilmestyy pikkuhiljaa lisää markkinoille metsästäjien käyttöön. Varsinkin sellaisia patruunoita, jotka soveltuvat vanhempiin ei Lilja- merkittyihin metsästyshaulikoihin ja joissa patruunapesä on alle 70 mm. Tällä kertaa esittelen ranskalaisen FOB- patruunatehtaan vismuttihaulipatruunan kaliiperissa 12/67. FOB kuuluu NobelSport- konserniin, joka on yksi Euroopan suurimpia patruunoiden ja patruunakomponenttien valmistajia. FOB on tunnettu Suomessa varsinkin kuparihaulipatruunoistaan ja tänä päivänä myös kiekkopatruunoista. Omat kokemukseni FOB- patruunatehtaan tuotteista ovat olleet erittäin positiivisia kaliipereissa 12, 16 ja 20.

FOB Bismuth30 12/67 vismuttipatruuna

Tätä kirjoittaessa Bismuth- patruunasarjaa valmistetaan kaliipereissa 12/67, 16/67 ja 20/67. Patruunat on tarkoitettu soveltuviksi kaikkiin metsästyshaulikoihin ja piipun supistusasteisiin, joiden patruunapesä on 65-89 mm välillä. 12- kaliiperissa tehdas valmistaa vismuttiseospatruunoita 30 ja 32 gramman latauksilla ja numero 5 ja 7 haulikoolla. 

FOB- patruunarasian lataustiedot

Esittelyn patruunoiden käyttötarkoitus on muun muassa kosteikkoalueilla tapahtuva metsästys. Yritys mainostaa käyttävänsä patruunoiden valmistuksessa laadukkaita CIP-mitat omaavia latauskomponentteja. Patruunoiden tuotekehittely tehdään yhdessä aseseppien, metsästäjien ja urheiluampujien kanssa. Patruunoiden valmistusprosessi käy läpi tarkan laadunvalvonnan, jossa panostetaan ennen kaikkea turvallisuuteen.

Patruuna purettuna

Vismutti (tiheys 9,78g/cm3 ) on metallinen alkuaine ja on koostumukseltaan terästä/rautaa ( tiheys 7,86g/cm3 ) pehmeämpi, raskaampaa ja lähempänä lyijyn painoa kuin teräs. Esittelyn muovihylsyisen patruunan haulilataus on 30 grammaa ja haulikoko on 3.00 mm (nro:5). Patruunan komponentit ovat NobelSportin valmistamia. Messinkikanta on pituudeltaan 16 mm. Patruunan välitulppana on 11 mm huopatulppa ja huopatulpan alla kaasutiivistenä muovinen välitulppa. Ajoaineena eli ruutina on vihreän värinen lehtiruuti, mikä on mitä ilmeisemmin NobelSportin omaa Vectan- A1 yksikomponenttiruutia. 3 mm vismuttiseoshaulit näyttävät laadukkailta ja laskennallinen keskiarvo 30 grammassa olisi noin 217 haulia. Laskin puretun patruunan haulien määräksi 200 vismuttihaulia. Satunnaisesti valittujen ja työntömitalla mitattujen haulien halkaisija oli 3-3.2 mm välillä. Patruuna on suljettu perinteisesti  kuusisakaraisella tähtisuljennalla. Tarkastin patruunarasian kaikki patruunat, enkä löytänyt tehtaan jäljiltä virheitä patruunoiden suljennassa.

3.00 mm vismuttiseoshaulit

Koeammuin muutaman patruunan 120 x 120 kokoiseen tauluun 35 metrin matkalta. Ampumaetäisyyden mittasin laseretäisyysmittarilla. Koeammunnan suoritin tuelta ampumalla. Ampumatukena käytin aseen etu- ja takatukin alla Protektor Modelin ampumatukia. Patruunoiden lähtönopeudet mittasin Caldwell Ballistic Precision luodinnopeusmittarilla (V2,5). Ulkolämpötila oli testin aikana  +20 astetta. Koeammunnan suoritin vuonna 1930 valmistetulla W. J. Jeffery & Co. Ltd. rinnakkaispiippuisella haulikolla, jonka kaliiperi on 12/65. Haulikon piipunpituus on 28". Koeammunnan suoritin haulikon piippuparin vasemman piipun 3/4- suppealla kiinteällä supistuksella. Koeammuttujen patruunoiden lähtönopeuden keskiarvoksi sain 2,5 metrin etäisyydeltä mitattuna 438 m/s. Osumaprosentin keskiarvo oli 74,5 ja aukkojen keskiarvo oli 2.

Lähtönopeudet ammutuissa patruunoissa ovat hivenen nopeampia verrattuna markkinoilla oleviin muihin vastaavanlaisiin vismuttipatruunoihin. Reippaasta lähtönopeudesta huolimatta, hauliparvi säilyttää kuitenkin tasalaatuisen osumakuvion. Iskuvoimaa FOB Bismuth- patruunoissa on enemmän verrattuna saman kokoluokan teräshaulipatruunoihin vismuttipatruunan lähtönopeuden ja raskaamman/tiheämmän materiaalin takia. Tulee kuitenkin muistaa, että parhaimman ase- ja patruunayhdistelmän löytää koeampumalla.

Hinnaltaan patruunat ovat tämän hetken edullisimpia vismuttipatruunoita. Esimerkiksi Joensuun SAR myy esittelyn 25 kappaleen patruunarasiaa 59 euron hintaan. Ostin esittelyn patruunat Ruodosta hintaan 59,90 euroa. Yleisvaikutelma FOB Bismuth30- patruunasta on hyvä ja koeammuntatuloksetkin osoittivat, että kyseessä on laadukkaista komponenteista valmistettu suorituskykyinen metsästyspatruuna. Nyt täytyy vain toivoa tulevalle vesilinnustuskaudelle onnistuneita riistalaukaustilanteita.

Teksti ja kuvat; P.O.

Nahan puhdistaminen ja hoitaminen

Luonnon materiaaleista on nykyään ja aikojen saatossa valmistettu lukuisia tarvikkeita metsästäjien käyttöön. Kestävimpiä näistä on nahka. Tällä kertaa puhdistan ja käsittelen nahanhoitoaineilla vanhan englantilaisen nahalla päällystetyn aselaukun. Laukun lisäksi päätin käsitellä lähes samoilla menetelmillä muitakin nahkatuotteitani. 

Ennen laukun puhdistamista ja hoitoaineilla käsittelyä testasin nahan puhdistamiseen tarkoitettua satulasaippuaa nahkakenkiin. Samalla opin parhaiten oikean työskentelytavan ennen kuin aloitan pääkohteen eli aselaukun käsittelyn. 

Laukun puhdistamiseen ja hoitoaineen levittämiseen aineet ja välineet

Saippuakotelon kannen sisäpuolelle laitoin muutaman tipan vettä, jota vasten hieroin saippuaa purkin mukana tulevalla puhdistussienellä. 

Satulasaippua, puhdistussieni ja harja

Huomasin kuitenkin paremmaksi ja tehokkaammaksi hevosenjouhista tehdyn pyöreän harjan (kts. kuva). Saippua vaahtoutuu nahan pintaan reilusti ja se on hyvä poistaa heti vaikka talouspaperilla. 

Saphir- satulasaippua ja hevosenjouhiharja

Puhdistamisen jälkeen annoin nahan kuivua ja levätä. Lopuksi käsittelin kengät Saphirin minkkiöljypohjaisella nahanhoitoaineella. Saphirin kermainen hoitoaine on tarkoitettu öljytylle kiiltävälle nahalle.

Vaahtoutunut satulasaippua

Seuraavaksi aloitin aselaukun puhdistamisen samoilla menetelmillä. Ennen puhdistamista olin tyhjentänyt laukun sisällön. Aselaukkua on aikoinaan korjailtu ja uudet nahkaosat värjätty, jonka takia pois pyyhitty saippua oli talouspaperilla täysin ruskeaa. Saattaa olla, että osa ruskeasta väristä on myös jotain värillistä vahaa tai lankkia.

Laukun kannen koristeet

Laukun puhdistamisen aloitin pohjan puolelta ja viimeisenä käsittelin laukun kannen. Eniten aikaa kului remmien, saranoiden ja reunojen osalta, sekä yleensä kaikista taitekohdista. Laukun puhdistaminen toi esille ja korosti laukun alkuperäisiä koristekaiverruksia, joita oli nahan pintaan laukunvalmistaja aikoinaan taiteillut. Puhdistamisen jälkeen annoin aselaukun levätä jonkin aikaa. Lopuksi käsittelin laukun samalla Saphirin hoitoaineella, jolla käsittelin kenkäni. Ensin levitin kermaisen hoitoaineen laukun kohtiin, jotka ovat eniten rasituksessa. Lopuksi käsittelin sivut, pohjan ja kannen, sekä myös laukun sisäpuoliset nahkaosat. 

Kengät ja laukku käsitelty Saphir- nahan puhdistus- ja hoitoaineella

Hoitoaineen annoin imeytyä ja kuivua nahan pintaan. Kuivumisen jälkeen kiillotin laukun puhtaalla kankaalla ja harjalla. Aine toimii mielestäni erinomaisesti ja laukku sai pintaan antiikkisen kiillon. Uuden näköiseksi laukku ei muuttunut, eikä se ole tarkoituskaan. Aikojen saatossa tapahtuneet pienet kolhut ja naarmut saakin näkyä aselaukussa - ne tuovat laukkuun luonnetta ja kertoo laukun tarinaa eletystä elämästä. Saman käsittelyn tein 80- luvulta alkaen päivittäisessä käytössäni olleille Smith & Wessonin pukuvöille ja vanhalle rannekellolleni.

Laadukkaasti valmistetut nahkatuotteet ovat melkein ikuisia, jos niistä vain pitää huolta. Kuvien aselaukkukin on jo melkein satavuotta vanha, eikä käytölle ole loppua näkyvissä. Nahan puhdistus- ja hoitoaineita on muitakin hyviä ja edullisempia, kuin nyt esittelyssä olevat aineet. Pääasia on kuitenkin nahkatuotteiden hoitaminen, jotta tuotteet olisivat mahdollisimman pitkäikäisiä. Nahan puhdistamiseen ja hoitamiseen löytyy paljon erilaisia vinkkejä ja ohjeita niin netistä kuin myös Youtubesta.

Valmista tuli - ja ei kun kovaa käyttöä

Teksti ja kuvat; P.O.

Haulikon sivulukkojen huolto

Yllä oleva haulikko on käsin irrotettavilla sivulukoilla ja alla oleva työkalulla

Aiemmin olen kirjoittanut espanjalaisten haulikoiden sivulukoista muun muassa täällä. Tällä kertaa aiheena on sivulukkojen huoltaminen. Käsittelen tässä kahta eri sivulukkomekanismia. Espanjalaisten kopiota/muunnosta englantilaisten sivulukkohaulikoista ja aitoa englantilaista sivulukkohaulikkoa, jossa on hivenen enemmän lukonosia sekä ruuveja että metallitappeja lukonosien kiinnitykseen. En lähde purkamaan lukonosia sivulevystä vaan kerron miten sivulukot tulee irrottaa aseen lukkorungosta ja asentaa takaisin paikoilleen.

Espanjalaiset haulikot käsin irrotettavilla H&H- tyyppisillä sivulukoilla

Metsästysaseen sivulukot on aika ajoin syytä irrottaa huoltamista varten. Ensimmäisen sivulukkohaulikon hankittuani oli haulikossa Holland & Holland- tyyppinen käsin irrotettavat sivulukot. Pienen kopautuksen aiheuttamana sivulukot melkein tipahtivat kämmenelle lukkojen kiinnitysruuvin irrottamisen jälkeen. Lukkojen paikalleen laittaminen sen sijaan kesti hivenen kauemmin. Hetken ihmettelyn jälkeen sain lukot kuitenkin takaisin paikoilleen. Seuraavissa ostamissani sivulukkohaulikoissa lukot eivät sitten niin helposti irronneetkaan, vaan tarvittiin avuksi työkalu ja malttia. Alla lyhyesti muutama neuvo purkamiseen ja kasaamiseen. Mikäli et ole varma omista taidoistasi tai sinulla ei ole oikeanlaista työkalua, niin vie metsästysaseesi asesepälle huollettavaksi.

Sivulukot ovat kiinni lukkorungossa kierreruuvilla tai -ruuveilla rungon vasemmalla puolella ja joissain lisäksi vielä yksi ruuvi oikealla, riippuen mallista. Kiinnitysruuveja on siis joko yksi tai useampi. Ruuvin saa auki joko käsin pyörittämällä tai ruuvimeisselillä. Jos kyseessä ei ole käsin irrotettava sivulukkomalli, niin ainakin arvoaseissa saattaa olla aseen mukana toimitettu ruuvin kantoihin oikein mitoitetut talttapäiset ruuvimeisselit. Saksalaisissa esimerkiksi joissain Merkelin metsästysaseissa sivulukkojen kiinnitysruuvi on lukkorungon oikealla puolella, joko käsin irrotettava läpiruuvi tai käännettävä "kansi/läppä".

Ennen huoltamisen aloittamista varmistu aseturvallisuudesta ja siitä, että patruunapesä on tyhjä. Olen irrottanut sivulukot aseen ollessa vireessä. Sivulukkojen kiinnitysruuvien irrottamisen jälkeen olen kopauttanut kevyesti kumivasaralla lukkorungon (baskyylin) etupäähän, jolloin lukon sivulevyn pitäisi irrota rungosta. Vanhassa huoltamattomassa aseessa sivulukot saattavat olla tiukasti kiinni. Älä käytä kuitenkaan liikaa voimaa tai väännä väkisin sivulukkoja irti. Vie aseesi ennemmin asesepälle, ettei synny kalliita vahinkoja. 

Sivulukkojen irrottamisen jälkeen olen puhdistanut lukonosat palojäämistä ja muista epäpuhtauksista. Jos puhdistat osat esimerkiksi WD40- yleisöljyllä, niin kuivaa osat huolellisesti puhdistamisen yhteydessä. Itse lukonosien voitelun ja suojaamisen olen tehnyt paksummalla öljyllä vanupuikkojen avulla. Voitelevia ja suojaavia öljyjä on monenlaisia. Liiallista öljyämistä on syytä välttää, ettei aseen puuosat mene pilalle liiasta öljyn määrästä tai lukonosien toimivuus kärsii esimerkiksi kovalla pakkasella. Ensimmäistä kertaa huoltaessani englantilaista sivulukkohaulikkoani oli lukonosat ennemmin rasvattu kuin öljytty. Minun mielestäni spray- tyyppisiä öljyjä on syytä välttää lukonosien voitelussa ja suojaamisessa, niiden heikompien ominaisuuksien takia.

Englantilaiset sivulukot 

Sivulukkojen kasaaminen sitten taas päinvastaisessa järjestyksessä. Sivulukkojen takaisin paikoilleen laittaminen lukkorunkoon tapahtuu siten, että lukkorungon edessä olevaa viritin tappia ylöspäin työntämällä viritinvarsi laskee sisäpuolella alaspäin (kts. video alla), jolloin sivulukot menevät painettaessa paikoilleen. Ennen paikoilleen laittamista varmistu siitä, että sivulukon etupään kavennettu osa menee omalle paikalleen. Sivulukkojen pitäisi napsahtaa selkeästi paikalleen.

Tämän jälkeen voidaan kiinnittää sivulukkojen kiinnitysruuvi tai ruuvit. Englantilaisessa haulikossani sivulukot ovat kiinni talttaruuveilla, jotka sijaitsevat sivulevyn edessä molemmin puolin ja yksi isompi läpiruuvi takana vasemmanpuoleisessa sivulevyssä. 

Käytä oikean kokoisia talttaruuvimeisseleitä

Muista käyttää oikeanlaista ruuvitalttaa, sekä tue/kiinnitä ase hyvin ennen ruuvien avaamista tai kiinnittämistä, jotta sivulukot kiinnittyvät varmasti oikein ja ettei ruuvien kannat pyöristy tai satu mitään vahinkoa aseelle.

Teksti, video ja kuvat; P.O.

Arma Fennica - Timo Hyytinen

Moni lukija on saattanut huomata lähdeluetteloissani usein kotimaisen asekirjallisuuden grand old manin Timo Hyytisen kirjoittamia kirjoja. Blogissani lainatuin kirjoista on ollut Vanhat aseet- kirjasarja, osat 1, 2, ja 3. Kirjat ovat erinomainen lähde lukijalle, joka on kiinnostunut maailmalla valmistetuista ampuma-aseista ja niiden valmistajista. Kirjasarja alkaa 1800- luvulta päättyen 1990- luvulle. Kirjat on osittain koottu yhteistyössä maahantuojien kanssa. Kirjat pääasiassa esittelee eri aikakausilla Suomeen maahantuotuja tai Suomessa valmistettuja ampuma-aseita. Kirjoista löytyy paljon asekuvia maahantuojien mainoksista eri vuosikymmeniltä. 

Kustantamo Arma Fennica ja Timo Hyytisen kirjoittamia kirjoja

Timo Hyytinen on kirjoittanut paljon muutakin kotimaisesta asesuunnittelusta ja tuotannosta, unohtamatta suomalaista Valmet- haulikon historiaa ja valmistusta, sekä Sako- ja Tikkakosken- kivääreiden historiaa. Timo Hyytisen pitkä ura insinöörinä suomalaisessa ase- ja patruunateollisuudessa antaa hyvän ja vakuuttavan pohjan kirjojen sisällölle. Arma Fennica kustantamo julkaisee useita erilaisia ampuma-ase-, puukko-, metsästys- ja kalastustietokirjallisuuteen liittyviä kirjoja jo 1980- luvulta alkaen. Kirjat ovat tärkeä osa suomalaista kulttuuriperintöä. Timo Hyytiselle on myönnetty Valtion tiedonjulkistamispalkinto vuonna 1989. Kirjoja on tähän mennessä julkaistu yhteensä 60. Joukossa on muun muassa yksi dekkari, taidekirja ja pari sukukirjaa. Oma ensikohtaaminen Timo Hyytisen kirjoista oli 1980- luvulla koulun kirjastosta löytämäni Arma Fennica suomalaiset aseet- kirja, mikä oli yksi lainatuin kirja koulun poikien keskuudessa. Tänä päivänä vanhoista aseista kirjoittaessani tulee monesti varmuudeksi selattua Hyytisen kirjoja, josko niistä löytyisi vielä jotain lisätietoa kirjoittamaani aiheeseen - usein löytyy.

Arma Fennica kustantamon sivuille pääset tästä linkistä.

Teksti ja kuva; P.O.

Espanjalaiset sivulukkohaulikot osa 3/3

Vasemmalla Arrietan 12/70 kaliiperin haulikko ja oikealla Grulla Armaksen 16/70

Ensimmäisessä osassa käsittelin espanjalaisten haulikoiden historiaa ja toisessa osassa teknisiä ominaisuuksia. Tässä kolmannessa osassa kerron tämän hetkisestä tilanteesta ja pohdin käsityönä tehtyjen perinteisten arvohaulikoiden tulevaisuutta. Arrieta on yksi esimerkki tämän päivän muutoksista. Jokunen vuosi sitten asetehdas lopetti aseiden valmistuksen Elgoibarissa, mutta muutama vuosi sitten tehdas palasi takaisin toimintaan uuden omistajan ja rahoittajien turvin, sekä uudella Arrieta & Arrizabalaga nimellä ja kokoonpanolla. 

Yksi muutos monien joukossa näyttää olevan asemallien määrän karsiminen ja keskittyminen vain muutamaan asemalliin. Käsityön lisäksi ja avuksi on hankittu nykyaikaiset tietokoneavusteiset CNC, CAD-CAM valmistuslaitteistot ja niiden käyttämiseen osaavat työntekijät. Päällekkäispiippuisen uuden haulikkomallin piipputeräs tulee Italiasta Lamec- tehtaalta Brescian kaupungista. Lukkorunko on valmistettu 18CnNiMo7-6 teräsmateriaalista. 

Lisäksi kaksi aiemmin itsenäistä asevalmistajaa on yhdistetty saman katon alle. Uuden yhtymän toiminta on jaettu siten, että aseet valmistetaan edelleen Baskimaalla, mutta pääkonttori sijaitsee Madridissa. Tulevaisuus näyttää onko hajauttaminen onnistunut ratkaisu vai muodostuuko kustannuksia liikaa tuottoon nähden. Rahaa näyttäisi ainakin olevan, tai ainakin verkkosivut näyttävät hienoilta. Juttuaiheen ensimmäisessä osassa oli Grulla Armaksen ja Arrietan vanhat mainosvideot. Alla oleva mainosvideo on nykyisen Arrieta & Arrizabalaga tehtaan esittelymateriaalia.

Palataan kuitenkin takaisin aiheeseen, eli perinteisiin rinnakkaispiippuisiin sivulukkohaulikoihin. Omat käyttäjäkokemukset espanjalaisista sivulukollisista rinnakkaispiippuisista haulikoista ovat erittäin positiivisia. Kokemuksia on kertynyt ampumaradalta ja metsästyksessä. Itse asiassa näiden haulikoiden myötä on osittain palautunut usko siihen, että rinnakkaispiippuisellakin metsästyshaulikolla voi onnistua hyvin riistalintujen lentoon ampumisessa. Nämä haulikot on suunniteltu suurille laukausmäärillä isoissa ajojahtitapahtumissa tapahtuvaan riistalintujen ampumiseen, joko erikseen lataajan avustamana tai yksin ampumapaikalla ohilentäviä lintuja ampuen. Omassa käytössäni haulikot ovat lähinnä seuruejahdissa kyyhkyn metsästyksessä tai koiran kanssa riistalintuja ja pienriistaa metsästäessä. Savikiekkoja olen ampunut pääasiassa compak- radalla.

Artesaanien käsityön näytteet

Yksi yhteinen piirre tämänkin aiheen haulikoissa on - ne ovat erittäin tasapainoisia haulikoita käsitellä ja ampua. Grulla Armaksen kaliiperi on 16/70 ja omistan muitakin 16- kaliiperin haulikoita, mutta kaikki muut ovat tähän verrattuna huonoja lentoon ampumiseen.  Kuvien Arrieta ja Grulla Armas molemmat painavat saman verran eli 3,12 kg. Grulla on rakenteeltaan hivenen kapeampi. Laukaisutuntuma molemmissa haulikoiden liipaisimissa on erinomainen, puhdas ja selkeä, kuten laadukkaissa sivulukollisissa haulikoissa pitääkin olla. Haulikot ovat linjakkuudeltaan sulavia ja kaikki ylimääräinen on poistettu haulikoiden metalli- ja puuosista. 

Grulla Armas m.215 16/70 käsin irrotettavat sivulukot

Esittelyn Arrieta haulikko on ollut Aseliike Markus Remeksen aikoinaan maahantuoma esittelyhaulikko ja kyseessä on sama haulikko, josta Esa Höysniemi on kirjoittanut artikkelin Riista-lehden numerossa 6/2010. Haulikko on valmistettu vuonna 2006. Grulla Armaksen haulikon ostin saksalaisesta aseliikkeestä ja se on valmistettu leimojen perusteella vuonna 1987. Grulla Armaksen piiput ovat raskaampirakenteiset verrattuna 12- kaliiperiseen Arrieta haulikkoon.

Arrieta y Cia m.557 12/70 myös käsin irrotettavilla sivulukoilla

Minulla ei ole riittävästi varallisuutta ostaa uutta mittatilauksena teetettyä käsintehtyä sivulukkohaulikkoa. Olen ostanut laatuhaulikot käytettynä, joissa on tänä päivänä hinta-laatusuhde kohdillaan. Tietysti varovainen tulee olla asehuutokaupoissa. Pääsääntöisesti esimerkiksi saksalaiset ja ruotsalaiset ovat luotettavia myyjiä jos aseen ostaa esimerkiksi huutokaupasta. Kuvaukset pitävät paikkansa ja jos valokuvat huudettavasta aseesta ovat hyviä ja selkeitä, helpottaa se ostopäätöksen tekoa. Aina kuitenkin kannattaa esittää kysymyksiä myyjälle tai huutokaupan järjestäjälle jos jokin asia ostettavassa aseessa mietityttää. 

Yksi laajimmista asehuutokaupoista Euroopassa on HOLTS ja se sijaitsee Isossa-Britanniassa. Holtsin huutokaupoissa on englantilaisten metsästysaseiden lisäksi paljon myös espanjalaisia laatuhaulikoita. Valitettavasti tällä hetkellä Holtsilla ei ole agenttia tai edustajaa Suomessa. Holts- huutokaupasta ostaessa tulee muistaa, että aseen huutokauppahinnan päälle tulee vielä toimituskulut, verot ja tullimaksu, koska kyseessä on EU:n ulkopuolinen maa. Eli kun huudat aseen englantilaisesta asehuutokaupasta joudut vasarahinnan päälle maksamaan vielä melkein saman verran ennen kuin ostamasi ase on Suomessa. Veroissa ja tullimaksuissa on poikkeuksia, joten parhaiten selvität lisäkustannukset tullin asiakaspalvelussa. Ostamalla Euroopan Unionin jäsenvaltiosta pääset kaikkein helpoimmalla ja pienemmillä kustannuksilla.

Haulikot valmiina compak- kiekkoradalle

MIKÄ MAKSAA

Suomesta harvemmin löytyy käytettynä uutta vastaavassa kunnossa olevaa espanjalaista laatu- tai arvoasetta. Pelkät sivulukot eivät tee haulikosta laadukasta saati sitten arvokasta. Halpoja kopioita löytyy myös espanjalaisista haulikoista ja eri aikakausina on tehty massatuotantona halpoja huonompilaatuisia sivulukkohaulikoita. On hyvä huomioida, että eivät läheskään kaikki espanjalaiset yllä englantilaisten "best gun"- tasolle, vaan lähinnä kalleimmat mallit. Eron haulikoissa kyllä huomaa kun pääsee rauhassa tutkimaan Purdeyn tai Holland & Hollandin haulikoita. Lontoossa käydessäni olen saanut molemmissa liikkeissä hyvää ja kohteliasta palvelua. Espanjalaiset haulikot aiheuttivat kuitenkin sen, että olen hankkinut Englannista lontoolaisen aseliikkeen valmistaman perinteisen rinnakkaispiippuisen ja sivulukoilla varustetun arvohaulikon, joka on myös erittäin tasapainoinen haulikko lentoon ampumiseen. Haulikon varustelu kaikilta teknisiltä yksityiskohdilta ei kuitenkaan yllä omistamieni espanjalaisten haulikoiden tasolle.

Arrieta m.557 Standard 12/70 kyyhkyjahdissa

Mistä sitten uuden arvoaseen hinta muodostuu? Arvohaulikot tehdään käsityönä ajan kanssa ja valmistuksessa kestää kauemmin verrattuna massatuotantoaseisiin, joita valmistetaan robottitekniikalla kellon ympäri. Yhden arvohaulikon valmistamiseen saattaa kulua jopa 800 tuntia ennen kuin ase luovutetaan tilaajalle. Pienillä espanjalaisilla vanhoilla asepajoilla hinta muodostuu käytetyistä materiaaleista ja tehdyistä työtunneista. Isossa-Britanniassa käsityön määrän lisäksi hintaan vaikuttavat kallis moderni konekanta, markkinointi-, palkka- ja kiinteistökulut, jotka ovat jo huomattavasti suuremmat kuin elinkustannuksiltaan halvemmassa Espanjassa. Lisäksi rahoittajat vaativat suurempaa tulosta ja oman tuotto-osuutensa. Lontoon tai Birminghamin kovien kustannusten takia moni Iso-Britanniassa toimiva aseliike on vuosikymmenien ajan teettänyt aseensa Espanjassa omalla nimellä. Näitä on muun muassa; William Powell Birminghamissa ja William Evans Lontoossa. Lisäksi esimerkiksi Grulla Armas (ent. Union Armera) on teettänyt arvoaseita Yhdysvaltoihin Orvis Companylle ja Griffin&Howelle, Auguste Francottelle Belgiaan ja Eduard Kettnerille Saksaan. Samalla tavalla ovat toimineet AYA ja Arrieta yritysten olemassa olonsa aikana.

Osti Espanjalaisen sivulukkohaulikon sitten uutena tai käytettynä, niin hyvin huollettuna rahallinen arvo näissä haulikossa säilyy hyvin verrattuna moniin massatuotantona valmistettuihin haulikoihin. Baskimaan haulikoihin on kopioitu aikojen saatossa parhaat puolet Lontoon haulikoista. Perinteitä kunnioittavien sivulukkohaulikoiden estetiikka ja tekniikka on säilynyt reilusti jo yli sadan vuoden ajan. Vain valmistustavat ovat muuttuneet tai muuttuvat modernimmaksi. Vaikka edelleen tarvitaan myös vanhoja kädentaitoja, valmistustekniikka kuitenkin näyttää osittain automatisoituvan. 

Sivulukkohaulikot ja fasaanikukot

Toivottavasti rahakkaita ostajia perinteisille metsästysaseille löytyy, sillä ainakin venäläiset miljonäärit ovat sodan takia poissa markkinoilta. Sodan jälkeenkin Venäjä saattaa olla vielä pitkän aikaa hylkiövaltio ja venäläinen asiakaskunta poissa läntisiltä markkinoilta. Onneksi venäläiset eivät ole olleet merkittävin asiakaskunta. Tätä kirjoittaessa Euroopassa varsinkin kooltaan pienempien metsästysasevalmistajien haasteena on inflaatio, energian hinnan ja korkojen nousu, sekä mahdollinen taantuma ja sen kesto. Kaikki nämä vaikuttavat ainakin tavallisten kuluttajien käyttäytymiseen epävarmoina aikoina ja sitä kautta ylellisyystuotteiden kulutukseen. Toisaalta espanjalaiset ovat Eibarissa kokeneet niin hyviä kuin myös huonoja aikoja historian saatossa, joten heillä on kokemusta selvitä haasteista. Arvoaseiden valmistajat myös mainitsevat, että yleinen taloustilanne ei välttämättä vaikuta heikentävästi heidän laatutuotteiden myyntiin. Mikäli löytyy työn jatkajia, laadusta ei tingitä ja hinnat säilyy kilpailukykyisinä on perinteisille espanjalaisille artesaanien taidonnäytteille edelleen maailmalla ostajansa.

Teksti ja kuvat; P.O.

Artikkelien käytetyt lähteet: Kirjat; Spanish Best (Terry Wieland), Double Guns and Custom Gunsmithing (Steven Dodd Hughes), Shotguns & Shooting Three (Michael McIntosh), Vanhat Aseet 1 ja 2 (Timo Hyytinen), Sidelocks & Boxlocks, The Classic British Shotguns (Geoffrey Boothroyd), The Shotgun Book (Jack O`Connor), The Shotgunner`s Book (Charles Askins), kuvastoluettelo Vapen-Depot 1974, Riistalehti 6/2010 (Esa Höysniemi), Mauri Soikkanen, kirja; Urho Kekkonen, Kovetettu Kalamies. The Shooting Field Volume 17 (Hollad&Holland)

Nettisivut; Arrieta & Arrizabalaga

Videot; Youtube