perjantai 29. lokakuuta 2021

Gebrüder Merkel Suhl- metsästyshaulikot

1800- luvun loppupuolella Saksassa oli useita haulikoiden ja yhdistelmäaseiden valmistajia. Tunnetuimpia valmistuspaikoista on Thüringen osavaltiossa sijaitseva Suhlin kaupunki lähes keskellä Saksaa. Tänä päivänä Suhlin kaupungissa on asukkaita noin 40 000 ja asetuotanto jatkuu edelleen. Kaupungissa sijaitsee asetehtaiden lisäksi alueen historiasta kertova asemuseo. Kaupungissa toimii myös valtion aseiden ja ammattikaivertajien asekoulu, jossa asesepän koulutustoiminnot on mahdollista suorittaa oppisopimusperiaatteella. Ammatillinen valtion hyväksymä aseseppäkoulutus kestää Saksassa noin kolme vuotta.

Ernst Thälmann Werken valmistamia metsästyshaulikoita

Suhlin kaupungissa Thüringen osavaltion alueella aseita on valmistettu jo 1500- luvulta, ruutiaseiden keksimisestä alkaen. Teräaseita ja muita sotatarvikkeita on Suhlissa valmistettu historiankirjojen mukaan jo 1400- luvulta alkaen. Saksassa, ja maailmalla yleisesti, nykyaikaisten metsästysaseiden kehitys alkoi 1800- luvun loppupuolella, savuttoman ruudin ja keskisytytteisten patruunoiden myötä. Monet taittuvapiippuisten aseiden teknisistä ratkaisuista ja patenteista 1800- luvun loppupuolelta tuli Iso-Britanniasta. Brittiläiseen imperiumiin kuului laajoja alueita maailmalta. Britannian siirtomaista saatu vauraus emämaahan ja siirtomaissa tapahtuva suurriistanmetsästys loivat hyvät edellytykset metsästysaseiden kehitystyöhön ja aseiden myynnille. Toimivat tekniset oivallukset levisivät myös muihin maihin asevalmistajien tuotantoon.

Ennen toista maailmansotaa Suomeen tuotiin metsästysaseita mm. Belgiasta, Ruotsista ja Saksasta. Suurempien saksalaisten asevalmistajien merkkejä oli tuolloin; Bühag, J.P. Sauer&Sohn, Greifeldt & Co, Geco (Gustav Genschow & Co), Haenel, Imman Meffert, Gebrüder Merkel, Simson & Co ja Walther. Paljon oli myös pienempiä ja Suomessa tuolloin harvinaisempia saksalaisia asevalmistajia kuten esimerkiksi; Adolf Heym, Sempert Krieghoff,  Gebrüder Rempt ja A.W. Wolf Suhl. 

Huhtikuun 3. päivänä 1945 amerikkalaiset joukot miehittivät Suhlin kaupungin ja kesä-heinäkuun aikana kaupunki luovutettiin Neuvostoliiton joukoille. Toisen maailmansodan jälkeen Suhlin kaupunki jäi kommunistien haltuun. Asetehdasalue saatiin uudelleen käyntiin 1940- luvun loppupuolella. Muutama aiemmista alueen asevalmistajista siirtyi kuitenkin Länsi-Saksan puolelle. Yksi näistä oli J.P.Sauer & Sohn, joka siirsi tuotantonsa Länsi-Saksaan Eckernförde kaupunkiin. 1950- luvulta alkaen valmistettiin Länsi-Saueria eli J.P. Sauer & Sohn- merkkisiä aseita. Kyseisiä aseita mainostettiin Orginal Sauer- nimellä. Itä-Saksassa ryhdyttiin valmistamaan jo aiemmin 1940- luvun lopulla samoja aseita Sauer & Sohn Suhl- merkkisinä. Aseet valmistettiin VEB FORTUNA Werk Suhl- nimisessä valtion yrityksessä ja 1.1.1951 alkaen VEB MEWA Ernst-Thälmann-Werke Suhl tehtaalla.*

Itä-Saksan puolella Suhlin asekaupungissa valmistettiin sodan jälkeen mm. seuraavia asemerkkejä; Bühag, Sauer & Sohn (mm. mallit 8 ja 47E), Simson (mallit 35/70, 74E ja 76E, 100EJ), Suhl, Haenel, Fortuna (mm. mallit; 8, 47E, 200E) ja Gebrüder Merkel (useita malleja mm; 8, 47E, 147E, 147S, 247S, 200E, 200CS, 200ES, 200ET, 201E, 203E ja 303E). Haulikoiden mallinumeron lopussa olevilla kirjaimilla on omat merkityksensä. Kirjain E tarkoittaa ejektoreita ja E- kirjaimen jälkeen seuraava kirjain esimerkiksi T, trap- haulikkoa ja S, skeet- haulikkoa. Kaliipereista yleisimmät olivat 12/70, 16/70 ja 20/70. 1980- luvun loppupuolella ja viimeistään 1990-luvulta alkaen tuli tuotantoon myös kaliiperi 12/76. Olen aiemmin omistanut rinnakkaispiippuisen Merkel 8- mallin kaliiperissa 12/76. Kyseinen haulikko oli valmistettu 1980- ja 1990- lukujen taitteessa. 

Saksassa valmistettujen metsästysaseiden omistajat ja tehtaat vaihtuivat useaan otteeseen molemmin puolin maailmansotien. Itä-Saksassa tehdastoimintoja muutettiin ja joidenkin merkkien, kuten esimerkiksi Bühag-, Fortuna- ja Haenel- metsästysaseiden valmistus lopetettiin jo aiemmin kuin esimerkiksi Gebrüder Merkel- ja Simson Suhl- aseiden. Vaikka valmistajat ja tuotteiden nimet vaihtuivat, niin aseiden suhlilainen ulkonäkö ja toimintamekanismi pysyivät tunnistettavina ja tekniikaltaan samoina. Monet metsästysaseista valmistettiin samassa Ernst Thälmann Werken tehdasympäristössä. Tehdasalue nimettiin itäsaksalaisten toimesta saksalaisen kommunistin ja poliitikon Ernest Thälmannin mukaan, jonka natsit teloittivat keskitysleirillä vuonna 1944. Thälmannin mukaan on nimetty kaikkea muutakin mm. saari Kuubassa, kolhoosi Neuvostoliitossa, pataljoona Espanjan sisällissodassa ja pioneerijärjestö Itä-Saksassa.

Sauerilla, Fortunalla ja Merkelillä mallimerkinnät olivat samoja. Simsonilla oli kuitenkin omat aseiden mallimerkinnät länsimarkkinoille. Länsi-Saksan Frankonia Jagd ja Eduard Kettnerin erätavaratalot myivät 1960- luvulta alkaen naapurimaan taittuvapiippuisista metsästysaseista muun muassa Fortunan, Sauerin, Merkelin ja Simsonin aseita. 1980- luvun kuvastoista löytyy enää vain Merkel ja Simson metsästysaseita. Itäsaksalaisten haulikoiden kulta-aika oli Suomessa 1960- luvulta alkaen aina Saksojen yhdistymiseen saakka. Näitä Suhlin kaupungissa tehtyjä aseita toi Suomeen monien muiden maahantuojien lisäksi Helsingissä edelleen toimiva perheyritys Magnus Paul. 

Frankonia Jagd ja Eduard Kettner erätavaratalojen mainoskuvastoja

Itä-Saksassa valtion vientiteollisuuden tuotteilla oli laatumerkintäjärjestelmä alkaen vuodesta 1950 ja päättyen ainakin aseiden osalta 1970- luvun loppuun. Laatumerkintää käytettiin esimerkiksi kelloissa, optiikassa, polkupyörissä ja polkupyörien osissa sekä ampuma-aseissa. Laatuluokinnan korkeimman laadun merkintä oli Q1 (huipputuotteet). Seuraavana alaspäin mentäessä oli S- merkintä (erittäin hyvälaatuinen erikoisluokka), 1- merkintä kolmion keskellä (luokka-1 hyvästä laadusta) ja viimeisenä 2- merkintä (riittävä laatu). Q1- tuotteita myytiin Länsi-Saksaan ja muihin länsimaihin. Itä-Euroopan maihin myytiin laatuluokkien alempia tuotteita poislukien eri kommunistimaiden puoluejohtajat ja diktaattorit. Heille tehtiin tilauksesta käsityönä huipputuotteita, kuten muillekin varakkaille ja eri valtioiden päämiehille. Suomeen kuitenkin myytiin mitä ilmeisemmin kaikkia laatuluokkia. Myös Ruotsissa myytiin 1960- ja 1970- luvuilla samoja haulikkomalleja kuin Suomessa.

Laatuluokituksen Q1- leimaus löytyy takimmaisesta sulkuharkosta

Merkel- asetehtaan historia alkaa 1800- luvun loppupuolelta Merkel- veljesten aloittaessa aseiden valmistamisen. Merkel- yrityksen perustamispäivämäärä on 1.9.1898. Merkel keskittyi tuotannossaan metsästys- ja urheiluaseiden valmistukseen, joiden mekaaninen suunnittelu oli monimutkaisempaa ja valmistaminen vaikeampaa, kuin esimerkiksi sotilasaseiden. Merkel keskittyi alusta asti laadukkaiden ylellisyystuotteiden valmistamiseen. Merkelin valmistama päällekkäispiippuinen haulikko 1900- luvun alkupuolella oli haulikoista yrityksen lippulaiva. Tänä päivänä aiemmista malleista vuodelta 1924 on vielä tuotannossa sivulukkoinen luxusmalli 303E. 

Merkelin perheyritys menetti toisen maailmansodan jälkeen omaisuutensa Neuvostoliiton sotakorvauksiin ja jäljelle jääneen osalta Itä-Saksan valtion hoivaan. Kommunistit aloittivat Merkelin aseiden valmistamisen jo muutaman vuoden kuluttua sodan jälkeen. Toimintoja aloitteli uudelleen Karl Paul Merkelin vävy, luottamusmies Adolf Schaden yhteensä 125 työntekijän voimin. Vuonna 1950 alkaen yhtiö kävi kauppaa nimellä VVB MEVA Gebrüder Merkel Jagdgewehrfabrik Suhl. Vuonna 1968 Merkelin asetuotanto yhdistettiin samaan osastoon Simson Suhl- metsästysaseiden kanssa VEB Fahrzeug- und Jagdwaffenwerk "Ernst Thälmann"- osastoksi. 1980- luvun loppupuolella Merkel- metsästysaseita myytiin 70 maassa.

Saksan jälleenyhdistyminen 3. lokakuuta 1990 aiheutti muutoksia tehtaalla. Tehdas siirtyi 1990-luvulla aiemmasta kommunistisen valtion omaisuudesta yksityisen tahon omaisuudeksi. Vuonna 1993 itäsaksalainen tehdas päätyi konkurssiin ja uuden omistajatahon omistukseen. Aiempi työn laatu ja toimintatavat eivät olleet riittävää uusille rahoittajille. Uusien omistajien toimesta tehtaalla tehtiin suuria investointeja.  Tehtaan konekanta uusittiin nykyajan laatukriteerit täyttäviksi. Tuotantotavat ja laadunvalvonta muutettiin teollisten länsimaiden tasolle. Tehtaalla alkoi uusi aikakausi ja Merkel- aseiden valmistusprosessi ja laatu siirtyi reippaan harppauksen nykyaikaan.

Mallin 200E lukkorunko (Blitz- laukaisukoneisto)

Päällekkäispiippuisten haulikoiden perusmallit ovat nykyään laatikkolukkoiset; 2000C ja 2001C ja sivulukollinen 303E. Joitain muutoksia aiemmasta on tapahtunut muun muassa perusmallien päällekkäispiippuisissa haulikoissa. Tänä päivänä vain kalleimmissa haulikoissa etutukki on jaettu kolmeen osaan kun aiemmissa malleissa se oli vakiokäytäntö kaikissa malleissa. Yhtenäinen tukin etuosa on halvempi valmistaa. Lukkorungoissa on myös muutoksia aiemmasta. Nykyään vain kalleimmassa sivulukkoisessa 303- mallissa piipun sulkuharkko sulkeutuu läpi lukkorungon. Vanhemmissa käsintehdyissä malleissa käytettiin myös yhdistelmäaseista tutumpaa Blitz- laukaisukoneistoa, kun taas nykyajan haulikoissa muunneltua Anson & Deeley- koneistoa. Rinnakkaispiippuisista haulikoista valmistetaan laatikkolukkoisia malleja; 40E, 41E, 45E ja sivulukollisista mallia 60E, 61E ja 65E. Aseet on valittavissa pistoolikahvalla tai englantilaismallisella suoralla pähkinäpuutukilla. Lisäksi valikoimaa on kuluttajalle tarjolla kaikissa Merkelin metsästysaseissa erilaisilla kaiverrus-, teknisillä- ja materiaalivaihtoehdoilla.    

Merkel valmisti ja valmistaa myös muita taittuvapiippuisia metsästysaseita, kuten esimerkiksi rihlakkoja, drillinkejä ja tuplaluodikoita. Suomessa tutuimpia aiempia myytyjä malleja päällekkäispiippuisten mallien 200E ja 201E lisäksi oli toisen maailmansodan jälkeen Itä-Saksassa valmistetut rinnakkaispiippuiset haulikot ja yhdistelmäaseet. Tänä päivänä eurooppalaiset haulikkomarkkinat ovat aika vahvasti italialaisten asetehtaiden käsissä. Merkel on kuitenkin saanut pidettyä asetehtaansa pystyssä muun muassa Keski-Euroopan markkinoille tarjotun monipuolisen metsästysasetuotannon ansiosta. Merkel valmistaa edelleen laadukkaita ylellisyystuotteita - unohtamatta Suhlin alueen asevalmistusperinteitä.

Tulevissa blogikirjoituksissani on tarkoitus esitellä itäsaksalaisia (GDR) Ernst Thälmann Werken valmistamia metsästyshaulikoita, mikäli vapaa-aikaa löytyy riittävästi kirjoittamiselle. 

Ylhäältä alas; Gebrüder Merkel 200ET 12/70, Fortuna 200E 16/70 ja Merkel 47E 12/70

Teksti ja kuvat; P.O.

Käytetyt lähteet;  *kirja, J.P. Sauer & Sohn (Peter Arfman - Rolf Kallmeyer), nykyisen Merkel- asetehtaan kuvasto, saksalaisen Frankonia Jagd ja Eduard Kettner erätavaratalojen mainoskuvastot 1960- luvulta 1990- luvun alkuun. Ruotsalaiset erätavaratalojen kuvastot; Mauritz Widforss vuodelta 1964 ja Ab Vapen - Depoten vuodelta 1974.
Nettisivut; Wikipedia, MerkelBuechsenmacherinnung.deGundigest.com

JULKAISTU ASE-lehden NUMEROSSA 2/2022




perjantai 6. elokuuta 2021

Käytetyn haulikon ostaminen


Uusi vai käytetty jahtiase? Näitä asioita moni metsästys- ja ammunnanharrastaja miettii silloin, kun tulee ajankohtaiseksi hankkia ampuma-ase harrastuskäyttöön. Mikä on se uusi tavara, joka kuluttajan kannattaa ostaa? Käytetyllä aseella on oma tarinansa ja se voi olla parhaimmillaan yli 100 vuotta vanha. En keksi kovinkaan monta harrastusvälinettä, joilla on yhtä pitkä käyttöikä kuin ampuma-aseilla. Aseet on tehtävä kestäviksi. Ne eivät ole kulutustavaraa. Jos yhtenä ajatuksena on ajatella ympäristöä ja ekologisuutta, niin kannattaa toimia omien arvojensa ohjaamana ja ostaa käytetty ampuma-ase. Mikäli olet etsimässä arvoasetta, niin käytetyssä aseessa saattaa säästöt olla tuhansia euroja, ja tavallisissa laadukkaissa käyttöaseissa satoja euroja. Yhdistettäessä hinta, laatu ja ekologisuus saadaan monta hyvää asiaa samassa paketissa. 

Vanhoja taittuvapiippuisia metsästysaseita

Olen ostanut suurimman osan ampuma-aseistani käytettyinä ja niillä on kaatunut riistaa yhtä hyvin kuin uusilla aseilla. Käytettyjä ampuma-aseita on runsaasti tarjolla, mutta hyvän aseen löytämisessä on omat haasteensa. Kokemattoman harrastajan kannattaa ostaa käytetty ampuma-ase kivijalkaliikkeestä välttyäkseen viallisen aseen ostamiselta. Yksi riski on aseen käyttöturvallisuuteen liittyvät tekniset viat. Vikoja voi olla aseen laukaisulaitteessa, varmistimessa, piipussa tai sulkulaitteessa, joita ei välttämättä ostohetkellä huomaa ilman asiantuntijan tekemää asetarkastusta. 

Moni vanhemman haulikon ostaja tai omistaja miettii parhaillaan Euroopan komission ajamaa lyijyhaulien käytön rajoittamista metsästyksessä. Totaalikieltokin on mahdollinen. Oli komission määräämä ja kansallisesti valittu linja kumpi tahansa, saattaa patruunatarjonta vanhoihin haulikoihin olla alkuvaiheessa hivenen suppeampaa. Uskoisin tarjonnan kuitenkin paranevan siinä vaiheessa, kun patruunanvalmistajat EU:n alueella ja Isossa-Britanniassa saavat tuotantonsa käyntiin uusien EU- säädöksien pohjalta. Viimeistään siinä vaiheessa, kun rajoitukset astuvat voimaan, on hyvä tiedostaa ja tarkastaa, mitä lyijyn korvaavia patruunoita voit ampua vanhalla haulikolla tai yhdistelmäaseella.

Käytettyä asetta ostaessa tarkasta aseen kaliiperi, haulikon valmistus- ja tarkastusmerkinnät. Varsinkin yli 100 vuotta vanhoista aseista tulee tarkastaa, onko ase tarkoitettu savuttomalle ruudille (NITRO- leimaus) vai savulliselle. Haulikoista merkintöjä löytyy piipusta ja piippuparin monoblogin alapuolelta sulkuharkkojen vierestä tai lukkorungosta sulkuharkkojen aukkojen vierestä. Jos kuitenkin ostamisen jälkeen epäilet, että aseen kaliiperi on muutettu alkuperäisestä, niin aseen kaliiperi on syytä tarkastaa ammattilaisen toimesta. Näitä tarkastuksia tekevät asesepät ja poliisin Asehallinto Riihimäellä. Samalla kannattaa tarkastuttaa myös aseen ampumakunto. 

Haulikon monoblogin alla olevia asevalmistajan merkintöjä

Alla kuvassa omistamani harvinaisempi saksalaisen Gebruder Rempt asepajan valmistama drillinki 1900- luvun alkupuolelta. Aseen NITRO- leimaus löytyy poikkeuksellisesti ulkopuolelta vasemmanpuoleisesta haulipiipusta. 

Nitro- merkintä piipun kyljessä. Huomaa alkava lastuaminen tukin ja rungon välissä

Aseen luotipiipun kaliiperimerkintä on merkittynä 8 mm. Koska kaliiperimerkintä oli puutteellinen niin aseessa kuin aiemman omistajan aseluvassa, vein aseen tarkastettavaksi Riihimäelle poliisin Asehallintoon. Asehallinnon tarkastajat tekivät piippuun lyijyvaloksen, jonka perusteella uuteen aselupaan saatiin kaliiperiksi 8x58R Sauer (8x58R S&S).

Drillinki Gebruder Rempt  (REMO) 16/70-8X58R Sauer

Vanhoissa haulikoissa tulee kiinnittää huomio metalli- ja puupintojen yhtymäkohtiin, ettei aseen puuosissa ole halkemia tai puuosien sisäpuolella esimerkiksi liian öljyn aiheuttamaa puun pehmenemistä eli lahoamista. Mikäli haulikon metallinen lukkorunko on sovitettu tukkiin huonosti, voi metallin ja puun yhtymäkohdissa näkyä tukin lastuamista ja pienien säleiden irtoamisia. Sirojen haulikoiden tukkien kaulaosassa saattaa olla halkeamia, joita ei näe pelkkien valokuvien perusteella. Alkavat halkeamat näkee parhaiten aseen tukkia varovasti taivuttelemalla. Ennen tukin taivuttelua voit laittaa tukin pinnalla tukkiöljyä. Öljyn avulla näet helpommin taivuttamisen avaamat mahdolliset halkeamat.  Alla kuva tukin kaulaosassa olevasta liimatusta halkeamasta.

Tukin kaulan halkeama liimattuna

Piipuista tulee huomioida, ettei piipuissa ole kolhuja tai esteitä ja ettei esimerkiksi piipun suuosa ole litistinyt ulkopuolisesta iskusta. Piipun sisäpuolelta valoa vasten katsomalla ulkopuoliset kolhut näkyvät piipun sisäpinnalla renkaana. Piippuparin tinausten kunto kannattaa tarkastaa ja irrotetun piipun tulee "soida", kun sitä kopauttaa kevyesti. Voit testata piippuparin soimisen roikottamalla piippua sormilla sulkuharkosta ja kevyesti kopauttaa piippua rystysellä. Jos piippu kopautuksesta särähtää eikä soi, niin kannattaa katsoa piippuparin juotokset tarkemmin. 

Myös havaittavissa oleva uudelleen tehty aseen mustaus (sinistys) saattaa kieliä aseen aiemman omistajan puuhastelusta tai korjailusta haulikon parissa. Vanhojen haulikoiden sinistäminen sinistysaltaassa saattaa irroittaa piiput toisistaan tai heikentää vanhan juotoksen kestävyyttä. Aseen puuosien korjaus on halvempaa kuin esimerkiksi piippuparin uudelleen yhteen juottaminen. Lisäksi vanhoissa aseissa tulee varmistimen ja sulkulaitteen toimia ilman välyksiä ja muuta epänormaalia toimintaa. Luonnollisesti aseen ejektorit, ulostyöntäjät ja nallipiikit kannattaa tarkastaa. Ejektorit ja ulostyöntäjien toimivuuden voi tarkastaa parhaiten klikkipatruunoiden avulla. Jos sinulla ei ole käyttämätöntä klikkipatruunaa, niin voit tarkastaa nallipiikin iskun toimivuuden esimerkiksi puupalikalla. Jättääkö molemmat nallipiikit lähes samanlaiset ja yhtä syvät iskujäljet. Osaava aseseppä saa aseen sulkulaitteen välykset korjattua takaisin normaalin tiukkuuteen, mutta mikäli haulikon sulkuharkkoja on menty sormeilemaan saadakseen sulku tiukaksi, on ase vaikeampaa ja kallimpaa korjata ennalleen.

Yleensä havaitut viat käytettyä asetta ostaessa saattaa olla pieniä vikoja ja on osaavan asesepän korjattavissa. Vanhojen metsästysaseiden korjaamiseen kannattaa kuitenkin etsiä kokenut vanhojen aseiden korjaamiseen perehtynyt aseseppä. Varsinkin taittuvapiippuisten metsästysaseiden kuten esimerkiksi haulikoiden, tuplaluodikoiden ja yhdistelmäaseiden korjaamiseen saattaa olla omat työskentelytavat ja materiaalit verrattuna tämän päivän ampuma-aseiden korjaamisessa.

Esimerkkinä oman vanhan haulikkoni entisöintitarina, mikä muuttuikin haulikon korjaamiseksi. Rinnakkaispiippuinen haulikkoni J.P. Sauer & Sohn malli 8 on valmistettu vuonna 1932. Vein aseen asesepälle uudelleen mustattavaksi. Aseseppä käytti mustauksessa työskentelytapaa, jota käytetään nykyaikaisissa ampuma-aseissa. Sen seurauksena piippuparin juotosten tina antoi sinistysaltaassa periksi ja piiput irtosivat kiskosta. Aseseppä sai avukseen onneksi kollegan, joka oli perehtynyt vanhojen aseiden korjaamiseen. Piippupari juotettiin takaisin yhteen ja mustattiin. Kyseisestä tapahtumasta saivat molemmat opetuksen, niin aseen omistaja kuin myös aseseppä. Oma opetukseni oli muun muassa se, että vanhaan aseeseen kuuluu ajan patina ja pienet käytön jäljet, eikä vanhaa asetta välttämättä tarvitse entisöidä uuden aseen näköiseksi.

Normaalissa tehtaan tekemässä juotoksessa on piippuparin piipunsuun juotospääty koristekaiverrettu. Alla kuva uudelleen juotetusta piippuparista, josta koristekaiverrus puuttuu ja juotoksessa on epätasaisuutta. 

J.P. Sauer&Sohn haulikon uudelleen juotettu piippupari

Olen harrastanut ja aiemmin myös työskennellyt kaikenlaisten ampuma-aseiden parissa yli 30 vuotta, jonka varrella on tullut tehtyä virheitä ja nähnyt muiden tekemiä virheitä. Erehdysten ja sattumien kautta ampuma-aseiden parissa kertyy tietysti myös kokemusta. Tieto vähentää virheiden määrää ja lukeminen kannattaa aina. Mielestäni yksi parhaimpia suomenkielisiä oppaita käytetyn metsästysaseen ostajalle on 30 vuotta sitten ruotsalaisen asesepän Christer Holmgrenin kirjoittama kirja, Käytännön Metsästystaito. Kirjan neuvot ja ohjeet pätevät vielä tänäkin päivänä.



199 sivua sisältävässä kirjassa on paljon kuvia ja ohjeita mitä tulee huomioida ostaessa käytetyn taittuvapiippuisen aseen tai pulttilukkoisen kiväärin. Lisäksi kirjasta löytyy ohjeita ja neuvoja kuinka harjoitella haulikolla ja luodikolla metsästystilanteita varten. Siitä juontuu myös kirjan nimi - Käytännön Metsästystaito. Kirjaa on painettu myös ruotsinkielisenä nimeltään Praktiskt Jaktskytte. Koska kirjaa ei ole painettu enää vuosikymmeniin, löytää kyseisen kirjan parhaiten antikvariaateista.


Teksti ja kuvat; P.O.
Lähteet; kirja, Käytännön Metsästystaito (Christer Holmgren) ISBN: 951-635-760-1

 



sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Kirjaesittelyssä SAKO - Ensimmäiset 100 vuotta

Sako Oy on julkaissut juhlavuotensa kunniaksi kirjan tehtaansa 100 vuoden historiasta. Sako kuuluu italialaiseen Beretta- konserniin, joka on julkaissut oman kirjan Berettan pitkästä 500 vuoden historiasta. Kyseinen kirja on julkaistu vuonna 2016. Berettan kirjassa on sivuja yhteensä 288 ja Sakon kivääreistäkin on muutaman sivun verran asiaa.

Sako ensimmäiset 100 vuotta ja Berettan kirjat

Hyvä, että nyt myös yksi Berettan omistamista asetehtaista julkaisee oman kirjan konsernin metsästyskiväärien historiasta. Berettalla on kyllä muitakin luotiasevalmistajia omistuksessaan, mutta Sako on pulttilukkoisten metsästyskivääreiden ehdoton ykkönen niin tuotantomäärissä kuin eri mallivariaatioissa. Esimerkiksi Sako- tehtaan Tikka T3- kivääreitä on valmistettu jo yli miljoona kappaletta.

Suomalainen kivääritehdas Riihimäellä on juhlavuotensa ansainnut ja on hienoa, että tehdas on julkaissut kirjan historiastaan. Ilman muistia kyky toimia tulevaisuudessa on heikkoa. Jokainen historiaansa arvostava yritys tuo sen myös taidokkaasti ja arvokkaasti esille - varsinkin jos historiaa on kertynyt jo ruhtinaalliset 100 vuotta.

Esittelyn kirjan on kirjoittanut Henrik Tala, apunaan Sakon nimeämä historiatoimikunta. Lisäksi kirjoittajan apuna on ollut Suomen metsästysmuseo, Riihimäen kaupungin museo ja Urheilumuseo. Kirjassa on sivuja yhteensä 255. Kirja sisältää kirjoitetun tekstin lisäksi mustavalko- ja värikuvia tehtaan historian eri vaiheista ja tekijöistä.

Kirjan sisältämiä valokuvia tehtaan toiminnasta

Kirjassa ei esitellä tehtaan aseita ja valmistustapoja, vaan kirja on historiakertomus tehtaan selviytymistaistelusta ja tehtaan kulloinkin vuorossa olevasta johtajasta tehtaan eri aikakausina. Kirja on on helppolukuista ja se on hyvin kirjoitettu. Luin kirjan läpi iltalukemisena muutaman illan aikana. Kirja avaa erittäin hyvin suomalaisen vientiteollisuuden historian asevalmistajan näkökulmasta. Tehtaan alkuvaiheet eivät kuitenkaan liity vientiin, vaan aatteellisen Suojeluskuntayhdistyksen toimintaan ja yleisesti Suomen itsenäisyyden alkuvaiheen haasteisiin.

Kirjassa tehtaan historiakertomus etenee nuoren itsenäisen Suomen alkuvaiheesta ja tehtaan korjauspajan ja tehdastoiminnan laajenemisesta sotien rinnalla. Ennen sotien loppumista on tehtaan toiminta ollut täysin riippuvainen sotavälineiden korjaustöistä ja saaduista ase- ja patruunatilauksista. Sotien jälkeen alkaa tehtaan alkuaskeleet kohti nykyistä tilannetta. Kirjassa avataan Sakon vientimarkkinoille pääsyn alkuvaikeuksista ja lopulta siinä onnistumisesta varsinkin Yhdysvalloissa.

Suomen kehittyessä kohti hyvinvointiyhteiskuntaa jatkaa Sako Oy kasvuaan eri omistajien alaisuudessa. Kylmän sodan aikoina Sakolla ei ollut samanlaista varmaa asiakasta, kuin muilla suomalaisilla vientiyrityksillä oli tuohon aikaan. Siinä missä muut kotimaiset vientiyritykset tekivät suhteellisen varmaa idän kauppaa Neuvostoliiton kanssa, joutui Sako etsimään tuotteidensa ostajat muualta, pääasiassa läntisistä maista.

Kirja kertoo mm. Sakon maailmanvalloituksen alkuvaiheista

Kirjaa lukiessa palautuu mieleen aiemmin lukemani Ruotsin Husqvarna- asetehtaan historia. Läntisessä naapurissa oli vastaavanlaisia ongelmia 60- ja 70- luvulla kuin Sakolla. 1970 luvulla monialayritys Husqvarna siivosi  konsernin toimintoja ja aseiden valmistus lopetettiin. Suomessa Sako- tehtaan toiminnot onnistuttiin säilyttämään ja Sako pärjäsi kilpailijoitaan paremmin, vaikka taustalla vaikutti jatkuvasti omistajavaihdokset ja kilpailukykysaneeraukset. Kirjan mukaan nykyinen omistaja Beretta pelasti Sakon ja kotimaisen kiväärituotannon jatkuvuuden.

Yksi asia jäi kirjaa lukiessa mietityttämään. Valokuvia lukuunottamatta kirjassa tehtaan duunarit mainitaan vain irtisanottujen lukumäärinä, ulosmarsseina, saatavuusongelmana ja kustannuksina. Ehkä kyseessä on historiatoimikunnan ja kirjoittajan linjaus, ettei kirja lähtisi rönsyilemään liikaa ja suuresta henkilöstöstömäärästä johtuen kirjassa esitellään vain tehtaanjohtajat.

Kirjassa kerrotut haasteet tehtaan historian aikana eivät lopu tulevaisuudessakaan. Historialla on tapana toistaa itseään. Koronapandemian loppuessa saattaa ihmisten vapaa-ajan käyttäytyminen muuttua koroana-ajan ulkoilusta perinteisempään matkailuun. Pandemian aiheuttaman velan ja mahdollisen inflaatioriskin kasvaessa voi kuluttajakäytös muuttua. 

Myös jatkuva kilpailu muiden asevalmistajien kanssa edelleen vähentyvillä markkinoilla tuo varmasti omat haasteensa. Ilmaston lämpeneminen, väestön kasvu ja luonnon monimuotoisuuden heikentyminen ja tuhoutuminen, sekä suurten nisäkkäiden uhanalaisuus, vähentävät luultavasti vapaa-ajan metsästysmahdollisuuksia tulevaisuudessa. Toivottavasti Sakolta löytyy valmiit varasuunnitelmat myös näiden haasteiden varalle. 

Edellä mainituista uhista huolimatta myös uusia mahdollisuuksiakin löytyy edelleen. Julkisuudessa kerrotuista tiedoista olemme saaneet lukea, että Sako on jälleen aloittanut yhteistyön Puolustusvoimien kanssa sotilas- ja viranomaiskivääreiden osalta. Tulevaisuus näyttää, onko tehdas onnistunut lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla; aseita puolustus- ja viranomaissektorille, joita voidaan myös muokata maailman siviilimarkkinoille reserviläis- ja urheiluammuntaan. Lisäksi metsästyksessä on Yhdysvalloissa muodissa tällä hetkellä niin sanotut Backcountry- kiväärit, jotka ovat säänkestäviä, keveitä kantaa, mutta tarkkoja käyttää pitkille matkoille ammuttaessa. On mielenkiintoista nähdä miten mainitsemani ja monet muut kiväärit tulevat vielä tulevaisuudessa kehittymään.

Suomalaiset saavat olla ylpeitä Riihimäellä olevasta tehtaasta, joka valmistaa maailmalla arvostettuja laadukkaita aseita ja patruunoita. Sako tukee toimintansa ohella myös suomalaista metsästystä ja ampumaurheilua. Sakon 100- vuotisjuhla koostuu vuoden aikana muutamista mielenkiintoisista tapahtumista. Metsästysmuseossa on Sako 100 vuotta- juhlanäyttely yhteistyössä Sako Oy:n kanssa. Lisäksi Sako huutokauppaa käsinkaiverrettua Tikka- kivääriä Huutokaupat.comissa, jonka hyväntekeväisyyshuutokaupan myyntihinta käytetään lyhentämättömänä Suomen metsästäjäliiton nuorten toimintaan. Sako- tehtaan historiadokumentti on katsottavissa Sakosuomi- sivuilla. Toivottavasti Sako Oy:llä on tulevaisuutta Beretta- konsernin suojassa ainakin vielä toiset sata vuotta.

"Sako ensimmäiset 100 vuotta"- kirja (ISBN 978-952-94-4364-2) on ostamisen arvoinen. Kirjasta saa hyvän kuvan tehtaan eri vaiheista itsenäisen Suomen ajalta. Tehtaan aseista ja aseiden valmistustavoista kirjassa kerrotaan vähemmän, mutta joitain valokuvia aseista ja niiden valmistustavoista on kirjassa esitelty. Kirjasta on tehty myös englanninkielinen versio. Esittelyn kirjan ostin Suomen metsästäjäliiton Eräkontti- myymälästä hintaan 75 euroa + lähetyskulut. Kirja on myynnissä myös Suomen metsästysmuseossa.



Teksti ja kuvat; P.O.


lauantai 3. huhtikuuta 2021

Mauser M18 .223 Rem osa 2/2

.223 Remington

Kaliiperi .223 Remington (5,56x45mm) on taustaltaan sotilaskaliiperi ja sen ensimmäinen esilletulo tapahtui vuonna 1957 Armalite AR15- rynnäkkökiväärin kaliiperina. Vuoden 1963 loppupuolella Remington julkisti .223 Rem- kaliiperin siviilimarkkinoille metsästäjille ja urheiluampujille. Kaliiperin yhtenä alkuperäisenä kehittäjänä oli mm. Guns&Ammo- lehdessä työskennellyt Robert Hutton. 
Patruunaa saa myös sotilas- ja viranomaisaseiden 5,56 NATO- kaliiperissa. 5,56 NATO- patruunoissa on hivenen eroavaisuuksia hylsyjen ja paine-erojen osalta verrattuna .223 Remington- kaliiperiin.

Patruunarasioita tutkiessa ja pakatessa huomaa helposti eron isompiin keskisytytteisiin patruunoihin. Kompakti rasian koko on varsinkin sotilasnäkökulmasta katsottuna patruunan eduksi. Yksittäisen taistelijan tuliannos voi olla suurempi verrattuna esimerkiksi 7,62x39 kaliiperiin. Samaa pätee suuremmassa mittakaavassa logistiikan ja huollon suhteen. Suurempia patruunamääriä saa kuljetettua ja varastoitua pienemmässä tilassa.

.223 Remington ja tehdaspatruunoita

.223 Rem on iältään jo vanha konkari ja uusia haastajia erilaisina Creedmoore- versioina valmistuu rapakon takana jatkuvasti. 223- kaliiperin etuna on kuitenkin laaja latauskomponenttien, -tarvikkeiden, patruunoiden ja aseiden saatavuus. Keskisytytteiseksi patruunaksi harjoituspatruuna on myös suhteellisen edullinen. Kyseinen kaliiperi on iästään huolimatta edelleen hyvä vaihtoehto metsästykseen ja ampumaharjoitteluun. .223 Rem on monipuolinen pienriistakaliiperi, josta löytyy puhtia myös hivenen isommalle riistalle lainsäädännön asettamissa rajoissa. Laaja käyttöalue ja hyvät ballistiset ominaisuudet kokoluokassaan ovat tämän kaliiperin vahvuuksia. 

Esittelyn kiväärin olin suunnitellut rusakoiden ja supikoirien vahtimismetsästykseen. Kaapissani olisi jo valmiiksi kupariluoteja kyseiseen kaliiperiin 45-55 grainin luodinpainoilla. Ennen kiväärin ostamista olin siinä käsityksessä, että rihlannousu olisi 1:12. Eli luoti tekisi piipussa yhden täyden kierroksen 12 tuuman matkalta. Kiväärin piipun rihlannousuksi mittasin kuitenkin 1:10. Jyrkempi rihlannousu antaa paremmin pelivaraa metsästyksessä pidemmille kupariluodeille. Raskaammat ja pidemmät luodit on ulkoballistiikaltaan pitkille etäisyyksille vakaampia ja vähemmän tuuliherkkiä verrattuna kevyempiin luoteihin. 

.223 Rem kaliiperi on hivenen tehokkaampi suuremman ruutitilavuuden takia verrattuna vanhempaan .222 Remington- kaliiperiin. Suuremman ruutitilavuuden johdosta myös eri painoisten luotien tarjonta on kyseissä kaliiperissa laajempi. 50-55 grainin luodit ovat yleisimpiä metsästyskäytössä. Raskaimmat luodit on tarkoitettu pidemmille etäisyyksille harjoitus- ja kilpa-ammuntaan. Raskaammat 224- kaliiperin luodit eivät kuitenkaan sovellu parhaiten kymmenen tuuman rihlannousuun. Joka tapauksessa patruunat itselataamalla saa kivääristä parhaimman potentiaalin esille ja keskivälin rihlannousulla on paremmin pelivaraa eri pituisille luodeille.

Radalla

Ensimmäisellä ratakerralla tarkoitukseni oli sisäänampua kivääri tehdaspatruunoilla. Lipastin lippaan yhdellä patruunalla ja yritin tehdä latausliikkeen rauhallisesti ja hitaasti. Lukonkampi ei kuitenkaan sulkeutunut siten, kuin olin tottunut muilla kivääreilläni tapahtuvan. Lukon peräkappale jäi muutaman millin taakse lukonkehyksestä, eikä lukko sulkeutunut. En ryhtynyt tekemään voimakkaita latausliikkeitä, vaan otin yhteyttä kiväärin myyjään ja kerroin tapahtumasta. Välitin myös valokuvan lukkorungon peräkappaleen ja lukonkehyksen välisestä raosta. Asemyyjä ihmetteli tapausta ja pyysi, että toisin kiväärin liikkeeseen piipun ja patruunapesän tarkastamista varten endoskoopilla. 

Seuraavana päivänä menin Matin Ase ja Onki- liikkeeseen ja tarkastimme patruunapesän sekä piipun ylimenon kameralla. Mitään purskeita tai muita epäpuhtauksia ei kiväärin sisältä löytynyt. Aseessa ei ollut mitään vikaa. Olin yrittänyt ladata kivääriä liian hellävaraisesti. Kiväärin lukon käsittely vaatii rivakamman latausliikkeen.   

Kiväärille tein sisäänammunnan Lapuan FMJ ja Hornadyn GMX- tehdaspatruunoilla 100 metrin ampumaradalla. Molemmat patruunat oli tehtaalla ladattu 3,6 gramman (55 gr) painoisilla luodeilla. Lapuan patruunoilla sain viiden laukauksen kasaksi 27 mm ja Hornadyn kupariluodeilla viiden laukauksen kasa oli 30 mm. Muita testaamiani tehdaspatruunoita oli Norma Jaktmatch FMJ 3,6 gramman luodilla. Norman patruunoilla viiden laukauksen kasa oli 44 mm. Norman patruunat eivät soveltuneet kivääriin, mutta sainpahan hylsyjä uudelleen ladattavaksi.

Mauser M18 kävi tarkasti Sellier & Bellotin Precision Rifle- patruunoilla

Päätin vielä kokeilla kiväärin osuntaa Sellier & Bellotin Precision Rifle 3,36 gramman HPBT-luodilla ladatuilla tehdaspatruunoilla. Aiemmin olen ollut erittäin tyytyväinen Sellier & Bellotin Match tarkkuuspatruunoihin eri kaliipereissa. Niin kävi myös tälläkin kertaa. Poikani kanssa pidimme kasa-ammuntakilpailun 100 metrin ampumaradalla kyseisillä patruunoilla. Ammuimme molemmat 2 x 5 laukausta eli yhteensä 20 patruunaa. Poikani aloitti ensimmäisenä ampuen kuuden millin kasan viidellä patruunalla. Hävittyäni kilpailun laskin ammuttujen kasojen keskiarvoksi 21 mm.

Patruunat itselataamalla kolmen laukauksen testikasojen koot olivat 8 mm ja 27 mm välillä. Barnes TTSX 3,6 gramman ja Barnesin TSX 2,9 gramman luodeilla sain molemmilla parhaimmillaan 8 mm kasaa ja Sakon FMJ 3,2 gramman luodeilla 15 mm kasaa. Seuraavalla ratakerralla testasin lataamiani Hornadyn luoteja. 100 metrin ampumaradalla oli aiempaan testiolosuhteisiin verrattuna tällä kertaa huomattavasti tuulisempaa. Hornadyn V-Maxin 53 grainin luodeilla sain 16 mm ja Hornadyn 52 grainin BTHP- luodeilla 15 mm kasan. Testilatauksissa en käyttänyt optimaalisimpia ruuteja. Parempaa ruutia käyttämällä ja latauksia kehittämällä saa aikaiseksi varmasti parempia tuloksia. Ainakin kivääristä löytyy tarkkuuspotentiaalia. 

Metsästys

Luottopatruunaksi rusakoille löysin Mauseriin latauskokeiluni tuloksena aiemmin mainitsemani Barnesin TSX 2,9 gramman kupariluodin. Vauhtia luodille sain reilusti yli 1000 m/s ja vaikutus kohteessa oli vakuuttavaa. Terminaaliballistinen jälki ei ollut liian rujoa, mutta pysäytysteho erinomainen. Rusakkoja ei tarvinnut haeskella. Yhtä lukuunottamatta kaikki jänikset putosivat paikoilleen. Tämä yksi otti kaksi loikkaa ennen tuupertumista hankeen.

Barnes TSX 2,9 gramman kupariluotipatruuna

Metsästyksessä kivääripaketin ammuttavuus ja tasapaino on hyvä. Sen sijaan kiväärin pituus kytiskoppikäytössä on Jaki- vaimentimen kanssa liian pitkä allekirjoittaneelle. Kopissa ei ole pelkästään yksi ampumasuunta, vaan 360 astetta. Aseen siirtely pitkän vaimentimen takia on hankalaa kopissa olevien kattoa kannattelevien pystytolppien takia. En huomannut pitkästä vaimentimesta olevan haittaa muualla metsästäessä. Ammuin monta rusakkoa maassa istuaaltaan Primoksen ampumatukea apuna käyttäen, jolloin ampuminen oli vakaata ja helppoa. Pitää jossain vaiheessa etsiä kivääriin kuitenkin lyhyempi vaimennin kytiskoppikäyttöä varten. Tällä hetkellä esittelyn kivääriä saa tilattua tehtaalta valmistajan mukaan myös lyhyempänä 51 cm piipun pituudella. 

Olen tottunut kivääreissäni matalaan varmistinmalliin. Kiväärin vipumallisen varmistimen käyttö vaatii enemmän harjoittelua. Muuten saattaa käydä niin, että varmistin ehtii lipsahtaa ilman saattamista keskiasennosta ampumavalmiiksi. Näin minulle kävi -10 asteen pakkasessa ensimmäistä kertaa  rusakkoa tähdätessä. Varmistin vapautui keskiasennosta napsahtaen siten, että rusakko kuuli hiljaisessa pakkasillassa varmistimen äänen. Rusakko hyppäsi 50 metrin etäisyydellä olevan ruokinta-automaatin toiselle puolelle ja terästi asentoaan ja korviaan kuulemaansa ääntä kohti. Hetken päästä rusakko unohti koko asian ja käänsi kylkensä. Tässä kohtaa tuli saalistajalle paikka ja lähetin luodin matkaan. Luoti osui juurikin siihen kohtaan mihin tähtäsin. Rusakko tipahti paikoilleen. Kyseisen tapauksen jälkeen vastaavaa ei ole enää tapahtunut, kun olen harjoitellut varmistimen käyttöä.

Mauser M18 ja rusakko

Ilves oli tappanut yhden nuoren uroskauriin kyläalueen metsäkaurislaumasta. Osittain syödyn kauriin vein supihaaskaksi 100 metrin etäisyydelle jahtitornista. Maaliskuussa supit aloittivat jälleen liikkumisen illan hämärässä. Pimeyden saapuessa istuin tornissa odottamassa supeja haaskalle. Vajaan tunnin istumisen jälkeen näin haaskan molemmilla puolilla supin ruokailemassa. Supit olivat siirtäneet kaurishaaskaa alkuperäisestä paikasta risukkoon ja tähtääminen oli nyt haastavampaa tummempaa taustaa vastaan. Oikealla puolella oleva supi oli helpommin ammuttavissa ja kytkin punapisteen himmeimmälle asetukselle. Puristava laukaus hyvältä tuelta ammuttuna pudotti supin paikoilleen. Toinen paikalla olleista supikoirista pakeni paikalta syvemmälle risukkoon. Ammuttu supi löytyi haaskan vierestä Barnesin 2,9 gramman TSX- luodin lävistämänä. Seuraavana iltana olikin sitten edellisenä iltana paikalta karanneen supikoiran vuoro. Ehdin istua tornissa puolen tunnin verran havaitessani supin hiipivän haaskalle. Kytkin punapisteen päälle ja lähetin Barnesin luodin matkaan. Supi otti osumasta lyhyen spurtin tuupertuen hankeen. Osuma oli hivenen alavoittoinen. Nyt oli kuitenkin alueen supipari haaskana uusille tulokkaille.

Haaskalta ammuttu supikoira

Yhteenveto

Pikajalkojen asentaminen pienriistakiväärin epäilytti alussa, koska ammuttava kohde on kuitenkin kooltaan pieni, jolloin kaikki mahdolliset heikentävät tekijät kiväärin tarkkuuteen tuli minimoida. Kiikaritähtäimen olen irroittanut aseesta huoltamisen ajaksi lähes joka kerta, kun olen tullut jahdista. Siitä huolimatta seuraavillakin jahtireissuilla osumat rusakoissa ja supikoirissa ovat aina olleet siinä, mihin olen tähdännyt. Hexa-Lock- pikajalka on osoittautunut luotettavaksi jalustaksi. 

Käteni asettuu tukin pistoolikahvaan, kuin se olisi mittatilauksesta tehty. Sormi asettuu liipasimelle luontaisesti, ilman minkäänlaisia korjausliikkeitä. Liipasinkaari on kiväärissä sen verran tilava, että kovilla pakkasilla voi kiväärillä ampua helposti sormikkaat kädessä. Se on hyvä etu kylmässä Pohjolassa.

Olen aiemmissa kirjoituksissani maininnut pitäväni enemmän aseissa vanhan ajan sinistetystä teräksestä ja puusta tukkimateriaalina. Vanhat metsästysaseet ovat esteettisesti mieluisampia. Puutukkista asetta voi hoitaa ja korjata ampujalle mieleiseksi monin eri tavoin. Silloin kun metsästystä harrastaa fiilispohjalta ilman saalistuspainetta, ja vaikka vain koiran kanssa lenkille lähtiessä, otan metsälle mukaan mielelläni vanhan ja kauniin metsästysaseen - haulikon tai kiväärin. Metsästysvelvoitteita hoidettaessa, kun jahdin tulisi olla tuloksellista, arvostaa kuitenkin aseen helppohoitoisuutta, erinomaista tarkkuutta ja ammuttavuutta. Tänä päivänä monet metsästyskiväärit myydään tarkkuustakuulla ja ne on suunniteltu käyttäjilleen valmiiksi. Tarkkuustakuu pitää paikkansa myös Mauser M18 kohdalla. Lisäksi kiväärin tukki sopii allekirjoittaneelle kuin hansikas käteen.

Esittelyn kivääri on toiminut metsästystilanteissa luotettavasti ilman minkäänlaisia häiriöitä. Halvemman hintaluokan kivääreissä on paljon muitakin kilpailijoita. Tästäkin kivääristä löytyy halpuutuksia, mutta Mauser on onnistunut tekemään tekniset ratkaisut toimiviksi ja kymmenen vuoden takuulla ilmeisesti myös kestäviksi. Kokonaisuutena katsottuna Mauser on saanut aikaiseksi laadukkaan edullisen hintaluokan kiväärin. Talven aikana ammuin kiväärillä seitsemän rusakkoa ja kaksi supikoiraa jahtitorneista, sekä maassa istualtaan käyttäen ampumatukea. Esittelyn kiväärissä on erinomainen laukaisu ja kivääri on tarkkakäyntinen. Mauserin hyvä ammuttavuus ja olematon rekyyli tekevät tällä kiväärillä riistalaukauksesta helppoa. Maksoin kivääristä Hexa-Lock- pikajalkoineen 990 euroa. Valmis kivääri varusteineen alle tonnin hintaan on mielestäni hyvä ostos. Kaupan päälle sain myyjältä erinomaista palvelua. 

Teksti ja kuvat; P.O.
Lähteet; Mauser käyttöohjekirja, Cartridges Of The World (14th Edition)- kirja *
Myyjä; Matin Ase ja Onki
Maahantuoja; Aseliike Remes Oy



tiistai 9. maaliskuuta 2021

Mauser M18 .223 Rem. osa 1/2

Omistin aiemmin reunasytytteisen .17 HMR patruunaa ampuvan kiväärin, josta olen kirjoittanut täällä. Kaliiperi ei loppujen lopuksi vakuuttanut ja minua häiritsi, ettei patruunan käyntiin voinut vaikuttaa muulla tavoin kuin ostamalla ja testaamalla, minkä valmistajan patruuna kiväärissä toimisi parhaiten. Patruunakaappiin alkoikin kertyä liian paljon vajaita patruunarasioita. Lisäksi kyseisen kaliiperin ballistiikkaan vaikutti heikentävästi liian moni osatekijä, jotta patruunan käyttäminen metsästyksessä olisi luotettavaa. Jokainen metsästäjä asettaa käyttämilleen harrastusvälineilleen omat kriteerinsä ja minun kohdalla .17 HMR ei niitä täyttänyt. Aiempi Tikka T1x- kivääri kävi nopeasti kaupaksi ja nyt oli mukava pohjakassa uuden tai käytetyn kiväärin hankkimista varten.

Tällä kertaa hankinnassa oli keskisytytteistä patruunaa ampuva pienriistakivääri. Vaihtoehdot olivat .222 Rem. ja .223 Rem. Ensimmäinen vaihtoehto houkutti, koska minulla oli kyseiseen kaliiperiin valmiina latausholkit, hylsyjä, luoteja ja positiivisia kokemuksia 222- kaliiperista. Netistä löytyi muutamasta aseliikkeestä vielä uutena vanhempaa Tikka T3 Hunter- mallia kaliiperissa 222 Rem. Kivääreissä ei ollut vaimenninkierrettä ja puutukin joutuisin petaamaan. Myös tähtäinkiikarille joutuisi hankkimaan uudet kiikarinjalat. Petauksen kivääriin tekisin itse. Lisähintaa kiväärille olisi tullut kuitenkin kierteiden ja jalustojen takia noin 200 euroa. Hinta olisi ylittänyt asettamani yli tuhannen euron rajan. Jatkoin käytettyjen kivääreiden etsintää, mutta mieleistä 222 Rem- kaliiperin kivääriä ei löytynyt.

Huomasin toisen kivääriprojektini tiimoilta, että Mauser M18 kivääriä saa myös kaliiperissa .223 Remington. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Kivääristä oli meneillään maahantuojan tarjouskampanja. Hinta oli alle tuhat euroa ja kiväärin mukana tulisi saksalaisvalmisteiset Hexa-Lock-pikajalat. Kiväärissä on vaimenninkierteet, säädettävä laukaisukoneisto, kolmiasentoinen varmistin ja synteettinen tukki. Kivääri on valmistettu Saksassa. Kyseessä oli siis otsikon kivääri Mauser M18.

Laitoin sunnuntai-iltana sähköpostikyselyn Tuusulassa sijaitsevaan ase- ja metsästysliikkeeseen nimeltään Matin Ase ja Onki. Sain vastauksen ja tarjoushinnan kymmenen minuutin kuluttua kyselystäni. Myyjä lupasi palata asiaan seuraavana päivänä oltuaan ensin yhteydessä maahantuojaan. Seuraavana päivänä myyjä ilmoitti, että kivääri olisi noudettavissa viimeistään torstaina. Sovimme aseesta kaupat ja loppuviikosta noudin kiväärin aseliikkeestä. Nopeaa ja hyvää palvelua. Maahantuoja Aseliike Remes Oy välitti asetehtaan vastaukset kysymyksiini jälleen kerran kattavasti.

Mauser M18 .223 Rem. kivääri noudettu aseliikkeestä

Kiväärin kokonaispituus on 105,8 cm ja paino ilman kiikaritähtäintä on 3,15 kg. Kivääripaketin paino Hexa-Lock- pikajalkojen, Zeiss V4 3-12x56 kiikaritähtäimen ja Jaki- äänenvaimentimen kanssa on yhteensä 4,08 kg.

Piippu

Vapaasti värehtelevän, erikoisteräksestä kylmätakomalla valmistetun ja mustatun kiväärin piipun pituudeksi mittasin iskupohjaan saakka 54,2 cm. Kiväärin piippu on kiinnitetty lukonkehykseen prässäämällä. Piipussa on kuusi oikealle kiertyvää rihlapalkkia ja rihlannousu on 1:10. Piipun päässä on 15x1 kierteet vaimenninta varten.

Lukkolaite 

Lukonkehyskoko on kaikissa kaliipereissa sama. Teräksestä valmistetun lukon saa poistettua lukonkehyksestä kehyksen vasemmalla puolella olevaa vapautinta painamalla ja samanaikaisesti lukkoa taaksepäin vetämällä. Lukkorunko on paksunmallinen ja lukon päässä on kolme sulkuolkaa, jotka sulkevat lukon kehyksessä oleviin harmaan värisiin teräksisiin vastinpintoihin. Lukkorungon iskupohjassa sijaitsee ulosvetäjän kynsi ja kaksi jousikuormittaista ejektoria.

Lukkorungon iskupohja

Nallirikkoa tai vakavampaa, esimerkiksi ylilatauksesta johtuvaa palokaasujen purkaantumista johdetaan ampujasta poispäin mm. lukkorungossa olevien reikien kautta. Rungon toisella puolella sijaitsee pidättimen ohjainura. Lukkorungon peräkappaleessa sijaitsee punainen vireilmaisimen nasta. Viretila on havaittavissa hämärässä helposti myös nastaa sormin tunnustelemalla. Lukon avauskulma on 60 astetta. Lukonkampi on suoranmallinen. Lukko liikkuu kehyksessään jouhevasti.

Lukon vapautin vasemmalla ja peräkappaleen vireilmaisin punaisella värillä

Laukaisukoneisto

Kiväärissä on säädettävissä oleva laukaisukoneisto, jonka säätäminen onnistuu ilman tukin irroittamista. Laukaisupainetta voi ohjekirjan mukaan säätää 1-1,5 kg välillä. Tehtaalla laukaisupaine on säädetty 1,2 kg. Puolikuun muotoisesta liipaisimesta saa hyvän tuntuman. Liipasin sijoittuu lähelle liipasinkaaren takareunaan tehden liipasinkaaren sisäpuolesta tilavan. 

Laukaisukoneisto ja tukin kiinnitysmutteri aluslevyineen

Laukaisu on osittaisesta muovisesta koneistostaan ja liipaisimesta huolimatta erinomainen. Kuiva ja selkeä. Ilman etuvetoa tai pitkää venyvää laukaisua. Mauserin laukaisu on erittäin positiivinen yllätys tämän hintaluokan aseessa.

Hexa-Lock- pikajalat

Aseen mukana tuli aiemmin mainitsemani Hexa-Lock- pikajalat. Pikajalkojen mukana tuli asennusohjeet ja ohjeita löytyy myös youtubesta. Pikajalkojen kiilat liimasin lukonkehykseen kiinni kaksikomponenttiliimalla ja ruuveihin laitoin ruuvilukitetta. Pikajalkojen renkaisiin asensin Zeiss V4 3-12x56 tähtäinkiikarin 30 mm putkella. Pikajalat on toiminut erittäin luotettavasti, eikä osumat ole siirtyneet, vaikka tähtäimen olen irroittanut kivääristä useita kertoja.

Hexa-Lock- pikajalat

Kiväärin huoltaminen ja säilyttäminen on helpompaa ilman aseessa kiinni olevaa tähtäintä. Pikajaloissa on paljon muitakin hyviä puolia, kuten esimerkiksi aseen kuljettamisen aikana kiväärin saa pienempään tilaan ilman tähtäintä. Hankkimalla toiset pikajalat voi aseessa käyttää eri optisia tähtäimiä. Mikäli ei ole pikajalkojen ystävä saa Mauser M18 kivääriin asennettua myös erilaisia muita Remington 700 Long- kehykseen sopivia tähtäinjalustoja. Yhtenä vaihtoehtona Mauser valmistaa Picatinny- kiskoa.

Lipas

Sama neljän patruunan lipas käy kaliipereille .222- ja .223 Remington

Muovilipas on tarkoitettu kaliipereille .222 Rem ja .223 Rem. Keskeltä syöttävän lippaan kapasiteetti on neljä patruunaa. Patruunat asettuvat lippaassa kahteen riviin. Polymeerisen lippaan kokonaispituus on 90 mm, josta kuitenkin lippaan peräosa on 28 mm matkalta umpimuovia. Lippaan rakenteen johdosta kaliiperissa 222- ja 223 Remington patruunan lipastaminen suoraan päältä ei onnistu. 

Keskeltä syöttävä muovilipas

Esittelyn kiväärissä lipas täytetään lippaan edestä patruunasiltaa alaspäin työntämällä ja samanaikaisesti patruuna työnnetään lippaaseen. Mauser valmistaa lisävarusteena esimerkiksi 6,5 CRM- ja 308Win- kaliipereissa kymmenen patruunan lippaita. Toivottavasti jossain vaiheessa saisi myös 223- kaliiperin lippaita suuremmalla patruunakapasiteetilla. 

Varmistin

Kolmiasentoinen varmistin

Kolmiasentoinen varmistin on samanlainen kuin esimerkiksi Sauer 100- mallin kiväärissä. Taka-asennossaaan se estää laukaisun ja lukitsee lukon kammen ala-asentoonsa. Varmistin keskiasennossa lukonkammen lukitus vapautuu ja ase voidaan ladata tai tyhjentää varmistettuna. Etuasennossa varmistin on pois päältä ja ase on varmistamaton ja ampumavalmis. Varmistamattomuuden merkiksi varmistimen vieressä on punainen täplä.

Tukki

Mustassa synteettisessä muovitukissa ei ole poskipakkaa, eikä harjakorkeutta. Tukin vetopituus on 35,8 cm. Tukki on suora  suhteellisen jyrkällä saksalaismallisella pistoolikahvalla. Tukin edessä ja takana sijaitsevat asehihnan pidikkeet. Teräksinen rekyylinvastin on sijoitettu tukin sisäpuolelle etummaisen kiinnitysruuvin taakse. Tukki on kiinnitetty kiväärin kehykseen kahdella mutterilla ja aluslevyillä, jotka kiinnittyvät kiväärin lukonkehyksessä kiinni oleviin pultteihin. 

Mauserin tukki sisäpuolelta

Kumiset otepinnat on tukin edessä tukikädelle ja pistoolikahvassa. Irroitettavassa perälevyssä on vastaavanlainen pitävä kumipinta. Perälevyssä on säilytyspaikka tukin sisällä mm. puhdistusvälineille, esimerkiksi piipunpuhdistusnarulle. Tukki on sisältä täytetty uretaanin näköisellä tummalla muovilla, mikä osaltaan vaimentaa ja tukevoittaa tukkia. Kiväärin tukki on allekirjoittaneelle vetopituudeltaan sopiva ja miellyttävän tuntuisista pehmeistä otepinnoista saa pitävän otteen niin sateella kuin kylmässä.

Suora tukki ja irroitettava perälevy

Seuraavassa 2/2 osassa juttua .223 Rem kaliiperista. Lisäksi käydään ampumaradalla ja illan hämärtyessä muun muassa rusakkojahdissa. Juttusarjan lopussa kivääristä vielä jonkinlainen yhteenveto.

Mauser M18 .223 Remington

Teksti ja kuvat; P.O.
Lähteet; Mauser M18 käyttöohjekirja
Myyjä; Matin Ase ja Onki
Maahantuoja Aseliike Remes Oy
Mauser- tehtaan alkuvaiheen historiasta olen aiemmin kirjoittanut täällä.

maanantai 8. helmikuuta 2021

POLARIS RANGER 570 EFI EPS Pro Fit Cabin 4x4

Tällä kertaa esittelen pintapuolisesti harrastevälineen, mikä ei liity blogisivuillani totuttuun. Tällä esittelyn tuotteella ei ammuta, eikä ruuti tuoksu. Aiheen kulkuneuvoa käytetään kuitenkin maailmanlaajuisesti metsästyksessä ja riistanhoitotyössä, joten aika lähellä blogisivujeni aihepiiriä siis liikutaan. Alunperin suunnitelmissani oli ostaa käytetty traktori piha- ja riistanhoitotöihin, mutta koska pojalleni piti hankkia koulumatkoihin kulkuväline, niin päätimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja hankkia traktorimönkijä pojan koulumatkoihin ja minulle harraste- ja työväline kaikenlaiseen puuhasteluun pihalle ja metsään.

Polaris Ranger kalareissussa

Ennen kuin pääsin tekemään kauppoja piti tutustua Suomessa olevaan tuotetarjontaan, myyjiin ja tarjouksiin. Mönkijävalintaa suunnitellessani sain kaveriltani yhden vinkin. Älä osta kiinalaista. Kiersin siis kiinalaiset mönkijät kaukaa. Kiinalaisissa oli kuitenkin omat houkutuksensa ja se oli mönkijöiden edullinen hinta. Tarkoitus oli ostaa lämpöhytillinen rinnakkain istuttava traktorimönkijä, jolla pääsee huristelemaan 60 km/h. Mönkijään piti saada samalla vinssi ja lumilevy. Ostovalintaa pähkäilessäni samalle viivalle päätyivät Polaris Ranger ja Can-Am Traxter. Polariksella oli laajempi myyjäverkosto ja tarjouksia enemmän. Loppuviivalle päästyäni, päädyin halvempaan vaihtoehtoon, eli esittelyn Polaris Rangeriin.

Polaris Ranger ja tikaspassin asentaminen metsästykseen

Rangeria olen käyttänyt maastossa riistanhoitotöissä ja metsästyksessä saaliin noudossa metsästä tai pelloilta. Pidemmät ajomatkat on tapahtunut asfalttiteillä pojan koulumatkoilla. Olen kyllä huomannut, että mielummin hurautan kesäaikaan kyläkaupalle Rangerilla kuin autolla. Monipuolisella työkoneella on mukava ajella. Todellinen huippunopeus on 58 km/h ja alamäessä korkeintaan 60 km/h. Nopeusrajoitin on asennettu muutama kilometriä tunnissa alemmas lain sallimasta maksiminopeudesta (60km/h). Vinssi- puskulevy-yhdistelmän käyttö oli pienen harjoittelun jälkeen nopeaa ja Rangeri on piha-alueella traktoriin verrattuna huomattavasti ketterämpi. Isomman lumitalven kanssa tulee varmasti ongelmia kasvavien lumipenkkojen takia, joita ei siirretä Rangerilla, siihen taas tarvitaan traktoria tai lumilinkoa - riippuen aurattavan alueen koosta. 

Ranger lumitöissä

Liikkeelle lähtö tapahtuu seuraavanlaisesti; Laita turvavyö kiinni (muuten kuuluu äänekäs varoitusääni, mikäli vaihde on kytketty päälle), käännä virta-avain start- asentoon ja kun moottori käynnistyy, kannattaa kylmällä säällä antaa koneen hivenen lämmetä ennen liikkeelle lähtöä. Liikkeelle lähtö tapahtuu vaihde vipua eteenpäin työntämällä, joko L- tai H- asentoon. Vaihdekepin L- asento on tarkoitettu hitaaseen ajoon esimerkiksi kuorman ja nelivedon kanssa ja H- asento nopeampaan ajoon esimerkiksi maantiellä. Vaihdekepin muut asennot on P, R ja N. Eli pysäköinti-, peruutus- ja vapaavaihde. 

Polaris Ranger hallintalaitteet

Vaihdekepin oikealta puolelta löytyy kojelaudasta vetokytkin. Kytkintä saa käyttää vain ajoneuvon ollessa paikoillaan. Kytkintä painamalla voi valita vedon pyörille, joko 1-, 2- tai 4- veto. 1- veto on nimeltään TURF, jolloin veto on vain yhdelle oikeanpuoleisella takarenkaalle. Tätä ominaisuutta voi käyttää esimerkiksi puutarhassa tasaisella alustalla, jolloin kääntösäde on pienempi ja pyörien jäljet nurmikolla vähäisemmät. Turf- asentoa voi käyttää myös asfalttitiellä maantieajossa, jolloin renkaiden kulutus on vähäisempää. 2 kertainen välitys on molemmille takarenkaille ja takavetoa olen käyttänyt hiekkateillä ja poluilla. Nelikertaista vetoa (neliveto) kaikille pyörille olen käyttänyt kuorman kuljettamisen aikana ja peräkärryn kanssa, sekä hankalissa maasto-olosuhteissa. Nelivedon yhteydessä olen käyttänyt vaihdekepissä L- asentoa eli hitaampaa ajonopeutta, jolloin maksiminopeus on reilut 30 km/h.

Polaris Rangerin TURF- vetoa kannattaa käyttää mm. puutarhassa

Hytti on materiaaliltaan muovia. Traktorimönkijän edestä löytyy konepelti, jonka alla sijaitsee tuulilasin pesunesteen säiliö, jäähdytysjärjestelmä ja ajovalojen takaosat palaneiden ajovalojen vaihtamista varten. Hytissä ei ole äänieristyksiä ja kylmällä ilmalla ajon aikana vaihdevivun välisestä raosta puhaltaa jalkoväliin ikävästi kylmää ulkoilmaa. Ohjaamon ovet ovat kaapparimalliset. Ovissa on paksut kuminauhat jarruttamassa oven avautumista. Ovet on lukittavissa avaimella ja sisäpuolelta oven lukituksen saa auki avausvipua alaspäin painamalla. Molemmissa ovissa on kaksi kaapparimallista pientä ikkunaa edessä ja takana. Kuljettajan ja apukuljettajan istuimien välissä sijaitsee seisontajarrun käsivipu. Lämmityslaitteen ja puhaltimen kytkimet sijaitsevat kojelaudassa pyyhkijä- ja pissapoikakytkimen vieressä. 

Rangerin ohjaamo

Ajovalot kytketään virta-avainta kääntämällä vasemmalle. Kaukovalot, vilkku ja äänimerkki löytyvät ratin vasemmalla puolella olevasta viiksestä. Jälkiasennuksena olen asennuttanut mönkijään led- lisäkaukovalot ja taakse kahdet työvalot. Valojen käyttö tapahtuu erillisestä kytkimestä. Ohjauspyörän oikealta puolelta kojelaudasta löytyy hätävilkun katkaisin. Jälkeenpäin hankin ohjaamoon taustapeilin, mikä on ehdoton hankinta maantieajoon. Reilun 30 litran polttoainetankki sijaitsee apukuljettajan istuimen alla. Tankin täyttöaukko sijaitsee ulkopuolella, ajoneuvon oikealla sivulla. Moottoritila sijaitsee lähellä istuimia, jolloin varsinkin kesäaikaan moottoritilan hukkalämpö ohjautuu sisälle hyttiin, tehden ajoneuvon sisätilasta helteellä epämiellyttävän kuuman.

Kippaava takalava kuormattuna rehusäkeillä

Ohjaamon jälkeen siirrytään mönkijän kippilavaan. Lavan kantavuus on 227 kg. Lavan mitat on 118 cm x 83 cm ja syvyys (laitakorkeus) on 28,5 cm. Kipin vipu sijaitsee lavan vasemmalla puolella. Täydessä kuormassa kipin käyttö on raskasta yhdellä kädellä. Lavan pohjasta löytyy poistoreiät lavalle kertyneelle sade- tai pesuvedelle. Takalaita on avattavissa ja irroitettavissa. Lavan laidoissa on reiät Polariksen lisävarusteille, joilla voi muun muassa kasvattaa kuormauskorkeutta. Tein jätelaudoista väliaikaiset korotuslaidat piha- ja maastokäyttöä varten. Oksien ja risujen kuljettaminen on metsässä ja puutarhassa helpompaa korkeiden laitojen ansiosta. Polttopuita pihalla kuljettaessani kyseinen viritelmä ei kuitenkaan kauan kestänyt, eikä ole enää käytössäni. Maantieajossa ja raskaiden kuormien kanssa kyseiset omatoimiviritelmät kannattaa poistaa käytöstä. Muutenkin esimerkiksi metsätöissä kannattaa käyttää niihin suunniteltuja kärryjä ja varusteita.

Itsetehtyjen viritelmien kanssa tulee olla varovainen

Rangerista löytyy myös irroitettava vetokoukku peräkärrylle ja pistoke peräkärryn valoille. 1400 kg vetokyvyn omaava vinssi ei ole ollut lumettomaan aikaan montaa kertaa käytössä. Vinssiä voi käyttää ohjaamosta ratin vasemmalla puolella olevasta kytkimestä tai paristokäyttöisellä langattomalla kauko-ohjaimella. Kauko-ohjainta olen käyttänyt lumilevyn asentamisessa, jolloin joutuu löysäämään tai kiristämään vinssiä kiinnityskoukun asentamisen yhteydessä. Vinssin pääkäyttö on lumilevyn käytössä ja maastossa mahdollisessa jumiutuneen mönkijän irroittamisessa. Vielä en ole kuitenkaan saanut mönkijää kiinni pohjastaan. Teräsvaijeri rispaantuu käytössä nopeasti ja olen harkinnut asentaa vinssiin vinssivaijerin sijasta vinssiliinan. Teräsvaijeri saattaa myös jumiutua vinssiin tiukasti ja on vaikeammin irroitettavissa verrattuna köyteen tai liinaan. 

Rispaantunutta tai muuten vaurioitunutta vinssivaijeria ei saa käyttää

MATKA-AJO

Mäkeen ajettaessa loppuu tehot monesti ja vauhti hiipuu kesken ylös nousun aikana. Tähän osasyynä lienee nopeusrajoitin. Kaasua höllennettäessä ja uudelleen painettaessa saa kierroksia lisää uudelleen, mutta hetken päästä on taas sama tilanne. Mikäli mönkijä on tarkoitettu pääsääntöisesti matka-ajoon esimerkiksi koulumatkaa varten, niin kannattaa mönkijään asentaa maantieajoon tarkoitetut kesä- ja talvirenkaat. Ajaminen on mukavampaa, eikä renkaat kulu asfaltilla yhtä nopeasti kuin maastorenkaat.

Maastorenkaiden hyvä ominaisuus matka-ajossa on toimia osana kulkuneuvon ajovaimennusta hiekkateiden töyssyissä. Keväällä, kesällä ja syksyllä on Polariksessa maastorenkaat ja talvella nastalliset maantieajoon tarkoitetut talvirenkaat. Parhaimmillaan Rangeri on maastorenkailla, maastossa, traktoriurilla ja metsäautoteillä. Asfalttiajoon on parempia rengasvaihtoehtoja kuin mainitsemani maastorenkaat. Maantieajossa asfaltilla on käytössäni mönkijän turf- veto. Tällöin on vain yksi vetävä pyörä. Turvallisen ajon ja hyvän pidon takia turf- vetoa ei kannata käyttää hiekkateillä, eikä talvella liukkaalla kelillä.

HYÖTYAJO

Lumitöissä piha-alueella on Ranger pienen kokonsa puolesta erinomainen valinta. Ranger liikkuu traktoriin verrattuna pienen kääntösäteensä ja kokonsa takia vikkelästi ja helposti ahtaamissa paikoissa. Tieosuuksien auraamisessa ongelmaksi muodostuu teiden reunoille kasaantuvat lumipenkat, joita ei isommissa määrin Rangerilla siirrellä.


Tein lumitöitä tänä vuonna Etelä-Suomeen saapuneen lumimyräkän johdosta kolmen vuorokauden aikana, jolloin lunta tuli yhteensä 54 cm. Ensimmäisenä ja toisena päivänä lumityöt metsäautotieosuuksilla onnistuivat hyvin pelkillä nastarenkailla. Kolmantena päivänä ei auraaminen enää onnistunut, jolloin oli edellisen päivän ja yön aikana satanut lunta keskeytyksettä. Lumityöt olisi varmaan onnistunut tieosuuksilla, mikäli mönkkärin alla olevissa nastarenkaissa olisi ollut lumiketjut. Maantieajoon tarkoitetuilla nastoitetuilla talvirenkailla ei ollut enää riittävästi pitoa suurien lumimäärien auraamiseen. Lumiketjut ovat siis välttämättömät, mikäli aikoo pärjätä lumitöissä koko talvikauden. 

Pakkasella saappaiden mukana tuleva lumi tuppaa jäätyessään pakkaantumaan kaasu- ja jarrupolkimen alle ja välillä paakkuuntunut lumi ja jää on hakkattava pois esimerkiksi talttapaisellä työvälineellä. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla kuramatto ohjaamon lattialla siten, ettei matto pääse kuitenkaan liikkumaan liukkaalla muovipohjalla. Sisätilan lämmittimen puhallin pitää moottorin lämmettyä ikkunat kirkkaina ja estää ikkunoiden jäätymisen melko hyvin. -20 asteen pakkasilla en ole Polariksella ajanut. -15 asteessa mönkijä on käynistynyt ja toiminut moitteetta. Ovien lukot on syytä öljytä ja käyttää lukkosulaa. Ovien lukot olen varmuudeksi jättänyt pakkasella avaimella lukitsematta.

Polttopuiden tekoa varten olen hankkinut kipattavan peräkärryn, jonka kuuppa on nostettavissa pois, jolloin peräkärryä voi käyttää rankakärrynä tukkien kuljettamiseen. Puomia en ole hankkinut kärryyn. Rankakärryä olen käyttänyt vain kevyempien puurunkojen kuljettamiseen. Isommat tuulenkaadot olen sahannut pölleiksi paikan päällä ja kuljettanut kärryn kuupassa. Peräkärryyn olen asentanut käsikäyttöisen vinssin pellolle ammuttujen hirvien kärryyn vinssaamista varten.

Rankakärryn käyttöä metsätöissä

Polaris Rangerin yhtenä ongelmana olen havainnut matalan maavaran verrattuna tavalliseen mönkijään. Muutaman kerran metsä- ja riistanhoitotöissä olen jäänyt kiinni pohjasta esimerkiksi kynnettyyn saviseen peltoon tai metsässä kantoon. Kaikista olen kuitenkin päässyt irti omin avuin. Muokattuun ja märkään peltoon Rangerilla ei ollut mitään asiaa, mutta kaverin tavallisella mönkijällä saimme siirrettyä riistaruokintatarvikkeet haluamaamme paikkaan.

LOPUKSI

Polaris Ranger on tätä kirjoittaessani ollut käytössäni jo reilun vuoden verran ja mönkijä on toiminut käytössäni moitteetta. Vikoja ei ole käytön aikana ilmaantunut. Talvella alla on nastalliset alumiinivanteet ja niihin olen asentanut lumisateiden jatkuessa Finnbear Pro 90 pika-asennattavat lumiketjut. Itse asiassa kyseessä ei ole lumiketjut, vaan nastalliset kumitassut. Nastatassut asennetaan renkaaseen kiinni mukana olevilla nailonhihnoilla ja pikalukoilla. Kumitassuja on kaksi molemmissa takarenkaissa. Finnbearit on nopeat laittaa alle ja ottaa pois. Varsinkin jos aurattava alue on pidemmän matka-ajon takana on ajaminen aurauspaikalle mukavampaa ilman renkaissa olevia lumiketjuja.

Finnbear Pro 90 nastalliset tassut

Lisävarusteita Polarikseen on tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta traktorin kaltaista työkonetta ei Rangerista saa. Rajat tulee vastaan niin kuormien siirtämisessä kuin kuljettamisessa tai maanmuokkaustöissä. Sen sijaan Polaris Ranger on ketterä ja mukava kulkupeli harrastuksissa ja pihatöissä. Huoltokustannukset ovat alussa hivenen korkeat tiheän huoltovälin johdosta. Ensimmäiset huoltovälit on 25h, 50h ja 100h, jonka jälkeen huoltovälit harventuvat 100 tunnin välein tapahtuviksi. Huollot olen tehnyt takuuaikana Polariksen valtuuttamassa huollossa. Polttoaineen kulutusta en ole seurannut. Lumitöissä kulutus on luonnollisesti suurempaa.

Myyjästä ja maahantuojan asiakaspalvelusta hivenen. Kaupat mönkijästä tein juuri ennen joulun pyhiä vuonna 2019. Lohjalla toiminut jälleenmyyjä lupasi asentaa lumilevyn asennussarjan joulun jälkeen, koska ei ollut ehtinyt asentaa asennussarjaa ennen sovittua mönkijän luovutuspäivää. 

Pyhien jälkeen olin yhteydessä myyjään, jonka kanssa sovimme asennuspäivän. Sovittuna päivänä ei asentajia näkynyt. Soitin liikkeeseen ja sovimme uuden päivän. Jälleen kerran ei asentajia paikalle ilmaantunut. Kävin liikkeessä kasvotusten keskustelemassa myyjän kanssa, joka pahoitteli tilannetta ja lupasi korvaukseksi moottori- ja vaihteistoöljyjä asentajan ilmaantuessa kotipihalleni asennettavan asennussarjan kanssa. Asentaja ei saapunut tälläkään kertaa sovittuna päivänä. 

Taas soitto liikkeeseen samalle myyjälle. Nyt myyjä kertoi, ettei heillä ole kyseistä asennussarjaa, mutta asentaja tulee asentamaan väliaikaisen käytetyn asennussarjan Espoon liikkeestä. Tällä kertaa asentaja tuli paikalle ja asensi väliaikaisen käytetyn asennussarjan mönkijään. Luvattuja öljyjä ei tuotu, eikä tähän päivään mennessä uutta kauppaan kuulunutta asennussarjaa. Minun puolesta pitäköön "tunkkinsa". Kyseisen jälleenmyyjän kanssa en halua olla enää missään tekemisissä. 

Maahantuojalle Polaris Finland Oy:lle olen lähettänyt mönkijään liittyviä kyselyjä, mutta niihin en ole kuitenkaan koskaan saanut vastauksia. Maahantuojan yhteydenoton nettisivuilta jo näkee, etteivät mielellään halua kyselyitä kuluttajilta. Tulee mielikuva, ettei heitä kiinnosta asiakaspalvelu, vaan ennemminkin rahat pois ja asiakas jätetään oman onnensa varaan.

Alunperin tarkoitukseni oli huollattaa mönkijä myyjätahon huollossa, mutta heidän asiakaspalvelunsa  nähtyäni en heidän palveluitaan kaipaa. Sen sijaan päätin etsiä valtuutetun huoltajan jostain muualta.  Onneksi alun vaistoinkäymisistä huolimatta löytyi jotain hyvääkin. Netistä löysin TM-lehden tekemän moottoripyörien huoltoyritysten vertailun, jossa oli pärjännyt hyvin JV-Motorsport Oy Vantaan Petikossa. 

Vein mönkijän ensimmäiseen 25 tunnin sisäänajohuoltoon kyseiseen huoltoliikkeeseen. Palvelu oli erinomaista, jonka jälkeen olen tehnyt kaikki huollot Janne Vesterisen Motorsport Oy:ssä. Palvelu on juuri niin kuin sovitaan ja ammattitaitoista. Huollon tiloissa ja Vesterisen kanssa asioidessa huomaa, että kyseessä on intohimoisesti moottoriurheiluun suhtautuva alan ammattilainen. Suosittelen ehdottomasti teetättämään moottoripyörän, moottorikelkan ja mönkijän huolto- ja korjaustyöt JV-Motorsport Oy:ssä.

TEKNIIKKA

Moottori on 567 m³ ja moottorityyppi 1- sylinterinen, nelitahtinen DOHC nestejäähdytyksellä. Polttoainejärjestelmänä on sähköinen polttoaineruiskutus (EFI). Polttoainetankin tilavuus on 34,1 litraa. Ohjaustehostin on vakiona. Vetojärjestelmänä on automaattinen 4-, 2- ja 1- veto (TURF). Voimansiirto on automaattinen PVT variaattori. Vaihteita löytyy kaksi eteen (hidas ja nopea), vapaa, peruutus ja parkki.

Suositushinta: Huomattava, mutta kannattaa kysyä sen hetkinen tarjoushinta varusteineen eri jälleenmyyjiltä.

Teksti ja kuvat; P.O.