perjantai 29. huhtikuuta 2022

Fortuna Suhl 16/70 osa 2/2

Fortuna Suhl 16/70 osa 2/2

Haulikon huolto ja tukin öljyäminen

Haulikon puuosien irroittaminen ennen koneiston pesua ja öljyämistä vaatii tarkkuutta. Alkuvaiheessa ryhdyin purkamaan takatukkia aseesta samalla tavalla kuin Anson Deeley- koneistolla varustetut haulikkoni. Tukki ei meinannut irrota rautaosista millään ja hetken päästä muistin lukeneeni joskus aiemmin ohjeet Blitz- koneiston purkamisesta. Löysin kuin löysinkin ohjeen vanhasta amerikkalaisen asesepän kirjoittamasta kirjasta. Kirjassa mainittiin, että kun tukkia irroitetaan lukkorungosta, tulee Blitz- koneistolla oleva ase olla vireessä. 

Uusintapainos vanhasta asesepän ohjekirjasta

Itä-saksalaisten haulikoiden monet osat ja sovitukset tehtiin tuolloin käsin, eivätkä haulikoiden, varsinkaan halvemmissa aseissa osat olleet samalla tavalla tarkoissa toleransseissa kuin tänä päivänä saadaan aikaiseksi CNC- koneilla. Myös kaikenlaista likaa, vanhaa öljyä ja mahdollisesti jopa ruostetta saattaa olla koneiston sisällä, jonka takia aseen purkaminen on joissain tapauksissa hankalaa ja vaatii huolellisuutta, ettei purkamisen yhteydessä vaurioita asetta. Varsinkin takatukin yhtymäkohta lukkorunkoon on tukin sisäpuolelta joissain kohdin erittäin ohutta ja voimaa käytettäessä on riskinä puuosien vaurioituminen. 

Vastaavanlaisessa 70- luvun Merkel 200ET haulikossani Blizt- koneisto tippuu purettaessa suoraan käteen, ilman mitään ongelmia. Eli vanhoissa haulikoissa on eroja vaikka ne olisivatkin samanlaisen tekniikan omaavia. Haulikon purkamiseen tulee myös varustautua oikeanlaisilla työkaluilla. Talttapäiset ruuvimeisselit tulee tehdä itse oikeaan mittaan ruuvinkantojen mukaisesti tai sitten ostaa oikeanlaiset työkalut alan kaupoista. Ostettujakin saattaa joutua vielä erikseen viilaamaan ja teroittamaan oikeaan mittaan.

Halkeamien liimaus 

Tukin irroituksen jälkeen tarkastin metalliosiin yhteydessä olevat tukin puuosat. Takatukin ohuista liitoskohdista tukin sisäpuolelta löytyi halkeama, mikä on hyvin tyypillistä vanhoissa haulikoissa. Tämä kohta oli korjattavissa liimauksella. Ennen liimausta yritin puhdistaa epäpuhtaudet liimattavasta kohdasta huolellisesti. Puhdistukseen käytin jarrupuhdistusainetta ja etanolia. Liimana käytin kaksikomponenttiliimaa ja ohenteena Sinolia. Ohennetun liiman levitin halkeamaan lääkeruiskulla, jonka jälkeen laitoin liimauskohdan puristimeen. Liiman kuivuttua hion vielä liimauskohdan epätasaisuudet jäätelötikkuun liimatulla tikun levyisellä hiomapaperilla.

Liimauskohta puristukseen. Kuivumisen jälkeen tarvittaessa liimauksen hionta ja pölyjen puhdistus

Seuraavaksi irroitin piippuparin molemmin puolin olevat kiinteät etutukin puuosat. Etutukin alta löytyy lähes aina ruostetta ja muuta epäpuhtautta, sekä hankaumajälkiä piipun sinistyksissä. Ruosteet ja muut epäpuhtaudet olen hangannut pois neljän nollan teräsvillalla ja WD40- yleisöljyllä, jonka jälkeen huolellinen irronneiden epäpuhtauksien pois pyyhkiminen talouspaperilla. Nyt oli etutukin puulistat irroitettu metalliosista ja aloin suunnitella puuosien öljyämistä. Lukkorungon ja muut metalliosat laitoin likoamaan lamppuöljyyn puuosien hionnan ja öljyämisen ajaksi. 

Ruostetta piippuparin välilistassa puuosien alla.

Päätin öljytä haulikon puuosat öljyhionnalla. Olen aiemmin öljyhiomalla kunnostanut kiväärien tukkeja. Tiesin jo etukäteen edessä olevat haasteet. Työnmäärä on paljon suurempi, koska esittelyn haulikon puuosat ovat kooltaan pieniä ja jotkin kohdat erittäin ohuita. Hionta vaatisi tarkkuutta ja öljyämisen kanssa tulisi olla huolellinen. Huonolla hiomisella saattaisin pilata metalli- ja puuosien sovitukset ja liialla öljyämisellä tukkisin pienet reiät, eikä ohuen ohuet puuosat menisi takaisin paikoilleen aiempiin sovituksiin. Öljyhiomiseen löytyy maailmalta erilaisia ohjeita, mutta hyvä suomenkielinen ohje tukin öljyämiseen hiomalla on mielestäni Metsästäjä- lehden numerossa 03/2019, jossa on Markus Forsströmin ohjeet tukin öljyämiseen. Tulee huomioida, että ohje on kiväärin tukin öljyämiseen, mutta on kuitenkin mielestäni sovellettavissa myös haulikon tukin öljyämiseen kun noudattaa riittävää huolellisuutta eri työvaiheissa.

Tukin pinnan puhdistin vanhasta mahdollisesta tukkiöljystä ja epäpuhtauksista etanolilla ennen tukin hiontaa. Puu- ja metalliosien yhtymäkohdissa tukissa oli eniten öljyjäämiä ja muita epäpuhtauksia, jotka puhdistin etanolin lisäksi jarrupuhdistusaineella. Suojasin maalarinteipillä karhennukset, pienet ruuvien reiät kolmiosaisesta etututukista ja sovitusten yhtymäkohdat. Suojaamisen jälkeen aloitin puuosien hiomisen eri karkeusasteisilla hiomapapereilla karkeammasta hionompaan. Hiontatyön välissä nostatin puuosien kolhut ja naarmut märän kankaan ja kuuman silitysraudan avulla. Hiomisen aloitin astetta hienommalla karkeusasteella verrattuna kiväärin tukin hiomiseen. Hionnan jälkeen aloitin tukin öljyämisen (Rustins The Original Danish Oil). Päivien kuivumisen jälkeen aloitin öljyhiomisen. Lopuksi poistin suojausteipit ja öljysin kevyesti suojatut kohdat (varsinkin sovituksien yhtymäkohdat). Karhennuksiin levitin kevyesti öljyä hammasharjalla.

Öljyhionnan jälkeen vahasin tukin kotimaisella Promaakarin tukkivahalla. Vahaamisen helpottamiseksi vahaa pitää lämmittää ennen levitystä esimerkiksi hiustenkuivaimella. Vaha kannattaa myös säilyttää siten, ettei se pääse varastoinnin aikana kovin helposti kuivumaan. Kaupoista löytyy myös helpommin levitettäviä tukkivahoja, mutta mielestäni Promaakarin tukkivaha on pitkäkestoisempi tukin pinnalla.

Öljyhionnan jälkeen tukin loppusilaus vahaamalla

 Ampumaradalla 

Ensimmäiset laukaukset ammuin trap-radalla. Vaikka haulikon mitat ovat oikeanlaiset, niin ihan parasta tulosta en ampuessa totutusta saanut. Seuraavaksi siirryin skeet- radalle, jossa ammuin metsästyskiekkoa. Kiekkoa seuratessani huomasin svingin olevan liian levoton. Haulikko ei ole riittävän tasapainoinen. Kevyen haulikon piiput saisi olla hivenen pidemmät, jotta ase olisi tasapainoisempi kohteen sivuttaiseen seuraamiseen. Supistusasteen ja haulikuvioiden testaamiseksi ammuin muutamia metsästyspatruunoita 35 metrin etäisyydeltä 120x120 cm kokoisiin pahvitauluihin. Isoihin pahvitauluihin ammuttaessa näkee parhaiten selkeän osumakuvion ja haulikon osumakeskipisteen. Koeammutut patruunat olivat; Sellier & Bellot, Red and Black pahvihylsy (16/70), 30 g ja 3.00 mm. Eley Grand Prix Bismuth (16/67,5) 26,5 g ja 3.1 mm. Federal Premium Wing-Shok (16/70), 35 g (Magnum) ja 2,8 mm haulikoolla. Koeammutun Federalin patruuna ei ole enää Suomessa maahantuojan valikoimissa. Raskaan latauksen johdosta sitä kannattaa käyttää harkiten vanhoissa haulikoissa. Olen kuullut vanhasta saksalaisen asesepän sanonnasta seuraavaa; mikäli haulikko painaa 2,8 kg käytä maksimissaan 28 gramman latauskoolla olevia patruunoita. 

Koeammunnan tulokset patruunoilla olivat seuraavanlaiset: Eley Grand Prix Bismuthin osumaprosentti oli 79% ja tiheyden suhdeluku 2.05. Aukkoja oli yhteensä viisi johtuen liian ylävoittoisesta osumakeskipisteestä. Federal Wing-Shok patruunan osumaprosentti oli 89% ja tiheyden suhdeluku 2,54. Aukkojen määrä oli kuusi ja suuri aukkojen määrä johtui samasta syystä kuin Eleyn patruunalla eli liian ylhäällä olevasta taulun osumakeskipisteestä. Sellier & Bellotin Red and Black patruunan osumaprosentti oli 73% ja tiheyden suhdeluku 2,63. Aukkojen määrä 2. Tätä patruunaa aseen aiempi omistaja kehui hyvin käyväksi. Esittelyn koeammunta oli vain pintaraapaisu ja tämän kokeen jälkeen pitäisi sitten ampua useita kertoja samaa patruunaerää, jotta tulokset olisivat luotettavia. Nyt tehdyllä koeammunnalla havaitsi kuitenkin sen, että osumat ovat hyvin suppealla alueella ja vastaa täyssuppean osuntaa. Kaikki tulokset löytyvät Koeammunta.net sivulta.

Jahdissa

Rusakkojahdissa 16/70 kaliiperin haulikolla

Syyskuun alussa kiertelin koiran kanssa peltojen reunaojia pomppurusakoiden toivossa. Yhden rusakon koirani saikin liikkeelle. En päässyt ampumaan alkukiihdytykseen, koska koiran hampaat tavoitteli rusakon perskarvoja muutaman kymmenen sentin etäisyydeltä. Rusakon vaihtaessa suurempaa vaihdetta silmään kasvoi välimatka takana tulevaan koiraan huomattavasti. Koirani, metsästyslinjan labaradorinnoutaja jatkoi äänettömänä rusakon takaa-ajoa pitkin peltoa. Keskelle peltoa päästyään oli välimatkaa rusakolla koiraan jo noin 300 metriä, jonka jälkeen noin 500 metrin päästä minusta vieterikinttu teki täyskäännöksen ja suuntasi takaisin kohti lähtöpaikkaa. Valmistauduin vastaanottamaan rusakon pellon kapeimmassa kohdassa. Haulikon olin ladannut aiemman omistajan suosittelemalla 3 mm Sellier & Bellotin Red&Black- pahvihylsypatruunalla. Rusakon tullessa noin 15 metrin etäisyydelle ammuin kohti. Rusakko pysähtyi paikoilleen osumasta. Hetken päästä koirani saapui paikalle varmistamaan, ettei rusakko poistu paikalta. Haulikkoa olen kantanut myös muualla liikkuvassa jahdissa koiran kanssa. Alkukauden kanalintujahdissa ei kuitenkaan ollut tuuria matkassa, eikä riistalaukaustilanteita päässyt haulikolla siunaantumaan. Yhden sairaan kapisen supikoiran poistin pihapiiristä kyläläisen pyynnöstä Sellier Bellotin 3 mm hauleilla ladatulla pahvihylsypatruunalla.

Fortuna Suhl 16/70 ja fasaanit

Helmikuun pakkaskeleillä olin koiraa kouluttamassa fasaanijahdin merkeissä varustettuna Fortunan haulikolla. Alapiippuun olin valinnut patruunaksi Tunetin Dispersante lyijyhaulipatruunan ja yläpiippuun Federalin Wing-Shok kuparipinnoitteisen lyijyhaulipatruunan. Antaessani koiralle käskyn linnun ylösajamiseen nosti koirani naarasfasaanin lentoon kuusen alta. Ensimmäinen laukaus meni takaa ohi ja toisen laukauksen ammuin linnun istuessa jo oksalla. Toisen laukauksen jälkeen fasaani jatkoi istumistaan puun oksalla. Ihmettelin tapahtunutta ja kävelin lähemmäksi lintua. Linnun edessä oli ranteen paksuinen koivunoksa suojaten fasaania hauleilta. Lintu ei puunoksalta suostunut lähtemään lentoon, joten vaihdoin ampumapaikkaa ja kutsuin koiran sivulleni. Ammuin fasaania tällä kertaa edestä päin. Nyt fasaani putosi oksalta ja annoin koiralle noutokomennon.

Lopuksi

Kannattaako vanhaa haulikkoa purkaa tukin öljyämisen takia? Asia, jota kannattaa miettiä ennen kuin ryhtyy aseen purkamiseen. Vanhaan haulikkoon kuuluu myös ajan patina ja käytön jäljet. Unohda, jos Sinulla ei ole siihen oikeita työvälineitä, on kiire tai olet epävarma omasta osaamisesta. Haulikon puuosat voi suojata oikealla öljyllä ja vahalla ilman puuosien irroittamista, mutta ilman irroittamista et näe mikä on puu- ja metalliosien kunto aseen osien sisäpuolelta.

Kevyessä haulikossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvät puolet korostuvat metsästyksessä haulikon kantamisessa ja valmiudessa nopeaan riistalaukaustilanteeseen. Kevyttä haulikkoa jaksaa kauemmin pitää käsissä ampumavalmiina. Ammuttaessa sivuttaiseen lentävään maaliin ei kevyt haulikko ole välttämättä levottomuuden takia kuitenkaan parhaimmillaan. Puolijyrkällä pistoolikahvalla saisi tietysti paremman ampumaotteen aseesta ammuttaessa sivuttain lentävään maaliin. Suuremmilla harjoitusmäärillä kiekkoradalla saisi parempia tuloksia, mutta kyyhkyjen ja vesilintujen metsästykseen valitsisin kuitenkin jonkun toisen paremmin kyseiseen metsästykseen soveltuvan haulikon. 

Haulikossa on molempien liipaisimien osalta hyvä laukaisu ja laukaisuvastus, mikä onkin ehdoton edellytys kevyelle haulikolle. Etummaisen liipaisimen laukaisuvastus on keskiarvoltaan 1,2 kg ja takimmainen liipaisin 1,7 kg (Lyman Electronic Digital Trigger Pull Gauge). 12- kaliiperin Merkel 200E- haulikossani on etummaisen liipaisimen laukaisuvastus 1,6 kg ja takimmaisen 2 kg. Liian raskas laukaisu kevyessä haulikossa saattaisi aiheuttaa aseen ylimääräistä liikettä laukaisuhetkellä, heikentäen osumatarkkuutta. Joka tapauksessa vanhemmissa kahdella liipaisimella varustetuissa haulikoissa on laukaisu säädetty siten, että etummaisen liipaisimen laukaisuvastus on kevyempi ja takimmaisen liipaisimen taas muutaman gramman raskaampi.

16- kaliiperiin saa parhaan potentiaalin käyttöön lataamalla patruunat itse

Ladattaessa patruunat itse haulikon käyttö metsästyksessä muuttuu monipuolisemmaksi. Vanhaan haulikkoon hyvä korvaava haulimateriaali on tämän päivän vismuttihaulit, jotka ovat parempilaatuisia kuin 30- vuotta sitten. Toki hauleissa on valmistajakohtaisia eroja vielä tänäkin päivänä. Vismuttihauleja käytettäessä ei myöskään tarvitse aseen alkuperäisiä piipun supistuksia muuttaa väljemmäksi. Tiedustelin muutamalta maahantuojalta tulevaisuuden näkymiä 16- kaliiperin lyijyn korvaavista patruunoista ja vastaukseksi sain, että mikäli kysyntää on riittävästi niin patruunoita kyllä valmistetaan ja tilataan toimitusajankohdista riippuen. 

Tällä hetkellä vismuttihauleilla ladattuja 16- kaliiperin patruunoita valmistaa edelleen Eley ja niitä tuo maahan Aseliike Markus Remes. Hjorth Oy tuo maahan ranskalaista 16/67 kaliiperin FOB ZH Steel- teräshaulipatruunaa ja RUAG- Finland Rottweilin Steel Game 16/67 teräshaulipatruunaa. Teräshaulipatruunoista ainakin Rottweilin patruuna käy vanhoihin haulikoihin ja kaikkiin supistusasteisiin. Itselataamalla patruunoista saa 16- kaliiperisesta haulikosta kuitenkin parhaimman mahdollisen potentiaalin eri metsästystilanteisiin, niin lyijyhauleilla, kuin myös erilaisia korvaavia hauleja käytettäessä. Tätä kirjoittaessa en valitettavasti ehtinyt koeampua itseladattuja patruunoita.

Fortuna Suhl on oman aikakautensa laatuhaulikko, ei kuitenkaan arvoase, mutta hyvin valmistettu siro metsästyshaulikko kestävällä lukkoaktiolla. Mihin jahtiin tällä haulikolla sitten lähtisin? Ainakin pitkillä metsästysreissuilla seisovan lintukoiran kanssa olisi esittelyn haulikko keveytensä puolesta oiva valinta. Omissa jahtikuvioissa tällä haulikolla aion metsästää jäniseläimiä, pienpetoja, fasaaneja, pyyn pillityksessä ja metsäkanalintuja. Haulikon käyttö metsästyksessä tulee varmasti lisääntymään itseladattujen metsästyspatruunoiden testaamisen myötä. 16- kaliiperisten patruunoiden lataaminen onkin sitten ihan oma maailmansa ja jutun aihe.




Teksti ja kuvat; P.O.
Käytetyt lähteet; Kirja, The Complete Guide To Gunsmithing (Charles Edward Chapel), Metsästäjälehti nro. 3/2019