Espanjalaiset sivulukkohaulikot osa 1/3

Espanjalaiset sivulukkohaulikot Arrieta m.557 Standard 12/70 ja Grulla Armas m.215 16/70 (alla)

HISTORIA

Espanjan niin kuin monen muunkin Eurooppalaisen maan historia on sotaisa. Milloin Espanjaa on valloitettu tai Espanja on osallistunut muiden maiden valloituksiin tai maassa on sodittu keskenään. Espanjan imperiumin aika alkaa vuodesta 1492, samana vuonna jolloin Kristoffer Kolumbus lähti tutkimaan uutta maailmaa. 1500-luku oli Espanjan imperiumin aikakautta. Sotiminen on kallista ja vaatii vahvoja sotajoukkoja ja kehittyneitä aseita. Monessa maassa metsästysaseteollisuus on syntynyt sotateollisuuden sivussa, niin myös Espanjassa. 

Espanjan aseteollisuuden keskus on Baskimaalla Eibarissa. Kaupungin yhtenä elinkeinona on ollut 1500- luvulta alkaen aseteollisuus. Aseteollisuus kytkeytyy myös monesti terästeollisuuden rinnalle ja tämäkin toteutuu Eibar- kaupungissa, kuten esimerkiksi Thûringin alueella Saksassa Suhlin kaupungissa. Espanja ei siis ole poikkeus verrattuna moneen muuhun Euroopan alueella aikoinaan toimineista tai edelleen toimivista aseteollisuuden keskuksista. Espanjan teräksistä metsästysaseiden piippumateriaalina on tunnetuin Bellona- teräs. Alla mainosvideo Grulla Armaksen tehtaalta.

Teollisen vallankumouksen jälkeen 1800- luvun lopulla metsästysaseet kehittyivät savuttoman ruudin ja keskisytytteisten patruunoiden myötä tämän päivän metsästysaseiksi. Monet Euroopan kuninkaalliset ovat sukua keskenään ja he myös pitävät yhtä. Yhteydenpidolla ja yhteisillä harrastuksilla on vaikutuksensa siihen miksi espanjalaiset ryhtyivät valmistamaan kopioita muun muassa englantilaisten Holland & Holland ja Purdey- haulikoista, eli niin kutsutuista best guneista. 

Mittatilausaseiden valmistajana tunnettu James Purdey & Sons Ltd. on perustettu vuonna 1814. Purdeyn yritys oli kuninkaan hovihankkija Englannissa. Asiakkaina oli Britannian imperiumin kuninkaallisten ja rahamiesten lisäksi eurooppalaiset monarkian jäsenet ja muut nimetyt aateliset ja sen ajan etuoikeutetut. Espanjan kuningas Alfonso XIII oli anglofiili ja innokas metsästäjä ja ammunnan harrastaja. Kuningas kävi Englannissa metsästämässä ja aseina hänellä oli Purdeyn valmistamat haulikot. Alfonso XIII oli myös yksi Espanjan ensimmäisen ampumaklubin jäsenistä. Ampumaurheilusta (live pigeon shooting) tuli Espanjassa suosittua. Kyseessä on ammuntalaji, jossa ammutaan eläviä kyyhkysiä. Kaikilla ei ollut kuitenkaan varaa englantilaisten valmistamiin ampuma-aseisiin. Ammunnan harrastajat kääntyivät muun muassa espanjalaisen asevalmistajan Victor Sarasquetan puoleen, jonka valmistamat haulikot olivat vastaavanlaisia, mutta huomattavasti edullisempia. Myös kuningas Alfonso osti haulikoita Victor Sarasquelta. 

On myös muitakin syitä miksi espanjalaiset ryhtyivät valmistamaan Baskimaan alueella samanlaisia haulikoita kuin englantilaiset valmistivat. Baskimaan maantieteellinen sijainti meren äärellä, minkä johdosta kaupankäyntiä ja pankkitoimintaa oli muun muassa Lontoon ja Bilbaon välillä. Espanjasta vietiin Britteihin terästä ja tuotiin hiiltä. Espanjan oma pääkaupunki Madrid sijaitsi kaupankäynnin kannalta hivenen syrjemmässä, sekä aiemmin mainitsemani Eibar- kaupungin historia Espanjan asekeskuksena. Englantilaisten vaikutus elämäntyyliin aristokraattien, liike-elämän edustajien ja maanomistajien keskuudessa oli osatekijä ammunta- ja metsästysharrastajien asevalintoihin. 

Vuonna 1930 Espanjan sisäpoliitiikassa tapahtui muutoksia ja silloinen kuninkaan tukema diktaattori kenraali Miguel Primo de Rivera luopui vallasta. Seuraavana vuonna tasavallan kannattajat voittivat vaalit. Vaalituloksen myötä tasavaltalaiset yli puoluerajojejn tekivät sopimuksen monarkian päättämisestä. Kuningas Alfonso XIII poistui maasta ja kuoli Italiassa Roomassa vuonna 1941. Ennen kuolemaansa hän luovutti kruununsa kolmannelle pojalleen kreivi Don Juanille, Juan Carlos I:n isälle.

Espanjan sisällissota runteli pahoin maata ja varsinkin voittajaosapuolen suorittamat puhdistukset olivat laajoja ja verisiä. Sisällissodan voittaja oli kenraali Francisco Franco. Diktaattorin tukijoina olivat kuninkaalliset, katolliset espanjalaiset, konservatiivit ja kommunismin vastustajat. Eli vauraampi osa yhteiskunnasta, joilla oli myös rahaa harrastamiseen ja pystyivät pitämään yllä paikallista metsästysaseiden valmistusta myös huonompina aikoina. Espanja ei osallistunut toiseen maailman sotaan, vaikka olikin akselivaltioiden tukija.

 NOUSUKAUSI

Sodan jälkeen Espanjasta tuli kuitenkin hylkiö valtio ja maan talous oli alamaissa. Nousu parempaan alkoi vasta kylmän sodan alettua ja Yhdysvaltojen solmittua kauppa- ja sotilassuhteet Espanjan kanssa. Maassa tapahtui taloudellinen ihme ja alkoi talouskasvun aikakausi. Tämä näkyi myös espanjalaisten asevalmistajien tuotannon piristymisenä ja kansainvälisten markkinoiden avautumisena.

Amerikkalaiset asetoimittajat eversti Charles Askins (The Shotgunner`s Book, 1958) ja Jack O`Connor (The Shotgun Book, 1965) kiinnittivät huomioita laadukkaan näköisiin haulikoihin, jotka olivat vastaavanlaisia kuin brittien valmistamat haulikot. Eversti Askins työskenteli Espanjassa sotilasattaseana ja komennuksensa aikana osallistui ampumakilpailuihin ja metsästystapahtumiin ympäri Espanjaa. Samalla hän pääsi tutustumaan Espanjan haulikkopajojen asetuotantoon. Espanjalaisten valmistamat haulikot maksoivat vain murto-osan siitä mitä aidot englantilaiset sivulukkohaulikot maksoivat. Saadun julkisuuden myötä kasvoi kansainvälinen asekauppa muun muassa Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan. Victor Sarasquetan haulikot olivat jo aiemmin tunnettuja espanjankielisissä maissa. Espanjalaiset haulikoiden valmistajat olivat urheiluampujien piireissä tunnettuja ympäri maailman, koska haulikoiden valmistajat olivat myös sen ajan kovan luokan kilpa-ampujia. Kansainvälistä nimeä alkoivat saamaan Victor Sarasquetan lisäksi vielä tänä päivänä toimivat yritykset Aguirre y Aranzabal (AYA), Manufacturas Arrieta, Pedro Arrizabalaga, Armas Garbi, Union Armera (Grulla Armas) ja Ignacio Ugartechea. Lisäksi Espanjassa valmistettiin paljon halvemman hintaluokan haulikoita ja muita ampuma-aseita. Nuorin mainituista Baskimaan asevalmistajista on Armas Garbi, joka aloitti vuonna 1959. Myöhemmin mukaan tuli myös Kemen.

Pohjoismaihin tuotiin 1960- ja  1970- luvulla AYA:n rinnakkaispiippuisia sivulukkohaulikoita, lähinnä Tanskaan ja Ruotsiin. Yleisin oli rinnakkaispiippuinen malli Jaguar. Ruotsin Falunissa oli aseliike Vapen Depoten, jonka kuvastoluettelossa vuodelta 1974 Jaguar- mallin hinta oli 1297-1762 kruunua riippuen varustelusta. Brnon rinnakkaispiippuinen sivulukkohaulikko maksoi 1130 kruunua ja laatikkolukkoisen päällekkäispiippuisen Itä-Saksassa valmistetun Merkel 200E:n hinta oli 4132 kruunua. Jaguar- malli ei ollut valmistajan parhaimmistoa vaan hintahaitarin alapäästä. Suomeen on tuotu Espanjasta metsästysaseita 1930- luvulta alkaen. Ennen sotia ja sodan jälkeen pääsääntöisesti tavallisia laatikkolukkoisia rinnakkais- ja yksipiippuisia haulikoita, sekä myöhemmin myös päällekkäispiippuisia haulikoita. Laadukkaampia sivulukkoisia arvoaseita tuotiin harvemmin.

Espanjassa metsästys- ja ammuntaharrastuslajit (driven-, game- ja live pigeon shooting) olivat suuressa suosiossa 1900- luvun alkupuolella, myöhemmin mukaan tuli myös nykyiset urheiluammunnan savikiekkolajit. Paikallisen asevalmistamisen kehittymisen myötä Sarasqueta ja muut Eibarin ja Elgoibarin asevalmistajat tekivät koko 1900- luvun aikana huippuluokan haulikoita Espanjan hoville ja kuninkaille. Yhden tällaisen arvohaulikon Espanjan prinssi Juan Carlos lahjoitti vuonna 1975 Suomeen tehdyn valtiovierailun yhteydessä tasavallan Presidentti Urho Kalevi Kekkoselle. Kyseessä oli Arrietan rinnakkaispiippuinen sivulukkoinen haulikkopari. Kyseiset haulikot ovat toivottavasti vielä tänäkin päivänä Helsingissä Tamminiemen museon ase- ja kalastusvälinekokoelmassa. Kekkosella oli kolmaskin espanjalainen sivulukkohaulikko, jolla hän harjoitteli haulikkoammuntaa. Kyseisistä haulikoista puuttuu valmistajan merkinnät. Kekkosen asekokoelmasta on laajemmin kirjoittanut Metsästys & Kalastus- lehden entinen pitkäaikainen päätoimittaja Mauri Soikkanen kirjassaan Presidentit erämiehinä, Urho Kekkonen "kovetettu kalamies". Alla mainosvideo Arrietan tehtaalta.

1970- luvun loppupuolella espanjalaiset asevalmistajat olivat talousvaikeuksissa ja osa aseiden valmistajista joutui sulkemaan ovensa. Ongelmat alkoivat kasaantua 1970 luvulla alkaneista yleisistä talousongelmista terästeollisuudessa ja muualla teollisuuden aloilla, sekä öljykriisistä. Muun muassa sen ajan tunnetuin Victor Sarasqueta sulki ovensa 80- luvun alussa. Valtio ja Baskimaan kunta tulivat taloudellisesti apuun, jonka turvin perustettiin asevalmistajien kesken yhtymä nimeltään DIARM (Desarrollo de Industrias Armeras, S.A.). Yhtymän konekanta nykyaikaistettiin ja toimintaa pyrittiin tehostamaan. Kaikki Eibarin alueen asepajat eivät kuitenkaan liittyneet kyseiseen yhtymään vaan jatkoivat edelleen itsenäisinä toimijoina ja pysyivät Eibarissa. Ratkaisu saattoi jälkeen päin olla pelastus, sillä myös DIARM- yhtymä lakkasi myöhemmin toimimasta ja moni pienempi osuuskuntaan mukaan lähtenyt asepaja katosi yhtymän mukana. Aiemmin mainitsemistani Eibarin alueen haulikkopajoista vain AYA lähti mukaan DIARM- yhtymään.

Grulla Armas m.215 16/70 kyyhkyjahdissa

Seuraavassa 2/3 osassa tarkastelen muun muassa haulikoiden teknisiä ominaisuuksia.

Teksti ja kuvat; P.O.

Artikkelien käytetyt lähteet: Kirjat; Spanish Best (Terry Wieland), Double Guns and Custom Gunsmithing (Steven Dodd Hughes), Shotguns & Shooting Three (Michael McIntosh), Vanhat Aseet 1 ja 2 (Timo Hyytinen), Sidelocks & Boxlocks, The Classic British Shotguns (Geoffrey Boothroyd), The Shotgun Book (Jack O`Connor), The Shotgunner`s Book (Charles Askins), kuvastoluettelo Vapen-Depot 1974, Riistalehti 6/2010 (Esa Höysniemi), Mauri Soikkanen, kirja; Urho Kekkonen, Kovetettu Kalamies, The Shooting Field Volume 17 (Hollad&Holland)

Nettisivut; Finca La Jara (blogi), Arrieta & Arrizabalaga

Videot; Youtube