maanantai 26. syyskuuta 2022

Merkel Suhl 47E 12/70 - rinnakkaispiippuinen haulikko osa 2/2

Merkel 47E ja standard- teräshaulipatruunat vesilinnustukseen

Ensimmäisessä 1/2 osassa esittelin haulikon tekniset ominaisuudet. Tässä viimeisessä aiheen blogijutussa kerron alla testiammunnoista ja kokemuksista ampumaradalla ja metsästyksessä.

Kiekkoradalla haulikko on parhaimmillaan trap- radalla. Haulikolla on helppo ottaa kiinni viistosti eteenpäin lentävä kiekko. Sileän puisen perälevyn ansiosta perä ei tartu ampumaliiviin ja haulikon perän saa sujuvasti nostettua kiinni poskea vasten. Skeet- radalla haulikko ei ole kuitenkaan parhaimmillaan suppeiden supistusten takia.

Haulikon vasemman puoleinen suppeapiippu rajoittaa joidenkin standard- teräshaulipatruunoiden käyttöä tai lähes kaikkien, pois lukien meltorautaisia hauleja sisältävät haulikonpatruunat, joita voi valmistajan mukaan ampua kaikilla supistusasteilla. Vesilinnustuksessa olen käyttänyt Eleyn ja Gameboren vismuttihauleilla ladattuja patruunoita ja FOB:n kuparihauleilla ladattuja standard- patruunoita. Koeammuntatuloksia löytyy Koeammunta.net sivuilta. Gameboren Bismuth nro. 5 huopatulppapatruunalla tulos oli seuraavanlainen: supistussuhde 55% ja aukkojen määrä 2. FOB Sweet Copper Standard nro. 5: supistussuhde 87%-77% ja aukkojen määrä 1. Koeammunnat ammuin 35 metrin etäisyydeltä 120x120 cm:n pahvitauluun haulikon puolisuppealla supistuksella.

Muutamasta vanhemmasta haulikostani olen teräshaulipatruunoita varten avartanut supistukset ja loiventanut ylimenot. 12- kaliiperissa haulikkoon löytyy kuitenkin ihan mukavasti muitakin kuin teräshaulisia lyijyn korvaavia patruunoita ja sen takia ei tarvitse tämän haulikon supistuksia avartaa nykyisestä. 

Merkel ja 12/70 Standard FOB- kuparihaulipatruunat

Merkel 47E on mielestäni metsästyksessä parhaimmillaan tilanteissa, joissa koira karkottaa riistaa ohjaajan edestä, esimerkiksi sorsastuksessa rantoja kahlatessa koiran nostaessa pomppusorsia lentoon tai fasaanijahdissa koiran ajaessa lintuja ylös ampujan edestä. Seisovalla lintukoiralla kanalintuja jahdatessa haulikko on erittäin hyvä vaihtoehto. Haulikko soveltuu hyvin myös jänisjahteihin.

Haulikon etutukki on sopivan leveä ja haulikolla pystyy ampumaan useita laukauksia ilman piippuun kiinnitettävää nahkaista ampumasuojaa tai hanskoja kuumentuvan piipun takia. Muutamissa omistamissani haulikoissa on kooltaan pienempi etutukki ja näillä haulikoilla ammuttaessa piippu saattaa kuumentua ampumaradalla useita laukauksia ammuttaessa sen verran kuumaksi, että piippuun joutuu kiinnittämään mainitsemani suojan tai käyttämään ampumahansikkaita. 

Haulikon puinen perälevy on sileä ja helposti vaihdettavissa, sekä huollettavissa. Ennen puisen perälevyn asentamista asepuuseppä Asko Valonen muokkasi perälevyn kulmaa ja kaltevuutta paremmin ampujalle sopivaksi. Sileä puinen perälevy ei tartu aseen nopeissa nostotilanteessa vaatteisiin, jolloin haulikon perän saattaminen ampumavalmiiksi ampujan poskea vasten on nopeaa. Haulikon nosto tapahtuu varmasti yhtenä sujuvana liikkeenä. 

Monissa rinnakkaispiippuisessa haulikoissa on englantilaismallinen suora perä, kuten esittelyn haulikossa. Suora perä on jäänne 1800- luvulta, mutta on edelleen metsästyksessä toimiva ratkaisu. Suoralla perällä varustetulla haulikolla ammuttaessa joudun kuitenkin ampumaradalla enemmän keskittymään ampumasuoritukseen verrattuna haulikon perään, jossa on pistoolimallinen tukki. Tämä osaltani johtuu myös siitä, että ammun paljon erityyppisillä haulikoilla, enkä pelkästään suoratukkisella haulikolla. 

Joka tapauksessa, mikäli suora englantilaismallinen perä olisi ergonomialtaan paras vaihtoehto, olisi se tänä päivänä myös urheiluampujien suosiossa. Haulikon tukin mallissa, muotoilussa, karhennuksissa ja pähkinäpuun laadussa on kyse myös estetiikasta, jolla on osaltaan vaikutuksensa haulikon valinnassa. Merkel 47E:n karhennukset ovat otepinnoiltaan pitävät, eikä karhennuksien linjajakoa ole tehty tuumalle kovinkaan tiheäksi.  

Haulikon puuosat olen käsitellyt englantilaisen Napierin ohjeilla ja tukinhoitoaineilla. Esittelyn haulikon ja halvemmat haulikkoni olen usein purkanut metalliosien puhdistamista, öljyämistä varten ja samalla nostanut puupinnoilta kolhut, hionut puun pinnat, liimannut mahdolliset halkeamat ja lopuksi öljyämisen jälkeen vahannut tukin. Halvoissa muutaman sadan euron aseissa ei kovinkaan suurta vahinkoa tapahdu, jos jokin menee vikaan. Ellei sitten itse aiheutettu vika ole niin suuri, että joutuu korjauttamaan aseen asesepällä. Laadukkaat aseet ja varsinkin arvoaseiden kohdalla kannattaa kuitenkin miettiä kahdesti, ennen kuin ryhtyy minkäänlaisiin normaalista huoltotoimenpiteistä poikkeaviin toimenpiteisiin. Arvoaseiden hinta saattaa romahtaa, jos olet tehnyt amatöörimäisiä virheitä ja pilannut aseen puu- ja metallipintojen sovitukset, ruuvinkannat tai muuttanut puuosien alkuperäisiä klassisia muotoja ja karhennuksia. Suomesta ei löydy montaa osaavaa ja kokenutta aseseppää taittuvapiippuisten arvoaseiden korjaamiseen. Vanhoja arvoaseita ei myöskään kannata välttämättä yrittää tehdä uudennäköiseksi.

Haulikon liipaisimien laukaisutuntuma ei poikkea muista vastaavanlaisista omistamistani Suhlin alueen valmistamista haulikoista ja on laukaisultaan normaali. Etummaisen liipaisimen laukaisuvastus on hivenen kevyempi verrattuna takimmaiseen. Vanha brittien kaksiliipaisin Anson & Deeleyn järjestelmä on metsästysaseessa luotettava ja rakenteeltaan yksinkertainen. Kahden liipaisimen käyttö haulikossa on osaltani helppoa ja luontevaa. Suosin kaksipiippuisessa metsästyshaulikossa kahta liipaisinta. Riistalaukaustilanteessa paremmin sopiva piipun supistusaste ja patruuna on mielestäni nopeampi valita kahdella liipaisimella varustetussa haulikossa. Suppeampi piippu on tarkoitettu pidemmälle matkalle ja avarampi lyhyemmälle matkalle. Väljemmällä supistuksella varustettuun piippuun voi laittaa patruunan, jossa on enemmän pienempiä hauleja ja tiukemmalla supistuksella varustettuun piippuun vaikka isompia hauleja suuremmalla haulilatauksella - eri tilanteisiin parhaiten sopivalla tavalla. 

Olen ajatellut asiaa myös siltä kannalta, että metsästyksessä minulla on kahdella liipaisimella varustetussa haulikossa samassa paketissa kaksi haulikkoa. Tämän ymmärtää parhaiten yhdistelmäaseilla metsästävät. Tässäkin tärkeä painotus on tietenkin harjoittelulla ja aseen toimintaperiaatteen sisäistämisellä. Kahdella liipaisimella varustettu haulikko on toimintakuntoinen edelleen, vaikka esimerkiksi toisen liipaisimen laukaisulaite menisi epäkuntoon kesken jahdin, Kahdella liipaisimella varustettu haulikko on luotettavampi verrattuna esimerkiksi omistamaani Rizzinin haulikkoon, jossa on rekyylitoiminen piipunvaihtaja. Mainitussa haulikkotyypissä laukeamattoman patruunahäiriön takia ei pysty laukaisemaan toistakaan piippua nopeissa tilanteissa. Rizzinin osalta ei ole kuitenkaan mainitsemaani häiriötilannetta tapahtunut, mutta jos oikein saivarrellaan, niin teoriassa se on mahdollista. Yksi piippu ja yksi liipaisin on kuitenkin vaihtoehtoni esimerkiksi merilinnustuksessa kuvilta metsästettäessä, jolloin linnut "ohjataan" oikeaan paikkaan ja etäisyydet ja olosuhteet ovat lähes samanlaisia riistalaukaustilanteissa. Tällöin otan mukaan itselataavan Beretta- haulikkoni meriolosuhteisiin sopivassa 12/76 kaliiperissa.

Merkel 47E fasaanijahdissa

Ei tule mieleeni montaa metsästystilannetta, jossa olisin muistanut yksiliipaisimella varustetun haulikon piipunvaihtajaa käyttää kesken riistalaukaustilanteen. Esimerkiksi italialaisissa Beretan, Caesar Guerinin ja Rizzinin haulikoissa oleva piipunvaihtaja varmistimen yhteydessä ei ole mielestäni kovinkaan käytännöllinen tai en ainakaan ole kyseisen malliseen piipunvaihtajaan koskaan tottunut. Sen sijaan Merkelin piipunvaihtaja liipaisimen vieressä liipaisinkaaren sisällä on mielestäni teknisenä ratkaisuna parempi. Samantyyppinen, ellei jopa parempi on mm. laadukkaassa Blaserin F3 ja F16 haulikoissa. Yhdellä liipaisimella varustetussa kaksipiippuisessa haulikossa pyrin metsästysolosuhteista riippuen pitämään aseen vaihdettavien supistajien supistusasteen hyvin lähellä toisiaan. 

Haulikon automaattinen varmistin on päässyt muutaman kerran metsästystilanteessa yllättämään, jos olen aiemmin käyttänyt enemmän haulikkoa, jossa on manuaalinen varmistin. Ejektorit ovat aseessa toimineet ongelmitta ja ovat tehokkaasti poistaneet ammutut hylsyt. Joissain vanhemmissa Merkel- haulikoissani on jo paras puhti ejektoreissa päässyt hiipumaan, mutta tässä haulikossa ne toimivat hyvin ja nykyään suosinkin haulikoita, jotka on varustettu ejektoreilla sen kummemmin pelkkiä ulostyöntäjiä väheksymättä.

Merkel 47E 12/70 vesilintujahdissa

Oli metsästysaseessa sitten yksi tai kaksi liipaisinta, manuaalinen tai automaattinen varmistin tai piipunvaihtaja millainen tahansa, niin tärkeintä on harjoitella aseella mahdollisimman paljon, jotta harrastusväline on turvallinen käyttää ja luonteva jatke metsästäjälle haulien lähettämiseksi kohti ammuttavaa kohdetta. Rinnakkaispiippuiseksi Merkel Suhl 47E:n ammuttavuus on kohtalaisen hyvä kaikelle riistalle. Käytettynä ostetun, teknisesti vanhan haulikon hinta-laatusuhde on ollut hyvä. Haulikko on toiminut luotettavasti tarjoten mukavia hetkiä harrastamiseen niin ampumaradalla kuin metsästyksessä.

Teksti ja kuvat; P.O.