torstai 2. helmikuuta 2017

Rakennusprojekti; Hva 1600 jahdissa.

Husqvarna kiväärin rakennusprojektista kirjoitin jo aiemmin ja nyt kerron, kuinka kävi peurajahdissa. Kesäkauden ammuntaharjoittelun ja latauskokeilujen jälkeen alkoi vihdoin ja viimein myös jahtikausi. Kiväärin patruunavalintaa tehdessäni päädyin mahdollisten hirvien takia Norma Oryxin 10,1 gramman luotiin. Jahtikauden ainoan hirven ammuin kuitenkin eri kiväärillä ja kaliiperilla. Jahtitilanteita siunaantui ihan mukavasti myös Husqvarna 1600 kiväärilläni. Palataanpa siis jahtikauden alkuun.

ENSIMMÄINEN

Lokakuun puolivälissä päätin aloittaa jahtipäivän aamupassilla jahtitornista väijymällä. Aamupassin ilma oli utuinen ja vettä sateli hiljalleen. Muutaman tunnin tornissa istumisen jälkeen alkoi näkyvyys parantua ja ilma kirkastua. Peuroja oli riistapellon läheisyydessä riistakamerakuvien perusteella ainakin iltaisin ja öiseen aikaan, mutta peurojen liikkuminen aamulla oli vähäisempää. Juuri kun olin aikeissa lopettaa aamun jahdin, näin noin 200 metrin päässä sähkölinjan ja metsänreunassa liikettä. Kaivoin jo reppuun pakkaamani katselukiikarit esiin ja ryhdyin kiikaroimaan näkemääni liikettä kohti.

Kolme nuorta peurapukkia oli tulossa määrätietoisesti helpot kaurat mielessä kohti riistapeltoa ja ruokintapaikkaa. Peurat kuitenkin pysähtyivät noin sadan metrin päähän syömään sähkölinjan alta raivattua vesakkoa. Samalla, kun peurat ruokailivat hännät heiluen, ryhdyin tarkemmin kiikaroimaan, olisiko jokin peuroista sopiva kaadettavaksi. Kahdella peurapukilla oli "sakkosarvet". Kolmannella pukilla oli vain yksi tappisarvi, joten sen voisi poistaa joukosta ja poimia mahdollisesti eräksi.

Tappisarvipukki ruokaili kuitenkin sen verran huonosti kohti ampujaa, että oli odoteltava kunnes peura kääntäisi kyljen. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin peura muutti ruokailuasentoaan, helpottaen luodin lähettämistä kohteeseen. Tähtäsin oikean etulavan taakse keuhkoihin. Keuhkolaukauksesta peura juoksee vielä noin 50-100 metriä, jättäen jälkeen hyvän verivanan. Samalla tulee tehtyä "pisto", eikä veriä tarvitse laskea enää erikseen. Peuran kuolinjuoksusta saa myös hyvän jäljestysharjoituksen koiralle.

Puristin liipasimesta ja tarkkailin peuran reagointia osumasta. Peura loikkasi sähkölinjalta metsään kahden muun pukin ihmetellessä kaverin loikkaa metsän siimekseen. Rauhoitin tilanteen ja pakkasin rauhassa jahtivarusteeni reppuuni. Poistuin tornista autolle ja lähdin hakemaan koiraa ja peräkärryä. Palasin takaisin tapahtumapaikalle koiran kanssa ja aloitin peuran jäljestyksen. Peura löytyi koiran avustuksella noin 50 metrin päästä metsästä kuolleena. Osuma oli keuhkoissa siinä kohtaa peuran kylkeä, johon olin tähdännyt.
Hva 1600 ja valkohäntäpeura.

TOINEN

Jahtikaudella lumipeite saapui Etelä-Suomeen poikkeuksellisesti jo marraskuussa, helpottaen jahdissa onnistumista. Vuodenaikaan nähden paksu lumipeite aktivoi myös peurojen liikehdinnän ja ruokailun riistapellolle ja ruokintapaikoille. Lumen valaistessa maisemaa pystyi jahtiaikaa venyttämään myöhäisemmäksi. Tornissa iltapassissa istuessani leijaili taivaalta isoja lumihiutaleita. Pienestä paikallisesta lumisateesta huolimatta näkyvyys oli yllättävän hyvä.

Noin kello kuusi illalla saapui ruokintapaikalle naaraspeura vasan kanssa. Peurat ruokailivat rinnatusten, joten oli odoteltava vasan sijoittumista siten, ettei riistalaukauksesta olisi vaaraa emälle. Odottavan aika oli pitkä. Onneksi oli hyvää aikaa hakea ampuma-asento rauhassa, turhia ääniä päästelemättä. Yht`äkkiä metsästä hyppäsi riistapeltoon peurapukki säikäyttäen vasan emon vierestä metsän ja riistapellon reunaan. Tähtäsin vasan kylkeen ja puristin liipasimesta. Laukauksen kajahtaessa kaikki peurat katosivat riistapellolta metsään. En ollutkaan enää varma hyvästä osumasta.
Nopea tilanne ja hämärät olosuhteet saivat epävarmaksi.

Odottelin hetken tornissa ja pakkailin varovasti jahtivarusteet reppuun. Hetken päästä menin siihen kohtaan, jossa näin peuran vasan viimeisen kerran. Paikka oli täynnä sorkkariistan jälkiä, mutta verijälkiä en heti löytänyt. Muutaman metrin päästä riistapellosta metsään päästyäni huomasin veripisaran. Jätin verijäljen kohdalle merkiksi oranssin jahtipiponi ja lähdin hakemaan koiran mukaan jäljestykseen. Koirani lähti välittömästi pipon kohdalta vetämään kohti metsän siimestä. Peuran vasa löytyi tällä kertaa noin 40 metrin päästä lumihangesta kuolleena. Osuma oli vasemman kyljen puolelta sisään keuhkoihin. Luodin ulostulojälki oli raskaalla luodilla pieni.
Toinen
VÄÄRIN MARKKINOITU

Siirrytään hetkeksi kuluneesta jahtikaudesta noin 60 vuotta taaksepäin ja käydään hivenen läpi Husqvarnan 1600-mallien vastaanottoa sen aikaisilla asemarkkinoilla. Suomessa Oy K. Hjorth Ab mainosti Husqvarnaa 60-luvulla asetehtaan sukupolvien aikaisella osaamisella ja kokemuksella, sekä uuden 1606-mallin keveydellä. Yhdysvalloissa Husqvarnaa mainostettiin pääasiassa parannettuna tai edistyneenä Mauserina.

Husqvarnan mainostaminen parannettuna ja kestävämpänä Mauserina verrattuna muihin Mausereihin oli Yhdysvaltalaisen Tradewinds Inc:n markkinointia. Tradewinds Inc. toi maahan Husqvarnan kivääreitä ja lukkopiippuja. Lukkopiippuihin asiakas sai itse valita tai teetättää mieleisensä tukin. Kyseinen yritys toimi Husqvarnan maahantuojana Yhdysvalloissa 50- ja 60-luvulla ja hoiti Yhdysvalloissa Husqvarnan markkinoinnin.
60-luvun asekirjallisuutta ja -mainontaa
Tradewindsin Husqvarna-mainokset parannetusta Mauserista saivat silloiset asetoimittajat vertailemaan väitettyjä parannuksia Mauser m/98:n ja Husqvarnan uuden oman mallin kesken. Muun muassa 60-luvulla Bolt Action Rifles kirjan kirjoittaja Frank de Haas kommentoi kirjassaan väitettyjä parannuksia. Haas oli sitä mieltä, että pulttilukkoisista Mausereista m/98 oli paras. Haas ei halunnut verrata väitettyjä parannuksia Mauserin m/98 malliin, vaan halusi pikemminkin vertailla väitettyjä parannuksia Husqvarnan aiempiin kivääreihin, jotka perustuivat Mauserin m/94:ään ja m/96:een. Haas kritisoi mm. lukonpidätintä ja olisi toivonut lukonpidättimen olevan hivenen raskaammin valmistettu vrt. nykyinen pieni nasta. Jälleenlataajia ajatellen Haas kirjoitti lukon päädyssä olevasta ainoasta kaasureiästä ja olisi toivonut lukkokehykseen reiät purkaantuville kaasuille mahdollisen aserikon sattuessa.

Vääränlaisen markkinoinnin takia uudesta Husqvarnasta alettiin etsiä huononnuksia verrattuna aiempiin FN m/98 malleihin. Kaupallisesti parempi markkinointikeino olisi ollut mainostaa Husqvarnan uusia kivääreitä pelkästään kevennettyinä ja metsästyksellisesti parempina Mausereina. Tuolloin kuitenkin tehtiin metsästyksellisiä parannuksia Husqvarnan uusiin kivääreihin verrattuna aiemman mallin Husqvarna kivääreihin. Myös uusien kiväärien teräsmateriaalia ja sen lämpökäsittelyä valmistusprosessin yhteydessä kehuttiin hyväksi. Husqvarnan tehtaalla kiväärit koestettiin korkeapainepatruunoilla 30 % ylipaineella ennen lopputarkastusta ja koeammuntaa. Ruotsalaisten teräsmateriaali kelpasi myös suomalaisen aseteollisuuden valmistusmateriaaliksi.

LOPUKSI

Jahtikauden jälkeen on hyvä pohtia käytännön kokemuksia rakennusprojektistani. Olen samaa mieltä Frank De Haasin kanssa siitä, että lukonpidättimen koko on liian pieni ja käytössä lukonpidättimen nasta on epävarma toiminnaltaan. Pitkästä lukon rungosta johtuen lukon pitkä latausliike on hitaampaa tehdä kuin lyhyempilukkoisissa metsästyskivääreissä. Aiemmin radalla tehty havainto huonosta laukaisusta ei siltikään häirinnyt jahtitilanteissa. Sorkkariista on kuitenkin tähdättynä kooltaan suurempi kuin puolen moa:n kokoinen ampumatauluneliö. Muutenkaan sykettä nostattavissa jahtitilanteissa laukaisuun ei keskity välttämättä samalla tavalla kuin ampumaradalla.

Swarovskin tähtäinkiikari oli sorkkariistajahdissa valovoimaltaan kohtuullisen riittävä. Yhtenä lumisena iltana oli taivas sen verran musta, ettei tähtäinristikko ollut selkeä supikoiraa tähdätessä. Matkaa supikoiraan oli noin 80 metriä ja ammuin siitä ohi. Vastaavanlaisessa tilanteessa ammuin kuitenkin rusakon, johon oli helpompi tähdätä, kuin maassa ruokailevaan supikoiraan. Rusakon kellistin Barnesin 7,8 g:n ttsx kupariluodilla.

Hva ja rusakko
Mikäli Swarovskin tähtäinkiikarissa olisi säädettävä valopiste värillä, saattaisi tähtäin toimia hämärässä myös pienriistanpyynnissä ja pidemmille matkoille sorkkariistalle. Joka tapauksessa kevyt tähtäin riittävällä suurennoksella oli peurajahtiin hyvä valinta. Talleyn kevyet alumiinijalustat ja kevyt tähtäinkiikari kiväärissä kevensivät kivääriä mukavasti verrattuna normaaliin kivääripakettiin. Kevyen painonsa johdosta kivääri oli usein mukana myös hiivintämetsästyksessä ja koiran kanssa metsällä liikkuessa.

Loppupäätelmiä tehdessä täytyy myöntää, että jotkin kiväärin alkuperäiset tekniset ratkaisut saisivat olla paremmin toteutettuja. Esimerkiksi mainitsemani lukonpidättimen nasta. Ruotsissa asesepät ovat korvanneet alkuperäisen nastan Mauser-98 tyyppisellä isommalla lukonpidättimellä. Vanhoja kivääreitä tuunattaessa tulee hyväksyä jotkin vanhentuneet tekniset ratkaisut tai sitten pitää olla sen verran paksu lompakko, että pystyy korjaamaan vanhentuneet ratkaisut uusilla. Joka tapauksessa vanhojen metsästysaseiden tuunaaminen on mielekästä ja onnistuessaan saa jahtiin tarkkakäyntisen työvälineen, jolla on helppo ampua. Tämä kivääri tulee kulkemaan mukanani jahtireissuillani jatkossakin.

Teksti ja kuvat PO