maanantai 14. tammikuuta 2019

SELLIER & BELLOT eXergy Blue kupariluotipatruuna.

Sellier & Bellot on yksi Euroopan suurimmista patruunanvalmistajista. Tehdas on perustettu Habsburgien valtakauden aikana (Itävallan keisarikunta) vuonna 1825 ja se on alusta alkaen toiminut Tsekeissä. Tehdas on historiansa aikana valmistanut patruunoita sotilas- ja metsästyskäyttöön. Tänä päivänä Sellier & Bellot on osa brasilialaista CBC- yhtymää, johon kuuluvat Magtech ja saksalainen MEN. Suurin osa yhtymän tuotannosta on sotilas- ja viranomaispatruunoita. Sellier & Bellotin linjastolta valmistuu eniten 9 mm ja .223- kaliiperin patruunoita. Sotilas- ja viranomaispatruunat eivät kuitenkaan ole ainut tuoteryhmä tämän päivän tehtaan patruunavalikoimasta.

Tehdas valmistaa edelleen suuria määriä patruunoita myös metsästäjille ja urheiluampujille. Lyijyttömien metsästyspatruunoiden tarjonta kuluttajille jatkaa kasvua, niin haulikoilla kuin myös rihlatuilla aseilla metsästäville. Metsästäjä, joka on tottunut kupariluoteihin, saa käyttöönsä lisää uusia monoliittisia luotivaihtoehtoja.

Sellier & Bellot eXergy BLUE
Sain Sellier & Bellotin maahantuojalta Aseliike Markus Remekseltä patruunaesittelyä varten tehtaan uusimpia lyijyttömiä eXergy Blue .308 Winchester kupariluotipatruunoita. Tehdas mainostaa 308 ja 30-06 patruunoiden soveltuvan sekä pienelle että suurelle Eurooppalaiselle sorkkariistalle.

Patruunarasian luodin lentoratatiedot (klikkaa kuvat suuremmiksi)
Kahteen osaan jaettavassa pahvisessa patruunarasiassa on yhteensä 20 patruunaa. Rasiasta löytyy tietoa muun muassa luodin lentoradasta ja luodin osumakäyttäytymisestä.

2 x 10 patruunaa
Exergy Blue- patruunan ensimmäinen julkitulo oli IWA:n asemessuilla vuonna 2017. Exergy Blue on jatkumoa jo aiemmalle tehtaan lyijyvapaalle eXergy- metsästyspatruunalle. Ulkoisesti patruunat eroavat toisistaan eXergy Bluen luodin päässä olevasta sinisestä polymeerityyppisestä muovikärjestä. Sen sijaan eXergy-patruunassa on alumiinitappi luodin kärjessä. MEOPTA Ballistic Calculatorin avulla voi vertailla vanhemman eXergy- patruunan lentoratatietoja. BLUE- patruunaa ei tätä kirjoittaessa löydy vielä valikosta.

Vanhempaan eXergy- patruunaan verrattuna saman kaliiperin Blue- patruunoissa on veneperäinen kevyempi luoti ja vauhtia enemmän. Luodin pitäisi avautua hivenen nopeammin säilyttäen kuitenkin hyvän jäämäpainon. Blue- patruunoiden kehittämisessä on luodille haettu myös suorempaa lentorataa pidemmille etäisyyksille. Tehtaan mainoskuvien perusteella luoti avautuu riistaeläimessä useampaan sakaraan.

Vertasin Sellier Bellotin eXergy Blue- patruunan luotia Barnesin vastaavan painoiseen .30- kaliiperin Tipped tsx- kupariluotiin. Luotien ulkonäkö muistuttaa hivenen toisiaan. Blue- luodin muovikärki on väriltään vaalean sininen ja Barnesissa tummemman sininen. Barnesin luodin veneperän viistoleikkaus on hivenen jyrkempi kuin S&B:n luodissa. Barnesin luodin urat lähtevät ylempää. Urat ovat kapeampia ja luodissa on yksi ura enemmän kuin S&B:n luodissa.

eXergy BLUE- patruuna purettuna.
Sellier & Bellot valmistaa eXergy Blue- patruunoita kaliipereissa;  300 AAC BLACKOUT, .308 WIN, .30-06 SPRINGFIELD JA 300 WINMAG. Exergy Bluen 308 ja 30-06 kaliipereissa on sama 10,7 gramman (165 gr) painoinen luoti. Tehdastietojen mukaan lähtönopeutta 308 patruunalla on piipunsuusta mitattuna 829 m/s ja 30-06 kaliiperissa 849 m/s. Energiamäärä on 308:lla 3675J ja 30-06:lla 3853J.

Sellior & Bellot eXergy Blue 308 Win.
Kohdistin ampumaradalla 100 metrin matkalle Sakon 308 kiväärini ja Meopta Meostar r1 3-12x56 RGD kiikaritähtäimen esittelyn patruunoilla. Kiväärin nokassa oli AseUtran SL5i äänenvaimennin. Pakkasta oli -6 astetta. Kiväärini oli aiemmin kohdistettu itselataamilleni Barnesin Tipped tsx 165 grainin kupariluotipatruunoille. Tähtäimen asetuksia ei tarvinnut muuttaa, sillä S&B:n eXergy Blue- patruunat osuivat lähes samaan kohtaan, vain noin sentin ylemmäs. Kolmen laukauksen kasat olivat sen verran hyviä, että päätin käydä seuraavana päivänä ostamassa samoja patruunoita .30-06 kaliiperin kivääriini.

Sellior & Bellot eXergy BLUE patruunoiden kohdistus 100 m.
Seuraavana ratapäivänä marssin ampumaradalle Sakon 30-06 kaliiperin kiväärin ja Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD tähtäimen kanssa. Kiväärin nokassa oli sama AseUtran SL5i äänenvaimennin. Koeammunnat suoritin samalla tavalla kuin aiemmalla kerralla ampumatukien päältä. Lämpötila oli nolla astetta. Ensimmäinen laukaus meni muutaman sentin verran ylös maalitaulusta. Siirsin Meopta- kiikaritähtäimen säätöä kahdella napsulla, jonka jälkeen ammuin pari kolmen laukauksen sarjaa. Sarjojen jälkeen kivääri oli mielestäni peurajahtia varten kohdistettu. Sellier & Bellotin 30-06 patruunat kävivät tarkasti 100 metrillä.

Sellior & Bellot eXergy Blue .30-06 Springfield
Kokokuparisten metsästysluotien käytössä tulee muistaa, etteivät ne avaudu samalla lailla hirvieläimessä, kuin esimerkiksi nopeasti avautuvat pehmeäkärkiset lyijyluodit. Patruunat sain esittelyä varten tammikuun alussa, jolloin oli jo sen verran pakkasta, etten saanut mitattua luotettavasti luodinnopeusmittarilla patruunoiden lähtönopeuksia. Pakkaskelien takia en tehnyt myöskään maaliballistiikkatestejä esimerkiksi märkiin sanomalehtiin. Tällä kertaa riitti pelkkä ampumaradalla tehty kiväärin kohdistaminen esittelyn patruunoilla.

Sorkkariistan vahtimismetsästyksen lomassa on mahdollisuus ampua ruokinnoilla käyviä supikoiria ja rusakoita. Patruunat osoittautuivat tarkoiksi myös pienemmälle riistalle. Onnistuin ampumaan 30-06 patruunoilla kaksi rusakkoa saman illan aikana ennen patruunaesittelyn julkaisua. Luodin ulostuloreikä rusakossa on reilun kokoinen. Parhaiden lihojen säästämiseksi kannattaa tähdätä istuvan rusakon yläosaan.

eXergy BLUE 30-06 ja rusakot.
Patruunat osoittautuivat sen verran tarkoiksi tehdaspatruunoiksi, ettei tälle kaudelle tarvitse enää itse ryhtyä lataamaan jahtipatruunoita. Talven jahdit meneekin Sellier & Bellotin eXergy Blue- patruunoilla. Jahtivälineet ovat nyt kunnossa - jahdissa onnistuminen riippuu ampujasta.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Maahantuoja; Aseliike Markus Remes
Lähteet; Sellier & Bellot


sunnuntai 6. tammikuuta 2019

SAKO L61R .338 Win. Mag. osa 2/2.



Syksyn hirvijahti alkaa.
JAHDISSA

Kuin varkain ilmestyi jahtitornin vasemmalle puolelle kaksi uroshirveä. Etäisyys hirviin oli noin 80 metriä. Hirvet suuntasivat määrätietoisesti kohti edessä olevaa kaalipeltoa. Katselukiikareilla seurailin hirvien ruokailua. Hirvillä oli selvästi nälkä. Yleensä hirvet saapuvat peltoon siinä vaiheessa kun on jo melkein pimeää, mutta nämä herrat tulivat hivenen aiemmin, vielä valoisan aikaan. Sarvisäännön takia 6-9 piikkiset hirvet olivat tuolloin riistanhoitoyhdistyksen toivomuksesta rauhoitettuja. Toisella hirvistä oli seitsemän piikkiä ja pienemmällä hirvellä oli sarvissaan viisi piikkiä. Se koitui pienemmän hirven kohtaloksi. Mittasin hirveen matkaksi laseretäisyysmittarilla 142 metriä. Tuolloin en ollut vielä ehtinyt tehdä koeammuntoja eri metsästysluodeille, joten tyydyin kiväärin mukana tulleisiin vanhoihin Sako Hammerhead 16,2 gramman patruunoihin. Patruunat olin kuitenkin aiemmin koeampunut asetta kohdistettaessa ja tiesin aseen käyvän tarkasti ko. patruunoilla.

Vanhan Hammerhead-luodin maaliballistiikassa oli sen sijaan toivomisen varaa. Oli kuitenkin valoisaa ja näin hirven asennon hyvin. Nyt odottelin vain, että hirven kylki on selvästi näkyvissä hyvää keuhkolaukausta varten. Jonkin ajan kuluttua hirven kylki oli täydellisesti asettunut ampujan suuntaan. Puristin liipaisimesta ja lähetin luodin matkaan. Molemmat hirvet näyttivät hölmistyneen laukauksen äänestä ja lähestyivät kohti jahtitorniani korvat höröllä. Olin ihmeissäni ja luulin ampuneeni ohi. En ollut kuullut edes osumaääntä. Tein uuden latausliikkeen ja nyt isompi hirvistä lähti laukkaan tulojälkiään kohti. Pienempi hirvistä sen sijaan alkoi huojua. Huojunnan perusteella totesin osuneeni hirveen, enkä ampunut enää toista laukausta. Hirvi rojahti pellolle. Isompi hirvistä yritti murahdellen kutsua kaveriaan mukaan metsänsiimekseen. Turhaan. Kiltaveli ei enää pellolta noussut muuten kuin traktorin kyydissä. Hammerhead-luoti löytyi kyljen toiselta puolelta nahan alta. Luoti oli pysynyt suhteellisen hyvin kasassa.

Pienempi peltohirvi nurin.
Jahtikaudelle 2018 olin löytänyt kivääriin erittäin hyvin käyvän metsästyspatruunan lataamalla patruunan itse. Itseladatusta patruunasta lisää täällä. Olin jälleen samassa jahtitornissa kaalipellon laidalla kuin aina ennenkin hirviä odotellessa. Yksi iso uroshirvi tulikin jo valoisan aikaan noin 240 metrin päähän ruokailemaan. Hirven rintamasuunta oli suoraan kohti. Kylkiä ei näkynyt. Hirveä kiikaroidessa laskin sarven piikkien määräksi vähintään kuusi piikkiä. Alueella piti olla myös muutama neljäpiikkistä ja yksi tappisarvi. Päätin odotella muita saapuvaksi. Naarashirvistä eikä vasoista ollut havaintoja enää moneen kuukauteen.
Kuulostelua ruokailun lomassa.
Peuroja alkoi ilmaantua kaalipellolle runsain mitoin. Välillä osa peuroista sai sätkyn kuljettuaan metsästäjien välistä. Ihmishaju aiheutti pakoreaktion, joka kuitenkin loppui hetken päästä kaalin huumaavan tuoksun johdosta. Peurat ruokailivat ja nuorimmat peurat aina välillä ääntelivät emänsä perään tai muuten vain tyytyväisyyttään. Ilta lähestyi ja valon määrä väheni. Edelleen pellolla oli vain yksi uroshirvi. Kun alkoi olla jo todella hämärää, niin havaitsin kaalipellolla toisen uroshirven hahmon. Vielä ei ollut kuitenkaan liian pimeää ja eläimen asennon pystyi erottamaan selvästi. 

Jahtiaika alkoi lähestyä loppua edelleen pimenevän illan ansiosta. Vielä nopea kommunikointi naapuripassin kanssa. Naapuri ei pystynyt enää ampumaan hirveä. Kytkin kiikaritähtäimen punapisteen päälle ja asetin pisteen hirven kylkeen. Etäisyyden arvioin noin 180 metriksi. Liipasimen puristus ja kuulin selvän osumaäänen. Hirvi otti muutaman askeleen ja kaatui kaalipeltoon. Seuraavaksi kuului hiljaisessa pellossa enää hirven viimeinen henkäisy. Jahti oli illan osalta päättynyt ja alkoi työläisin vaihe. Hirven luokse päästyäni havaitsin hirven nelipiikkiseksi uroshirveksi. Hirven teurastuspaino oli 212 kiloa. Barnesin kupariluoti oli lävistänyt hirven, eikä luotia saanut talteen.

Sako L61R 338 WinMag ja kaadettu uroshirvi.
Seuraavana viikonloppuna hirvijahti jatkui samassa tornissa saman kaalipellon äärellä. Nyt oli tarkoituksena vahtia mahdollista vasaa. Uroshirviä saapui kaalipeltoon kaksin kappalein. Hirvet kunnioittivat toistensa ruokarauhaa ja pysyivät toisistaan riittävän etäällä. Varsinkin pienempi neljäpiikkinen uroshirvi näytti ymmärtävän oman rajallisuuden isomman rinnalla. Oli parempi keskittyä kaalin syöntiin kuin härnätä isompiaan.

Olin jo varma, ettei peltoon ilmesty vasoja ja aloin suunnitella kotia lähtöä. Metsästä kuitenkin kuului oksien rasahtelua ja uroshirvet nostivat välillä päitään korvat höröllä kuullostellen samaan suuntaan. Joku oli vielä tulossa. Hetken päästä pellolle ilmaantui kahden hirven hahmot. Isompi ja selvästi pienempi. Jahtikaveri viestitti mahdollisesta vasasta. Kaveri oli lähempänä varustautuneena tehokkaammilla katselukiikareilla. Ampumaan hän ei kuitenkaan enää kyennyt.

Seurasin hetken aikaa hirvien touhua kaalipellolla. Isompi peltoon tulleista hirvistä aloitti ruokailun välittömästi. Pienempi sen sijaan hyppi ja ynähteli pellolla. Pienemmän oli pakko olla vasa. Kytkin tähtäinkiikarin punapisteen päälle ja siirsin pisteen vasan kylkeen. Liipasimesta puristus ja laukaus suuliekin valaisemana kajahti hämärässä illassa. Heti laukauksen jälkeen alkoi kuulua kovaa ryskettä hirvien laukatessa metsään. Emähirvi kutsui murahdellen vasaansa metsän suojaan.

Kaveri oli nähnyt vasan kaatuneen pellon ja metsän väliseen ojaan. Paikalle päästyämme vasa ei ollutkaan ojassa, vaan vasa löytyi muutaman metrin päästä ojan takaa. Osuma oli ollut lavan takana keuhkoilla ja ulostulo vastapuolelta keuhkon takaa. Vasa oli lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna jo iso kooltaan. Teurastuspaino oli 89 kg.
Urosvasa ja Sako L61R .338 Win.Mag.
Kun hirviluvat oli käytetty oman seuran osalta, auttoi seuramme yhteislupa-alueen muita seuroja hirven pyynnissä. Naapuriseurasta tuli pyyntö voisimmeko ampua heille yhden aikuisen hirven, koska heillä oli vaikeuksia hirvenpyynnissä. Seuramme vahti torneissa hirviä kolmena iltana ja kolmas kerta toden sanoo.

Olin tullut jahtitorniin jo hyvissä ajoin. Joskus hirvet saattavat olla jo pellossa kun metsästäjä yrittää torniin. Tuolloin torniin meno pääsääntöisesti päättyy epäonnistuneeseen yritykseen. Pääsin kuitenkin torniin ennen kuin hirvet olivat pellossa. Muutaman tunnin istumisen jälkeen kuului edessä olevasta metsästä rasahtelua. Peltoalue on metsien ja kallion ympäröimä, joten äänet hivenen kiertävät, eikä oikeasta äänensuunnasta ole aina varmuutta. Havaitsin puurivin takana hakkuuaukealla liikettä. Hirven liikkuessa valkoiset jalat näkyivät tummaa taustaa vasten. Välillä hirvi pysähtyi kuulostelemaan ennen uusia askeleita. Hirvi katosi näköpiiristä. Muutamien minuuttien kuluttua hirvi ilmestyi pellon reunaan. Mittasin laseretäisyysmittarilla etäisyyden hirveen. Mittari antoi lukemaksi 230 metriä. Hirvi seisoi rintamasuunta kohti tornia. Täytyi vain odotella rauhassa hirven lähemmäksi tuloa.

Hirvi aloitti laiduntamisen ja siirtyi pellolla pari askelmaa lähemmäksi tornia aina muutaman pellolta löydetyn suupalan jälkeen. Jonkin ajan kuluttua mittasin hirven etäisyydeksi 218 metriä. Hirvi ei edelleenkään ollut hyvässä asennossa ampujaan nähden. Lisäksi huomasin pulssini nousevan siten, että se alkoi häiritä jo tulevaa ampumasuoritusta. Metsästystilanne alkoi jännittämään toden teolla. Ihmettelin kehoni toimintaa ja aloin keskittyä paremmin hengitykseeni. Naapuriseuralle hirven ampuminen nosti näköjään enemmän sykettä kuin omalle seuralle ampuminen. Oli siis suorituspaineita.

Pidin lyhyen tauon tähystämisessä ja kasasin itseni uudelleen. Syke laski ja hirvi lähestyi jälleen jahtitornia. Nyt mitattu ampumaetäisyys oli 208 metriä. Kyseessä näytti olevan yksinäinen naarashirvi. Muutaman askeleen jälkeen hirvi pysähtyi ja suuntasi korvat lähimpään taloon. Ampumaetäisyys oli noin 205 metriä. Päätin laukaista kiväärin, ennen kuin hirvi kääntyisi ja palaisi tulosuuntaansa vain peräpää näkyvissä. Laukausääni rikkoi jälleen kerran pellon hiljaisuuden. Hirvi suuntasi laukauksen jälkeen rivakasti metsän suuntaan. Hirvi pysähtyi kuitenkin hetkeksi pellon ja metsän rajalle, jonka jälkeen loikkasi jo pimenevään metsään. Metsästä kuului katkeilevien risujen ääniä ja kova rasahdus. Rasahduksen jälkeen kuului muutama koriseva hengitysääni päättyen hiljaisuuteen.

Pakkasin tavarat reppuun ja ilmoitin kaverille hirven ampumisesta. Lähdin kotia kohti koiran hakuun. Halusin pelata varman päälle. Olen kerran epäonnistunut hirvijahdissa, kun olen ollut varma kaatotilanteesta. Kaatopaikalle päästyäni hirvenvasa pomppasi edestäni ylös ja juoksi karkuun. En ehtinyt tehdä suolistuspuukko kädessäni muuta kuin hölmistyneenä seurata pakenevaa vasaa katseellani. Varsinkin kun kiväärini oli 100 metrin päässä ampumapaikalla repun vieressä. Onneksi koiramies ehti ampua haavakkovasan viereiselle tielle. Sama virhe varmasta kaadosta ei ole enää toistunut kyseisen tapahtuman jälkeen. Tilanne sai nyt samalla rauhoittua sillä välin, kun olin hakemassa koiraa jäljestystä varten.

Peltoon päästyämme aloitin koiran kanssa hirven jäljestyksen. Oli jo täysin pimeää. Otsalampun valossa näkyi hirvien ja peurojen jälkiä pitkin pellon reunaa. Yritin etsiä katseellani kohtaa, josta hirvi näkyi viimeisen kerran. Koira ehti kuitenkin ennen isäntää ja lähti kuono maata viistäen metsään. Kymmenen metrin jälkeen koira kääntyi jyrkästi oikealle. Olin hivenen hämmentynyt, koska mielestäni hirven äänet kuuluivat päinvastaisesta suunnasta. Olen ollut ennenkin väärässä ja koira oikeassa, joten nyt mentiin sinne mihin koiran kuono osoitti. Ei tarvinnut edetä kuin 20 metriä, niin hirvi löytyi hengettömänä metsästä. Barnesin kupariluoti oli lävistänyt viistosti hirven keuhkot. Luoti oli tullut ulos reilusti keuhkojen takaa. Onneksi suolisto ei ollut kuitenkaan  rikkoontunut.

Jäljestys on päättynyt.
LOPUKSI

Sakon vanhemman mallin kiväärit ovat edelleen toimivia työjuhtia. Tarkkoja ja laadukkaasti valmistettuja metsästyskivääreitä. Vanhempien Sako-kivääreiden tukin ergonomia ja esteettisyys ovat allekirjoittaneelle mieluisia. Tämän päivän Sako-kiväärit ja aiempi malli 75 ovat kuitenkin käytännöllisempiä esimerkiksi lukkolaitteen ja aseen huoltamisen osalta. Kyseessä kuitenkin vain pieniä teknisiä eroja, joilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä metsästyksessä.

Lukkolaite on toiminut moitteetta. Patruunan syöttämisessä ja ammutun hylsyn poistamisessa ei ole ollut ongelmia. Kiväärin pitkä latauspituus voisi olla yksi miinus, mutta vahtimismetsästyksesssä magnum-kaliiperisella suurriistakiväärillä sillä ei ole suurta merkitystä. Kiinteän lippaan huono puoli on patruunoiden poistaminen. Irtolipas on helpompi ja mukavampi. Kiinteää lipasta ei voi kuitenkaan kadottaa, eikä lipas putoa vauhdikkaassa metsästystilanteessa.

Kiinteällä lippaalla varustettu suurriistakivääri on ammuttaessa magnum-kaliipereissa luotettavin vaihtoehto. Kerran olen saanut patruunoita poistaessa lippaan jousen ja patruunasillan irtoamaan avonaisesta lippaankannesta ja putoamaan jahtitornin lattialle. Onneksi metsästys oli jo loppunut, eikä kolinasta ollut haittaa.

Vaikka kyseessä on magnum-kaliiperi, niin siitä huolimatta 338 Winchester Magnumin rekyyli on vaimentimella varustetulla kiväärillä mieto. Vaimennettuna Sakon L61R- kiväärillä on mukava ampua istualtaan tai makuulta ilman rekyylipelkoa. Ampuminen on miellyttävää ja tarkkaan laukaukseen on helppo keskittyä. Raskas äänenvaimennin lisää hivenen aseen etupainoisuutta.

Tärkein asia tässä kiväärissä on kiväärin erinomainen tarkkuus ja luotettava toiminta ampumatilanteissa. Vaikka kiväärin hyvä tarkkuus, kaliiperin hyvä ulko- ja maaliballistiikka, sekä valovoimainen tähtäinkiikari mahdollistavat hämärässä pidemmät ampumamatkat, niin siitä huolimatta pidemmille etäisyyksille ammuttaessa virheen mahdollisuudet kasvavat. Melkein kymmenen vuotta vanhan kiikaritähtäimeni punapiste peittää ( 3 cm / 100 m ) kauempana olevan maalin reilummin ja pienikin virhe laukaisussa lisää ohilaukauksen riskiä. Tämä tulee huomioida varsinkin ammuttaessa hirveä pienempää riistaa.

Käytettyjä vanhempia Sako-kivääreitä löytää hyvin aseliikkeistä, jotka ovat perehtyneitä käytettyjen aseiden myyntiin. Myös yksityiseltä myyjältä saattaa saada edullisesti hyväkuntoisen käytetyn kiväärin. Käytetyn kiväärin ostamisessa tulee olla kuitenkin huolellinen. Kivääriä on saatettu viritellä tai asetta on huollettu väärin - käyntiä huonontavasti. Parasta olisi jos asetta pääsee kokeilemaan ennen ostopäätöstä. Käytetyn kivääriin myyjällä saattaa olla väärä käsitys aseen oikeasta arvosta ja hinnat ovatkin monesti ylihinnoiteltuja. Metsästäjällä on kuitenkin valinnanvaraa. Aseliikkeistä saa edullisesti uusia kivääreitä mm; Cz, Remington ja vanhemmat Tikka T3- mallit, joita tätä kirjoittaessa löytyy vielä aseliikkeiden hyllyiltä poistohintaan.

Jos löydät edullisen käytetyn kiväärin, jää rahaa enemmän optiikkaan.
Päädyttyäni kuitenkin edulliseen käytettyyn kiväärin jää rahaa enemmän laadukkaan tähtäinkiikarin hankintaan. Laadukkaissa ja tämän päivän tähtäinkiikareissa on paremmat tähtäinristikot ja valoyksiköt. Uusikin kallis kivääri jää helposti käyttämättömänä asekaappiin, mikäli tähtäinkiikari on riittämätön. Yksi hyvä puoli on käytetyn magnum-kaliiperisen kiväärin ostamisessa - korkeamman patruunahinnan takia ne ovat yleensä vähän ammuttuja.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.