tiistai 26. heinäkuuta 2016

RAKENNUSPROJEKTI 4/5: Hva 1600 piippu

Aiemmin ase-esittelyssä https://nordicguns.blogspot.fi/2016/07/husqvarna-1600-standard.html  mainitsemani epäilykset Husqvarnan kiväärin piipun osalta osoittautuivat osittain todeksi. Alkuperäisen piipun tarkkuus olisi kyllä riittänyt hirvelle ja peuralle. Usean peräkkäisen laukauksen jälkeen oli kuitenkin havaittavissa osumien vaeltamista, eikä kiväärin osumatarkkuus ollut mielestäni riittävää raskaammilla luodeilla. Itseladattujen patruunoiden testaaminen meni hankalaksi.

Nyt jouduin tekemään valintoja uuden tulevan piipun suhteen. Vaihtoehtoina olisi ulkomaalaisen valmispiippuaihion asennuttaminen tai sitten kokonaan uusi, asesepän käsityönä tehty piippu. Päädyin kotimaiseen käsityönä tehtyyn piippuun. Piipun tekijäksi valikoitui Arto Peurala.

Arto Peurala Peuralan Asepajasta valmistaa piiput lastuamalla. Peurala valmistaa piippunsa Ovakon teräksestä. Piippuaihio kiinnitetään kanuunaporaan läpireiän poraamista varten, jonka jälkeen piippu kalvetaan. Kalvauksen jälkeen suoritetaan rihlaus. Rihlat piippuun työstetään lastuamalla. Lopuksi piippu viimeistellään lyijytappikolvauksella. Työvaiheiden jälkeen piippu sorvataan asiakkaan haluamiin mittoihin ja piippuun valmistetaan kierre lukkokehykseen kiinnittämistä varten, sekä mahdollinen kierre piipunpäähän äänenvaimenninta varten.

Reilun kolmen kuukauden odottelun jälkeen Peurala ilmoitti piipun olevan valmis. Piippu on lukkokehyksestä piipun päähän 54,5 cm:n pituinen kahdeksan ja puolen tuuman rihlannousulla. Piipussa on kuusi oikeakätistä rihlaa. Piipun päähän asennettiin 14x1 vaimenninkierteet. Piipun paksuus vaimenninkierteiden kohdalta on 16 mm. Uudessa piipussa ei ole avotähtäimiä.


Vaimenninkierteet 14x1

6,5x55 SE

Peurala suositteli muutaman laukauksen jälkeen piipun huolellista puhdistamista. Tämän jälkeen kiväärillä tulisi ampua ilman suurempia puhdistamisia useita laukauksia. Ammuntojen jälkeen piipun puhdistaminen esim. Boresnakella ja laadukkaalla aseöljyllä olisi riittävää. Pituutta ja painoa tuli nyt kivääriin hivenen lisää. Piipun pituudeksi olimme sopineet tasan 54 cm. Sepän lisäyksenä piippuun tuli 0,5 senttimetriä lisää.


Uusi piippu

Radalla

Ensimmäisenä ratapäivänä menin ampumaradalle tehdaspatruunoiden kanssa. Koeammunnat suoritin 100 metrin ampumaradalla käyttäen Protektor Modelin ampumatukia. Kohdistin kiväärin Norman Jaktmatch kokovaippapatruunoilla, joiden luodin paino on 7,8 g ja lähtönopeus tehtaan mukaan piipunsuusta mitattuna 820 m/s. Kolmen laukauksen kasa oli kohdistamisen jälkeen 34 mm. Kokeilin seuraavaksi Norman Oryx patruunoita, joissa luodin paino on 10,1 grammaa. Lähtönopeus tehtaan mukaan piipunsuusta mitattuna on 780 m/s. Paras kolmen laukauksen kasa oli 14 mm. 
Tulos raskaammilla luodeilla näytti nyt paljon paremmalta verrattuna aiempaan vanhaan piippuun. Silmää miellytti myös osumien pysyminen ampumataulun neliön sisällä Jaktmatcheilla, sekä raskaammilla Oryxeilla. Näiden patruunoiden luodit osuisivat samaan kohtaan yhdellä kohdistuksella. Kokeilin myös kivääriprojektini alussa testaamiani Sellier & Bellotin Match tehdaspatruunoita. Paras kolmen laukauksen kasa oli 16 mm ja viiden laukauksen kasa 28 mm.
Toisena ratapäivänä ammuin myös itselataamiani patruunoita. Parhaan kolmen laukauksen kasan (yhdeksän milliä) sain Lapuan FMJBT 9,3 gramman luodeilla. Barnesin ttsx 7,8 gramman (120gr) kupariluodeilla sain 11 mm:n kasaa ja Accubondin 9,1 gramman luodeilla sain kolmen laukauksen kasaksi 13 mm. Itselataamani Norman Oryx toimi hivenen paremmin verrattuna tehdaspatruunoihin. Itseladatuissa Norma Oryx patruunoissa kolmen laukauksen kasaksi sain 12 mm.


6,5 mm luotivalikoimaa
Nyt lataussarjojen testaaminen oli mukavaa ilman vanhan piipun lämpenemisestä johtuvaa osumien vaeltamista. Kolmen laukauksen kasat itseladatuilla luodeilla pysyivät 9-19 mm välillä. Ainoa asia, mikä jäi ratakäynneistä vaivaamaan, oli laukaisu. Kunnon laukaisukoneistolla vähentyisivät virhelaukaisut ja ampumasuorituksesta tulisi vieläkin tasaisempaa. 


Alkuperäinen laukaisukoneisto



Seuraavassa 5/5 osiossa käyn läpi projektin keston ja hinnan.


Teksti ja kuvat; PO




keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

RAKENNUSPROJEKTI 3/5: Hva 1600 jalustat, optiikka ja laukaisu

Kiväärin tukin jälkeen oli vuorossa jalustojen valinta tähtäinkiikaria varten. Koska tarkoitukseni oli pyrkiä pitämään kiväärin paino normaalin kivääripaketin painoa vastaavana tai mielummin kevyempänä, päätin asentaa kivääriin kevyet alumiiniset jalustat. 

Olin aiemmin nähnyt Dakota Armsin luksuskivääreissä yhdysvaltalaisen Talley-tehtaan teräksisiä jalustoja. Kyseinen tehdas valmisti myös kevyitä yksiosaisia alumiinisia tähtäinkiikarijalustoja. Jalustoille en löytänyt suomalaista maahantuojaa, joten tilasin ne suoraan Yhdysvalloista. 
Tähtäinoptiikaksi valitsin siron, kevyen ja yksinkertaisen Swarovskin Z3 tähtäinkiikarin tuuman runkoputkella, jonka suurennosalue on 4-12x50. Swarovskin tähtäinkiikarilla on painoa 410g. Tähtäinkiikari on varustettu 4A ristikolla ja se on kasattu Yhdysvalloissa. Myös ristikko tähtäinkiikarissa on pohjois-amerikkalaiseen makuun toisella kuvatasolla. Ristikon koko pysyy eri suurennoksilla samansuuruisena. Vaikka en varsinaisesti suunnitellut kivääriä hämäräjahtiin, niin siitä huolimatta tähtäinkiikarilla pärjää hirvi- ja peurajahdissa hämärän aikaan vallan hyvin.

Kevyt ja riittävän suurella suurennoksella oleva tähtäinkiikari sopi hyvin alumiinisiin Talleyn jalustoihin. Ennen kiikaritähtäimen asentamista liimasin jalustat kiväärin lukkokehykseen epoksiliimalla ja linjahioin jalustat sekä renkaat Wheelerin asennussarjaa apuna käyttäen.
Talley & Swarovski

Swarovskin suurennosalue 4-12

Seuraavaksi säädin laukauksen kevyemmäksi. Kiväärin alkuperäinen laukaisu oli kaukana siitä, mihin olin omissa kivääreissäni tottunut. Laukaisuvastuksen säädön teki asemestari Kari Laurila. Laukaisun säätäminen ei onnistunut ensimmäisellä yrityksellä. Laurila joutui hivenen avartamaan tukkia sisältäpäin laukaisukoneiston kohdalta. Näin tehtynä kiväärin varmistin toimi, kuten se oli suunniteltukin. Kiväärin laukaisuvastus on nyt noin 1000g. Laukaisu voisi olla vieläkin parempi, mutta kelpaa kuitenkin näin alkuun.
Alumiinisen makasiinin pohjalevyn muutamat naarmut korjasin Birchwood Caseyn paikkauskynällä. Lopputulos ei ole täydellinen. Jossain vaiheessa joudun ehkä hiomaan makasiinin pohjan ja lähettämään sen esimerkiksi Helsingin Alumiinikilpeen anodisointia varten. Toisena vaihtoehtona voisi olla pohjalevyn jauhemaalaaminen.
Lopputulos

Seuraavassa 4/5 osiossa päivitetään terästä.

Teksti ja kuvat PO




lauantai 16. heinäkuuta 2016

RAKENNUSPROJEKTI 2/5: Hva 1600 pistoolikahvan päätypala ja monogrammi

Päätin teettää tukkiin yhden esteettisen lisämausteen. Kiväärin pistoolikahvaan asennuttaisin omalla monogrammilla kaiverretun metallisen päätypalan (grip cap). Tätä minulle ehdotti päätypalan asentaja T:mi Promaakari Kari Kock. 
Promaakari viilasi ensin muotoon pistoolikahvan päätypalan rungon, jonka jälkeen runkoon kiinnitettävä päätypala lähetettiin kaiverrettavaksi helsinkiläiseen Atelier Eklöfiin. Ennen monogrammikaiverrusta kaivertaja lähetti sähköpostitse erillaisia monogrammi- ja kirjasinmalleja, joista valitsin mieleisen. 
Kaiverruksen jälkeen Promaakari sinisti rungon ja päätypalan, sekä asensi sinistetyt osat paikoilleen. Lisäksi Promaakari valmisti canvaksesta ja nahasta kivääriini safarityyppisen asehihnan.
Grip cap ja monogrammi




Grip cap sivulta



Teksti ja kuvat PO 


torstai 14. heinäkuuta 2016

KIRJAESITTELYSSÄ; CHECKERING & CARVING OF GUNSTOCKS

Checkering & Carving of Gunstocks on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1952. Kirjan on kirjoittanut Monty Kennedy ja kustannustoimittajana toimi Thomas G. Samworth. Kirja on painettu ja sidottu Yhdysvalloissa. Kirjan kuvitus on mustavalkoinen. Kirjassa on yksityiskohtaiset opetus- ja mallipiirrokset sekä valokuvia. Kirjan sivumäärä on 336 sivua. Lisäksi kirjan lopussa on tyhjiä sivuja muistiinpanoja ja omia kuvioita varten.




Kirjasta löytyy mm. valmiita kuvioita käytettäväksi, neuvoja tarvittavista työvälineistä, yksityiskohtaiset ohjeet ja tekniikat. Sivuilta löytyy yhdysvaltalaisten asepuuseppien työskentelytapoja ja mallitöitä kuvien kera.

ISBN 978-0-8117-0630-8

Teksti ja kuva PO

RAKENNUSPROJEKTI 1/5: Hva 1600 tukki

Rakennusprojektini ensimmäinen muutoskohde oli kiväärin alkuperäinen tukki. Joko asepuusepän tekemänä perän pudotuksen korjaaminen ja kiväärin petaaminen tai kokonaan uusi tukki. Päädyin ajatukseen uudesta tukista. 
Yhtenä vaihtoehtona olisi tilata valmis aihio. Ensin tiedustelin aihion tilaamista Ruotsista. Otin yhteyttä ruotsalaiseen tukin valmistajaan Johnny Bobergiin, mutta Johnny ilmoitti myyneensä koneet ja siirtyneen viettämään eläkepäiviä. Koska Husqvarnan 1600 malliin ei saa omaa edullista tarviketukkia, vaan tukki tulisi modifioida esim. Mauser m/98 tukista, niin tukille kertyisi joka tapauksessa hintaa sen verran, että päädyin ammattilaisen tekemään mittatukkiin.
Tein soittokierroksen suomalaisille asetukinvalmistajille. Muutaman valmistajan kanssa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen tukin tekijäksi päätyi aseseppä Jukka Immonen Asekorjaamo Kuhmosta. Jukka Immonen antoi tukille kahden vuoden takuun.
Saatuani uuden kivääritukin Kuhmosta huomasin tukin ulkonäön erilaiseksi verrattuna lähettämääni kuvaan ja yksityiskohtaiseen saatekirjelmään toivotunlaisesta tukista. Tukki oli kuitenkin tehty todella hyvin mitoilleni. Tukkiin oli tehty sovitusti petaus ja asennettu uusi rekyylinvastinpultti. Jouduin kuitenkin teetättämään tukkiin alunperin toivomani yksityiskohdat asepuuseppä Asko Valosella Jokelassa. 


Petaus

Rekyylinvastin

Etutukin karhennukset

Kiväärin tukista poistettiin ruskea perälevy. Kivääriin asennettiin punainen Sakon Classic mallin perälevy. Poistatin myös valkoiset välilevyt pistoolikahvan ja perälevyn päädyistä. Myös tukin ja rautojen yhtymäkohtia avarrettiin hivenen lisää.


Pistoolikahvan karhennukset 

Pistoolikahvan karhennukset


Poskipakka ja perälevy

Lopuksi käsittelin tukin Birchwood Caseyn Tru-Oil tukkihoitosarjalla. Tru-Oil jättää tukin pintaan kestävän ja kiiltävän lakkamaisen pinnan (valokuvat otettu vuosi Tru-Oil käsittelyn jälkeen). 


Birchwood Casey

Seuraavaksi lähetin tukin Promaakarille. Siitä tarkemmin seuraavassa aseprojekti 2/5 osiossa.
Teksti ja kuvat PO

maanantai 11. heinäkuuta 2016

HUSQVARNA 1600 STANDARD

    
Olin jo jonkin aikaa suunnitellut hankkivani kevyemmän metsästyskiväärin miedolla rekyylillä hirvi- ja peurajahtiin. Löysin suunnitelmieni kaltaisen kiväärin espoolaisen aseliikkeen nettisivuilta. Kivääri näytti kevyeltä ja sirolta. Mallimerkiksi oli ilmoitettu yksinkertaisesti Husqvarna 6,5x55. Kiväärin paino oli 2,9 kg. Kyseisessä Husqvarnan mallissa piipun pituus oli 52 cm. Piipussa oli neljä oikeakätistä rihlaa. Rihlannousu oli kahdeksan tuumaa. 6,5x55 kaliiperi soveltuisi erinomaisesti peuralle, ja tarvittaessa myös hirvelle. Huolen aiheina oli kuitenkin kevyen kiväärin mahdollinen huono tasapainoisuus ammuttaessa ja kuumentuessa ohuen kivääripiipun osumien vaeltaminen, sekä joidenkin luotien ulkoballistiikka lyhyestä piipusta.
Hva m.1600

Liikkeessä sovimme aseen koekäytöstä ennen ostopäätöksen tekoa. Painelin kiväärin kanssa radalle suorittamaan osunta- ja toimivuustestejä. 100 metrin radalla mukanani oli liikkeestä ostamiani Sellier & Bellotin tehdaspatruunoita. Ampuminen avotähtäimillä puuskittaisessa kovassa sivutuulessa toi haasteita kiväärin käynnin testaamisessa. Ammuin kiväärillä Protektor Model ampumatukien päältä. Ensimmäinen viiden laukauksen sarja levisi noin 11 cm:n alueelle. Seuraavaksi ammuin muutaman kolmen laukauksen sarjan, joista parempi kasa oli 35 mm. Sierra Matchin 9,2 gramman luodilla varustetut patruunat liikkuivat lukon liikuttamina jouhevasti ja ammutut hylsyt poistuivat pesästä normaalisti.
Vaikka osunta ei ollut sitä luokkaa mihin olin omilla kivääreilläni tottunut, niin päätin tehdä kivääristä kaupat. Kunhan kiväärin tukki on pedattu, kivääri varustettu optiikalla ja käytetyt patruunat itseladattuja, parantuisi osumatarkkuus melko varmasti. Lukon sujuva toiminta kehyksessään antoi vaikutelman laadukkaasti valmistetusta lukosta ja lukkokehyksestä. Kivääristä voisi tulla mielenkiintoinen rakennusprojekti.
1640/1600 Mauser tyyppinen lukko

Tehtyäni kivääristä kaupat alkoi tietenkin lupaprosessi ja kiväärin mallin tarkempi selvittäminen. Kiväärin mallimerkinnäksi varmistui tehtaan historiakirjan mukaan 1600 standard ja sarjanumeron perusteella valmistusvuodeksi 1964. Husqvarnan 1640 muista malleista poiketen 1600 malleissa oli lyhyempi piippu ja painoa vähemmän. Kivääriä valmistettiin vuosina 1954 -1967. Suomeen ”kevytkivääriä” toi maahan Hjorth Oy mallimerkinnällä 1606.
Hva 1600 lukkoaktio


Kivääriä ulkoapäin tarkastellessa näytti siltä kuin kivääri olisi ollut pääasiassa kaapissa. Kiväärin pinnassa näkyvät vauriot olivat tukin perästä puuttuva pieni pala ja alumiinisessa makasiinin ja liipaisinkaaren pohjassa olevat naarmut. Sinistys kiväärissä on säilynyt hyvänä, pois lukien piipun ja tukin yhtymäkohdassa. Kiväärin tukin etupää oli kiinni piipussa. Perän pudotus oli jyrkkä. Kiväärin tukki oli selvästi suunniteltu avotähtäinkäyttöön.
Naarmut makasiini ja liipasinkaari

Kiväärin lukkokehyksessä oikealla puolella lukonkammen vieressä on kaksi kierrereikää ruuveilla peitettynä. Kyseisiin ruuvireikiin voi tarvittaessa asentaa vaikka Lymanin diopteritähtäimen.
Hva 1600 lukkoaktio sivulta

Kiväärin omat avotähtäimet on säädettävissä 100 metristä 200 ja 300 metriin. Säädettävän avotähtäimen pituus ja sijoitus piippulinjassa aiheuttaa ongelmia kiikaritähtäimen asentamisessa, varsinkin isommalla etulinssillä. Suurempaa tähtäinkiikaria käytettäessä avotähtäimet on poistettava tai kiikarinjalustat asennettava sen verran korkealle, ettei etulinssi kosketa takatähtäintä. Kiväärin valmistusajankohtana kiikaritähtäimet olivat pääsääntöisesti kooltaan nykyisiä pienempiä.
Säädettävä avotähtäin 100, 200 ja 300 metriin

Husqvarna tehtaan historiaosuudessa olen kertonut tarkemmin 1640/1600-kiväärin suunnittelu- ja valmistusprosessista.  Seuraavassa Husqvarna-osuudessa alkaa kiväärini rakennusprojekti eri työvaiheineen ja tekijöineen.

Teksti ja kuvat; PO


torstai 7. heinäkuuta 2016

Kirjaesittelyssä Husqvarna Jaktvapen 1870-1977

Husqvarna Jaktvapen 1870-1977 (ISBN 91-86742-77 9) on kooste aiemmin julkaistuista Husqvarna Hagelvapen 1877-1977 ja Husqvarna Kulvapen 1870-1977 kirjoista, joiden julkaisuvuodet ovat 1987 ja 1989. Esittelyssä olevan kirjan kustantaja on PM-Bokförlag Gamleby. Kirja on julkaistu vuonna 2006. Kirjassa on sivuja yhteensä 255. Kirjan kuvat ovat mustavalkoisia. Kirjassa käydään läpi mm. tehtaan historia, sekä kerrotaan sen aikaisista aseiden valmistustavoista. Kirjasta löytyy myös aseiden sarjanumeroiden perusteella valmistusvuodet.





Mikäli Husqvarnan tehtaan historia kiinnostaa enemmän, voi Husqvarna tehtaan historiakirjan tilata suoraan Husqvarna Fabriksmuseumilta  http://husqvarnamuseum.se/en/contact/ tai kustantajan sähköpostista; pmbok@home.se Kirja on ruotsinkielinen. 

PO



Kirjaesittelyssä Gamla fina VAPEN

Gamla Fina Vapen (ISBN 91-534-1656-2) on julkaistu Ruotsissa vuonna 1996. Kirjan on kirjoittanut  Fredrik Franzen. Myös kirjan hienot värivalokuvat ovat kirjoittajan aikaansaannosta. Kirjan kustantaja on ICA BOKFÖRLAG. Kirjan sivumäärä on 230 sivua. Kirjasta löytyy mm. ruotsalaisen Husqvarna asetehtaan asetuotantoa ja tehtaan taitavien kaivertajien työnjälkiä. Kirjassa esitellään haulikoita, yhdistelmäaseita ja tuplaluodikoita. Kirjasta löytyy myös englantilaisten, belgialaisten, saksalaisten ja ranskalaisten laatuhaulikoita.




Tämän vanhan kirjastokirjan löysin kaverin vinkistä ruotsalaisesta antikvariaatista. Kirjasta ei ole käsittääkseni uusintapainosta. Kirja on ruotsinkielinen.

PO

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Husqvarna Vapenfabriks AB

Husqvarnan asetuotannon historia sai alkunsa vuonna 1620, jolloin Ruotsissa ryhdyttiin suunnittelemaan asetuotannon aloittamista kuninkaan sotajoukoille. Jöngköpingin läänissä Huskvarnassa alkoi sotilasaseiden valmistus Ruotsin sotajoukkojen tarpeisiin vuonna 1689. Asetuotanto yksityistettiin 1700-luvun puolivälissä. Huskvarnan tehtaan omistusmuoto muutettiin yksityiseksi osakeyhtiöksi vuonna 1867. Tehtaan uudeksi nimeksi tuli Husqvarna Vapenfabriks AB. Tehtaan asetuotantoa ryhdyttiin kehittämään nyt myös siviilitarpeisiin. Tehtaan muun tuotannon ohella metsästysaseiden valmistus alkoi vuonna 1870. Tehtaan ensimmäisten metsästysaseiden joukossa oli mm. Remingtonin rullalukot (rolling block), joista valmistettiin tehtaalla haulikoita ja kivääreitä. Myös rinnakkaispiippuisten haulikoiden ja kivääreiden, sekä ns. salonkikivääreiden valmistus alkoi 1800-luvun loppupuolella.
Ruotsin armeijan Mauser 1894 ja 1896 sotilaskivääreihin (m/94 karbiini ja m/38) pohjautuvien metsästyskivääreiden valmistus alkoi vuonna 1927. Ensimmäinen Husqvarnan sylinterilukkoinen metsästyskivääri perustui m/94:ään ja sai mallimerkinnäksi model 46. Mallia valmistettiin vuoteen 1937 asti. Kiväärissä oli 60 cm:n piippu ja viiden patruunan kiinteä makasiini kaliiperille 9,3x57. Vuosien varrella valmistettiin myös muita kaliipereja ja malleja perustuen m/38:aan (46A, 46AN ja 46B). Kyseisiä malleja valmistettiin vuoteen 1945 asti. FN Mauserin lukkolaitteeseen (m/98) perustuvien metsästyskiväärien valmistus alkoi vuonna 1937 ja päättyi vuonna 1953. Mallimerkintöjä oli 146, 246, 646, 648 ja 649. Vanhempaa FN Mauserin lukkomallia tehtiin malliin 146 kaliiperissa 9,3x57 vuosina 1937 -1941. Samaista vanhempaa FN-lukkomallia tehtiin myös mallina 246 kaliiperissa 9,3x62. Kyseistä kivääriä valmistettiin vuosina 1939 -1941. Model 246 kivääriä tehtiin vain 227 kappaletta. Uudempien FN Mauserin lukkomallien valmistus alkoi vuonna 1944 aina vuoteen 1953 asti. Uudemman FN Mauserin lukolla tehtyjä vientimalleja 1000, 1100 ja 2104F valmistettiin vielä vuonna 1956.
Husqvarna m.146 ja m.46A

Husqvarna m.146 ja 46A


Husqvarnan 1640 kiväärin lukkomallin valmistus alkoi vuonna 1953. Kyseessä oli Husqvarnan oma lukkomalli. Oman pulttilukon kehittämisen syynä oli mm. tehtaan tuotteiden kysynnän kasvu eritoten Yhdysvaltojen ja Kanadan markkinoilla. FN- tehdas pystyi tuotteidensa hinnoittelulla säännöstelemään kilpailijansa tuotteiden vientiä mm. uudelle mantereelle. Husqvarna voisi valmistaa ja myydä omaa asemallia ilman kilpailijoiden aiheuttamia ongelmia. Uudesta kivääristä haluttiin tehdä myös enemmän metsästyksellisempi.

Uusi lukon toimintamekanismi perustui edelleen Mauseriin, mutta oli aiempaa lukkokehystä sirompi (small ring), jolloin materiaalin vähentyessä ja lukkokehyksen pienentyessä kivääristä tuli myös kevyempi. Uudistuksen myötä mm. vanha siipivarmistin (ruots. lippuvarmistin) korvattiin uudella varmistintyypillä sijoittuen lukkokehyksen oikealle puolelle. Uudella varmistinratkaisulla kiikaritähtäin saatiin asennettua alemmaksi. Myös varmistimen käyttäminen nopeutui aiemmasta. Lukonpidättäjä korvattiin aiemmasta Mauser-tyyppisestä pienempään nastamaiseen lukonpidättäjään. 1600 ja 1640 lukkokehyksiin suunniteltiin valmiit kierrereiät kiikaritähtäimen jalustojen asennuspaloja varten. Kiväärien lukot ja lukkokehykset valmistettiin yhdestä kappaleesta. Lukot valmistettiin kolmeolkaisina, joista kaksi sijaitsi lukon edessä ja yksi lukon takana (safety lug). Lukon etupäässä sijaitsi reikä mahdollisen nallirikon sattuessa purkaantuville palokaasuille. Viiden patruunan lipasmakasiinin pohjalevy saatiin avattua liipaisinkaaren sisäpuolella sijaitsevaa nastaa painamalla. Vuonna 1957 lippaan ja liipaisinkaaren pohjalevy muuttui teräksestä alumiiniseen. 

Tuotannon edetessä myös avotähtäin- ja tukkivaihtoehtoja lisättiin aiemmasta. Piippumateriaali tilattiin Ruotsista Fagerstanin tehtaalta. 60-luvun loppupuolella kaikki 1600- ja1640-mallien piiput valmistettiin takomalla, pois lukien kaliiperi 9,3x62, jonka piiput valmistettiin rihlavedolla ja lyijykolvauksella. Tukkimateriaali oli ranskalaista pähkinää. Tukkiaihiot tarkastettiin ja kuivattiin tehtaalla. Parhaat pähkinäkuviot käytettiin lyx-malleissa. Tukkivaihtoehtoja oli standard, Monte Carlo, kokotukkinen ja parempilaatuinen lyx. Tukit valmistettiin tehtaalla karhennuksia ja pintakäsittelyjä myöten käsityönä. 1640 aktioon perustuvaa metsästyskivääriä tehtiin useaa eri mallia.
Lukot ylhäältä alas m.146, 46A ja 1600/1640


HVA m.1600

1600 ja 1640 metsästyskiväärien valmistus päättyi vuonna 1967. Syinä lopettamiseen oli tuotteen hidas ja kallis valmistaminen vanhoilla menetelmillä ja laitteistoilla, sekä sen aikaisten kilpailijoiden modernimmat sylinterilukot. Tehdas myös modernisoi laitteistonsa uusien sotilaskiväärien valmistusta varten. Samana vuonna alkoi uuden metsästyskiväärimallin 1900 valmistus. Nyt pulttilukon rakenne muuttui mm. aiemmasta kontrolloidusta syötöstä Remingtonin 700 kaltaiseen lukon malliin, joka korvasi mekaanisen hylsyn poiston. 1900 mallia valmistettiin Huskvarnassa vuoteen 1970 saakka. 70-luvulla päättyi myös Husqvarna Vapenfabriks AB:n sadan vuoden historia teollisessa metsästysaseiden valmistuksessa. Vuonna 1970 Husqvarnan aseosasto myytiin FFV:lle Eskilstunaan. 


Teksti ja kuvat PO
Lähteet; Kirja (Husqvarna Jaktvapen 1870-1977 )




Pohjolan metsästysaseet

Pohjoismaissa on Euroopan väestömäärään suhteutettuna eniten metsästäjiä. Reilun sadan vuoden ajan on pohjoismaissa ollut myös merkittävää metsästysaseteollisuutta. Tunnetuimpia niistä ovat kotimaiset Sako, Tikka ja Valmet. Ruotsalaisista tunnetuimpia Husqvarna ja Carl Gustaf. Tanskassa Schultz & Larsen ja Norjassa Kongsberg.

Tänä päivänä jäljellä on enää Sakon tehdas Riihimäellä ja Schultz & Larsen Tanskassa. Monen metsästysasetuotannon kohtaloksi koitui 1970- ja 90-lukujen välissä tapahtuneet suurten konsernien muutostarpeet ja saneeraukset. Sakon tehdastoiminnan pelasti yrityskaupat Metso-konsernin ja Beretan kesken. Sakon koko toiminta siirtyi yrityskauppojen myötä maailman vanhimmalle italialaiselle asesuvulle Beretalle. Metsästäjien onneksi laadukkaiden pohjoismaalaisten kivääreiden valmistus jatkuu edelleen Sakon ja Schultz & Larsenin tehtailla.

NordicGuns-blogissa tullaan esittelemään mm. Husqvarna tehtaan historiaa ja asetuotantoa metsästyskivääreiden osalta. Myös tehtaan tuotantoon liittyvää kirjallisuutta käydään pintapuolisesti läpi kirjaesittelyn merkeissä. Antoisia lukuhetkiä!

PO