Luonnon materiaaleista on nykyään ja aikojen saatossa valmistettu lukuisia tarvikkeita metsästäjien käyttöön. Kestävimpiä näistä on nahka. Tällä kertaa puhdistan ja käsittelen nahanhoitoaineilla vanhan englantilaisen nahalla päällystetyn aselaukun. Laukun lisäksi päätin käsitellä lähes samoilla menetelmillä muitakin nahkatuotteitani.
Ennen laukun puhdistamista ja hoitoaineilla käsittelyä testasin nahan puhdistamiseen tarkoitettua satulasaippuaa nahkakenkiin. Samalla opin parhaiten oikean työskentelytavan ennen kuin aloitan pääkohteen eli aselaukun käsittelyn.
Laukun puhdistamiseen ja hoitoaineen levittämiseen aineet ja välineet
Saippuakotelon kannen sisäpuolelle laitoin muutaman tipan vettä, jota vasten hieroin saippuaa purkin mukana tulevalla puhdistussienellä.
Satulasaippua, puhdistussieni ja harja
Huomasin kuitenkin paremmaksi ja tehokkaammaksi hevosenjouhista tehdyn pyöreän harjan (kts. kuva). Saippua vaahtoutuu nahan pintaan reilusti ja se on hyvä poistaa heti vaikka talouspaperilla.
Saphir- satulasaippua ja hevosenjouhiharja
Puhdistamisen jälkeen annoin nahan kuivua ja levätä. Lopuksi käsittelin kengät Saphirin minkkiöljypohjaisella nahanhoitoaineella. Saphirin kermainen hoitoaine on tarkoitettu öljytylle kiiltävälle nahalle.
Vaahtoutunut satulasaippua
Seuraavaksi aloitin aselaukun puhdistamisen samoilla menetelmillä. Ennen puhdistamista olin tyhjentänyt laukun sisällön. Aselaukkua on aikoinaan korjailtu ja uudet nahkaosat värjätty, jonka takia pois pyyhitty saippua oli talouspaperilla täysin ruskeaa. Saattaa olla, että osa ruskeasta väristä on myös jotain värillistä vahaa tai lankkia.
Laukun kannen koristeet
Laukun puhdistamisen aloitin pohjan puolelta ja viimeisenä käsittelin laukun kannen. Eniten aikaa kului remmien, saranoiden ja reunojen osalta, sekä yleensä kaikista taitekohdista. Laukun puhdistaminen toi esille ja korosti laukun alkuperäisiä koristekaiverruksia, joita oli nahan pintaan laukunvalmistaja aikoinaan taiteillut. Puhdistamisen jälkeen annoin aselaukun levätä jonkin aikaa. Lopuksi käsittelin laukun samalla Saphirin hoitoaineella, jolla käsittelin kenkäni. Ensin levitin kermaisen hoitoaineen laukun kohtiin, jotka ovat eniten rasituksessa. Lopuksi käsittelin sivut, pohjan ja kannen, sekä myös laukun sisäpuoliset nahkaosat.
Kengät ja laukku käsitelty Saphir- nahan puhdistus- ja hoitoaineella
Hoitoaineen annoin imeytyä ja kuivua nahan pintaan. Kuivumisen jälkeen kiillotin laukun puhtaalla kankaalla ja harjalla. Aine toimii mielestäni erinomaisesti ja laukku sai pintaan antiikkisen kiillon. Uuden näköiseksi laukku ei muuttunut, eikä se ole tarkoituskaan. Aikojen saatossa tapahtuneet pienet kolhut ja naarmut saakin näkyä aselaukussa - ne tuovat laukkuun luonnetta ja kertoo laukun tarinaa eletystä elämästä. Saman käsittelyn tein 80- luvulta alkaen päivittäisessä käytössäni olleille Smith & Wessonin pukuvöille ja vanhalle rannekellolleni.
Laadukkaasti valmistetut nahkatuotteet ovat melkein ikuisia, jos niistä vain pitää huolta. Kuvien aselaukkukin on jo melkein satavuotta vanha, eikä käytölle ole loppua näkyvissä. Nahan puhdistus- ja hoitoaineita on muitakin hyviä ja edullisempia, kuin nyt esittelyssä olevat aineet. Pääasia on kuitenkin nahkatuotteiden hoitaminen, jotta tuotteet olisivat mahdollisimman pitkäikäisiä. Nahan puhdistamiseen ja hoitamiseen löytyy paljon erilaisia vinkkejä ja ohjeita niin netistä kuin myös Youtubesta.
Yllä oleva haulikko on käsin irrotettavilla sivulukoilla ja alla oleva työkalulla
Aiemmin olen kirjoittanut espanjalaisten haulikoiden sivulukoista muun muassa täällä. Tällä kertaa aiheena on sivulukkojen huoltaminen. Käsittelen tässä kahta eri sivulukkomekanismia. Espanjalaisten kopiota/muunnosta englantilaisten sivulukkohaulikoista ja aitoa englantilaista sivulukkohaulikkoa, jossa on hivenen enemmän lukonosia sekä ruuveja että metallitappeja lukonosien kiinnitykseen. En lähde purkamaan lukonosia sivulevystä vaan kerron miten sivulukot tulee irrottaa aseen lukkorungosta ja asentaa takaisin paikoilleen.
Espanjalaiset haulikot käsin irrotettavilla H&H- tyyppisillä sivulukoilla
Metsästysaseen sivulukot on aika ajoin syytä irrottaa huoltamista varten. Ensimmäisen sivulukkohaulikon hankittuani oli haulikossa Holland & Holland- tyyppinen käsin irrotettavat sivulukot. Pienen kopautuksen aiheuttamana sivulukot melkein tipahtivat kämmenelle lukkojen kiinnitysruuvin irrottamisen jälkeen. Lukkojen paikalleen laittaminen sen sijaan kesti hivenen kauemmin. Hetken ihmettelyn jälkeen sain lukot kuitenkin takaisin paikoilleen. Seuraavissa ostamissani sivulukkohaulikoissa lukot eivät sitten niin helposti irronneetkaan, vaan tarvittiin avuksi työkalu ja malttia. Alla lyhyesti muutama neuvo purkamiseen ja kasaamiseen. Mikäli et ole varma omista taidoistasi tai sinulla ei ole oikeanlaista työkalua, niin vie metsästysaseesi asesepälle huollettavaksi.
Sivulukot ovat kiinni lukkorungossa kierreruuvilla tai -ruuveilla rungon vasemmalla puolella ja joissain lisäksi vielä yksi ruuvi oikealla, riippuen mallista. Kiinnitysruuveja on siis joko yksi tai useampi. Ruuvin saa auki joko käsin pyörittämällä tai ruuvimeisselillä. Jos kyseessä ei ole käsin irrotettava sivulukkomalli, niin ainakin arvoaseissa saattaa olla aseen mukana toimitettu ruuvin kantoihin oikein mitoitetut talttapäiset ruuvimeisselit. Saksalaisissa esimerkiksi joissain Merkelin metsästysaseissa sivulukkojen kiinnitysruuvi on lukkorungon oikealla puolella, joko käsin irrotettava läpiruuvi tai käännettävä "kansi/läppä".
Ennen huoltamisen aloittamista varmistu aseturvallisuudesta ja siitä, että patruunapesä on tyhjä. Olen irrottanut sivulukot aseen ollessa vireessä. Sivulukkojen kiinnitysruuvien irrottamisen jälkeen olen kopauttanut kevyesti kumivasaralla lukkorungon (baskyylin) etupäähän, jolloin lukon sivulevyn pitäisi irrota rungosta. Vanhassa huoltamattomassa aseessa sivulukot saattavat olla tiukasti kiinni. Älä käytä kuitenkaan liikaa voimaa tai väännä väkisin sivulukkoja irti. Vie aseesi ennemmin asesepälle, ettei synny kalliita vahinkoja.
Sivulukkojen irrottamisen jälkeen olen puhdistanut lukonosat palojäämistä ja muista epäpuhtauksista. Jos puhdistat osat esimerkiksi WD40- yleisöljyllä, niin kuivaa osat huolellisesti puhdistamisen yhteydessä. Itse lukonosien voitelun ja suojaamisen olen tehnyt paksummalla öljyllä vanupuikkojen avulla. Voitelevia ja suojaavia öljyjä on monenlaisia. Liiallista öljyämistä on syytä välttää, ettei aseen puuosat mene pilalle liiasta öljyn määrästä tai lukonosien toimivuus kärsii esimerkiksi kovalla pakkasella. Ensimmäistä kertaa huoltaessani englantilaista sivulukkohaulikkoani oli lukonosat ennemmin rasvattu kuin öljytty. Minun mielestäni spray- tyyppisiä öljyjä on syytä välttää lukonosien voitelussa ja suojaamisessa, niiden heikompien ominaisuuksien takia.
Englantilaiset sivulukot
Sivulukkojen kasaaminen sitten taas päinvastaisessa järjestyksessä. Sivulukkojen takaisin paikoilleen laittaminen lukkorunkoon tapahtuu siten, että lukkorungon edessä olevaa viritin tappia ylöspäin työntämällä viritinvarsi laskee sisäpuolella alaspäin (kts. video alla), jolloin sivulukot menevät painettaessa paikoilleen. Ennen paikoilleen laittamista varmistu siitä, että sivulukon etupään kavennettu osa menee omalle paikalleen. Sivulukkojen pitäisi napsahtaa selkeästi paikalleen.
Tämän jälkeen voidaan kiinnittää sivulukkojen kiinnitysruuvi tai ruuvit. Englantilaisessa haulikossani sivulukot ovat kiinni talttaruuveilla, jotka sijaitsevat sivulevyn edessä molemmin puolin ja yksi isompi läpiruuvi takana vasemmanpuoleisessa sivulevyssä.
Käytä oikean kokoisia talttaruuvimeisseleitä
Muista käyttää oikeanlaista ruuvitalttaa, sekä tue/kiinnitä ase hyvin ennen ruuvien avaamista tai kiinnittämistä, jotta sivulukot kiinnittyvät varmasti oikein ja ettei ruuvien kannat pyöristy tai satu mitään vahinkoa aseelle.
Moni lukija on saattanut huomata lähdeluetteloissani usein kotimaisen asekirjallisuuden grand old manin Timo Hyytisen kirjoittamia kirjoja. Blogissani lainatuin kirjoista on ollut Vanhat aseet- kirjasarja, osat 1, 2, ja 3. Kirjat ovat erinomainen lähde lukijalle, joka on kiinnostunut maailmalla valmistetuista ampuma-aseista ja niiden valmistajista. Kirjasarja alkaa 1800- luvulta päättyen 1990- luvulle. Kirjat on osittain koottu yhteistyössä maahantuojien kanssa. Kirjat pääasiassa esittelee eri aikakausilla Suomeen maahantuotuja tai Suomessa valmistettuja ampuma-aseita. Kirjoista löytyy paljon asekuvia maahantuojien mainoksista eri vuosikymmeniltä.
Kustantamo Arma Fennica ja Timo Hyytisen kirjoittamia kirjoja
Timo Hyytinen on kirjoittanut paljon muutakin kotimaisesta asesuunnittelusta ja tuotannosta, unohtamatta suomalaista Valmet- haulikon historiaa ja valmistusta, sekä Sako- ja Tikkakosken- kivääreiden historiaa. Timo Hyytisen pitkä ura insinöörinä suomalaisessa ase- ja patruunateollisuudessa antaa hyvän ja vakuuttavan pohjan kirjojen sisällölle. Arma Fennica kustantamo julkaisee useita erilaisia ampuma-ase-, puukko-, metsästys- ja kalastustietokirjallisuuteen liittyviä kirjoja jo 1980- luvulta alkaen. Kirjat ovat tärkeä osa suomalaista kulttuuriperintöä. Timo Hyytiselle on myönnetty Valtion tiedonjulkistamispalkinto vuonna 1989. Kirjoja on tähän mennessä julkaistu yhteensä 60. Joukossa on muun muassa yksi dekkari, taidekirja ja pari sukukirjaa. Oma ensikohtaaminen Timo Hyytisen kirjoista oli 1980- luvulla koulun kirjastosta löytämäni Arma Fennica suomalaiset aseet- kirja, mikä oli yksi lainatuin kirja koulun poikien keskuudessa. Tänä päivänä vanhoista aseista kirjoittaessani tulee monesti varmuudeksi selattua Hyytisen kirjoja, josko niistä löytyisi vielä jotain lisätietoa kirjoittamaani aiheeseen - usein löytyy.
Arma Fennica kustantamon sivuille pääset tästä linkistä.
Vasemmalla Arrietan 12/70 kaliiperin haulikko ja oikealla Grulla Armaksen 16/70
Ensimmäisessä osassa käsittelin espanjalaisten haulikoiden historiaa ja toisessa osassa teknisiä ominaisuuksia. Tässä kolmannessa osassa kerron tämän hetkisestä tilanteesta ja pohdin käsityönä tehtyjen perinteisten arvohaulikoiden tulevaisuutta. Arrieta on yksi esimerkki tämän päivän muutoksista. Jokunen vuosi sitten asetehdas lopetti aseiden valmistuksen Elgoibarissa, mutta muutama vuosi sitten tehdas palasi takaisin toimintaan uuden omistajan ja rahoittajien turvin, sekä uudella Arrieta & Arrizabalaga nimellä ja kokoonpanolla.
Yksi muutos monien joukossa näyttää olevan asemallien määrän karsiminen ja keskittyminen vain muutamaan asemalliin. Käsityön lisäksi ja avuksi on hankittu nykyaikaiset tietokoneavusteiset CNC, CAD-CAM valmistuslaitteistot ja niiden käyttämiseen osaavat työntekijät. Päällekkäispiippuisen uuden haulikkomallin piipputeräs tulee Italiasta Lamec- tehtaalta Brescian kaupungista. Lukkorunko on valmistettu 18CnNiMo7-6 teräsmateriaalista.
Lisäksi kaksi aiemmin itsenäistä asevalmistajaa on yhdistetty saman katon alle. Uuden yhtymän toiminta on jaettu siten, että aseet valmistetaan edelleen Baskimaalla, mutta pääkonttori sijaitsee Madridissa. Tulevaisuus näyttää onko hajauttaminen onnistunut ratkaisu vai muodostuuko kustannuksia liikaa tuottoon nähden. Rahaa näyttäisi ainakin olevan, tai ainakin verkkosivut näyttävät hienoilta. Juttuaiheen ensimmäisessä osassa oli Grulla Armaksen ja Arrietan vanhat mainosvideot. Alla oleva mainosvideo on nykyisen Arrieta & Arrizabalaga tehtaan esittelymateriaalia.
Palataan kuitenkin takaisin aiheeseen, eli perinteisiin rinnakkaispiippuisiin sivulukkohaulikoihin. Omat käyttäjäkokemukset espanjalaisista sivulukollisista rinnakkaispiippuisista haulikoista ovat erittäin positiivisia. Kokemuksia on kertynyt ampumaradalta ja metsästyksessä. Itse asiassa näiden haulikoiden myötä on osittain palautunut usko siihen, että rinnakkaispiippuisellakin metsästyshaulikolla voi onnistua hyvin riistalintujen lentoon ampumisessa. Nämä haulikot on suunniteltu suurille laukausmäärillä isoissa ajojahtitapahtumissa tapahtuvaan riistalintujen ampumiseen, joko erikseen lataajan avustamana tai yksin ampumapaikalla ohilentäviä lintuja ampuen. Omassa käytössäni haulikot ovat lähinnä seuruejahdissa kyyhkyn metsästyksessä tai koiran kanssa riistalintuja ja pienriistaa metsästäessä. Savikiekkoja olen ampunut pääasiassa compak- radalla.
Artesaanien käsityön näytteet
Yksi yhteinen piirre tämänkin aiheen haulikoissa on - ne ovat erittäin tasapainoisia haulikoita käsitellä ja ampua. Grulla Armaksen kaliiperi on 16/70 ja omistan muitakin 16- kaliiperin haulikoita, mutta kaikki muut ovat tähän verrattuna huonoja lentoon ampumiseen. Kuvien Arrieta ja Grulla Armas molemmat painavat saman verran eli 3,12 kg. Grulla on rakenteeltaan hivenen kapeampi. Laukaisutuntuma molemmissa haulikoiden liipaisimissa on erinomainen, puhdas ja selkeä, kuten laadukkaissa sivulukollisissa haulikoissa pitääkin olla. Haulikot ovat linjakkuudeltaan sulavia ja kaikki ylimääräinen on poistettu haulikoiden metalli- ja puuosista.
Grulla Armas m.215 16/70 käsin irrotettavat sivulukot
Esittelyn Arrieta haulikko on ollut Aseliike Markus Remeksen aikoinaan maahantuoma esittelyhaulikko ja kyseessä on sama haulikko, josta Esa Höysniemi on kirjoittanut artikkelin Riista-lehden numerossa 6/2010. Haulikko on valmistettu vuonna 2006. Grulla Armaksen haulikon ostin saksalaisesta aseliikkeestä ja se on valmistettu leimojen perusteella vuonna 1987. Grulla Armaksen piiput ovat raskaampirakenteiset verrattuna 12- kaliiperiseen Arrieta haulikkoon.
Arrieta y Cia m.557 12/70 myös käsin irrotettavilla sivulukoilla
Minulla ei ole riittävästi varallisuutta ostaa uutta mittatilauksena teetettyä käsintehtyä sivulukkohaulikkoa. Olen ostanut laatuhaulikot käytettynä, joissa on tänä päivänä hinta-laatusuhde kohdillaan. Tietysti varovainen tulee olla asehuutokaupoissa. Pääsääntöisesti esimerkiksi saksalaiset ja ruotsalaiset ovat luotettavia myyjiä jos aseen ostaa esimerkiksi huutokaupasta. Kuvaukset pitävät paikkansa ja jos valokuvat huudettavasta aseesta ovat hyviä ja selkeitä, helpottaa se ostopäätöksen tekoa. Aina kuitenkin kannattaa esittää kysymyksiä myyjälle tai huutokaupan järjestäjälle jos jokin asia ostettavassa aseessa mietityttää.
Yksi laajimmista asehuutokaupoista Euroopassa on HOLTS ja se sijaitsee Isossa-Britanniassa. Holtsin huutokaupoissa on englantilaisten metsästysaseiden lisäksi paljon myös espanjalaisia laatuhaulikoita. Valitettavasti tällä hetkellä Holtsilla ei ole agenttia tai edustajaa Suomessa. Holts- huutokaupasta ostaessa tulee muistaa, että aseen huutokauppahinnan päälle tulee vielä toimituskulut, verot ja tullimaksu, koska kyseessä on EU:n ulkopuolinen maa. Eli kun huudat aseen englantilaisesta asehuutokaupasta joudut vasarahinnan päälle maksamaan vielä melkein saman verran ennen kuin ostamasi ase on Suomessa. Veroissa ja tullimaksuissa on poikkeuksia, joten parhaiten selvität lisäkustannukset tullin asiakaspalvelussa. Ostamalla Euroopan Unionin jäsenvaltiosta pääset kaikkein helpoimmalla ja pienemmillä kustannuksilla.
Haulikot valmiina compak- kiekkoradalle
MIKÄ MAKSAA
Suomesta harvemmin löytyy käytettynä uutta vastaavassa kunnossa olevaa espanjalaista laatu- tai arvoasetta. Pelkät sivulukot eivät tee haulikosta laadukasta saati sitten arvokasta. Halpoja kopioita löytyy myös espanjalaisista haulikoista ja eri aikakausina on tehty massatuotantona halpoja huonompilaatuisia sivulukkohaulikoita. On hyvä huomioida, että eivät läheskään kaikki espanjalaiset yllä englantilaisten "best gun"- tasolle, vaan lähinnä kalleimmat mallit. Eron haulikoissa kyllä huomaa kun pääsee rauhassa tutkimaan Purdeyn tai Holland & Hollandin haulikoita. Lontoossa käydessäni olen saanut molemmissa liikkeissä hyvää ja kohteliasta palvelua. Espanjalaiset haulikot aiheuttivat kuitenkin sen, että olen hankkinut Englannista lontoolaisen aseliikkeen valmistaman perinteisen rinnakkaispiippuisen ja sivulukoilla varustetun arvohaulikon, joka on myös erittäin tasapainoinen haulikko lentoon ampumiseen. Haulikon varustelu kaikilta teknisiltä yksityiskohdilta ei kuitenkaan yllä omistamieni espanjalaisten haulikoiden tasolle.
Arrieta m.557 Standard 12/70 kyyhkyjahdissa
Mistä sitten uuden arvoaseen hinta muodostuu? Arvohaulikot tehdään käsityönä ajan kanssa ja valmistuksessa kestää kauemmin verrattuna massatuotantoaseisiin, joita valmistetaan robottitekniikalla kellon ympäri. Yhden arvohaulikon valmistamiseen saattaa kulua jopa 800 tuntia ennen kuin ase luovutetaan tilaajalle. Pienillä espanjalaisilla vanhoilla asepajoilla hinta muodostuu käytetyistä materiaaleista ja tehdyistä työtunneista. Isossa-Britanniassa käsityön määrän lisäksi hintaan vaikuttavat kallis moderni konekanta, markkinointi-, palkka- ja kiinteistökulut, jotka ovat jo huomattavasti suuremmat kuin elinkustannuksiltaan halvemmassa Espanjassa. Lisäksi rahoittajat vaativat suurempaa tulosta ja oman tuotto-osuutensa. Lontoon tai Birminghamin kovien kustannusten takia moni Iso-Britanniassa toimiva aseliike on vuosikymmenien ajan teettänyt aseensa Espanjassa omalla nimellä. Näitä on muun muassa; William Powell Birminghamissa ja William Evans Lontoossa. Lisäksi esimerkiksi Grulla Armas (ent. Union Armera) on teettänyt arvoaseita Yhdysvaltoihin Orvis Companylle ja Griffin&Howelle, Auguste Francottelle Belgiaan ja Eduard Kettnerille Saksaan. Samalla tavalla ovat toimineet AYA ja Arrieta yritysten olemassa olonsa aikana.
Osti Espanjalaisen sivulukkohaulikon sitten uutena tai käytettynä, niin hyvin huollettuna rahallinen arvo näissä haulikossa säilyy hyvin verrattuna moniin massatuotantona valmistettuihin haulikoihin. Baskimaan haulikoihin on kopioitu aikojen saatossa parhaat puolet Lontoon haulikoista. Perinteitä kunnioittavien sivulukkohaulikoiden estetiikka ja tekniikka on säilynyt reilusti jo yli sadan vuoden ajan. Vain valmistustavat ovat muuttuneet tai muuttuvat modernimmaksi. Vaikka edelleen tarvitaan myös vanhoja kädentaitoja, valmistustekniikka kuitenkin näyttää osittain automatisoituvan.
Sivulukkohaulikot ja fasaanikukot
Toivottavasti rahakkaita ostajia perinteisille metsästysaseille löytyy, sillä ainakin venäläiset miljonäärit ovat sodan takia poissa markkinoilta. Sodan jälkeenkin Venäjä saattaa olla vielä pitkän aikaa hylkiövaltio ja venäläinen asiakaskunta poissa läntisiltä markkinoilta. Onneksi venäläiset eivät ole olleet merkittävin asiakaskunta. Tätä kirjoittaessa Euroopassa varsinkin kooltaan pienempien metsästysasevalmistajien haasteena on inflaatio, energian hinnan ja korkojen nousu, sekä mahdollinen taantuma ja sen kesto. Kaikki nämä vaikuttavat ainakin tavallisten kuluttajien käyttäytymiseen epävarmoina aikoina ja sitä kautta ylellisyystuotteiden kulutukseen. Toisaalta espanjalaiset ovat Eibarissa kokeneet niin hyviä kuin myös huonoja aikoja historian saatossa, joten heillä on kokemusta selvitä haasteista. Arvoaseiden valmistajat myös mainitsevat, että yleinen taloustilanne ei välttämättä vaikuta heikentävästi heidän laatutuotteiden myyntiin. Mikäli löytyy työn jatkajia, laadusta ei tingitä ja hinnat säilyy kilpailukykyisinä on perinteisille espanjalaisille artesaanien taidonnäytteille edelleen maailmalla ostajansa.
Teksti ja kuvat; P.O.
Artikkelien käytetyt lähteet: Kirjat; Spanish Best (Terry Wieland), Double Guns and Custom Gunsmithing (Steven Dodd Hughes), Shotguns & Shooting Three (Michael McIntosh), Vanhat Aseet 1 ja 2 (Timo Hyytinen), Sidelocks & Boxlocks, The Classic British Shotguns (Geoffrey Boothroyd), The Shotgun Book (Jack O`Connor), The Shotgunner`s Book (Charles Askins), kuvastoluettelo Vapen-Depot 1974, Riistalehti 6/2010 (Esa Höysniemi), Mauri Soikkanen, kirja; Urho Kekkonen, Kovetettu Kalamies. The Shooting Field Volume 17 (Hollad&Holland)
Tämän päivän espanjalaiset haulikot eivät ole juurikaan muuttuneet englantilaisten Purdeyn ja Holland & Hollandin alkuaikojen haulikoista. Itse asiassa hanallisten haulikoiden lukkorakenne on tekniikaltaan läheinen modernien hanattomien sivulukkoisten haulikoiden kanssa. Sivulukkoisissa koneiston osat ja iskuvasarat on vain sijoitettu sivulevyihin lukkorungon sisäpuolelle. Nykyaikainen tietotekniikka ja moderni teollinen konekanta on toki tullut mukaan myös arvoaseiden suunnitteluun ja valmistukseen, eivätkä tänä päivänä kaikkien edullisempien perusmallien kaiverruksia tehdä välttämättä käsin ammattikaivertajan toimesta vaan automaationa kone- ja lasertekniikkaa apuna käyttäen, joko tekemällä ne koneellisesti alusta loppuun tai osittain, jonka jälkeen viimeistely käsityönä.
Holland & Holland tyyppiset käsin irrotettavat sivulukot. Arrieta 12/70 (oik.) Grulla Armas 16/70 (vas)
Haulikoiden estetiikka on periytynyt englantilaisen aseseppämestari Joseph Mantonin lopun tuotannon ajoista lähtien, jonka opissa oli monien tunnettujen Lontoon aseseppien lisäksi muun muassa James Purdey. Purdey jatkoi saamaansa oppia ja osaamistaan omassa yrityksessään, jota sitten jatkoivat hänen perillisensä. Vuosikymmeniin ei kuitenkaan ole enää perilliset olleet osallisena missään tunnetuimmassa englantilaisessa vanhassa asetehtaassa, vaan omistajat ja rahoittajat ovat vaihtuneet aina silloin tällöin. Esimerkiksi Holland & Hollandin nykyinen omistaja on Beretta- konserni. Samanlaiset ongelmat tai haasteet ovat myös espanjalaisilla perheperusteisilla asepajoilla - yritystoiminnalle ei ole perheessä välttämättä jatkajaa. Ongelmia on ollut myös saada uusia tekijöitä perinteisiin käsityöläisammatteihin. Työn oppiminen on vuosisatoja kulkenut aiemmin isältä pojalle.
Haulikoiden takatukkien käsityönä tehdyt perän karhennukset
Kuten mainitsin ei perinteiset englantilaiset sivulukolliset rinnakkaispiippuiset metsästyshaulikot ole kovinkaan paljon historiansa aikana muuttunut. Purdeyn lisäksi Holland & Holland yrityksen patentit 1800- luvun lopulta ja 1900- luvun alkupuolelta ovat edelleen tätä päivää aiheen haulikoissa. Muutamia muutoksia on tehty lähinnä amerikkalaisille kuluttajille, jotka ovat halunneet haulikkonsa yhdellä liipaisimella ja leveämmällä majavanhäntä etutukilla ja takatukin puolijyrkällä pistoolikahvalla. Kyseessä ei kuitenkaan ole enää perinteinen englantilaistyylinen metsästyshaulikko vaan Pohjois-Amerikkalaisten muunnos eurooppalaisesta haulikosta. Toki Eibarissa valmistetaan myös oman maan kansalaisille niin sanottua Pigeon- mallia, jossa on leveämpi etutukki ja takatukki on pääsääntöisesti pistoolikahvalla. Myös haulikon piiput saattavat olla joko 30" tai 32" pituuksilla ja tiukoilla supistuksilla. Paksun lompakon omaava asiakas saa varmasti mieltymystensä mukaisen haulikon.
Espanjalaisten arvohaulikoiden tunnuspiirteet alla lueteltuna:
Laadukas, öljytty ja käsin karhennettu suora pähkinäpuutukki
Splinter- etutukki
Automaattiset valikoivat ejektorit
Kaiverrukset lukkorungossa
Vireilmaisimet kultauksilla tai ilman
Takomalla tehty teräksinen lukkorunko on joko vanhan hopeakolikon värinen tai päästövärjätty eli kirjokarkaistulla tai kemiallisesti värjätyllä tummemmalla lukkorungolla. Kaiverrukset ovat joko Purdey-, Holland & Holland-, Churchill- tyylisiä kaiverruksia. Sivulukon lukonosien kiinnitys on perusmalleissa kiinnitetty viidestä (5 pin) kohtaa ruuveilla tai kalleimmissa seitsemästä (7 pin). Lisäksi sivulukkojen ulkopuolella kyljessä sijaitsee molemmin puolin vireilmaisimet kultauksilla tai ilman. Piippuparin tähtäinkisko on joko Churchill- tyyppinen leveä kisko (yleinen 25" lyhytpiippuisissa), tavallisempi suora karhennettu kisko tai notkollinen (swamped rib) ja kourumainen tähtäinkisko (english concave rib). Haulikon malli tai sarjanumero on kaiverrettu liipaisinkaaren ruotoon.
Joissain malleissa on avustettu piippujen aukeaminen ja kalleimmissa malleissa itseaukeava piippumekanismi. Puuosien karhennukset on tehty käsin ja ne on mallista riippuen 24,26 tai 30 uraa tuumalle. Ainakaan omissa haulikoissani karhennukset eivät ole kovinkaan syviä verrattuna esimerkiksi saksalaisiin Merkel- haulikoihin. Öljytty pähkinäpuu on jo perusmalleissa parempilaatuista muuttuen paremmaksi mitä kalliimpi asemalli. Eniten valmistetaan käsityönä suoraa englantilaismallista takatukkia ja kapeaa Splinter- mallista etutukkia, jonka päädyssä avauspainikkeen ympärille on sovitettu koristekaiverrettu metallivahvike.
Lähikuva vuonna 1987 valmistetun Grulla Armas m.215 sivulukoista
Espanjalaisten sivulukkorakenteet poikkeavat halvemmissa haulikkomalleissa hivenen alkuperäisistä englantilaisesta Holland & Hollandin patentoimasta sivulukosta. Aseseppä Steven Dodd Hughes kirjoittaa Double Guns and Custom Gunsmithing kirjassaan Armas Garbin sivulukoista seuraavaa; " Suurin ero monien espanjalaisten ja todellisen H&H- tyypin välillä on kierre- ja pidätinjousien käyttö. Olettaisin, että tämä on tehty määrävalmistuksen ja korjauksen helpottamiseksi. Alkuperäiset V- muotoiset ja litteät jouset ovat vaikeampi valmistaa, helpompi rikkoa ja vaativat kaksi ruuvia lisää niiden kiinnittämiseen. Mielestäni nämä Garbin sivulukot ovat erittäin laadukkaita, ja ne toimivat hyvin kierrejousien kanssa". Ehkä tämä lause avaa lukijalle sitä miksi jotkin sivulukkojen osat ovat kiinni viidellä ruuvilla ja kalliimmat seitsemällä.
Haulikot piiput avattuina
Halvemmissa malleissa aseen tuplavarmistus on toteutettu teknisesti hivenen eri tavalla, mutta kuitenkin niin, ettei ase laukea esimerkiksi putoamisen tai muun ulkopuolisen iskun voimasta. Hughesin kommentin sivulukkojen laadusta voin allekirjoittaa. Omista sivulukkohaulikoista niin Arrieta kuin Grulla Armaksen sivulukot ovat hyvin viimeistelty, vaikka kyseessä onkin molempien valmistajien halvimmat mallit. Tämä todistaa osittain myös sitä vastaan, jota olen joskus kuullut puhuttavan vähättelevästi espanjalaisista sivulukkohaulikoista, että ne ovat kopioita englantilaisten haulikoista. Kyllä ne ovat mallinsa saaneet Englannista, mutta ei se tarkoita sitä, että espanjalaisten arvoaseiden laatu olisi huonoa. Varsinkin kalleimmat mallit ovat täysin vertailukelpoisia brittien valmistamiin arvoaseisiin. Ainoa ero on hinnassa. Varsinkin edullisimmissa haulikkomalleissa ja sekin on perusteltavissa Espanjan halvemmilla kustannuksilla.
Grulla Armas m.215 ja Sorsa ammuttu itseladatulla 16/70 28 gramman vismuttipatruunalla
Seuraavassa 3/3 osassa pohdin muun muassa espanjalaisten haulikoiden tulevaisuuden näkymiä.
Teksti ja kuvat; P.O.
Artikkelien käytetyt lähteet: Kirjat; Spanish Best (Terry Wieland), Double Guns and Custom Gunsmithing (Steven Dodd Hughes), Shotguns & Shooting Three (Michael McIntosh), Vanhat Aseet 1 ja 2 (Timo Hyytinen), Sidelocks & Boxlocks, The Classic British Shotguns (Geoffrey Boothroyd), The Shotgun Book (Jack O`Connor), The Shotgunner`s Book (Charles Askins), kuvastoluettelo Vapen-Depot 1974, Riistalehti 6/2010 (Esa Höysniemi), Mauri Soikkanen, kirja; Urho Kekkonen, Kovetettu Kalamies, The Shooting Field Volume 17 (Holland&Holland)
Espanjalaiset sivulukkohaulikot Arrieta m.557 Standard 12/70 ja Grulla Armas m.215 16/70 (alla)
HISTORIA
Espanjan niin kuin monen muunkin Eurooppalaisen maan historia on sotaisa. Milloin Espanjaa on valloitettu tai Espanja on osallistunut muiden maiden valloituksiin tai maassa on sodittu keskenään. Espanjan imperiumin aika alkaa vuodesta 1492, samana vuonna jolloin Kristoffer Kolumbus lähti tutkimaan uutta maailmaa. 1500-luku oli Espanjan imperiumin aikakautta. Sotiminen on kallista ja vaatii vahvoja sotajoukkoja ja kehittyneitä aseita. Monessa maassa metsästysaseteollisuus on syntynyt sotateollisuuden sivussa, niin myös Espanjassa.
Espanjan aseteollisuuden keskus on Baskimaalla Eibarissa. Kaupungin yhtenä elinkeinona on ollut 1500- luvulta alkaen aseteollisuus. Aseteollisuus kytkeytyy myös monesti terästeollisuuden rinnalle ja tämäkin toteutuu Eibar- kaupungissa, kuten esimerkiksi Thûringin alueella Saksassa Suhlin kaupungissa. Espanja ei siis ole poikkeus verrattuna moneen muuhun Euroopan alueella aikoinaan toimineista tai edelleen toimivista aseteollisuuden keskuksista. Espanjan teräksistä metsästysaseiden piippumateriaalina on tunnetuin Bellona- teräs. Alla mainosvideo Grulla Armaksen tehtaalta.
Teollisen vallankumouksen jälkeen 1800- luvun lopulla metsästysaseet kehittyivät savuttoman ruudin ja keskisytytteisten patruunoiden myötä tämän päivän metsästysaseiksi. Monet Euroopan kuninkaalliset ovat sukua keskenään ja he myös pitävät yhtä. Yhteydenpidolla ja yhteisillä harrastuksilla on vaikutuksensa siihen miksi espanjalaiset ryhtyivät valmistamaan kopioita muun muassa englantilaisten Holland & Holland ja Purdey- haulikoista, eli niin kutsutuista best guneista.
Mittatilausaseiden valmistajana tunnettu James Purdey & Sons Ltd. on perustettu vuonna 1814. Purdeyn yritys oli kuninkaan hovihankkija Englannissa. Asiakkaina oli Britannian imperiumin kuninkaallisten ja rahamiesten lisäksi eurooppalaiset monarkian jäsenet ja muut nimetyt aateliset ja sen ajan etuoikeutetut. Espanjan kuningas Alfonso XIII oli anglofiili ja innokas metsästäjä ja ammunnan harrastaja. Kuningas kävi Englannissa metsästämässä ja aseina hänellä oli Purdeyn valmistamat haulikot. Alfonso XIII oli myös yksi Espanjan ensimmäisen ampumaklubin jäsenistä. Ampumaurheilusta (live pigeon shooting) tuli Espanjassa suosittua. Kyseessä on ammuntalaji, jossa ammutaan eläviä kyyhkysiä. Kaikilla ei ollut kuitenkaan varaa englantilaisten valmistamiin ampuma-aseisiin. Ammunnan harrastajat kääntyivät muun muassa espanjalaisen asevalmistajan Victor Sarasquetan puoleen, jonka valmistamat haulikot olivat vastaavanlaisia, mutta huomattavasti edullisempia. Myös kuningas Alfonso osti haulikoita Victor Sarasquelta.
On myös muitakin syitä miksi espanjalaiset ryhtyivät valmistamaan Baskimaan alueella samanlaisia haulikoita kuin englantilaiset valmistivat. Baskimaan maantieteellinen sijainti meren äärellä, minkä johdosta kaupankäyntiä ja pankkitoimintaa oli muun muassa Lontoon ja Bilbaon välillä. Espanjasta vietiin Britteihin terästä ja tuotiin hiiltä. Espanjan oma pääkaupunki Madrid sijaitsi kaupankäynnin kannalta hivenen syrjemmässä, sekä aiemmin mainitsemani Eibar- kaupungin historia Espanjan asekeskuksena. Englantilaisten vaikutus elämäntyyliin aristokraattien, liike-elämän edustajien ja maanomistajien keskuudessa oli osatekijä ammunta- ja metsästysharrastajien asevalintoihin.
Vuonna 1930 Espanjan sisäpoliitiikassa tapahtui muutoksia ja silloinen kuninkaan tukema diktaattori kenraali Miguel Primo de Rivera luopui vallasta. Seuraavana vuonna tasavallan kannattajat voittivat vaalit. Vaalituloksen myötä tasavaltalaiset yli puoluerajojejn tekivät sopimuksen monarkian päättämisestä. Kuningas Alfonso XIII poistui maasta ja kuoli Italiassa Roomassa vuonna 1941. Ennen kuolemaansa hän luovutti kruununsa kolmannelle pojalleen kreivi Don Juanille, Juan Carlos I:n isälle.
Espanjan sisällissota runteli pahoin maata ja varsinkin voittajaosapuolen suorittamat puhdistukset olivat laajoja ja verisiä. Sisällissodan voittaja oli kenraali Francisco Franco. Diktaattorin tukijoina olivat kuninkaalliset, katolliset espanjalaiset, konservatiivit ja kommunismin vastustajat. Eli vauraampi osa yhteiskunnasta, joilla oli myös rahaa harrastamiseen ja pystyivät pitämään yllä paikallista metsästysaseiden valmistusta myös huonompina aikoina. Espanja ei osallistunut toiseen maailman sotaan, vaikka olikin akselivaltioiden tukija.
NOUSUKAUSI
Sodan jälkeen Espanjasta tuli kuitenkin hylkiö valtio ja maan talous oli alamaissa. Nousu parempaan alkoi vasta kylmän sodan alettua ja Yhdysvaltojen solmittua kauppa- ja sotilassuhteet Espanjan kanssa. Maassa tapahtui taloudellinen ihme ja alkoi talouskasvun aikakausi. Tämä näkyi myös espanjalaisten asevalmistajien tuotannon piristymisenä ja kansainvälisten markkinoiden avautumisena.
Amerikkalaiset asetoimittajat eversti Charles Askins (The Shotgunner`s Book, 1958) ja Jack O`Connor (The Shotgun Book, 1965) kiinnittivät huomioita laadukkaan näköisiin haulikoihin, jotka olivat vastaavanlaisia kuin brittien valmistamat haulikot. Eversti Askins työskenteli Espanjassa sotilasattaseana ja komennuksensa aikana osallistui ampumakilpailuihin ja metsästystapahtumiin ympäri Espanjaa. Samalla hän pääsi tutustumaan Espanjan haulikkopajojen asetuotantoon. Espanjalaisten valmistamat haulikot maksoivat vain murto-osan siitä mitä aidot englantilaiset sivulukkohaulikot maksoivat. Saadun julkisuuden myötä kasvoi kansainvälinen asekauppa muun muassa Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan. Victor Sarasquetan haulikot olivat jo aiemmin tunnettuja espanjankielisissä maissa. Espanjalaiset haulikoiden valmistajat olivat urheiluampujien piireissä tunnettuja ympäri maailman, koska haulikoiden valmistajat olivat myös sen ajan kovan luokan kilpa-ampujia. Kansainvälistä nimeä alkoivat saamaan Victor Sarasquetan lisäksi vielä tänä päivänä toimivat yritykset Aguirre y Aranzabal (AYA), Manufacturas Arrieta, Pedro Arrizabalaga, Armas Garbi, Union Armera (Grulla Armas) ja Ignacio Ugartechea. Lisäksi Espanjassa valmistettiin paljon halvemman hintaluokan haulikoita ja muita ampuma-aseita. Nuorin mainituista Baskimaan asevalmistajista on Armas Garbi, joka aloitti vuonna 1959. Myöhemmin mukaan tuli myös Kemen.
Pohjoismaihin tuotiin 1960- ja 1970- luvulla AYA:n rinnakkaispiippuisia sivulukkohaulikoita, lähinnä Tanskaan ja Ruotsiin. Yleisin oli rinnakkaispiippuinen malli Jaguar. Ruotsin Falunissa oli aseliike Vapen Depoten, jonka kuvastoluettelossa vuodelta 1974 Jaguar- mallin hinta oli 1297-1762 kruunua riippuen varustelusta. Brnon rinnakkaispiippuinen sivulukkohaulikko maksoi 1130 kruunua ja laatikkolukkoisen päällekkäispiippuisen Itä-Saksassa valmistetun Merkel 200E:n hinta oli 4132 kruunua. Jaguar- malli ei ollut valmistajan parhaimmistoa vaan hintahaitarin alapäästä. Suomeen on tuotu Espanjasta metsästysaseita 1930- luvulta alkaen. Ennen sotia ja sodan jälkeen pääsääntöisesti tavallisia laatikkolukkoisia rinnakkais- ja yksipiippuisia haulikoita, sekä myöhemmin myös päällekkäispiippuisia haulikoita. Laadukkaampia sivulukkoisia arvoaseita tuotiin harvemmin.
Espanjassa metsästys- ja ammuntaharrastuslajit (driven-, game- ja live pigeon shooting) olivat suuressa suosiossa 1900- luvun alkupuolella, myöhemmin mukaan tuli myös nykyiset urheiluammunnan savikiekkolajit. Paikallisen asevalmistamisen kehittymisen myötä Sarasqueta ja muut Eibarin ja Elgoibarin asevalmistajat tekivät koko 1900- luvun aikana huippuluokan haulikoita Espanjan hoville ja kuninkaille. Yhden tällaisen arvohaulikon Espanjan prinssi Juan Carlos lahjoitti vuonna 1975 Suomeen tehdyn valtiovierailun yhteydessä tasavallan Presidentti Urho Kalevi Kekkoselle. Kyseessä oli Arrietan rinnakkaispiippuinen sivulukkoinen haulikkopari. Kyseiset haulikot ovat toivottavasti vielä tänäkin päivänä Helsingissä Tamminiemen museon ase- ja kalastusvälinekokoelmassa. Kekkosella oli kolmaskin espanjalainen sivulukkohaulikko, jolla hän harjoitteli haulikkoammuntaa. Kyseisistä haulikoista puuttuu valmistajan merkinnät. Kekkosen asekokoelmasta on laajemmin kirjoittanut Metsästys & Kalastus- lehden entinen pitkäaikainen päätoimittaja Mauri Soikkanen kirjassaan Presidentit erämiehinä, Urho Kekkonen "kovetettu kalamies". Alla mainosvideo Arrietan tehtaalta.
1970- luvun loppupuolella espanjalaiset asevalmistajat olivat talousvaikeuksissa ja osa aseiden valmistajista joutui sulkemaan ovensa. Ongelmat alkoivat kasaantua 1970 luvulla alkaneista yleisistä talousongelmista terästeollisuudessa ja muualla teollisuuden aloilla, sekä öljykriisistä. Muun muassa sen ajan tunnetuin Victor Sarasqueta sulki ovensa 80- luvun alussa. Valtio ja Baskimaan kunta tulivat taloudellisesti apuun, jonka turvin perustettiin asevalmistajien kesken yhtymä nimeltään DIARM (Desarrollo de Industrias Armeras, S.A.). Yhtymän konekanta nykyaikaistettiin ja toimintaa pyrittiin tehostamaan. Kaikki Eibarin alueen asepajat eivät kuitenkaan liittyneet kyseiseen yhtymään vaan jatkoivat edelleen itsenäisinä toimijoina ja pysyivät Eibarissa. Ratkaisu saattoi jälkeen päin olla pelastus, sillä myös DIARM- yhtymä lakkasi myöhemmin toimimasta ja moni pienempi osuuskuntaan mukaan lähtenyt asepaja katosi yhtymän mukana. Aiemmin mainitsemistani Eibarin alueen haulikkopajoista vain AYA lähti mukaan DIARM- yhtymään.
Grulla Armas m.215 16/70 kyyhkyjahdissa
Seuraavassa 2/3 osassa tarkastelen muun muassa haulikoiden teknisiä ominaisuuksia.
Teksti ja kuvat; P.O.
Artikkelien käytetyt lähteet: Kirjat; Spanish Best (Terry Wieland), Double Guns and Custom Gunsmithing (Steven Dodd Hughes), Shotguns & Shooting Three (Michael McIntosh), Vanhat Aseet 1 ja 2 (Timo Hyytinen), Sidelocks & Boxlocks, The Classic British Shotguns (Geoffrey Boothroyd), The Shotgun Book (Jack O`Connor), The Shotgunner`s Book (Charles Askins), kuvastoluettelo Vapen-Depot 1974, Riistalehti 6/2010 (Esa Höysniemi), Mauri Soikkanen, kirja; Urho Kekkonen, Kovetettu Kalamies, The Shooting Field Volume 17 (Hollad&Holland)
Blogini ensimmäisestä kirjoituksesta tulee tänä vuonna kuluneeksi kahdeksan vuotta. Blogin perustamisen idea lähti liikkeelle, kun yritin myydä artikkeliani kiväärirakennusprojektistani kotimaisille ase- ja metsästyslehdille. Vain yksi päätoimittaja vastasi lähettämääni sähköpostiin. Silloinen Riista- lehden päätoimittaja antoi pyynnöstäni rehdin palautteen. Kirjoitustani olisi pitänyt lyhentää noin 70 % alkuperäisestä tekstimäärästä. Lisäksi kirjoitukseni tyyli oli töksähtelevää. Ajattelin, että antaa olla, se siitä printtimediasta. Muutama kaveri kuitenkin houkutteli, että perustaisin blogin ja alkaisin kirjoittaa omia juttujani haluamallani tavalla. Sillä tiellä tässä nyt sitten ollaan. Myöhemmin kyllä Ase- lehti julkaisi heille tarjoamani artikkelin.
Blogin ulko- ja kirjoitusasu on muuttunut alkuvaiheesta jonkin verran. Ensin pidin yllä kahta sivustoa, Nordicguns- ja Nordichunt- blogeja, jotka yhdistin yhdeksi suomenkieliseksi JahtiAse- blogiksi. Ei ollut järkeä pitää nimeltään englanninkielisiä blogeja, joissa aiheiden kirjoituskieli on suomi. NordicHunt- sivusto on kuitenkin vielä luettavissa, vaikka en sivulle enää kirjoita. Jos lainaan kirjoituksessani jotain muilta kirjoittajilta, niin jutun lopussa on lähdeviittaukset.
Blogini on tavallaan julkinen päiväkirja. Välillä lukija saattaa lähettää sähköpostia ja kyselee aiemmin esittelyssä olevasta aseesta tarkempia yksityiskohtia. Olen saattanut myydä kyseisen aseen jo vuosia sitten ja olla syventynyt johonkin ihan muuhun aiheeseen. Latausreseptien kehittely on jatkuvaa ja aiemmat kirjoitukseni latauksista ovat kehittyneet ja muuttuneet aiemmasta. Eli sähköpostia voi toki lähettää, mutta turvallisuussyistä en jaa patruunoiden latausreseptejä.
Kehut ja moitteet pyrin tuomaan esille tuote-esittelyissä. Kirjoitan pääasiassa tuotteista, jotka kiinnostavat ensisijaisesti itseäni. Yhdestä asiasta yritän olla kuitenkin varovainen; liian jyrkistä mielipiteistä. Tuotteesta pelkästään kielteiseen sävyyn kirjoittaminen ei ole kovin rakentavaa. Myyntiala työllistää monia ihmisiä ja siksi kirjoittajalla on myös vastuu tekstin tuottamisessa ja julkaisemisessa. Omatkin mielipiteet muuttuvat vuosien kuluessa, enkä kaikista aiemmista kirjoituksistani ole enää välttämättä samaa mieltä.
Mieluisin aihepiiri on vanhoista käytetyistä metsästysaseista kirjoittaminen. Historia, vanhojen aseiden valmistustavat, käsityön määrä ja niiden vertaaminen tämän päivän aseisiin molemmin puolin on mukavaa ja mielenkiintoista. Oli esittelyn tuote sitten uusi tai vanha, niin niistä kirjoittaminen uskottavasti ei ole mahdollista ilman mahdollisuutta harrastaa aktiivisesti ja monipuolisesti metsästystä ja metsästysammuntaa.
Tuhannet suomalaiset kirjoittavat harrastuksenaan. Moni kirjoituksista päätyy valitettavasti julkaisematta pöytälaatikoihin ja muistitikuille. Lisäksi printtimedia on ammattilaisten mielestä katoamassa 10-15 vuoden kuluttua. Näin ainakin ennustaa Helsingin Sanomissa 24.1.2024 Sanoma konsernin hallituksen varapuheenjohtaja Nils Ittonen. Se on sääli, koska luen mielelläni myös paperilehtiä ja näköjään printtimedian lukijana olen osa katoavaa lajia. Kirjoittajien kannalta valitettavasti nuoret lukevat vähemmän ja katsovat lukemisen sijaan enemmän videoita erilaisilta sosiaalisen median alustoilta. Voisi ajatella, että pelkästään tekstimuotoisina myös blogit alkavat olla jo mennyttä maailmaa.
Viime vuonna kirjoittaminen blogiin jäi vähemmälle, koska suunnittelin omakustanteisen kirjan kirjoittamista aihe-alueena metsästysaseet. Nyt olen kuitenkin laittanut tietokirjan kirjoittamisen pöytälaatikkoon, koska riskinä on se, ettei laadukkaan kovakantisen kirjan valmistuskustannuksia välttämättä saisi katettua kapean aihealueen myynnillä. Omalta osaltani kirjoitan kuitenkin julkisesti niin kauan, kun kirjoittaminen tuntuu mielekkäältä. Blogini sivuilla lukija-/kävijämäärät vaihtelevat. Tammikuussa sivuilla kävijöitä oli reilut 12000. Kirjoitushetkellä helmikuun kävijäkertoja on vain noin 4000. Blogini kävijämäärä kasvaa aina heinäkuusta ja vähenee joulukuuhun mentäessä. Mitä enemmän saan tekstiä tuotettua, sitä enemmän on lukijoita. Vaikka suurin osa sivun käyntikerroista on Suomesta, niin jonkin verran on myös maista, joissa metsästysharrastus on suosittua. Näihin kuuluvat Pohjois-Amerikan maat, Pohjoismaat ja Euroopasta muun muassa Ranska ja Saksa. Käännöstyökalut kehittyvät ja vieraskielisilläkin on paremmat mahdollisuudet lukea suomenkielellä kirjoitettua tekstiä. Tulevaisuus tulee varmasti muokkaamaan JahtiAse- blogia. Toistaiseksi blogi tulee olemaan vielä harrastepohjalla ilman mainoksia ja luettavissa ilmaiseksi.
Alkukevään aiheena on sivuillani espanjalaiset rinnakkaispiippuiset sivulukkohaulikot. Kyseistä artikkelia tarjosin kesällä 2023 Otavamedian Metsästys ja Kalastus- lehdelle, mutta heiltä saadun palautteen mukaan artikkeli oli laajoineen historiaosuuksineen enemmän tietokirjamainen artikkeli kuin lehtijuttu ja tekstiosuudeltaan liian pitkä M&K- lehteen. Julkaisen kyseisen artikkelin blogissani aiempaa pidempänä versiona. Ensimmäinen osa ilmestyy maaliskuussa, toinen osa huhtikuussa ja viimeinen kolmas osa toukokuussa.
Lukijoille toivotan mukavia lukuhetkiä ja aurinkoista kevään aikaa!
16/70 Grulla Armas m.215 sivulukkohaulikko kyyhkyjahdissa
Suurriistalle tarkoitettujen lyijyn korvaavien kivääripatruunoiden kehittely on edennyt viimeisen kymmenen vuoden aikana hyvään suuntaan. Alkuvaiheessa joidenkin patruunoiden kupariluodit eivät olleet riittävän luotettavia riistaeläimen nopeaan kaatoon. Luodit eivät välttämättä avautuneet kontrolloidusti. Varsinkin pidemmille etäisyyksille ammuttaessa kupariluodille tarvittiin riittävästi vauhtia, jotta luoti avautuisi, eikä menisi eläimestä läpi avautumatta. Mikäli luoti ei avautunut kohteessa kunnolla, oli ammuttua eläintä etsittävä pitkienkin matkojen päästä. Lyijyttömien luotien kehittymisen myötä myös patruunoiden itselataajien tietämys aihealueesta on lisääntynyt aiemmasta. Sama kulkusuunta on ollut myös haulikon patruunoiden lataajilla, kun on haettu omaan haulikkoon parasta lyijyn korvaajaa.
Kaliiperi 16
Haulikon patruunoiden kaupallisilla valmistajilla on tänä päivänä haasteita löytää pienemmille haulikkokaliipereille korvaavia vaihtoehtoja lyijylle. Hyvinä vaihtoehtoina ovat vismuttihaulit tai oikeastaan vismuttiseoshaulit ja kuparihaulit. Yhtenä seosaineena vismuttihauleissa käytetään tinaa. Tinaa lisäämällä hauleista saadaan sitkeämpiä. Ilman tinaa puhdas vismutti on hauraampi ja pirstaloituu helpommin. Yhdysvalloissa on tarjolla myös kuparoituja vismuttihauleja. Tungsten on erittäin hyvä lyijyn korvaava, mutta ongelmaksi muodostuu kyseisen materiaalin kallis hinta metsästystilanteissa, joissa ammutaan useita laukauksia päivän aikana. Teräs materiaalina tarvitsee hauliseoksen, mitä voi käyttää kaikissa haulikon piipun supistuksissa. Suurin osa 16- kaliiperin haulikoista on vanhoja ja ne on valmistettu aikaa ennen lyijyn korvaavia materiaaleja. Vanhoissa haulikoissa supistukset ovat pääsääntöisesti tiukat. Haulikot on suunniteltu patruunoille, joissa on pahvihylsy ja huopatulppa.
Lähtötilanne patruunoiden valmistajilla on kapeampi ja markkinat pienemmät verrattuna 12- ja 20- kaliiperiin. Näin ollen patruunoiden valmistajien tutkimus- ja kehitystyö tehdään ensin niitä markkinoita ajatellen, joissa on kysyntää eniten ja näin ollen paremmat tuotot. Uskon kuitenkin, että kun suosituimmat kaliiperit on päässyt vauhtiin paranee tarjonta myös harvinaisemmille kaliipereille. Isossa-Britanniassa patruunoiden valmistajat ovat jo kehittäneet useita eri lyijyn korvaavia vaihtoehtoja perinteiseen 12/65 kaliiperiin. Britteinsaarilta löytyy vielä esimerkiksi arvohaulikoita kaliiperissa 16/65. Keski-Euroopassa kaliiperi 16 on myös edelleen käytössä varsinkin yhdistelmäaseissa. Yhdysvalloissa kaliiperilla on oma vankka käyttäjäkuntansa. Uusien 16- kaliiperisten haulikoiden valmistajia löytyy mm; Browning, Rizzini ja tilauksesta kaikilta arvoaseiden valmistajilta.
Sorsajahdissa itseladatut 16/70 vismuttipatruunat 3.00 mm / 28g (430 m/s)
Teollisten patruunavalmistajien ohella puuhailee myös patruunoiden itselataajia. Itselataajien avuksi lataustaulukoita julkaisee esimerkiksi ruutien valmistajat ja latauskomponenttien myyjät. Haulikon patruunoiden itselataaminen on haastavampaa verrattuna kiväärin patruunoiden lataamiseen, koska painemerkkien seuraaminen ei ole mahdollista ilman paineen mittaukseen tarkoitettua mittausvälineistöä. SIKSI ON ERITTÄIN TÄRKEÄÄ NOUDATTAA TARKASTI LATAUSOHJEITA! Omistan muutaman 16- kaliiperisen haulikon ja aiheen kaliiperista on tullut käyttökokemusten myötä erittäin mieluisa. Varsinkin jos haulikko on laadukkaasti valmistettu kyseistä kaliiperia ajatellen. Lyijyttömien tehdaspatruunoiden löytämisessä on kuitenkin omat haasteet. 16- kaliiperiin ei Suomesta löydy tätä kirjoittaessa muita kuin Eley Vip Bismuth 16/67, Una-Tungsten 16/70, FOB Steel 16/67 ja Rottweil Steel Game 16/67. Viimeksi mainittu löytyy maahantuojan listalta, mutta huonosti kauppojen hyllyltä. Tehdaspatruunoista olen käyttänyt Eleyn 26,5 gramman latauksella olevaa Vip Bismuth 16/67 patruunaa.
Eri sulkemisvaiheessa olevia 16- kaliiperin patruunoita
Itselataamalla 16- kaliiperin maailma avautuu kuitenkin aivan eri näkökulmasta ja laajenee huomattavasti. Haulikuormaa saa kasvatettua ja lähtönopeutta lisättyä. Patruunan tehon kasvaessa kaliiperin käyttömahdollisuudet laajenee. Itselataamisessakin tulee kuitenkin fysiikan rajat vastaan. 16- kaliiperissa olen havainnut muovikomponenteilla vismuttilatauksissa maksiminopeudeksi noin 430 m/s ja pahvihylsyissä ja huopatulpalla ladatuissa noin 400 m/s sekunnissa. Mikäli nopeudet ylittyy mainituista, haulikuviot huononee. Maksimilatauksena olen pitänyt vismuttilatauksissa tätä kirjoittaessa 28 grammaa. Testit ovat vielä kesken monen lyijyn korvaavan latausreseptin osalta ja tältä osin lataukset jatkuvat. Tässäkin harrastuksessa tuntuu, ettei ole koskaan valmis, vaan etsii edelleen sitä parasta patruuna - aseyhdistelmää.
Haulikon patruunoiden kotilataamisessa olen käyttänyt muutamia eri työskentelytapoja. Perinteisiä vanhan ajan pahvihylsy ja huopatulppa komponentteja lyijylle ja vismutille tai sitten tämän päivän muovihylsy ja -välitulppakomponentteja vismutille ja kuparille. Pahvihylsyt olen sulkenut joko tähtistuukkauksella tai rullastuukkauksella. Muovihylsyt pääsääntöisesti tähtisuljennalla. Latauslaitteina vanhat rullasulkimet, nykyaikaiset käsiporaan tarkoitetut rullasulkimet suljenta-alustalla, Lee Load All- latauslaitteella tai italialaisella pylväsporakoneeseen asennettavalla O.M.V patruunoiden suljentalaitteella. Jälkimmäisellä saa aikaiseksi kaikkein parhaimman tehdaslaatuisen patruunan suljennan. Omv:lla saa myös patruunan pituuden säädettyä tarkasti, mikä lisää ladattavan patruunaerän tasalaatuisuutta.
Edullinen Lee Load All- latausväline
Haulikon patruunan lataaminen on melko yksinkertaista. Mikäli kyseessä on aiemmin ammuttu hylsy tulee hylsy ensimmäiseksi supistaa alkuperäiseen mittaan. Supistamisen jälkeen, tai jos kyseessä on uusi ampumaton hylsy, niin ensin nallitetaan hylsy, sitten punnitaan latausohjeen mukainen ruutipanos ja kaadetaan ruudit hylsyyn. Nallituksen ja ruudituksen jälkeen asetetaan muovinen tai luonnonmateriaalinen tiivistekiekko, huopatulppa tai muovinen välitulppa/haulikuppi, jonka jälkeen tulee haluttu määrä valittuja hauleja. Lopuksi tehdään patruunan sulkeminen, joko rullaamalla tai stuukkaamalla eli tähtisuljennalla. Yleisin tapa on kuusisakarainen suljenta. Suljentalaitteista suosituin on amerikkalainen Mec- latauspuristin. OMV:llä ja Mec- latauspuristimella saa tehtyä patruunan suljennan tehdaslaatuisesti tai jopa paremmin. Patruunan laadukkaalla suljennalla on tärkeä merkitys, jotta patruunan ballistiikka toimii niin kuin latausohjeen laatija on suunnitellut. Netistä löytyy paljon videoita eri latauslaitteista ja niiden käytöstä. Jollain latauslaitteilla saa tehtyä kaikki patruunan lataamiseen liittyvät toimenpiteet kuten esimerkiksi Lee Load Allilla ja Mec- latauspuristimella kun taas OMV on tarkoitettu pelkästään patruunan sulkemiseen.
Latausreseptejä löytyy 16- kaliiperiin netistä Hodgdonin Reloading data Centerin tai Precision Reloadingin sivuilta. Jälkimmäinen linkki on 16/70 teräshaulilatausten sivuille. Teräshaulilatausten käytössä kannattaa muistaa, ettei ammu haulikon piipun puolisuppeaa supistusta tiukemmalla supistuksella. Lisäksi olen käyttänyt kirjallisuutta mm. Lyman Shotshell Reloading Manualia (5th Edition) ja Ballistic Products yhtiön manuaaleja. Heiltä löytyy myös netistä ladattavaa maksullista lataustietoa. Yhtiö julkistaa myös ilmaisen viikon latauksen, jonka listan löydät tästä. Italialaisen Guolandin latausdatan mm. Vihtavuoren ruudeille ja lyijyhauleille löydät tästä. Tom Rosterin vihkon kokoluokkaa oleva latausopas on sen sijaan 16 kaliiperin vismuttilatausten osalta niukka, eikä latausohjeita ole eurooppalaisille latauskomponenteille.
Patruunan sulkeminen eli rullastuukkaus wanhan ajan latausvälineellä.
Haulikon patruunoiden lataamiseen tarkoitettuja latausvälineitä ja patruunoiden komponentteja olen ostanut muun muassa seuraavista liikkeistä; Sapakko, AhtiHuvila, Aawee, Metsoase, Kärkkäinen, Asetarvike ja Olkkonen. Lisäksi 16- kaliiperin pahvihylsyjä Haapavedeltä Tmi Gunhill Storesta. Latauslaitteet ja komponentit ostan mieluiten Suomesta, mutta jos tarvitsemaani ei löydy, niin tilaan esimerkiksi Italiasta. Komponenttien etsimiseen käytän googlea. Italiasta lataustarvikkeita Suomeen toimittaa esimerkiksi Mygrashop ja Siarm.
Omalta osaltani olen 16 kaliiperin latausten suhteen vasta alkutekijöissä, mutta alkuaskeleet ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja kannustavia. Kaliiperi 16 potkii siis edelleen ainakin itselataajien toimesta. Tulevaisuus näyttää paraneeko myös tehdaspatruunoiden valikoima lyijyn korvaavien osalta.
EN JAA LATAUSRESEPTEJÄ! Lue yllä oleva artikkeli huolella, niin löydät vinkkejä omatoimiseen oppimiseen.
.JPG)
