Espanjalaiset sivulukkohaulikot osa 2/3

Espanjalaiset koristekaiverretut sivulukkohaulikot

NYKYAIKA

Tämän päivän espanjalaiset haulikot eivät ole juurikaan muuttuneet englantilaisten Purdeyn ja Holland & Hollandin alkuaikojen haulikoista. Itse asiassa hanallisten haulikoiden lukkorakenne on tekniikaltaan läheinen modernien hanattomien sivulukkoisten haulikoiden kanssa. Sivulukkoisissa koneiston osat ja iskuvasarat on vain sijoitettu sivulevyihin lukkorungon sisäpuolelle. Nykyaikainen tietotekniikka ja moderni teollinen konekanta on toki tullut mukaan myös arvoaseiden suunnitteluun ja valmistukseen, eivätkä tänä päivänä kaikkien edullisempien perusmallien kaiverruksia tehdä välttämättä käsin ammattikaivertajan toimesta vaan automaationa kone- ja lasertekniikkaa apuna käyttäen, joko tekemällä ne koneellisesti alusta loppuun tai osittain, jonka jälkeen viimeistely käsityönä.

Holland & Holland tyyppiset käsin irrotettavat sivulukot. Arrieta 12/70 (oik.) Grulla Armas 16/70 (vas)

Haulikoiden estetiikka on periytynyt englantilaisen aseseppämestari Joseph Mantonin lopun tuotannon ajoista lähtien, jonka opissa oli monien tunnettujen Lontoon aseseppien lisäksi muun muassa James Purdey. Purdey jatkoi saamaansa oppia ja osaamistaan omassa yrityksessään, jota sitten jatkoivat hänen perillisensä. Vuosikymmeniin ei kuitenkaan ole enää perilliset olleet osallisena missään tunnetuimmassa englantilaisessa vanhassa asetehtaassa, vaan omistajat ja rahoittajat ovat vaihtuneet aina silloin tällöin. Esimerkiksi Holland & Hollandin nykyinen omistaja on Beretta- konserni. Samanlaiset ongelmat tai haasteet ovat myös espanjalaisilla perheperusteisilla asepajoilla - yritystoiminnalle ei ole perheessä välttämättä jatkajaa. Ongelmia on ollut myös saada uusia tekijöitä perinteisiin käsityöläisammatteihin. Työn oppiminen on vuosisatoja kulkenut aiemmin isältä pojalle.

Haulikoiden takatukkien käsityönä tehdyt perän karhennukset

Kuten mainitsin ei perinteiset englantilaiset sivulukolliset rinnakkaispiippuiset metsästyshaulikot ole kovinkaan paljon historiansa aikana muuttunut. Purdeyn lisäksi Holland & Holland yrityksen patentit 1800- luvun lopulta ja 1900- luvun alkupuolelta ovat edelleen tätä päivää aiheen haulikoissa. Muutamia muutoksia on tehty lähinnä amerikkalaisille kuluttajille, jotka ovat halunneet haulikkonsa yhdellä liipaisimella ja leveämmällä majavanhäntä etutukilla ja takatukin puolijyrkällä pistoolikahvalla. Kyseessä ei kuitenkaan ole enää perinteinen englantilaistyylinen metsästyshaulikko vaan Pohjois-Amerikkalaisten muunnos eurooppalaisesta haulikosta. Toki Eibarissa valmistetaan myös oman maan kansalaisille niin sanottua Pigeon- mallia, jossa on leveämpi etutukki ja takatukki on pääsääntöisesti pistoolikahvalla. Myös haulikon piiput saattavat olla joko 30" tai 32" pituuksilla ja tiukoilla supistuksilla. Paksun lompakon omaava asiakas saa varmasti mieltymystensä mukaisen haulikon. 

Espanjalaisten arvohaulikoiden tunnuspiirteet alla lueteltuna:

• Demi-Block (Chopperlump)- piippurakenne
• Holland & Holland tyyppiset sivulukot
• Lukkorungossa venttiilit ruutikaasuille (kaasukanavat)
• Kaksi liipaisinta, joista etummainen nivelletty
• Purdeyn alasulku
• Laadukas, öljytty ja käsin karhennettu suora pähkinäpuutukki
• Splinter- etutukki
• Automaattiset valikoivat ejektorit
• Kaiverrukset lukkorungossa
• Vireilmaisimet kultauksilla tai ilman

Takomalla tehty teräksinen lukkorunko on joko vanhan hopeakolikon värinen tai päästövärjätty eli kirjokarkaistulla tai kemiallisesti värjätyllä tummemmalla lukkorungolla. Kaiverrukset ovat joko Purdey-, Holland & Holland-, Churchill- tyylisiä kaiverruksia. Sivulukon lukonosien kiinnitys on perusmalleissa kiinnitetty viidestä (5 pin) kohtaa ruuveilla tai kalleimmissa seitsemästä (7 pin). Lisäksi sivulukkojen ulkopuolella kyljessä sijaitsee molemmin puolin vireilmaisimet kultauksilla tai ilman. Piippuparin tähtäinkisko on joko Churchill- tyyppinen leveä kisko (yleinen 25" lyhytpiippuisissa), tavallisempi suora karhennettu kisko tai notkollinen (swamped rib) ja kourumainen tähtäinkisko (english concave rib). Haulikon malli tai sarjanumero on kaiverrettu liipaisinkaaren ruotoon. 

Splinter- etutukin avauspainike kaiverretuilla metallivahvikkeilla

Joissain malleissa on avustettu piippujen aukeaminen ja kalleimmissa malleissa itseaukeava piippumekanismi. Puuosien karhennukset on tehty käsin ja ne on mallista riippuen 24,26 tai 30 uraa tuumalle. Ainakaan omissa haulikoissani karhennukset eivät ole kovinkaan syviä verrattuna esimerkiksi saksalaisiin Merkel- haulikoihin. Öljytty pähkinäpuu on jo perusmalleissa parempilaatuista muuttuen paremmaksi mitä kalliimpi asemalli. Eniten valmistetaan käsityönä suoraa englantilaismallista takatukkia ja kapeaa Splinter- mallista etutukkia, jonka päädyssä avauspainikkeen ympärille on sovitettu koristekaiverrettu metallivahvike.

Lähikuva vuonna 1987 valmistetun Grulla Armas m.215 sivulukoista

Espanjalaisten sivulukkorakenteet poikkeavat halvemmissa haulikkomalleissa hivenen alkuperäisistä englantilaisesta Holland & Hollandin patentoimasta sivulukosta. Aseseppä Steven Dodd Hughes kirjoittaa Double Guns and Custom Gunsmithing kirjassaan Armas Garbin sivulukoista seuraavaa; " Suurin ero monien espanjalaisten ja todellisen H&H- tyypin välillä on kierre- ja pidätinjousien käyttö. Olettaisin, että tämä on tehty määrävalmistuksen ja korjauksen helpottamiseksi. Alkuperäiset V- muotoiset ja litteät jouset ovat vaikeampi valmistaa, helpompi rikkoa ja vaativat kaksi ruuvia lisää niiden kiinnittämiseen. Mielestäni nämä Garbin sivulukot ovat erittäin laadukkaita, ja ne toimivat hyvin kierrejousien kanssa". Ehkä tämä lause avaa lukijalle sitä miksi jotkin sivulukkojen osat ovat kiinni viidellä ruuvilla ja kalliimmat seitsemällä. 

Haulikot piiput avattuina

Halvemmissa malleissa aseen tuplavarmistus on toteutettu teknisesti hivenen eri tavalla, mutta kuitenkin niin, ettei ase laukea esimerkiksi putoamisen tai muun ulkopuolisen iskun voimasta. Hughesin kommentin sivulukkojen laadusta voin allekirjoittaa. Omista sivulukkohaulikoista niin Arrieta kuin Grulla Armaksen sivulukot ovat hyvin viimeistelty, vaikka kyseessä onkin molempien valmistajien halvimmat mallit. Tämä todistaa osittain myös sitä vastaan, jota olen joskus kuullut puhuttavan vähättelevästi espanjalaisista sivulukkohaulikoista, että ne ovat kopioita englantilaisten haulikoista. Kyllä ne ovat mallinsa saaneet Englannista, mutta ei se tarkoita sitä, että espanjalaisten arvoaseiden laatu olisi huonoa. Varsinkin kalleimmat mallit ovat täysin vertailukelpoisia brittien valmistamiin arvoaseisiin. Ainoa ero on hinnassa. Varsinkin edullisimmissa haulikkomalleissa ja sekin on perusteltavissa Espanjan halvemmilla kustannuksilla. 

Grulla Armas m.215 ja Sorsa ammuttu itseladatulla 16/70 28 gramman vismuttipatruunalla

Seuraavassa 3/3 osassa pohdin muun muassa espanjalaisten haulikoiden tulevaisuuden näkymiä.

Teksti ja kuvat; P.O.

Artikkelien käytetyt lähteet: Kirjat; Spanish Best (Terry Wieland), Double Guns and Custom Gunsmithing (Steven Dodd Hughes), Shotguns & Shooting Three (Michael McIntosh), Vanhat Aseet 1 ja 2 (Timo Hyytinen), Sidelocks & Boxlocks, The Classic British Shotguns (Geoffrey Boothroyd), The Shotgun Book (Jack O`Connor), The Shotgunner`s Book (Charles Askins), kuvastoluettelo Vapen-Depot 1974, Riistalehti 6/2010 (Esa Höysniemi), Mauri Soikkanen, kirja; Urho Kekkonen, Kovetettu Kalamies, The Shooting Field Volume 17 (Holland&Holland)

Nettisivut; Finca La Jara (blogi), Arrieta & Arrizabalaga

Espanjalaiset sivulukkohaulikot osa 1/3

Espanjalaiset sivulukkohaulikot Arrieta m.557 Standard 12/70 ja Grulla Armas m.215 16/70 (alla)

HISTORIA

Espanjan niin kuin monen muunkin Eurooppalaisen maan historia on sotaisa. Milloin Espanjaa on valloitettu tai Espanja on osallistunut muiden maiden valloituksiin tai maassa on sodittu keskenään. Espanjan imperiumin aika alkaa vuodesta 1492, samana vuonna jolloin Kristoffer Kolumbus lähti tutkimaan uutta maailmaa. 1500-luku oli Espanjan imperiumin aikakautta. Sotiminen on kallista ja vaatii vahvoja sotajoukkoja ja kehittyneitä aseita. Monessa maassa metsästysaseteollisuus on syntynyt sotateollisuuden sivussa, niin myös Espanjassa. 

Espanjan aseteollisuuden keskus on Baskimaalla Eibarissa. Kaupungin yhtenä elinkeinona on ollut 1500- luvulta alkaen aseteollisuus. Aseteollisuus kytkeytyy myös monesti terästeollisuuden rinnalle ja tämäkin toteutuu Eibar- kaupungissa, kuten esimerkiksi Thûringin alueella Saksassa Suhlin kaupungissa. Espanja ei siis ole poikkeus verrattuna moneen muuhun Euroopan alueella aikoinaan toimineista tai edelleen toimivista aseteollisuuden keskuksista. Espanjan teräksistä metsästysaseiden piippumateriaalina on tunnetuin Bellona- teräs. Alla mainosvideo Grulla Armaksen tehtaalta.

Teollisen vallankumouksen jälkeen 1800- luvun lopulla metsästysaseet kehittyivät savuttoman ruudin ja keskisytytteisten patruunoiden myötä tämän päivän metsästysaseiksi. Monet Euroopan kuninkaalliset ovat sukua keskenään ja he myös pitävät yhtä. Yhteydenpidolla ja yhteisillä harrastuksilla on vaikutuksensa siihen miksi espanjalaiset ryhtyivät valmistamaan kopioita muun muassa englantilaisten Holland & Holland ja Purdey- haulikoista, eli niin kutsutuista best guneista. 

Mittatilausaseiden valmistajana tunnettu James Purdey & Sons Ltd. on perustettu vuonna 1814. Purdeyn yritys oli kuninkaan hovihankkija Englannissa. Asiakkaina oli Britannian imperiumin kuninkaallisten ja rahamiesten lisäksi eurooppalaiset monarkian jäsenet ja muut nimetyt aateliset ja sen ajan etuoikeutetut. Espanjan kuningas Alfonso XIII oli anglofiili ja innokas metsästäjä ja ammunnan harrastaja. Kuningas kävi Englannissa metsästämässä ja aseina hänellä oli Purdeyn valmistamat haulikot. Alfonso XIII oli myös yksi Espanjan ensimmäisen ampumaklubin jäsenistä. Ampumaurheilusta (live pigeon shooting) tuli Espanjassa suosittua. Kyseessä on ammuntalaji, jossa ammutaan eläviä kyyhkysiä. Kaikilla ei ollut kuitenkaan varaa englantilaisten valmistamiin ampuma-aseisiin. Ammunnan harrastajat kääntyivät muun muassa espanjalaisen asevalmistajan Victor Sarasquetan puoleen, jonka valmistamat haulikot olivat vastaavanlaisia, mutta huomattavasti edullisempia. Myös kuningas Alfonso osti haulikoita Victor Sarasquelta. 

On myös muitakin syitä miksi espanjalaiset ryhtyivät valmistamaan Baskimaan alueella samanlaisia haulikoita kuin englantilaiset valmistivat. Baskimaan maantieteellinen sijainti meren äärellä, minkä johdosta kaupankäyntiä ja pankkitoimintaa oli muun muassa Lontoon ja Bilbaon välillä. Espanjasta vietiin Britteihin terästä ja tuotiin hiiltä. Espanjan oma pääkaupunki Madrid sijaitsi kaupankäynnin kannalta hivenen syrjemmässä, sekä aiemmin mainitsemani Eibar- kaupungin historia Espanjan asekeskuksena. Englantilaisten vaikutus elämäntyyliin aristokraattien, liike-elämän edustajien ja maanomistajien keskuudessa oli osatekijä ammunta- ja metsästysharrastajien asevalintoihin. 

Vuonna 1930 Espanjan sisäpoliitiikassa tapahtui muutoksia ja silloinen kuninkaan tukema diktaattori kenraali Miguel Primo de Rivera luopui vallasta. Seuraavana vuonna tasavallan kannattajat voittivat vaalit. Vaalituloksen myötä tasavaltalaiset yli puoluerajojejn tekivät sopimuksen monarkian päättämisestä. Kuningas Alfonso XIII poistui maasta ja kuoli Italiassa Roomassa vuonna 1941. Ennen kuolemaansa hän luovutti kruununsa kolmannelle pojalleen kreivi Don Juanille, Juan Carlos I:n isälle.

Espanjan sisällissota runteli pahoin maata ja varsinkin voittajaosapuolen suorittamat puhdistukset olivat laajoja ja verisiä. Sisällissodan voittaja oli kenraali Francisco Franco. Diktaattorin tukijoina olivat kuninkaalliset, katolliset espanjalaiset, konservatiivit ja kommunismin vastustajat. Eli vauraampi osa yhteiskunnasta, joilla oli myös rahaa harrastamiseen ja pystyivät pitämään yllä paikallista metsästysaseiden valmistusta myös huonompina aikoina. Espanja ei osallistunut toiseen maailman sotaan, vaikka olikin akselivaltioiden tukija.

 NOUSUKAUSI

Sodan jälkeen Espanjasta tuli kuitenkin hylkiö valtio ja maan talous oli alamaissa. Nousu parempaan alkoi vasta kylmän sodan alettua ja Yhdysvaltojen solmittua kauppa- ja sotilassuhteet Espanjan kanssa. Maassa tapahtui taloudellinen ihme ja alkoi talouskasvun aikakausi. Tämä näkyi myös espanjalaisten asevalmistajien tuotannon piristymisenä ja kansainvälisten markkinoiden avautumisena.

Amerikkalaiset asetoimittajat eversti Charles Askins (The Shotgunner`s Book, 1958) ja Jack O`Connor (The Shotgun Book, 1965) kiinnittivät huomioita laadukkaan näköisiin haulikoihin, jotka olivat vastaavanlaisia kuin brittien valmistamat haulikot. Eversti Askins työskenteli Espanjassa sotilasattaseana ja komennuksensa aikana osallistui ampumakilpailuihin ja metsästystapahtumiin ympäri Espanjaa. Samalla hän pääsi tutustumaan Espanjan haulikkopajojen asetuotantoon. Espanjalaisten valmistamat haulikot maksoivat vain murto-osan siitä mitä aidot englantilaiset sivulukkohaulikot maksoivat. Saadun julkisuuden myötä kasvoi kansainvälinen asekauppa muun muassa Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan. Victor Sarasquetan haulikot olivat jo aiemmin tunnettuja espanjankielisissä maissa. Espanjalaiset haulikoiden valmistajat olivat urheiluampujien piireissä tunnettuja ympäri maailman, koska haulikoiden valmistajat olivat myös sen ajan kovan luokan kilpa-ampujia. Kansainvälistä nimeä alkoivat saamaan Victor Sarasquetan lisäksi vielä tänä päivänä toimivat yritykset Aguirre y Aranzabal (AYA), Manufacturas Arrieta, Pedro Arrizabalaga, Armas Garbi, Union Armera (Grulla Armas) ja Ignacio Ugartechea. Lisäksi Espanjassa valmistettiin paljon halvemman hintaluokan haulikoita ja muita ampuma-aseita. Nuorin mainituista Baskimaan asevalmistajista on Armas Garbi, joka aloitti vuonna 1959. Myöhemmin mukaan tuli myös Kemen.

Pohjoismaihin tuotiin 1960- ja  1970- luvulla AYA:n rinnakkaispiippuisia sivulukkohaulikoita, lähinnä Tanskaan ja Ruotsiin. Yleisin oli rinnakkaispiippuinen malli Jaguar. Ruotsin Falunissa oli aseliike Vapen Depoten, jonka kuvastoluettelossa vuodelta 1974 Jaguar- mallin hinta oli 1297-1762 kruunua riippuen varustelusta. Brnon rinnakkaispiippuinen sivulukkohaulikko maksoi 1130 kruunua ja laatikkolukkoisen päällekkäispiippuisen Itä-Saksassa valmistetun Merkel 200E:n hinta oli 4132 kruunua. Jaguar- malli ei ollut valmistajan parhaimmistoa vaan hintahaitarin alapäästä. Suomeen on tuotu Espanjasta metsästysaseita 1930- luvulta alkaen. Ennen sotia ja sodan jälkeen pääsääntöisesti tavallisia laatikkolukkoisia rinnakkais- ja yksipiippuisia haulikoita, sekä myöhemmin myös päällekkäispiippuisia haulikoita. Laadukkaampia sivulukkoisia arvoaseita tuotiin harvemmin.

Espanjassa metsästys- ja ammuntaharrastuslajit (driven-, game- ja live pigeon shooting) olivat suuressa suosiossa 1900- luvun alkupuolella, myöhemmin mukaan tuli myös nykyiset urheiluammunnan savikiekkolajit. Paikallisen asevalmistamisen kehittymisen myötä Sarasqueta ja muut Eibarin ja Elgoibarin asevalmistajat tekivät koko 1900- luvun aikana huippuluokan haulikoita Espanjan hoville ja kuninkaille. Yhden tällaisen arvohaulikon Espanjan prinssi Juan Carlos lahjoitti vuonna 1975 Suomeen tehdyn valtiovierailun yhteydessä tasavallan Presidentti Urho Kalevi Kekkoselle. Kyseessä oli Arrietan rinnakkaispiippuinen sivulukkoinen haulikkopari. Kyseiset haulikot ovat toivottavasti vielä tänäkin päivänä Helsingissä Tamminiemen museon ase- ja kalastusvälinekokoelmassa. Kekkosella oli kolmaskin espanjalainen sivulukkohaulikko, jolla hän harjoitteli haulikkoammuntaa. Kyseisistä haulikoista puuttuu valmistajan merkinnät. Kekkosen asekokoelmasta on laajemmin kirjoittanut Metsästys & Kalastus- lehden entinen pitkäaikainen päätoimittaja Mauri Soikkanen kirjassaan Presidentit erämiehinä, Urho Kekkonen "kovetettu kalamies". Alla mainosvideo Arrietan tehtaalta.

1970- luvun loppupuolella espanjalaiset asevalmistajat olivat talousvaikeuksissa ja osa aseiden valmistajista joutui sulkemaan ovensa. Ongelmat alkoivat kasaantua 1970 luvulla alkaneista yleisistä talousongelmista terästeollisuudessa ja muualla teollisuuden aloilla, sekä öljykriisistä. Muun muassa sen ajan tunnetuin Victor Sarasqueta sulki ovensa 80- luvun alussa. Valtio ja Baskimaan kunta tulivat taloudellisesti apuun, jonka turvin perustettiin asevalmistajien kesken yhtymä nimeltään DIARM (Desarrollo de Industrias Armeras, S.A.). Yhtymän konekanta nykyaikaistettiin ja toimintaa pyrittiin tehostamaan. Kaikki Eibarin alueen asepajat eivät kuitenkaan liittyneet kyseiseen yhtymään vaan jatkoivat edelleen itsenäisinä toimijoina ja pysyivät Eibarissa. Ratkaisu saattoi jälkeen päin olla pelastus, sillä myös DIARM- yhtymä lakkasi myöhemmin toimimasta ja moni pienempi osuuskuntaan mukaan lähtenyt asepaja katosi yhtymän mukana. Aiemmin mainitsemistani Eibarin alueen haulikkopajoista vain AYA lähti mukaan DIARM- yhtymään.

Grulla Armas m.215 16/70 kyyhkyjahdissa

Seuraavassa 2/3 osassa tarkastelen muun muassa haulikoiden teknisiä ominaisuuksia.

Teksti ja kuvat; P.O.

Artikkelien käytetyt lähteet: Kirjat; Spanish Best (Terry Wieland), Double Guns and Custom Gunsmithing (Steven Dodd Hughes), Shotguns & Shooting Three (Michael McIntosh), Vanhat Aseet 1 ja 2 (Timo Hyytinen), Sidelocks & Boxlocks, The Classic British Shotguns (Geoffrey Boothroyd), The Shotgun Book (Jack O`Connor), The Shotgunner`s Book (Charles Askins), kuvastoluettelo Vapen-Depot 1974, Riistalehti 6/2010 (Esa Höysniemi), Mauri Soikkanen, kirja; Urho Kekkonen, Kovetettu Kalamies, The Shooting Field Volume 17 (Hollad&Holland)

Nettisivut; Finca La Jara (blogi), Arrieta & Arrizabalaga

Videot; Youtube

JahtiAse- blogiin kirjoittamisesta

Blogini ensimmäisestä kirjoituksesta tulee tänä vuonna kuluneeksi kahdeksan vuotta. Blogin perustamisen idea lähti liikkeelle, kun yritin myydä artikkeliani kiväärirakennusprojektistani kotimaisille ase- ja metsästyslehdille. Vain yksi päätoimittaja vastasi lähettämääni sähköpostiin. Silloinen Riista- lehden päätoimittaja antoi pyynnöstäni rehdin palautteen. Kirjoitustani olisi pitänyt lyhentää noin 70 % alkuperäisestä tekstimäärästä. Lisäksi kirjoitukseni tyyli oli töksähtelevää. Ajattelin, että antaa olla, se siitä printtimediasta. Muutama kaveri kuitenkin houkutteli, että perustaisin blogin ja alkaisin kirjoittaa omia juttujani haluamallani tavalla. Sillä tiellä tässä nyt sitten ollaan. Myöhemmin kyllä Ase- lehti julkaisi heille tarjoamani artikkelin.

Blogin ulko- ja kirjoitusasu on muuttunut alkuvaiheesta jonkin verran. Ensin pidin yllä kahta sivustoa, Nordicguns- ja Nordichunt- blogeja, jotka yhdistin yhdeksi suomenkieliseksi JahtiAse- blogiksi. Ei ollut järkeä pitää nimeltään englanninkielisiä blogeja, joissa aiheiden kirjoituskieli on suomi. NordicHunt- sivusto on kuitenkin vielä luettavissa, vaikka en sivulle enää kirjoita. Jos lainaan kirjoituksessani jotain muilta kirjoittajilta, niin jutun lopussa on lähdeviittaukset.

Blogini on tavallaan julkinen päiväkirja. Välillä lukija saattaa lähettää sähköpostia ja kyselee aiemmin esittelyssä olevasta aseesta tarkempia yksityiskohtia. Olen saattanut myydä kyseisen aseen jo vuosia sitten ja olla syventynyt johonkin ihan muuhun aiheeseen. Latausreseptien kehittely on jatkuvaa ja aiemmat kirjoitukseni latauksista ovat kehittyneet ja muuttuneet aiemmasta. Eli sähköpostia voi toki lähettää, mutta turvallisuussyistä en jaa patruunoiden latausreseptejä. 

Kehut ja moitteet pyrin tuomaan esille tuote-esittelyissä. Kirjoitan pääasiassa tuotteista, jotka kiinnostavat ensisijaisesti itseäni. Yhdestä asiasta yritän olla kuitenkin varovainen; liian jyrkistä mielipiteistä. Tuotteesta pelkästään kielteiseen sävyyn kirjoittaminen ei ole kovin rakentavaa. Myyntiala työllistää monia ihmisiä ja siksi kirjoittajalla on myös vastuu tekstin tuottamisessa ja julkaisemisessa. Omatkin mielipiteet muuttuvat vuosien kuluessa, enkä kaikista aiemmista kirjoituksistani ole enää välttämättä samaa mieltä.

Mieluisin aihepiiri on vanhoista käytetyistä metsästysaseista kirjoittaminen. Historia, vanhojen aseiden valmistustavat, käsityön määrä ja niiden vertaaminen tämän päivän aseisiin molemmin puolin on mukavaa ja mielenkiintoista. Oli esittelyn tuote sitten uusi tai vanha, niin niistä kirjoittaminen uskottavasti ei ole mahdollista ilman mahdollisuutta harrastaa aktiivisesti ja monipuolisesti metsästystä ja metsästysammuntaa. 

Tuhannet suomalaiset kirjoittavat harrastuksenaan. Moni kirjoituksista päätyy valitettavasti julkaisematta pöytälaatikoihin ja muistitikuille. Lisäksi printtimedia on ammattilaisten mielestä katoamassa 10-15 vuoden kuluttua. Näin ainakin ennustaa Helsingin Sanomissa 24.1.2024 Sanoma konsernin hallituksen varapuheenjohtaja Nils Ittonen. Se on sääli, koska luen mielelläni myös paperilehtiä ja näköjään printtimedian lukijana olen osa katoavaa lajia. Kirjoittajien kannalta valitettavasti nuoret lukevat vähemmän ja katsovat lukemisen sijaan enemmän videoita erilaisilta sosiaalisen median alustoilta. Voisi ajatella, että pelkästään tekstimuotoisina myös blogit alkavat olla jo mennyttä maailmaa.

Viime vuonna kirjoittaminen blogiin jäi vähemmälle, koska suunnittelin omakustanteisen kirjan kirjoittamista aihe-alueena metsästysaseet. Nyt olen kuitenkin laittanut tietokirjan kirjoittamisen pöytälaatikkoon, koska riskinä on se, ettei laadukkaan kovakantisen kirjan valmistuskustannuksia välttämättä saisi katettua kapean aihealueen myynnillä. Omalta osaltani kirjoitan kuitenkin julkisesti niin kauan, kun kirjoittaminen tuntuu mielekkäältä. Blogini sivuilla lukija-/kävijämäärät vaihtelevat. Tammikuussa sivuilla kävijöitä oli reilut 12000. Kirjoitushetkellä helmikuun kävijäkertoja on vain noin 4000. Blogini kävijämäärä kasvaa aina heinäkuusta ja vähenee joulukuuhun mentäessä. Mitä enemmän saan tekstiä tuotettua, sitä enemmän on lukijoita. Vaikka suurin osa sivun käyntikerroista on Suomesta, niin jonkin verran on myös maista, joissa metsästysharrastus on suosittua. Näihin kuuluvat Pohjois-Amerikan maat, Pohjoismaat ja Euroopasta muun muassa Ranska ja Saksa. Käännöstyökalut kehittyvät ja vieraskielisilläkin on paremmat mahdollisuudet lukea suomenkielellä kirjoitettua tekstiä. Tulevaisuus tulee varmasti muokkaamaan JahtiAse- blogia. Toistaiseksi blogi tulee olemaan vielä harrastepohjalla ilman mainoksia ja luettavissa ilmaiseksi.

Alkukevään aiheena on sivuillani espanjalaiset rinnakkaispiippuiset sivulukkohaulikot. Kyseistä artikkelia tarjosin kesällä 2023 Otavamedian Metsästys ja Kalastus- lehdelle, mutta heiltä saadun palautteen mukaan artikkeli oli laajoineen historiaosuuksineen enemmän tietokirjamainen artikkeli kuin lehtijuttu ja tekstiosuudeltaan liian pitkä M&K- lehteen. Julkaisen kyseisen artikkelin blogissani aiempaa pidempänä versiona. Ensimmäinen osa ilmestyy maaliskuussa, toinen osa huhtikuussa ja viimeinen kolmas osa toukokuussa.

Lukijoille toivotan mukavia lukuhetkiä ja aurinkoista kevään aikaa!

Espanjalaiset sivulukkohaulikot

 Teksti ja kuva; P.O.

Kaliiperi 16 potkii edelleen

16/70 Grulla Armas m.215 sivulukkohaulikko kyyhkyjahdissa

Suurriistalle tarkoitettujen lyijyn korvaavien kivääripatruunoiden kehittely on edennyt viimeisen kymmenen vuoden aikana hyvään suuntaan. Alkuvaiheessa joidenkin patruunoiden kupariluodit eivät olleet riittävän luotettavia riistaeläimen nopeaan kaatoon. Luodit eivät välttämättä avautuneet kontrolloidusti. Varsinkin pidemmille etäisyyksille ammuttaessa kupariluodille tarvittiin riittävästi vauhtia, jotta luoti avautuisi, eikä menisi eläimestä läpi avautumatta. Mikäli luoti ei avautunut kohteessa kunnolla, oli ammuttua eläintä etsittävä pitkienkin matkojen päästä. Lyijyttömien luotien kehittymisen myötä myös patruunoiden itselataajien tietämys aihealueesta on lisääntynyt aiemmasta. Sama kulkusuunta on ollut myös haulikon patruunoiden lataajilla, kun on haettu omaan haulikkoon parasta lyijyn korvaajaa.

Kaliiperi 16

Haulikon patruunoiden kaupallisilla valmistajilla on tänä päivänä haasteita löytää pienemmille haulikkokaliipereille korvaavia vaihtoehtoja lyijylle. Hyvinä vaihtoehtoina ovat vismuttihaulit tai oikeastaan vismuttiseoshaulit ja kuparihaulit. Yhtenä seosaineena vismuttihauleissa käytetään tinaa. Tinaa lisäämällä hauleista saadaan sitkeämpiä. Ilman tinaa puhdas vismutti on hauraampi ja pirstaloituu helpommin. Yhdysvalloissa on tarjolla myös kuparoituja vismuttihauleja. Tungsten on erittäin hyvä lyijyn korvaava, mutta ongelmaksi muodostuu kyseisen materiaalin kallis hinta metsästystilanteissa, joissa ammutaan useita laukauksia päivän aikana. Teräs materiaalina tarvitsee hauliseoksen, mitä voi käyttää kaikissa haulikon piipun supistuksissa. Suurin osa 16- kaliiperin haulikoista on vanhoja ja ne on valmistettu aikaa ennen lyijyn korvaavia materiaaleja. Vanhoissa haulikoissa supistukset ovat pääsääntöisesti tiukat. Haulikot on suunniteltu patruunoille, joissa on pahvihylsy ja huopatulppa. 

Lähtötilanne patruunoiden valmistajilla on kapeampi ja markkinat pienemmät verrattuna 12- ja 20- kaliiperiin. Näin ollen patruunoiden valmistajien tutkimus- ja kehitystyö tehdään ensin niitä markkinoita ajatellen, joissa on kysyntää eniten ja näin ollen paremmat tuotot. Uskon kuitenkin, että kun suosituimmat kaliiperit on päässyt vauhtiin paranee tarjonta myös harvinaisemmille kaliipereille. Isossa-Britanniassa patruunoiden valmistajat ovat jo kehittäneet useita eri lyijyn korvaavia vaihtoehtoja perinteiseen 12/65 kaliiperiin. Britteinsaarilta löytyy vielä esimerkiksi arvohaulikoita kaliiperissa 16/65. Keski-Euroopassa kaliiperi 16 on myös edelleen käytössä varsinkin yhdistelmäaseissa. Yhdysvalloissa kaliiperilla on oma vankka käyttäjäkuntansa. Uusien 16- kaliiperisten haulikoiden valmistajia löytyy mm; Browning, Rizzini ja tilauksesta kaikilta arvoaseiden valmistajilta.

Sorsajahdissa itseladatut 16/70 vismuttipatruunat 3.00 mm / 28g (430 m/s) 

Teollisten patruunavalmistajien ohella puuhailee myös patruunoiden itselataajia. Itselataajien avuksi lataustaulukoita julkaisee esimerkiksi ruutien valmistajat ja latauskomponenttien myyjät. Haulikon patruunoiden itselataaminen on haastavampaa verrattuna kiväärin patruunoiden lataamiseen, koska painemerkkien seuraaminen ei ole mahdollista ilman paineen mittaukseen tarkoitettua mittausvälineistöä. SIKSI ON ERITTÄIN TÄRKEÄÄ NOUDATTAA TARKASTI LATAUSOHJEITA! Omistan muutaman 16- kaliiperisen haulikon ja aiheen kaliiperista on tullut käyttökokemusten myötä erittäin mieluisa. Varsinkin jos haulikko on laadukkaasti valmistettu kyseistä kaliiperia ajatellen. Lyijyttömien tehdaspatruunoiden löytämisessä on kuitenkin omat haasteet. 16- kaliiperiin ei Suomesta löydy tätä kirjoittaessa muita kuin Eley Vip Bismuth 16/67, Una-Tungsten 16/70, FOB Steel 16/67 ja Rottweil Steel Game 16/67. Viimeksi mainittu löytyy maahantuojan listalta, mutta huonosti kauppojen hyllyltä. Tehdaspatruunoista olen käyttänyt Eleyn 26,5 gramman latauksella olevaa Vip Bismuth 16/67 patruunaa.

Eri sulkemisvaiheessa olevia 16- kaliiperin patruunoita

Itselataamalla 16- kaliiperin maailma avautuu kuitenkin aivan eri näkökulmasta ja laajenee huomattavasti. Haulikuormaa saa kasvatettua ja lähtönopeutta lisättyä. Patruunan tehon kasvaessa kaliiperin käyttömahdollisuudet laajenee. Itselataamisessakin tulee kuitenkin fysiikan rajat vastaan. 16- kaliiperissa olen havainnut muovikomponenteilla vismuttilatauksissa maksiminopeudeksi noin 430 m/s ja pahvihylsyissä ja huopatulpalla ladatuissa noin 400 m/s sekunnissa. Mikäli nopeudet ylittyy mainituista, haulikuviot huononee. Maksimilatauksena olen pitänyt vismuttilatauksissa tätä kirjoittaessa 28 grammaa. Testit ovat vielä kesken monen lyijyn korvaavan latausreseptin osalta ja tältä osin lataukset jatkuvat. Tässäkin harrastuksessa tuntuu, ettei ole koskaan valmis, vaan etsii edelleen sitä parasta patruuna - aseyhdistelmää.

OMV Smart patruunan suljentalaite pylväsporakoneeseen asennettuna

Haulikon patruunoiden kotilataamisessa olen käyttänyt muutamia eri työskentelytapoja. Perinteisiä vanhan ajan pahvihylsy ja huopatulppa komponentteja lyijylle ja vismutille tai sitten tämän päivän muovihylsy ja -välitulppakomponentteja vismutille ja kuparille. Pahvihylsyt olen sulkenut joko tähtistuukkauksella tai rullastuukkauksella. Muovihylsyt pääsääntöisesti tähtisuljennalla. Latauslaitteina vanhat rullasulkimet, nykyaikaiset käsiporaan tarkoitetut rullasulkimet suljenta-alustalla, Lee Load All- latauslaitteella tai italialaisella pylväsporakoneeseen asennettavalla O.M.V patruunoiden suljentalaitteella. Jälkimmäisellä saa aikaiseksi kaikkein parhaimman tehdaslaatuisen patruunan suljennan. Omv:lla saa myös patruunan pituuden säädettyä tarkasti, mikä lisää ladattavan patruunaerän tasalaatuisuutta. 

Edullinen Lee Load All- latausväline

Haulikon patruunan lataaminen on melko yksinkertaista. Mikäli kyseessä on aiemmin ammuttu hylsy tulee hylsy ensimmäiseksi supistaa alkuperäiseen mittaan. Supistamisen jälkeen, tai jos kyseessä on uusi ampumaton hylsy, niin ensin nallitetaan hylsy, sitten punnitaan latausohjeen mukainen ruutipanos ja kaadetaan ruudit hylsyyn. Nallituksen ja ruudituksen jälkeen asetetaan muovinen tai luonnonmateriaalinen tiivistekiekko, huopatulppa tai muovinen välitulppa/haulikuppi, jonka jälkeen tulee haluttu määrä valittuja hauleja. Lopuksi tehdään patruunan sulkeminen, joko rullaamalla tai stuukkaamalla eli tähtisuljennalla. Yleisin tapa on kuusisakarainen suljenta. Suljentalaitteista suosituin on amerikkalainen Mec- latauspuristin. OMV:llä ja Mec- latauspuristimella saa tehtyä patruunan suljennan tehdaslaatuisesti tai jopa paremmin. Patruunan laadukkaalla suljennalla on tärkeä merkitys, jotta patruunan ballistiikka toimii niin kuin latausohjeen laatija on suunnitellut. Netistä löytyy paljon videoita eri latauslaitteista ja niiden käytöstä. Jollain latauslaitteilla saa tehtyä kaikki patruunan lataamiseen liittyvät toimenpiteet kuten esimerkiksi Lee Load Allilla ja Mec- latauspuristimella kun taas OMV on tarkoitettu pelkästään patruunan sulkemiseen.

Ballistic Products Inc:n moderni käsiporaan kiinnitettävä rullasuljentalaite

Latausreseptejä löytyy 16- kaliiperiin netistä Hodgdonin Reloading data Centerin tai Precision Reloadingin sivuilta. Jälkimmäinen linkki on 16/70 teräshaulilatausten sivuille. Teräshaulilatausten käytössä kannattaa muistaa, ettei ammu haulikon piipun puolisuppeaa supistusta tiukemmalla supistuksella. Lisäksi olen käyttänyt kirjallisuutta mm. Lyman Shotshell Reloading Manualia (5th Edition) ja Ballistic Products yhtiön manuaaleja. Heiltä löytyy myös netistä ladattavaa maksullista lataustietoa. Yhtiö julkistaa myös ilmaisen viikon latauksen, jonka listan löydät tästä. Italialaisen Guolandin latausdatan mm. Vihtavuoren ruudeille ja lyijyhauleille löydät tästä. Tom Rosterin vihkon kokoluokkaa oleva latausopas on sen sijaan 16 kaliiperin vismuttilatausten osalta niukka, eikä latausohjeita ole eurooppalaisille latauskomponenteille.  

Patruunan sulkeminen eli rullastuukkaus wanhan ajan latausvälineellä.

Haulikon patruunoiden lataamiseen tarkoitettuja latausvälineitä ja patruunoiden komponentteja olen ostanut muun muassa seuraavista liikkeistä;   Sapakko, AhtiHuvila, Aawee, Metsoase, Kärkkäinen, Asetarvike ja Olkkonen. Lisäksi 16- kaliiperin pahvihylsyjä Haapavedeltä Tmi Gunhill Storesta. Latauslaitteet ja komponentit ostan mieluiten Suomesta, mutta jos tarvitsemaani ei löydy, niin tilaan esimerkiksi Italiasta. Komponenttien etsimiseen käytän googlea. Italiasta lataustarvikkeita Suomeen toimittaa esimerkiksi Mygrashop ja Siarm.

Omalta osaltani olen 16 kaliiperin latausten suhteen vasta alkutekijöissä, mutta alkuaskeleet ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja kannustavia. Kaliiperi 16 potkii siis edelleen ainakin itselataajien toimesta. Tulevaisuus näyttää paraneeko myös tehdaspatruunoiden valikoima lyijyn korvaavien osalta.

EN JAA LATAUSRESEPTEJÄ! Lue yllä oleva artikkeli huolella, niin löydät vinkkejä omatoimiseen oppimiseen. 

Teksti ja kuvat; P.O.