Ammunnan- ja metsästysharrastajien keskuudessa tanskalainen
Schultz & Larsen asetehdas tunnetaan laadukkaista metsästyskivääreistä ja
ennen kaikkea kivääreiden piippujen hyvästä tarkkuudesta.
Kiinnostuin Schultz & Larsenin kivääristä ensimmäisen
kerran lukiessani Pentti Louhisolan Schultz & Larsen M97- DL Classic ase-esittelyn
Metsästys ja Kalastus-lehdestä. Louhisola työskenteli tuolloin vielä Sakolla ja
kun kerran Sakon mies kehuu Schultz & Larsenin kivääriä laadultaan ja
käynniltään hyväksi, niin olihan kivääriin syytä tutustua tarkemmin. Tarkempi
tutustuminen aiheutti sen, että ostin itselleni kyseisen kiväärin.
Ase- ja metsästyslehdissä esitellään pääasiassa uusia
metsästysaseita. Monia harrastajia kuitenkin kiinnostaa metsästysaseen
toimivuus ja kestävyys vuosien saatossa. Vaikka kyseessä onkin oman aseen
esittely, niin pyrin kirjoittamisessa objektiivisuuteen.
Schultz & Larsen M97- DL Classic kiväärini ostin ensin
kaliiperissa .30-06 ja myöhemmin ostin kaksi piippua lisää. Uudempien piippujen
kaliiperit ovat 6,5x55 ja 9,3x62. Piipuista eniten olen käyttänyt .30-06
kaliiperin piippua. Kivääri on ollut käytössäni tätä kirjoittaessa viisi vuotta
ja jahtitilanteitakin on kertynyt jonkin verran.
 |
| Schultz & Larsen Classic DL |
Kirjoitan kivääristäni viisiosaisen esittelysarjan. Tämän
ensimmäisen johdanto- ja historiaosion jälkeen tutustumme kiväärin teknisiin
ominaisuuksiin, sekä käymme ampumaradalla ja jahdissa. Loppuyhteenvetoa
unohtamatta. Toivottavasti aihealue on lukijaa kiinnostava ja onnistun luomaan
kirjoituksellani ja valokuvillani miellyttäviä lukuhetkiä.
HISTORIAA
Schultz & Larsen tehtaan toiminta sai alkunsa vuonna
1889 asevalmistaja Hans Schultzin toimesta. Hans Schultz oli aseiden
valmistamisen lisäksi metsästäjä ja aktiivinen kilpa-ampuja. 1900-luvun
alkupuolella aseiden valmistukseen tuli mukaan Niels Larsen, joka oli appiukkonsa
Hans Schultzin vertainen metsästäjä, kilpa-ampuja ja myöhemmin vielä olympiavoittaja.
Vuonna 1919 herrat perustivat Schultz & Larsen kivääritehtaan. Tehtaan
tuotantoa olivat sen aikaiset kilpakiväärit ja kivääreiden piiput.
Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan päättivät
voittajavaltiot Versailles`n rauhansopimuksessa Saksan asetuotannon tiukoista
rajoista. Sotasyyllisyyden johdosta Saksalta kiellettiin osa taisteluvälineistä,
niiden valmistamisesta ja asevelvollisuuden ylläpitämisestä. Kyseisistä
rajoituksista pääsi hyötymään Schultz & Larsenin tehdas tekemällä
yhteistyötä saksalaisten asevalmistajien kanssa. 1920- ja 30-luvulla Schultz
& Larsen tehdas valmisti siviilituotannon lisäksi muun muassa konepistooleja,
konekivääreiden piippuja ja panssarintorjuntatykkejä, sekä niihin ammuksia. Myös
muutama pistoolimalli oli jonkin aikaa tuotannossa.
Toisen maailmansodan aikana vuonna 1943 tehtaan passiivisen
toiminnan takia saksalaiset päättivät sulkea tehtaan. Tehtaan sulkeminen ja
kivääreiden valmistuskielto ei kuitenkaan koskenut rihlaamattomia aseita. Tehdas
aloittikin päällekkäispiippuisten ja rinnakkaispiippuisten metsästyshaulikoiden
suunnittelun ja valmistamisen. Muutamista rinnakkaispiippuisista haulikoista
tehtiin laatikko- ja sivulukkoisia malleja. Päällekkäispiippuista
haulikkomallia valmistettiin vain 300 kappaletta.
Toisen maailmansodan päättyessä ja saksalaisten antautuessa,
joutuivat saksalaiset sotilaat luovuttamaan aseensa liittouman joukoille ja
tanskalaisille vastarintajoukoille, jonka johdosta tehtaalla oli käytettävissä
runsaasti materiaalia uutta tehtaan tuotantoa varten. Schultz & Larsen
tehdas ryhtyi valmistamaan metsästys- ja kilpakivääreitä Mauser-98 kivääreiden
pohjalta.
Schultz & Larsenin metsästyskiväärituotanto sai alkunsa
mallista 38, jota tehtiin ennen toista maailmansotaa viranomaisille. Samasta
lukkoaihiosta valmistettiin myös metsästysmalli. Vuodesta 1952 alkaen Schultz
& Larsen kivääritehdas ryhtyi valmistamaan uudelleen omaa metsästyskiväärimalliaan.
Uuden mallin nimeksi tuli M54. Kiväärin lukko (vastaava kuin mallissa 38)
poikkesi Mauser-98 lukosta muun muassa siten, että lukon sulkuolkia oli neljä
ja ne sijaitsivat poikkeuksellisesti lukkorungon takana, lukkopultin
etupuolella. Patruunat kiväärin kiinteään patruunamakasiiniin syötettiin alakautta.
Eli kivääri piti kääntää ympäri, avata patruunamakasiinin pohjalevy ja pudottaa
patruunat yksitellen makasiiniin (lippaaseen).
Seuraavat metsästyskivääreiden mallit olivat 54J, M56A, M58
(Mauser-98), M60, M61, M62, M65/M65DL, M68DL, M69 (Mauser-98), M70, M77DL, M77,
M80DL, M84 (Mauser-98), M88 ja M100DL. Mallissa M100 alkaen lukon sulkuolat
sijaitsivat lukkorungon edessä.
Tehtaan sodan jälkeiseen aikaan mahtuu yhteistyötä
sotilastuotannon kuin myös siviilipuolen kanssa. Siviilipuolen yhteistyötä
tapahtui muun muassa amerikkalaisen 7x61 Sharpe & Hart magnum-kaliiperin
tiimoilta. Kyseisen kaliiperin kehittivät amerikkalaiset Philip B. Sharpe ja
Richard Hart.
7x61 Sharpe & Hart kaliiperin kivääreitä (M54J)
ryhdyttiin valmistamaan yhteistyössä Philip B. Sharpen kanssa. Yhteistyöhön
liittyi mukaan myös ruotsalainen patruunanvalmistaja Norma. Norman
patruunatehdas ryhtyi lataamaan 7x61 Sharpe & Hart magnum-patruunaa.
Patruuna menetti kuitenkin suosiotaan vuoden 1962 jälkeen, jolloin julkistettiin
7 mm. Remington Magnum.
Schultz & Larsen tehdas teki yhteistyötä myös amerikkalaisen
Roy Weatherbyn kanssa, joka 1950-luvulla tarvitsi magnum-kivääreihinsä vahvaa
lukkokehystä. Toimintansa alkuvaiheessa Roy Weatherby käytti Schultz &
Larsenin mallin M56A.n lukkokehyksiä. Kyseinen lukkokehys oli modifoitu
mallista 54. Weatherbyn ensimmäisestä täysin omasta kivääristä löytyykin
yhteneväisyyksiä Schultz & Larsenin kivääristä.
Schultz & Larsenin kivääreitä myytiin Otterup tehtaan
toiminnan aikana Yhdysvaltojen lisäksi Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Etelä-Afrikkaan,
Norjaan, Iso-Britanniaan ja Italiaan, sekä muutamiin muihin maihin.
Kiväärit
olivat laadukkaasti valmistettuja ja hivenen kalliimpia verrattuna tavallisiin
metsästyskivääreihin. Vuoden 1972 Jakt & Fiskerin huhtikuun numerossa
Schultz & Larsenin M84 metsästyskivääri maksoi 2300 Tanskan kruunua,
Steyr-Mannlicher 1500 kr, Sakon metsästyskivääri 1400 kr ja Husqvarnan malli 1900
1500 kr.
Otterupin tehdastoiminta päättyi vuonna 1994. Tänä päivänä
Schultz & Larsen tehdas toimii uusien omistajien ohjauksessa
Keski-Jyllannissa Horningin teollisuusalueella.
Teksti ja kuva PO
Lähteet: Schultz & Larsen tehtaan historiakirja.
