torstai 6. huhtikuuta 2017

SCHULTZ & LARSEN Classic DL osa 1/5


Ammunnan- ja metsästysharrastajien keskuudessa tanskalainen Schultz & Larsen asetehdas tunnetaan laadukkaista metsästyskivääreistä ja ennen kaikkea kivääreiden piippujen hyvästä tarkkuudesta.

Kiinnostuin Schultz & Larsenin kivääristä ensimmäisen kerran lukiessani Pentti Louhisolan Schultz & Larsen M97- DL Classic ase-esittelyn Metsästys ja Kalastus-lehdestä. Louhisola työskenteli tuolloin vielä Sakolla ja kun kerran Sakon mies kehuu Schultz & Larsenin kivääriä laadultaan ja käynniltään hyväksi, niin olihan kivääriin syytä tutustua tarkemmin. Tarkempi tutustuminen aiheutti sen, että ostin itselleni kyseisen kiväärin.

Ase- ja metsästyslehdissä esitellään pääasiassa uusia metsästysaseita. Monia harrastajia kuitenkin kiinnostaa metsästysaseen toimivuus ja kestävyys vuosien saatossa. Vaikka kyseessä onkin oman aseen esittely, niin pyrin kirjoittamisessa objektiivisuuteen.

Schultz & Larsen M97- DL Classic kiväärini ostin ensin kaliiperissa .30-06 ja myöhemmin ostin kaksi piippua lisää. Uudempien piippujen kaliiperit ovat 6,5x55 ja 9,3x62. Piipuista eniten olen käyttänyt .30-06 kaliiperin piippua. Kivääri on ollut käytössäni tätä kirjoittaessa viisi vuotta ja jahtitilanteitakin on kertynyt jonkin verran.

Schultz & Larsen Classic DL
Kirjoitan kivääristäni viisiosaisen esittelysarjan. Tämän ensimmäisen johdanto- ja historiaosion jälkeen tutustumme kiväärin teknisiin ominaisuuksiin, sekä käymme ampumaradalla ja jahdissa. Loppuyhteenvetoa unohtamatta. Toivottavasti aihealue on lukijaa kiinnostava ja onnistun luomaan kirjoituksellani ja valokuvillani miellyttäviä lukuhetkiä.


HISTORIAA


Schultz & Larsen tehtaan toiminta sai alkunsa vuonna 1889 asevalmistaja Hans Schultzin toimesta. Hans Schultz oli aseiden valmistamisen lisäksi metsästäjä ja aktiivinen kilpa-ampuja. 1900-luvun alkupuolella aseiden valmistukseen tuli mukaan Niels Larsen, joka oli appiukkonsa Hans Schultzin vertainen metsästäjä, kilpa-ampuja ja myöhemmin vielä olympiavoittaja. Vuonna 1919 herrat perustivat Schultz & Larsen kivääritehtaan. Tehtaan tuotantoa olivat sen aikaiset kilpakiväärit ja kivääreiden piiput.

Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan päättivät voittajavaltiot Versailles`n rauhansopimuksessa Saksan asetuotannon tiukoista rajoista. Sotasyyllisyyden johdosta Saksalta kiellettiin osa taisteluvälineistä, niiden valmistamisesta ja asevelvollisuuden ylläpitämisestä. Kyseisistä rajoituksista pääsi hyötymään Schultz & Larsenin tehdas tekemällä yhteistyötä saksalaisten asevalmistajien kanssa. 1920- ja 30-luvulla Schultz & Larsen tehdas valmisti siviilituotannon lisäksi muun muassa konepistooleja, konekivääreiden piippuja ja panssarintorjuntatykkejä, sekä niihin ammuksia. Myös muutama pistoolimalli oli jonkin aikaa tuotannossa.

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1943 tehtaan passiivisen toiminnan takia saksalaiset päättivät sulkea tehtaan. Tehtaan sulkeminen ja kivääreiden valmistuskielto ei kuitenkaan koskenut rihlaamattomia aseita. Tehdas aloittikin päällekkäispiippuisten ja rinnakkaispiippuisten metsästyshaulikoiden suunnittelun ja valmistamisen. Muutamista rinnakkaispiippuisista haulikoista tehtiin laatikko- ja sivulukkoisia malleja. Päällekkäispiippuista haulikkomallia valmistettiin vain 300 kappaletta.

Toisen maailmansodan päättyessä ja saksalaisten antautuessa, joutuivat saksalaiset sotilaat luovuttamaan aseensa liittouman joukoille ja tanskalaisille vastarintajoukoille, jonka johdosta tehtaalla oli käytettävissä runsaasti materiaalia uutta tehtaan tuotantoa varten. Schultz & Larsen tehdas ryhtyi valmistamaan metsästys- ja kilpakivääreitä Mauser-98 kivääreiden pohjalta.

Schultz & Larsenin metsästyskiväärituotanto sai alkunsa mallista 38, jota tehtiin ennen toista maailmansotaa viranomaisille. Samasta lukkoaihiosta valmistettiin myös metsästysmalli. Vuodesta 1952 alkaen Schultz & Larsen kivääritehdas ryhtyi valmistamaan uudelleen omaa metsästyskiväärimalliaan. Uuden mallin nimeksi tuli M54. Kiväärin lukko (vastaava kuin mallissa 38) poikkesi Mauser-98 lukosta muun muassa siten, että lukon sulkuolkia oli neljä ja ne sijaitsivat poikkeuksellisesti lukkorungon takana, lukkopultin etupuolella. Patruunat kiväärin kiinteään patruunamakasiiniin syötettiin alakautta. Eli kivääri piti kääntää ympäri, avata patruunamakasiinin pohjalevy ja pudottaa patruunat yksitellen makasiiniin (lippaaseen). 

Seuraavat metsästyskivääreiden mallit olivat 54J, M56A, M58 (Mauser-98), M60, M61, M62, M65/M65DL, M68DL, M69 (Mauser-98), M70, M77DL, M77, M80DL, M84 (Mauser-98), M88 ja M100DL. Mallissa M100 alkaen lukon sulkuolat sijaitsivat lukkorungon edessä.
Tehtaan sodan jälkeiseen aikaan mahtuu yhteistyötä sotilastuotannon kuin myös siviilipuolen kanssa. Siviilipuolen yhteistyötä tapahtui muun muassa amerikkalaisen 7x61 Sharpe & Hart magnum-kaliiperin tiimoilta. Kyseisen kaliiperin kehittivät amerikkalaiset Philip B. Sharpe ja Richard Hart.

7x61 Sharpe & Hart kaliiperin kivääreitä (M54J) ryhdyttiin valmistamaan yhteistyössä Philip B. Sharpen kanssa. Yhteistyöhön liittyi mukaan myös ruotsalainen patruunanvalmistaja Norma. Norman patruunatehdas ryhtyi lataamaan 7x61 Sharpe & Hart magnum-patruunaa. Patruuna menetti kuitenkin suosiotaan vuoden 1962 jälkeen, jolloin julkistettiin 7 mm. Remington Magnum.

Schultz & Larsen tehdas teki yhteistyötä myös amerikkalaisen Roy Weatherbyn kanssa, joka 1950-luvulla tarvitsi magnum-kivääreihinsä vahvaa lukkokehystä. Toimintansa alkuvaiheessa Roy Weatherby käytti Schultz & Larsenin mallin M56A.n lukkokehyksiä. Kyseinen lukkokehys oli modifoitu mallista 54. Weatherbyn ensimmäisestä täysin omasta kivääristä löytyykin yhteneväisyyksiä Schultz & Larsenin kivääristä.

Schultz & Larsenin kivääreitä myytiin Otterup tehtaan toiminnan aikana Yhdysvaltojen lisäksi Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Etelä-Afrikkaan, Norjaan, Iso-Britanniaan ja Italiaan, sekä muutamiin muihin maihin. 

Kiväärit olivat laadukkaasti valmistettuja ja hivenen kalliimpia verrattuna tavallisiin metsästyskivääreihin. Vuoden 1972 Jakt & Fiskerin huhtikuun numerossa Schultz & Larsenin M84 metsästyskivääri maksoi 2300 Tanskan kruunua, Steyr-Mannlicher 1500 kr, Sakon metsästyskivääri 1400 kr ja Husqvarnan malli 1900 1500 kr.

Otterupin tehdastoiminta päättyi vuonna 1994. Tänä päivänä Schultz & Larsen tehdas toimii uusien omistajien ohjauksessa Keski-Jyllannissa Horningin teollisuusalueella.


Teksti ja kuva PO



Lähteet: Schultz & Larsen tehtaan historiakirja.