maanantai 21. joulukuuta 2020

SAKO 75 Hunter 9,3x62 osa 2/2



Sako 75 ja Naturalis ampumaradalla

RADALLA JA LUODEISTA

Ampumaradalla tuelta ammuttuna istuen tai makuulta rekyyli tuntuu olkahartiaseudulla huomattavasti. Pystystä liikkuvaan maaliin ammuttaessa tukin ergonomia ja rekyylin hallinta on allekirjoittaneelle kuitenkin toimiva. Liikkuvaan hirvitauluun olen esittelyn kiväärillä ampunut noin 400 harjoituspatruunaa. Esittelyn jahtiase on tarkkuudeltaan erinomainen. Kolmen laukauksen alle moan käynti onnistuu helposti.

Kivääriin on ollut helppoa löytää toimivat patruunat. Kaikki kohdistukset olen tehnyt 100 metrin ampumaradalla. En ole katsonut tarpeelliseksi kohdistaa ajojahtikivääriä 150 metrin etäisyydelle. 150 metrin matkalle kohdistan erikseen peltopyyntiin tarkoitetut metsästyskiväärit. Ensimmäiset patruunat, joita käytin metsästyksessä, oli tehdasladatut Norman Oryx- patruunat 18,5 gramman lyijyluodeilla. Kolmen laukauksen kasat olivat 100 metrin etäisyydeltä ammuttuna 2 euron kolikon kokoluokkaa. Optisena tähtäimenä olen käyttänyt Leupoldin VX-III 1,5-5x20 suurennoksella olevaa ajojahtiin tarkoitettua tähtäinkiikaria. 18,5 grammaisten Oryxien jälkeen siirryin kevyempään 15 gramman Oryx- luotiin, joihin laitoin ajoainetta sen verran, että lähtönopeus luodille oli 820 m/s. 

Lapuan Naturalis kupariluodin historia alkoi jo 90- luvun alkupuolella yksityisen aseharrastajan perustaessa oman pienen luodinvalmistusyrityksen. Kupariluoti ampaisi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2002, kun yrittäjän ja Lapuan välinen yhteistyö alkoi toden teolla. Kohta 20 vuotta kestänyt Lapuan Naturalis- kupariluodin taival jatkuu tällä hetkellä markkinoijan mukaan jo kolmatta sukupolvea. Tuotekehittely on ollut jatkuvaa. Valmistajan mukaan luotien valmistusmenetelmät tuovat haasteita luodin valmistukseen. Skandinaavisen hirvijahdin vaatimukset  ovat olleet Naturaliksen kehittämisessä etusijalla. 

Tänä syksynä olen testannut 16,2 gramman Lapuan Naturalis täyskupariluotia 790 m/s nopeudella. Vielä ei ole kuitenkaan ollut tuuria metsästyksessä ko. luodeilla. Tarkkuus hirven kokoluokalle on kuitenkin hyvä (kts. kuva yllä). Lapuan Naturalis luoti on valmistajan mukaan käytännössä 99,9% kuparia ja tällöin yli 60 % pehmempää kuin seoskupari, jonka johdosta sillä saadaan korkein mahdollinen avautumisherkkyyden ja toimintaikkunan laajuus. 99,9 % kuparin muotoutumiseen tarvitaan valmistajan mukaan huomattavasti pienempi vastus, mutta samalla se toimii vielä korkeissakin nopeuksissa ongelmitta. Valmistaja kehuu luotiaan myös monilla muilla ominaisuuksilla, mutta jääköön mainospuheet mainostajan sivuille. 

Vastaavanlaisen täyskupariluodin on kehittänyt myös Sako. Sakon uuden kupariluodin tuotenimi on Blade. Kuten Lapua, niin myös Sako mainostaa uutta tuotettaan puhtaalla kuparimateriaalilla ja paremmilla ominaisuuksilla verrattuna lyijyttömiin seosluoteihin. Kyseinen luoti on tullut markkinoille tehdaspatruunoissa tämän vuoden aikana, eikä metsästäjien käyttäjäkokemuksia ole vielä tätä kirjoittaessa ehtinyt kertyä Suomessa kovinkaan paljoa. Joka tapauksessa Bladen ympärillä on ollut jo kova markkinointi- pöhinä sosiaalisen ja printtimedian avustuksella. Ehkä seuraavalle jahtikaudelle saa jo Blade- irtoluoteja niille metsästäjille, jotka lataavat omat metsästyspatruunansa. 

 JAHDISSA

Sako 75 jahdissa

Kaikki riistalaukaukset olen ampunut kiväärillä liikkuvaan hirveen. Ampumaetäisyyksien ollessa maksmissaan noin 70 metriä. Ensimmäinen esittelyn kiväärillä kaadettu hirvi olisi tänäpäivänä niin sanottu säästettävä hirvi. Hirven hankosarvien leveys oli huomattava ja piikkien määrä kahdeksan. Hirvi oli selvästi alueen siitossonni. Hirven oli havainnut paikallinen maanviljelijä, joka oli nähnyt suurikokoisen uroshirven pellollaan. Viljelijä vinkkasi uroksesta seuramme hirvimiehille, jotka olivat poistuneet aamun ensimmäisestä passituksesta seuramme kodalle. 

Kodalla jahtiporukka teki koiramiesten ja jahtipäällikön kesken uuden suunnitelman hirven päänmenoksi. Passipaikat arvottiin ryhmien jäsenien kesken ja arvonnan jälkeen aloitettiin siirtyminen passipaikoille. Seurakaverini kanssa saimme passipaikat seuran takarajalle, nuoreen sekametsään. Takarajalla ei ollut ampumatorneja, vaan passipaikat olivat maantasalla. Ensilumi oli satanut ja vuodenaika oli lokakuun viimeisiä viikonloppuja. Arvotuille passipaikoille pyrimme siirtymään niin hiljaa kuin se vain oli mahdollista. Omalle paikalle saavuttuani varmistin vierustoverien passipaikat ja merkitsin mieleeni turvalliset ampumasuunnat. Ampumasektorit oli nyt tiedossa ja mahdollinen hirven tulosuunta. 

Asetuin istumaan reppujakkaralle ja kuuntelemaan radiopuhelimesta koiramiesten ilmoittelua. Tuolloin ei vielä kaikilla hirviseurueen jäsenillä ollut teknisiä karttasovelluksia, älypuhelimista puhumattakaan, joten koiramiesten ilmoitukset olivat tärkeitä jahdin onnistumisen kannalta. Koiramies ilmoitti radiopuhelimella koiran olevan hirven perässä suuntana seuramme takaraja. En kuullut koiran haukkua, joten ajattelin hirven olevan vielä kaukana. Huomasin liikettä ampumasektorini oikealla puolella. Suuri uroshirvi kulki kohti takarajaa kevyesti ja lähes äänettömästi, kunnes pysähtyi kuin seinään kaverini ja jälkieni kohdalla. Hirvi selvästi taivutti päänsä alaspäin ja haistoi lumisessa maassa olevia jälkiämme. 

Hirvi kääntyi ympäri samoille tulojäljille. Muutaman metrin jälkeen hirvi kaarsi lähemmäksi passipaikkaani. Nostin kiväärini ja ammuin hirveä tähdäten etulapaan. Hirvi ei mielestäni osumaa merkannut, joten ammuin toisen laukauksen. 20 metrin juoksun jälkeen viimeisestä laukauksesta hirvi kaatui maahan. Ilmoitin jahtipäällikölle kaatuneesta uroshirvestä ja odottelin jatko-ohjeita. Sain luvan mennä kaadolle. Paikalle päästyäni tutkin ampumaani eläintä tarkemmin. Ainakin yksi osuma oli hivenen etulavan takana. Myöhemmin lahtivajalla selvisi, että molemmat osumat olivat vierekkäin. Ensimmäisen laukauksen jälkeen toinen laukauksistani oli turha. Norman 18,5 gramman Oryx- luodit löytyi hirvestä komeasti sienettyneinä. Hirven teuraspaino oli lähempänä 300 kiloa kuin 200 kiloa ja sillä pääsi eteläisessä Suomessa seuramme top-viiden joukkoon.

Hirven matka takarajalta kohti lahtivajaa

Seuraavalla jahtikaudella oli jälleen esittelyn kivääri hirvijahdissa mukana kun radiopuhelimesta kuului ilmoitus hirven ampumisesta. Verta oli maastossa ja hirvikoira edelleen hirven perässä reipasta vauhtia kohti naapuriseuran rajaa. Passit purettiin ja uudet suunnitelmat otettiin käyttöön. Alkoi haavakkohirven jahti. Naapuriseurasta saimme apuja ja hirveä ryhdyttiin jäljittämään ja saartamaan ennen kuin päivä ehtisi pimentyä. Muutaman tunnin jälkeen päädyimme taimikolle ja osittaiselle hakkuuaukealle, jota ympäröi metsäautotie. Tien varsiin ja muutamiin hirvitorneihin miehet passiin. Koiranohjaaja ilmoitteli koiran liikkeistä. Olin hirvitornissa, josta oli suhteellisen laaja näköala. Ongelmana oli vasemmalla puolella taimikon korkeus ja kapea metsäautotie. Riistalaukaus tuli tehdä nopeasti, mikäli sellainen eteen tulisi. Taimikosta alkoi kuulua ryskettä ja muutaman kerran hirven jalat vilahti taimikon seassa. Hirvi pysähtyi taimikkoon. Ilmeisesti hirven seistessä pyörivät hirven korvat taimikossa kuin tutka-antennit ja sieraimet imivät ympäristön hajuja. 

Hirvi ampaisi juoksuun. Hirven pujotellessa taimikossa vilahti hirven säkä ja välillä vilkkui jalat tai takalisto. Koska en ollut varma koiran sijainnista, en viitsinyt ampua haavoittunutta hirveä, vaan jatkoin tilanteen tarkkailua ja varmempaa paikkaa riistalaukaukselle. Hirvi ryntäsi ulos taimikosta tien yli. Samanaikaisesti melkein lähes heittolaukauksena lähetin kuulan matkaan. Hirvi keikahti nurin tien toiselle puolelle olevan ojan viereen. Paikalle päästyäni huomasin Norman 18,5 grammaisen Oryx- luodin katkaisseen hirven selkärangan. Luoti lopetti hirven liikkeen välittömästi. Ensimmäinen laukaus hirveen ennen haavakkojahtia oli osunut hirven partaan, luodin leikatessa samalla viillon nahkaan, josta oli sitten alkuvaiheessa tullut runsaasti verta. Onneksi haavakkohirvi päätyi kuitenkin loppujen lopuksi lahtivajalle ja jahtiporukan ruokapöytään.

Sako 75 ja haavakkohirvi

LOPUKSI

Aseita kriittisesti tarkasteltaessa löytyy aina jotain huomautettavaa. Tähän kivääriin kaipaisi risuvarmistusta lippaaseen ja ampumaradalla tuelta ammuttaessa tukkia, jonka rekyylin ohjaus olisi parempi. Tulee kuitenkin huomioida, että 9,3x62 kaliiperin rekyyli on tuntuva, vaikka tukki olisi amerikkalaisella klassisella suoralla perällä tai jollain muulla paremmin rekyylin ohjaavalla tukilla. Liikkuvaan maaliin ammuttaessa tukki on allekirjoittaneelle sopiva, eikä rekyyli tunnu epämiellyttävältä pystyammunnassa. Tarvittaessa maailmalta saa tähänkin kivääriin tilattua tarviketukin, mutta en ole katsonut sitä tarpeelliseksi.

Sako Key Concept on suomalaisen asesuunnittelija Timo Hyytisen suunnittelema aseen lukitusjärjestelmä. Abloy- avaimella toimiva lukitus olisi ihan hyvä lisävarusteena, mutta vakiovarusteena aseeseen asennettuna se ei ole mielestäni toimiva ratkaisu. Lukon peräkappaleessa sijaitseva Abloy- lukko on yksi osa lisää, mikä vaatii ylimääräistä puhdistamista ja öljyämistä. Valitettavasti ostohetkellä ei ollut vaihtoehtona ostaa kivääriä ilman Key Concept- järjestelmää. Mahdollinen avaimien hukkaaminen, lukitusosien ruostuminen tai epäpuhtaudet saattavat aiheuttaa turhia ongelmia ja mieliharmia. Omalla kohdallani ei kuitenkaan ongelmia ole vielä ilmennyt. Käsittääkseni Sakon kautta saa tilattua normaalin lukon peräkappaleen ilman Key Concept- järjestelmää. 

Esittelyn kiväärillä oli alkuvaiheessa ongelmia Norma Oryx- patruunoiden kanssa. Norman 18,5 gramman patruunat eivät välttämättä syttyneet iskupiikin iskusta. Tarkoitukseni oli tuolloin käyttää asetta ja kyseistä patruunamerkkiä karhujahdissa. Aikaa jahdin alkuun ei ollut kuin enää kuukausi, joten tuli kiire saada metsästyskivääriin varmasti toimivat patruunat. Otin yhteyttä silloiseen Norma- patruunoiden maahantuojaan Uk- Pallakseen. Patruunan maahantuoja kertoi, ettei vika ole patruunoissa vaan Sako- kiväärin liian löysässä iskuripiikin jousessa. Otin yhteyden Sakolle ja jo muutaman päivän kuluttua sain veloituksetta uuden jäykemmän iskurijousen. Jousen vaihdon jälkeen ei enää laukeamattomia patruunoita ole kohdalleni kuluneen 12 vuoden aikana sattunut. 

Hyvä työnjälki ja laatu näkyy tässä tuotesarjan halvimmassa Hunter-mallissa. Metalliosat on laadukkaasti kiillotettu ja mustattu. Tänä päivänä vastaavanlaista laatua näkee Sakon 85 perusmallia kalliimmissa kivääreissä. Pähkinäpuutukkien laadussa en sen sijaan ole huomannut eroja nykyisiin 85 perusmalleihin verrattuna. Sako 85 kivääreiden tukit on osittain suunniteltu Italiassa ammattimuotoilijan toimesta. Nykyään tukkivaihtoehtoja on paljon enemmän ja monet niistä on suunniteltu suoremmalla perällä, mikä vähentää ampujaan kohdistuvaa rekyyliä ja tekee esimerkiksi ampumaradalla tuelta ammuttuna ampumisesta miellyttävämpää. 

Reilu kymmenen vuotta sitten  sain ostettua Sako 75 kiväärin edullisesti suuresta myyntiketjusta poistomyyntinä tuolloin uusien Sako 85 mallien tieltä. Tänä vuonna (2020) Sako nosti 20 prosentilla kotimaassa myytävien tuotteiden suositushintoja. Varsinkin Sakon ja miksei myös jotkin Tikan kiväärit ovat karanneet korkeiden hintojen takia tavalliselta kuluttajalta. Sakon kiväärituotannosta kotimaan myyntiin päätyy vain muutama prosentti, joten kyseessä ei ole merkittävä myyntialue Sakolle. 

Suositushintojen korotuksesta huolimatta Suomessa valmistettuja kivääreitä ostetaan kotimaassa kuitenkin joka tapauksessa. Tämän vuoden aikana vallitsevista olosuhteista johtuen yksittäisten kivääritilausten osalta Sakon lupaukset kiväärien 4-6 kuukauden toimitusajoista eivät ole pitäneet paikkaansa. Olen tätä kirjoittaessa odottanut tilaamaani Tikan Lite Stainless- kivääriä jo noin kahdeksan kuukauden ajan, eikä toimitusajasta ole tehtaalla vieläkään tietoa. 

Esittelyn kivääri ja kaliiperi soveltuvat hyvin kotimaiseen hirvenmetsästykseen. Kiväärissä lukkolaitteen toiminta on mukavan sujuvaa ja varmaa. Irtolippaan voi täyttää myös päältä sen ollessa kiinni aseessa. Kivääri on turvallinen käyttää ja patruunat saa poistettua aseesta aseen ollessa varmistettuna. Laukaisu on mielestäni hyvä. Lataushäiriöitä en ole kiväärillä saanut aikaiseksi. Laadukkaasti valmistettu metsästyskivääri, lukon sujuva liike, toimintavarmuus ja kiväärin hyvä tarkkuus pitävät tämän aseen jahtikäytössäni varmasti myös tulevaisuudessa.

Teksti ja kuvat; P.O.
Lähteet; Nordis Oy