lauantai 3. huhtikuuta 2021

Mauser M18 .223 Rem osa 2/2

.223 Remington

Kaliiperi .223 Remington (5,56x45mm) on taustaltaan sotilaskaliiperi ja sen ensimmäinen esilletulo tapahtui vuonna 1957 Armalite AR15- rynnäkkökiväärin kaliiperina. Vuoden 1963 loppupuolella Remington julkisti .223 Rem- kaliiperin siviilimarkkinoille metsästäjille ja urheiluampujille. Kaliiperin yhtenä alkuperäisenä kehittäjänä oli mm. Guns&Ammo- lehdessä työskennellyt Robert Hutton. 
Patruunaa saa myös sotilas- ja viranomaisaseiden 5,56 NATO- kaliiperissa. 5,56 NATO- patruunoissa on hivenen eroavaisuuksia hylsyjen ja paine-erojen osalta verrattuna .223 Remington- kaliiperiin.

Patruunarasioita tutkiessa ja pakatessa huomaa helposti eron isompiin keskisytytteisiin patruunoihin. Kompakti rasian koko on varsinkin sotilasnäkökulmasta katsottuna patruunan eduksi. Yksittäisen taistelijan tuliannos voi olla suurempi verrattuna esimerkiksi 7,62x39 kaliiperiin. Samaa pätee suuremmassa mittakaavassa logistiikan ja huollon suhteen. Suurempia patruunamääriä saa kuljetettua ja varastoitua pienemmässä tilassa.

.223 Remington ja tehdaspatruunoita

.223 Rem on iältään jo vanha konkari ja uusia haastajia erilaisina Creedmoore- versioina valmistuu rapakon takana jatkuvasti. 223- kaliiperin etuna on kuitenkin laaja latauskomponenttien, -tarvikkeiden, patruunoiden ja aseiden saatavuus. Keskisytytteiseksi patruunaksi harjoituspatruuna on myös suhteellisen edullinen. Kyseinen kaliiperi on iästään huolimatta edelleen hyvä vaihtoehto metsästykseen ja ampumaharjoitteluun. .223 Rem on monipuolinen pienriistakaliiperi, josta löytyy puhtia myös hivenen isommalle riistalle lainsäädännön asettamissa rajoissa. Laaja käyttöalue ja hyvät ballistiset ominaisuudet kokoluokassaan ovat tämän kaliiperin vahvuuksia. 

Esittelyn kiväärin olin suunnitellut rusakoiden ja supikoirien vahtimismetsästykseen. Kaapissani olisi jo valmiiksi kupariluoteja kyseiseen kaliiperiin 45-55 grainin luodinpainoilla. Ennen kiväärin ostamista olin siinä käsityksessä, että rihlannousu olisi 1:12. Eli luoti tekisi piipussa yhden täyden kierroksen 12 tuuman matkalta. Kiväärin piipun rihlannousuksi mittasin kuitenkin 1:10. Jyrkempi rihlannousu antaa paremmin pelivaraa metsästyksessä pidemmille kupariluodeille. Raskaammat ja pidemmät luodit on ulkoballistiikaltaan pitkille etäisyyksille vakaampia ja vähemmän tuuliherkkiä verrattuna kevyempiin luoteihin. 

.223 Rem kaliiperi on hivenen tehokkaampi suuremman ruutitilavuuden takia verrattuna vanhempaan .222 Remington- kaliiperiin. Suuremman ruutitilavuuden johdosta myös eri painoisten luotien tarjonta on kyseissä kaliiperissa laajempi. 50-55 grainin luodit ovat yleisimpiä metsästyskäytössä. Raskaimmat luodit on tarkoitettu pidemmille etäisyyksille harjoitus- ja kilpa-ammuntaan. Raskaammat 224- kaliiperin luodit eivät kuitenkaan sovellu parhaiten kymmenen tuuman rihlannousuun. Joka tapauksessa patruunat itselataamalla saa kivääristä parhaimman potentiaalin esille ja keskivälin rihlannousulla on paremmin pelivaraa eri pituisille luodeille.

Radalla

Ensimmäisellä ratakerralla tarkoitukseni oli sisäänampua kivääri tehdaspatruunoilla. Lipastin lippaan yhdellä patruunalla ja yritin tehdä latausliikkeen rauhallisesti ja hitaasti. Lukonkampi ei kuitenkaan sulkeutunut siten, kuin olin tottunut muilla kivääreilläni tapahtuvan. Lukon peräkappale jäi muutaman millin taakse lukonkehyksestä, eikä lukko sulkeutunut. En ryhtynyt tekemään voimakkaita latausliikkeitä, vaan otin yhteyttä kiväärin myyjään ja kerroin tapahtumasta. Välitin myös valokuvan lukkorungon peräkappaleen ja lukonkehyksen välisestä raosta. Asemyyjä ihmetteli tapausta ja pyysi, että toisin kiväärin liikkeeseen piipun ja patruunapesän tarkastamista varten endoskoopilla. 

Seuraavana päivänä menin Matin Ase ja Onki- liikkeeseen ja tarkastimme patruunapesän sekä piipun ylimenon kameralla. Mitään purskeita tai muita epäpuhtauksia ei kiväärin sisältä löytynyt. Aseessa ei ollut mitään vikaa. Olin yrittänyt ladata kivääriä liian hellävaraisesti. Kiväärin lukon käsittely vaatii rivakamman latausliikkeen.   

Kiväärille tein sisäänammunnan Lapuan FMJ ja Hornadyn GMX- tehdaspatruunoilla 100 metrin ampumaradalla. Molemmat patruunat oli tehtaalla ladattu 3,6 gramman (55 gr) painoisilla luodeilla. Lapuan patruunoilla sain viiden laukauksen kasaksi 27 mm ja Hornadyn kupariluodeilla viiden laukauksen kasa oli 30 mm. Muita testaamiani tehdaspatruunoita oli Norma Jaktmatch FMJ 3,6 gramman luodilla. Norman patruunoilla viiden laukauksen kasa oli 44 mm. Norman patruunat eivät soveltuneet kivääriin, mutta sainpahan hylsyjä uudelleen ladattavaksi.

Mauser M18 kävi tarkasti Sellier & Bellotin Precision Rifle- patruunoilla

Päätin vielä kokeilla kiväärin osuntaa Sellier & Bellotin Precision Rifle 3,36 gramman HPBT-luodilla ladatuilla tehdaspatruunoilla. Aiemmin olen ollut erittäin tyytyväinen Sellier & Bellotin Match tarkkuuspatruunoihin eri kaliipereissa. Niin kävi myös tälläkin kertaa. Poikani kanssa pidimme kasa-ammuntakilpailun 100 metrin ampumaradalla kyseisillä patruunoilla. Ammuimme molemmat 2 x 5 laukausta eli yhteensä 20 patruunaa. Poikani aloitti ensimmäisenä ampuen kuuden millin kasan viidellä patruunalla. Hävittyäni kilpailun laskin ammuttujen kasojen keskiarvoksi 21 mm.

Patruunat itselataamalla kolmen laukauksen testikasojen koot olivat 8 mm ja 27 mm välillä. Barnes TTSX 3,6 gramman ja Barnesin TSX 2,9 gramman luodeilla sain molemmilla parhaimmillaan 8 mm kasaa ja Sakon FMJ 3,2 gramman luodeilla 15 mm kasaa. Seuraavalla ratakerralla testasin lataamiani Hornadyn luoteja. 100 metrin ampumaradalla oli aiempaan testiolosuhteisiin verrattuna tällä kertaa huomattavasti tuulisempaa. Hornadyn V-Maxin 53 grainin luodeilla sain 16 mm ja Hornadyn 52 grainin BTHP- luodeilla 15 mm kasan. Testilatauksissa en käyttänyt optimaalisimpia ruuteja. Parempaa ruutia käyttämällä ja latauksia kehittämällä saa aikaiseksi varmasti parempia tuloksia. Ainakin kivääristä löytyy tarkkuuspotentiaalia. 

Metsästys

Luottopatruunaksi rusakoille löysin Mauseriin latauskokeiluni tuloksena aiemmin mainitsemani Barnesin TSX 2,9 gramman kupariluodin. Vauhtia luodille sain reilusti yli 1000 m/s ja vaikutus kohteessa oli vakuuttavaa. Terminaaliballistinen jälki ei ollut liian rujoa, mutta pysäytysteho erinomainen. Rusakkoja ei tarvinnut haeskella. Yhtä lukuunottamatta kaikki jänikset putosivat paikoilleen. Tämä yksi otti kaksi loikkaa ennen tuupertumista hankeen.

Barnes TSX 2,9 gramman kupariluotipatruuna

Metsästyksessä kivääripaketin ammuttavuus ja tasapaino on hyvä. Sen sijaan kiväärin pituus kytiskoppikäytössä on Jaki- vaimentimen kanssa liian pitkä allekirjoittaneelle. Kopissa ei ole pelkästään yksi ampumasuunta, vaan 360 astetta. Aseen siirtely pitkän vaimentimen takia on hankalaa kopissa olevien kattoa kannattelevien pystytolppien takia. En huomannut pitkästä vaimentimesta olevan haittaa muualla metsästäessä. Ammuin monta rusakkoa maassa istuaaltaan Primoksen ampumatukea apuna käyttäen, jolloin ampuminen oli vakaata ja helppoa. Pitää jossain vaiheessa etsiä kivääriin kuitenkin lyhyempi vaimennin kytiskoppikäyttöä varten. Tällä hetkellä esittelyn kivääriä saa tilattua tehtaalta valmistajan mukaan myös lyhyempänä 51 cm piipun pituudella. 

Olen tottunut kivääreissäni matalaan varmistinmalliin. Kiväärin vipumallisen varmistimen käyttö vaatii enemmän harjoittelua. Muuten saattaa käydä niin, että varmistin ehtii lipsahtaa ilman saattamista keskiasennosta ampumavalmiiksi. Näin minulle kävi -10 asteen pakkasessa ensimmäistä kertaa  rusakkoa tähdätessä. Varmistin vapautui keskiasennosta napsahtaen siten, että rusakko kuuli hiljaisessa pakkasillassa varmistimen äänen. Rusakko hyppäsi 50 metrin etäisyydellä olevan ruokinta-automaatin toiselle puolelle ja terästi asentoaan ja korviaan kuulemaansa ääntä kohti. Hetken päästä rusakko unohti koko asian ja käänsi kylkensä. Tässä kohtaa tuli saalistajalle paikka ja lähetin luodin matkaan. Luoti osui juurikin siihen kohtaan mihin tähtäsin. Rusakko tipahti paikoilleen. Kyseisen tapauksen jälkeen vastaavaa ei ole enää tapahtunut, kun olen harjoitellut varmistimen käyttöä.

Mauser M18 ja rusakko

Ilves oli tappanut yhden nuoren uroskauriin kyläalueen metsäkaurislaumasta. Osittain syödyn kauriin vein supihaaskaksi 100 metrin etäisyydelle jahtitornista. Maaliskuussa supit aloittivat jälleen liikkumisen illan hämärässä. Pimeyden saapuessa istuin tornissa odottamassa supeja haaskalle. Vajaan tunnin istumisen jälkeen näin haaskan molemmilla puolilla supin ruokailemassa. Supit olivat siirtäneet kaurishaaskaa alkuperäisestä paikasta risukkoon ja tähtääminen oli nyt haastavampaa tummempaa taustaa vastaan. Oikealla puolella oleva supi oli helpommin ammuttavissa ja kytkin punapisteen himmeimmälle asetukselle. Puristava laukaus hyvältä tuelta ammuttuna pudotti supin paikoilleen. Toinen paikalla olleista supikoirista pakeni paikalta syvemmälle risukkoon. Ammuttu supi löytyi haaskan vierestä Barnesin 2,9 gramman TSX- luodin lävistämänä. Seuraavana iltana olikin sitten edellisenä iltana paikalta karanneen supikoiran vuoro. Ehdin istua tornissa puolen tunnin verran havaitessani supin hiipivän haaskalle. Kytkin punapisteen päälle ja lähetin Barnesin luodin matkaan. Supi otti osumasta lyhyen spurtin tuupertuen hankeen. Osuma oli hivenen alavoittoinen. Nyt oli kuitenkin alueen supipari haaskana uusille tulokkaille.

Haaskalta ammuttu supikoira

Yhteenveto

Pikajalkojen asentaminen pienriistakiväärin epäilytti alussa, koska ammuttava kohde on kuitenkin kooltaan pieni, jolloin kaikki mahdolliset heikentävät tekijät kiväärin tarkkuuteen tuli minimoida. Kiikaritähtäimen olen irroittanut aseesta huoltamisen ajaksi lähes joka kerta, kun olen tullut jahdista. Siitä huolimatta seuraavillakin jahtireissuilla osumat rusakoissa ja supikoirissa ovat aina olleet siinä, mihin olen tähdännyt. Hexa-Lock- pikajalka on osoittautunut luotettavaksi jalustaksi. 

Käteni asettuu tukin pistoolikahvaan, kuin se olisi mittatilauksesta tehty. Sormi asettuu liipasimelle luontaisesti, ilman minkäänlaisia korjausliikkeitä. Liipasinkaari on kiväärissä sen verran tilava, että kovilla pakkasilla voi kiväärillä ampua helposti sormikkaat kädessä. Se on hyvä etu kylmässä Pohjolassa.

Olen aiemmissa kirjoituksissani maininnut pitäväni enemmän aseissa vanhan ajan sinistetystä teräksestä ja puusta tukkimateriaalina. Vanhat metsästysaseet ovat esteettisesti mieluisampia. Puutukkista asetta voi hoitaa ja korjata ampujalle mieleiseksi monin eri tavoin. Silloin kun metsästystä harrastaa fiilispohjalta ilman saalistuspainetta, ja vaikka vain koiran kanssa lenkille lähtiessä, otan metsälle mukaan mielelläni vanhan ja kauniin metsästysaseen - haulikon tai kiväärin. Metsästysvelvoitteita hoidettaessa, kun jahdin tulisi olla tuloksellista, arvostaa kuitenkin aseen helppohoitoisuutta, erinomaista tarkkuutta ja ammuttavuutta. Tänä päivänä monet metsästyskiväärit myydään tarkkuustakuulla ja ne on suunniteltu käyttäjilleen valmiiksi. Tarkkuustakuu pitää paikkansa myös Mauser M18 kohdalla. Lisäksi kiväärin tukki sopii allekirjoittaneelle kuin hansikas käteen.

Esittelyn kivääri on toiminut metsästystilanteissa luotettavasti ilman minkäänlaisia häiriöitä. Halvemman hintaluokan kivääreissä on paljon muitakin kilpailijoita. Tästäkin kivääristä löytyy halpuutuksia, mutta Mauser on onnistunut tekemään tekniset ratkaisut toimiviksi ja kymmenen vuoden takuulla ilmeisesti myös kestäviksi. Kokonaisuutena katsottuna Mauser on saanut aikaiseksi laadukkaan edullisen hintaluokan kiväärin. Talven aikana ammuin kiväärillä seitsemän rusakkoa ja kaksi supikoiraa jahtitorneista, sekä maassa istualtaan käyttäen ampumatukea. Esittelyn kiväärissä on erinomainen laukaisu ja kivääri on tarkkakäyntinen. Mauserin hyvä ammuttavuus ja olematon rekyyli tekevät tällä kiväärillä riistalaukauksesta helppoa. Maksoin kivääristä Hexa-Lock- pikajalkoineen 990 euroa. Valmis kivääri varusteineen alle tonnin hintaan on mielestäni hyvä ostos. Kaupan päälle sain myyjältä erinomaista palvelua. 

Teksti ja kuvat; P.O.
Lähteet; Mauser käyttöohjekirja, Cartridges Of The World (14th Edition)- kirja *
Myyjä; Matin Ase ja Onki
Maahantuoja; Aseliike Remes Oy