perjantai 29. huhtikuuta 2022

Fortuna Suhl 16/70 osa 2/2

Fortuna Suhl 16/70 osa 2/2

Haulikon huolto ja tukin öljyäminen

Haulikon puuosien irroittaminen ennen koneiston pesua ja öljyämistä vaatii tarkkuutta. Alkuvaiheessa ryhdyin purkamaan takatukkia aseesta samalla tavalla kuin Anson Deeley- koneistolla varustetut haulikkoni. Tukki ei meinannut irrota rautaosista millään ja hetken päästä muistin lukeneeni joskus aiemmin ohjeet Blitz- koneiston purkamisesta. Löysin kuin löysinkin ohjeen vanhasta amerikkalaisen asesepän kirjoittamasta kirjasta. Kirjassa mainittiin, että kun tukkia irroitetaan lukkorungosta, tulee Blitz- koneistolla oleva ase olla vireessä. 

Uusintapainos vanhasta asesepän ohjekirjasta

Itä-saksalaisten haulikoiden monet osat ja sovitukset tehtiin tuolloin käsin, eivätkä haulikoiden, varsinkaan halvemmissa aseissa osat olleet samalla tavalla tarkoissa toleransseissa kuin tänä päivänä saadaan aikaiseksi CNC- koneilla. Myös kaikenlaista likaa, vanhaa öljyä ja mahdollisesti jopa ruostetta saattaa olla koneiston sisällä, jonka takia aseen purkaminen on joissain tapauksissa hankalaa ja vaatii huolellisuutta, ettei purkamisen yhteydessä vaurioita asetta. Varsinkin takatukin yhtymäkohta lukkorunkoon on tukin sisäpuolelta joissain kohdin erittäin ohutta ja voimaa käytettäessä on riskinä puuosien vaurioituminen. 

Vastaavanlaisessa 70- luvun Merkel 200ET haulikossani Blizt- koneisto tippuu purettaessa suoraan käteen, ilman mitään ongelmia. Eli vanhoissa haulikoissa on eroja vaikka ne olisivatkin samanlaisen tekniikan omaavia. Haulikon purkamiseen tulee myös varustautua oikeanlaisilla työkaluilla. Talttapäiset ruuvimeisselit tulee tehdä itse oikeaan mittaan ruuvinkantojen mukaisesti tai sitten ostaa oikeanlaiset työkalut alan kaupoista. Ostettujakin saattaa joutua vielä erikseen viilaamaan ja teroittamaan oikeaan mittaan.

Halkeamien liimaus 

Tukin irroituksen jälkeen tarkastin metalliosiin yhteydessä olevat tukin puuosat. Takatukin ohuista liitoskohdista tukin sisäpuolelta löytyi halkeama, mikä on hyvin tyypillistä vanhoissa haulikoissa. Tämä kohta oli korjattavissa liimauksella. Ennen liimausta yritin puhdistaa epäpuhtaudet liimattavasta kohdasta huolellisesti. Puhdistukseen käytin jarrupuhdistusainetta ja etanolia. Liimana käytin kaksikomponenttiliimaa ja ohenteena Sinolia. Ohennetun liiman levitin halkeamaan lääkeruiskulla, jonka jälkeen laitoin liimauskohdan puristimeen. Liiman kuivuttua hion vielä liimauskohdan epätasaisuudet jäätelötikkuun liimatulla tikun levyisellä hiomapaperilla.

Liimauskohta puristukseen. Kuivumisen jälkeen tarvittaessa liimauksen hionta ja pölyjen puhdistus

Seuraavaksi irroitin piippuparin molemmin puolin olevat kiinteät etutukin puuosat. Etutukin alta löytyy lähes aina ruostetta ja muuta epäpuhtautta, sekä hankaumajälkiä piipun sinistyksissä. Ruosteet ja muut epäpuhtaudet olen hangannut pois neljän nollan teräsvillalla ja WD40- yleisöljyllä, jonka jälkeen huolellinen irronneiden epäpuhtauksien pois pyyhkiminen talouspaperilla. Nyt oli etutukin puulistat irroitettu metalliosista ja aloin suunnitella puuosien öljyämistä. Lukkorungon ja muut metalliosat laitoin likoamaan lamppuöljyyn puuosien hionnan ja öljyämisen ajaksi. 

Ruostetta piippuparin välilistassa puuosien alla.

Päätin öljytä haulikon puuosat öljyhionnalla. Olen aiemmin öljyhiomalla kunnostanut kiväärien tukkeja. Tiesin jo etukäteen edessä olevat haasteet. Työnmäärä on paljon suurempi, koska esittelyn haulikon puuosat ovat kooltaan pieniä ja jotkin kohdat erittäin ohuita. Hionta vaatisi tarkkuutta ja öljyämisen kanssa tulisi olla huolellinen. Huonolla hiomisella saattaisin pilata metalli- ja puuosien sovitukset ja liialla öljyämisellä tukkisin pienet reiät, eikä ohuen ohuet puuosat menisi takaisin paikoilleen aiempiin sovituksiin. Öljyhiomiseen löytyy maailmalta erilaisia ohjeita, mutta hyvä suomenkielinen ohje tukin öljyämiseen hiomalla on mielestäni Metsästäjä- lehden numerossa 03/2019, jossa on Markus Forsströmin ohjeet tukin öljyämiseen. Tulee huomioida, että ohje on kiväärin tukin öljyämiseen, mutta on kuitenkin mielestäni sovellettavissa myös haulikon tukin öljyämiseen kun noudattaa riittävää huolellisuutta eri työvaiheissa.

Tukin pinnan puhdistin vanhasta mahdollisesta tukkiöljystä ja epäpuhtauksista etanolilla ennen tukin hiontaa. Puu- ja metalliosien yhtymäkohdissa tukissa oli eniten öljyjäämiä ja muita epäpuhtauksia, jotka puhdistin etanolin lisäksi jarrupuhdistusaineella. Suojasin maalarinteipillä karhennukset, pienet ruuvien reiät kolmiosaisesta etututukista ja sovitusten yhtymäkohdat. Suojaamisen jälkeen aloitin puuosien hiomisen eri karkeusasteisilla hiomapapereilla karkeammasta hionompaan. Hiontatyön välissä nostatin puuosien kolhut ja naarmut märän kankaan ja kuuman silitysraudan avulla. Hiomisen aloitin astetta hienommalla karkeusasteella verrattuna kiväärin tukin hiomiseen. Hionnan jälkeen aloitin tukin öljyämisen (Rustins The Original Danish Oil). Päivien kuivumisen jälkeen aloitin öljyhiomisen. Lopuksi poistin suojausteipit ja öljysin kevyesti suojatut kohdat (varsinkin sovituksien yhtymäkohdat). Karhennuksiin levitin kevyesti öljyä hammasharjalla.

Öljyhionnan jälkeen vahasin tukin kotimaisella Promaakarin tukkivahalla. Vahaamisen helpottamiseksi vahaa pitää lämmittää ennen levitystä esimerkiksi hiustenkuivaimella. Vaha kannattaa myös säilyttää siten, ettei se pääse varastoinnin aikana kovin helposti kuivumaan. Kaupoista löytyy myös helpommin levitettäviä tukkivahoja, mutta mielestäni Promaakarin tukkivaha on pitkäkestoisempi tukin pinnalla.

Öljyhionnan jälkeen tukin loppusilaus vahaamalla

 Ampumaradalla 

Ensimmäiset laukaukset ammuin trap-radalla. Vaikka haulikon mitat ovat oikeanlaiset, niin ihan parasta tulosta en ampuessa totutusta saanut. Seuraavaksi siirryin skeet- radalle, jossa ammuin metsästyskiekkoa. Kiekkoa seuratessani huomasin svingin olevan liian levoton. Haulikko ei ole riittävän tasapainoinen. Kevyen haulikon piiput saisi olla hivenen pidemmät, jotta ase olisi tasapainoisempi kohteen sivuttaiseen seuraamiseen. Supistusasteen ja haulikuvioiden testaamiseksi ammuin muutamia metsästyspatruunoita 35 metrin etäisyydeltä 120x120 cm kokoisiin pahvitauluihin. Isoihin pahvitauluihin ammuttaessa näkee parhaiten selkeän osumakuvion ja haulikon osumakeskipisteen. Koeammutut patruunat olivat; Sellier & Bellot, Red and Black pahvihylsy (16/70), 30 g ja 3.00 mm. Eley Grand Prix Bismuth (16/67,5) 26,5 g ja 3.1 mm. Federal Premium Wing-Shok (16/70), 35 g (Magnum) ja 2,8 mm haulikoolla. Koeammutun Federalin patruuna ei ole enää Suomessa maahantuojan valikoimissa. Raskaan latauksen johdosta sitä kannattaa käyttää harkiten vanhoissa haulikoissa. Olen kuullut vanhasta saksalaisen asesepän sanonnasta seuraavaa; mikäli haulikko painaa 2,8 kg käytä maksimissaan 28 gramman latauskoolla olevia patruunoita. 

Koeammunnan tulokset patruunoilla olivat seuraavanlaiset: Eley Grand Prix Bismuthin osumaprosentti oli 79% ja tiheyden suhdeluku 2.05. Aukkoja oli yhteensä viisi johtuen liian ylävoittoisesta osumakeskipisteestä. Federal Wing-Shok patruunan osumaprosentti oli 89% ja tiheyden suhdeluku 2,54. Aukkojen määrä oli kuusi ja suuri aukkojen määrä johtui samasta syystä kuin Eleyn patruunalla eli liian ylhäällä olevasta taulun osumakeskipisteestä. Sellier & Bellotin Red and Black patruunan osumaprosentti oli 73% ja tiheyden suhdeluku 2,63. Aukkojen määrä 2. Tätä patruunaa aseen aiempi omistaja kehui hyvin käyväksi. Esittelyn koeammunta oli vain pintaraapaisu ja tämän kokeen jälkeen pitäisi sitten ampua useita kertoja samaa patruunaerää, jotta tulokset olisivat luotettavia. Nyt tehdyllä koeammunnalla havaitsi kuitenkin sen, että osumat ovat hyvin suppealla alueella ja vastaa täyssuppean osuntaa. Kaikki tulokset löytyvät Koeammunta.net sivulta.

Jahdissa

Rusakkojahdissa 16/70 kaliiperin haulikolla

Syyskuun alussa kiertelin koiran kanssa peltojen reunaojia pomppurusakoiden toivossa. Yhden rusakon koirani saikin liikkeelle. En päässyt ampumaan alkukiihdytykseen, koska koiran hampaat tavoitteli rusakon perskarvoja muutaman kymmenen sentin etäisyydeltä. Rusakon vaihtaessa suurempaa vaihdetta silmään kasvoi välimatka takana tulevaan koiraan huomattavasti. Koirani, metsästyslinjan labaradorinnoutaja jatkoi äänettömänä rusakon takaa-ajoa pitkin peltoa. Keskelle peltoa päästyään oli välimatkaa rusakolla koiraan jo noin 300 metriä, jonka jälkeen noin 500 metrin päästä minusta vieterikinttu teki täyskäännöksen ja suuntasi takaisin kohti lähtöpaikkaa. Valmistauduin vastaanottamaan rusakon pellon kapeimmassa kohdassa. Haulikon olin ladannut aiemman omistajan suosittelemalla 3 mm Sellier & Bellotin Red&Black- pahvihylsypatruunalla. Rusakon tullessa noin 15 metrin etäisyydelle ammuin kohti. Rusakko pysähtyi paikoilleen osumasta. Hetken päästä koirani saapui paikalle varmistamaan, ettei rusakko poistu paikalta. Haulikkoa olen kantanut myös muualla liikkuvassa jahdissa koiran kanssa. Alkukauden kanalintujahdissa ei kuitenkaan ollut tuuria matkassa, eikä riistalaukaustilanteita päässyt haulikolla siunaantumaan. Yhden sairaan kapisen supikoiran poistin pihapiiristä kyläläisen pyynnöstä Sellier Bellotin 3 mm hauleilla ladatulla pahvihylsypatruunalla.

Fortuna Suhl 16/70 ja fasaanit

Helmikuun pakkaskeleillä olin koiraa kouluttamassa fasaanijahdin merkeissä varustettuna Fortunan haulikolla. Alapiippuun olin valinnut patruunaksi Tunetin Dispersante lyijyhaulipatruunan ja yläpiippuun Federalin Wing-Shok kuparipinnoitteisen lyijyhaulipatruunan. Antaessani koiralle käskyn linnun ylösajamiseen nosti koirani naarasfasaanin lentoon kuusen alta. Ensimmäinen laukaus meni takaa ohi ja toisen laukauksen ammuin linnun istuessa jo oksalla. Toisen laukauksen jälkeen fasaani jatkoi istumistaan puun oksalla. Ihmettelin tapahtunutta ja kävelin lähemmäksi lintua. Linnun edessä oli ranteen paksuinen koivunoksa suojaten fasaania hauleilta. Lintu ei puunoksalta suostunut lähtemään lentoon, joten vaihdoin ampumapaikkaa ja kutsuin koiran sivulleni. Ammuin fasaania tällä kertaa edestä päin. Nyt fasaani putosi oksalta ja annoin koiralle noutokomennon.

Lopuksi

Kannattaako vanhaa haulikkoa purkaa tukin öljyämisen takia? Asia, jota kannattaa miettiä ennen kuin ryhtyy aseen purkamiseen. Vanhaan haulikkoon kuuluu myös ajan patina ja käytön jäljet. Unohda, jos Sinulla ei ole siihen oikeita työvälineitä, on kiire tai olet epävarma omasta osaamisesta. Haulikon puuosat voi suojata oikealla öljyllä ja vahalla ilman puuosien irroittamista, mutta ilman irroittamista et näe mikä on puu- ja metalliosien kunto aseen osien sisäpuolelta.

Kevyessä haulikossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvät puolet korostuvat metsästyksessä haulikon kantamisessa ja valmiudessa nopeaan riistalaukaustilanteeseen. Kevyttä haulikkoa jaksaa kauemmin pitää käsissä ampumavalmiina. Ammuttaessa sivuttaiseen lentävään maaliin ei kevyt haulikko ole välttämättä levottomuuden takia kuitenkaan parhaimmillaan. Puolijyrkällä pistoolikahvalla saisi tietysti paremman ampumaotteen aseesta ammuttaessa sivuttain lentävään maaliin. Suuremmilla harjoitusmäärillä kiekkoradalla saisi parempia tuloksia, mutta kyyhkyjen ja vesilintujen metsästykseen valitsisin kuitenkin jonkun toisen paremmin kyseiseen metsästykseen soveltuvan haulikon. 

Haulikossa on molempien liipaisimien osalta hyvä laukaisu ja laukaisuvastus, mikä onkin ehdoton edellytys kevyelle haulikolle. Etummaisen liipaisimen laukaisuvastus on keskiarvoltaan 1,2 kg ja takimmainen liipaisin 1,7 kg (Lyman Electronic Digital Trigger Pull Gauge). 12- kaliiperin Merkel 200E- haulikossani on etummaisen liipaisimen laukaisuvastus 1,6 kg ja takimmaisen 2 kg. Liian raskas laukaisu kevyessä haulikossa saattaisi aiheuttaa aseen ylimääräistä liikettä laukaisuhetkellä, heikentäen osumatarkkuutta. Joka tapauksessa vanhemmissa kahdella liipaisimella varustetuissa haulikoissa on laukaisu säädetty siten, että etummaisen liipaisimen laukaisuvastus on kevyempi ja takimmaisen liipaisimen taas muutaman gramman raskaampi.

16- kaliiperiin saa parhaan potentiaalin käyttöön lataamalla patruunat itse

Ladattaessa patruunat itse haulikon käyttö metsästyksessä muuttuu monipuolisemmaksi. Vanhaan haulikkoon hyvä korvaava haulimateriaali on tämän päivän vismuttihaulit, jotka ovat parempilaatuisia kuin 30- vuotta sitten. Toki hauleissa on valmistajakohtaisia eroja vielä tänäkin päivänä. Vismuttihauleja käytettäessä ei myöskään tarvitse aseen alkuperäisiä piipun supistuksia muuttaa väljemmäksi. Tiedustelin muutamalta maahantuojalta tulevaisuuden näkymiä 16- kaliiperin lyijyn korvaavista patruunoista ja vastaukseksi sain, että mikäli kysyntää on riittävästi niin patruunoita kyllä valmistetaan ja tilataan toimitusajankohdista riippuen. 

Tällä hetkellä vismuttihauleilla ladattuja 16- kaliiperin patruunoita valmistaa edelleen Eley ja niitä tuo maahan Aseliike Markus Remes. Hjorth Oy tuo maahan ranskalaista 16/67 kaliiperin FOB ZH Steel- teräshaulipatruunaa ja RUAG- Finland Rottweilin Steel Game 16/67 teräshaulipatruunaa. Teräshaulipatruunoista ainakin Rottweilin patruuna käy vanhoihin haulikoihin ja kaikkiin supistusasteisiin. Itselataamalla patruunoista saa 16- kaliiperisesta haulikosta kuitenkin parhaimman mahdollisen potentiaalin eri metsästystilanteisiin, niin lyijyhauleilla, kuin myös erilaisia korvaavia hauleja käytettäessä. Tätä kirjoittaessa en valitettavasti ehtinyt koeampua itseladattuja patruunoita.

Fortuna Suhl on oman aikakautensa laatuhaulikko, ei kuitenkaan arvoase, mutta hyvin valmistettu siro metsästyshaulikko kestävällä lukkoaktiolla. Mihin jahtiin tällä haulikolla sitten lähtisin? Ainakin pitkillä metsästysreissuilla seisovan lintukoiran kanssa olisi esittelyn haulikko keveytensä puolesta oiva valinta. Omissa jahtikuvioissa tällä haulikolla aion metsästää jäniseläimiä, pienpetoja, fasaaneja, pyyn pillityksessä ja metsäkanalintuja. Haulikon käyttö metsästyksessä tulee varmasti lisääntymään itseladattujen metsästyspatruunoiden testaamisen myötä. 16- kaliiperisten patruunoiden lataaminen onkin sitten ihan oma maailmansa ja jutun aihe.




Teksti ja kuvat; P.O.
Käytetyt lähteet; Kirja, The Complete Guide To Gunsmithing (Charles Edward Chapel), Metsästäjälehti nro. 3/2019


keskiviikko 16. maaliskuuta 2022

Fortuna Suhl 16/70 osa 1/2

Harrastukseni on tehnyt suunnanmuutoksen haulikkojen osalta. Osan omistamistani moderneista haulikoista olen laittanut myyntiin ja tilalle olen hankkinut vanhoja käsin tehtyjä metsästyshaulikoita, jotka ovat olleet aikoinaan perushaulikoita kalliimpia. Vanhojen haulikoiden ostomarkkinat ovat tällä hetkellä tiukentuvien lyijyhaulirajoitusten takia historiallisesti katsottuna parhaat mahdolliset. Uusilla aseilla kauppaa tekevät aseliikkeet myyvät kysynnän puuttuessa vanhoja käytettyjä haulikoita erittäin edullisesti. Esittelyn haulikon ostin kuitenkin yksityiseltä myyjältä.

Alun perin Fortuna- nimeä käytettiin kirjoituskoneissa (kuva kirjasta J.P. Sauer&Sohn)

Aiheen Fortuna Suhl 16/70 kaliiperin siro ja kevyt päällekkäispiippuinen haulikko on tehty vientiin Itä-Saksassa parhaana Q1- laatuluokituksena. Fortuna- haulikoita tuotiin Suomeen 1950- luvulta alkaen. Aiemmin Fortuna- nimeä on käytetty muun muassa saksalaisissa kirjoituskoneissa, joita tehtiin J.P. Sauer & Sohnin asetehtaalla 1940- luvulla.  Toisen maailmansodan jälkeen J.P. Sauer & Sohn asetehtaalla ryhdyttiin valmistamaan ampuma-aseita uuden omistajan toimesta. Tuolloin oli näköjään tarve keksiä valmistettaville aseille myös uudet nimet ja osa aseista nimettiin saman nimisiksi, kuin aiemmin tehtaalla valmistetut kirjoituskoneet. Aseiden suhlilainen tekniikka ja ulkonäkö olivat kuitenkin samoja, kuin ennen sotaa. Olen aiemmin kirjoittanut kyseisen Ernest Thälmann- asetehtaan tuotannosta edellisessä blogikirjoituksessani

Piippupari ja etutukki

Fortuna Suhl huoltopurettuna

Esittelyn haulikko on valmistettu vuonna 1964. Kokonaispituus on 114,5 cm ja paino on 2,73 kg. Piippuparin pituus on 72 cm. Piippuparissa on valikoivat ejektorit. Piippujen supistukset tulkilla mitattuna on alapiippu 3/4- suppea (IM) ja yläpiippu 1/1- suppea (F). Piippupari on liitetty yhteen demiblock- menetelmällä, jonka on kehittänyt aikoinaan belgialainen aseseppä Henri Pieper. Kyseinen valmistusmenetelmä on vielä nykyäänkin käytössä muutamilla arvoaseiden valmistajilla. Tämän päivän haulikoista suurin osa valmistetaan kuitenkin monoblock- piippurakenteella. Piippuparin liitoskohta  löytyy parhaiten piippujen patruunapesien välistä. 

Piipun merkintöjä

Piippuparin ja sulkuharkkojen juottamisesta on alimmaiseen piippuun merkitty teksti Silberlot (hopeajuote). Vastaavanlaista hopeajuotetta käyttää kestävään piippujen yhteenliittämiseen muun muassa arvoaseiden valmistaja espanjalainen AYA (Aguirre Y Aranzapal). Lisäksi piipuista löytyy merkinnät numero 3, Böhler Stahl, aseen sarjanumero, kaliiperimerkintä 16 ja kaksi tarkastus- /koestusleimaa. Sulkuharkkojen sivuilta löytyy lisää seuraavia merkintöjä; valmistuskuukausi 12 ja vuosi 64 (1264), Nitro- merkintä, neljä Suhlin tarkastus-/koestusleimaa ja Q1- leimaus. Sen sijaan patruunan pituusmerkintä 70 löytyy vasemman ejektoritapin päädystä. Ylimmäiseen piippuun ei ole tehty merkintöjä.  

Haulikon mallimerkintä Fortuna Suhl löytyy sulkuharkkojen yläpuolelta piippuparin vasemmalta puolelta. Yläpiipun patruunapesän takana sijaitsee Kersten- tuplasulun tutut korvakkeet, joissa on reiät yläsulun ristitapille. Piipun päällä on neljä milliä leveä karhennettu ventiloitu tähtäinkisko, jonka päädyssä on messinkinen tähtäinjyvä. Piippuparin molemmin puolin löytyy kolmiosaisen etutukin kaksi ylintä osaa, jotka on kiinnitetty kolmella ruuvilla piippuparin väli-/peitelistaan. Alimmaiseen piippuun on juotettu hihnalenkin pidike. 

Etukin avaussalpa

Etutukin alaosassa sijaitsee etutukin avaussalpa ja metallirunko. Metallirungossa on avaussalvan lisäksi haulikon viritys-/ejektoriosat. Etutukin puisessa alaosassa on myös tukin käsintehdyt karhennukset.

Lukkorunko ja takatukki

Lukkorunko (baskyyli) on Merkel 200E- tyyppinen Blitz- koneistolla. 16- kaliiperisen Fortunan lukkorunko on 12- kaliiperiseen Merkel 200E:n lukkorunkoon verrattuna korkeudeltaan ja halkaisijaltaan kaksi milliä kooltaan pienempi. Siromman lukkorungon sulkuna on perinteisten piippuparin alla olevien sulkuharkkojen lisäksi lukkorungon yläpuolella sijaitseva Kersten tuplasulku risti-tappilukituksella. Sulkutappi läpäisee piippuparin molemmat korvakkeet, jotka taas sulkeutuvat lukkorungossa sijaitseviin kahteen loveen (kts. alla oleva kuva). 

Vasemmalla 1990- luvun Merkel 200E 12/70 ja oikealla Fortuna Suhl 16/70 1960- luvulta

Alapiipun sulkuharkot eivät kuitenkaan lukitu lukkorunkoon samalla tavoin leveys- ja pituussuunnassa, kuin esimerkiksi rinnakkaispiippuisissa Merkel- tai Purdey- tyyppisessä sulussa. Alasulun lukitus tapahtuu piippuparin sulkuharkoilla pitkittäissuunnassa, joista etummainen sulkuharkko toimii niveltapin vastinpintana. Joka tapauksessa Kersten- sululla varustetut haulikot ovat erittäin kestäviä verrattuna muihin vastaavan ajan päällekkäispiippuisiin haulikoihin. Siksi näistä kuulee usein maininnan; "sulkeutuu kuin kassakaappi".

Kersten tuplasulku sekä rungon oikealla puolella top leverin vapautin salpa ja vireilmaisin

Lukkorungon molemmin puolin sijaitsevat vireilmaisimet, joista näkee onko haulikon piiput vireessä. Lukkorungon sivut eivät ole tasapaksuja, vaan molemmin puolin sivuilta iskupohjan kohdalta lukkorunko levenee (vahvistuu), mikä onkin päällekkäispiipuisten 200E- haulikoiden tunnuspiirre. Kirjokarkaisu on säilynyt suhteellisen hyvänä. Arabeski- tyyppiset kaiverrukset rungossa ovat vastaavanlaiset, kuin muissakin kyseisen ajankohdan perusmallin saksalaisissa metsästyshaulikoissa. Lukkorungon etuosassa sijaitsee iskuvasaroiden välitintangot. Lukkorungon oikealla puolella sijaitsee top leverin eli piippujen avausvivun palautin painike. Merkel- haulikoissa kyseinen palautin on pyöreämallinen ja se sijaitsee iskupohjan yläpuolella. Tässä haulikossa painike on muodoltaan pitkittäismallinen ja se sijaitsee lukkorungon oikealla puolella.

Haulikon etuliipaisin on nivelletty

Haulikossa on kaksi liipaisinta. Etummainen liipaisin laukaisee alemman piipun ja takimmainen liipaisin ylemmän piipun. Etuliipaisin on nivelletty, jonka johdosta liipaisin taipuu eteenpäin suojaten takimmaisen liipaisimen laukaisevaa liipaisinsormea, mikäli rekyyliin vaikutuksesta sormi iskeytyy etummaiseen liipaisimeen. Hieno pieni yksityiskohta tämän hintaluokan haulikossa. Haulikon karhennettu varmistin on manuaalinen. 

Haulikon lukkorungon osien kiinnitys on tehty perinteisellä tavalla. Rungon pohjassa on kaksi ruuvia. Liipaisinkaari on kiinni rungossa kierteellä ja kaaren ruoto kahdella ruuvilla kiinni tukissa. Ruodon alta paljastuu vielä yksi pitkä ruuvi, mikä kiinnittää rautaosat tukin läpi varmistimen taakse. Tukin irroittaminen ei kuitenkaan tässä haulikossa käy yhtä helposti kuin Anson Deeley- koneistolla varustetuissa haulikoissa. Aiheesta kuitenkin enemmän tulevassa 2/2 osassa huoltoa käsittelevässä kappaleessa.

Haulikon perälevy perinteisellä Suhl- asetehtaan logolla

Pähkinäpuinen tukki on niin sanottu englantilaismallinen suoralla perällä ilman pistoolikahvaa. Otepinnat on haulikossa karhennettu valmistusajankohdan mukaisesti käsin.  Vetopituus etummaisesta liipaisimesta perälevyn puoliväliin on 36,4 cm. Tukin perän pudotus edestä on 40 mm ja takaa 60 mm. Perälevy on bakeliittia, jossa on perinteinen Suhlin aseseppäkuvio. Perälevyn talttaruuvit on koristekaiverrettu, kuten haulikon kaikki muutkin ruuvit. 

Fortuna Suhl 16/70 jahdissa

Seuraavassa 2/2 osassa puretaan haulikko huoltoa ja tukin öljyämistä varten. Käydään ampumaradalla ja jahdissa. Ja kuten aina ennenkin, lopuksi mielipide haulikon käytettävyydestä metsästyksessä. 

Teksti ja kuvat; P.O. 

Käytetyt lähteet; J.P. Sauer & Sohn kirja (Peter Arfmann ja Rolf Kallmeyer)