JAHDISSA
Ostin kiväärin vuonna 2012 huhtikuussa. Keväällä oli hyvää aikaa testailla kiväärin käyntiä eri latauksilla ja tehdaspatruunoilla. Kesällä aloitin kiväärillä hirvirataharjoittelun ja loppukesästä, elokuussa pääsin kokeilemaan kivääriä ensimmäisen kerran jahdissa.
Ostin kiväärin vuonna 2012 huhtikuussa. Keväällä oli hyvää aikaa testailla kiväärin käyntiä eri latauksilla ja tehdaspatruunoilla. Kesällä aloitin kiväärillä hirvirataharjoittelun ja loppukesästä, elokuussa pääsin kokeilemaan kivääriä ensimmäisen kerran jahdissa.
Jahtikohteena
oli tuolloin pienpedot. Olin ladannut kivääriäni varten
.30-kaliiperin V-Max-luoteja. V-Maxin paino on 7,1 grammaa ja
lähtönopeutta noin 1000 m/s. Osunta kyseisellä latauksella on erinomainen.
Pienpedot
pyrin saamaan eräksi houkuttelemalla. Kyseisenä vuonna metsästyslainsäädäntö
vielä salli elektronisen äänilaitteen käytön supikoiran
pyynnissä. Olin hankkinut yhdysvaltalaisen, kauko-ohjattavan jäniksen. Asetin
houkuttimen metsään, avonaiseen maaston kohtaan ja kiipesin
viereiseen torniin noin 50 metrin päähän odottelemaan mahdollista
saalistajaa. Painoin kaukosäätimen napista, jolloin jänis aloitti
äänekkään hätähuudon ja paikoillaan heilumisen.
Olin
odotellut noin kymmenen minuuttia, kun huomasin ison supikoiran
ilmestyneen kuin tyhjästä, ja seisovan jäniksen vieressä
ihmettelemässä rääkyvää jänistä. Kiväärin
olin nostanut ampumavalmiiksi jo aiemmin, joten ei tarvinnut muuta
kuin siirtää kivääriä ja Zeiss-tähtäinkiikarin 4-A ristikkoa
hivenen oikealle kohti supikoiraa. Ristikko keskelle supikoiraa ja
liipaisimesta puristus. V-Max-luodin maaliballistiikka on tehokasta,
eikä eläimen etsintää tarvitse tehdä. Supikoira jäi niille
sijoilleen.
Ammuttu supikoira ja elektroninen houkutin. |
ENSIMMÄINEN
PEURA
Lokakuun
alussa vuonna 2014 olin kiivennyt jahtitorniin, josta oli näkymät
kolmeen puituun viljapeltoon. Kahden pellon välissä oli pieni
metsäsaareke. Tällä kertaa olin peura- ja hirvijahdissa. Kello
lähenteli aamulla yhdeksää. Silmäkulmassani vilahti jotain ja
käänsin katseeni oikealle, jolloin näin naaraspeuran kahden vasan
kanssa siirtyvän metsäsaarekkeesta pellolle. Peurat liikkuivat
pellolla rivakasti määrätietoisesti kohti vastapäätä olevaa
metsää. Pelto oli kapea, joten oli toimittava nopeasti, ennen kuin
tilanne olisi ohi ja peurat ehtisivät metsän suojaan.
Otin
viimeisenä kulkevan vasan tähtäimeen ja puristin liipaisimesta.
Laukaus lähti viistosti vasan oikean etulavan yläpuolelle. Peurat
katosivat metsään. Yritin kiikaroida puitua peltoa, mutta en
löytänyt vasaa pellolta. Kapusin alas tornista ja lähdin etsimään
mahdollisia verijälkiä. Lähestyttyäni arvioimaani luodin
osumapaikkaa, näin pellossa kohouman tai kumpareen. En saanut vielä
tarpeeksi selvää, oliko kyseessä mahdollisesti ampumani peuran
vasa. Vasta muutaman metrin päästä huomasin, että kumpare oli
kuin olikin vasa. 30-06 Norma Oryx (11,7 g) luodin
ulostulojälki oli vasan kaulan pistokuopan yläpuolella. Mittasin
laseretäisyysmittarilla ampumaetäisyyden, joka oli 82,5 metriä.
Peuran vasa kuoli välittömästi saatuaan osuman luodista.
Ensimmäinen peura |
TOINEN
Kaalipellon
käry kävi nenääni. Yöt olivat jo pakkasen puolella. Pakkanen sai
aikaan kaalien hajun leviämisen ympäristöön. Haju houkutteli
luonnollisesti kaalipeltoon lähimetsistä ruokailijoita. Tällä
kertaa olin väijymässä korkealla jahtitornissa iltapäivästä
alkaen odotellen ruokailijoita kaalipeltoon saapuvaksi. Kello neljän
aikaan metsänreunaan tuli naaraspeura varovasti pellon suuntaan pää
pystyssä haistellen. Peura pysähtyi paikoilleen vähän pidemmäksi
aikaa. Katselin kaalipellon suuntaan ja etsin mahdollisia
häiriötekijöitä pellolta, mutta muita ruokailijoita tai ihmisiä
en pellolla havainnut. Aikansa haisteltuaan ja kuulosteltuaan kookas
naaraspeura lähestyi kohti kaalipeltoa ja samalla myös arkuus
selvisi. Mukana perässä köpötteli vasa.
Naaraspeura
iski ahnaasti kaalien kimppuun, vasan touhutessaan omiaan. Kiikaroin
peurojen ruokailua ja samalla odottelin hirviä saapuvaksi. Aika
kului, eikä muita ruokailijoita peltoon enää ilmaantunut, joten
päätin yrittää saada vasan kotiin vietäväksi. Etäisyyttä
vasaan oli reilut 80 metriä. Vasa liikkui emänsä lähettyvillä, kuitenkin sen verran emästä etäällä, ettei ollut vaaraa
osua vahingossa emään. Kun olin saanut ampuma-asennon mukavaksi ja
tähtäinkiikarin ristikon suunnattua vasan kylkeen, puristin
liipaisimesta. Laukauksen kajahtaessa naaraspeura juoksi metsänreunaan ja vasa katosi
kaalipellon kasvillisuuden sekaan.
Laskeuduin
alas tornista, jolloin naaraspeura huomattuaan metsästäjän pakeni
metsään. Vasan luokse suunnatessani näin vasan yrittävän nousta
pystyyn. Ammuin välittömästi vasaa etulapaan. Vasa putosi saviseen
kaalipeltoon, eikä enää liikkunut. Paikalle päästyäni huomasin
ensimmäisen laukauksen osuneen vasan selkärankaan ja vasta toinen
laukaus lopetti vasan maallisen elämän.
Kaalipellon vasa. |
KOLMISARVI
Marraskuun
alkupuolella istuin jälleen jahtitornissa, tällä kertaa
riistapellon vieressä. Maanviljelijät olivat jo korjanneet satonsa
ja kääntäneet peltonsa mullokselle, jonka johdosta sorkkariistan
ruokailu tapahtuisi riistapellossa, naattimukuloita sorkillaan
pellosta kaivaen.
Räntää
tihkutti sulaan maahan. Olin jo tunnin verran istunut tornissa
aamupassissa, kunnes huomasin nuoren peurapukin hyppäävän
muutamalla loikalla metsästä riistapeltoon. Peuraa kiikaroidessani
huomasin peuran sarvissa jotain normaalista poikkeavaa. Näytti kuin
peuralla olisi kolme sarvipiikkiä kasvanut suoraan kallosta. Kaikki
kolme tappisarvea näytti todellakin erillisiltä, kuin suoraan
kallosta kasvaneena.
Tuuli
alkoi pikkuhiljaa kääntyä selkäni taakse ja päätin ampua
kyseisen epäkurantin peurayksilön tarkempia tutkimuksia varten.
Tähtäinristikko etulavan taakse ja liipaisimesta puristus. Laukaus
kajahti ja muutamalla loikalla peurapukki katosi metsään. Rauhoitin
tilanteen ja pakkasin hiljaa varusteet reppuun ja lähdin hakemaan
koiraa peuran jäljestämistä varten.
Takaisin
koiran kanssa paikalle päästyäni aloitin peuran jäljestämisen.
Verijäljet löytyivät pellon ja metsän välistä. Koira jäljille
ja jäljestyshihna suoraksi. Jälkiä seuratessa aina silloin tällöin
näkyi maassa keuhkoista purskahtanutta verta. Kuljin koiran kanssa
noin 70 metrin matkan, kunnes peura löytyi kaatuneen puunrungon
vierestä.
Jäljestys on päättynyt. |
Norma
Oryxin 30-06 (11,7 g) luoti oli lävistänyt peuran keuhkot ja tullut
toiselta puolen ulos. Tutkin kuollutta peuraa ja sarvet näyttivät
edelleenkin samanlaisilta kuin olin katselukiikareilla havainnut.
Kolme tappisarvea suoraan kallosta.
Lähetin
kuvan peuran päästä silloiselle Suomen Riistakeskuksen Laitilan
toimintakeskuksen vetäjälle Ilkka Ala-Ajokselle, joka välitti
kuvan Helsingin yliopiston eläinsairauksien dosentille.
Asiantuntijoidenkin mielestä sarvet näyttivät normaalista poikkeavilta.
Kuvien
lähettämisen jälkeen nyljin peuran pään ja totuus paljastui
nahan alta. Toinen sarvista oli jakaantunut nahan alla. Sarvien kasvu
oli poikkeavaa ja sarvet olivat erikoiset, mutta kyseessä ei ollut
kuitenkaan eläintieteellinen ihme.
NELJÄS
Kolmisarvi |
Vuonna
2015 olin lokakuun puolivälissä viljapellon vieressä odotellut
hirviä jo monena iltana, tuloksetta. Olin kuitenkin kiinnittänyt
huomion kyseisinä iltoina yksinäiseen naaraspeuraan. Naaraspeura
kulki joka ilta samaan aikaan ja samaa reittiä. Tornista oli lyhyin
ampumamatka 182 metriä peuran kulkureitille. Minulla oli hyvin aikaa
etäisyyden mittaamiseen laseretäisyysmittarilla hirviä
odotellessa. Päätin yrittää peuran kaatamista seuraavana iltana,
mikäli hirvistä ei olisi mitään havaintoa.
Seuraavana
iltana ennen hämärän tuloa oli suunnitelmat naaraspeuran
elämänkaaren päättämiseksi valmiina. Hirvistä ei ollut mitään
havaintoa muutamaan iltaan, joten peuran ampuminen ei pelästyttäisi
alueella mahdollisesti olevia hirviä.
Peura
ilmestyi pellolle lähes samaan aikaan kuin aiempina iltoina. Peuran
kulkureittikin oli aiempien iltojen kaltainen. Laitoin pehmeän
ampumatuen jahtitornin kaiteen päälle. Kiväärin nostin valmiiksi
tuen päälle ja kiväärin perän tuin huolellisesti. Peuran
siirtyessä etukäteen suunniteltua ampumakohtaa kohden, siirsin
katselukiikarit sivuun ja valmistauduin riistalaukaukseen. Peuran
ilmestyessä tähtäinristikkoon lähetin luodin matkaan.
Peura
hyppäsi viljapeltoon ja katosi näkyvistä. Pakkasin tavarat ja taas, niin kuin aina aiemminkin, lähdin hakemaan koiraa peuran
jäljestämistä varten. Koiran kanssa pelipaikalle päästyämme
ryhdyimme jäljestämään peuraa siihen suuntaan, johon näin peuran
viimeisen kerran suuntaavan. Tällä kertaa peura löytyi jo 30
metrin päästä. Puimattomasta pellosta ilman koiraa olisi
löytäminen ollut vaikeaa. Varsinkin kun pellolla oli runsaasti
eläinten kulkureittejä.
Ampumamatka
ei ollut peuran kokoluokan eläimelle pitkä, mutta peuran asennon
hahmottaminen ampumaetäisyyden kasvaessa on hankalaa. Varsinkin
hämärässä. Peura oli ollut kuitenkin enemmän vinoittain kuin
miltä se näytti tornista katsottuna. Luoti oli mennyt sisään
etulavan takaa ja tullut toiselta puolelta ulos vatsan kautta.
Osittainen suolisto-osuma tuoksahti selvästi peuraa pois pellolta
vedettäessä.
Kaikki
Schultz & Larsen kiväärillä ampumani peurat olen ampunut
Norman Oryxin 11,7 gramman luodeilla. Kevyemmät luodit olisivat
varmaan parempia peuran kokoluokalle, mutta mahdollisten hirvien
takia olen pitäytynyt Norman raskaammissa luodeissa. Luotien
käyttäytyminen ja jäämäpainot hirvissä ovat erinomaiset.
Peuroissa
raskaat luodit eivät avaudu riittävän nopeasti, mutta jäljestävän
koiran omistajana se ei ole ongelma. Jos ei ole heti mahdollisuutta
jäljestävän koiran käyttöön, kannattaa käyttää lumettoman
maan aikaan luoteja, jotka avautuvat nopeammin.
LOPUKSI
Palataan
jahtiosion jälkeen takaisin kivääriin ja kiväärin
ominaisuuksiin, niin jahdissa kuin ampumaradalla.
Mielestäni
kiväärin ainoa negatiivinen asia ampumaradalla ja jahdissa on
kiväärin yksirivinen lipas, jota ei voi täyttää päältä
lippaan ollessa kiinni kiväärissä.Mainitsemani
negatiivinen asia on kuitenkin kirjoittajan mielipide, eikä sillä
ole loppujen lopuksi merkitystä metsästyksessä. Metsästäjät,
jotka ovat tottuneet yksiriviseen lippaaseen pitävät asiaa
normaalina, kuten esimerkiksi Tikka-kivääreiden omistajat.
Yksirivisen teräslippaan etuna on kuitenkin syöttövarmuus.
Kivääri
on toiminut moitteetta kaliipereissa 6,5x55 ja 30-06. Ostaessani
kivääriin myöhemmin kolmannen piipun kaliiperissa 9,3x62, ilmeni
kiväärissäni joillain patruunoilla syöttöongelmia. Toimitin
kiväärin maahantuojalle, jossa valtuutettu aseseppä totesi vian
olevan kiväärin tukissa, ei lippaassa. Aseseppä poisti hivenen
tukki- ja petausmateriaalia, jolloin patruunan syöttö palautui
normaaliksi myös paksummilla tylppäpäisillä patruunoilla.
Metsästystilanteessa
olen saanut aikaiseksi yhden syöttöhäiriön aseen piipun ollessa
jyrkästi suunnattuna ylöspäin. Ahtaassa jahtikopissa tein
latausliikkeen liian hitaasti, jolloin patruuna putosi lukon etuosan
ja lippaan päälle poikittain.
Kiväärin
lukon pushfeed-toiminnolla varustettu patruunan syöttötapa
mahdollistaa lataushäiriöt epänormaaleissa asennoissa ja mikäli
latausliike tehdään huonosti. Kyseinen lukontoiminnan ominaisuus
tulee tiedostaa kaikissa pushfeed-tyyppisissä metsästyskivääreissä.
Hyvän
metsästyskiväärin yhtenä määritelmänä voisi pitää
"valmislaatikosta" kivääriä. Siis kivääri, jonka ostaja
voi heti tehtaan laatikon avattua ottaa mukaan jahtiin ilman
erilaisia tuunaamisia. Kiväärini on tasapainoinen ammuttava, jonka
laukaisuvastus on erinomainen. Liikkuvaan maaliin ja tuelta
ampumisessa huomaa tukin hyvän ampumaergonomian ja sen, kuinka hyvin
tukki ottaa vastaan rekyylin. Kiväärin tarkkuus riittää kaiken
kokoiselle riistalle. Muoviallergisille voin todeta, että kaikki
osat mitkä aseessa näyttää puulta ja teräkseltä, myös ovat sitä.
Laadukas materiaali ja työnjälki, sekä toimiva kivääri käyttäjän tarpeisiin kertoo tehtaan hyvästä
ammattitaidosta ja laatupyrkimyksistä. Schultz & Larsen on
mielestäni osoittautunut tehtaaksi, joka valmistaa laadukkaita
vaihtopiippuisia metsästyskivääreitä kuluttajaystävälliseen
hintaan. Maailmalla on toki muitakin laadukkaita ja kohtuuhintaisia
metsästyskivääreitä, mutta ne ovat pääsääntöisesti
kiinteäpiippuisia.
Teksti
ja kuvat P.O.
Lähteet
osioissa 1-3; Schultz & Larsen, Otterup Geværfabrik kirja, Schultz & Larsen tehtaan kotisivut ja Great Dane Rifles