Rinnakkaispiippuinen haulikko Husqvarna m.615

Rinnakkaispiippuinen haulikko Husqvarna m.615 12/70

Jos nyt pitäisi päättää, minkä haulikoistani valitsisin linnustukseen, niin kyseeseen ei tulisi aiheen haulikko, vaan omistamani Beretan A300 Outlander itselataava haulikko kaliiperissa 12/76. Jos toisen haulikon pitäisi olla rinnakkaispiippuinen, niin valitsisin asekassakaapistani rinnakkaispiippuisen CZ-USA Bobwhite 20/76 kaliiperin haulikon. Vaikka haulikot ovat tekniikaltaan kuin yö ja päivä, niin yhteneväisyyksiäkin löytyy. Molemmat haulikot ovat allekirjoittaneelle tehdasvalmiina mittojen mukaan sopivat ja aseiden ammuttavuus ja tasapaino on hyvä. Molemmat haulikot on suunniteltu osittain Yhdysvalloissa Pohjois-Amerikan metsästäjiä varten. Haulikot ovat hankintahinnaltaan markkinoiden edullisemmasta päästä.

Olen omistanut useita rinnakkaispiippuisia haulikoita ja monessa halvemman hintaluokan haulikossa aseen tasapainossa on parantamisen varaa. Liipaisimien määrällä, kaliiperilla tai sillä onko haulikossa automaattinen varmistin tai mahdollisesti ejektorit ei ole allekirjoittaneelle merkitystä. Tärkein asia on haulikon oikeat mitat ampujalle ja aseen hyvä ammuttavuus. Valitsen rinnakkaispiippuisen haulikon yleensä metsästettävän riistalajin ja metsästyspaikan mukaan.

Vanhaan aikaan haulikoiden piiput olivat täyssuppeita ja pienriista pyrittiin ampumaan eläimen ollessa paikoillaan. Ohilaukaukset eivät tuoneet ruokaa pöytään ja patruunat olivat kalliita. Vain varakkaammalla herrasväellä oli varaa harrastaa urheilumetsästystä ja tuhlata patruunoita taivaalle. Rikkaiden haulikot olivat kalliimpia harvinaisuuksia ja tehty lentoon ampumiseen paremmin soveltuviksi.

Entisiin aikoihin verrattuna haulikon valmistusprosessin käsityön määrää on saatu vähennettyä huomattavasti ja näin ollen kuluttajille on tarjolla myös kohtuuhintaisia rinnakkaispiippuisia haulikoita nykyajan varustuksilla ja teknisillä ominaisuuksilla. Tänä päivänä uusien aseiden myyntitilastoissa rinnakkaispiippuiset haulikot ovat kuitenkin vähemmistönä. Sen sijaan käytettyjä rinnakkaispiippuisia haulikoita on runsaasti tarjolla.

Edellisessä julkaisussani marraskuussa kerroin Husqvarnan haulikkotehtaan historiasta. Tehtaan historiakerronnan jälkeen onkin luontevaa esitellä Husqvarnan rinnakkaispiippuinen haulikkomalli 615 kaliiperissa 12/70. Löysin kyseisen haulikon myynti-ilmoituksen kuvineen nettisivuilta. Haulikko näytti myyjän ottamien kuvien perusteella ikäisekseen hyväkuntoiselta. Käytetyn haulikon ostamisessa pelkkien netissä olevien kuvien ja myyjän myyntipuheiden perusteella on aina riskinsä. Otin tietoisen riskin ja kohtuullisen hintapyynnön jälkeen sovimme haulikosta kaupat.

HAULIKON RAKENNE

Husqvarna m.615 12/70

Ensimmäiset Husqvarnan hanattomat haulikot 1900- luvun alussa olivat sivulukkoisia haulikoita. Ensimmäinen sivulukkoinen haulikkomalli oli mallimerkinnältään 60. Osa kyseisen haulikon lukkorungon osista tuli Saksasta Sauer & Sohnin tehtaalta*. Ensimmäinen tehtaan hanaton laatikkolukkoinen haulikkomalli oli 310. Kuten monissa muissakin sen ajan haulikoissa, niin myös Husqvarna käytti muun muassa englantilaisten patentoimia teknisiä ratkaisuja haulikoissaan. Näistä tunnetuin lienee Anson & Deeley- koneisto.

Haulikossa patruunan / hylsyn ulostyöntäjät

Esittelyn haulikko on sarjanumeron perusteella valmistettu vuonna 1950. Haulikkomallia 615 valmistettiin viitenä eri versiona. Mallit olivat; 615, 615 AS, 615 CS, 615 EN ja 615 LN. Haulikot valmistettiin Anson & Deeley- koneistolla ja piippuparin avausmekanismina oli top-lever taittovipu. Sulkujärjestelmänä toimi haulikon alasulun kaksi sulkuharkkoa. Mallissa 615 ei ollut poikittaista Greener- sulkutappia. Lukkorungon sivut takatukin yhtymäkohtiin ovat suorat. Joissain Husqvarnan malleissa, kuten esimerkiksi mallissa 355 Extra Lyx, lukkorungon ja takatukin yhtymäkohdan muodot ovat aaltoilevat. Kyseessä ei ole pelkästään koristeellinen ratkaisu, vaan kyseisellä tavalla lukkorungon ja takatukin kiinnitys on kestävämpi.

Husqvarna m.615 top-lever ja varmistin

Haulikossa on automaattinen varmistus. Sitä valmistettiin kaliiperissa 12/70. 615 perusmallissa ei ole kaiverruksia. Haulikkoa sai englantilaisella suoralla tukilla tai pistoolikahvalla varustetulla tukilla. Esittelyn asetta on valmistettu myös lyhyemmällä 66 cm pituisella metsästyspiipuilla, sekä skeet- piipuilla. Parempiin versioihin oli saatavilla myös ejektorit.

Haulikon tehdasmerkinnät

Esittelyn aseen kokonaispituus on 112 cm. Haulikko painaa 3,3 kg. Juotettu karhennetulla tähtäinkiskolla varustetun piippuparin pituus on 70 cm. Piipun päässä on pyöreä messinkinen etutähtäin. Piippuparin takapäästä löytyy patruunan/hylsyn ulostyöntäjät ja alapuolelta kaksi sulkuharkkoa. Etummaisesta sulkuharkosta löytyy ura lukkorungon niveltapille.

Messinkijyvä ja täyssuppeat piiput.

Piiput ovat sisältä kirkkaat ilman kolhuja ja syöpymiä. Piippujen supistus on täyssuppea. Oikean piipun yläpuolelle on merkitty Husqvarna Vapenfabriks A.B. ja viereen vasempaan piippuun Svenskt Specialstål. Tekstien välissä Husqvarna-tehtaan leima. Piippuparin alapuolelle sulkuharkkojen vierestä löytyy piippujen sisähalkaisijamerkintä 18,5, teksti CHOKE, kaliiperimerkintä 12, Husqvarnan koestusleimat ja aseen lopputarkastajan kirjainmerkki J- kirjain. Lisäksi oikean piipun alapuolelta löytyy yksi kirjain merkki lisää, M- kirjain. Piippuparin  alapuolelta löytyy kiinni juotettu pidike hihnalenkille ja etutukin kiinnitysharkko.

Husqvarnan lukkorungon viritintapit ja iskupohja

Haulikon kirjokarkaistu lukkorunko on normaali Anson & Deeley- koneistolla varustettu laatikkolukko ilman aiemmin mainitsemaani poikittaista Greener- sulkutappia piippuparin avausvivun yhteydessä. Piippupari lukittuu lukkorunkoon piippuparin kahdella sulkuharkolla. Lukkorunko (baskyyli, lukkokehys) on kiinni takatukissa kahdella ruuvilla. Etummainen kiinnitysruuvi löytyy avausvivun alapuolelta ja toinen ruuvi liipaisinkaaren ruodon alta kiinnittyen varmistimen taakse.

Husqvarnan laukaisukoneisto

Avausvipu on koristekaivertamalla karhennettu pitokohdasta vivun vasemmalta puolelta. Haulikossa on kaksi liipaisinta. Lukkorungon edestä löytyy etutukkiin yhteydessä olevat haulikon viritysvivut ja lukkorungon läpi kulkeva niveltappi. Lukkorungon iskupohjan vierestä löytyy tehtaan mallimerkintä ja aseen sarjanumero, sekä samainen piippuparin J- kirjain. Lukkorungon iskupohja on tasainen. Varmistin on karhennettu ja varmistimen eteen lukkorunkoon on merkitty S- kirjain. Kirjain on näkyvissä kun ase on varmistettu.

Haulikon puuosat ovat taka- ja etutukki. Tässä mallissa takatukki on suora, niin sanottu englantilaistyyppinen. Ranskalaisen pähkinäpuutukin vetopituus etummaisesta liipaisimesta on 37,5 cm. Perän pudotus takaa on 60.00 mm ja edestä 35.00 mm.

Husqvarnan etu- ja takatukki

Puuosien otepintojen karhennukset on tehty käsityönä tehtaan puuverstaalla. Etutukissa on paremmat syykuviot kuin takatukissa. Takatukin perälevy on mustaa bakeliittia. Perälevyyn on painettuna tehtaan logo. Takatukista löytyy myös hihnalenkin pidike. Etutukin metallirunko on kiinnitetty puuosaan kolmella ruuvilla. Etutukin päädyssä on lievä schnapel- kärki.

Perälevyssä Husqvarnan logo

Haulikon metalliosat irroitin puuosista. Tarkoituksena on öljytä puuosat ja puhdistaa metalliosat ultraäänipesurissa. Pesun jälkeen metalliosien kiillotus ja kevyt öljyäminen. Puuosien öljyäminen on työläin ja pitkäkestoisin työvaihe. Edellisen metsästysaseeni puuosat käsittelin öljyhionnalla. Tällä kertaa käsittelen tukin Birchwood Caseyn tukinhoitotuotteilla. Etu- ja takatukille teen pesun ja nostan tukin kolhut ennen hiomista. Tukin pohjustustöiden jälkeen öljyäminen Tru Oililla ja lopuksi vahaus.

Aseen puuosissa en havainnut halkeamia, enkä mitään muutakaan mikä vaatisi korjaustoimenpiteitä ennen öljyämistä. Vanhan haulikon metalliosien irroittaminen puuosista tulee tehdä varovaisesti oikeilla työvälineillä. Vanhat ruuvit menevät helposti pilalle vääränkokoisilla talttameisseleillä. Lukkorungon metalliosissa oli muutamassa kohdin hivenen pintaruostetta. Ruosteet sain hiottua pois teräsvillalla ja aseöljyllä. Ylimääräiset öljyt poistin metalliosista vanupuikoilla ja talouspaperilla.

AMPUMARADALLA

Kesällä harjoittelin haulikolla trap-radalla tuolloin suunnitelmissa olevaa syksyn riekkojahtia varten. Haulikolla en saanut yhtä hyvää tulosta kuin muutamalla muulla omistamallani rinnakkaispiippuisella haulikollani. Harjoitusmääräkin saattoi olla vähäinen. Savikiekot hajosivat kuitenkin tyydyttävästi. Haulikon laukaisu on selkeä ja hyvä. Patruunatestejä tein haulikolle, niin lyijy-, kuin korvaavilla hauleilla ladatuilla tehdaspatruunoilla. Koeammuntaetäisyyden mittasin laseretäisyysmittarilla 35 metriin. Koeammunnat suoritin tuelta ampumapöydältä ampuen 120 cm x 120 cm kokoisiin pahvitauluihin.

Vesilintupatruunat wanhaan haulikkoon.

Uutena testeissäni oli teräshaulipatruunat. Patruunat oli suunniteltu vanhoissa haulikoissa ammuttavaksi. Tällainen koeammuntapatruuna oli Rottweil Steel Game 12/70 32 gramman lataus (3,00 mm / nro.5). Lähtönopeutta tehdas lupaa patruunalle 375 m/s. Tehdas suosittelee kyseiselle teräshaulipatruunalle normaalia lyijyhauleilla varustettua patruunaa lyhyempää ampumaetäisyyttä. Koeammuntatulos oli seuraavanlainen; Osumaprosentti 81, taulussa aukkoja yhteensä 3 ja tiheyden suhdeluku 4,44. Seuraavaksi ammuin Gameboren Bismuth 12/65 32 gramman latauksella (2,8 mm / nro.5) vismuttipatruunoita. Tehdas lupaa patruunalle 405 m/s lähtönopeutta. Koeammuntatulos oli seuraavanlainen; Osumaprosentti 67, taulussa aukkoja 2 ja tiheyden suhdeluku 1,7. Lyijyhaulipatruunoista parasta tulosta antoi Gyttorpin Pheasant 12/65 30g (2,75 mm / nro.6) pahvihylsypatruuna. Koeammuntatulos oli seuraavanlainen; Osumaprosentti 84, aukkoja 2 ja tiheyden suhdeluku 2,54. Kaikki koeammuntatulokset löydät Koeammunta.net.

JAHDISSA

Kyyhkyjahdissa

Kyyhkyjahtikausi ei ollut kyseisellä haulikolla kovinkaan tapahtumarikas. Yhden riistalaukaustilanteen sain kuitenkin haulikolla aikaiseksi. Olin iltapäivällä koiraa ulkoiluttamassa ja samalla tiedustelemassa kyyhkyjen lentoreittejä. Koira oli kytkettynä hihnaan ja hihna housujeni vyön ympärille sidottuna. Näin tehtynä sain tarvittaessa käteni vapaaksi haulikon käyttöä varten. Lähestyessämme pellon viereistä nuolukiveä lähti kiveltä lentoon sepelkyyhky. Lintu lensi rintamasuunnastamme poispäin halki pellon. Kyyhkyn lento muistutti kesällä harjoittelemaani trap-ammuntaa. Haulikon nosto vaistonvaraisesti ja laukaus kohti etääntyvää sepelkyyhkyä. Hauliparvi pölläytti osuessaan linnusta höyhenet taivaalle. Lintu putosi muutaman kymmenen metrin päähän viljapeltoon. Gyttorpin pahvihylsyinen patruuna toimi niin kuin piti. Koira teki työtään ja nouti linnun isännälle.

Sorsajahdissa

Sorsastuksen aloituksen vietin Kuhmossa kaverini mökillä aiempien vuosien tapaan. Husqvarnan otin mukaan iltalennolle. Iltalento oli passipaikkani kohdalla hiljainen, joten päätin houkutella mahdollisia lähialueen sorsia sorsapillillä. Muutaman kerran sorsa vastasi kutsuuni. Etäisyyttä arvelin äänen perusteella olevan sorsaan muutama sata metriä. Jonkin ajan kuluttua näin heinäsorsan uivan kohti passipaikkaani. Olin ladannut haulikon koeampumillani Rottweilin teräshaulipatruunoilla. Annoin sorsan uida vielä vähän lähemmäksi ennen riistalaukausta. Ampumaetäisyyden ollessa sopiva nousin metsästysreppuni päältä ja laukaisin ensin oikean piipun, jonka jälkeen tarkkailin osuman vaikutusta. Sorsa aloitti pyörimisen, eikä vauhti hidastunut, joten laukaisin vasemman piipun kohti sorsaa. Vielä jatkui sorsan räpistely vedessä. Latasin haulikon Gameboren vismuttipatruunoilla ja ammuin sorsaa kohti uudemman kerran. Nyt loppui räpistely ja liike. Annoin koiralleni noutokäskyn. Hetken päästä oli sorsa rannassa ja metsämiehen repussa tulevaa riistaillallista varten.

LOPUKSI

Tukin harjakorkeus on allekirjoittaneelle hivenen liian matala. Piippujen supistukset voisi avartaa laajemmaksi. Tukin ja piippuparin muutostöiden jälkeen haulikko soveltuisi paremmin linnustukseen. Paikallaan olevan pienriistan ampuminen haulikolla sujuu ihan riittävän hyvin tälläkin hetkellä, mutta lentoon ampuminen ei ole tarpeeksi luontevaa. Haulikon nostamisen jälkeen saattaa joutua hieromaan haulikon asentoa vielä vähän paremmaksi ja tällöin riistalaukaustilanne on jo ohi tai vähintäänkin myöhässä. Ampuminen esittelyn aseella menee helposti tähtäämiseksi, mikä ei ole haulikolla ampumisen tarkoitus.

Aseen metalli- ja puuosat ovat valmistusajankohdan normaalia laatua ja ne on keskenään hyvin sovitettu. Laukaisu haulikossa on hyvä molemmilla liipaisimilla. Esittelyn Husqvarna m.615 on alkuperäisessä kunnossa, eikä siihen ole tehty muutostöitä aiempien omistajien toimesta. Jos haluan haulikon soveltuvan paremmin lentoon ampumiseen saa aseen muutostöihin helposti kulutettua satoja euroja. Vaikka juttuni alussa mainitsin tämän hetkisistä paremmin linnustukseen soveltuvista haulikoistani, niin tämä metsästyshaulikko on käsityönä valmistettu 70 vuotta sitten ja sillä metsästää hyvin huollettuna vielä seuraavat 70 vuotta.

Teksti ja kuvat; P.O.
Lähteet; Gamla Fina Vapen kirja*