Husqvarna haulikot.

Tällä kertaa tekstini käsittelee Husqvarna- asetehtaan haulikoiden valmistusta. Teksti perustuu pääosin Husqvarna Hagelvapen 1877-1977 kirjaan. Haulikoiden valmistushistorian ohella käyn läpi kyseisen aikakauden historiaa Pohjolassa hieman laajemmin.

Husqvarna Hagelvapen 1877-1977 ja Husqvarna Jaktvapen kirjat

Sileäpiippuisten tuliaseiden historia ulottuu hivenen pidemmälle verrattuna rihlattuihin aseisiin. Sileäpiippuisten aseiden, kuten haulikoiden, kehittyessä huomattiin niiden soveltuvan myös lentävän riistan ampumiseen. 1700- luvun lopusta alkaen lentoonampumisesta tuli myös ajanvietettä ja kilpailua. 1800- luvun lopulla haulikot kehittyivät savuttoman ruudin, haulikoiden rakenteiden ja keskisytytyspatruunoiden johdosta nykyaikaisiksi, tehden haulikoista entistä tehokkaampia, toimintavarmempia ja helpompia käyttää.

Husqvarna Hagelvapen kirjan kuvitusta

Suomessa yleisesti tunnetuimmat Husqvarna- haulikot ovat yksipiippuisia rullalukkoisia (läppälukkoinen) kaliipereissa 12 ja 16. Haulikon lukkolaite perustui Remington- kiväärin rolling block- sulkujärjestelmään. Husqvarnan omia haulikoita valmistettiin vuosina 1877 - 1977. Husqvarna- haulikoiden tarkempi tehdasdokumentointi alkaakin vuodesta 1877. Kyseisen ajanjakson ensimmäiset rinnakkaispiippuiset haulikot olivat 1800- luvun loppuun asti damastipiipuilla varustettuja hanallisia mustaruutihaulikoita. Haulikoissa käytettiin alkuvaiheessa erilaisia sulkumekanismeja. Tehtaan tuotantoa oli muun muassa; Lefaucheux-, Anglais- ja Clef Serpent- sulkumekanismit. Kyseisissä malleissa haulikon piippujen avausvipu sijaitsi joko lukkorungon alapuolella tai sivussa.

Husqvarna Hagelvapen kirjan kuvitusta

Husqvarna- tehtaan modernisointi 1870- luvulla oli tehtaan johdolle haastellista. Tehtaan yksi modernisoinnin alkuunpanijoista oli Wilhelm Tham. Hän halusi valmistaa rationaalista standardisoituja tehdasaseita. Tässä tehtävässään Tham kohtasi suurta vastustusta mestareiden ja kisällien keskuudessa. Asevalmistus oli hajallaan eri kyläseppien valmistaessa aseita omilla tavoilla. Useimmat asuivat kylillä kotona tehtaan ympäristössä, eivätkä mielellään muuttaneet olotilaansa ja ryhtyneet tekemään työtään tehtaan tiloissa. Se, että aseiden valmistaminen oli aiemmin tapahtunut suurelta osin kotioloissa (ns. kotiteollisuudessa) oli merkinnyt myös laatuongelmia. Tehtaalta puuttui yhtenäinen laadunvalvonta ja huolellinen kirjanpito. 1870- luvun loppupuolella aseiden valmistaminen tehtaalla paransi aseiden laatua merkittävästi.

Laadukkaan asetuotannon aloittaminen vaati alussa joidenkin aseosien tuonnin muun muassa Englannista, Belgiasta ja Saksasta. Metsästysaseiden valmistukseen tehdas sai alkuvaiheessa apua ulkomailla koulutetuista henkilöistä, jotka jatkokouluttivat tehtaan työntekijöitä mm. metalli- ja puutöiden parissa. Tehtaan modernisoinnin alkuvaiheessa kaivertamista opetti tehtaan työntekijöille ulkomailla oppinsa saanut aseiden koristekaivertaja. Vuosien kuluessa tehtaalla opitut työt siirtyivät isältä pojalle.

Haulikoiden valmistaminen vaati eri työvaiheita ja tekijöitä. Metalliosien sovittaja merkitsi osiin omat puumerkkinsä. Etu- ja takatukit tehtiin tehtaalla alusta loppuun käsityönä tehtaan puuverstaalla. Haulikon valmistuessa ase koeammuttiin ja aseen kasaaja / lopputarkastaja merkitsi haulikkoon omat puumerkkinsä. Merkintöinä käytettiin työntekijän etu- ja sukunimen etukirjaimia. Muita merkintöjä metalliosissa olivat mm; piipunporaus ja supistus, aseen malli, sarjanumero, tehtaan kruunuleimat ja kaliiperimerkinnät. Piippuparin päälle merkittiin valmistajan nimi ja piipputeräksen laatu.

Metalliosien merkintöjä

Tehtaan alkuvaiheen tuotannon haulikot olivat damastipiippuisia ja mustaruutipatruunoilla toimivia. Hanallisia rinnakkaispiippuisia haulikoita olivat mm; mallit 14 ja 14A, 15 vanha ja uusi malli, 16, 17 vanha ja uusi malli 17 A, 17 B, 17 C, 18, 19, 20 vanha ja uusi malli, 20 A, 20 B, 28, 29, 30 31, 32, 33, 34, 35, 36, 38, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45, 46, 47, 48, 49 (48- ja 49- mallien valmistus alkoi vuodesta 1900), malli 50 uusi ja vanha, 51, 52, 100, 101 ja 102. Mallit 48 A, 48 B, 52 A olivat haulikkorihloja. Mallit 52 B, C, 103, 103 A, B ja C olivat rinnakkaispiippuisia kaksoisluodikoita. Lisäksi oli eri versioita kaksoisluodikoista, joiden mallimerkinnät olivat vastaavanlaisia kuin haulikoissa.

Tarkka lukija huomaa, että luku 37 puuttuu luettelemieni mallien välistä. Kyseinen mallisarja löytyy kuitenkin tehtaan valmistamana. Kyseessä on piippuparin Anglais- avausmekanismilla varustettu kaksoisluodikko .450 ja .500 express- kaliipereissa. Kyseisessä hanallisessa tuplaluodikossa piippuparin avausvipu sijaitsi liipaisinkaaren alapuolella. Samaista mallia valmistettiin myös perinteiseksi muuttuneella top lever- avausmekanismilla. Tehtaan tuotannosta löytyy myös hanallinen drillinki mallimerkinnältään 70.

1900- luvun alussa elettiin Suomessa sortovuosien aikaa. Venäjä yritti venäläistää Suomea. Suomi menetti käytännössä itsehallintonsa sortokauden aikana. Samoihin aikoihin Norja itsenäistyi vuonna 1905 ja irtisanoitui kansanäänestyksen jälkeen Ruotsin kuninkaan vallan alta. Tuohon aikaan suurin osa valmistetuista haulikoista oli jo hanallisia teräksestä valmistettuja rinnakkaispiippuisia haulikoita kaliipereissa 12 ja 16. Haulikoissa siirryttiin samalla savuttoman ruudin käyttöön.

Muutamia asemalleja valmistettiin kuitenkin vielä damastipiipuilla ja mustaruudilla. Tällainen oli mm. aiemmin mainitsemani drillinki malli 70. Drillingin haulipiippuina oli valittavissa joko 12- tai 16- kaliiperi ja luotipiippuina 8x57R tai 9,15x57R. Alkutuotannon jälkeen myös tässä aseessa siirryttiin käyttämään "Extra Fint Stål"- piippuja. 1900- luvulla tehtaan muita piippujen teräslaatumerkintöjä olivat muun muassa Sandvik, Svenskt Stål, Svenskt Specialstål ja Svenskt Nickelstål.

Tehdas ryhtyi vuodesta 1901 alkaen valmistamaan hanallisten haulikoiden rinnalla hanattomia haulikoita. Ensimmäiset hanattomat haulikot olivat sivulukkoisia malleja 60, 200 ja 201. Vuodesta 1912 alkaen tehdas alkoi valmistaa myös edullisempaa laatikkolukkoista mallia, joka oli mallimerkinnältään 310. Tuolloin haulikoiden toimintamekanismina käytettiin mm Anson & Deeley- koneistoja ja piippujen avaus oli jo kaikissa malleissa lukkolaitteen päällä niin sanottu top lever- malli.

Suomeen tuoduissa Husqvarna- haulikoissa oli yleensä täyssuppeat piiput, muutamia erikoismalleja lukuunottamatta. Joissain 310- malleissa käytettiin myös Purdey- sulkujärjestelmää. Mallia 310 valmistettiin kaliipereissa 12, 16 ja 20. Kyseistä haulikkoa valmistettiin useissa eri hintaluokissa. Hinta määräytyi varustelun ja kaiverrusten määrän mukaan. Vuonna 1937 haulikoissa siirryttiin 70 millin patruunapesän pituuteen aiemman 65 millin sijaan. Malleja 310 oli mm; 310A (AJ), 310 B, 310 C, 310 S, 310 AS (AJS), 310 BS, 310 CS, 310 AN, 310 BN, 310 CN 310 DS, 310 DN, 310 X, 310 XN, 310/ECKERMANN ja 310 LYX.

310- malleissa oli joitain eroavaisuuksia lukkorungon muodolla. Pääsääntöisesti kyseisissä haulikoissa lukkorungon metallin yhtymäkohta takatukkiin oli suora. Malleissa 310 Eckermann ja 310 LYX lukkorungon peräosa oli kuitenkin kaareva. Samoin puuosien laadussa ja koristeluissa oli eroja. Paremmissa malleissa oli takatukkiin liipasimien ja kaulavarmistimen väliin kaiverrettu niin kutsuttu "kyynel".

Husqvarna pistooli m/07 (9 mm Browning Long)

1940- luvun lähestyessä alkoi Euroopan ylle kerääntyä synkkiä pilviä ja Husqvarnan tehtaalla sota-aseiden valmistus kasvoi aiemmasta. Husqvarnan tehtaalla varauduttiin sotaan. Tehdasalueella oli maanalaiset pommi- ja väestönsuojat, sekä varastot sotilas- ja ensiapuvarusteille. Ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana Husqvarnan tehtaalla valmistettiin eri lisenseillä mm: Lahti- pistooleita, Suomi- konepistooleita, Browningin pistoolimallia m/ 07 kaliiperissa 9 mm Browning Long ja monia muita sotilasaseita ja -tarvikkeita. FN Browning m/07 pistoolia valmistettiin 95 000 kpl ja Lahti m/40 pistooleita yhteensä 85 000 kappaletta. Husqvarna- tehtaan metsästyskiväärien valmistushistoriasta olen kirjoittanut aiemmin täällä.

Vuosina 1939-1950 valmistettiin tehtaalla mallin 310 rinnalla myös laatikkolukkoisia malleja 210 (1939-1940) ja 610 (1943-1950). Malli 610 poikkesi muista malleista muun muassa siitä, ettei siinä ollut poikittaista Greener- sulkutappia (ristitappi).

Vuonna 1949 Husqvarna- tehtaalla ryhdyttiin jälleen valmistamaan uutta haulikkomallia. Uuden haulikon mallinimeksi tuli 615. 1940- luvun loppu ja 1950- luku oli kahden suurvallan kiihkeää aikaa kylmän sodan asevarustelussa. 1950- luvun alussa suurvallat saavuttivat aseillaan kauhun tasapainon. Kumpikin ydinasevaltio oli tasavertainen asevarustelussa. Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto pyrki laajentamaan kommunistista ideologiaansa maailmalla ja vastavoimana Yhdysvallat pyrki patoamaan kommunistisen aatemaailman leviämistä. Molempien aatemaailmat ja talousjärjestelmät olivat rajusti vastakkaiset. Pohjolassa puolueettomat maat Suomi ja Ruotsi olivat kahden - lähes keskenään sodassa olevan - suurvallan välissä.

Kylmän sodan asevarustelun aikana haulikkomallia 615 valmistettiin viitenä eri versiona. Uusia malleja oli; 615, 615 AS, 615 CS, 615 EN ja 615 LN. Haulikot valmistettiin edelleen Anson & Deeley- koneistolla ja piippuparin avausmekanismina oli top-lever taittovipu. Sulkujärjestelmänä toimi haulikon alasulun kaksi sulkuharkkoa. Tässäkään mallissa ei ollut poikittaista Greener- sulkutappia. Haulikossa oli automaattinen varmistus. Haulikkoa valmistettiin kaliiperissa 12/70. 615 perusmallissa ei ollut kaiverruksia. Haulikkoa valmistettiin englantilaisella suoralla tukilla ja pistoolikahvalla varustetulla tukilla. Haulikkoa valmistettiin myös lyhyemmällä 66 cm pituisella metsästyspiipuilla, sekä skeet- piipuilla. Parempiin versioihin oli saatavilla myös ejektorit.

Husqvarna malli 615 

Vuonna 1952 Ruotsin pääministeri Tage Erlander oli tehnyt Washingtonissa presidentti Trumanin kanssa salaisen yksityisluontoisen sopimuksen sotilaallisen yhteistyön ja tiedustelutietojen vaihtamisesta *. Neuvostoliitto oli saanut vakoojansa välityksellä vihiä tiedustelutietojen vaihtamisesta ja varoitti ampuvansa alas kaikki tiedustelukoneet, joiden se katsoi loukkaavan Neuvostoliiton tai sen liittolaisten valtion rajoja.

Samana vuonna Neuvostoliiton uhkaus kävi toteen. Neuvostoliitto ampui Itämerellä alas kaksi Ruotsin ilmavoimien lentokonetta. Ensimmäinen alasammuttu lentokone oli DC3- tiedustelukone, jossa menehtyi kahdeksan ruotsalaista miehistön jäsentä. Toinen alasammuttu lentokone oli paikalle lähetetty Catalina- etsintäkone. Neuvostoliitto ampui koneet alas kansainvälisessä ilmatilassa **. Kylmä sota aiheutti kuolonuhreja puolueettomassa Pohjolassa. Miehistön oikeaa kuolinsyytä ei kansalaisille kerrottu - ei edes menehtyneiden omaisille. Samaan aikaan Husqvarnan tehtaalla suunniteltiin ja ryhdyttiin valmistamaan uutta haulikkomallia. Mallin 615 valmistus päättyi vuonna 1952.

Seuraava haulikko oli mallimerkinnältään 350. Haulikkoa tehtiin kolmea eri versiota, jotka olivat; 350, 350 AS ja 350 CS. Haulikkoa valmistettiin vuosina 1952-1960. Valmistusajankohdan aikana vuosina 1952 - 1958 Pohjoismaiden kesken sovittiin muun muassa passivapaussopimuksesta. Vuodesta 1958 alkaen Pohjoismaiden välillä toteutui täysimääräinen passiunioni.

Vuodesta 1959 alkaen tehdas aloitti rinnakkaispiippuisen haulikkomallin 1310 valmistamisen. Kyseessä oli tehtaan viimeinen sarjatuotannossa oleva haulikkomalli. 1310 mallia tehtiin viittä eri versiota; 1310, 1310 AS, 1310 CS, 1310 LYX ja 1310 SPECIAL. Haulikoita valmistettiin yhteensä 5000 kappaletta. Lyx- ja Special- mallit olivat teknisiltä ratkaisuiltaan lähempänä aiempaa 310- mallia Greener- sulkutappeineen. Anson & Deeley systeemiin perustuvaa 1310- mallia sai joko ejektoreilla tai ilman. Pähkinäpuisia tukkivaihtoehtoja olivat suora englantilainen tai pistoolikahvalla varustettu tukki. Piipputeräs oli Svenskt Specialstål. Malleissa Lyx ja Special piipputeräs oli parempaa Svenskt Nickelstål- terästä. 1310- malleissa oli automaattinen varmistus ja piiput olivat pituudeltaan 70 cm. Muutamia erikoismalleja tehtiin myös 66 cm:n piipun pituuksilla. Kuten muissakin Husqvarnan haulikkomalleissa, niin myös tässäkin mallissa lukkorungon peräosa oli suora, poislukien LYX ja Special- mallit, joissa lukkorungon peräosa oli kaareva. Myös puusosissa oli paremmissa malleissa kyynelkaiverrus ja pähkinäpuulaatu parempaa.

Keskiaukeama Husqvarna- tehtaan esitteestä vuodelta 1962

1960- ja 1970- luvuilla Ruotsin teollisuus jatkoi kasvuaan ja tehtaisiin saapui tuhansia työntekijöitä muun muassa Suomesta. Suomalaiset työskentelivät esimerkiksi Saabin ja Volvon tehtailla. Husqvarna oli suuri monialayritys, joka valmisti kodinkoneita ja harrastusvälineitä. Metsästysaseiden valmistus oli tehtaalla pienemmässä roolissa. Kasvavasta viennistä huolimatta, tai sen takia, tehtaalla tehtiin saneerauksia ja metsästysaseiden valmistus loppui vuonna 1970. Metsästysasetuotanto siirtyi FFV:lle Eskilstunaan. FFV:n tehtaalla valmistettiin vuosina 1974-75 muutamia Lyx Special ja Ehrenpreuss- rinnakkaispiippuisia haulikkomalleja. Luksushaulikoiden valmistusmäärät olivat 6- 8 haulikkoa vuodessa. 70- luvun lopulla metsästäjien ja ampumaurheiluharrastajien haulikoita valmistettiin sarjatuotantona Pohjolassa enää vain Suomessa, Valmetin ja Tikan asetehtailla. Tänä päivänä Pohjoismaissa ei ole enää teollista haulikoiden valmistusta.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Lähteet; kirjat; Husqvarna Hagelvapen 1877-1977, Husqvarna Jaktvapen 1870-1977 ja Tilinpäätös (Max Jakobson)*, HS 25.11.2019 ( Robert S. Hopkinsin haastattelu, Tiedustelulentäjä tuntee suurvallat )**, Husqvarna Sweden mainoslehtinen vuodelta 1962, YLE