Kuva HULL- patruunatehtaan tuotantolinjasta |
Iso-Britannian patruunanvalmistajat: Hull, Eley, Gamebore ja Lyalvale ovat antaneet oman lausuntonsa, jossa pahoittelevat sitä, ettei heitä ole kuultu asiassa ennen järjestöjen julkilausumaa. Patruunanvalmistajat myös toivovat malttia uudistuksia toivoville ja varoittavat patruunoiden kustannusten noususta. Valmistajat myös kritisoivat järjestöjen ymmärryksen puutetta valmistusprosessista. Lisäksi uusien korvaavien patruunakomponenttien kehittämisessä on omat haasteensa. Jotta korvaavista patruunoista saataisiin tehokkaita ja varmasti toimivia, vaatii korvaaviin komponentteihin siirtyminen valmistajilta pitkäjänteistä tutkimusta, kehittämistä ja investointeja. Iso-Britanniassa patruunoiden valmistajat elävät haasteellisia aikoja. Ympäristövaatimusten lisäksi myös Brexit lisää luultavasti haasteita patruunoiden myyntiin varsinkin EU:n alueelle.
Monille riista- ja haittalinnuille on patruunavalmistajien toimesta kehitetty omat metsästyspatruunat. Patruunoiden komponentit ja lähtönopeudet poikkeavat toisistaan. Lisäksi ammusten valmistajilla on laajat valikoimat erilaisia kilpailu- ja harjoittelupatruunoita eri ammuntalajeihin. Metsästyspatruunat ovat harjoituspatruunoita pääasiassa kalliimpia, johtuen osittain käytettyjen komponenttien laatu- ja raaka-aineiden hintaeroista. Metsästyksessä käytettävät lyijyn korvaavat materiaalit ovat lyijyä huomattavasti kalliimpia raaka-aineita. Samoin myös muovin korvaavat komponentit saattavat olla kalliimpia. Patruunoiden komponentit muuttuvat ympäristöystävällisempään suuntaan. Muovin ja lyijyn korvaavat materiaalit aiheuttavat sen, että kuluttajan tulee perehtyä tuotteisiin aiempaa huolellisemmin ja tarvittaessa arvioida ampumaetäisyydet uudelleen aiemmin opitusta. Ammunnan harjoittelu ja patruunoiden koeammunnan tärkeys korostuu entisestään. Kehitystä tapahtuu onneksi korvaavien materiaalien osalta ja varsinkin teräshaulipatruunoissa on menty hyvään suuntaan. Valitettavasti hinta- laatusuhteeltaan lyijyn veroista haulimateriaalia ei ole kuitenkaan vielä löytynyt.
Tällä kertaa esittelen englantilaisen HULL Cartridge Companyn patruunan kaliiperissa 12/70. Hull- patruunatehdas on perustettu vuonna 1947 ja se on saanut kuninkaallisen hovihankkijan (By Appointment To H.M. The Queen) oikeudet. Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaallisista ainakin kuningatar Elisabeth II ja varsinkin hänen miehensä prinssi Philip on kuvattu mm. erilaisissa ajojahdeissa rinnakkaispiippuisten arvohaulikoiden kanssa. Nyt esittelyn patruuna on nimeltään Sovereign Extreme Range Parcours. Patruuna on tarkoitettu sporting- ammuntaan 28 gramman latauksella ja 2,5 mm haulikoolla (numero 6,5). Patruunaa saa eri haulikokoluokissa. Eri numeroiset patruunat poikkeavat haulin halkaisijan lisäksi toisistaan myös muovihylsyjen väreiltään. Esittelyn patruunan väri on musta. Valmistaja lupaa patruunalle lähtönopeutta 486 m/s. (1600 fps). Ostin esittelyn patruunat talvella Sporting-radalle kiekkojen ammuntaa varten. Koronan takia ampumaradat kuitenkin suljettiin ja kaverin kanssa sovittu ampumapäivä siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Patruunavarastoon jääneet tehokkaaksi mainostetut kiekkopatruunat saivat kuitenkin uuden käyttötarkoituksen kiekkojen särkemisen lisäksi. Päätin koeampua patruunat varisjahtia varten.
Esittelyn patruuna on muovisella välitulpalla/haulikupilla, joten ihan jokaisella tuotannollisella viljelyksellä tai ainakaan laidunmaalla patruunaa ei saa käyttää ilman maanviljelijän lupaa. Muovinen haulikuppi ei katoa luonnosta mihinkään ja valitettavasti riskinä on haulikupin joutuminen tuotantoeläimen mahaan muiden muoviroskien joukkoon*. Esittelyn patruunaa valmistetaan myös huopatulpalla, mutta pienemmällä haulikoolla.
Tehtaan ilmoittama lähtönopeus on markkinoiden nopeimpia. Suuri lähtönopeus saattaa aiheuttaa ammuttaessa huonoja haulikuvioita, varsinkin jos patruunan komponentit eivät ole laadukkaita tai haulikossa ja supistajassa on normaalista poikkeavaa. Kokemusteni mukaan nopeilla lähtönopeuksilla ladatut laadukkaat teräshaulipatruunat antavat kuitenkin hyviä haulikuvioita. Päätin testata olisiko esittelyn lyijyhaulipatruunasta metsästyskäyttöön vai onko esittelyn patruunat parempi ampua lentävien varislintujen sijasta valmistajan suunnittelemaan käyttötarkoitukseen eli savikiekkojen särkemiseen pidemmille sporting- etäisyyksille.
HULL- Sovereign urheilupatruuna |
Patruunan latauskomponentteja |
Ampumaradalla mittasin laseretäisyysmittarilla 35 metrin matkan ja asetin 120x120 cm kokoisen remonttisuojan maalitauluksi koeammuntaa varten. Patruunoiden lähtönopeudet mittasin piipunsuusta. Nopeuden mittalaitteena käytin ProChrono Digital- luodinnopeusmittaria. Koeammuin patruunoita tuelta ammuttuna itselataavalla haulikolla, jonka piipun pituus on 28". Testihaulikkona oli 12/76 kaliiperin Beretta A300 Outlander. Haulikossa käytin Carlson`s Sporting Clays 1/4- supistajaa (IC- parannettu sylinteri). Kyseisellä haulikolla ja supistajalla olen saanut nopeilla tehdasladatuilla teräshaulipatruunoilla hyviä osumakuvioita. Koeammuin esittelyn patruunoita myös Beretan omalla Mobil Choke 1/2- supistajalla.
Osa koeammutuista patruunoista haulikuppeineen |
Hitaammat lähtönopeudet luvatusta sai aikaiseksi sen, että suoritin testiammunnat nopeuden osalta vielä toisen kerran. Otin mukaani ampumaradalle päällekkäispiippuisen Winchesterin 12/76 kaliiperin haulikon. Winchesterissä oli yhtä pitkä 28" piippu kuin Beretassa. Mittasin lähtönopeudet kahden metrin etäisyydeltä hiekkapenkkaan ampuen. Sääolosuhteet nopeuksien mittaamisessa oli puolipilvinen + 18 asteen lämpötila. Toisella kertaa nopeusvaihtelut olivat 411-421 m/s (V2) välillä.
En yleensä kiinnitä kovinkaan paljoa huomiota haulikupin kuntoon, mikäli osumakuviot ovat toistuvasti hyviä. Jos kuviot eivät ole riittävän hyviä, tutkin haulikuppeja hivenen tarkemmin. Joka tapauksessa pyrin kuitenkin aina keräämään ammutut välitulpat talteen. Kuppien kerääminen on kuitenkin vähentynyt, koska olen mitä useammin siirtynyt patruunoihin, joissa välitulppana on huopatulppa. Tällä kertaa koeammunnan aikana lähes jokaisesta haulikupista aukesi yksi sakara ammuttaessa. Beretan omalla supistajalla osumakeskipiste oli taulussa kohdassa, johon tähtäsin. Carlsonin supistajalla osumakeskipisteet olivat hivenen ylävoittoisia ja jollain patruunoilla ylävoittoisuuden lisäksi hivenen myös sivussa.
HULL Sovereign Extreme Range Parcours nro. 6 ,5 |
Esittelyn patruunan osumakuvioita pääset katsomaan patruunahaulla Koeammunta.net sivulta.
Teksti; P.O.
Kuvat; P.O. ja HULL Cartridge
Lähteet; MT*