NordicGuns Instagramissa.

Olen ryhtynyt käyttämään myös Instagram- palvelua kuvien jakamiseen. Instagramista löydät valokuvia, joita en ole välttämättä julkaissut NordicGuns- ja NordicHunt- blogeissani. Instagramista saatat löytää tulevaan juttuaiheeseen liittyvän kuvan ennen kuin se on julkaistu blogisivuillani. Kuvien mukana on lyhyt pätkä tekstiä suomen- tai englanninkielellä.

P.O.

ZEISS CONQUEST V4 3-12X56.

Zeiss V4 3-12x56 #60 ill. laatikossaan (kuvat isoksi klikkaamalla)

Saako halvalla hyvän kiikaritähtäimen hämärässä tapahtuvaan jahtiin? Ja ennen kaikkea mikä on halpa? Hämärässä tai lähes pimeässä (auringon täysin laskettua) tapahtuvaan vahtimismetsästykseen suunniteltuja kiikaritähtäimiä on lähes kaikilla optisten tähtäimien valmistajilla. Pääsääntöisesti parhaiten testeissä ovat pärjänneet Eurooppalaiset kiikaritähtäimet. Hämärässä tapahtuvaan pienriistan vahtimismetsästykseen toivoo aina mahdollisimman himmeää, pientä ja säröämätöntä valopistettä. Tässä olisi kehittämisen paikka monelle kiikaritähtäinvalmistajalle.

Jos metsästää hämärässä lumikelillä sorkkariistaa alle 100 metrin etäisyyksiltä, niin alle tuhannen euron tähtäimilläkin pärjää. Jos taas etäisyydet kasvaa tai metsästettävän eläimen koko pienenee, niin silloin mennään hintaluokassa jo ainakin tuhanteen euroon tai ylikin. Jos halutaan huippua hämärään tai lähes pimeään, niin mennään reilusti jo yli kahden tuhannen euron. Edellä oleva on vain karkeaa hinta-arviointia hämäräoptiikalle. Laatuoptiikkaa voi saada edullisesti myös käytettynä.

Zeiss V4 3-12x56 #60 ill.

Eniten minulla on kokemusta reilun tuhannen euron kiikaritähtäimistä. Pääsääntöisesti käytän hämärän aikaan vahtimismetsästyksessä kahta merkkiä; Zeissia ja Meoptaa. Tässä esittelyssä vertaan Zeissia jonkin verran Meoptaan ja Zeissin vanhempaan Classic- sarjaan.

Kerron vain omista kokemuksistani. Ihmisten näköaistit valon määrän ja laadun vastaanottamisessa eivät ole välttämättä samanlaisia, eikä minulla ole oikeanlaista teknistä mittausvälineistöä, jolla valon määrää/läpäisyä voisi tähtäimistä mitata. Joten kokemukseni saattavat poiketa jonkun toisen testaajan kokemuksista.

Kiikaritähtäimien vertailussa olisi hyvä olla mukana useita testaajia eri ikäryhmistä. Tässä esittelyssä ei ole kuin allekirjoittaneen kokemukset. Kiikaritähtäimien optisista ominaisuuksista kirjoittaminen on haastellista, varsinkin kun ikänäkö vaikuttaa jo muutenkin näkökykyyn ja sen muuttumiseen. Kiikaritähtäimien teknisiä ratkaisuja sen sijaan on helpompaa verrata.

Hämärällä tarkoitan tässä esittelyssä ajankohtaa, jolloin aurinko on jo täysin laskenut ja maasto on lumen peittämä, joko osittain tai kokonaan. Lumi tuo maisemaan valoa sen verran, että ei ole täysin pimeää.

Esittelyn Zeiss Conquest V4 3-12x56 kiikaritähtäin on varustettu valoyksiköllä. 4- kertaa suurentava kiikaritähtäin on valmistajan mukaan suunniteltu hämärässä tapahtuvaan metsästykseen. Zeissin uuden V4- sarjan osat on valmistettu Saksassa, kun taas kokoonpano on tehty Japanissa. Tällä on mitä ilmeisemmin pyritty laskemaan valmistuskustannuksia ja joissain tapauksissa myös mahdollisia tulli- ja veroluontoisia maksuja.

Eurooppalaisten optiikkavalmistajien yksi suuri markkina-alue on Pohjois-Amerikka. Zeiss aloitti urheiluoptiikan valmistamisen muualla kuin Saksassa mm. aiemman Terra- ja Conquest HD5- mallien osalta. Samoin on tehnyt itävaltalainen Swarovski mm. Z3- ja Z5- sarjoillaan. Osat tehtiin Itävallassa kokoonpano Yhdysvalloissa. Uusin Zeiss Conquest V4- sarja korvaa aiemmat Zeissin alemman hintaluokan Terra- ja Conquest HD5- sarjat.

KIIKARITÄHTÄIN

4 x suurennos, 3-12 suurennosvälillä, sekä okulaarin säädin.

Kiikaritähtäimen mukana tuli suomenkielinen pikaohje, CR 2032 paristo valoyksikölle ja linssien puhdistusliina. Käyttöohjeet ja rekisteröintitiedot löytyvät Zeissin kotisivuilta. Käyttöohjeet ja rekisteröintitiedot löytyvät Zeissin kotisivuilta myös suomenkielisinä versiona. Samaan voisivat panostaa muutkin optiikkatuotteiden maahantuojat. Tähtäimen linssien suojana on perinteiset mustat muoviset niin sanotut "bikinisuojat".

Tähtäimen alumiinirunko on 368 mm pitkä ja painoa on 610 g. Runkoputki on yhtenäistä materiaalia etulinssien kohdalta okulaarin säätimeen asti. Kiikaritähtäin on vesitiivis, painetestattu ja täytetty typellä. Tähtäimen linssit on käsitelty Lotu-Tec-päällysteellä. Päällyste suojaa linssiä ja linssit on helpompi pitää puhtaana. Zeiss mainostaa Lotu-Tec päällysteen kestävän kulutusta ja hankausta.

Sivu- ja korkeussäädöt.

Osa tähtäimen säädöistä sijaitsevat rungon keskellä. Korkeussäätö rungon yläpuolella ja sivusäätö oikealla puolella. Valoyksikön säädin rungon vasemmalla puolella. Tähtäimen suurennosalueen ja okulaarin säätimet löytyvät normaalisti tähtäimen takaosasta. Okulaarin säätäminen kannattaa tehdä aina suurimmalla suurennoksella. Kiikaritähtäimeen ei saa  Zeissin ASV- tornia, eikä sitä ole mahdollista jälkiasennuttaa.

Retikkeli 60 valolla.

Tähtäinristikko eli retikkeli on mallia #60. Tähtäinristikon sivu- ja alatolppa ovat paksumpia kuin ylätolppa ja ristikon keskiosa. Ristikon keskellä ei ole helposti havaittavaa mustaa pallomaista pistettä. Yksi napsu tähtäimen korkeus- tai sivusäädöstä muuttaa osumaa 1/4 moan (n. 0,7 cm) verran 100 metrillä.

Valoyksikön säädöt.

Valoyksikön valopisteen kirkkautta pystyy säätämään valosäätimen nupista. Nupin päädyssä sijaitsee paristokotelon suojakansi. Valopisteen säätäminen on 10- vaiheinen. Valopisteen kirkkauden säätö heikoimmasta kirkkaimpaan on merkitty numeroilla 1-10. Jokaisen valopisteen säädön välissä on off-tila, joka on merkitty säätönuppiin valkoisella pisteellä. Valopisteessä ei ole automaattista poiskytkentää.

AMPUMARADALLA

Ennen vahtimismetsästyksen aloittamista kävin päivällä ampumaradalla kohdistamassa kiväärini. Sumuisessa kelissä ei Zeissin läpi tähtääminen aiheuttanut mitään riemun kiljahduksia. 100 metrin ampumaradalla maalitauluina oli mustareunaiset kulmaminuutin kokoiset neliöt. En saanut tähtäinkuvaa riittävän selväksi. Zeissin maksimisuurennos ei mielestäni suurentanut samalla tavalla, mihin olin tottunut muilla 3-12x56 kokoluokan tähtäimillä. Vanhemmassa Zeissin Classic- sarjan 3-12x56 tähtäimessäni maksimisuurennos on tehokkaampi. Olin hivenen pettynyt Zeissin tarjoamaan päiväkuvaan. Asia jäi vaivaamaan sen verran paljon, että radalle oli tultava seuraavana päivänä uudelleen ja verrokiksi otin mukaan Meoptan Meostar r1 RGD 3-12x56 kiikaritähtäimen.

Seuraavana päivänä ampumaradalle päästyäni sain edellisen päivän havainnolleni vahvistuksen. Ainakin Meoptan maksimisuurennos toi moa:n kokoiset mustareunaiset neliöt lähemmäksi. Ampumaradalla Meoptalla oli mukavampi ampua tarkasti pieniä kasoja verrattuna Zeissiin. Molemmat tähtäimet toimivat toisella kuvatasolla. Vaikka kuinka yritin Zeississa säätää okulaaria suurimmalla suurennoksella, niin siitä huolimatta en saanut mielestäni parempaa kuvaa kuin Meoptassa tai Zeiss Classic- mallissa. Onneksi kirkkaammalla kelillä oli kuva maalitauluista kuitenkin parempi kuin ensimmäisellä sumukelillä. 100 metrin etäisyydellä kuvan reunoilla oli havaittavissa lievää terävyyden puutetta.

Suurennossäädin oli mielestäni Zeississa parempi kuin Meoptassa kevyemmän toiminnan johdosta. Joku toinen taas saattaa haluta mielummin jäykempää säädeltävyyttä. Zeissin korkeus- ja sivusäädöt toimivat hyvin ja selkeästi, sekä ovat miellyttäviä käyttää. Sivu- ja korkeussäätimien nollausasetus on hyvä ja tarpeellinen lisäominaisuus.

Ratakäynnin jälkeen jäi kuitenkin vaivaamaan maksimisuurennoksen vähäinen suurennos verrattuna vastaavanlaisiin tähtäimiin. Vähäisempi maksimisuurennos ei kuitenkaan haittaa pimeässä, koska varsinkin peuroja kytätessä käytän pääasiassa 8-10 kertaista suurennosta, jotta kuva riistaeläimen ympäristöstä olisi mahdollisimman laaja. Pienemmälle riistalle sen sijaan toivoisi selkeää kuvaa suurimmalla suurennoksella.

Kiikaritähtäimien vertailua kytiskopista.

JAHDISSA

Nyt esittelyssä olevan kiikaritähtäimen ostin pääasiassa vahtimismetsästykseen kaiken kokoiselle riistalle. Ensimmäisenä jahti-iltana otin kyttäyskoppiin mukaan kaksi kivääriä. Toisessa kiväärissä oli Meoptan Meostar r1 RGD 3-12x56 ja toisessa kiväärissä Zeiss Conquest V4 3-12x56. Koppiin menin illalla puoli seitsemän aikaan. Ilma oli utuinen ja lämpötila +1 astetta. Lumi oli maassa, muuten näkyvyys metsän keskellä olevassa hämärässä passipaikassa oli huono. Jahdin aikana ei jahtitilanteita kohdalle sattunut. Mielestäni Zeiss ja Meopta olivat hämärässä alle 100 metrin etäisyydellä lähes tasavertaisia. Meopta kuitenkin joissain varjokohdissa hivenen parempi valon määrässä ja kuvan terävyydessä. Hämärässä tai melkein pimeässä kyttäyspaikassa pystyi vertailemaan hyvin valoyksiköiden ja ristikoiden toimivuutta ja siinä Zeiss oli parempi.

Seuraavana iltana menin avonaisemmalle ja valoisammalle ruokintapaikalle. Ennen kiväärin esille ottamista haravoin kolmea eri ruokintapistettä Zeiss Conquest 10x42 katselukiikareilla. Eläimiä ei näkynyt ja otin kiväärin varovaisesti asepussista. Zeissin katselukiikareiden jälkeen kiikaritähtäimen läpi katsoessa olin mielissäni. Ero valon määrässä ei ollut häiritsevä. Katselukiikareilta tähtäimeen siirtyminen ei tuottanut pettymystä. Testailin kiikaritähtäimen valoyksikköä ja käänsin säädintä ja samalla ihmettelin kuinka löysästi säädin pyörii, kunnes tajusin pyörittäväni pariston suojakantta.

Tunnin odottelun jälkeen ruokinnalle ilmestyi supikoira. Seurailin tähtäimen läpi supikoiran puuhastelua. Hetken päästä supikoira pysähtyi peurojen ruokinta-automaatin viereen. Supikoira ruokaili pienessä mytyssä lumisessa maassa syöden maassa olevia rehuohran siemeniä. Tuin kiväärin hyvin ja säädin valopisteen päälle toiseksi himmeimmälle asetukselle. Ristikon tolpat olivat mukavan ohuet ja valopiste selkeän pieni, jonka johdosta pienikokoinen supikoira oli helppo ottaa maalitauluksi. Ampumaetäisyyttä supikoiraan oli 82 metriä. Liipasimesta puristus ja supi kuoli paikoilleen.

Tähtäin toimii lumisessa maastossa pienriistalle alle 100 metrin matkoilla 

Seuraavana kyttäysiltana olin jälleen samassa tornissa. Nyt ilta oli aiempaa hivenen pimeämpi ja reilusti kylmempi. Pakkasta oli -16 astetta. Suurennossäädin oli tunnin istumisen jälkeen huomattavasti jäykempi kuin edellisellä plussakelillä. Suurennossäätimen jäykkyys oli jopa hivenen häiritsevää. Navakan pohjoistuulen ja aiempaa hämärämmän illan takia oli tornissa nyt epämieluisempaa istua. Havahduin kimeään ja hiljaiseen vikinään ja tasuttelun ääniin. Tornin viereen ilmaantui kaksi rusakkoa. Hetken päästä rusakot siirtyivät tietenkin tornin alle, syömään osittain paljasta kasvillisuutta.

Ruokailun ja rusakoiden päästelemien äänien kuuntelemisessa meni pitkä tovi. Rusakot säntäsivät metsään ja katosivat tornin läheisyydestä. Kului seuraavat puoli tuntia ennen kuin näin katselukiikareilla rusakot uudelleen. Toinen rusakoista oli noin reilun 60 metrin etäisyydellä. Odotin rusakon kääntävän kyljen paremmin punapistettä vasten ja säädin punapisteen himmeimmälle asetukselle. Rusakko käänsi kyljen. Puristin liipasimesta. Rusakko löytyi hangesta samasta kohtaa, johon ammuin.

Rusakko saaliiksi noin 60 metrin matkalta.

Kävin vielä ennen esittelyn julkaisua samassa kytiskopissa kuin ensimmäisellä kerralla Meoptan kanssa. Nyt vertailin Zeiss V4 Conquestia Zeissin Classic- malliin. Tälläkin kytiskerralla metsän keskellä oleva ruokintapaikka oli todella hämärä. Kuutamo ei päässyt valaisemaan pilviseltä taivaalta lainkaan. Ruokintapaikka oli kytiskopista noin 30 metrin etäisyydellä.

Zeiss Classic 3-12x56 vs. Zeiss Conquest V4 3-12x56

Ruokintapaikalle ilmaantui yksisarvinen metsäkaurispukki. Tällä kertaa kaurispukki sai ruokailla rauhassa ja toimia kiikaritähtäimien vertailussa avustajan roolissa. Vertailin tähtäimiä tähdäten kaurispukin päätä eri suurennoksilla ja nyt huomasin, mitä Zeissin halpuuttaminen käytännössä merkitsee optiikan / linssien laadulle. Classicilla kaurispukin päästä sai yksityiskohtaisemman ja suhteellisen tarkan, sekä terävän kuvan. V4:n läpi katsoessa kuva oli paljon tummempi ja kuva kauriin päästä oli epämääräinen. Tässäkin tapauksessa V4:n pelastus oli kuitenkin hyvä valopiste. Riistalaukaus olisi onnistunut molemmilla Zeisseilla varustetuilla kivääreillä.

LOPUKSI

V4- sarjan valopisteen kirkkauden säätö ja ristikko on vanhempaa Classic- sarjaa parempi. Classic- sarjassa valopiste on kooltaan 3 cm 100 metrin matkalla kun taas V4- mallissa se on 0,55 cm 100 metrin matkalla. Lisäksi V4- tähtäimen valopiste ei säröile silmissäni samalla tavalla kuin Classic- sarjassa. Tehdas takaa kiikaritähtäimen toimintalämpötilaksi -20 / +55 välillä. Toivottavasti tänä talvena pääsee tähtäintä testaamaan alle -20 asteen lämpötilassa. Suomessa se ei ole suinkaan poikkeava kytiskeli.

Kiikaritähtäin kannattaa ostaa mahdollisuuksien mukaan kivijalkamyymälästä. Myymälässä pystyt parhaiten toteamaan onko tähtäimen koko ja toiminnot mieluisia. Toimivuutta tarkastellessa kannattaa kiinnittää huomiota säätimien ja valoyksikön toimintaan, sekä ristikon malliin. Sen sijaan optisten ominaisuuksien vertailu myymälässä on aika turhauttavaa.

Jos pääsee pimeässä vertailemaan tähtäintä, niin näet ainakin valopisteen toimivuuden. Säröääkö valopiste pimeässä liikaa, kuinka kirkkaaksi ja himmeäksi valopisteen saa säädettyä. Parasta tietenkin olisi, jos tähtäintä pääsee testaamaan luonnossa valoisasta ajankohdasta auringon laskuun ja pimeään. Luonnon varjot ja mahdollisen eläimen liikkumisen seuraaminen ja asettuminen vaaleaa ja tummaa taustaa vasten eri etäisyyksiltä tarjoaa parhaat vertailuasetelmat. Kannattaa ehdottomasti käydä aseliikkeiden ja maahantuojien järjestämillä hämäräpäivillä, jolloin on mahdollista päästä vertailemaan luonnonvalossa eri kiikaritähtäimiä valoisan ajasta hämärään ja aina pimeään asti.

Zeiss V4 3-12x56 eduksi täytyy ehdottomasti todeta toimiva ristikko ja valoyksikkö. Ristikon tolpat ovat ohuet eivätkä peitä liikaa kohteesta. Valopisteen saa säädettyä riittävän himmeäksi, silti säilyttäen pisteen terävyyden. Valon läpäisy putkessa, eikä kuvan terävyys pidemmillä matkoilla tai todella hämärässä ole kuitenkaan mikään ylistyshuuto pimeän voittamiselle. Parempaa valon läpäisyä ja kuvan terävyyttä saa Zeisseissa sitten huomattavasti paksummalla setelitukolla. Hämärässä tähtäimen toimivuus pienpetopyynnissä on riittävä lumisessa maastossa alle 100 metrin ampumamatkoilla.

TEKNISET TIEDOT

Suurennos: 3-12
Vaikuttava objektiivin halkaisija: mm / 3 (27,7) 12 (56)
Ulostulopupillin halkaisija: 3 (9,2) 12 (4,7)
Hämärälukuarvo: 3 (8,5) 12 (25,9)
Näkökenttä: m/100 m / 3 (12,7) 12 (3,2)
Objektiivin katselukulma: 3 (7,2) 12 (1,8)
Dioptrian säätöalue: -3 / + 2
Silmäväli: 90 mm
Paralaksivapaa: 91,4 m
Säätöalue: 200 cm / 100 m
Säätö napsautuksella: 7,3 mm (1/4 moa)
Keskiputken halkaisija: 30 mm
Okulaariputken halkaisija: 44 mm
Objektiiviputken halkaisija; 62 mm
Päällyste: Lotu-Tec
Typpitäyte: Kyllä
Vesitiiviys: 400 mbar
Toimintalämpötila: -20 / +55 celsiusta
Pituus: 368 mm
Paino: 610 g

_______________________________________

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O ja Zeiss (retikkelikuva)
Lähteet; Zeiss

SELLIER & BELLOT eXergy Blue kupariluotipatruuna.

Sellier & Bellot on yksi Euroopan suurimmista patruunanvalmistajista. Tehdas on perustettu Habsburgien valtakauden aikana (Itävallan keisarikunta) vuonna 1825 ja se on alusta alkaen toiminut Tsekeissä. Tehdas on historiansa aikana valmistanut patruunoita sotilas- ja metsästyskäyttöön. Tänä päivänä Sellier & Bellot on osa brasilialaista CBC- yhtymää, johon kuuluvat Magtech ja saksalainen MEN. Suurin osa yhtymän tuotannosta on sotilas- ja viranomaispatruunoita. Sellier & Bellotin linjastolta valmistuu eniten 9 mm ja .223- kaliiperin patruunoita. Sotilas- ja viranomaispatruunat eivät kuitenkaan ole ainut tuoteryhmä tämän päivän tehtaan patruunavalikoimasta.

Tehdas valmistaa edelleen suuria määriä patruunoita myös metsästäjille ja urheiluampujille. Lyijyttömien metsästyspatruunoiden tarjonta kuluttajille jatkaa kasvua, niin haulikoilla kuin myös rihlatuilla aseilla metsästäville. Metsästäjä, joka on tottunut kupariluoteihin, saa käyttöönsä lisää uusia monoliittisia luotivaihtoehtoja.

Sellier & Bellot eXergy BLUE

Sain Sellier & Bellotin maahantuojalta Aseliike Markus Remekseltä patruunaesittelyä varten tehtaan uusimpia lyijyttömiä eXergy Blue .308 Winchester kupariluotipatruunoita. Tehdas mainostaa 308 ja 30-06 patruunoiden soveltuvan sekä pienelle että suurelle Eurooppalaiselle sorkkariistalle.

Patruunarasian luodin lentoratatiedot (klikkaa kuvat suuremmiksi)

Kahteen osaan jaettavassa pahvisessa patruunarasiassa on yhteensä 20 patruunaa. Rasiasta löytyy tietoa muun muassa luodin lentoradasta ja luodin osumakäyttäytymisestä.

2 x 10 patruunaa

Exergy Blue- patruunan ensimmäinen julkitulo oli IWA:n asemessuilla vuonna 2017. Exergy Blue on jatkumoa jo aiemmalle tehtaan lyijyvapaalle eXergy- metsästyspatruunalle. Ulkoisesti patruunat eroavat toisistaan eXergy Bluen luodin päässä olevasta sinisestä polymeerityyppisestä muovikärjestä. Sen sijaan eXergy-patruunassa on alumiinitappi luodin kärjessä. MEOPTA Ballistic Calculatorin avulla voi vertailla vanhemman eXergy- patruunan lentoratatietoja. BLUE- patruunaa ei tätä kirjoittaessa löydy vielä valikosta.

Vanhempaan eXergy- patruunaan verrattuna saman kaliiperin Blue- patruunoissa on veneperäinen kevyempi luoti ja vauhtia enemmän. Luodin pitäisi avautua hivenen nopeammin säilyttäen kuitenkin hyvän jäämäpainon. Blue- patruunoiden kehittämisessä on luodille haettu myös suorempaa lentorataa pidemmille etäisyyksille. Tehtaan mainoskuvien perusteella luoti avautuu riistaeläimessä useampaan sakaraan.

Vertasin Sellier Bellotin eXergy Blue- patruunan luotia Barnesin vastaavan painoiseen .30- kaliiperin Tipped tsx- kupariluotiin. Luotien ulkonäkö muistuttaa hivenen toisiaan. Blue- luodin muovikärki on väriltään vaalean sininen ja Barnesissa tummemman sininen. Barnesin luodin veneperän viistoleikkaus on hivenen jyrkempi kuin S&B:n luodissa. Barnesin luodin urat lähtevät ylempää. Urat ovat kapeampia ja luodissa on yksi ura enemmän kuin S&B:n luodissa.

eXergy BLUE- patruuna purettuna.

Sellier & Bellot valmistaa eXergy Blue- patruunoita kaliipereissa;  300 AAC BLACKOUT, .308 WIN, .30-06 SPRINGFIELD JA 300 WINMAG. Exergy Bluen 308 ja 30-06 kaliipereissa on sama 10,7 gramman (165 gr) painoinen luoti. Tehdastietojen mukaan lähtönopeutta 308 patruunalla on piipunsuusta mitattuna 829 m/s ja 30-06 kaliiperissa 849 m/s. Energiamäärä on 308:lla 3675J ja 30-06:lla 3853J.

Sellior & Bellot eXergy Blue 308 Win.

Kohdistin ampumaradalla 100 metrin matkalle Sakon 308 kiväärini ja Meopta Meostar r1 3-12x56 RGD kiikaritähtäimen esittelyn patruunoilla. Kiväärin nokassa oli AseUtran SL5i äänenvaimennin. Pakkasta oli -6 astetta. Kiväärini oli aiemmin kohdistettu itselataamilleni Barnesin Tipped tsx 165 grainin kupariluotipatruunoille. Tähtäimen asetuksia ei tarvinnut muuttaa, sillä S&B:n eXergy Blue- patruunat osuivat lähes samaan kohtaan, vain noin sentin ylemmäs. Kolmen laukauksen kasat olivat sen verran hyviä, että päätin käydä seuraavana päivänä ostamassa samoja patruunoita .30-06 kaliiperin kivääriini.

Sellior & Bellot eXergy BLUE patruunoiden kohdistus 100 m.

Seuraavana ratapäivänä marssin ampumaradalle Sakon 30-06 kaliiperin kiväärin ja Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD tähtäimen kanssa. Kiväärin nokassa oli sama AseUtran SL5i äänenvaimennin. Koeammunnat suoritin samalla tavalla kuin aiemmalla kerralla ampumatukien päältä. Lämpötila oli nolla astetta. Ensimmäinen laukaus meni muutaman sentin verran ylös maalitaulusta. Siirsin Meopta- kiikaritähtäimen säätöä kahdella napsulla, jonka jälkeen ammuin pari kolmen laukauksen sarjaa. Sarjojen jälkeen kivääri oli mielestäni peurajahtia varten kohdistettu. Sellier & Bellotin 30-06 patruunat kävivät tarkasti 100 metrillä.

Sellior & Bellot eXergy Blue .30-06 Springfield

Kokokuparisten metsästysluotien käytössä tulee muistaa, etteivät ne avaudu samalla lailla hirvieläimessä, kuin esimerkiksi nopeasti avautuvat pehmeäkärkiset lyijyluodit. Patruunat sain esittelyä varten tammikuun alussa, jolloin oli jo sen verran pakkasta, etten saanut mitattua luotettavasti luodinnopeusmittarilla patruunoiden lähtönopeuksia. Pakkaskelien takia en tehnyt myöskään maaliballistiikkatestejä esimerkiksi märkiin sanomalehtiin. Tällä kertaa riitti pelkkä ampumaradalla tehty kiväärin kohdistaminen esittelyn patruunoilla.

Sorkkariistan vahtimismetsästyksen lomassa on mahdollisuus ampua ruokinnoilla käyviä supikoiria ja rusakoita. Patruunat osoittautuivat tarkoiksi myös pienemmälle riistalle. Onnistuin ampumaan 30-06 patruunoilla kaksi rusakkoa saman illan aikana ennen patruunaesittelyn julkaisua. Luodin ulostuloreikä rusakossa on reilun kokoinen. Parhaiden lihojen säästämiseksi kannattaa tähdätä istuvan rusakon yläosaan.

eXergy BLUE 30-06 ja rusakot.

Patruunat osoittautuivat sen verran tarkoiksi tehdaspatruunoiksi, ettei tälle kaudelle tarvitse enää itse ryhtyä lataamaan jahtipatruunoita. Talven jahdit meneekin Sellier & Bellotin eXergy Blue- patruunoilla. Jahtivälineet ovat nyt kunnossa - jahdissa onnistuminen riippuu ampujasta.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Maahantuoja; Aseliike Markus Remes
Lähteet; Sellier & Bellot

SAKO L61R .338 Win. Mag. osa 2/2.

Syksyn hirvijahti alkaa.

JAHDISSA

Kuin varkain ilmestyi jahtitornin vasemmalle puolelle kaksi uroshirveä. Etäisyys hirviin oli noin 80 metriä. Hirvet suuntasivat määrätietoisesti kohti edessä olevaa kaalipeltoa. Katselukiikareilla seurailin hirvien ruokailua. Hirvillä oli selvästi nälkä. Yleensä hirvet saapuvat peltoon siinä vaiheessa kun on jo melkein pimeää, mutta nämä herrat tulivat hivenen aiemmin, vielä valoisan aikaan. Sarvisäännön takia 6-9 piikkiset hirvet olivat tuolloin riistanhoitoyhdistyksen toivomuksesta rauhoitettuja. Toisella hirvistä oli seitsemän piikkiä ja pienemmällä hirvellä oli sarvissaan viisi piikkiä. Se koitui pienemmän hirven kohtaloksi. Mittasin hirveen matkaksi laseretäisyysmittarilla 142 metriä. Tuolloin en ollut vielä ehtinyt tehdä koeammuntoja eri metsästysluodeille, joten tyydyin kiväärin mukana tulleisiin vanhoihin Sako Hammerhead 16,2 gramman patruunoihin. Patruunat olin kuitenkin aiemmin koeampunut asetta kohdistettaessa ja tiesin aseen käyvän tarkasti ko. patruunoilla.

Vanhan Hammerhead-luodin maaliballistiikassa oli sen sijaan toivomisen varaa. Oli kuitenkin valoisaa ja näin hirven asennon hyvin. Nyt odottelin vain, että hirven kylki on selvästi näkyvissä hyvää keuhkolaukausta varten. Jonkin ajan kuluttua hirven kylki oli täydellisesti asettunut ampujan suuntaan. Puristin liipaisimesta ja lähetin luodin matkaan. Molemmat hirvet näyttivät hölmistyneen laukauksen äänestä ja lähestyivät kohti jahtitorniani korvat höröllä. Olin ihmeissäni ja luulin ampuneeni ohi. En ollut kuullut edes osumaääntä. Tein uuden latausliikkeen ja nyt isompi hirvistä lähti laukkaan tulojälkiään kohti. Pienempi hirvistä sen sijaan alkoi huojua. Huojunnan perusteella totesin osuneeni hirveen, enkä ampunut enää toista laukausta. Hirvi rojahti pellolle. Isompi hirvistä yritti murahdellen kutsua kaveriaan mukaan metsänsiimekseen. Turhaan. Kiltaveli ei enää pellolta noussut muuten kuin traktorin kyydissä. Hammerhead-luoti löytyi kyljen toiselta puolelta nahan alta. Luoti oli pysynyt suhteellisen hyvin kasassa.

Pienempi peltohirvi nurin.

Jahtikaudelle 2018 olin löytänyt kivääriin erittäin hyvin käyvän metsästyspatruunan lataamalla patruunan itse. Itseladatusta patruunasta lisää täällä. Olin jälleen samassa jahtitornissa kaalipellon laidalla kuin aina ennenkin hirviä odotellessa. Yksi iso uroshirvi tulikin jo valoisan aikaan noin 240 metrin päähän ruokailemaan. Hirven rintamasuunta oli suoraan kohti. Kylkiä ei näkynyt. Hirveä kiikaroidessa laskin sarven piikkien määräksi vähintään kuusi piikkiä. Alueella piti olla myös muutama neljäpiikkistä ja yksi tappisarvi. Päätin odotella muita saapuvaksi. Naarashirvistä eikä vasoista ollut havaintoja enää moneen kuukauteen.

Kuulostelua ruokailun lomassa.

Peuroja alkoi ilmaantua kaalipellolle runsain mitoin. Välillä osa peuroista sai sätkyn kuljettuaan metsästäjien välistä. Ihmishaju aiheutti pakoreaktion, joka kuitenkin loppui hetken päästä kaalin huumaavan tuoksun johdosta. Peurat ruokailivat ja nuorimmat peurat aina välillä ääntelivät emänsä perään tai muuten vain tyytyväisyyttään. Ilta lähestyi ja valon määrä väheni. Edelleen pellolla oli vain yksi uroshirvi. Kun alkoi olla jo todella hämärää, niin havaitsin kaalipellolla toisen uroshirven hahmon. Vielä ei ollut kuitenkaan liian pimeää ja eläimen asennon pystyi erottamaan selvästi. 

Jahtiaika alkoi lähestyä loppua edelleen pimenevän illan ansiosta. Vielä nopea kommunikointi naapuripassin kanssa. Naapuri ei pystynyt enää ampumaan hirveä. Kytkin kiikaritähtäimen punapisteen päälle ja asetin pisteen hirven kylkeen. Etäisyyden arvioin noin 180 metriksi. Liipasimen puristus ja kuulin selvän osumaäänen. Hirvi otti muutaman askeleen ja kaatui kaalipeltoon. Seuraavaksi kuului hiljaisessa pellossa enää hirven viimeinen henkäisy. Jahti oli illan osalta päättynyt ja alkoi työläisin vaihe. Hirven luokse päästyäni havaitsin hirven nelipiikkiseksi uroshirveksi. Hirven teurastuspaino oli 212 kiloa. Barnesin kupariluoti oli lävistänyt hirven, eikä luotia saanut talteen.

Sako L61R 338 WinMag ja kaadettu uroshirvi.

Seuraavana viikonloppuna hirvijahti jatkui samassa tornissa saman kaalipellon äärellä. Nyt oli tarkoituksena vahtia mahdollista vasaa. Uroshirviä saapui kaalipeltoon kaksin kappalein. Hirvet kunnioittivat toistensa ruokarauhaa ja pysyivät toisistaan riittävän etäällä. Varsinkin pienempi neljäpiikkinen uroshirvi näytti ymmärtävän oman rajallisuuden isomman rinnalla. Oli parempi keskittyä kaalin syöntiin kuin härnätä isompiaan.

Olin jo varma, ettei peltoon ilmesty vasoja ja aloin suunnitella kotia lähtöä. Metsästä kuitenkin kuului oksien rasahtelua ja uroshirvet nostivat välillä päitään korvat höröllä kuullostellen samaan suuntaan. Joku oli vielä tulossa. Hetken päästä pellolle ilmaantui kahden hirven hahmot. Isompi ja selvästi pienempi. Jahtikaveri viestitti mahdollisesta vasasta. Kaveri oli lähempänä varustautuneena tehokkaammilla katselukiikareilla. Ampumaan hän ei kuitenkaan enää kyennyt.

Seurasin hetken aikaa hirvien touhua kaalipellolla. Isompi peltoon tulleista hirvistä aloitti ruokailun välittömästi. Pienempi sen sijaan hyppi ja ynähteli pellolla. Pienemmän oli pakko olla vasa. Kytkin tähtäinkiikarin punapisteen päälle ja siirsin pisteen vasan kylkeen. Liipasimesta puristus ja laukaus suuliekin valaisemana kajahti hämärässä illassa. Heti laukauksen jälkeen alkoi kuulua kovaa ryskettä hirvien laukatessa metsään. Emähirvi kutsui murahdellen vasaansa metsän suojaan.

Kaveri oli nähnyt vasan kaatuneen pellon ja metsän väliseen ojaan. Paikalle päästyämme vasa ei ollutkaan ojassa, vaan vasa löytyi muutaman metrin päästä ojan takaa. Osuma oli ollut lavan takana keuhkoilla ja ulostulo vastapuolelta keuhkon takaa. Vasa oli lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna jo iso kooltaan. Teurastuspaino oli 89 kg.

Urosvasa ja Sako L61R .338 Win.Mag.

Kun hirviluvat oli käytetty oman seuran osalta, auttoi seuramme yhteislupa-alueen muita seuroja hirven pyynnissä. Naapuriseurasta tuli pyyntö voisimmeko ampua heille yhden aikuisen hirven, koska heillä oli vaikeuksia hirvenpyynnissä. Seuramme vahti torneissa hirviä kolmena iltana ja kolmas kerta toden sanoo.

Olin tullut jahtitorniin jo hyvissä ajoin. Joskus hirvet saattavat olla jo pellossa kun metsästäjä yrittää torniin. Tuolloin torniin meno pääsääntöisesti päättyy epäonnistuneeseen yritykseen. Pääsin kuitenkin torniin ennen kuin hirvet olivat pellossa. Muutaman tunnin istumisen jälkeen kuului edessä olevasta metsästä rasahtelua. Peltoalue on metsien ja kallion ympäröimä, joten äänet hivenen kiertävät, eikä oikeasta äänensuunnasta ole aina varmuutta. Havaitsin puurivin takana hakkuuaukealla liikettä. Hirven liikkuessa valkoiset jalat näkyivät tummaa taustaa vasten. Välillä hirvi pysähtyi kuulostelemaan ennen uusia askeleita. Hirvi katosi näköpiiristä. Muutamien minuuttien kuluttua hirvi ilmestyi pellon reunaan. Mittasin laseretäisyysmittarilla etäisyyden hirveen. Mittari antoi lukemaksi 230 metriä. Hirvi seisoi rintamasuunta kohti tornia. Täytyi vain odotella rauhassa hirven lähemmäksi tuloa.

Hirvi aloitti laiduntamisen ja siirtyi pellolla pari askelmaa lähemmäksi tornia aina muutaman pellolta löydetyn suupalan jälkeen. Jonkin ajan kuluttua mittasin hirven etäisyydeksi 218 metriä. Hirvi ei edelleenkään ollut hyvässä asennossa ampujaan nähden. Lisäksi huomasin pulssini nousevan siten, että se alkoi häiritä jo tulevaa ampumasuoritusta. Metsästystilanne alkoi jännittämään toden teolla. Ihmettelin kehoni toimintaa ja aloin keskittyä paremmin hengitykseeni. Naapuriseuralle hirven ampuminen nosti näköjään enemmän sykettä kuin omalle seuralle ampuminen. Oli siis suorituspaineita.

Pidin lyhyen tauon tähystämisessä ja kasasin itseni uudelleen. Syke laski ja hirvi lähestyi jälleen jahtitornia. Nyt mitattu ampumaetäisyys oli 208 metriä. Kyseessä näytti olevan yksinäinen naarashirvi. Muutaman askeleen jälkeen hirvi pysähtyi ja suuntasi korvat lähimpään taloon. Ampumaetäisyys oli noin 205 metriä. Päätin laukaista kiväärin, ennen kuin hirvi kääntyisi ja palaisi tulosuuntaansa vain peräpää näkyvissä. Laukausääni rikkoi jälleen kerran pellon hiljaisuuden. Hirvi suuntasi laukauksen jälkeen rivakasti metsän suuntaan. Hirvi pysähtyi kuitenkin hetkeksi pellon ja metsän rajalle, jonka jälkeen loikkasi jo pimenevään metsään. Metsästä kuului katkeilevien risujen ääniä ja kova rasahdus. Rasahduksen jälkeen kuului muutama koriseva hengitysääni päättyen hiljaisuuteen.

Pakkasin tavarat reppuun ja ilmoitin kaverille hirven ampumisesta. Lähdin kotia kohti koiran hakuun. Halusin pelata varman päälle. Olen kerran epäonnistunut hirvijahdissa, kun olen ollut varma kaatotilanteesta. Kaatopaikalle päästyäni hirvenvasa pomppasi edestäni ylös ja juoksi karkuun. En ehtinyt tehdä suolistuspuukko kädessäni muuta kuin hölmistyneenä seurata pakenevaa vasaa katseellani. Varsinkin kun kiväärini oli 100 metrin päässä ampumapaikalla repun vieressä. Onneksi koiramies ehti ampua haavakkovasan viereiselle tielle. Sama virhe varmasta kaadosta ei ole enää toistunut kyseisen tapahtuman jälkeen. Tilanne sai nyt samalla rauhoittua sillä välin, kun olin hakemassa koiraa jäljestystä varten.

Peltoon päästyämme aloitin koiran kanssa hirven jäljestyksen. Oli jo täysin pimeää. Otsalampun valossa näkyi hirvien ja peurojen jälkiä pitkin pellon reunaa. Yritin etsiä katseellani kohtaa, josta hirvi näkyi viimeisen kerran. Koira ehti kuitenkin ennen isäntää ja lähti kuono maata viistäen metsään. Kymmenen metrin jälkeen koira kääntyi jyrkästi oikealle. Olin hivenen hämmentynyt, koska mielestäni hirven äänet kuuluivat päinvastaisesta suunnasta. Olen ollut ennenkin väärässä ja koira oikeassa, joten nyt mentiin sinne mihin koiran kuono osoitti. Ei tarvinnut edetä kuin 20 metriä, niin hirvi löytyi hengettömänä metsästä. Barnesin kupariluoti oli lävistänyt viistosti hirven keuhkot. Luoti oli tullut ulos reilusti keuhkojen takaa. Onneksi suolisto ei ollut kuitenkaan  rikkoontunut.

Jäljestys on päättynyt.

LOPUKSI

Sakon vanhemman mallin kiväärit ovat edelleen toimivia työjuhtia. Tarkkoja ja laadukkaasti valmistettuja metsästyskivääreitä. Vanhempien Sako-kivääreiden tukin ergonomia ja esteettisyys ovat allekirjoittaneelle mieluisia. Tämän päivän Sako-kiväärit ja aiempi malli 75 ovat kuitenkin käytännöllisempiä esimerkiksi lukkolaitteen ja aseen huoltamisen osalta. Kyseessä kuitenkin vain pieniä teknisiä eroja, joilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä metsästyksessä.

Lukkolaite on toiminut moitteetta. Patruunan syöttämisessä ja ammutun hylsyn poistamisessa ei ole ollut ongelmia. Kiväärin pitkä latauspituus voisi olla yksi miinus, mutta vahtimismetsästyksesssä magnum-kaliiperisella suurriistakiväärillä sillä ei ole suurta merkitystä. Kiinteän lippaan huono puoli on patruunoiden poistaminen. Irtolipas on helpompi ja mukavampi. Kiinteää lipasta ei voi kuitenkaan kadottaa, eikä lipas putoa vauhdikkaassa metsästystilanteessa.

Kiinteällä lippaalla varustettu suurriistakivääri on ammuttaessa magnum-kaliipereissa luotettavin vaihtoehto. Kerran olen saanut patruunoita poistaessa lippaan jousen ja patruunasillan irtoamaan avonaisesta lippaankannesta ja putoamaan jahtitornin lattialle. Onneksi metsästys oli jo loppunut, eikä kolinasta ollut haittaa.

Vaikka kyseessä on magnum-kaliiperi, niin siitä huolimatta 338 Winchester Magnumin rekyyli on vaimentimella varustetulla kiväärillä mieto. Vaimennettuna Sakon L61R- kiväärillä on mukava ampua istualtaan tai makuulta ilman rekyylipelkoa. Ampuminen on miellyttävää ja tarkkaan laukaukseen on helppo keskittyä. Raskas äänenvaimennin lisää hivenen aseen etupainoisuutta.

Tärkein asia tässä kiväärissä on kiväärin erinomainen tarkkuus ja luotettava toiminta ampumatilanteissa. Vaikka kiväärin hyvä tarkkuus, kaliiperin hyvä ulko- ja maaliballistiikka, sekä valovoimainen tähtäinkiikari mahdollistavat hämärässä pidemmät ampumamatkat, niin siitä huolimatta pidemmille etäisyyksille ammuttaessa virheen mahdollisuudet kasvavat. Melkein kymmenen vuotta vanhan kiikaritähtäimeni punapiste peittää ( 3 cm / 100 m ) kauempana olevan maalin reilummin ja pienikin virhe laukaisussa lisää ohilaukauksen riskiä. Tämä tulee huomioida varsinkin ammuttaessa hirveä pienempää riistaa.

Käytettyjä vanhempia Sako-kivääreitä löytää hyvin aseliikkeistä, jotka ovat perehtyneitä käytettyjen aseiden myyntiin. Myös yksityiseltä myyjältä saattaa saada edullisesti hyväkuntoisen käytetyn kiväärin. Käytetyn kiväärin ostamisessa tulee olla kuitenkin huolellinen. Kivääriä on saatettu viritellä tai asetta on huollettu väärin - käyntiä huonontavasti. Parasta olisi jos asetta pääsee kokeilemaan ennen ostopäätöstä. Käytetyn kivääriin myyjällä saattaa olla väärä käsitys aseen oikeasta arvosta ja hinnat ovatkin monesti ylihinnoiteltuja. Metsästäjällä on kuitenkin valinnanvaraa. Aseliikkeistä saa edullisesti uusia kivääreitä mm; Cz, Remington ja vanhemmat Tikka T3- mallit, joita tätä kirjoittaessa löytyy vielä aseliikkeiden hyllyiltä poistohintaan.

Jos löydät edullisen käytetyn kiväärin, jää rahaa enemmän optiikkaan.

Päädyttyäni kuitenkin edulliseen käytettyyn kiväärin jää rahaa enemmän laadukkaan tähtäinkiikarin hankintaan. Laadukkaissa ja tämän päivän tähtäinkiikareissa on paremmat tähtäinristikot ja valoyksiköt. Uusikin kallis kivääri jää helposti käyttämättömänä asekaappiin, mikäli tähtäinkiikari on riittämätön. Yksi hyvä puoli on käytetyn magnum-kaliiperisen kiväärin ostamisessa - korkeamman patruunahinnan takia ne ovat yleensä vähän ammuttuja.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.

SAKO L 61 R .338 Win. Mag. osa 1/2.

Millainen on hyvä metsästyskivääri? Ensimmäiseksi tulee mieleen kiväärin hyvä tarkkuus, toimintavarmuus, hyvä ammuttavuus, laadukkaat materiaalit ja hyvä työnjälki. Lähes kaikista kotimaisista kivääreistämme löytyy kyseiset ominaisuudet. Kun löytää parhaiten käyvän asepatruunayhdistelmän ja saa aikaiseksi onnistuneita kaatotilanteita, syntyy jahtiaseeseen luottamus. Luotto oman aseen ja metsästyspatruunan varmaan toimintaan on henkisesti tärkeä asia. Toimivalla asepatruunayhdistelmällä on mukava lähteä jahtiin.

Sako L 61 R .338 Win.Mag. ja kaadettu valkohäntäpeura.

Sako on valmistanut metsästäjille kivääreitä ympäri maailman 40- luvulta lähtien. Tällä kertaa esittelen 40- vuotta vanhan metsästyskiväärin, jolla on kaadettu hirviä lähinnä tuotannollisilla viljelmillä. Sarjanumeron perusteella kivääri on valmistettu 70- luvun puolivälissä. Olen kiväärin kolmas omistaja.

Ensimmäinen aseen omistaja oli sotaveteraani. Tarinan mukaan asetta hankkiessa hän halusi kaliiperin olevan varmasti tehokas hirvijahtiin ja tarvittaessa uusintaotteluun itäisen naapurimme kanssa. Toinen kiväärin omistaja oli metsästyskaverini, joka oli tehnyt 70- luvulla Sakolla työuraa tehtaan suunnittelupuolella. Hän tiesi Sakon tuotteista ja valmistustavoista sen verran paljon, ettei muun merkkisiä metsästyskivääreitä omistanut. Hän puolestaan halusi kyseisen kiväärin, kiväärin kaliiperin tehokkuuden takia, ettei vahtimismetsästyksessä ammuttuja peltohirviä tarvinnut etsiä pimeässä kovinkaan laajalta alueelta.

Sako L 61 R kivääri julkistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1961 (numerointi alkaa 31.1.1962). Sako L61R-malli on Sakon ensimmäinen oma mallisarja pitkällä lukkolaitteella. Aiemmat suurriistan pyyntiin tehdyt Sako-kiväärit varustettiin FN-tehtaan valmistamalla M98- lukkolaitteella.

Sako L 61 R-mallia tehtiin mm seuraavissa kaliipereissa; 6,5x55, 7x64, 264 Mag, 270, 300 Win. Mag, 300 H&H Mag, 7 mm Rem. Mag, 338 Win. Mag, 30-06, 375 H&H, 25-06 ja 9,3x62. Sako L61R mallilla oli myös lisänimenä FINNBEAR. Eri mallivaihtoehdot tuotantovuosien aikana olivat mm; Standard, Sporter, Hunter, Handy, Deluxe, Superdeluxe, Safari, Carbine, Fullstock ja Fiberglass. Lisäksi kivääristä on tehty Sakon 50- ja 70- vuosipäivien juhlasarjat.

Sako L 61 R 

METALLIOSAT

Kiväärin piippu on pituudeltaan iskupohjaan asti mitattuna 582 mm. Mustatun piipun halkaisija on kehyksen vierestä mitattuna 29.50 mm. Piippu ohenee matkalla piipun päähän. Piipun avotähtäimet runkoineen on tästä kivääristä poistettu.

Sako L61R piipun vaimenninkierteet.

Piippuun on jälkikäteen tehty 15x1 vaimenninkierteet. Piipun yläosaan kehyksen viereen on merkitty kaliiperi. Piipun vasemmalla puolella teksti; Made in Finland.  Kylmätaotussa piipussa on kuusi oikealle kiertyvää rihlaa. Mittasin piipun rihlannousuksi 1:10. Piippu on kiinni lukonkehyksessä kierteellä ja on tarvittaessa vaihdettavissa uuteen piippuun esimerkiksi Sakon tehtaalla.

Sako L61R .338 Win.Mag. lukkolaite

Lukonkehys on 162 mm pitkä ja 33,20 mm leveä. Kehyksen patruuna-aukko on pituudeltaan 85,29 mm. Lukonkehyksen yläpintaan on koneistettu lohenpyrstöurat tähtäinkiikarin jalustoille. Kehyksen vasemmalla puolella on lukonpidättäjän runko, aseen tyyppi ja valmistenumero, sekä etuosassa läpireikä mahdollisille palokaasuille. Kehyksen pohjan etuosassa on rekyyliolake ja takana on laukaisulaite.

Lukonpidätin

Kehyksen oikealla puolella sijaitsee kaksiasentoinen varmistin, joka varmistettuna lukitsee samalla lukonkammen kiinni asentoon. Aseen varmistus ja vireessäolo on todettavissa punaisesta merkkitäplästä, joka sijaitsee aseen tukissa. Varmistin on kiinnitetty laukaisulaitteen runkoon. Laukaisulaitteen laukaisuvastus on säädettävissä laukaisulaitteessa olevaa ruuvia säätämällä. Tehtaalla laukaisuvastus on säädetty kestämään noin 2 kg laukaisupaineen. Laukaisu on etuvedoton ja selkeä.

Laukaisulaite

Kiväärissä on kiinteä jousikuormitteinen lipas, jonka yläosassa sijaitsee patruunasilta. Lippaan patruunakapasiteetti on neljä patruunaa. Patruunat sijoittuu lippaan metallikuoren sisälle kahteen riviin. Lipas sijaitsee liipasinkaaren yhteydessä. Lipas voidaan tyhjentää liipasinkaaren etupuolella olevaa lippaankannen salpaa painamalla. Näin tehtynä saa patruunat poistettua lippaasta alakautta. Kiväärin piippu ja lukkolaite kiinnittyy liipasinkaaresta aseen tukkiin kahdella talttapäisellä kiinnitysruuvilla.

Liipaisinkaari, lippaan metallikuori, jousi ja patruunasilta.

Kiväärin lukkorunko on pituudeltaan 19,50 mm iskuri huomioituna ja halkaisijaltaan 17,35 mm. Rungon oikealla puolella sijaitsee lukon sivusuojus, jonka edestä löytyy kaksi reikää palokaasuille. Lukossa on Mauser-tyyppisesti kolme sulkuolkaa, kaksi edessä ja yksi takana. Lukon iskupohjan syvyys on 2,5 mm.

Lukon iskupohja

Iskupohjan keskellä sijaitsee iskurin reikä, oikealla ulosvetäjän kynsi ja vastapuolella ohjainura mekaaniselle hylsynpoistolle. Lukko puretaan iskurin perän sidekappaletta myötäpäivään pyörittäen. Kokoaminen päinvastaisessa järjestyksessä.

Lukko purettuna

KIVÄÄRIN TUKKI

Hunter-mallin pähkinäpuutukki.

Kiväärin perusmallin Hunter- pähkinäpuutukki on Monte Carlo-mallinen ja sen vetopituus on 34,5 cm. Tukissa on oikeakätiselle poskituki ja lievä harjakorkeus.

Sakon ventiloitu kuminen perälevy

Kiväärin perässä on Sakon ventiloitu kuminen perälevy ja perälevyn alusta. Kiväärin tukissa on sen aikaisesti käsintehdyt kaiverrukset. Kaiverrukset sijaitsevat pistoolikahvassa ja tukin etuosassa molemmin puolin. Tukin keskellä lukonkehyksen etuosan kohdalla sijaitsee tukin vastimen ruuvi, aluslevy ja mutteri. Tukin edestä ja takaa löytyvät pidikkeet asehihnalle.

Tukkiin tehty petaus.

Tukista on poistettu asepuuseppä Asko Valosen toimesta aiempi käytössä pehmennyt ja hivenen lohkeillut vanhempi petausmassa ja korvattu uudella kovemmalla petausmassalla. Piippu on tukissa vapaasti värähtelevä. Tukin olen käsitellyt Danish Oililla. Lisää aseen tukin öljyämisestä täällä.

RADALLA

Sakon tehdastarkkuutta vanhoilla patruunoilla.

Ensimmäiset savut otin kivääristä mukana tulleilla vanhoilla Sakon 16,2 gramman Hammerhead-patruunoilla. Kivääri kävi tarkasti 100 metriin kyseisillä patruunoilla. Muutamat patruunoista hylkäsin hylsyjen happettuneisuuden takia. Ajanhammas oli jo purrut osaan patruunoista. Suurin osa patruunoista näytti ja toimi kuin uudet patruunat. Ensimmäinen jahtikausi kiväärillä menikin vanhoilla tehdaspatruunoilla.

Sako L61R on osoittautunut ampumaradalla tarkaksi kivääriksi.  Kiväärillä on miellyttävä ampua vaimentimen kanssa, eikä kiväärin rekyyli häiritse ampumasuoritusta. Kiväärin laukaisu on puhtaan selkeä. Kiväärin kaliiperi on kuitenkin vaativampi latauskomponenttien suhteen verrattuna esimerkiksi 308- tai 30-06- kaliiperin patruunoihin. Kiväärin kaliiperista ja lautausresepteistä lisää täällä aiemmassa blogikirjoituksessani.

Löydettyäni oikean latausreseptin ja ammuttuani kiväärillä useita laukauksia radalla kohdistustauluihin, sekä liikkuvaan hirvimaaliin, lisääntyi luottamus kivääriin ja aloin olla valmis jahtiin. Alkoi uuden jahtikauden odotus.

Seuraavassa 2/2 osassa käymme hirvijahdissa.

Teksti; P.O.

Kuvat; P.O.
Lähteet; Sako Oy

.338 Winchester Magnum.

Pohjois-Amerikan riistaeläimet ovat hyvin lähellä suomalaista riistaeläinlajistoa ja jotkin eläimet ovatkin samoja molemmin puolin pallon puoliskoa. Yhtenä syynä samanlaiseen eläinlajistoon on luonnollisesti pohjoinen havumetsävyöhyke (Boreaalinen vyöhyke).

.338 Winchester Magnum

Pohjois-Amerikassa hyväksi havaitut metsästyskaliiperit ovat aina jollain aikaviiveellä rantautuneet myös Suomeen. 30-kaliiperiset metsästyspatruunat ovat suosituimpia yleiskaliipereita. Erikoisemmille kaliipereille on kuitenkin oma vannoutunut käyttäjäkuntansa.

.338 Winchester Magnum esiteltiin vuonna 1958 Winchester Repeating Arms:n toimesta. 60-vuotias patruuna lähestyy siis jo kohta suomalaista eläkeikää. Patruuna kuitenkin porskuttaa edelleen ja toimii suomalaisessa metsästyksessä erittäin hyvin vailla pelkoa eläkkeelle jäämisestä.

.338 Winchester Magnum-patruunan historia on saanut alkunsa 40-luvulta, jolloin herrat Charles O`Neil, Elmer Keith ja Don Hopkins ryhtyivät kehittämään .333-kaliiperista tehokasta patruuna suurriistalle. Syntyi kaliiperi .333 OKH. Kyseinen kaliiperi perustui 30-06 hylsyyn. Winchester kehitti yhteistyössä kuitenkin nykyisen 338 Win.Mag kaliiperin pari vuotta aiemmin julkistetun 458 Winchester Magnumin pohjalta. 458 Win.Mag hylsy supistettiin 8,61 mm luodille.

458- ja 338 WinMag-patruunoiden hylsyt ovat pituudeltaan 63,50 mm ja ne perustuvat lyhennettyyn vyökantaiseen 375 H&H magnum-kaliiperiin. Amerikkalaiset halusivat muokata vanhan Britti-kaliiperin omille kivääreille. Näin syntyi suoran lentoradan omaava tehokas metsästyspatruuna suurriistalle Pohjois-Amerikan erämaihin tai vaikka Afrikan savanneille.

C.I.P-kuva suuremmaksi klikkaamalla

338 Winchester Magnumin lentoratavertailussa Sako Ballistics sovelluksella yleisimpien 30- kaliiperin patruunoiden ja 9,3x62 patruunan kesken huomaa joitain suuntaa antavia eroja. 100 metriin kohdistetun 338 Win.Mag. patruunan lentoradan putouma 16,2 gramman Sako Hammerhead-luodilla on 200 metrissä -17,8 cm. 30-06 Hammerheadin 11,7 gramman luodilla putouma on -12,5 cm ja energiamäärä 2649 joulea. 308 Hammerhead 11,7 gramman luodilla putouma on -16,8 cm. 9,3x62 Hammerheadin 18,5 gramman luodilla putouma on -20,7 cm.

Ammuttaessa Barnesin VOR-TX 338 Win. Mag. tehdaspatruunaa 14,6 gramman luodilla putouma on 200 metrissä MEOPTA Ballistic sovelluksen mukaan -11 cm kun käytetään Meoptan Meostar R1r 3-12x56 RGD tähtäinkiikaria. Barnesin tehdaspatruunan luodin energiamäärä on 200 metrissä 3952 Joulea. Patruunan lentorata on suorin ja energiamäärä suurin verrattuna muihin esille tuomiini tehdaspatruunoihin.

Suomessa .338 Win.Mag. kaliiperi on ollut käytössä Sakon kivääreissä jo 1960-luvulta alkaen. Ensimmäinen Sakon oma kiväärimalli pitkällä lukkolaitteella oli malli L61R. Myöhemmin kyseistä kaliiperia tehtiin 80-luvulla myös Tikka-kivääreihin. Uusi magnum-patruuna suomalaisessa hirvijahdissa niitti aikoinaan mainetta patruunan puolesta ja vastaan. Huhupuheet ja mielikuvat hirvet räjäyttävästä patruunasta sai aikaiseksi keskustelun sorinaa, niin makkaratulilla kuin alan lehdistössä. Kyseistä kaliiperia joutui aikoinaan puolustamaan Metsästys & Kalastus lehdessä tasavallan jahtimestarina tunnettu Tauno V. Mäki.

338-kaliipereita on muitakin. Yleisimmistä voisi ensimmäisenä mainita Suomessa tunnetun 338 Lapua Magnumin. Kyseisen patruunan alun kehittelyn aloittivat amerikkalaiset ja patruunan loppukehittelyn ja prosessin maaliin saattamisen toteutti Patruunatehdas Lapua Oy, saaden samalla patruunalle C.I.P-hyväksynnän ja oman nimen. Vuonna 2006 Federal julkisti yhteistyössä Sakon kanssa 338-kaliiperin patruunan, jonka nimeksi tuli 338 Federal.

338 Lapua Magnum toimii erittäin hyvin raskaimmilla luodeilla suuren ruutitilavuuden takia. 338 Federal toimii 308:n kokoluokan ruutitilavuuden takia kevyemmillä luodeilla. 338 Win.Mag. patruuna on parhaimmillaan näiden kahden patruunan välissä. Muita 338-kaliipereita on mm; 338-06, 340 Weatherby Magnum, 338 Remington Ultra Magnum, 338-378 Weatherby Magnum, 338 RCM, 338 Marlin Express ja Norman valmistama 338 Blaser Magnum. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana 338- kaliiperin patruunat ovat lyhentyneet entisestään, käyden aiempaa lyhyempiin lukkoaktioihin.

Sako L61R .338 Win.Mag. ja valkohäntäpeuran vasa 

Tämän päivän 338-kaliiperin luodit ovat alkuajoista muuttuneet ja ennen kaikkea keventyneet tuoden kaliiperille uusia ulottuvuuksia. Nyt esittelyssä oleva kaliiperi soveltuu oikealla luotivalinnalla peuran kokoluokalle oikein mainiosti. Kuluvana jahtikautena olen ampunut Sako L61R ja 338 Win.Mag. yhdistelmällä sekä valkohäntäpeuroja että hirviä.

Ammuttuja hirvieläimiä ei ole tarvinnut pitkältä haeskella. Eläimet ovat jääneet niille sijoilleen tai juosseet muutamia kymmeniä metrejä.  Tulee kuitenkin huomioida, että hirvieläimet on ammuttu kyttäysjahdissa, ei ajometsästyksessä. Ammuttujen eläinten adrenaliinitaso ja pakoreaktiot eivät siis ole olleet samalla tasolla, kuin yleensä ajojahdin aikana.

Normaalista poikkeavaa lihahävikkiä ei käyttämässäni metsästyspatruunassa ole vielä ilmaantunut. Pääsääntöisesti luodit ovat kahlanneet eläinten läpi. Ainoastaan yhdestä hirvisonnista olen saanut luodin talteen (kts. kuva alla).

Barnesin 14,6 gramman kupariluoti osuman jälkeen (amet 190 m.)

Kyseisen hirven ampui metsästyskaverini kiväärilläni noin 190 metriin. Luoti vaurioitti hirven sydäntä ja pysähtyi vastapuolen etulapaan (kts. kuva alla). Hirvi juoksi osumasta noin 10 metriä.

Barnesin luoti pysähtyi vastapuolen etulapaan (amet 190 m)

Maailmalla on paljon hyviä lyijy ja lyijyttömiä luotivaihtoehtoja. Luodin valintaan vaikuttavat; lainsäädäntö, metsästettävä riista ja metsästysolosuhteet, sekä metsästäjän omat mieltymykset. 338 Win. Mag. kaliiperissa olen käyttänyt jahdissa itselataamiani Barnesin Tipped tsx-kupariluoteja painoluokassa 14,6 grammaa (225 gr).

Polymeerikärjellä varustettuihin Barnesin ttsx-luoteihin olen siirtynyt lähes kaikissa metsästyskivääreissäni, joita käytän sorkkariistajahdeissa. Ainoastaan 30-06 ja 9,3x62 patruunat ovat vielä testaamatta. Barnesin kokokupariset luodit ovat edullisia, tarkkoja ja riittävän hyviä maaliballistisilta ominaisuuksilta. Luodit ovat auenneet kontrolloidusti. Maaliballistiikkaa voi säätää luodin lähtönopeudella. Barnesin kupariluodit kestävät hyvin koviakin nopeuksia.

.338 WM:n luoditus käynnissä.

Alussa oikean latauksen löytäminen aiheutti jonkin verran vaivaa. Vihtavuoren ruudeilla N550 ja N560 en saanut aikaiseksi riittävän hyvää osuntaa. Alun Hornadyn hylsyt hylkäsin kokonaan metsästyslatauksista. Hylsyjen laatu ei vakuuttanut ja siirryin Sakon hylsyihin. Samalla päätin kokeilla Vihtavuoren N160 ruutia.

Latauskomponenttivalinnat osuivat nappiin ja tulosta alkoi syntyä. Sain alun lataustesteissä Barnesin kupariluodeilla hyviä kolmen laukauksen kasoja melkein kaikilla aloitus- ja maksimipanosten välillä olevilla ruutimäärillä. Myös Sakon tämän päivän 16,2 gramman Hammerhead-lyijyluodit antoivat hyvää osuntaa.

Barnesin ttsx 3 lks ja yksi napsu ylös ja 3 lks. (amet 100m)

Eri latauskomponenttien kokeilun jälkeen päädyin metsästyspatruunassani seuraavaan latausreseptiin; Barnes ttsx 14,6 g (225 gr) luoti, Sako-hylsy, CCI250 nalli ja N160 ruuti (aloituspanos 64,0gr ja maksimipanos 70,5 gr) 70,5 grainin ruutipanoksella. Latauspituus (COL) 84,80 mm. Lähtönopeuden keskiarvo (V3) 818 m/s. Energiaa luodilla on 4884 Joulea.

Lähtönopeus voisi olla suurempikin, mutta ampumaetäisyydet osaltani ovat kuitenkin pääsääntöisesti maksimissaan 200 metrin luokkaa. Tähän mennessä olen pisimmillään ampunut yhden naarashirven 205 metriin. Luodin ulostulojäljen perusteella luoti oli avautunut hyvin. Barnesin luodilla itselataamani metsästyspatruunan olen räätälöinnyt sopivaksi kyttäysjahtiin eri kokoluokan sorkkariistalle.

Tehdasladattuja kupariluotisia metsästyspatruunoita kaliiperiin 338 Win. Mag. on aika heikosti tarjolla. Muutamia kuitenkin löytyy. Esimerkiksi Barnes VOR-TX ttsx 14,6 gramman (225 gr) kupariluotipatruuna 854 m/s lähtönopeudella ja Hornadyn Superformance 12 g (185 gr) GMX-kupariluotipatruuna 939 m/s lähtönopeudella.

Kuluttajat ovat entistä enemmän ympäristötietoisia ja kupariluotisten metsästyspatruunoiden käyttö kasvaa metsästäjien keskuudessa. Toivottavasti myös kupariluotisten tehdaspatruunoiden tarjonta kuluttajille laajenee. Joissain jahtimuodoissa tai joillekin metsästäjille soveltuu kuitenkin paremmin Partition-tyyppiset helposti avautuvat lyijylliset suurriistaluodit.

Monoliittisten kupariluotien tai bondattujen lyijyluotien kanssa voi tulla ongelmia, mikäli nopeutta ei ole riittävästi. Luodit eivät välttämättä avaudu suunnitellusti riistassa, varsinkin pitkille matkoille ammuttaessa. Tulee siis muistaa, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa metsästysluotia. Itselataamisessa on oltava huolellinen ja koeammunnoissa on käytettävä luodinnopeusmittaria.

.338 Winchester Magnum on ominaisuuksiltaan hyvä suurriistapatruuna. Patruuna soveltuu tänä päivänä eri luotivaihtoehdoilla monelle eri kokoluokan riistalle. 338- kaliiperin luotivalikoima on laaja. Parhaimmillaan kaliiperi on Suomessa viljelmillä, hakkuuaukoilla, tuntureilla ja yleensä alueilla, joissa on mahdollista ampua normaalia pidemmille matkoille. Vanhasta patruunasta löytyy edelleen puhtia riistan kaatamiseen, niin kotimaassa kuin myös ulkomailla.

Seuraavissa blogi-jutuissani lisää .338 Winchester Magnum- kaliiperin kivääristä ja jahtitapahtumista.

KIRJOITTAJA EI VASTAA ANNETTUJEN LATAUSARVOJEN TODELLISUUDESTA. LATAUSARVOJEN KÄYTTÖ OMALLA VASTUULLA.

Barnes Tipped TSX 225gr .338 Win. Mag.

Teksti; P.O.

Kuvat; P.O. J.N. ja C.I.P.

C.I.P- kuva julkaistu COMMISSION INTERNATIONAL PERMANENTE POUR L`EPREUVE DES ARMES A FEU PORTATIVES luvalla.

MEOPTA Ballistics Calculator
Sako Ballistics
Barnes Load data