Tänä päivänä on harvinaista, että suuret kehittyneiden maiden asevalmistajat valmistaisivat aseensa sataprosenttisesti itse ilman halvemmissa maissa tuotettuja aseen osia tai työvoimaa. Battista Rizzinin perhe on tästä poikkeus. Heidän aseensa on 100% made in Italy. Asevalmistajien keskuudessa Rizzini nimi on tunnettu ja heitä on monessa italialaisessa aseita valmistavassa yrityksessä. En ryhdy tarkemmin esittelemään Rizzinin sukupuuta, vaan pysyn Battista Rizzinin asetehtaassa.
Rizzinin tehtaan konekanta
Battista Rizzinin tehdas sijaitsee Pohjois-Italiassa Brescian maakunnassa Marchenon vuoristokylässä. Asevalmistajaperheeseen kuuluvat isä, poika ja kaksi tytärtä. Yrityksen toiminta on alkanut vuonna 1966 ja tehtaalla valmistetaan haulikoita ja tuplaluodikoita. Tehtaalla on moderni CNC-konekanta ja tukkimateriaali on tarkoin valittua ja huolella varastoitu. Tehtaan suunnittelema asetuotanto jakaantuu urheiluammuntaan ja metsästykseen.
HAULIKOISTA
Olen metsästänyt ja harrastanut haulikkoammuntaa lapsesta asti pääsääntöisesti 12-kaliiperin haulikoilla. Reilu vuosi sitten innostuin hankkimaan itselleni vesilinnustukseen uuden itselataavan haulikon kaliiperissa 12/89. Itselataavat haulikot ovat erinomaisia haulikoita metsästyskäyttöön ja tänä päivänä lisäksi vielä hyvin muunneltavissa ampujan tarpeisiin ja mittoihin.
Koeammuin haulikolla useita eri 12-kaliiperin tehdaspatruunoita, enkä saanut jyrkän ylimenokartion takia mielestäni riittävän hyviä haulikuvioita. Ainoastaan 12/89 kaliiperin patruunoilla ja tarvikesupistajalla sain aikaiseksi haulikuviot, joilla olisin voinut lähteä vesilintujahtiin.
Markkinoiden nopeimmaksi kehutun itselataavan haulikon laukausnopeus ja 12/89 kaliiperin suuri haulimäärä ei ollutkaan oikotie jahdissa menestymiseen. Haulikon hankinta alkoi harmittaa, enkä viitsinyt sijoittaa siihen rahaa enää yhtään enempää.
Mieli kuitenkin kirkastui hankittuani alkuvuodesta 20-kaliiperin haulikon. Haulikolla oli miellyttävä ampua ja hyvien haulikuvioiden etsimiseen ei tarvinnut hukata aikaa eikä rahaa. Päätin jatkaa hyväksi havaitulla linjalla.
RIZZINI BR110
Nyt esittelyssä oleva Rizzinin BR110 haulikko on tarkoitettu metsästykseen ja se on tehtaan tuotannon halvimmasta päästä. Haulikko painaa talousvaa`alla punnittuna 3,0 kg ja kokonaispituus on 121 cm 30" piipuilla.
Rizzini BR110 20/76
Haulikon kaliiperi on 20/76. Haulikko toimitetaan pahvilaatikossa ja viidellä Rizzinin vaihtosupistajalla. Laatikon mukana tulee tehtaan takuutodistus ja käyttöohjeet. Maahantuojalta (Aseliike Krister Kärki) saa mukaan myös suomenkielisen käyttöohjeen. Suomessa haulikon hinta on tätä kirjoittaessa 1490€.
Rizzini BR110 on tehtaan uusimpia malleja ja se julkistettiin vuonna 2017. Kiinnostuin haulikosta luettuani Field & Streamin artikkelin. Lehden toimitus oli valinnut Rizzinin BR110 haulikon vuoden 2017 haulikoksi. Toimituksen perustelut luettuani ryhdyin selaamaan Rizzini-haulikoiden valikoimaa Suomesta. Aseliikkeiden hyllystä ei vastaavanlaista haulikkoa löytynyt, mutta maahantuojalta tilaamalla asia järjestyisi. Neljän kuukauden odottelun jälkeen saapui tilaamani haulikko.
Rizzini BR110:ssä on yhteneväisyyksiä monen italialaisen haulikon kanssa. Stefano Faustin patentoima lukkorakenne on saman näköinen, eikä Caesar Guerinikaan erotu teknisiltä ominaisuuksiltaan kovinkaan paljoa kilpailijastaan. Ulkoisesti BR110 näyttää Perazzin MX8:n mallilta.
PUUOSAT
Katsellessa joidenkin asevalmistajien mainoksia on mainoskuvissa jo aseiden perusmalleissa näyttävän näköiset puuosat. Kun sitten ostat kyseisen perusmallin aseen ja avaat paketin, niin puuosat eivät olekaan yhtä hienot kuin mainoksissa. Rizzinin osalta asia on päinvastoin - ainakin tässä tapauksessa.
Rizzini BR110 puuosat turkkilaista pähkinää
Monte Carlo-tyyppinen tukki on tehty turkkilaisesta pähkinästä. Pistoolikahva on mallia puolijyrkkä. Tukin etuosassa on Schnapel-kärki. Puuosat ovat hyvän näköiset, eikä sovituksista löydy moitittavaa. Karhennuksia on 26 uraa tuumalla. Karhennuksissa on hyvä pito ja ne on laadukkaasti valmistettu. Tukin pinta on tehtaalla käsin öljytty ja kiillotettu.
Rizzini haulikon perä
Tukin vetopituus liipaisimesta perän puoliväliin on 37,5 cm. Tukissa on lievää sivuvääryyttä oikeakätiselle ampujalle. Perän pudotus edestä (comp) on 35 mm ja takaa 57 mm (heel). Mustan kumiperälevyn paksuus vaihtelee 9-12 mm välillä. Perälevy on kiinnitetty tukkiin kahdella ruuvilla.
Tukkiin ei ole tehtaalla kiinnitetty hihnalenkkiä. Hihnalenkit on toimitettu aseen mukana, mutta ne on asennettava itse tai sitten asesepän/myyjäliikkeen toimesta. Tämä on tehtaalta erinomainen ratkaisu, koska kaikki metsästäjät eivät käytä haulikossa asehihnaa.
Etutukin metallirungossa sijaitsee haulikon ja ejektorien viritysvivut, sekä etutukin pohjassa painettava etutukin irroitussalpa. Metallirunko on kiinnitetty etutukkiin kolmella ruuvilla. Etutukissa on karhennukset ja aiemmin mainitsemani schnapel-kärki. Etutukin pituus on noin 240 mm.
METALLIOSAT
Rizzinin vaihtosupistajat ja avain
Haulikon mukana tuli viisi vaihtosupistajaa täyssuppeasta sylinteriin. Supistajista teräshaulikelpoiset ovat puolikkaasta supistajasta avarampaan eli sylinteriin asti. Kyseisistä supistajista löytyy merkintä "steel proof". Supistajien muovisessa säilytyskotelossa on myös avain, jonka toista päätä voi käyttää piippuparin supistajakierteiden puhdistamiseen. Supistajat on laadukkaasti tehty ja helppo pitää puhtaina.
Piippupari ja messinkinen tähtäinjyvä
Haulikon 30" kovakromattu piippupari on pituudeltaan 760 mm. Piippuparin päällä on karhennettu ventiloitu tähtäinkisko, jonka päässä on messinkinen tähtäinjyvä. Tähtäinkiskon leveys on 6 mm. Piippuparin väliin on juotettu umpinainen lista ilman ventilointia. Piippuparin oikealla puolella yläpiipussa on Steel Shot-merkintä ja alapiipussa varoitusteksti ohjeiden lukemisen tärkeydestä ennen aseen käyttöä. Piippuparin vasemmalla puolella on yläpiippuun merkitty; Rizzini Marcheno VT Italy.
Rizzini BR110 20/76 monoblock
Piippupari on liitetty yhdestä kappaleesta valmistettuun monoblockiin, jonka pituus on 62 mm. Monoblock on paksuimmasta kohdasta 36 mm leveä. Monoblockin alimman patruunapesän ulkopuoli on ejektoritappien alapuolelta molemmin puolin koristehiottu. Ylemmän patruunapesän oikealta puolelta löytyy kaliiperimerkintä; 20 ga 3 Magnum. Ejektorit ovat jykevän oloiset ja varmasti kestävät sirossa monoblockissa.
Monoblockin pohjasta löytyy sulkuharkkojen lisäksi tehtaan leima, kaliiperimerkintä, aseen tunnistenumero, sekä cip-tarkastusmerkinnät ja leimat. Myös aseen valmistusvuosiluku 2018 on merkitty monoblockin pohjaan.
Lukkorunko on valmistettu yhdestä erikoisteräskappaleesta. 20-kaliiperin haulikko erottuu 12-kaliiperisesta haulikosta pienemmän ja siromman lukkorungon koosta. Matalaprofiilisia lukkorunkoja on kolmea eri kokoa kaliipereissa 12, 20 ja 28.
Rizzini BR110 20/76 ja Winchester 12/76
20-kaliiperisen Rizzinin lukkorunko on paksuimmasta kohdastaan 39,20 mm leveä. Lukkorungon viritystapit iskuvasaroiden virittämistä varten sijaitsevat keskellä rungon alapohjaa. Iskupohjan vasemmalla yläreunassa on avausvivun palautusnasta.
Rizzini BR110 baskyylin iskupohja
Lukkorungon kaiverrukset ovat minimaaliset. Rungon molemmille puolille on kaiverrettu kehykset ja pienet viuhkakuviot. Myös niveltappien päät on koristekaiverrettu. Piipun avausvivun (top lever) päädyn ympäriltä lukkorunko on karhennettu. Avausvivun otepinnat on karhennettu kalansuomukuvioin. Lukkorungon oikealta ja vasemmalta puolelta löytyy kullatuin kirjaimin Rizzini-merkintä. Rungon alapuolelta löytyy kullattu merkintä BR110.
Manuaalivarmistin piipunvaihtimella
Haulikon manuaalivarmistimessa on Beretan tapaan piipunvalitsin. Punainen pallo merkitsee alapiipun laukeamista ensin ja kaksi punaista palloa näkyvissä merkitsee yläpiipun laukeamista ensin.
Laukaisukoneiston varmistinvivun tangon yhteydessä toimiva inertiaosa heilahtaa ammuttaessa vapaasti rekyylin aiheuttamana ja siirtyy viereisen vasaranpidättimen kohdalle mahdollistaen toisen piipun laukaisemisen.
Rizzinin laukaisukoneisto ei vireessä ja varmistettu.
Yläpiipun iskuvasara sijaitsee rungon vasemmalla puolella ja iskuri kulkee reiässään yläviistoon. Alapiipun iskuri sijaitsee vastakkaisella puolella ja iskuri kulkee reiässään alaviistoon.
Haulikon liipaisin on muotoiltu hyvin ja laukaisu haulikossa on erinomainen. Tukki on helppo irroittaa haulikosta huoltamista varten. Lukkorungon ja tukin kiinnityspulttiin pääsee käsiksi irroittamalla ensin perälevyn.
Tehtaalta saa tarvittaessa tilattua tukin irroittamiseen oman työkalun. Käytin tukin irrottamiseen jatkovarrellista hylsytyökalua. Rizzinin kalleimmissa malleissa tukin saa irti ilman perälevyn irroittamista.
Rizzini BR110 20/76 valmiina koeammuntaan.
Seuraavassa 2/2 osassa koeammutaan eri metsästyspatruunoita ja käydään mm. kiekkoradalla.
Teksti; P.O.
Kuvat; P.O. ja Rizzini Usa
Video; Rizzini Usa
Vihreä, punainen ja oranssi ovat tuttuja värejä jälleenlataajille. Tällä kertaa tutustumme oranssiin väriin. Lyman Products Corporation on lähes 140- vuotta vanha yritys Yhdysvalloista. Lymanin toiminta alkoi 1800- luvulla William Lymanin toimesta. Ensimmäisiä tehtaan tuotteita olivat kivääreiden avotähtäimet.
Lyman-tehdas 1920- luvulla.
Tähtäimien suosio kasvoi ampujien keskuudessa ja tehtaan toiminta laajeni 1920- luvulla. Tehdas ryhtyi valmistamaan myös muita tuotteita ampujille ja jälleenlataajille. Vanhemmat ammunnan harrastajat saattavat muistaa Lymanin tähtäinoptiikan. 1920- luvulla alkanut tähtäinoptiikan valmistus kuitenkin loppui 1980- luvulla mm. aasialaisten optiikkavalmistajien markkinoille saapumisen myötä. Tänä päivänä Lymanin tuotteita ovat samat tehtaan alkutaipaleen avotähtäimet ja paljon muuta. Lyman valmistaa mm. mustaruutiaseita, jälleenlataus-, asehuolto- ja ampumaurheilutarvikkeita.
Suomessa eniten Lymanin tuotteita käyttävät jälleenlataajat. Tällä kertaa esittelen Lymanin digitaalisen ruutiannostelijan ja vaa`an Lyman Gen6:n.
Lyman Gen6 ruutiannostelija.
TEKNISET MITAT
Ruutiannostelija on 250 mm pitkä, 105 mm leveä ja 235 mm korkea. Ruutiannostelija painaa 840g. Annostelija on kevyt, kooltaan kätevä ja isoveljeään Gen5:tä pienempi. Kevyt ja pienikokoinen muovinen ruutiannostelija tuo mieleen ennemmin heppoisen lelun kuin tärkeän tarkkuusmittalaitteen. Olen sijoittanut annostelijan varmuuden vuoksi eri paikkaan kuin latauspuristimen, ettei hylsyn supistamisen tai luodittamisen tärinät vaikuttaisi ruutiannostelijan toimintaan.
LAITTEEN KÄYTTÄMINEN
Antistaattinen Lyman Gen6 on suojattu elektronisia häiriöitä vastaan. Ruutiannostelijan digitaalinen kosketusnäyttö on selkeä, toimiva ja helppo käyttää. Annostelijassa toimii kaikki savuttomat ruudit. Mustaruutien käyttö on kielletty.
Vaa`an päälle kytkemisen jälkeen laitteen lämpeneminen käyttöön kestää kolme minuuttia, jonka aikana laitteen sisällä oleva tekniikka ohjelmoituu tehtaalla asetettuihin säätöihin. Tämän jälkeen annostelijan digitaalinen vaaka kannattaa kalibroida mukana tulevalla 50 gramman kalibrointipainolla.
Kalibroinnin jälkeen asetetaan ruutikuppi vaa àlle ja nollataan vaaka. Kalibroinnin ja ruutikupin nollauksen jälkeen voi näytölle näppäillä haluamansa ruutiannoksen. Oletusasetuksena on graini. Grainit saa muutettua grammoiksi mode-näppäimellä.
Ruutiannoksen määrän näppäiltyä painetaan enter- näppäintä, jolloin laite käynnistyy ja annostelee asetetun ruutimäärän ruutikuppiin. Alussa kannattaa muutamat ensimmäiset ruutimäärät kaataa takaisin säiliöön. Enter- näppäintä painamalla annostelija annostelee aiemmin asetetun ruutimäärän. Auto- näppäimellä annostelija lisää uuden aiemmin asetetun ruutimäärän heti kun ruutikuppi on laitettu takaisin vaa`alle.
Mikäli annostelijan mittaustulos poikkeaa asetetusta, niin olen kaatanut ruudin takaisin säiliöön ja laittanut ruutikupin takaisin vaa`alle ja painanut uudelleen enter- näppäintä. Jos annostuksen jälkeen on heittoa näytöllä asetetusta, niin se on ollut +/- 0,1 grainia.
Ruutiannostelijan puhdistaminen käytön jälkeen on muutaman käyttökerran jälkeen helppoa. Avataan annostelijan kyljestä luukku ja lasketaan ruudin "laskusilta". Laskusillan alapuolelle asetetaan ruutipurkki, jonka jälkeen nostetaan vielä yksi luukku, jolloin ruuti pääsee valumaan annostelijan säiliöstä takaisin ruutipurkkiin.
Lyman Gen6 ruudin tyhjennys säiliöstä.
Ruutisäiliön tyhjentämisen jälkeen irroitetaan ruutisäiliö ja asetetaan Lymanin purkutyökalu annostelijan ruutiputken päädyssä olevaan reikään ja lukitaan putki. Tämän jälkeen pyöritetään putki pois paikaltaan ja painetaan annostelijan kyljestä moduuli kokonaisuudessaan ulos lopullista puhdistamista varten. Puhdistaminen ruudin jyvistä onnistuu helposti Lymanin mukana olevalla siveltimellä. Puhdistamisen jälkeen kasaaminen tehdään päinvastaisessa järjestyksessä.
Lyman Gen6 purettu ja puhdistettu.
ANNOSTELUNOPEUS JA -TARKKUUS
Nopeus on suhteellinen käsite ja jälleenlatauksessa riskit kasvavat, mikäli nopeutta lisätään turvallisuuden kustannuksella. Lyman Gen6 on allekirjoittaneelle riittävän nopea. Annostelunopeus riippuu ruutimäärästä. Joka tapauksessa Lyman Gen6:lla saan ruuditettua nopeammin kuin puomivaa` alla. Alla video .338 Win.Mag patruunan ruudittamisesta 65,3 grainin ruutimäärällä.
Tarkkuuden testaamiseksi otin rinnalle Dillonin puomivaa`an, joka on osoittautunut jälleenlataustouhuissani luotettavaksi vaa`aksi. Tarkastin puomivaa`alla 50 gr, 20 gr ja 45,5 grainin ruutiannokset. Puomivaaka antoi saman tuloksen painoissa 50 ja 20 grainia. 45,5 grainin kohdalla puomivaaka näytti ruutimäärän olevan hivenen painavampi. Luotettavaa digivaakaa minulla ei ollut mittaustarkkuuden vertailua varten.
Lyman Gen6 ja Dillon Precision.
Luodinnopeusmittarin hallintaohjelmiston grafiikkakäyrien tasaisuudesta pystyy myös päättelemään ruutiannostelijan tarkkuuden. Mikäli grafiikkanäytön nopeuspylväät ovat tasamittaiset on latauksien ruutimäärät pysyneet oikeina. Muitakin muuttujia toki on, mutta esimerkiksi vertailemalla aiempien puomivaa`alla ladattujen patruunoiden graafiikkakäyriä saa jonkinlaisen kuvan latausten tasalaatuisuudesta.
Alla luodinnopeusmittarin nopeudet graafisina pylväinä. Kaikissa taulukoissa kolme samalla ruutimäärällä ruuditettua patruunaa aloituspanoksesta maksimiin. Jokaisessa taulukossa on yhteensä viisi kolmen laukauksen testilatausta. Mittausetäisyys on kolme metriä. Mittaukset on suoritettu samoissa mittausolosuhteissa.
Ylempi taulukko on Lyman Gen6:lla punnittuja .338 Win.Mag. (Barnes ttsx 225 gr) patruunoita Vihtavuoren N160-ruudilla. Keskimmäinen taulukko on Dillonin puomivaa`alla punnittuja .222 Rem. (Barnes tsx 45gr) patruunoita. Alimman taulukon .222 V-Max-patruunat on punnittu Lyman Gen6:lla, josta puuttuu aloituspanossarjan kolmas lähtönopeus ja seuraavan testisarjan ensimmäisen ammutun patruunan lähtönopeus. .222 kaliipereissa ruutina Vihtavuori N120.
Dillonin puomivaa`alla ruuditetut .222 Rem Barnes-patruunoiden lähtönopeudet.
Lyman Gen6:lla ruuditetut .222 Rem V-Max-patruunoiden lähtönopeudet
Alla kuva Lymanilla ruuditetuista .338 WinMagin (Barnes ttsx 225gr) kasoista ja .222 Rem (V-Max 55gr) kasoista. Ampumaetäisyys 100 metriä. Kasojen koot 16-24 mm välillä.
.338 WinMag. Barnes ttsx 225gr. Lyman Gen6
.222 Rem. V-Max 55gr Lyman Gen6
Dillonin puomivaa`alla näyttäisi saavan tasalaatuisempia latauksia. Lyman Gen6:lla ruudittaminen on kuitenkin mukavampaa, nopeampaa ja tulos on riittävän tarkkaa, eivätkä erot ole kovinkaan suuria.
Jos hakemalla hakee miinuksia, niin annostelijan puhdistaminen vie jonkin verran aikaa ainakin alkuvaiheessa ja puhdistamisen yhteydessä tuppaa ruudinjyviä kulkeutuvan sinne sun tänne pitkin latauspöytää aiheuttaen ylimääräistä siivoamista.
Erityistä tarkkuutta vaativat lataukset tulen edelleen tekemään jatkossakin puomivaa`alla. Omassa käytössäni Lyman Gen6 on kuitenkin hyvä ostos, jolle tulee varmasti käyttöä. Lyman Gen6 olisi pitänyt ostaa jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ostin esittelyn tuotteen Armoria-liikkeestä hintaan 299€.
TIIVISTETTYNÄ
- nopeus 2 grainia sekunnissa
- tarkkuus 0,1 grainia
- toimii verkkovirralla (mukana kolme erilaista pistokepäätä)
- häiriösuojattu mm. matkapuhelimia vastaan
- helppolukuinen kosketusnäyttö
- pieni kooltaan (vie vähän pöytätilaa)
- toimii kaikilla savuttomilla ruudeilla
Tänä päivänä edelleen käytössä olevien rihlattujen metsästysaseiden patruunoiden kehitys alkoi vuonna 1857, jolloin Smith & Wesson julkisti kaliiperin .22 Short. Vuonna 1887 J. Stevens Arms & Tool Combany julkisti .22 shortista muunnellun kaliiperin .22 Long Riflen. Kyseiset patruunat ovat reunasytytteisiä ja ne perustuvat ranskalaiseen Flobert-patruunaan.
Messinkihylsyiset keskisytytyspatruunat kehittyivät lähes samaan tahtiin reunasytytyspatruunoiden kanssa. Keskisytytteisilläpatruunoilla ei ole kuitenkaan yhtä pitkää käyttöhistoriaa kuin reunasytytteisellä .22-kaliiperilla.
1800- ja 1900- luvun taitteessa kehitetyistä patruunoista on jo joitain patruunoita kadonnut markkinoilta tai patruunaa valmistetaan enää muutaman patruunavalmistajan toimesta. Monet vanhoista suurriistapatruunoista on kuitenkin edelleen käytössä.
Nyt esittelyssä olevan 9,3x57 kaliiperin suosio alkaa hiipua ja sitä kutsutaan kuolevaksi kaliiperiksi. Kyseiseen kaliiperiin ei enää valmisteta tehdasvalmisteisia sarjatuotantoaseita. Kaliiperi 9,3x57 on kehitetty suurriistan metsästykseen 1900- luvun alkupuolella.
Patruunan kehittäjästä ei ole tarkempaa tietoa. 1900- luvun alusta alkaen Mauserin asetehdas on kuitenkin valmistanut kivääreitään kyseiseen kaliiperiin Oberndorfin tehtaalla Saksassa. Myöhemmin 1920- luvulta alkaen kivääreitä ko. kaliiperiin on valmistanut muun muassa Husqvarna Ruotsissa ja FN-tehdas Belgiassa. FN-tehtaan valmistamia m/98 lukkokehyksiä on käyttänyt kivääreissään ruotsalainen Husqvarna ja kotimainen Sako. Lisäksi yksittäiset asesepät Euroopassa ovat valmistaneet kivääreitä kyseisessä kaliiperissa.
Ruotsissa 9,3x57 kaliiperia kutsutaan kaarevan lentoradan takia perunanheittäjäksi (potatiskastaren). Pohjoismaissa sorkkariistajahdit tapahtuvat pääsääntöisesti ajojahtina peitteisessä maastossa ja riistalaukaukset tapahtuvat lyhyiltä etäisyyksiltä, joten patruunan ulkoballistiikan ei tarvitse välttämättä olla lentoradaltaan kovinkaan suora.
PATRUUNOIDEN LATAAMINEN
Tällä hetkellä 9,3x57 patruunan ainoana valmistajana on ruotsalainen Norma. Aiemmin patruunaa on tehnyt myös saksalainen RWS ja suomalainen Sako. Latauskomponentteja, hylsyjä ja luoteja löytyy Normalta. Muita 9,3 mm metsästysluotien valmistajia on mm. Lapua, Woodleight, Fox, Sako, Barnes, Hornady, Nosler, RWS, Swift, Speer ja Sellier & Bellot. Luotitarjontaa on siis yllin kyllin. Latausholkkeja patruunoiden jälleenlataajille valmistaa ainakin Hornady.
9,3x57 C.I.P-mitat
Patruunan mittoja löytyy itselataajalle täältä. Patruuna perustuu kaulasta avarrettuun 8x57 Mauser-hylsyyn. Patruuna on myös läheinen kaliipereille 9x57 Mauser ja 9,5x57 Mannlicher. Patruunan lähtönopeudet ovat 700 m/s molemmin puolin ja luodin lentorata on varsin kaareva. Parhaiten 9,3x57 patruunaan soveltuu kevyemmästä päästä valitut luodit.
Kupariluodit tarvitsevat riittävän nopean lähtönopeuden, jotta luoti toimisi valmistajan suunnitelmien mukaisesti. Barnes on suunnitellut 9,3 mm luodit käytettäväksi 9,3x62 ja 9,3x74R patruunoille, jonka takia Barnesin tai jonkin muun valmistajan kupariluoteja ladattaessa olisi hyvä ennen metsästyskäyttöä testata luodin maaliballistiikka esimerkiksi märkään lehtinippuun.
16,2 gramman 9,3 mm luodit (vasen lyijy ja oikea kupari)
Kupariluotien lataamisessa vanhoilla aseilla ammuttavaksi tulee huomioida kupariluotien pituuserot verrattuna saman painoisiin lyijyluoteihin. Latauskokeiluja ammuttaessa mahdolliset paine-erot tulee tiedostaa ja kuten aina, koelatauksia ammuttaessa tulee tarkkailla mahdollisia painemerkkejä.
9,3x57 kaliiperin kivääreitä on pääasiassa kahta mallia metsästäjien käytössä, Mauser 98 ja Mauser 96. Näistä jälkimmäisen lukkoaktio on heikompi verrattuna Mauser 98:aan. Molemmilla lukkoaktioilla valmistettuja kivääreitä on tehty metsästyskäyttöön mm. ruotsalaisen Husqvarnan toimesta.
Husqvarnan m/98 (vas) ja m/96
Varmemmin 9,3x57 kaliiperissa avautuvat lyijyluodit. Hirvelle hyviä lyijyluoteja ovat mm. Woodleight (16,2g) ja Norma Oryx (15g). Normalta löytyy esimerkiksi pienemmälle sorkkariistalle Vulkan-luotia 15 gramman painoluokassa. Myös 9,3 RWS-luoteja on laaja valikoima erikokoiselle sorkkariistalle.
Norma lataa metsästäjille 9,3x57 kaliiperin patruunoita suurriistalle vain 15 gramman Oryx-luodilla, jonka lähtönopeudeksi tehdas ilmoittaa 720 m/s. Ampumaharjoitteluun Norma lataa 15 gramman kokovaippaista Jaktmatch-patruunaa.
Kaliiperiin 9,3x57 löytyy latausreseptejä Norman nettisivuilta ja Norman latausopaskirjasta. Norman latausoppaista ei kuitenkaan ole Suomessa lataajalle hyötyä, koska Suomen Norman maahantuoja ei tuo tällä hetkellä maahan ruuteja. Kyseisiä ruuteja tarvitsevan on siis tehtävä ostosreissu Ruotsiin.
Tein kuitenkin muutaman koelataussarjan Vihtavuoren ruudeilla. Latauskomponentteina käytin Norman hylsyjä ja 15 gramman Oryx-luotia. Ajoaineena käytin Vihtavuoren N135 ruutia ja ruutipanoksen sytytykseen CCI200 nallia. Latauspituus (COL) 74,50 mm.
Lapuan 16,2 gramman Naturalis kupariluodille valitsin ajoaineeksi Vihtavuoren N140 ruutia ja ruutipanoksen sytytykseen Federalin 215 magnum kiväärinallin. Latauspituus 78,85 mm.
Lapuan ja Foxin lyijyvapaat 9,3 mm luodit
Kolmanneksi latasin Fox Bulletin Classic Hunter lyijyvapaata luotia painoluokassa 14,3 g. Foxin luoti on valmistettu kuparin ja sinkin sekoituksesta. Foxin luodeissa käytin ajoaineena Vihtavuoren N135 ruutia ja CCI200 nallia. Latauspituus 80,00 mm.
RADALLA
Testiaseena käytin Husqvarna (m/98) m.146 kivääriäni (kiväärin tarkemmat tiedot löytyvät toukokuun Husqvarna m.146 jutusta). Kivääri oli tuettu edestä ja takaa Protektor Modelin ampumatuilla. Ampumaetäisyys oli 100 metriä. Koeammunnat suoritin kiväärin avotähtäimillä. Latauskoesarjoja ammuin yhteensä viisi kaikilla koeammuttavilla luodeilla. Jokaisessa koesarjassa ammuin kolme laukausta omaan pienoiskiväärille tarkoitettuun maalitauluun.
Lähtönopeudet mittasin kolmen metrin päästä piipun suusta ProChrono Digital-luodinnopeusmittarilla. Luodinnopeusmittarin kytkin tietokoneen usb-porttiin datatiedon siirtämistä varten. Mitatut tulokset välitin tietokoneelle, tietokoneen omaan ohjelmointivalikkoon, sekä exel-taulukkoon myöhemmin tulostettavaksi.
Tulokset saa siirrettyä myöhemmin mittarista kotikoneelle, mutta radalla saan nopeusnäytöt suurempana tietokoneen näyttöruudulle ja samalla saan verrattua paikan päällä latauksien grafiikkatiedostoja. Ammunnan aikana kirjoitan tulokset muistiin myös ampumarata/latausvihkoon.
Ensimmäisenä ammuin Norman Oryx-luotien koelataussarjat. Parhaimman kolmen laukauksen kasan (75 mm) sain 683 m/s keskiarvonopeudella. Lähtönopeus on mielestäni kuitenkin liian alhainen kevyelle 9,3 mm luodille. Seuraavaksi täytyy ladata kyseistä luotia Norman ruudilla tai sitten lisätä N135:n ruutimäärää koelatauksissa.
Toisena ammuin koelataussarjat Lapuan Naturaliksella. Odotin jonkinlaisia painemerkkejä koesarjassa, mutta painemerkkejä ei ilmaantunut sarjojen aikana. Kasojen keskiarvo oli 75 mm. Viimeisen kolmen laukauksen mitattu keskinopeus oli 712 m/s ja energian keskiarvo 4112 J. 51,0 grainin maksimilataus oli jo puristuslataus.
9,3x57 16,2 g Lapua Naturalis, amet 100m.
Kolmantena ammuin lataustestien kevyimpiä 14,3 gramman Fox Classic-luoteja. Foxin luodeilla sain eniten lähtönopeutta ja kolmen laukauksen parhaimman kasan kooksi 65 mm. Painemerkkejä ei ilmaantunut koelatausten aikana.
LOPUKSI
9,3x57 suurriistapatruuna on miedon rekyylin johdosta miellyttävä ampua kevyemmälläkin kiväärillä. Lataustestejä tehdessä eri latauskomponenteilla havaitsin kaliiperissa olevan potentiaalia varsin mukavasti omiin jahtikuvioihini. Kaliiperin lentorata on kevyemmillä luodeilla riittävä 150 metriin asti ja harvemmin tulee pidemmälle ammuttua. Pidemmille ampumaholleille valitsen paremmin soveltuvan kivääri- ja patruunayhdistelmän.
Iskuenergiaa patruunasta löytyy enemmän kuin esimerkiksi perinteisestä 308 metsästyspatruunasta. 9,3 luoti jaksaa varmasti tunkeutua hirven sisälle läpi isojen luiden kohti eläimen tärkeitä sisäelimiä. Kuparinen massiiviluoti toimii myös pienemmällekin sorkkariistalle. Luoti ei välttämättä ehdi pienemmässä hirvieläimessä avautua suunnitellusti, mutta luodin massiivisen rakenteen johdosta hyvin tähdätty laukaus aiheuttaa eläimelle kuitenkin nopean ja varman kuoleman.
Rautatähtäimillä ammuttaessa pienoiskivääritaulut osoittautuivat allekirjoittaneelle liian pieniksi maaleiksi. Jonkinlaisen selvyyden sain kuitenkin eri koelatauksien paremmuudesta. Samalla huomasi iän tuomat haasteet avotähtäimillä ammuttaessa pieneen maaliin.
Ampuminen avotähtäimillä varustetulla vanhalla kiväärillä oli kuitenkin hauskaa ja aika vierähti mukavasti ampumaradalla. Nyt esittelyssä olevalle kaliiperille on varmasti edelleen paikkansa Pohjolan jahtimailla. Metsästysluotien kehittyminen kevyempään suuntaan avaa myös uusia mahdollisuuksia 9,3x57 kaliiperille. Eri latausten testaaminen ja positiivinen kokemus patruunan käyttäytymisestä saattaa laittaa kiväärini rakennusprojektisuunnitelmat uusiksi.
Lataustaulukko suuremmaksi kuvaa klikkaamalla.
KIRJOITTAJA EI VASTAA ANNETTUJEN LATAUSARVOJEN TODELLISUUDESTA. LATAUSARVOJEN KÄYTTÖ OMALLA VASTUULLA.
Teksti ja kuvat; P.O.
Videot; Norma ja P.O.
Käytetyt lähteet; Cartridges Of The World 14th Edition kirja, Norman kotisivut, C.I.P. kotisivut
Mauserin veljekset Paul ja Wilhelm syntyivät Saksassa 1830- luvulla. Wilhelm oli veljeään neljä vuotta vanhempi. Veljesten isä Franz Andreas Mauser oli sotilas ja sotilasuran jälkeen aseseppä. Franz Andreas Mauserilla oli yhteensä 13 lasta, joista isänsä jalanjälkiä lähtivät kulkemaan veljekset Franz, Paul ja Wilhelm. Myös muut sisarukset toimivat aseiden valmistuksen parissa, mutta ensin mainitut olivat tunnetuimpia. Franz muutti Yhdysvaltoihin Remington & Sons yrityksen palvelukseen. Paul ja Wilhelm työskentelivät Euroopassa. Paul ja Wilhelmin läpimurto tapahtui Mauser Model 71 sotilaskiväärin myötä ja veljesten yritystoiminta laajeni. Wilhelm Mauser kuoli jo vuonna 1882 48- vuotiaana, eikä ehtinyt nähdä veljensä kanssa kehittämiensä kivääreiden menestyneintä mallia.
Paul & Wilhelm Mauser
Uusi paranneltu sotilaskiväärimalli Mauser 98 hyväksyttiin Saksassa 5 päivänä huhtikuuta 1898. Kivääri saavutti suosion ympäri maailman ja tehtaan tilauskirjat täyttyivät. Mauserin veljesten tehtaiden tilat eivät riittäneet kaikkien kivääreiden tuotantoon. Kivääreitä valmistettiin lisenssillä ympäri maailman. Myös laitonta kopiointia tapahtui. Yhdysvallat kopioi ilman lupaa Mauserin teknisiä ratkaisuja omaan Springfield-sotilaskivääriinsä. Ensimmäinen maailmansota keskeytti tehtaan oikeustoimet Springfieldin valmistajia vastaan.
FN:n tehtaan tuotantoa Mauser 98 lukkolaitteiden osalta.
Belgialla on pitkä aseteollisuushistoria alkaen 1300- luvulta, jolloin historian kirjojen mukaan Liegessä valmistettiin ensimmäisiä sotatarvikkeita. Yhtenä Mauser-kivääreiden lisenssivalmistajana toimi Belgian Liegessä Fabrique Nationale d´Armes de Guerre (FN) tehdas. Tehdas oli perustettu 3.7.1889 ja samana vuonna tehdas sai ensimmäisen 150 000 Mauser 98 kivääreiden tilauksen Belgian hallitukselta. FN-tehtaalla valmistettiin myös muita Mauser-malleja eri valtioiden tilaamina. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtaalla jatkui sotatarvikkeiden, autojen, moottoripyörien, metsästysaseiden ja patruunoiden valmistus.
Ruotsin asetehtaan Husqvarna Vapenfabriks Ab:n historia alkoi Huskvarnassa vuonna 1620. Olen jo aiemmin kirjoittanut aika kattavasti tehtaan historiasta täällä. Mauser 98 lukonkehykseen (aktioon) perustuvien metsästyskivääreiden valmistus alkoi Husqvarnan tehtaalla 1930- luvulla. Lukonkehykset tulivat tuolloin FN- tehtaalta. FN-tehtaan valmistamaa m/98 lukonkehystä tehtiin malliin 146 kaliiperissa 9,3x57 vuosina 1937-1941.
Nyt esittelyssä olevan Husqvarnan malli 146 kiväärin löysin Ylivieskan Urheilun ja Lelun nettisivuilta. Pyysin sähköpostitse lisätietoja kivääristä ja muutaman valokuvan. Myyjän kertoman mukaan ase oli tullut liikkeeseen perikunnalta. Kivääri oli ollut aktiivisella aseharrastajalla, joka oli tehnyt työuransa Sievin kenkätehtaalla. Kivääri näytti kuvien perusteella käyttämättömältä. Myyjä epäili, ettei aseella oltu ammuttu juuri ollenkaan. Päätin tehdä kivääristä kaupat. Muutaman päivän kuluttua kaupoista hain kiväärin Matkahuollosta.
Husqvarna m.146 klikkaa kuva suuremmaksi
LUKKOLAITE
Mauser on käyttänyt kahta eri lukonkehyskokoa kivääreissään, suurempaa kehystä ja pienempää. Englannin kielessä lukonkehyskoosta puhuttaessa käytetään sanoja, large ring ja small ring. Nyt esittelyssä oleva Husqvarnan 146 kivääri on suuremmalla kehyskoolla. Husqvarna käytti kahta FN-lukkolaitetta kivääreissään: vanhempaa ja uudempaa. Tässä kiväärissä on vanhempi lukkolaite.
Husqvarna m.146 M98 large ring 9,3x57
Lukonkehyksen etuosa on työntömitalla mitattuna halkaisijaltaan 35,90 mm. Lukonkehyksen pituus on mittanauhalla mitattuna noin 220 mm. Lukonkehyksen patruunaukko on 34,24 mm pitkä aukon etuosasta patruunasiteen syöttöaukkoon mitattuna.
Lukonkehyksen vasemmalta puolelta löytyy lukonpidätin, sekä peukaloaukko helpottamaan patruunoiden syöttämistä makasiiniin patruunasiteen avulla. Vasemmalta puolelta löytyy myös Belgian tarkastusleimat.
Lukonkehyksen alapuolelta löytyy laukaisulaite ja aseen valmistusnumero, jonka perusteella ase on valmistettu vuosien 1938 ja 1939 välillä. Valmistusnumeron vieressä on kehyksen rekyylinvastin. Lukonkehys (kokonaisuutena lukkolaite) kiinnittyy tukkiin kahdella läpiruuvilla.
Lukko on pituudeltaan 196 mm. Lukkorungon pituus on 160 mm ja ja se on 17,80 mm halkaisijaltaan. Lukossa on kolme sulkuolkaa, joista kaksi sijaitsee lukon etuosassa ja yksi takana. Lukkorungosta löytyy kaksi kaasureikää mahdollisen patruunan nallirikosta johtuvien palokaasujen ohjaamiseksi poispäin ampujasta. Lukkorungon sivulla on 108 mm pitkä sivulevy, jonka pääty toimii hylsyn ulosvetokyntenä.
Husqvarna m.146 M98 lukko.
Lukon siipivarmistin on kolmiasentoinen ja se sijaitsee lukon takana. Kun varmistimen siipi käännetään vasemmalle on ase varmistamaton. Kun siipi käännetään keskelle yläasentoon on ase varmistettuna, mutta lukon saa avattua ja suljettua. Kun varmistimen siipi käännetään oikealle on lukko lukittu ja ase on varmistettu.
Iskuri osineen ja lukkorunko
Lukko puretaan siten, että lukko viritetään, siipivarmistin siirretään keskiasentoon ja vedetään lukko pois lukonkehyksestä. Painetaan lukon kammen vieressä olevaa peräkappaleen nastaa ja pyöritetään peräkappale irti lukkorungosta. Alla video lukon varmistimesta ja lukon purkamisesta kahteen osaan.
Kiväärin laukaisulaite on hyvin yksinkertainen vailla laukaisuvastuksen säätömahdollisuutta. Laukaisussa on selkeä etuveto laukaisukynnykseen. Laukaisuvastus on noin 1,5 kg. Laukaisulaite on kiinni lukonkehyksessä yhdellä läpitapilla.
Kiinteä patruunamakasiini.
Kiväärissä on viiden patruunan kiinteä jousikuormitteinen patruunamakasiini. Makasiinin pohja on avattavissa ainoastaan työkalua käyttäen. Makasiinin pohjan saa irti liipasinkaaren edessä olevassa kolossa olevaa nastaa painamalla ja samanaikaisesti makasiinin pohjaa taaksepäin työntämällä.
PIIPPU
Kiväärin mustattu piippu on kierteellä kiinni lukonkehyksessä. Piippu on näkyvältä osaaltaan kehyksen reunaan asti mittanauhalla mitattuna 600 mm pitkä. Iskupohjaan asti mitattuna 619 mm pitkä. Piipussa on kuusi oikealle kiertyvää rihlaa. Rihlannousu on 14 tuumaa.
Piipun vasemmalta puolelta kehyksen vierestä löytyy aseen valmistusnumero. Piippuun on juottamalla kiinnitetty kiväärin mekaaniset avotähtäimet, sekä hihnalenkin piippurengas. Etutähtäimen pallojyvä on suojattu ja asennettu kiinteästi vailla säätömahdollisuutta. Takatatähtäintä voi siirtää sivusuunnassa iskemällä tähtäintä varovasti haluttuun suuntaan. Takatähtäimen hahlo on kiinnitetty alustan jyrsittyyn uraan.
TUKKI
Kiväärin tukki on pähkinäpuuta ja tukkimateriaali on Ranskasta. Tukki on valmistettu käsityönä alusta loppuun Husqvarnan tehtaalla.
Husqvarna m.146 9,3x57 tukki
Tukki on siro ja kevyt. Tukin vetopituus on 375 mm. Tukki on selvästi suunniteltu sen ajan mukaisesti, eli avotähtäinkäyttöä varten. Avotähtäimien käytön takia perän pudotus on jyrkkä verrattuna nykyaikaisiin metsästyskivääreihin. Tukin kapea etuosa on varustettu schnapel-kärjellä.
Tukin schnapel-kärki
Tukin pistoolikahvan otepinnat on karhennettu. Tukin etuosassa ei ole karhennuksia. Tukin pistoolikahvan päätypalana on musta bakeliittipala.
Pistoolikahvan karhennukset.
Perälevy on samaa mustaa bakeliittia, johon on painettu Husqvarna tehtaan logo ja poikittainen karhennus. Perälevy on kiinni tukissa kahdella talttaruuvilla.
Perälevy tehtaan logolla.
Tukin takaosaan on kiinnitetty hihnalenkki. Toinen hihnalenkki oli kiväärin piipussa, ei tukissa. Tukki on pedattu ja käsitelty Danish Oililla, sekä lopuksi vahattu Promaakarin tukkivahalla.
LOPUKSI
Radalla kiväärillä ammuttaessa on kivääri syöttänyt ja poistanut ammutut 9,3x57 patruunat häiriöttä. Kiväärillä tulee 100 metrin matkalla tähdätä kohteen alle. Muuten osumat ovat 15-16 gramman luodeilla ylävoittoisia. 9,3x57 patruunoita ammuttaessa on rekyyli suhteellisen mieto. Kiväärin kaliiperista, luodeista ja latausresepteistä lisää kesän aikana. Alla lyhyt video hirviradalla harjoittelusta.
Kun verrataan Mauser 98 sotilaskiväärin lukonkehystä tämän päivän Mauser 98 tyyppisiin metsästyskivääreihin, niin huomaa ainakin, että metsästyskivääreiden lukonkehyksistä puuttuu sotilaskivääristä tuttu patruunasiteen syöttöaukko ja lukonkehyksen vasemmalla puolella sijaitseva peukaloaukko. Lukkolaitteesta puhuttaessa on toki paljon muitakin muutoksia. Siipivarmistin on nykyaseissa siirretty kiväärin lukonkehyksen sivulle pois tähtäinkiikarin tieltä ja helpommin käytettäväksi.
Mauser 98 sotilaskiväärin lukkolaite on aikojen saatossa todettu kestävyydeltään vahvaksi ja kontrolloidun patruunan syötön takia luotettavaksi. Mauser 98 sotilaskivääreiden lukkolaitteita käytetään usein custom-aseiden rakennusaihioina. Kiväärit on monesti suunniteltu vaarallisen suurriistan metsästykseen. Tämä kivääri tulee mukaan sorkkariistajahtiin, jossa ampumaetäisyydet ovat lyhyitä.
Kivääriä en ryhdy kustomoimaan, vaan aion pitää kiväärin alkuperäisessä asussaan. Omistan kuitenkin toisen Husqvarna m.146 kiväärin, joka on jälkeenpäin muutettu 9,3x62 kaliiperiin. Kyseisen kiväärin osalta aloitan jossain vaiheessa rakennusprojektin ja tarkoitus olisi tehdä projektista oma juttuaihe.
Vanhoissa metsästyskivääreissä on omanlaista hohtoa ja ne miellyttävät enemmän silmääni, kuin monet nykyaikaiset "steriilit" sarjatuotantoaseet. Aseiden esteettisyys tai sen puute on toki enemmänkin mielipideasia ja mielipiteitä on yhtä monta kuin alan harrastajia. Vanhan avotähtäimillä varustetun kiväärin rajoitteet tulee kuitenkin hyväksyä ja mukauttaa metsästys siten, että kiväärin puutteet on huomioitu. Metsästyspäivä perinneaseella on mukavaa vaihtelua normaalin jahtiin.
Teksti; P.O.
Kuvat; P.O. ja Rheinmetall Defence (Waffenmuseum Oberndorf )
Videot; P.O.
Käytetyt lähteet; Mauser Bolt Rifles third edition(Ludwig Olson) kirja, ARS MECHANICA The Ultimate FN book kirja, Husqvarna Jaktvapen 1870-1977 kirja ja C.I.P.
Yleensä olen kunnostanut perusteellisemmin vanhempia haulikoita. Tällä kertaa kunnostan neljä vuotta vanhan haulikon. Otsikko voisi olla myös haulikon tuunaaminen. Aiemmassa haulikkoesittelyssä toin esille muutamia havaitsemiani vikoja.
Havaitsemani viat pyrin korjaamaan uudella tukin öljypinnalla ja metalliosien pesulla ja öljyämisellä. Haulikon tehtaalla tehdyn lakkapinnan valumat aiheuttivat hankaumia haulikon piippuparin metalliosiin. Päätin poistaa haulikon lakkapinnan ja korvata puhdistetun pinnan Danish Oililla.
Ensimmäiseksi haulikon puuosat tulee irrottaa metalliosista. Kyseinen toimenpide kannattaa tehdä huolella ja oikeilla työvälineillä. Haulikon runko tulee tukea huolellisesti esimerkiksi ruuvipenkissä. Ruuvipenkkiin tulee laittaa ylimääräiset pehmeät leuat, jotka eivät vahingoita aseen lukkokehystä, mutta pitävät kuitenkin aseen tiukasti paikoillaan. Haulikon perän alle kannattaa laittaa myös jotain tukevaa, ettei perä luiskahda ruuveja irrottaessa. Tällä kertaa ruuvipenkkiä ei tarvinnut kiinnittää alustaansa.
Haulikon tukin irrottaminen
Irrotettaviin ruuveihin voi lisätä ennen irroittamista öljyä ja antaa öljyn vaikuttaa hetken aikaa. Ruuvien irrottamisessa tulee käyttää oikeanlaisia ruuvimeisselin talttapäitä. Mielellään tähän tarkoitukseen suunniteltuja asesepän työvälineitä. Ruuveja avatessa voi käyttää omaa painoa apuna ja varmistua siitä, ettei meisselin pää lipsu ruuvin kannassa ja riko ruuvien uraa.
Vanhoissa haulikoissa on erilaisia tukin kiinnitysratkaisuja. Monessa haulikossa on myös haulikon piippujen avausvivun alla yksi ruuvi. Helpoimmalla pääsee, jos haulikon kehys on vain yhden läpipultin varassa kiinni. Tuolloin ei tarvitse irrottaa muuta kuin perälevyn ruuvit, jonka jälkeen pääsee käsiksi kiinnityspulttiin.
Puu- ja metalliosat irrotettuna.
Metalliosien irrottamisen jälkeen poistin haulikon puuosista vanhan lakkapinnan NitroMorsilla. Aineen levitin puupinnalle puhtaalla maalipensselillä ja annoin vaikuttaa noin 15 minuuttia. Kuplivan vanhan lakkapinnan kaavin pois muovilastalla ja juuresharjalla. Puuosien karhennukset puhdistin juures- ja hammasharjalla. Kaapimisen jälkeen pesu vedellä ja pinnan tarkastus. Uusin käsittelyn niin monta kertaa, ettei vanhaa lakkaa enää näkynyt puun pinnalla.
Aineet ja välineet vanhan lakkapinnan poistamiseen.
Vanhan lakkapinnan poistamisen jälkeen suojasin maalarinteipillä etu- ja takatukin karhennukset. Kyseessä oli tällä kertaa sen verran uusi haulikko, ettei puuosien pinnassa ollut kolhuja havaittavissa. Pelkkä kevyt hionta kahdella eri hienojakoisella hiomapaperin raekoolla riitti tähän tukkiin.
PUUOSIEN KOHTIA, JOTKA OVAT YHTEYDESSÄ METALLIIN EI SAA HIOA! (metalli- ja puuosien sovitukset menevät pilalle)
Hionnassa kannattaa käyttää hiontatyynyä, jotta hiontajälki on mahdollisimman tasaista. Alla mielestäni hyvä Midway Usan video, jossa Larry Potterfield näyttää esimerkin puuosien hiomisesta.
Hionnan jälkeen aloitin öljyämisen. Puun pinta imi öljyä alkuvaiheessa hyvinkin hanakasti ja puun pinta kuivui nopeasti. Päivien ja öljyämisen edetessä myös kuivuminen hidastui. Danish Oil on mielestäni helppokäyttöinen öljy ja antaa paremmin anteeksi mahdolliset virheet verrattuna esimerkiksi Tru-Oiliin. Ohessa linkki aiempaan juttuuni aseen puuosien öljyämisestä.
Tukin öljyäminen Danish Oililla.
Puutukkien öljyämiseen ja öljyn levittämiseen on monenlaisia tapoja. Kokeilin tällä kertaa kankaalla levittämisen lisäksi öljyn levittämistä teräsvillalla hiomalla, sekä öljyä reilusti käsin levittämällä. Havaitsin kuitenkin, että myös Danish Oilia käytettäessä kannattaa pysyä öljyn käytössä kohtuudessa.
Öljyn kuivuttua, ennen uuden öljypinnan levittämistä, tulee tukin pinnalle nousseet karheat kohdat hioa 000- tai 0000-teräsvillalla. Teräsvillalla hiomisen jälkeen hiontapölyt kannattaa poistaa esimerkiksi imurilla, johon on kiinnitetty harjasuuosa. Tukin otepintojen karhennukset voi puhdistaa myös puhtaalla pehmeällä harjalla.
Hionta- ja hiontapölynpoistovälineet.
Samalla kun haulikon puuosat saivat uuden öljypinnan, liuotin metalliosia lamppuöljyssä. Metalliosia voi liuottaa myös esimerkiksi dieselöljyssä, mutta tähän hätään löysin kellaristani vain lamppuöljyä. Liuottamisen jälkeen tein vielä pesun haulikon metalliosille ultraäänipesurissa. Lukkokehys ei mahtunut Lidlin reilun 20 euron hintaiseen pesuriin kokonaan, mutta pesujen välissä käänsin lukkokehyksen pesemättömän puolen vuorostaan pesukaukaloon.
Metalliosien pesu ultraäänipesurissa
Metalliosien liuottamisella ja pesulla toivon oikean puoleisen iskuripiikin toiminnan palautuvan normaaliksi. Samalla saan liuottamisen ja pesun jälkeen öljyttyä lukkokehyksen sisäosat laadukkaalla aseöljyllä.
Metalliosien kuivattelua ja öljyäminen pesun jälkeen.
Puuosien öljyämisen jälkeen levitin tukin pinnalle Napierin öljytukin kiillotusainetta ja annoin tukin kuivahtaa reilun vuorokauden. Kuivumisen jälkeen vahasin puupinnat nestemäisellä Birchwood Caseyn vahalla. Samalla vahalla vahasin päältä päin myös haulikon puhdistetut metalliosat. Tukin perälevyn vahasin AutoGlymin Bumbercare-vahalla, joka on tarkoitettu autojen puskurien ja mustien muoviosien hoitamiseen.
Tukin vahaaminen Promaakarin tukkivahalla
Tukille annoin kuitenkin lopullisen vahapinnan Promaakarin tukkivahalla. Promaakarin tukkivaha on kiinteämpää ja hivenen työläämpää käyttää verrattuna Birchwoodin Caseyn vahaan, mutta vahan levittämisen vaiva palkitsee käyttäjän kestävämmällä ja kiiltävämmällä suojapinnalla. Promaakarin ohjeiden mukaan tukkivahaa kannattaa hivenen lämmittää ennen vahan levittämistä puupinnalle. Lämmitin purkissa olevaa tukkivahaa hiustenkuivaajalla. Vahan levittämisen jälkeen kiillotin tukin vahvalla puuvillakankaalla. Vahaus kannattaa toistaa seuraavana päivänä. Lopputulos on hieno.
Lopputulos
Tukin pinta vaaleni uuden öljypinnan myötä ja puun luonnollinen väri tuli paremmin esille. Tällä kertaa tukin öljyämisessä käytin Danish Oilia. Seuraavalla kerralla saatan käyttää eri tukkiöljyä ja työskentelytapaa. Öljyn levittäminen sienellä on vielä kokeilematta.
Etutukki öljyämisen ja vahauksen jälkeen.
Oikean puoleisen iskuripiikin toiminta parani liuottamisen ja pesun myötä. Nyt piiput saa helpommin auki, mutta Federalin ammuttu magnum-patruunan hylsy jarruttaa vielä hivenen piippuparin avaamista. Saattaa olla, että käytän haulikon iskuripiikin osalta vielä asesepällä hienosäädössä. Metalliosien öljyämisen ja vahaamisen jälkeen laitoin Tetra Gunin aserasvaa metallien kitkapintoihin. Huollettu ja uuden öljy- ja vahapinnan saanut haulikko on nyt valmiina alkavaan rata- ja jahtikauteen.
