Alunperin blogiaiheena piti olla Tikka T3X SS .300 Win.Mag, mutta tehtaalla tilaukseni katosi bittiavaruuteen. Aselupani voimassaoloaika aseen hankintaa varten alkoi mennä umpeen. Aloin jo hermostua, kun kivääriä ei tehtaalta kuulunut, enkä saanut vastausta kiväärin kohtalosta. Aseen tilauksestakin oli kulunut jo yli vuosi. Ennen aselupani umpeutumista Sako ilmoitti, että heillä olisi Tikan sijaan tehtaalla valmiina hyllyssä Sakon 85- mallit; Carbon light, Long Range ja Finnlight II kaliiperissa .300 Win.Mag. Päätös kivääristä piti tehdä suhteellisen nopeasti.
Koska kiväärin pääasiallinen käyttötarkoitus oli hirvieläinten vahtimismetsästys viljelmiltä, niin päätin pudottaa ensimmäisenä listalta kevyimmän Carbon- mallin. Jäljelle jäivät Long Range ja Finnlight II. Long Range oli ensin ykkösvaihtoehto, mutta asiaa miettiessäni metsästyksellisestä näkökulmasta, muuttui mielipide tämänkin kiväärin osalta. Metsästysseurani jahtitornien ja kyttäyskoppien ampumatason mitat käänsivät asian Finnlightin eduksi. Lisäksi kivääriä saattaisin käyttää myös hiipimismetsästyksessä peltojen laidoilla ampumalla tukikeppien päältä tai koiralla tapahtuvassa päiväjahdissa. Carbon oli mielikuvissani liian kevyt magnumkivääriksi vahtimismetsästykseen ja taas tarkkuuskiväärin ominaisuudet omaava Long Range, liian raskas ja suurikokoinen käyttötarkoitukseeni. Päädyin siis Finnlight II malliin, joka oli mielestäni kolmesta vaihtoehdosta paras metsästysharrastukseeni.
 |
| Sako 85 Finnlight II ja optiset apuvälineet vahtimismetsästyksessä. |
TEKNIIKKA
Sako 85-sarjaa saa kuudella eri kehyskoolla. Lukonkehysten koot on merkitty asekohtaisesti kiväärin lukonkehyksen vasemmalle puolelle. Finnlight 2- mallissa löytyy kolme eri lukonkehyskokoa, jotka ovat seuraavin mallimerkinnöin; S, M ja L. Kaliiperivalikoima alkaa 22-250 aina 7 mm Rem.Mag. kaliiperiin. Esittelyssä olevan kiväärin lukonkehys on L- kokoa.
 |
| Sako 85 Finnlight II .300 Win.Mag. |
Lukkolaitteen pituus on 232 mm ja leveys 34,12 mm. Lukkolaitteen patruuna-aukko on pituudeltaan 94 mm. Lukkolaitteen vasemmalla puolella sijaitsee lukonpidättimen vapautinpainike, aseen tyyppimerkintä ja aseen valmistusnumero. Lukkolaitteen alapuolella sijaitsee lippaan ohjaimet, lippaansalpa, rekyylivastimen ura ja laukaisulaite. Rekyylivastin asettuu lukkolaitteen ja tukin väliin etumaisella tukin ja lukkolaitteen kiinnitysruuvilla. Lukkolaitteen oikealla puolella on varmistin ja lukon kammen vapautinpainike. Lukkolaitteen päälle on koneistettu Sakon tutut lohenpyrstöurat kiikaritähtäimen jalustoja varten. Lukkolaite piippuineen ja kiväärin tukki kiinnitetään yhteen liipasinkaaren kahdella torx-ruuvilla.
 |
| Sako 85 Finnlight 2 lukko |
Lukon runko on peräkappaleen kanssa 230 mm pitkä ja 17.60 mm paksu. Lukossa on kolme sulkuolkaa. Lukkorunko on valmistettu yhdestä teräskappaleesta. Lukkorungon iskupohjan syvyys on reilut 3 mm. Iskupohjassa on sulkukappaleen hylsynvetimen kynsi (ulosvedin), iskurin reikä ja ohjainura. Lukko toimii mekaanisesti kontrolloitua syöttöä mukaillen. Kontrolloidulla patruunan syötöllä ehkäistään mahdolliset patruunoiden kaksoissyötöt. Patruunan tai ammutun hylsyn poistamisessa ampuja voi kädenliikkeellä säätää ammutun hylsyn poistonopeutta. Lukon avauskulma on 70 astetta.
Lukko puretaan aseen mukana toimitetulla muovisella työkalulla. Lukkorungosta puretaan huoltoa varten sidekappale kiertämällä sitä myötäpäivään, iskurijousen ohjain, iskujousi ja iskuri. Kun lukko on huollettu, kootaan lukko päinvastaisessa järjestyksessä.
Sako- ja Tikka-kivääreiden piiput valmistetaan Riihimäellä kylmätakomalla. Piippujen materiaalina käytetään nuorrutusterästä tai ruostumatonta terästä. Kaikki Sakon kiväärit koeammutaan tehtaalla, ennen kuin kivääri lähtee kuluttajalle. Tehdas antaa alle 1 MOA käyntilupauksen jokaiselle kiväärille käytettäessä Sakon patruunoita. Ase-lehden numerossa 4/2021 asetoimittaja J. Malinen kertoo Sako 100 vuotta artikkelissaan laajemmin Sakon kivääripiippujen ja lukkoaktioiden valmistusmenetelmistä.
 |
| Kiväärin uritettu piippu |
Esittelyssä olevan Sako 85 Finnlihgt 2 uritetun piipun pituus on 620 mm. Neljän oikealle kiertyvän rihlan nousu on 10 tuumaa. Ruostumaton teräspiippu lukkoaktioineen ja liipaisinkaari on Cerakote- pinnoitteella käsitelty. Piipussa ei ole kierteitä vaimentimelle tai suujarrulle. Vapaasti värähtelevä piippu on kierteellä kiinni lukonkehyksessä. Uritetun piipun etuina mainitaan yleisesti muun muassa seuraavaa; ase saadaan kevyemmäksi (vaikutus tasapainoon), piipun pinta-alan kasvaminen (nopeuttaa piipun jäähtymistä) ja piippu on jäykempi verrattuna samanpainoiseen urittamattomaan piippuun.
 |
| Sako 85 laukaisulaite |
Laukaisulaite kiinnittyy lukonkehykseen yhdellä kuusiokoloruuvilla kuten kaikissa muissakin 85- malleissa. Etuvedoton laukaisuvastus (laukaisupaine) on säädettävissä 1-2 kg (10-20N) välillä. Tehtaalla laukaisuvastus on säädetty 1,5 kg.
 |
| Varmistin ja lukon kammen vapautin vipu |
Varmistin on kaksiasentoinen. Taka-asennossa ase on varmistettu ja lukko on lukittuna. Etuasennossa varmistin on pois päältä ja ase on varmistamaton. Varmistamattoman aseen merkkinä on punainen täplä varmistimen takana. Varmistetun aseen lukon saa avattua varmistimen edessä olevaa lukonkammen vapautinta painamalla.
 |
| Sako- kiväärin risuvarmistettu lipas |
Metallisen irtolippaan patruunakapasiteetti on neljä patruunaa. Patruunat asettuvat lippaassa kahteen riviin. Lippaan vapautinsalpa on varustettu turvalukituksella (risuvarmennus). Lippaan vapautinsalpaa painettaessa täytyy yhtäaikaisesti painaa myös lippaan pohjasta, jotta lippaan saa irti kivääristä. Lipas voidaan täyttää patruunoilla ylhäältäpäin kahdella eri tavalla: aseen lukon ollessa auki ja lipas kiinni aseessa tai lipas irrotettuna aseesta.
TUKKI
Kiväärin RTM lasikuitutukin vetopituus on 35,5 cm. Valmistajan mukaan aseen tukki on valmistettu uudella RTM- menetelmällä erittäin kestävästä ja kevyestä lasikuidusta, hiilikuidulla vahvistettuna. Uusi materiaali on jäykempi, kevyempi ja parantaa rekyylin hallintaa, tehden isommista kaliipereista miellyttävämpiä ammuttavia, vaikka aseista on saatu entistä keveämpiä.
Kiväärin perässä on Sakon musta kuminen perälevy. Pistoolikahvassa ja tukin etuosassa on kumiset otepinnat taaten pitävämmän otteen esimerkiksi märissä olosuhteissa. Pistoolikahva muistuttaa hivenen Tikka T3X:n kahvaa. Kahvan päädyssä on muovinen Sakon oma logo. Tukista löytyy myös hihnapidikkeet pikakiinnitettäville hihnalenkeille. Hihnalenkit tulevat aseen mukana.
 |
| RTM- lasikuitutukki säädettävällä poskipakalla |
Lasikuitutukin poskipakan korkeus on säädettävissä ammunnan tai metsästyksen aikana painikkeella, joka sijaitsee tukin oikealla puolella poskipakan alapuolella. Säädettävä poskipakka parantaa ampumaergonomiaa. Tukin perän alapuoli on perinteisistä tukkimalleista poiketen varjolinjalla ja vähemmällä materiaalilla. Tukin alaosa on hivenen mallia taktinen, jonka johdosta perän saa mielestäni paremmin tuettua esimerkiksi ampumaradalla käytettäessä takimmaista tukipussia ampumatukena.
AMPUMARADALLA
Ennen ammuntaa olin jo kotona poistanut piipusta tehtaan koeammuntojen jäljiltä jääneet mahdolliset palo- ja vaippajäänteet piipusta. Ampumaradalla "sisään" ammuin piipun ennen koeammuntoja. Yksi laukaus tehdaspatruunalla, jonka jälkeen piipunpuhdistus. Puhdistuksen jälkeen jälleen yksi laukaus ja piipun puhdistus. Viimeisenä kolme laukausta ja uudelleen piipun puhdistaminen. Aikaa tähän toimintaan tietysti kuluu ja joidenkin harrastajien mielestä aivan turhaa, mutta minkäs sitä opituille tavoilleen enää tähän ikään päästyä muutakaan voi. Jotkut harrastajat tekevät uuden piipun sisäänampumisen vieläkin tarkemmin metodein ja puhdistusainein.
Koeammuin muutamia tehdaspatruunoita 100 metrin kivääriradalla, jonka jälkeen aloitin metsästyspatruunoiden lataamisen ja testaamisen. Tehdaspatruunoilla ammuttaessa Norman Jaktmatchilla kolmen laukausten kasojen koot oli 22-27 mm välillä. RWS:n patruunoilla sain viiden laukauksen keskiarvojen kasaksi noin 40 mm ampujan virheestä johtuen.
Itselataamalla kasojen koot luonnollisesti pienenivät. Testasin latauksia samalla 100 metrin ampumaradalla. Hornadyn 165 grainin GMX- kupariluotien kolmen laukauksen keskiarvoksi sain 29 mm ja lähtönopeutta noin 930 m/s. Barnesin 165 grainin TTSX- kupariluodeilla sain kolmen laukauksen kasaksi parhaimmillaan kuuden millimetrin kasaa reilun 905 m/s lähtönopeudella. Barnesin luodeilla kasojen koot vaihtelivat 6-29 mm välillä nopeuden noustessa. Kivääristä löytyi oikeilla komponenttivalinoilla erinomaista tarkkuutta ja lataustestit on vielä tätä kirjoittaessa kesken. Seuraavaksi pitäisi testata Sakon Blade- kupariluoteja.
JAHDISSA
Naaraspeura ruokaili puidulla viljapellolla ja aina silloin tällöin tarkkaili ympäristöä. Peura eteni laiduntaessa muutaman askeleen verran. Tuulen suunta kävi siten, että montaa metriä ei peuran tarvitse enää edetä, kunnes metsästäjän haju tunkeutuu eläimen sieraimiin. Olin katetussa, mutta muuten avonaisessa korkeassa jahtitornissa pellon laidalla. Odottelin parasta ampumapaikkaa tai paremminkin parempaa peuran asentoa ampujaan nähden. Peura sai hajun lihanhimoisesta saalistajasta - ihmisestä. Häntä pystyyn ja muutama juoksuaskel lähemmäksi tornia. Peura pysähtyi ja yritti saada selville suunnan, mistä ihmisen haju tuli sieraimeen. Peura kääntyi nyt paremmin ammuttavaksi. Puristin liipaisimesta ja kivääri lähetti kupariluodin matkaan. Rekyylin voimasta peura katosi ristikosta. Muutama jalan heilahdus pellossa paljasti naaraspeuran olevan kyljellään puitua maata vasten. Ampumamatka oli noin 70 metriä. Barnesin 165 grainin kupariluoti oli osittain hajonnut lävistäessään eläimen ruhon. Muutama sirpaloitunut sakara löytyi ruhon paloittelun yhteydessä. Luodin osumakohta, energia ja massa teki tehtävänsä. Pitkää kuolinjuoksua ei tällä kertaa tapahtunut. Tapahtuman jälkeen jäin kuitenkin miettimään Barnesin ttsx:n luodin kestävyyttä, varsinkin kun kyseessä oli magnum-kaliipereihin suunniteltu luoti. Luoti ei pysynyt koossa osuessaan kohteessa. En kuitenkaan hylännyt heti ensikokemuksella kyseistä latausta ja luotia, koska olin alun perinkin tarkoittanut kivääri-patruunayhdistelmää pitkille noin 200 metrin etäisyyksille, enkä alle 100 metrin etäisyyksille.
 |
| Sako Finnlight II .300 Win.Mag. peurajahdissa |
Marraskuun lumettomalle viljelykselle piti mennä hyvissä ajoin ennen pimeää. Hivenen oli kuitenkin pakkashuurretta maassa antaen vähäistä valoa ennen pilkkopimeää. Peurat saapuivat peltoon ruokailemaan ennen pimeää. Valitettavasti peurat olivat sen verran etäällä, että jatkoin odottelua. Yhdellä vasalla laiduntaminen kääntyi kohti jahtitornia. Vasa ruokaili tornista katsoen pellon syvimmässä kohdassa vain osa selkää näkyen. Vielä piti odotella hetken aikaa, ennen kuin peura nousisi ylemmäs peltoon. Muutama minuuttikin on pitkä aika. Nyt vasa nousi kokonaan näkyviin, mutta kulki valitettavasti suoraan kohti tornia. Vielä piti odotella eläimen kääntymistä helpommin ammuttavaksi.
 |
| Sako 85 Finnlight 2 varustettuna Steinerin 4-16x56 kiikaritähtäimellä |
Hetken päästä vasa kääntyi ja nyt oli etulapa hyvin linjassa ampujaan nähden. Puristin liipaisimesta ja kova laukausääni levisi pitkin peltoalaa. Laukauksen jälkeen pellolla olevat muut peurat säntäilivät kuka minnekin ja kohteena oleva peuranvasa katosi laukauksen jälkeen näköpiiristä. Vasa löytyi kuitenkin juuri siitä kohtaa, mihin ammuin. Ammuin valkohäntäpeuranvasan hämärässä 170 metrin etäisyydeltä. Tällä kertaa luoti mitä ilmeisemmin pysyi ehjänä lävistäessään eläimen, koska mitään luodin sirpaleita ei ruhosta löytynyt ja osumajälki oli siisti.
LOPUKSI
Mieleinen omistamani suurriistakivääri on vanha Sako L61R kaliiperissa .338 Winchester Magnum. Kivääri on klassinen mustatuilla hyvin kiillotetuilla metallipinnoilla ja pähkinäpuutukilla. Kyseinen kivääri on aikoinaan valmistettu erilaisemmissa tehdasolosuhteissa, kuin tämän päivän robottitekniikalla steriileissä teollisuushalleissa tehdyt kiväärit.
Esittelyn kivääri on steriili työkalu, mikä ei ole vielä herättänyt erityisiä tuntemuksia. Kivääri on kuitenkin työkaluna toimiva ja käytettävyydeltään vanhoja Sakon malleja parempi. Tämäkin malli on tosin jo vanhentunut. Kivääristä esittelyä kirjoittaessa sain Sakolta tietooni, että Sako 85- mallin valmistus on lopetettu.
Vanhemmissa isompi kaliiperisissa kivääreissäni ilman vaimenninta tai suujarrua ampuessa on monesti aseen rekyyli vastenmielinen. Varsinkin istualtaan tuelta ammuttaessa. Kova, mahdollisesti ampujalle kipua aiheuttava rekyyli vaikuttaa aseen kohdistamiseen tai yleensä aseella osumiseen heikentävästi. Ihmisen kipumuisti pyrkii siis ottamaan vastaan rekyylin ennakoivasti, jolla on negatiivinen vaikutus hyvään ampumatulokseen. Esittelyn suhteellisen kevyessä magnum-kiväärissä tukki ja kuminen perälevy vaimentavat hyvin ampujaan kohdistuvan rekyylin.
Sako 85 Finnlight 2 on Cerakote- pinnoitteella käsitelty säänkestävä tasapainoinen metsästyskivääri, jota on ergonomisesti miellyttävä käyttää hyvin suunnitellun tukin ja sen säädeltävyyden takia. Tukin etuosan alapuoli on tasainen, mikä lisää ampumamukavuutta ja vakautta kevyellä kiväärillä tuelta ammuttaessa. Pistoolikahvan ja tukin etuosan pitokohdista saa varman ja pitävän otteen. Tukin poskipakan korkeutta on helppo säätää tarpeen mukaan.
Omat havainnot pitkän uritetun magnum-piipun hyödyistä on esittelyn kiväärissä hyvän tasapainon lisäksi pitävä ote aseen piipusta kivääriä siirrettäessä lataamattomana muun muassa asekaapissa tai jahtitornissa. Sen sijaan vähäisistä laukausmääristä johtuen en havainnut eroja lämpöväreilystä tai piipun jäähtymisestä muihin suurriistakivääreihini verrattuna.
Sako 85:n lukkoaktion toiminta on tuttua ja varmatoimista. Risuvarmistettu ja helposti täytettävä kaksirivinen lipas on toimiva lipasratkaisu. Lippaan voi täyttää irrallaan aseesta tai lippaan ollessa kiinni aseessa. Aseesta voi poistaa patruunat turvallisesti aseen ollessa varmistettuna. Finnlight 2 kiväärin tukki on kuitenkin se, mikä tekee tästä kivääristä perusmallin kivääriä paremman. Hyvän tukin lisäksi kivääri on tarkkakäyntinen ja helppohoitoinen.
 |
| Sako 85 Finnlight II .300 Winchester Magnum |
Yksi jahtikausi muutaman peuran otannalla kertoo kuitenkin sen, että kivääri tarvitsee vahtimismetsästyksessä kierteet äänenvaimentimelle tai vähintään suujarrulle. Ehkä tähänkin kivääriin ja kaliiperiin tulee käytön ja onnistuneiden metsästystilanteiden lisääntyessä enemmän niitä tuntemuksia.
Teksti ja kuvat; P.O.
Käytetyt lähteet; Sako Oy ja kiväärin käyttöohjekirja
