SELLIER & BELLOT eXergy Blue kupariluotipatruuna.

Sellier & Bellot on yksi Euroopan suurimmista patruunanvalmistajista. Tehdas on perustettu Habsburgien valtakauden aikana (Itävallan keisarikunta) vuonna 1825 ja se on alusta alkaen toiminut Tsekeissä. Tehdas on historiansa aikana valmistanut patruunoita sotilas- ja metsästyskäyttöön. Tänä päivänä Sellier & Bellot on osa brasilialaista CBC- yhtymää, johon kuuluvat Magtech ja saksalainen MEN. Suurin osa yhtymän tuotannosta on sotilas- ja viranomaispatruunoita. Sellier & Bellotin linjastolta valmistuu eniten 9 mm ja .223- kaliiperin patruunoita. Sotilas- ja viranomaispatruunat eivät kuitenkaan ole ainut tuoteryhmä tämän päivän tehtaan patruunavalikoimasta.

Tehdas valmistaa edelleen suuria määriä patruunoita myös metsästäjille ja urheiluampujille. Lyijyttömien metsästyspatruunoiden tarjonta kuluttajille jatkaa kasvua, niin haulikoilla kuin myös rihlatuilla aseilla metsästäville. Metsästäjä, joka on tottunut kupariluoteihin, saa käyttöönsä lisää uusia monoliittisia luotivaihtoehtoja.

Sellier & Bellot eXergy BLUE

Sain Sellier & Bellotin maahantuojalta Aseliike Markus Remekseltä patruunaesittelyä varten tehtaan uusimpia lyijyttömiä eXergy Blue .308 Winchester kupariluotipatruunoita. Tehdas mainostaa 308 ja 30-06 patruunoiden soveltuvan sekä pienelle että suurelle Eurooppalaiselle sorkkariistalle.

Patruunarasian luodin lentoratatiedot (klikkaa kuvat suuremmiksi)

Kahteen osaan jaettavassa pahvisessa patruunarasiassa on yhteensä 20 patruunaa. Rasiasta löytyy tietoa muun muassa luodin lentoradasta ja luodin osumakäyttäytymisestä.

2 x 10 patruunaa

Exergy Blue- patruunan ensimmäinen julkitulo oli IWA:n asemessuilla vuonna 2017. Exergy Blue on jatkumoa jo aiemmalle tehtaan lyijyvapaalle eXergy- metsästyspatruunalle. Ulkoisesti patruunat eroavat toisistaan eXergy Bluen luodin päässä olevasta sinisestä polymeerityyppisestä muovikärjestä. Sen sijaan eXergy-patruunassa on alumiinitappi luodin kärjessä. MEOPTA Ballistic Calculatorin avulla voi vertailla vanhemman eXergy- patruunan lentoratatietoja. BLUE- patruunaa ei tätä kirjoittaessa löydy vielä valikosta.

Vanhempaan eXergy- patruunaan verrattuna saman kaliiperin Blue- patruunoissa on veneperäinen kevyempi luoti ja vauhtia enemmän. Luodin pitäisi avautua hivenen nopeammin säilyttäen kuitenkin hyvän jäämäpainon. Blue- patruunoiden kehittämisessä on luodille haettu myös suorempaa lentorataa pidemmille etäisyyksille. Tehtaan mainoskuvien perusteella luoti avautuu riistaeläimessä useampaan sakaraan.

Vertasin Sellier Bellotin eXergy Blue- patruunan luotia Barnesin vastaavan painoiseen .30- kaliiperin Tipped tsx- kupariluotiin. Luotien ulkonäkö muistuttaa hivenen toisiaan. Blue- luodin muovikärki on väriltään vaalean sininen ja Barnesissa tummemman sininen. Barnesin luodin veneperän viistoleikkaus on hivenen jyrkempi kuin S&B:n luodissa. Barnesin luodin urat lähtevät ylempää. Urat ovat kapeampia ja luodissa on yksi ura enemmän kuin S&B:n luodissa.

eXergy BLUE- patruuna purettuna.

Sellier & Bellot valmistaa eXergy Blue- patruunoita kaliipereissa;  300 AAC BLACKOUT, .308 WIN, .30-06 SPRINGFIELD JA 300 WINMAG. Exergy Bluen 308 ja 30-06 kaliipereissa on sama 10,7 gramman (165 gr) painoinen luoti. Tehdastietojen mukaan lähtönopeutta 308 patruunalla on piipunsuusta mitattuna 829 m/s ja 30-06 kaliiperissa 849 m/s. Energiamäärä on 308:lla 3675J ja 30-06:lla 3853J.

Sellior & Bellot eXergy Blue 308 Win.

Kohdistin ampumaradalla 100 metrin matkalle Sakon 308 kiväärini ja Meopta Meostar r1 3-12x56 RGD kiikaritähtäimen esittelyn patruunoilla. Kiväärin nokassa oli AseUtran SL5i äänenvaimennin. Pakkasta oli -6 astetta. Kiväärini oli aiemmin kohdistettu itselataamilleni Barnesin Tipped tsx 165 grainin kupariluotipatruunoille. Tähtäimen asetuksia ei tarvinnut muuttaa, sillä S&B:n eXergy Blue- patruunat osuivat lähes samaan kohtaan, vain noin sentin ylemmäs. Kolmen laukauksen kasat olivat sen verran hyviä, että päätin käydä seuraavana päivänä ostamassa samoja patruunoita .30-06 kaliiperin kivääriini.

Sellior & Bellot eXergy BLUE patruunoiden kohdistus 100 m.

Seuraavana ratapäivänä marssin ampumaradalle Sakon 30-06 kaliiperin kiväärin ja Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD tähtäimen kanssa. Kiväärin nokassa oli sama AseUtran SL5i äänenvaimennin. Koeammunnat suoritin samalla tavalla kuin aiemmalla kerralla ampumatukien päältä. Lämpötila oli nolla astetta. Ensimmäinen laukaus meni muutaman sentin verran ylös maalitaulusta. Siirsin Meopta- kiikaritähtäimen säätöä kahdella napsulla, jonka jälkeen ammuin pari kolmen laukauksen sarjaa. Sarjojen jälkeen kivääri oli mielestäni peurajahtia varten kohdistettu. Sellier & Bellotin 30-06 patruunat kävivät tarkasti 100 metrillä.

Sellior & Bellot eXergy Blue .30-06 Springfield

Kokokuparisten metsästysluotien käytössä tulee muistaa, etteivät ne avaudu samalla lailla hirvieläimessä, kuin esimerkiksi nopeasti avautuvat pehmeäkärkiset lyijyluodit. Patruunat sain esittelyä varten tammikuun alussa, jolloin oli jo sen verran pakkasta, etten saanut mitattua luotettavasti luodinnopeusmittarilla patruunoiden lähtönopeuksia. Pakkaskelien takia en tehnyt myöskään maaliballistiikkatestejä esimerkiksi märkiin sanomalehtiin. Tällä kertaa riitti pelkkä ampumaradalla tehty kiväärin kohdistaminen esittelyn patruunoilla.

Sorkkariistan vahtimismetsästyksen lomassa on mahdollisuus ampua ruokinnoilla käyviä supikoiria ja rusakoita. Patruunat osoittautuivat tarkoiksi myös pienemmälle riistalle. Onnistuin ampumaan 30-06 patruunoilla kaksi rusakkoa saman illan aikana ennen patruunaesittelyn julkaisua. Luodin ulostuloreikä rusakossa on reilun kokoinen. Parhaiden lihojen säästämiseksi kannattaa tähdätä istuvan rusakon yläosaan.

eXergy BLUE 30-06 ja rusakot.

Patruunat osoittautuivat sen verran tarkoiksi tehdaspatruunoiksi, ettei tälle kaudelle tarvitse enää itse ryhtyä lataamaan jahtipatruunoita. Talven jahdit meneekin Sellier & Bellotin eXergy Blue- patruunoilla. Jahtivälineet ovat nyt kunnossa - jahdissa onnistuminen riippuu ampujasta.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Maahantuoja; Aseliike Markus Remes
Lähteet; Sellier & Bellot

SAKO L61R .338 Win. Mag. osa 2/2.

Syksyn hirvijahti alkaa.

JAHDISSA

Kuin varkain ilmestyi jahtitornin vasemmalle puolelle kaksi uroshirveä. Etäisyys hirviin oli noin 80 metriä. Hirvet suuntasivat määrätietoisesti kohti edessä olevaa kaalipeltoa. Katselukiikareilla seurailin hirvien ruokailua. Hirvillä oli selvästi nälkä. Yleensä hirvet saapuvat peltoon siinä vaiheessa kun on jo melkein pimeää, mutta nämä herrat tulivat hivenen aiemmin, vielä valoisan aikaan. Sarvisäännön takia 6-9 piikkiset hirvet olivat tuolloin riistanhoitoyhdistyksen toivomuksesta rauhoitettuja. Toisella hirvistä oli seitsemän piikkiä ja pienemmällä hirvellä oli sarvissaan viisi piikkiä. Se koitui pienemmän hirven kohtaloksi. Mittasin hirveen matkaksi laseretäisyysmittarilla 142 metriä. Tuolloin en ollut vielä ehtinyt tehdä koeammuntoja eri metsästysluodeille, joten tyydyin kiväärin mukana tulleisiin vanhoihin Sako Hammerhead 16,2 gramman patruunoihin. Patruunat olin kuitenkin aiemmin koeampunut asetta kohdistettaessa ja tiesin aseen käyvän tarkasti ko. patruunoilla.

Vanhan Hammerhead-luodin maaliballistiikassa oli sen sijaan toivomisen varaa. Oli kuitenkin valoisaa ja näin hirven asennon hyvin. Nyt odottelin vain, että hirven kylki on selvästi näkyvissä hyvää keuhkolaukausta varten. Jonkin ajan kuluttua hirven kylki oli täydellisesti asettunut ampujan suuntaan. Puristin liipaisimesta ja lähetin luodin matkaan. Molemmat hirvet näyttivät hölmistyneen laukauksen äänestä ja lähestyivät kohti jahtitorniani korvat höröllä. Olin ihmeissäni ja luulin ampuneeni ohi. En ollut kuullut edes osumaääntä. Tein uuden latausliikkeen ja nyt isompi hirvistä lähti laukkaan tulojälkiään kohti. Pienempi hirvistä sen sijaan alkoi huojua. Huojunnan perusteella totesin osuneeni hirveen, enkä ampunut enää toista laukausta. Hirvi rojahti pellolle. Isompi hirvistä yritti murahdellen kutsua kaveriaan mukaan metsänsiimekseen. Turhaan. Kiltaveli ei enää pellolta noussut muuten kuin traktorin kyydissä. Hammerhead-luoti löytyi kyljen toiselta puolelta nahan alta. Luoti oli pysynyt suhteellisen hyvin kasassa.

Pienempi peltohirvi nurin.

Jahtikaudelle 2018 olin löytänyt kivääriin erittäin hyvin käyvän metsästyspatruunan lataamalla patruunan itse. Itseladatusta patruunasta lisää täällä. Olin jälleen samassa jahtitornissa kaalipellon laidalla kuin aina ennenkin hirviä odotellessa. Yksi iso uroshirvi tulikin jo valoisan aikaan noin 240 metrin päähän ruokailemaan. Hirven rintamasuunta oli suoraan kohti. Kylkiä ei näkynyt. Hirveä kiikaroidessa laskin sarven piikkien määräksi vähintään kuusi piikkiä. Alueella piti olla myös muutama neljäpiikkistä ja yksi tappisarvi. Päätin odotella muita saapuvaksi. Naarashirvistä eikä vasoista ollut havaintoja enää moneen kuukauteen.

Kuulostelua ruokailun lomassa.

Peuroja alkoi ilmaantua kaalipellolle runsain mitoin. Välillä osa peuroista sai sätkyn kuljettuaan metsästäjien välistä. Ihmishaju aiheutti pakoreaktion, joka kuitenkin loppui hetken päästä kaalin huumaavan tuoksun johdosta. Peurat ruokailivat ja nuorimmat peurat aina välillä ääntelivät emänsä perään tai muuten vain tyytyväisyyttään. Ilta lähestyi ja valon määrä väheni. Edelleen pellolla oli vain yksi uroshirvi. Kun alkoi olla jo todella hämärää, niin havaitsin kaalipellolla toisen uroshirven hahmon. Vielä ei ollut kuitenkaan liian pimeää ja eläimen asennon pystyi erottamaan selvästi. 

Jahtiaika alkoi lähestyä loppua edelleen pimenevän illan ansiosta. Vielä nopea kommunikointi naapuripassin kanssa. Naapuri ei pystynyt enää ampumaan hirveä. Kytkin kiikaritähtäimen punapisteen päälle ja asetin pisteen hirven kylkeen. Etäisyyden arvioin noin 180 metriksi. Liipasimen puristus ja kuulin selvän osumaäänen. Hirvi otti muutaman askeleen ja kaatui kaalipeltoon. Seuraavaksi kuului hiljaisessa pellossa enää hirven viimeinen henkäisy. Jahti oli illan osalta päättynyt ja alkoi työläisin vaihe. Hirven luokse päästyäni havaitsin hirven nelipiikkiseksi uroshirveksi. Hirven teurastuspaino oli 212 kiloa. Barnesin kupariluoti oli lävistänyt hirven, eikä luotia saanut talteen.

Sako L61R 338 WinMag ja kaadettu uroshirvi.

Seuraavana viikonloppuna hirvijahti jatkui samassa tornissa saman kaalipellon äärellä. Nyt oli tarkoituksena vahtia mahdollista vasaa. Uroshirviä saapui kaalipeltoon kaksin kappalein. Hirvet kunnioittivat toistensa ruokarauhaa ja pysyivät toisistaan riittävän etäällä. Varsinkin pienempi neljäpiikkinen uroshirvi näytti ymmärtävän oman rajallisuuden isomman rinnalla. Oli parempi keskittyä kaalin syöntiin kuin härnätä isompiaan.

Olin jo varma, ettei peltoon ilmesty vasoja ja aloin suunnitella kotia lähtöä. Metsästä kuitenkin kuului oksien rasahtelua ja uroshirvet nostivat välillä päitään korvat höröllä kuullostellen samaan suuntaan. Joku oli vielä tulossa. Hetken päästä pellolle ilmaantui kahden hirven hahmot. Isompi ja selvästi pienempi. Jahtikaveri viestitti mahdollisesta vasasta. Kaveri oli lähempänä varustautuneena tehokkaammilla katselukiikareilla. Ampumaan hän ei kuitenkaan enää kyennyt.

Seurasin hetken aikaa hirvien touhua kaalipellolla. Isompi peltoon tulleista hirvistä aloitti ruokailun välittömästi. Pienempi sen sijaan hyppi ja ynähteli pellolla. Pienemmän oli pakko olla vasa. Kytkin tähtäinkiikarin punapisteen päälle ja siirsin pisteen vasan kylkeen. Liipasimesta puristus ja laukaus suuliekin valaisemana kajahti hämärässä illassa. Heti laukauksen jälkeen alkoi kuulua kovaa ryskettä hirvien laukatessa metsään. Emähirvi kutsui murahdellen vasaansa metsän suojaan.

Kaveri oli nähnyt vasan kaatuneen pellon ja metsän väliseen ojaan. Paikalle päästyämme vasa ei ollutkaan ojassa, vaan vasa löytyi muutaman metrin päästä ojan takaa. Osuma oli ollut lavan takana keuhkoilla ja ulostulo vastapuolelta keuhkon takaa. Vasa oli lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna jo iso kooltaan. Teurastuspaino oli 89 kg.

Urosvasa ja Sako L61R .338 Win.Mag.

Kun hirviluvat oli käytetty oman seuran osalta, auttoi seuramme yhteislupa-alueen muita seuroja hirven pyynnissä. Naapuriseurasta tuli pyyntö voisimmeko ampua heille yhden aikuisen hirven, koska heillä oli vaikeuksia hirvenpyynnissä. Seuramme vahti torneissa hirviä kolmena iltana ja kolmas kerta toden sanoo.

Olin tullut jahtitorniin jo hyvissä ajoin. Joskus hirvet saattavat olla jo pellossa kun metsästäjä yrittää torniin. Tuolloin torniin meno pääsääntöisesti päättyy epäonnistuneeseen yritykseen. Pääsin kuitenkin torniin ennen kuin hirvet olivat pellossa. Muutaman tunnin istumisen jälkeen kuului edessä olevasta metsästä rasahtelua. Peltoalue on metsien ja kallion ympäröimä, joten äänet hivenen kiertävät, eikä oikeasta äänensuunnasta ole aina varmuutta. Havaitsin puurivin takana hakkuuaukealla liikettä. Hirven liikkuessa valkoiset jalat näkyivät tummaa taustaa vasten. Välillä hirvi pysähtyi kuulostelemaan ennen uusia askeleita. Hirvi katosi näköpiiristä. Muutamien minuuttien kuluttua hirvi ilmestyi pellon reunaan. Mittasin laseretäisyysmittarilla etäisyyden hirveen. Mittari antoi lukemaksi 230 metriä. Hirvi seisoi rintamasuunta kohti tornia. Täytyi vain odotella rauhassa hirven lähemmäksi tuloa.

Hirvi aloitti laiduntamisen ja siirtyi pellolla pari askelmaa lähemmäksi tornia aina muutaman pellolta löydetyn suupalan jälkeen. Jonkin ajan kuluttua mittasin hirven etäisyydeksi 218 metriä. Hirvi ei edelleenkään ollut hyvässä asennossa ampujaan nähden. Lisäksi huomasin pulssini nousevan siten, että se alkoi häiritä jo tulevaa ampumasuoritusta. Metsästystilanne alkoi jännittämään toden teolla. Ihmettelin kehoni toimintaa ja aloin keskittyä paremmin hengitykseeni. Naapuriseuralle hirven ampuminen nosti näköjään enemmän sykettä kuin omalle seuralle ampuminen. Oli siis suorituspaineita.

Pidin lyhyen tauon tähystämisessä ja kasasin itseni uudelleen. Syke laski ja hirvi lähestyi jälleen jahtitornia. Nyt mitattu ampumaetäisyys oli 208 metriä. Kyseessä näytti olevan yksinäinen naarashirvi. Muutaman askeleen jälkeen hirvi pysähtyi ja suuntasi korvat lähimpään taloon. Ampumaetäisyys oli noin 205 metriä. Päätin laukaista kiväärin, ennen kuin hirvi kääntyisi ja palaisi tulosuuntaansa vain peräpää näkyvissä. Laukausääni rikkoi jälleen kerran pellon hiljaisuuden. Hirvi suuntasi laukauksen jälkeen rivakasti metsän suuntaan. Hirvi pysähtyi kuitenkin hetkeksi pellon ja metsän rajalle, jonka jälkeen loikkasi jo pimenevään metsään. Metsästä kuului katkeilevien risujen ääniä ja kova rasahdus. Rasahduksen jälkeen kuului muutama koriseva hengitysääni päättyen hiljaisuuteen.

Pakkasin tavarat reppuun ja ilmoitin kaverille hirven ampumisesta. Lähdin kotia kohti koiran hakuun. Halusin pelata varman päälle. Olen kerran epäonnistunut hirvijahdissa, kun olen ollut varma kaatotilanteesta. Kaatopaikalle päästyäni hirvenvasa pomppasi edestäni ylös ja juoksi karkuun. En ehtinyt tehdä suolistuspuukko kädessäni muuta kuin hölmistyneenä seurata pakenevaa vasaa katseellani. Varsinkin kun kiväärini oli 100 metrin päässä ampumapaikalla repun vieressä. Onneksi koiramies ehti ampua haavakkovasan viereiselle tielle. Sama virhe varmasta kaadosta ei ole enää toistunut kyseisen tapahtuman jälkeen. Tilanne sai nyt samalla rauhoittua sillä välin, kun olin hakemassa koiraa jäljestystä varten.

Peltoon päästyämme aloitin koiran kanssa hirven jäljestyksen. Oli jo täysin pimeää. Otsalampun valossa näkyi hirvien ja peurojen jälkiä pitkin pellon reunaa. Yritin etsiä katseellani kohtaa, josta hirvi näkyi viimeisen kerran. Koira ehti kuitenkin ennen isäntää ja lähti kuono maata viistäen metsään. Kymmenen metrin jälkeen koira kääntyi jyrkästi oikealle. Olin hivenen hämmentynyt, koska mielestäni hirven äänet kuuluivat päinvastaisesta suunnasta. Olen ollut ennenkin väärässä ja koira oikeassa, joten nyt mentiin sinne mihin koiran kuono osoitti. Ei tarvinnut edetä kuin 20 metriä, niin hirvi löytyi hengettömänä metsästä. Barnesin kupariluoti oli lävistänyt viistosti hirven keuhkot. Luoti oli tullut ulos reilusti keuhkojen takaa. Onneksi suolisto ei ollut kuitenkaan  rikkoontunut.

Jäljestys on päättynyt.

LOPUKSI

Sakon vanhemman mallin kiväärit ovat edelleen toimivia työjuhtia. Tarkkoja ja laadukkaasti valmistettuja metsästyskivääreitä. Vanhempien Sako-kivääreiden tukin ergonomia ja esteettisyys ovat allekirjoittaneelle mieluisia. Tämän päivän Sako-kiväärit ja aiempi malli 75 ovat kuitenkin käytännöllisempiä esimerkiksi lukkolaitteen ja aseen huoltamisen osalta. Kyseessä kuitenkin vain pieniä teknisiä eroja, joilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä metsästyksessä.

Lukkolaite on toiminut moitteetta. Patruunan syöttämisessä ja ammutun hylsyn poistamisessa ei ole ollut ongelmia. Kiväärin pitkä latauspituus voisi olla yksi miinus, mutta vahtimismetsästyksesssä magnum-kaliiperisella suurriistakiväärillä sillä ei ole suurta merkitystä. Kiinteän lippaan huono puoli on patruunoiden poistaminen. Irtolipas on helpompi ja mukavampi. Kiinteää lipasta ei voi kuitenkaan kadottaa, eikä lipas putoa vauhdikkaassa metsästystilanteessa.

Kiinteällä lippaalla varustettu suurriistakivääri on ammuttaessa magnum-kaliipereissa luotettavin vaihtoehto. Kerran olen saanut patruunoita poistaessa lippaan jousen ja patruunasillan irtoamaan avonaisesta lippaankannesta ja putoamaan jahtitornin lattialle. Onneksi metsästys oli jo loppunut, eikä kolinasta ollut haittaa.

Vaikka kyseessä on magnum-kaliiperi, niin siitä huolimatta 338 Winchester Magnumin rekyyli on vaimentimella varustetulla kiväärillä mieto. Vaimennettuna Sakon L61R- kiväärillä on mukava ampua istualtaan tai makuulta ilman rekyylipelkoa. Ampuminen on miellyttävää ja tarkkaan laukaukseen on helppo keskittyä. Raskas äänenvaimennin lisää hivenen aseen etupainoisuutta.

Tärkein asia tässä kiväärissä on kiväärin erinomainen tarkkuus ja luotettava toiminta ampumatilanteissa. Vaikka kiväärin hyvä tarkkuus, kaliiperin hyvä ulko- ja maaliballistiikka, sekä valovoimainen tähtäinkiikari mahdollistavat hämärässä pidemmät ampumamatkat, niin siitä huolimatta pidemmille etäisyyksille ammuttaessa virheen mahdollisuudet kasvavat. Melkein kymmenen vuotta vanhan kiikaritähtäimeni punapiste peittää ( 3 cm / 100 m ) kauempana olevan maalin reilummin ja pienikin virhe laukaisussa lisää ohilaukauksen riskiä. Tämä tulee huomioida varsinkin ammuttaessa hirveä pienempää riistaa.

Käytettyjä vanhempia Sako-kivääreitä löytää hyvin aseliikkeistä, jotka ovat perehtyneitä käytettyjen aseiden myyntiin. Myös yksityiseltä myyjältä saattaa saada edullisesti hyväkuntoisen käytetyn kiväärin. Käytetyn kiväärin ostamisessa tulee olla kuitenkin huolellinen. Kivääriä on saatettu viritellä tai asetta on huollettu väärin - käyntiä huonontavasti. Parasta olisi jos asetta pääsee kokeilemaan ennen ostopäätöstä. Käytetyn kivääriin myyjällä saattaa olla väärä käsitys aseen oikeasta arvosta ja hinnat ovatkin monesti ylihinnoiteltuja. Metsästäjällä on kuitenkin valinnanvaraa. Aseliikkeistä saa edullisesti uusia kivääreitä mm; Cz, Remington ja vanhemmat Tikka T3- mallit, joita tätä kirjoittaessa löytyy vielä aseliikkeiden hyllyiltä poistohintaan.

Jos löydät edullisen käytetyn kiväärin, jää rahaa enemmän optiikkaan.

Päädyttyäni kuitenkin edulliseen käytettyyn kiväärin jää rahaa enemmän laadukkaan tähtäinkiikarin hankintaan. Laadukkaissa ja tämän päivän tähtäinkiikareissa on paremmat tähtäinristikot ja valoyksiköt. Uusikin kallis kivääri jää helposti käyttämättömänä asekaappiin, mikäli tähtäinkiikari on riittämätön. Yksi hyvä puoli on käytetyn magnum-kaliiperisen kiväärin ostamisessa - korkeamman patruunahinnan takia ne ovat yleensä vähän ammuttuja.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.

SAKO L 61 R .338 Win. Mag. osa 1/2.

Millainen on hyvä metsästyskivääri? Ensimmäiseksi tulee mieleen kiväärin hyvä tarkkuus, toimintavarmuus, hyvä ammuttavuus, laadukkaat materiaalit ja hyvä työnjälki. Lähes kaikista kotimaisista kivääreistämme löytyy kyseiset ominaisuudet. Kun löytää parhaiten käyvän asepatruunayhdistelmän ja saa aikaiseksi onnistuneita kaatotilanteita, syntyy jahtiaseeseen luottamus. Luotto oman aseen ja metsästyspatruunan varmaan toimintaan on henkisesti tärkeä asia. Toimivalla asepatruunayhdistelmällä on mukava lähteä jahtiin.

Sako L 61 R .338 Win.Mag. ja kaadettu valkohäntäpeura.

Sako on valmistanut metsästäjille kivääreitä ympäri maailman 40- luvulta lähtien. Tällä kertaa esittelen 40- vuotta vanhan metsästyskiväärin, jolla on kaadettu hirviä lähinnä tuotannollisilla viljelmillä. Sarjanumeron perusteella kivääri on valmistettu 70- luvun puolivälissä. Olen kiväärin kolmas omistaja.

Ensimmäinen aseen omistaja oli sotaveteraani. Tarinan mukaan asetta hankkiessa hän halusi kaliiperin olevan varmasti tehokas hirvijahtiin ja tarvittaessa uusintaotteluun itäisen naapurimme kanssa. Toinen kiväärin omistaja oli metsästyskaverini, joka oli tehnyt 70- luvulla Sakolla työuraa tehtaan suunnittelupuolella. Hän tiesi Sakon tuotteista ja valmistustavoista sen verran paljon, ettei muun merkkisiä metsästyskivääreitä omistanut. Hän puolestaan halusi kyseisen kiväärin, kiväärin kaliiperin tehokkuuden takia, ettei vahtimismetsästyksessä ammuttuja peltohirviä tarvinnut etsiä pimeässä kovinkaan laajalta alueelta.

Sako L 61 R kivääri julkistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1961 (numerointi alkaa 31.1.1962). Sako L61R-malli on Sakon ensimmäinen oma mallisarja pitkällä lukkolaitteella. Aiemmat suurriistan pyyntiin tehdyt Sako-kiväärit varustettiin FN-tehtaan valmistamalla M98- lukkolaitteella.

Sako L 61 R-mallia tehtiin mm seuraavissa kaliipereissa; 6,5x55, 7x64, 264 Mag, 270, 300 Win. Mag, 300 H&H Mag, 7 mm Rem. Mag, 338 Win. Mag, 30-06, 375 H&H, 25-06 ja 9,3x62. Sako L61R mallilla oli myös lisänimenä FINNBEAR. Eri mallivaihtoehdot tuotantovuosien aikana olivat mm; Standard, Sporter, Hunter, Handy, Deluxe, Superdeluxe, Safari, Carbine, Fullstock ja Fiberglass. Lisäksi kivääristä on tehty Sakon 50- ja 70- vuosipäivien juhlasarjat.

Sako L 61 R 

METALLIOSAT

Kiväärin piippu on pituudeltaan iskupohjaan asti mitattuna 582 mm. Mustatun piipun halkaisija on kehyksen vierestä mitattuna 29.50 mm. Piippu ohenee matkalla piipun päähän. Piipun avotähtäimet runkoineen on tästä kivääristä poistettu.

Sako L61R piipun vaimenninkierteet.

Piippuun on jälkikäteen tehty 15x1 vaimenninkierteet. Piipun yläosaan kehyksen viereen on merkitty kaliiperi. Piipun vasemmalla puolella teksti; Made in Finland.  Kylmätaotussa piipussa on kuusi oikealle kiertyvää rihlaa. Mittasin piipun rihlannousuksi 1:10. Piippu on kiinni lukonkehyksessä kierteellä ja on tarvittaessa vaihdettavissa uuteen piippuun esimerkiksi Sakon tehtaalla.

Sako L61R .338 Win.Mag. lukkolaite

Lukonkehys on 162 mm pitkä ja 33,20 mm leveä. Kehyksen patruuna-aukko on pituudeltaan 85,29 mm. Lukonkehyksen yläpintaan on koneistettu lohenpyrstöurat tähtäinkiikarin jalustoille. Kehyksen vasemmalla puolella on lukonpidättäjän runko, aseen tyyppi ja valmistenumero, sekä etuosassa läpireikä mahdollisille palokaasuille. Kehyksen pohjan etuosassa on rekyyliolake ja takana on laukaisulaite.

Lukonpidätin

Kehyksen oikealla puolella sijaitsee kaksiasentoinen varmistin, joka varmistettuna lukitsee samalla lukonkammen kiinni asentoon. Aseen varmistus ja vireessäolo on todettavissa punaisesta merkkitäplästä, joka sijaitsee aseen tukissa. Varmistin on kiinnitetty laukaisulaitteen runkoon. Laukaisulaitteen laukaisuvastus on säädettävissä laukaisulaitteessa olevaa ruuvia säätämällä. Tehtaalla laukaisuvastus on säädetty kestämään noin 2 kg laukaisupaineen. Laukaisu on etuvedoton ja selkeä.

Laukaisulaite

Kiväärissä on kiinteä jousikuormitteinen lipas, jonka yläosassa sijaitsee patruunasilta. Lippaan patruunakapasiteetti on neljä patruunaa. Patruunat sijoittuu lippaan metallikuoren sisälle kahteen riviin. Lipas sijaitsee liipasinkaaren yhteydessä. Lipas voidaan tyhjentää liipasinkaaren etupuolella olevaa lippaankannen salpaa painamalla. Näin tehtynä saa patruunat poistettua lippaasta alakautta. Kiväärin piippu ja lukkolaite kiinnittyy liipasinkaaresta aseen tukkiin kahdella talttapäisellä kiinnitysruuvilla.

Liipaisinkaari, lippaan metallikuori, jousi ja patruunasilta.

Kiväärin lukkorunko on pituudeltaan 19,50 mm iskuri huomioituna ja halkaisijaltaan 17,35 mm. Rungon oikealla puolella sijaitsee lukon sivusuojus, jonka edestä löytyy kaksi reikää palokaasuille. Lukossa on Mauser-tyyppisesti kolme sulkuolkaa, kaksi edessä ja yksi takana. Lukon iskupohjan syvyys on 2,5 mm.

Lukon iskupohja

Iskupohjan keskellä sijaitsee iskurin reikä, oikealla ulosvetäjän kynsi ja vastapuolella ohjainura mekaaniselle hylsynpoistolle. Lukko puretaan iskurin perän sidekappaletta myötäpäivään pyörittäen. Kokoaminen päinvastaisessa järjestyksessä.

Lukko purettuna

KIVÄÄRIN TUKKI

Hunter-mallin pähkinäpuutukki.

Kiväärin perusmallin Hunter- pähkinäpuutukki on Monte Carlo-mallinen ja sen vetopituus on 34,5 cm. Tukissa on oikeakätiselle poskituki ja lievä harjakorkeus.

Sakon ventiloitu kuminen perälevy

Kiväärin perässä on Sakon ventiloitu kuminen perälevy ja perälevyn alusta. Kiväärin tukissa on sen aikaisesti käsintehdyt kaiverrukset. Kaiverrukset sijaitsevat pistoolikahvassa ja tukin etuosassa molemmin puolin. Tukin keskellä lukonkehyksen etuosan kohdalla sijaitsee tukin vastimen ruuvi, aluslevy ja mutteri. Tukin edestä ja takaa löytyvät pidikkeet asehihnalle.

Tukkiin tehty petaus.

Tukista on poistettu asepuuseppä Asko Valosen toimesta aiempi käytössä pehmennyt ja hivenen lohkeillut vanhempi petausmassa ja korvattu uudella kovemmalla petausmassalla. Piippu on tukissa vapaasti värähtelevä. Tukin olen käsitellyt Danish Oililla. Lisää aseen tukin öljyämisestä täällä.

RADALLA

Sakon tehdastarkkuutta vanhoilla patruunoilla.

Ensimmäiset savut otin kivääristä mukana tulleilla vanhoilla Sakon 16,2 gramman Hammerhead-patruunoilla. Kivääri kävi tarkasti 100 metriin kyseisillä patruunoilla. Muutamat patruunoista hylkäsin hylsyjen happettuneisuuden takia. Ajanhammas oli jo purrut osaan patruunoista. Suurin osa patruunoista näytti ja toimi kuin uudet patruunat. Ensimmäinen jahtikausi kiväärillä menikin vanhoilla tehdaspatruunoilla.

Sako L61R on osoittautunut ampumaradalla tarkaksi kivääriksi.  Kiväärillä on miellyttävä ampua vaimentimen kanssa, eikä kiväärin rekyyli häiritse ampumasuoritusta. Kiväärin laukaisu on puhtaan selkeä. Kiväärin kaliiperi on kuitenkin vaativampi latauskomponenttien suhteen verrattuna esimerkiksi 308- tai 30-06- kaliiperin patruunoihin. Kiväärin kaliiperista ja lautausresepteistä lisää täällä aiemmassa blogikirjoituksessani.

Löydettyäni oikean latausreseptin ja ammuttuani kiväärillä useita laukauksia radalla kohdistustauluihin, sekä liikkuvaan hirvimaaliin, lisääntyi luottamus kivääriin ja aloin olla valmis jahtiin. Alkoi uuden jahtikauden odotus.

Seuraavassa 2/2 osassa käymme hirvijahdissa.

Teksti; P.O.

Kuvat; P.O.
Lähteet; Sako Oy

.338 Winchester Magnum.

Pohjois-Amerikan riistaeläimet ovat hyvin lähellä suomalaista riistaeläinlajistoa ja jotkin eläimet ovatkin samoja molemmin puolin pallon puoliskoa. Yhtenä syynä samanlaiseen eläinlajistoon on luonnollisesti pohjoinen havumetsävyöhyke (Boreaalinen vyöhyke).

.338 Winchester Magnum

Pohjois-Amerikassa hyväksi havaitut metsästyskaliiperit ovat aina jollain aikaviiveellä rantautuneet myös Suomeen. 30-kaliiperiset metsästyspatruunat ovat suosituimpia yleiskaliipereita. Erikoisemmille kaliipereille on kuitenkin oma vannoutunut käyttäjäkuntansa.

.338 Winchester Magnum esiteltiin vuonna 1958 Winchester Repeating Arms:n toimesta. 60-vuotias patruuna lähestyy siis jo kohta suomalaista eläkeikää. Patruuna kuitenkin porskuttaa edelleen ja toimii suomalaisessa metsästyksessä erittäin hyvin vailla pelkoa eläkkeelle jäämisestä.

.338 Winchester Magnum-patruunan historia on saanut alkunsa 40-luvulta, jolloin herrat Charles O`Neil, Elmer Keith ja Don Hopkins ryhtyivät kehittämään .333-kaliiperista tehokasta patruuna suurriistalle. Syntyi kaliiperi .333 OKH. Kyseinen kaliiperi perustui 30-06 hylsyyn. Winchester kehitti yhteistyössä kuitenkin nykyisen 338 Win.Mag kaliiperin pari vuotta aiemmin julkistetun 458 Winchester Magnumin pohjalta. 458 Win.Mag hylsy supistettiin 8,61 mm luodille.

458- ja 338 WinMag-patruunoiden hylsyt ovat pituudeltaan 63,50 mm ja ne perustuvat lyhennettyyn vyökantaiseen 375 H&H magnum-kaliiperiin. Amerikkalaiset halusivat muokata vanhan Britti-kaliiperin omille kivääreille. Näin syntyi suoran lentoradan omaava tehokas metsästyspatruuna suurriistalle Pohjois-Amerikan erämaihin tai vaikka Afrikan savanneille.

C.I.P-kuva suuremmaksi klikkaamalla

338 Winchester Magnumin lentoratavertailussa Sako Ballistics sovelluksella yleisimpien 30- kaliiperin patruunoiden ja 9,3x62 patruunan kesken huomaa joitain suuntaa antavia eroja. 100 metriin kohdistetun 338 Win.Mag. patruunan lentoradan putouma 16,2 gramman Sako Hammerhead-luodilla on 200 metrissä -17,8 cm. 30-06 Hammerheadin 11,7 gramman luodilla putouma on -12,5 cm ja energiamäärä 2649 joulea. 308 Hammerhead 11,7 gramman luodilla putouma on -16,8 cm. 9,3x62 Hammerheadin 18,5 gramman luodilla putouma on -20,7 cm.

Ammuttaessa Barnesin VOR-TX 338 Win. Mag. tehdaspatruunaa 14,6 gramman luodilla putouma on 200 metrissä MEOPTA Ballistic sovelluksen mukaan -11 cm kun käytetään Meoptan Meostar R1r 3-12x56 RGD tähtäinkiikaria. Barnesin tehdaspatruunan luodin energiamäärä on 200 metrissä 3952 Joulea. Patruunan lentorata on suorin ja energiamäärä suurin verrattuna muihin esille tuomiini tehdaspatruunoihin.

Suomessa .338 Win.Mag. kaliiperi on ollut käytössä Sakon kivääreissä jo 1960-luvulta alkaen. Ensimmäinen Sakon oma kiväärimalli pitkällä lukkolaitteella oli malli L61R. Myöhemmin kyseistä kaliiperia tehtiin 80-luvulla myös Tikka-kivääreihin. Uusi magnum-patruuna suomalaisessa hirvijahdissa niitti aikoinaan mainetta patruunan puolesta ja vastaan. Huhupuheet ja mielikuvat hirvet räjäyttävästä patruunasta sai aikaiseksi keskustelun sorinaa, niin makkaratulilla kuin alan lehdistössä. Kyseistä kaliiperia joutui aikoinaan puolustamaan Metsästys & Kalastus lehdessä tasavallan jahtimestarina tunnettu Tauno V. Mäki.

338-kaliipereita on muitakin. Yleisimmistä voisi ensimmäisenä mainita Suomessa tunnetun 338 Lapua Magnumin. Kyseisen patruunan alun kehittelyn aloittivat amerikkalaiset ja patruunan loppukehittelyn ja prosessin maaliin saattamisen toteutti Patruunatehdas Lapua Oy, saaden samalla patruunalle C.I.P-hyväksynnän ja oman nimen. Vuonna 2006 Federal julkisti yhteistyössä Sakon kanssa 338-kaliiperin patruunan, jonka nimeksi tuli 338 Federal.

338 Lapua Magnum toimii erittäin hyvin raskaimmilla luodeilla suuren ruutitilavuuden takia. 338 Federal toimii 308:n kokoluokan ruutitilavuuden takia kevyemmillä luodeilla. 338 Win.Mag. patruuna on parhaimmillaan näiden kahden patruunan välissä. Muita 338-kaliipereita on mm; 338-06, 340 Weatherby Magnum, 338 Remington Ultra Magnum, 338-378 Weatherby Magnum, 338 RCM, 338 Marlin Express ja Norman valmistama 338 Blaser Magnum. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana 338- kaliiperin patruunat ovat lyhentyneet entisestään, käyden aiempaa lyhyempiin lukkoaktioihin.

Sako L61R .338 Win.Mag. ja valkohäntäpeuran vasa 

Tämän päivän 338-kaliiperin luodit ovat alkuajoista muuttuneet ja ennen kaikkea keventyneet tuoden kaliiperille uusia ulottuvuuksia. Nyt esittelyssä oleva kaliiperi soveltuu oikealla luotivalinnalla peuran kokoluokalle oikein mainiosti. Kuluvana jahtikautena olen ampunut Sako L61R ja 338 Win.Mag. yhdistelmällä sekä valkohäntäpeuroja että hirviä.

Ammuttuja hirvieläimiä ei ole tarvinnut pitkältä haeskella. Eläimet ovat jääneet niille sijoilleen tai juosseet muutamia kymmeniä metrejä.  Tulee kuitenkin huomioida, että hirvieläimet on ammuttu kyttäysjahdissa, ei ajometsästyksessä. Ammuttujen eläinten adrenaliinitaso ja pakoreaktiot eivät siis ole olleet samalla tasolla, kuin yleensä ajojahdin aikana.

Normaalista poikkeavaa lihahävikkiä ei käyttämässäni metsästyspatruunassa ole vielä ilmaantunut. Pääsääntöisesti luodit ovat kahlanneet eläinten läpi. Ainoastaan yhdestä hirvisonnista olen saanut luodin talteen (kts. kuva alla).

Barnesin 14,6 gramman kupariluoti osuman jälkeen (amet 190 m.)

Kyseisen hirven ampui metsästyskaverini kiväärilläni noin 190 metriin. Luoti vaurioitti hirven sydäntä ja pysähtyi vastapuolen etulapaan (kts. kuva alla). Hirvi juoksi osumasta noin 10 metriä.

Barnesin luoti pysähtyi vastapuolen etulapaan (amet 190 m)

Maailmalla on paljon hyviä lyijy ja lyijyttömiä luotivaihtoehtoja. Luodin valintaan vaikuttavat; lainsäädäntö, metsästettävä riista ja metsästysolosuhteet, sekä metsästäjän omat mieltymykset. 338 Win. Mag. kaliiperissa olen käyttänyt jahdissa itselataamiani Barnesin Tipped tsx-kupariluoteja painoluokassa 14,6 grammaa (225 gr).

Polymeerikärjellä varustettuihin Barnesin ttsx-luoteihin olen siirtynyt lähes kaikissa metsästyskivääreissäni, joita käytän sorkkariistajahdeissa. Ainoastaan 30-06 ja 9,3x62 patruunat ovat vielä testaamatta. Barnesin kokokupariset luodit ovat edullisia, tarkkoja ja riittävän hyviä maaliballistisilta ominaisuuksilta. Luodit ovat auenneet kontrolloidusti. Maaliballistiikkaa voi säätää luodin lähtönopeudella. Barnesin kupariluodit kestävät hyvin koviakin nopeuksia.

.338 WM:n luoditus käynnissä.

Alussa oikean latauksen löytäminen aiheutti jonkin verran vaivaa. Vihtavuoren ruudeilla N550 ja N560 en saanut aikaiseksi riittävän hyvää osuntaa. Alun Hornadyn hylsyt hylkäsin kokonaan metsästyslatauksista. Hylsyjen laatu ei vakuuttanut ja siirryin Sakon hylsyihin. Samalla päätin kokeilla Vihtavuoren N160 ruutia.

Latauskomponenttivalinnat osuivat nappiin ja tulosta alkoi syntyä. Sain alun lataustesteissä Barnesin kupariluodeilla hyviä kolmen laukauksen kasoja melkein kaikilla aloitus- ja maksimipanosten välillä olevilla ruutimäärillä. Myös Sakon tämän päivän 16,2 gramman Hammerhead-lyijyluodit antoivat hyvää osuntaa.

Barnesin ttsx 3 lks ja yksi napsu ylös ja 3 lks. (amet 100m)

Eri latauskomponenttien kokeilun jälkeen päädyin metsästyspatruunassani seuraavaan latausreseptiin; Barnes ttsx 14,6 g (225 gr) luoti, Sako-hylsy, CCI250 nalli ja N160 ruuti (aloituspanos 64,0gr ja maksimipanos 70,5 gr) 70,5 grainin ruutipanoksella. Latauspituus (COL) 84,80 mm. Lähtönopeuden keskiarvo (V3) 818 m/s. Energiaa luodilla on 4884 Joulea.

Lähtönopeus voisi olla suurempikin, mutta ampumaetäisyydet osaltani ovat kuitenkin pääsääntöisesti maksimissaan 200 metrin luokkaa. Tähän mennessä olen pisimmillään ampunut yhden naarashirven 205 metriin. Luodin ulostulojäljen perusteella luoti oli avautunut hyvin. Barnesin luodilla itselataamani metsästyspatruunan olen räätälöinnyt sopivaksi kyttäysjahtiin eri kokoluokan sorkkariistalle.

Tehdasladattuja kupariluotisia metsästyspatruunoita kaliiperiin 338 Win. Mag. on aika heikosti tarjolla. Muutamia kuitenkin löytyy. Esimerkiksi Barnes VOR-TX ttsx 14,6 gramman (225 gr) kupariluotipatruuna 854 m/s lähtönopeudella ja Hornadyn Superformance 12 g (185 gr) GMX-kupariluotipatruuna 939 m/s lähtönopeudella.

Kuluttajat ovat entistä enemmän ympäristötietoisia ja kupariluotisten metsästyspatruunoiden käyttö kasvaa metsästäjien keskuudessa. Toivottavasti myös kupariluotisten tehdaspatruunoiden tarjonta kuluttajille laajenee. Joissain jahtimuodoissa tai joillekin metsästäjille soveltuu kuitenkin paremmin Partition-tyyppiset helposti avautuvat lyijylliset suurriistaluodit.

Monoliittisten kupariluotien tai bondattujen lyijyluotien kanssa voi tulla ongelmia, mikäli nopeutta ei ole riittävästi. Luodit eivät välttämättä avaudu suunnitellusti riistassa, varsinkin pitkille matkoille ammuttaessa. Tulee siis muistaa, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa metsästysluotia. Itselataamisessa on oltava huolellinen ja koeammunnoissa on käytettävä luodinnopeusmittaria.

.338 Winchester Magnum on ominaisuuksiltaan hyvä suurriistapatruuna. Patruuna soveltuu tänä päivänä eri luotivaihtoehdoilla monelle eri kokoluokan riistalle. 338- kaliiperin luotivalikoima on laaja. Parhaimmillaan kaliiperi on Suomessa viljelmillä, hakkuuaukoilla, tuntureilla ja yleensä alueilla, joissa on mahdollista ampua normaalia pidemmille matkoille. Vanhasta patruunasta löytyy edelleen puhtia riistan kaatamiseen, niin kotimaassa kuin myös ulkomailla.

Seuraavissa blogi-jutuissani lisää .338 Winchester Magnum- kaliiperin kivääristä ja jahtitapahtumista.

KIRJOITTAJA EI VASTAA ANNETTUJEN LATAUSARVOJEN TODELLISUUDESTA. LATAUSARVOJEN KÄYTTÖ OMALLA VASTUULLA.

Barnes Tipped TSX 225gr .338 Win. Mag.

Teksti; P.O.

Kuvat; P.O. J.N. ja C.I.P.

C.I.P- kuva julkaistu COMMISSION INTERNATIONAL PERMANENTE POUR L`EPREUVE DES ARMES A FEU PORTATIVES luvalla.

MEOPTA Ballistics Calculator
Sako Ballistics
Barnes Load data

Päällekkäispiippuinen haulikko RIZZINI BR110 osa 2/2.

Rizzini BR110 20/76 ja metsästyspatruunoiden koeammunta.

KOEAMMUNTA

Päätin koeampua muutaman metsästyspatruunan alkukauden pienriista- ja vesilintujahtia varten. Lyijyhaulipatruunoiksi valitsin huopatulpilla varustetut Hull High Pheasant Extreme 20/70 ( 30g lataus ) ja Lyalvale Express Game 20/67,5 ( 32g lataus ) patruunat. Lyalvale mainostaa patruunan huopatulpan olevan biologisesti hajoava, joten kyseistä patruunaa voi käyttää viljelyksillä hyvillä mielin. Molemmat patruunat valmistetaan Englannissa. Vesilintujahtia varten koeammuin ranskalaisen FOB Sweet Copper 20/70 ( 28g lataus ) kuparihaulipatruunan ja italialaisen Baschieri & Pellagrin 20/76 ( 28g lataus ) teräshauleilla ladatun magnum-patruunan.

Ensimmäiseksi ammuin tuelta 13 metristä molemmilla piipuilla Gyttorpin teräshauleilla ladattua 24 gramman trap-patruunaa nähdäkseni osuuko piipuilla sinne mihin tähtään. Varsinainen metsästyspatruunoiden osumakuvioiden ammuntaetäisyys oli tuelta ammuttuna 35 metriä. Ammuntaetäisyyden mittasin laseretäisyysmittarilla. Koeammuntataulu oli kooltaan 120 x 120 cm.

13 metrin päästä ammuttaessa yläpiipun 1/2 supistajalla oli osumat hivenen tähtäyspisteen yläpuolella. Alapiipun 1/4 supistajalla osumat olivat tähtäyspisteessä. Ammuin molemmilla piipuilla kaksi Gyttorpin kiekkopatruunaa.

Seuraavaksi koeammuin metsästyspatruunat. Ensimmäisenä ammuin vesilintupatruunat. FOB Sweet Copper 20/70 patruunalla ammuttaessa 75 cm:n ympyrään tuli yhteensä kolme aukkoa ja osumaprosentiksi 53. B&P:n 20/76 teräshaulipatruunalla ammuttaessa aukkoja tuli yhteensä kaksi kappaletta ja osumaprosentiksi 86. Patruunat ammuin yläpiipun puolisuppealla supistuksella.

Lyijyhaulipatruunoita ammuttaessa parasta tulosta antoi Lyalvale Express Game 20/70 ( 32g lataus ) patruuna. Kyseisellä patruunalla aukkojen määräksi tuli vain yksi ja osumaprosentiksi 80. Tiheyden suhdeluku oli 2.79. Hull- patruunalla aukkojen määräksi tuli seitsemän ja osumaprosentiksi 67.

Alapiipun parannetulla supistajalla koeammuin FOB:n, B&P:n ja Lyalvalen patruunat. Lyalvalen patruuna toimi jälleen erinomaisesti. Ammunnan aikana alapiipulla osumakeskipiste oli hivenen tähtäyspisteen alapuolella ja yläpiipulla ammuttaessa tähtäyspisteen yläpuolella.

Koeammunnan ja ampumataulujen haulikuvioiden tarkastamisen jälkeen kannattaa ampua vielä muutama patruuna lisää niillä patruunoilla, joilla on saanut jo alkuvaiheessa hyvät haulikuviot. Huonosti pärjänneet patruunat kannattaa vielä testata muissa omissa tai kavereiden haulikoissa.

Osa koeammunnoista on vielä kesken. Jossain vaiheessa täytyy vielä ampua loppukauden lyijyhaulipatruunat. Varsinkin Federalin patruunoiden osalta odotukset ovat korkealla. Kaikki nyt suoritetut koeammuntatulokset löydät Koeammunta.netistä asehaulla: Rizzini BR110. Koeammunta.net sivusto on vierailemisen arvoinen, varsinkin jos suunnittelet omien patruunoiden koeampumista. Sivustolta löydät ohjeet ammunnan suorittamiseen ja tulosten tallentamiseen.

Rizzini BR110 20/76 kiekkoradalla

KIEKKORADALLA

En ampunut esittelyn haulikolla compak-ammuntaa, mutta metsästys-trappia ja - skeettiä ammuin noin 750 patruunan verran. Alussa haulikon kumiperälevy tarttui ampumaliiveihin ja vetopituus oli muutaman millin liian pitkä. Lievä takertelu häiritsi enemmän skeet-radalla ampumista kuin trap-radalla. Ongelmat hävisivät, kun vaihdoin kumisen perälevyn puiseen.

Rizzinin hivenen kapea puolijyrkkä pistoolikahva sopii käteeni erittäin hyvin ja haulikosta saa heti hyvän ampumaotteen. Haulikko on tasapainoinen ammuttava ja kiekkoa on helppo seurata. Puisen perälevyn kanssa haulikko nousee poskelle ja silmä asettuu tähtäinkiskon linjalle oppikirjan mukaisesti. Nyt haulikolla pystyy tekemään ampumasuorituksen automaationa, yhtenä suorituksena ilman perän tarttumista vaatteisiin tai pelkoa mahdollisesta tarttumisesta.

Muutaman tuuman pidempi piippu muista omistamistani haulikoista on kuitenkin tuonut hivenen haasteita hyvään osumiseen skeet-radan 8-paikalta. Lähellä liikkuvan kohteen ampumista joudun vielä harjoittelemaan lisää. Haulikko on toiminut ampumaradalla moitteetta.

JAHDISSA

Kyyhky- ja alkukauden kanalintujahtiin valitsin Lyalvalen Express 20/67,5 mm patruunat. Sorsajahtiin valitsin B&P:n Valle Steel 20/76 patruunat. Kausi alkoi haulikolla Kuhmossa sorsajahdin aloituksessa. Haulikko oli mukavan kevyt kantaa järvien ja korpilampien upottavia rantoja koiran kanssa kierrellessä.

Rizzini sorsajahdissa

Sorsia ja riistalaukaustilanteita oli heikommin verrattuna aiempiin vuosiin. Yhden sorsan ammuin veteen ja toisen lennosta. Vaikka koira teki parastaan ja ajoi vähäisiä sorsia lentoon, niin siitä huolimatta ohilaukauksia tuli muutamia ihan paraatipaikoilta. Haulikon 20/76 kaliiperi on kuitenkin vesilinnustuksessa riittävä, jos vaan ampuja osaa asiansa. Alla lyhyt video sorsanpudotuksesta.

Kanalintujahdissa ei tällä kertaa ollut matkassa tuuria, mutta jahdin aikana yksi tilanne kuitenkin sattui, kun koirani nosti sorsan lentoon järven rannasta. Sorsan pudotin FOB-kuparihaulipatruunalla. Sorsan lentoa oli helppo seurata haulikolla ja suorittaa onnistunut linnun pudotus koiralle noudettavaksi. Pienen uintikilpailun jälkeen koirani voitti kisan ja toi sorsan isännälleen.

Uintikilpailu päättynyt.

LOPUKSI

Ensimmäisellä ratakäynnillä ammuin haulikolla kesähelteellä kaksi kierrosta eli yhteensä 50 kiekkoa. Kotona ammunnan jälkeen huomasin etutukin karhennuksista tukkiöljyn hävinneen osittain pitokohdasta. Kyseessä ei ole kuitenkaan tehtaan valmistusvirhe, vaan karhennukset jätetään vähemmälle öljylle, ettei tukkiöljy heikennä karhennusten pitoa. Ohessa linkki aiheeseen, jossa olen aiemmin käsitellyt aseen tukin öljyämistä.

Laitoin sähköpostitse kyselyn Italiaan Rizzinin tehtaalle ja tiedustelin mitä tukkiöljyä tehdas käyttää aseissaan. Sainkin heti vastauksen. Tehdas suositteli käytettäväksi Ballistolin tukkiöljyä tai jotain muuta linseed oilia. Laitoin etutukin karhennuksiin kaapistani löytämääni Napierin tukkiöljyä. Öljyn levitin karhennuksiin vanupuikolla ja hammasharjalla. Öljyämisen jälkeen etutukki näytti jälleen uudelta.

Alussa allekirjoittanutta harmitti tukin tahmean oloinen kuminen perälevy, mikä tarttui helposti vaatteisiin vaikeuttaen aseen nopeaa nostamista poskelle. Ajan myötä tukin perälevy kovettuu hivenen ja takertelu vähenee. Vaatteisiin tarttuminen loppui, kun teippasin perälevyn yläosastaan ja sivuilta liukaspintaisella mustalla sähköteipillä.

Teipattu perälevy

Vaatteisiin tarttumisen lisäksi vetopituus kumiperälevyn kanssa oli kuitenkin hivenen liian pitkä ja loppukaudesta paksumman vaatekerran kanssa tulisi aseen nostamisessa ongelmia. Tukin vetopituutta piti lyhentää muutamalla millillä.

Onneksi perälevyn vaihtaminen on haulikon tukin muutostöistä se helpoin ja yleensä halvin toimenpide. Vaihdoin kumisen perälevyn Rizzinin puiseen perälevyyn. Maahantuoja lähetti tukin Italiaan Rizzinin tehtaalle perälevyn asentamista, muotoon hiomista ja öljyämistä varten. Sain tehtaalta lainaan vastaavanlaisen tukin, ettei alkanut metsästyskausi keskeytyisi. Tehtaalta erinomaisen hyvää palvelua perusmetsästäjälle.

Tehtaalla jälkiasennettu puinen perälevy.

Rizzini BR110 haulikko on laadukkaasti valmistettu haulikko, jonka kaikki sovitukset on erinomaisesti tehty. Hintalaatusuhde on enemmän kuin kohdallaan. Haulikon tasapaino on hyvä ja ammuttavuus selkeän laukaisun kanssa erinomainen. Haulikon hyvä ammuttavuus ja mieto rekyyli on aiheuttanut sen, että mieluiten radalle ja jahtiin olen ottanut mukaan 20-kaliiperisen haulikon.

Tätä kirjoittaessa on Rizzini julkistanut vuodelle 2018 BR110-sarjalle myös sporting-version. Se on varmasti mielenkiintoinen uutuus. Sporting-version hinta on Briteissä alle 2000€. Useita erilaisia haulikoita omistaneena uskallan suositella kohtuuhintaista laatuhaulikkoa etsivälle tutustumista saapasmaan haulikoihin. Italiassa osataan modernien haulikoiden valmistus - perinteitä unohtamatta.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Videot; P.O.

Päällekkäispiippuinen haulikko RIZZINI BR110 osa 1/2.

Tänä päivänä on harvinaista, että suuret kehittyneiden maiden asevalmistajat valmistaisivat aseensa sataprosenttisesti itse ilman halvemmissa maissa tuotettuja aseen osia tai työvoimaa. Battista Rizzinin perhe on tästä poikkeus. Heidän aseensa on 100% made in Italy. Asevalmistajien keskuudessa Rizzini nimi on tunnettu ja heitä on monessa italialaisessa aseita valmistavassa yrityksessä. En ryhdy tarkemmin esittelemään Rizzinin sukupuuta, vaan pysyn Battista Rizzinin asetehtaassa.

Rizzinin tehtaan konekanta

Battista Rizzinin tehdas sijaitsee Pohjois-Italiassa Brescian maakunnassa Marchenon vuoristokylässä. Asevalmistajaperheeseen kuuluvat isä, poika ja kaksi tytärtä. Yrityksen toiminta on alkanut vuonna 1966 ja tehtaalla valmistetaan haulikoita ja tuplaluodikoita. Tehtaalla on moderni CNC-konekanta ja tukkimateriaali on tarkoin valittua ja huolella varastoitu. Tehtaan suunnittelema asetuotanto jakaantuu urheiluammuntaan ja metsästykseen.

HAULIKOISTA

Olen metsästänyt ja harrastanut haulikkoammuntaa lapsesta asti pääsääntöisesti 12-kaliiperin haulikoilla. Reilu vuosi sitten innostuin hankkimaan itselleni vesilinnustukseen uuden itselataavan haulikon kaliiperissa 12/89. Itselataavat haulikot ovat erinomaisia haulikoita metsästyskäyttöön ja tänä päivänä lisäksi vielä hyvin muunneltavissa ampujan tarpeisiin ja mittoihin.

Koeammuin haulikolla useita eri 12-kaliiperin tehdaspatruunoita, enkä saanut jyrkän ylimenokartion takia mielestäni riittävän hyviä haulikuvioita. Ainoastaan 12/89 kaliiperin patruunoilla ja tarvikesupistajalla sain aikaiseksi haulikuviot, joilla olisin voinut lähteä vesilintujahtiin.

Markkinoiden nopeimmaksi kehutun itselataavan haulikon laukausnopeus ja 12/89 kaliiperin suuri haulimäärä ei ollutkaan oikotie jahdissa menestymiseen. Haulikon hankinta alkoi harmittaa, enkä viitsinyt sijoittaa siihen rahaa enää yhtään enempää.

Mieli kuitenkin kirkastui hankittuani alkuvuodesta 20-kaliiperin haulikon. Haulikolla oli miellyttävä ampua ja hyvien haulikuvioiden etsimiseen ei tarvinnut hukata aikaa eikä rahaa. Päätin jatkaa hyväksi havaitulla linjalla.

RIZZINI BR110

Nyt esittelyssä oleva Rizzinin BR110 haulikko on tarkoitettu metsästykseen ja se on tehtaan tuotannon halvimmasta päästä. Haulikko painaa talousvaa`alla punnittuna 3,0 kg ja kokonaispituus on 121 cm 30" piipuilla.

Rizzini BR110 20/76

Haulikon kaliiperi on 20/76. Haulikko toimitetaan pahvilaatikossa ja viidellä Rizzinin vaihtosupistajalla. Laatikon mukana tulee tehtaan takuutodistus ja käyttöohjeet. Maahantuojalta (Aseliike Krister Kärki) saa mukaan myös suomenkielisen käyttöohjeen. Suomessa haulikon hinta on tätä kirjoittaessa 1490€.

Rizzini BR110 on tehtaan uusimpia malleja ja se julkistettiin vuonna 2017. Kiinnostuin haulikosta luettuani Field & Streamin artikkelin. Lehden toimitus oli valinnut Rizzinin BR110 haulikon vuoden 2017 haulikoksi. Toimituksen perustelut luettuani ryhdyin selaamaan Rizzini-haulikoiden valikoimaa Suomesta. Aseliikkeiden hyllystä ei vastaavanlaista haulikkoa löytynyt, mutta maahantuojalta tilaamalla asia järjestyisi. Neljän kuukauden odottelun jälkeen saapui tilaamani haulikko.

Rizzini BR110:ssä on yhteneväisyyksiä monen italialaisen haulikon kanssa. Stefano Faustin patentoima lukkorakenne on saman näköinen, eikä Caesar Guerinikaan erotu teknisiltä ominaisuuksiltaan kovinkaan paljoa kilpailijastaan. Ulkoisesti BR110 näyttää Perazzin MX8:n mallilta.

PUUOSAT

Katsellessa joidenkin asevalmistajien mainoksia on mainoskuvissa jo aseiden perusmalleissa näyttävän näköiset puuosat. Kun sitten ostat kyseisen perusmallin aseen ja avaat paketin, niin puuosat eivät olekaan yhtä hienot kuin mainoksissa. Rizzinin osalta asia on päinvastoin - ainakin tässä tapauksessa.

Rizzini BR110 puuosat turkkilaista pähkinää

Monte Carlo-tyyppinen tukki on tehty turkkilaisesta pähkinästä. Pistoolikahva on mallia puolijyrkkä. Tukin etuosassa on Schnapel-kärki.  Puuosat ovat hyvän näköiset, eikä sovituksista löydy moitittavaa. Karhennuksia on 26 uraa tuumalla. Karhennuksissa on hyvä pito ja ne on laadukkaasti valmistettu. Tukin pinta on tehtaalla käsin öljytty ja kiillotettu.

Rizzini haulikon perä

Tukin vetopituus liipaisimesta perän puoliväliin on 37,5 cm. Tukissa on lievää sivuvääryyttä oikeakätiselle ampujalle. Perän pudotus edestä (comp) on 35 mm ja takaa 57 mm (heel). Mustan kumiperälevyn paksuus vaihtelee 9-12 mm välillä. Perälevy on kiinnitetty tukkiin kahdella ruuvilla.

Tukkiin ei ole tehtaalla kiinnitetty hihnalenkkiä. Hihnalenkit on toimitettu aseen mukana, mutta ne on asennettava itse tai sitten asesepän/myyjäliikkeen toimesta. Tämä on tehtaalta erinomainen ratkaisu, koska kaikki metsästäjät eivät käytä haulikossa asehihnaa.

Etutukin metallirungossa sijaitsee haulikon ja ejektorien viritysvivut, sekä etutukin pohjassa painettava etutukin irroitussalpa. Metallirunko on kiinnitetty etutukkiin kolmella ruuvilla. Etutukissa on karhennukset ja aiemmin mainitsemani schnapel-kärki. Etutukin pituus on noin 240 mm.

METALLIOSAT

Rizzinin vaihtosupistajat ja avain

Haulikon mukana tuli viisi vaihtosupistajaa täyssuppeasta sylinteriin. Supistajista teräshaulikelpoiset ovat puolikkaasta supistajasta avarampaan eli sylinteriin asti. Kyseisistä supistajista löytyy merkintä "steel proof". Supistajien muovisessa säilytyskotelossa on myös avain, jonka toista päätä voi käyttää piippuparin supistajakierteiden puhdistamiseen. Supistajat on laadukkaasti tehty ja helppo pitää puhtaina.

Piippupari ja messinkinen tähtäinjyvä

Haulikon 30" kovakromattu piippupari on pituudeltaan 760 mm. Piippuparin päällä on karhennettu ventiloitu tähtäinkisko, jonka päässä on messinkinen tähtäinjyvä. Tähtäinkiskon leveys on 6 mm. Piippuparin väliin on juotettu umpinainen lista ilman ventilointia. Piippuparin oikealla puolella yläpiipussa on Steel Shot-merkintä ja alapiipussa varoitusteksti ohjeiden lukemisen tärkeydestä ennen aseen käyttöä. Piippuparin vasemmalla puolella on yläpiippuun merkitty; Rizzini Marcheno VT Italy.

Rizzini BR110 20/76 monoblock

Piippupari on liitetty yhdestä kappaleesta valmistettuun monoblockiin, jonka pituus on 62 mm. Monoblock on paksuimmasta kohdasta 36 mm leveä. Monoblockin alimman patruunapesän ulkopuoli on ejektoritappien alapuolelta molemmin puolin koristehiottu. Ylemmän patruunapesän oikealta puolelta löytyy kaliiperimerkintä; 20 ga 3 Magnum. Ejektorit ovat jykevän oloiset ja varmasti kestävät sirossa monoblockissa.

Monoblockin pohjasta löytyy sulkuharkkojen lisäksi tehtaan leima, kaliiperimerkintä, aseen tunnistenumero, sekä cip-tarkastusmerkinnät ja leimat. Myös aseen valmistusvuosiluku 2018 on merkitty monoblockin pohjaan.

Lukkorunko on valmistettu yhdestä erikoisteräskappaleesta. 20-kaliiperin haulikko erottuu 12-kaliiperisesta haulikosta pienemmän ja siromman lukkorungon koosta. Matalaprofiilisia lukkorunkoja on kolmea eri kokoa kaliipereissa 12, 20 ja 28.

Rizzini BR110 20/76 ja Winchester 12/76

20-kaliiperisen Rizzinin lukkorunko on paksuimmasta kohdastaan 39,20 mm leveä. Lukkorungon viritystapit iskuvasaroiden virittämistä varten sijaitsevat keskellä rungon alapohjaa. Iskupohjan vasemmalla yläreunassa on avausvivun palautusnasta.

Rizzini BR110 baskyylin iskupohja

Lukkorungon kaiverrukset ovat minimaaliset. Rungon molemmille puolille on kaiverrettu kehykset ja pienet viuhkakuviot. Myös niveltappien päät on koristekaiverrettu. Piipun avausvivun (top lever) päädyn ympäriltä lukkorunko on karhennettu. Avausvivun otepinnat on karhennettu kalansuomukuvioin. Lukkorungon oikealta ja vasemmalta puolelta löytyy kullatuin kirjaimin Rizzini-merkintä. Rungon alapuolelta löytyy kullattu merkintä BR110. 

Manuaalivarmistin  piipunvaihtimella

Haulikon manuaalivarmistimessa on Beretan tapaan piipunvalitsin. Punainen pallo merkitsee alapiipun laukeamista ensin ja kaksi punaista palloa näkyvissä merkitsee yläpiipun laukeamista ensin.

Laukaisukoneiston varmistinvivun tangon yhteydessä toimiva inertiaosa heilahtaa ammuttaessa vapaasti rekyylin aiheuttamana ja siirtyy viereisen vasaranpidättimen kohdalle mahdollistaen toisen piipun laukaisemisen.

Rizzinin laukaisukoneisto ei vireessä ja varmistettu.

Yläpiipun iskuvasara sijaitsee rungon vasemmalla puolella ja iskuri kulkee reiässään yläviistoon. Alapiipun iskuri sijaitsee vastakkaisella puolella ja iskuri kulkee reiässään alaviistoon.

Rizzinin laukaisukoneisto vireessä varmistamattomana yläpiippu laukaistu.

Haulikon liipaisin on muotoiltu hyvin ja laukaisu haulikossa on erinomainen. Tukki on helppo irroittaa haulikosta huoltamista varten. Lukkorungon ja tukin kiinnityspulttiin pääsee käsiksi irroittamalla ensin perälevyn.

Tehtaalta saa tarvittaessa tilattua tukin irroittamiseen oman työkalun. Käytin tukin irrottamiseen jatkovarrellista hylsytyökalua. Rizzinin kalleimmissa malleissa tukin saa irti ilman perälevyn irroittamista.

Rizzini BR110 20/76 valmiina koeammuntaan.

Seuraavassa 2/2 osassa koeammutaan eri metsästyspatruunoita ja käydään mm. kiekkoradalla.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O. ja Rizzini Usa
Video; Rizzini Usa