.338 Winchester Magnum.

Pohjois-Amerikan riistaeläimet ovat hyvin lähellä suomalaista riistaeläinlajistoa ja jotkin eläimet ovatkin samoja molemmin puolin pallon puoliskoa. Yhtenä syynä samanlaiseen eläinlajistoon on luonnollisesti pohjoinen havumetsävyöhyke (Boreaalinen vyöhyke).

.338 Winchester Magnum

Pohjois-Amerikassa hyväksi havaitut metsästyskaliiperit ovat aina jollain aikaviiveellä rantautuneet myös Suomeen. 30-kaliiperiset metsästyspatruunat ovat suosituimpia yleiskaliipereita. Erikoisemmille kaliipereille on kuitenkin oma vannoutunut käyttäjäkuntansa.

.338 Winchester Magnum esiteltiin vuonna 1958 Winchester Repeating Arms:n toimesta. 60-vuotias patruuna lähestyy siis jo kohta suomalaista eläkeikää. Patruuna kuitenkin porskuttaa edelleen ja toimii suomalaisessa metsästyksessä erittäin hyvin vailla pelkoa eläkkeelle jäämisestä.

.338 Winchester Magnum-patruunan historia on saanut alkunsa 40-luvulta, jolloin herrat Charles O`Neil, Elmer Keith ja Don Hopkins ryhtyivät kehittämään .333-kaliiperista tehokasta patruuna suurriistalle. Syntyi kaliiperi .333 OKH. Kyseinen kaliiperi perustui 30-06 hylsyyn. Winchester kehitti yhteistyössä kuitenkin nykyisen 338 Win.Mag kaliiperin pari vuotta aiemmin julkistetun 458 Winchester Magnumin pohjalta. 458 Win.Mag hylsy supistettiin 8,61 mm luodille.

458- ja 338 WinMag-patruunoiden hylsyt ovat pituudeltaan 63,50 mm ja ne perustuvat lyhennettyyn vyökantaiseen 375 H&H magnum-kaliiperiin. Amerikkalaiset halusivat muokata vanhan Britti-kaliiperin omille kivääreille. Näin syntyi suoran lentoradan omaava tehokas metsästyspatruuna suurriistalle Pohjois-Amerikan erämaihin tai vaikka Afrikan savanneille.

C.I.P-kuva suuremmaksi klikkaamalla

338 Winchester Magnumin lentoratavertailussa Sako Ballistics sovelluksella yleisimpien 30- kaliiperin patruunoiden ja 9,3x62 patruunan kesken huomaa joitain suuntaa antavia eroja. 100 metriin kohdistetun 338 Win.Mag. patruunan lentoradan putouma 16,2 gramman Sako Hammerhead-luodilla on 200 metrissä -17,8 cm. 30-06 Hammerheadin 11,7 gramman luodilla putouma on -12,5 cm ja energiamäärä 2649 joulea. 308 Hammerhead 11,7 gramman luodilla putouma on -16,8 cm. 9,3x62 Hammerheadin 18,5 gramman luodilla putouma on -20,7 cm.

Ammuttaessa Barnesin VOR-TX 338 Win. Mag. tehdaspatruunaa 14,6 gramman luodilla putouma on 200 metrissä MEOPTA Ballistic sovelluksen mukaan -11 cm kun käytetään Meoptan Meostar R1r 3-12x56 RGD tähtäinkiikaria. Barnesin tehdaspatruunan luodin energiamäärä on 200 metrissä 3952 Joulea. Patruunan lentorata on suorin ja energiamäärä suurin verrattuna muihin esille tuomiini tehdaspatruunoihin.

Suomessa .338 Win.Mag. kaliiperi on ollut käytössä Sakon kivääreissä jo 1960-luvulta alkaen. Ensimmäinen Sakon oma kiväärimalli pitkällä lukkolaitteella oli malli L61R. Myöhemmin kyseistä kaliiperia tehtiin 80-luvulla myös Tikka-kivääreihin. Uusi magnum-patruuna suomalaisessa hirvijahdissa niitti aikoinaan mainetta patruunan puolesta ja vastaan. Huhupuheet ja mielikuvat hirvet räjäyttävästä patruunasta sai aikaiseksi keskustelun sorinaa, niin makkaratulilla kuin alan lehdistössä. Kyseistä kaliiperia joutui aikoinaan puolustamaan Metsästys & Kalastus lehdessä tasavallan jahtimestarina tunnettu Tauno V. Mäki.

338-kaliipereita on muitakin. Yleisimmistä voisi ensimmäisenä mainita Suomessa tunnetun 338 Lapua Magnumin. Kyseisen patruunan alun kehittelyn aloittivat amerikkalaiset ja patruunan loppukehittelyn ja prosessin maaliin saattamisen toteutti Patruunatehdas Lapua Oy, saaden samalla patruunalle C.I.P-hyväksynnän ja oman nimen. Vuonna 2006 Federal julkisti yhteistyössä Sakon kanssa 338-kaliiperin patruunan, jonka nimeksi tuli 338 Federal.

338 Lapua Magnum toimii erittäin hyvin raskaimmilla luodeilla suuren ruutitilavuuden takia. 338 Federal toimii 308:n kokoluokan ruutitilavuuden takia kevyemmillä luodeilla. 338 Win.Mag. patruuna on parhaimmillaan näiden kahden patruunan välissä. Muita 338-kaliipereita on mm; 338-06, 340 Weatherby Magnum, 338 Remington Ultra Magnum, 338-378 Weatherby Magnum, 338 RCM, 338 Marlin Express ja Norman valmistama 338 Blaser Magnum. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana 338- kaliiperin patruunat ovat lyhentyneet entisestään, käyden aiempaa lyhyempiin lukkoaktioihin.

Sako L61R .338 Win.Mag. ja valkohäntäpeuran vasa 

Tämän päivän 338-kaliiperin luodit ovat alkuajoista muuttuneet ja ennen kaikkea keventyneet tuoden kaliiperille uusia ulottuvuuksia. Nyt esittelyssä oleva kaliiperi soveltuu oikealla luotivalinnalla peuran kokoluokalle oikein mainiosti. Kuluvana jahtikautena olen ampunut Sako L61R ja 338 Win.Mag. yhdistelmällä sekä valkohäntäpeuroja että hirviä.

Ammuttuja hirvieläimiä ei ole tarvinnut pitkältä haeskella. Eläimet ovat jääneet niille sijoilleen tai juosseet muutamia kymmeniä metrejä.  Tulee kuitenkin huomioida, että hirvieläimet on ammuttu kyttäysjahdissa, ei ajometsästyksessä. Ammuttujen eläinten adrenaliinitaso ja pakoreaktiot eivät siis ole olleet samalla tasolla, kuin yleensä ajojahdin aikana.

Normaalista poikkeavaa lihahävikkiä ei käyttämässäni metsästyspatruunassa ole vielä ilmaantunut. Pääsääntöisesti luodit ovat kahlanneet eläinten läpi. Ainoastaan yhdestä hirvisonnista olen saanut luodin talteen (kts. kuva alla).

Barnesin 14,6 gramman kupariluoti osuman jälkeen (amet 190 m.)

Kyseisen hirven ampui metsästyskaverini kiväärilläni noin 190 metriin. Luoti vaurioitti hirven sydäntä ja pysähtyi vastapuolen etulapaan (kts. kuva alla). Hirvi juoksi osumasta noin 10 metriä.

Barnesin luoti pysähtyi vastapuolen etulapaan (amet 190 m)

Maailmalla on paljon hyviä lyijy ja lyijyttömiä luotivaihtoehtoja. Luodin valintaan vaikuttavat; lainsäädäntö, metsästettävä riista ja metsästysolosuhteet, sekä metsästäjän omat mieltymykset. 338 Win. Mag. kaliiperissa olen käyttänyt jahdissa itselataamiani Barnesin Tipped tsx-kupariluoteja painoluokassa 14,6 grammaa (225 gr).

Polymeerikärjellä varustettuihin Barnesin ttsx-luoteihin olen siirtynyt lähes kaikissa metsästyskivääreissäni, joita käytän sorkkariistajahdeissa. Ainoastaan 30-06 ja 9,3x62 patruunat ovat vielä testaamatta. Barnesin kokokupariset luodit ovat edullisia, tarkkoja ja riittävän hyviä maaliballistisilta ominaisuuksilta. Luodit ovat auenneet kontrolloidusti. Maaliballistiikkaa voi säätää luodin lähtönopeudella. Barnesin kupariluodit kestävät hyvin koviakin nopeuksia.

.338 WM:n luoditus käynnissä.

Alussa oikean latauksen löytäminen aiheutti jonkin verran vaivaa. Vihtavuoren ruudeilla N550 ja N560 en saanut aikaiseksi riittävän hyvää osuntaa. Alun Hornadyn hylsyt hylkäsin kokonaan metsästyslatauksista. Hylsyjen laatu ei vakuuttanut ja siirryin Sakon hylsyihin. Samalla päätin kokeilla Vihtavuoren N160 ruutia.

Latauskomponenttivalinnat osuivat nappiin ja tulosta alkoi syntyä. Sain alun lataustesteissä Barnesin kupariluodeilla hyviä kolmen laukauksen kasoja melkein kaikilla aloitus- ja maksimipanosten välillä olevilla ruutimäärillä. Myös Sakon tämän päivän 16,2 gramman Hammerhead-lyijyluodit antoivat hyvää osuntaa.

Barnesin ttsx 3 lks ja yksi napsu ylös ja 3 lks. (amet 100m)

Eri latauskomponenttien kokeilun jälkeen päädyin metsästyspatruunassani seuraavaan latausreseptiin; Barnes ttsx 14,6 g (225 gr) luoti, Sako-hylsy, CCI250 nalli ja N160 ruuti (aloituspanos 64,0gr ja maksimipanos 70,5 gr) 70,5 grainin ruutipanoksella. Latauspituus (COL) 84,80 mm. Lähtönopeuden keskiarvo (V3) 818 m/s. Energiaa luodilla on 4884 Joulea.

Lähtönopeus voisi olla suurempikin, mutta ampumaetäisyydet osaltani ovat kuitenkin pääsääntöisesti maksimissaan 200 metrin luokkaa. Tähän mennessä olen pisimmillään ampunut yhden naarashirven 205 metriin. Luodin ulostulojäljen perusteella luoti oli avautunut hyvin. Barnesin luodilla itselataamani metsästyspatruunan olen räätälöinnyt sopivaksi kyttäysjahtiin eri kokoluokan sorkkariistalle.

Tehdasladattuja kupariluotisia metsästyspatruunoita kaliiperiin 338 Win. Mag. on aika heikosti tarjolla. Muutamia kuitenkin löytyy. Esimerkiksi Barnes VOR-TX ttsx 14,6 gramman (225 gr) kupariluotipatruuna 854 m/s lähtönopeudella ja Hornadyn Superformance 12 g (185 gr) GMX-kupariluotipatruuna 939 m/s lähtönopeudella.

Kuluttajat ovat entistä enemmän ympäristötietoisia ja kupariluotisten metsästyspatruunoiden käyttö kasvaa metsästäjien keskuudessa. Toivottavasti myös kupariluotisten tehdaspatruunoiden tarjonta kuluttajille laajenee. Joissain jahtimuodoissa tai joillekin metsästäjille soveltuu kuitenkin paremmin Partition-tyyppiset helposti avautuvat lyijylliset suurriistaluodit.

Monoliittisten kupariluotien tai bondattujen lyijyluotien kanssa voi tulla ongelmia, mikäli nopeutta ei ole riittävästi. Luodit eivät välttämättä avaudu suunnitellusti riistassa, varsinkin pitkille matkoille ammuttaessa. Tulee siis muistaa, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa metsästysluotia. Itselataamisessa on oltava huolellinen ja koeammunnoissa on käytettävä luodinnopeusmittaria.

.338 Winchester Magnum on ominaisuuksiltaan hyvä suurriistapatruuna. Patruuna soveltuu tänä päivänä eri luotivaihtoehdoilla monelle eri kokoluokan riistalle. 338- kaliiperin luotivalikoima on laaja. Parhaimmillaan kaliiperi on Suomessa viljelmillä, hakkuuaukoilla, tuntureilla ja yleensä alueilla, joissa on mahdollista ampua normaalia pidemmille matkoille. Vanhasta patruunasta löytyy edelleen puhtia riistan kaatamiseen, niin kotimaassa kuin myös ulkomailla.

Seuraavissa blogi-jutuissani lisää .338 Winchester Magnum- kaliiperin kivääristä ja jahtitapahtumista.

KIRJOITTAJA EI VASTAA ANNETTUJEN LATAUSARVOJEN TODELLISUUDESTA. LATAUSARVOJEN KÄYTTÖ OMALLA VASTUULLA.

Barnes Tipped TSX 225gr .338 Win. Mag.

Teksti; P.O.

Kuvat; P.O. J.N. ja C.I.P.

C.I.P- kuva julkaistu COMMISSION INTERNATIONAL PERMANENTE POUR L`EPREUVE DES ARMES A FEU PORTATIVES luvalla.

MEOPTA Ballistics Calculator
Sako Ballistics
Barnes Load data

Päällekkäispiippuinen haulikko RIZZINI BR110 osa 2/2.

Rizzini BR110 20/76 ja metsästyspatruunoiden koeammunta.

KOEAMMUNTA

Päätin koeampua muutaman metsästyspatruunan alkukauden pienriista- ja vesilintujahtia varten. Lyijyhaulipatruunoiksi valitsin huopatulpilla varustetut Hull High Pheasant Extreme 20/70 ( 30g lataus ) ja Lyalvale Express Game 20/67,5 ( 32g lataus ) patruunat. Lyalvale mainostaa patruunan huopatulpan olevan biologisesti hajoava, joten kyseistä patruunaa voi käyttää viljelyksillä hyvillä mielin. Molemmat patruunat valmistetaan Englannissa. Vesilintujahtia varten koeammuin ranskalaisen FOB Sweet Copper 20/70 ( 28g lataus ) kuparihaulipatruunan ja italialaisen Baschieri & Pellagrin 20/76 ( 28g lataus ) teräshauleilla ladatun magnum-patruunan.

Ensimmäiseksi ammuin tuelta 13 metristä molemmilla piipuilla Gyttorpin teräshauleilla ladattua 24 gramman trap-patruunaa nähdäkseni osuuko piipuilla sinne mihin tähtään. Varsinainen metsästyspatruunoiden osumakuvioiden ammuntaetäisyys oli tuelta ammuttuna 35 metriä. Ammuntaetäisyyden mittasin laseretäisyysmittarilla. Koeammuntataulu oli kooltaan 120 x 120 cm.

13 metrin päästä ammuttaessa yläpiipun 1/2 supistajalla oli osumat hivenen tähtäyspisteen yläpuolella. Alapiipun 1/4 supistajalla osumat olivat tähtäyspisteessä. Ammuin molemmilla piipuilla kaksi Gyttorpin kiekkopatruunaa.

Seuraavaksi koeammuin metsästyspatruunat. Ensimmäisenä ammuin vesilintupatruunat. FOB Sweet Copper 20/70 patruunalla ammuttaessa 75 cm:n ympyrään tuli yhteensä kolme aukkoa ja osumaprosentiksi 53. B&P:n 20/76 teräshaulipatruunalla ammuttaessa aukkoja tuli yhteensä kaksi kappaletta ja osumaprosentiksi 86. Patruunat ammuin yläpiipun puolisuppealla supistuksella.

Lyijyhaulipatruunoita ammuttaessa parasta tulosta antoi Lyalvale Express Game 20/70 ( 32g lataus ) patruuna. Kyseisellä patruunalla aukkojen määräksi tuli vain yksi ja osumaprosentiksi 80. Tiheyden suhdeluku oli 2.79. Hull- patruunalla aukkojen määräksi tuli seitsemän ja osumaprosentiksi 67.

Alapiipun parannetulla supistajalla koeammuin FOB:n, B&P:n ja Lyalvalen patruunat. Lyalvalen patruuna toimi jälleen erinomaisesti. Ammunnan aikana alapiipulla osumakeskipiste oli hivenen tähtäyspisteen alapuolella ja yläpiipulla ammuttaessa tähtäyspisteen yläpuolella.

Koeammunnan ja ampumataulujen haulikuvioiden tarkastamisen jälkeen kannattaa ampua vielä muutama patruuna lisää niillä patruunoilla, joilla on saanut jo alkuvaiheessa hyvät haulikuviot. Huonosti pärjänneet patruunat kannattaa vielä testata muissa omissa tai kavereiden haulikoissa.

Osa koeammunnoista on vielä kesken. Jossain vaiheessa täytyy vielä ampua loppukauden lyijyhaulipatruunat. Varsinkin Federalin patruunoiden osalta odotukset ovat korkealla. Kaikki nyt suoritetut koeammuntatulokset löydät Koeammunta.netistä asehaulla: Rizzini BR110. Koeammunta.net sivusto on vierailemisen arvoinen, varsinkin jos suunnittelet omien patruunoiden koeampumista. Sivustolta löydät ohjeet ammunnan suorittamiseen ja tulosten tallentamiseen.

Rizzini BR110 20/76 kiekkoradalla

KIEKKORADALLA

En ampunut esittelyn haulikolla compak-ammuntaa, mutta metsästys-trappia ja - skeettiä ammuin noin 750 patruunan verran. Alussa haulikon kumiperälevy tarttui ampumaliiveihin ja vetopituus oli muutaman millin liian pitkä. Lievä takertelu häiritsi enemmän skeet-radalla ampumista kuin trap-radalla. Ongelmat hävisivät, kun vaihdoin kumisen perälevyn puiseen.

Rizzinin hivenen kapea puolijyrkkä pistoolikahva sopii käteeni erittäin hyvin ja haulikosta saa heti hyvän ampumaotteen. Haulikko on tasapainoinen ammuttava ja kiekkoa on helppo seurata. Puisen perälevyn kanssa haulikko nousee poskelle ja silmä asettuu tähtäinkiskon linjalle oppikirjan mukaisesti. Nyt haulikolla pystyy tekemään ampumasuorituksen automaationa, yhtenä suorituksena ilman perän tarttumista vaatteisiin tai pelkoa mahdollisesta tarttumisesta.

Muutaman tuuman pidempi piippu muista omistamistani haulikoista on kuitenkin tuonut hivenen haasteita hyvään osumiseen skeet-radan 8-paikalta. Lähellä liikkuvan kohteen ampumista joudun vielä harjoittelemaan lisää. Haulikko on toiminut ampumaradalla moitteetta.

JAHDISSA

Kyyhky- ja alkukauden kanalintujahtiin valitsin Lyalvalen Express 20/67,5 mm patruunat. Sorsajahtiin valitsin B&P:n Valle Steel 20/76 patruunat. Kausi alkoi haulikolla Kuhmossa sorsajahdin aloituksessa. Haulikko oli mukavan kevyt kantaa järvien ja korpilampien upottavia rantoja koiran kanssa kierrellessä.

Rizzini sorsajahdissa

Sorsia ja riistalaukaustilanteita oli heikommin verrattuna aiempiin vuosiin. Yhden sorsan ammuin veteen ja toisen lennosta. Vaikka koira teki parastaan ja ajoi vähäisiä sorsia lentoon, niin siitä huolimatta ohilaukauksia tuli muutamia ihan paraatipaikoilta. Haulikon 20/76 kaliiperi on kuitenkin vesilinnustuksessa riittävä, jos vaan ampuja osaa asiansa. Alla lyhyt video sorsanpudotuksesta.

Kanalintujahdissa ei tällä kertaa ollut matkassa tuuria, mutta jahdin aikana yksi tilanne kuitenkin sattui, kun koirani nosti sorsan lentoon järven rannasta. Sorsan pudotin FOB-kuparihaulipatruunalla. Sorsan lentoa oli helppo seurata haulikolla ja suorittaa onnistunut linnun pudotus koiralle noudettavaksi. Pienen uintikilpailun jälkeen koirani voitti kisan ja toi sorsan isännälleen.

Uintikilpailu päättynyt.

LOPUKSI

Ensimmäisellä ratakäynnillä ammuin haulikolla kesähelteellä kaksi kierrosta eli yhteensä 50 kiekkoa. Kotona ammunnan jälkeen huomasin etutukin karhennuksista tukkiöljyn hävinneen osittain pitokohdasta. Kyseessä ei ole kuitenkaan tehtaan valmistusvirhe, vaan karhennukset jätetään vähemmälle öljylle, ettei tukkiöljy heikennä karhennusten pitoa. Ohessa linkki aiheeseen, jossa olen aiemmin käsitellyt aseen tukin öljyämistä.

Laitoin sähköpostitse kyselyn Italiaan Rizzinin tehtaalle ja tiedustelin mitä tukkiöljyä tehdas käyttää aseissaan. Sainkin heti vastauksen. Tehdas suositteli käytettäväksi Ballistolin tukkiöljyä tai jotain muuta linseed oilia. Laitoin etutukin karhennuksiin kaapistani löytämääni Napierin tukkiöljyä. Öljyn levitin karhennuksiin vanupuikolla ja hammasharjalla. Öljyämisen jälkeen etutukki näytti jälleen uudelta.

Alussa allekirjoittanutta harmitti tukin tahmean oloinen kuminen perälevy, mikä tarttui helposti vaatteisiin vaikeuttaen aseen nopeaa nostamista poskelle. Ajan myötä tukin perälevy kovettuu hivenen ja takertelu vähenee. Vaatteisiin tarttuminen loppui, kun teippasin perälevyn yläosastaan ja sivuilta liukaspintaisella mustalla sähköteipillä.

Teipattu perälevy

Vaatteisiin tarttumisen lisäksi vetopituus kumiperälevyn kanssa oli kuitenkin hivenen liian pitkä ja loppukaudesta paksumman vaatekerran kanssa tulisi aseen nostamisessa ongelmia. Tukin vetopituutta piti lyhentää muutamalla millillä.

Onneksi perälevyn vaihtaminen on haulikon tukin muutostöistä se helpoin ja yleensä halvin toimenpide. Vaihdoin kumisen perälevyn Rizzinin puiseen perälevyyn. Maahantuoja lähetti tukin Italiaan Rizzinin tehtaalle perälevyn asentamista, muotoon hiomista ja öljyämistä varten. Sain tehtaalta lainaan vastaavanlaisen tukin, ettei alkanut metsästyskausi keskeytyisi. Tehtaalta erinomaisen hyvää palvelua perusmetsästäjälle.

Tehtaalla jälkiasennettu puinen perälevy.

Rizzini BR110 haulikko on laadukkaasti valmistettu haulikko, jonka kaikki sovitukset on erinomaisesti tehty. Hintalaatusuhde on enemmän kuin kohdallaan. Haulikon tasapaino on hyvä ja ammuttavuus selkeän laukaisun kanssa erinomainen. Haulikon hyvä ammuttavuus ja mieto rekyyli on aiheuttanut sen, että mieluiten radalle ja jahtiin olen ottanut mukaan 20-kaliiperisen haulikon.

Tätä kirjoittaessa on Rizzini julkistanut vuodelle 2018 BR110-sarjalle myös sporting-version. Se on varmasti mielenkiintoinen uutuus. Sporting-version hinta on Briteissä alle 2000€. Useita erilaisia haulikoita omistaneena uskallan suositella kohtuuhintaista laatuhaulikkoa etsivälle tutustumista saapasmaan haulikoihin. Italiassa osataan modernien haulikoiden valmistus - perinteitä unohtamatta.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Videot; P.O.

Päällekkäispiippuinen haulikko RIZZINI BR110 osa 1/2.

Tänä päivänä on harvinaista, että suuret kehittyneiden maiden asevalmistajat valmistaisivat aseensa sataprosenttisesti itse ilman halvemmissa maissa tuotettuja aseen osia tai työvoimaa. Battista Rizzinin perhe on tästä poikkeus. Heidän aseensa on 100% made in Italy. Asevalmistajien keskuudessa Rizzini nimi on tunnettu ja heitä on monessa italialaisessa aseita valmistavassa yrityksessä. En ryhdy tarkemmin esittelemään Rizzinin sukupuuta, vaan pysyn Battista Rizzinin asetehtaassa.

Rizzinin tehtaan konekanta

Battista Rizzinin tehdas sijaitsee Pohjois-Italiassa Brescian maakunnassa Marchenon vuoristokylässä. Asevalmistajaperheeseen kuuluvat isä, poika ja kaksi tytärtä. Yrityksen toiminta on alkanut vuonna 1966 ja tehtaalla valmistetaan haulikoita ja tuplaluodikoita. Tehtaalla on moderni CNC-konekanta ja tukkimateriaali on tarkoin valittua ja huolella varastoitu. Tehtaan suunnittelema asetuotanto jakaantuu urheiluammuntaan ja metsästykseen.

HAULIKOISTA

Olen metsästänyt ja harrastanut haulikkoammuntaa lapsesta asti pääsääntöisesti 12-kaliiperin haulikoilla. Reilu vuosi sitten innostuin hankkimaan itselleni vesilinnustukseen uuden itselataavan haulikon kaliiperissa 12/89. Itselataavat haulikot ovat erinomaisia haulikoita metsästyskäyttöön ja tänä päivänä lisäksi vielä hyvin muunneltavissa ampujan tarpeisiin ja mittoihin.

Koeammuin haulikolla useita eri 12-kaliiperin tehdaspatruunoita, enkä saanut jyrkän ylimenokartion takia mielestäni riittävän hyviä haulikuvioita. Ainoastaan 12/89 kaliiperin patruunoilla ja tarvikesupistajalla sain aikaiseksi haulikuviot, joilla olisin voinut lähteä vesilintujahtiin.

Markkinoiden nopeimmaksi kehutun itselataavan haulikon laukausnopeus ja 12/89 kaliiperin suuri haulimäärä ei ollutkaan oikotie jahdissa menestymiseen. Haulikon hankinta alkoi harmittaa, enkä viitsinyt sijoittaa siihen rahaa enää yhtään enempää.

Mieli kuitenkin kirkastui hankittuani alkuvuodesta 20-kaliiperin haulikon. Haulikolla oli miellyttävä ampua ja hyvien haulikuvioiden etsimiseen ei tarvinnut hukata aikaa eikä rahaa. Päätin jatkaa hyväksi havaitulla linjalla.

RIZZINI BR110

Nyt esittelyssä oleva Rizzinin BR110 haulikko on tarkoitettu metsästykseen ja se on tehtaan tuotannon halvimmasta päästä. Haulikko painaa talousvaa`alla punnittuna 3,0 kg ja kokonaispituus on 121 cm 30" piipuilla.

Rizzini BR110 20/76

Haulikon kaliiperi on 20/76. Haulikko toimitetaan pahvilaatikossa ja viidellä Rizzinin vaihtosupistajalla. Laatikon mukana tulee tehtaan takuutodistus ja käyttöohjeet. Maahantuojalta (Aseliike Krister Kärki) saa mukaan myös suomenkielisen käyttöohjeen. Suomessa haulikon hinta on tätä kirjoittaessa 1490€.

Rizzini BR110 on tehtaan uusimpia malleja ja se julkistettiin vuonna 2017. Kiinnostuin haulikosta luettuani Field & Streamin artikkelin. Lehden toimitus oli valinnut Rizzinin BR110 haulikon vuoden 2017 haulikoksi. Toimituksen perustelut luettuani ryhdyin selaamaan Rizzini-haulikoiden valikoimaa Suomesta. Aseliikkeiden hyllystä ei vastaavanlaista haulikkoa löytynyt, mutta maahantuojalta tilaamalla asia järjestyisi. Neljän kuukauden odottelun jälkeen saapui tilaamani haulikko.

Rizzini BR110:ssä on yhteneväisyyksiä monen italialaisen haulikon kanssa. Stefano Faustin patentoima lukkorakenne on saman näköinen, eikä Caesar Guerinikaan erotu teknisiltä ominaisuuksiltaan kovinkaan paljoa kilpailijastaan. Ulkoisesti BR110 näyttää Perazzin MX8:n mallilta.

PUUOSAT

Katsellessa joidenkin asevalmistajien mainoksia on mainoskuvissa jo aseiden perusmalleissa näyttävän näköiset puuosat. Kun sitten ostat kyseisen perusmallin aseen ja avaat paketin, niin puuosat eivät olekaan yhtä hienot kuin mainoksissa. Rizzinin osalta asia on päinvastoin - ainakin tässä tapauksessa.

Rizzini BR110 puuosat turkkilaista pähkinää

Monte Carlo-tyyppinen tukki on tehty turkkilaisesta pähkinästä. Pistoolikahva on mallia puolijyrkkä. Tukin etuosassa on Schnapel-kärki.  Puuosat ovat hyvän näköiset, eikä sovituksista löydy moitittavaa. Karhennuksia on 26 uraa tuumalla. Karhennuksissa on hyvä pito ja ne on laadukkaasti valmistettu. Tukin pinta on tehtaalla käsin öljytty ja kiillotettu.

Rizzini haulikon perä

Tukin vetopituus liipaisimesta perän puoliväliin on 37,5 cm. Tukissa on lievää sivuvääryyttä oikeakätiselle ampujalle. Perän pudotus edestä (comp) on 35 mm ja takaa 57 mm (heel). Mustan kumiperälevyn paksuus vaihtelee 9-12 mm välillä. Perälevy on kiinnitetty tukkiin kahdella ruuvilla.

Tukkiin ei ole tehtaalla kiinnitetty hihnalenkkiä. Hihnalenkit on toimitettu aseen mukana, mutta ne on asennettava itse tai sitten asesepän/myyjäliikkeen toimesta. Tämä on tehtaalta erinomainen ratkaisu, koska kaikki metsästäjät eivät käytä haulikossa asehihnaa.

Etutukin metallirungossa sijaitsee haulikon ja ejektorien viritysvivut, sekä etutukin pohjassa painettava etutukin irroitussalpa. Metallirunko on kiinnitetty etutukkiin kolmella ruuvilla. Etutukissa on karhennukset ja aiemmin mainitsemani schnapel-kärki. Etutukin pituus on noin 240 mm.

METALLIOSAT

Rizzinin vaihtosupistajat ja avain

Haulikon mukana tuli viisi vaihtosupistajaa täyssuppeasta sylinteriin. Supistajista teräshaulikelpoiset ovat puolikkaasta supistajasta avarampaan eli sylinteriin asti. Kyseisistä supistajista löytyy merkintä "steel proof". Supistajien muovisessa säilytyskotelossa on myös avain, jonka toista päätä voi käyttää piippuparin supistajakierteiden puhdistamiseen. Supistajat on laadukkaasti tehty ja helppo pitää puhtaina.

Piippupari ja messinkinen tähtäinjyvä

Haulikon 30" kovakromattu piippupari on pituudeltaan 760 mm. Piippuparin päällä on karhennettu ventiloitu tähtäinkisko, jonka päässä on messinkinen tähtäinjyvä. Tähtäinkiskon leveys on 6 mm. Piippuparin väliin on juotettu umpinainen lista ilman ventilointia. Piippuparin oikealla puolella yläpiipussa on Steel Shot-merkintä ja alapiipussa varoitusteksti ohjeiden lukemisen tärkeydestä ennen aseen käyttöä. Piippuparin vasemmalla puolella on yläpiippuun merkitty; Rizzini Marcheno VT Italy.

Rizzini BR110 20/76 monoblock

Piippupari on liitetty yhdestä kappaleesta valmistettuun monoblockiin, jonka pituus on 62 mm. Monoblock on paksuimmasta kohdasta 36 mm leveä. Monoblockin alimman patruunapesän ulkopuoli on ejektoritappien alapuolelta molemmin puolin koristehiottu. Ylemmän patruunapesän oikealta puolelta löytyy kaliiperimerkintä; 20 ga 3 Magnum. Ejektorit ovat jykevän oloiset ja varmasti kestävät sirossa monoblockissa.

Monoblockin pohjasta löytyy sulkuharkkojen lisäksi tehtaan leima, kaliiperimerkintä, aseen tunnistenumero, sekä cip-tarkastusmerkinnät ja leimat. Myös aseen valmistusvuosiluku 2018 on merkitty monoblockin pohjaan.

Lukkorunko on valmistettu yhdestä erikoisteräskappaleesta. 20-kaliiperin haulikko erottuu 12-kaliiperisesta haulikosta pienemmän ja siromman lukkorungon koosta. Matalaprofiilisia lukkorunkoja on kolmea eri kokoa kaliipereissa 12, 20 ja 28.

Rizzini BR110 20/76 ja Winchester 12/76

20-kaliiperisen Rizzinin lukkorunko on paksuimmasta kohdastaan 39,20 mm leveä. Lukkorungon viritystapit iskuvasaroiden virittämistä varten sijaitsevat keskellä rungon alapohjaa. Iskupohjan vasemmalla yläreunassa on avausvivun palautusnasta.

Rizzini BR110 baskyylin iskupohja

Lukkorungon kaiverrukset ovat minimaaliset. Rungon molemmille puolille on kaiverrettu kehykset ja pienet viuhkakuviot. Myös niveltappien päät on koristekaiverrettu. Piipun avausvivun (top lever) päädyn ympäriltä lukkorunko on karhennettu. Avausvivun otepinnat on karhennettu kalansuomukuvioin. Lukkorungon oikealta ja vasemmalta puolelta löytyy kullatuin kirjaimin Rizzini-merkintä. Rungon alapuolelta löytyy kullattu merkintä BR110. 

Manuaalivarmistin  piipunvaihtimella

Haulikon manuaalivarmistimessa on Beretan tapaan piipunvalitsin. Punainen pallo merkitsee alapiipun laukeamista ensin ja kaksi punaista palloa näkyvissä merkitsee yläpiipun laukeamista ensin.

Laukaisukoneiston varmistinvivun tangon yhteydessä toimiva inertiaosa heilahtaa ammuttaessa vapaasti rekyylin aiheuttamana ja siirtyy viereisen vasaranpidättimen kohdalle mahdollistaen toisen piipun laukaisemisen.

Rizzinin laukaisukoneisto ei vireessä ja varmistettu.

Yläpiipun iskuvasara sijaitsee rungon vasemmalla puolella ja iskuri kulkee reiässään yläviistoon. Alapiipun iskuri sijaitsee vastakkaisella puolella ja iskuri kulkee reiässään alaviistoon.

Rizzinin laukaisukoneisto vireessä varmistamattomana yläpiippu laukaistu.

Haulikon liipaisin on muotoiltu hyvin ja laukaisu haulikossa on erinomainen. Tukki on helppo irroittaa haulikosta huoltamista varten. Lukkorungon ja tukin kiinnityspulttiin pääsee käsiksi irroittamalla ensin perälevyn.

Tehtaalta saa tarvittaessa tilattua tukin irroittamiseen oman työkalun. Käytin tukin irrottamiseen jatkovarrellista hylsytyökalua. Rizzinin kalleimmissa malleissa tukin saa irti ilman perälevyn irroittamista.

Rizzini BR110 20/76 valmiina koeammuntaan.

Seuraavassa 2/2 osassa koeammutaan eri metsästyspatruunoita ja käydään mm. kiekkoradalla.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O. ja Rizzini Usa
Video; Rizzini Usa

Lyman Gen6 ruutiannostelija.

Lyman Products

Vihreä, punainen ja oranssi ovat tuttuja värejä jälleenlataajille. Tällä kertaa tutustumme oranssiin väriin. Lyman Products Corporation on lähes 140- vuotta vanha yritys Yhdysvalloista. Lymanin toiminta alkoi 1800- luvulla William Lymanin toimesta. Ensimmäisiä tehtaan tuotteita olivat kivääreiden avotähtäimet.

Lyman-tehdas 1920- luvulla.

Tähtäimien suosio kasvoi ampujien keskuudessa ja tehtaan toiminta laajeni 1920- luvulla. Tehdas ryhtyi valmistamaan myös muita tuotteita ampujille ja jälleenlataajille. Vanhemmat ammunnan harrastajat saattavat muistaa Lymanin tähtäinoptiikan. 1920- luvulla alkanut tähtäinoptiikan valmistus kuitenkin loppui 1980- luvulla mm. aasialaisten optiikkavalmistajien markkinoille saapumisen myötä. Tänä päivänä Lymanin tuotteita ovat samat tehtaan alkutaipaleen avotähtäimet ja paljon muuta. Lyman valmistaa mm. mustaruutiaseita, jälleenlataus-, asehuolto- ja ampumaurheilutarvikkeita.

Suomessa eniten Lymanin tuotteita käyttävät jälleenlataajat. Tällä kertaa esittelen Lymanin digitaalisen ruutiannostelijan ja vaa`an Lyman Gen6:n.

Lyman Gen6 ruutiannostelija.

TEKNISET MITAT

Ruutiannostelija on 250 mm pitkä, 105 mm leveä ja 235 mm korkea. Ruutiannostelija painaa 840g. Annostelija on kevyt, kooltaan kätevä ja isoveljeään Gen5:tä pienempi. Kevyt ja pienikokoinen muovinen ruutiannostelija tuo mieleen ennemmin heppoisen lelun kuin tärkeän tarkkuusmittalaitteen. Olen sijoittanut annostelijan varmuuden vuoksi eri paikkaan kuin latauspuristimen, ettei hylsyn supistamisen tai luodittamisen tärinät vaikuttaisi ruutiannostelijan toimintaan.

LAITTEEN KÄYTTÄMINEN

Antistaattinen Lyman Gen6 on suojattu elektronisia häiriöitä vastaan. Ruutiannostelijan digitaalinen kosketusnäyttö on selkeä, toimiva ja helppo käyttää. Annostelijassa toimii kaikki savuttomat ruudit. Mustaruutien käyttö on kielletty.

Vaa`an päälle kytkemisen jälkeen laitteen lämpeneminen käyttöön kestää kolme minuuttia, jonka aikana laitteen sisällä oleva tekniikka ohjelmoituu tehtaalla asetettuihin säätöihin. Tämän jälkeen annostelijan digitaalinen vaaka kannattaa kalibroida mukana tulevalla 50 gramman kalibrointipainolla.

Kalibroinnin jälkeen asetetaan ruutikuppi vaa àlle ja nollataan vaaka. Kalibroinnin ja ruutikupin nollauksen jälkeen voi näytölle näppäillä haluamansa ruutiannoksen. Oletusasetuksena on graini. Grainit saa muutettua grammoiksi mode-näppäimellä.

Ruutiannoksen määrän näppäiltyä painetaan enter- näppäintä, jolloin laite käynnistyy ja annostelee asetetun ruutimäärän ruutikuppiin. Alussa kannattaa muutamat ensimmäiset ruutimäärät kaataa takaisin säiliöön. Enter- näppäintä painamalla annostelija annostelee aiemmin asetetun ruutimäärän. Auto- näppäimellä annostelija lisää uuden aiemmin asetetun ruutimäärän heti kun ruutikuppi on laitettu takaisin vaa`alle.

Mikäli annostelijan mittaustulos poikkeaa asetetusta, niin olen kaatanut ruudin takaisin säiliöön ja laittanut ruutikupin takaisin vaa`alle ja painanut uudelleen enter- näppäintä. Jos annostuksen jälkeen on heittoa näytöllä asetetusta, niin se on ollut +/- 0,1 grainia.

Ruutiannostelijan puhdistaminen käytön jälkeen on muutaman käyttökerran jälkeen helppoa. Avataan annostelijan kyljestä luukku ja lasketaan ruudin "laskusilta". Laskusillan alapuolelle asetetaan ruutipurkki, jonka jälkeen nostetaan vielä yksi luukku, jolloin ruuti pääsee valumaan annostelijan säiliöstä takaisin ruutipurkkiin.

Lyman Gen6 ruudin tyhjennys säiliöstä.

Ruutisäiliön tyhjentämisen jälkeen irroitetaan ruutisäiliö ja asetetaan Lymanin purkutyökalu annostelijan ruutiputken päädyssä olevaan reikään ja lukitaan putki. Tämän jälkeen pyöritetään putki pois paikaltaan ja painetaan annostelijan kyljestä moduuli kokonaisuudessaan ulos lopullista puhdistamista varten. Puhdistaminen ruudin jyvistä onnistuu helposti Lymanin mukana olevalla siveltimellä. Puhdistamisen jälkeen kasaaminen tehdään päinvastaisessa järjestyksessä.

Lyman Gen6 purettu ja puhdistettu.

ANNOSTELUNOPEUS JA -TARKKUUS

Nopeus on suhteellinen käsite ja jälleenlatauksessa riskit kasvavat, mikäli nopeutta lisätään turvallisuuden kustannuksella. Lyman Gen6 on allekirjoittaneelle riittävän nopea. Annostelunopeus riippuu ruutimäärästä. Joka tapauksessa Lyman Gen6:lla saan ruuditettua nopeammin kuin puomivaa` alla. Alla video .338 Win.Mag patruunan ruudittamisesta 65,3 grainin ruutimäärällä.

Tarkkuuden testaamiseksi otin rinnalle Dillonin puomivaa`an, joka on osoittautunut jälleenlataustouhuissani luotettavaksi vaa`aksi. Tarkastin puomivaa`alla 50 gr, 20 gr ja 45,5 grainin ruutiannokset. Puomivaaka antoi saman tuloksen painoissa 50 ja 20 grainia. 45,5 grainin kohdalla puomivaaka näytti ruutimäärän olevan hivenen painavampi. Luotettavaa digivaakaa minulla ei ollut mittaustarkkuuden vertailua varten.

Lyman Gen6 ja Dillon Precision.

Luodinnopeusmittarin hallintaohjelmiston grafiikkakäyrien tasaisuudesta pystyy myös päättelemään ruutiannostelijan tarkkuuden. Mikäli grafiikkanäytön nopeuspylväät ovat tasamittaiset on latauksien ruutimäärät pysyneet oikeina. Muitakin muuttujia toki on, mutta esimerkiksi vertailemalla aiempien puomivaa`alla ladattujen patruunoiden graafiikkakäyriä saa jonkinlaisen kuvan latausten tasalaatuisuudesta.

Alla luodinnopeusmittarin nopeudet graafisina pylväinä. Kaikissa taulukoissa kolme samalla ruutimäärällä ruuditettua patruunaa aloituspanoksesta maksimiin. Jokaisessa taulukossa on yhteensä viisi kolmen laukauksen testilatausta. Mittausetäisyys on kolme metriä. Mittaukset on suoritettu samoissa mittausolosuhteissa.

Ylempi taulukko on Lyman Gen6:lla punnittuja .338 Win.Mag. (Barnes ttsx 225 gr) patruunoita Vihtavuoren N160-ruudilla. Keskimmäinen taulukko on Dillonin puomivaa`alla punnittuja .222 Rem. (Barnes tsx  45gr) patruunoita. Alimman taulukon .222 V-Max-patruunat on punnittu Lyman Gen6:lla, josta puuttuu aloituspanossarjan kolmas lähtönopeus ja seuraavan testisarjan ensimmäisen ammutun patruunan lähtönopeus. .222 kaliipereissa ruutina Vihtavuori N120.

Lyman Gen6:lla ruuditetut .338 Win.Mag. patruunoiden lähtönopeudet.

Dillonin puomivaa`alla ruuditetut .222 Rem Barnes-patruunoiden lähtönopeudet.

Lyman Gen6:lla ruuditetut .222 Rem V-Max-patruunoiden lähtönopeudet

Alla kuva Lymanilla ruuditetuista .338 WinMagin (Barnes ttsx 225gr) kasoista ja .222 Rem (V-Max 55gr) kasoista. Ampumaetäisyys 100 metriä. Kasojen koot 16-24 mm välillä.

.338 WinMag. Barnes ttsx 225gr. Lyman Gen6

.222 Rem. V-Max 55gr Lyman Gen6

Dillonin puomivaa`alla näyttäisi saavan tasalaatuisempia latauksia. Lyman Gen6:lla ruudittaminen on kuitenkin mukavampaa, nopeampaa ja tulos on riittävän tarkkaa, eivätkä erot ole kovinkaan suuria.

Jos hakemalla hakee miinuksia, niin annostelijan puhdistaminen vie jonkin verran aikaa ainakin alkuvaiheessa ja puhdistamisen yhteydessä tuppaa ruudinjyviä kulkeutuvan sinne sun tänne pitkin latauspöytää aiheuttaen ylimääräistä siivoamista.

Erityistä tarkkuutta vaativat lataukset tulen edelleen tekemään jatkossakin puomivaa`alla. Omassa käytössäni Lyman Gen6 on kuitenkin hyvä ostos, jolle tulee varmasti käyttöä. Lyman Gen6 olisi pitänyt ostaa jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ostin esittelyn tuotteen Armoria-liikkeestä hintaan 299€.

TIIVISTETTYNÄ

- nopeus 2 grainia sekunnissa
- tarkkuus 0,1 grainia
- toimii verkkovirralla (mukana kolme erilaista pistokepäätä)
- häiriösuojattu mm. matkapuhelimia vastaan
- helppolukuinen kosketusnäyttö
- pieni kooltaan (vie vähän pöytätilaa)
- toimii kaikilla savuttomilla ruudeilla


Teksti; P.O.
Kuvat; P.O. ja Lyman
Video; P.O.

Lähteet; Lyman

9,3x57

Tänä päivänä edelleen käytössä olevien rihlattujen metsästysaseiden patruunoiden kehitys alkoi vuonna 1857, jolloin Smith & Wesson julkisti kaliiperin .22 Short. Vuonna 1887 J. Stevens Arms & Tool Combany julkisti .22 shortista muunnellun kaliiperin .22 Long Riflen. Kyseiset patruunat ovat reunasytytteisiä ja ne perustuvat ranskalaiseen Flobert-patruunaan.

Messinkihylsyiset keskisytytyspatruunat kehittyivät lähes samaan tahtiin reunasytytyspatruunoiden kanssa. Keskisytytteisilläpatruunoilla ei ole kuitenkaan yhtä pitkää käyttöhistoriaa kuin reunasytytteisellä .22-kaliiperilla.

1800- ja 1900- luvun taitteessa kehitetyistä patruunoista on jo joitain patruunoita kadonnut markkinoilta tai patruunaa valmistetaan enää muutaman patruunavalmistajan toimesta. Monet vanhoista suurriistapatruunoista on kuitenkin edelleen käytössä.

Nyt esittelyssä olevan 9,3x57 kaliiperin suosio alkaa hiipua ja sitä kutsutaan kuolevaksi kaliiperiksi. Kyseiseen kaliiperiin ei enää valmisteta tehdasvalmisteisia sarjatuotantoaseita. Kaliiperi 9,3x57 on kehitetty suurriistan metsästykseen 1900- luvun alkupuolella.

Patruunan kehittäjästä ei ole tarkempaa tietoa. 1900- luvun alusta alkaen Mauserin asetehdas on kuitenkin valmistanut kivääreitään kyseiseen kaliiperiin Oberndorfin tehtaalla Saksassa. Myöhemmin 1920- luvulta alkaen kivääreitä ko. kaliiperiin on valmistanut muun muassa Husqvarna Ruotsissa ja  FN-tehdas Belgiassa. FN-tehtaan valmistamia m/98 lukkokehyksiä on käyttänyt kivääreissään ruotsalainen Husqvarna ja kotimainen Sako. Lisäksi yksittäiset asesepät Euroopassa ovat valmistaneet kivääreitä kyseisessä kaliiperissa.

Ruotsissa 9,3x57 kaliiperia kutsutaan kaarevan lentoradan takia perunanheittäjäksi (potatiskastaren). Pohjoismaissa sorkkariistajahdit tapahtuvat pääsääntöisesti ajojahtina peitteisessä maastossa ja riistalaukaukset tapahtuvat lyhyiltä etäisyyksiltä, joten patruunan ulkoballistiikan ei tarvitse välttämättä olla lentoradaltaan kovinkaan suora.

PATRUUNOIDEN LATAAMINEN

Tällä hetkellä 9,3x57 patruunan ainoana valmistajana on ruotsalainen Norma. Aiemmin patruunaa on tehnyt myös saksalainen RWS ja suomalainen Sako. Latauskomponentteja, hylsyjä ja luoteja löytyy Normalta. Muita 9,3 mm metsästysluotien valmistajia on mm. Lapua, Woodleight, Fox, Sako, Barnes, Hornady, Nosler, RWS, Swift, Speer ja Sellier & Bellot. Luotitarjontaa on siis yllin kyllin. Latausholkkeja patruunoiden jälleenlataajille valmistaa ainakin Hornady.

9,3x57 C.I.P-mitat

Patruunan mittoja löytyy itselataajalle täältä. Patruuna perustuu kaulasta avarrettuun 8x57 Mauser-hylsyyn. Patruuna on myös läheinen kaliipereille 9x57 Mauser ja 9,5x57 Mannlicher. Patruunan lähtönopeudet ovat 700 m/s molemmin puolin ja luodin lentorata on varsin kaareva. Parhaiten 9,3x57 patruunaan soveltuu kevyemmästä päästä valitut luodit.

Kupariluodit tarvitsevat riittävän nopean lähtönopeuden, jotta luoti toimisi valmistajan suunnitelmien mukaisesti. Barnes on suunnitellut 9,3 mm luodit käytettäväksi 9,3x62 ja 9,3x74R patruunoille, jonka takia Barnesin tai jonkin muun valmistajan kupariluoteja ladattaessa olisi hyvä ennen metsästyskäyttöä testata luodin maaliballistiikka esimerkiksi märkään lehtinippuun.

16,2 gramman 9,3 mm luodit (vasen lyijy ja oikea kupari)

Kupariluotien lataamisessa vanhoilla aseilla ammuttavaksi tulee huomioida kupariluotien pituuserot verrattuna saman painoisiin lyijyluoteihin. Latauskokeiluja ammuttaessa mahdolliset paine-erot tulee tiedostaa ja kuten aina, koelatauksia ammuttaessa tulee tarkkailla mahdollisia painemerkkejä.

9,3x57 kaliiperin kivääreitä on pääasiassa kahta mallia metsästäjien käytössä, Mauser 98 ja Mauser 96. Näistä jälkimmäisen lukkoaktio on heikompi verrattuna Mauser 98:aan. Molemmilla lukkoaktioilla valmistettuja kivääreitä on tehty metsästyskäyttöön mm. ruotsalaisen Husqvarnan toimesta.

Husqvarnan m/98 (vas) ja m/96

Varmemmin 9,3x57 kaliiperissa avautuvat lyijyluodit. Hirvelle hyviä lyijyluoteja ovat mm. Woodleight (16,2g) ja Norma Oryx (15g). Normalta löytyy esimerkiksi pienemmälle sorkkariistalle Vulkan-luotia 15 gramman painoluokassa. Myös 9,3 RWS-luoteja on laaja valikoima erikokoiselle sorkkariistalle.

Norma lataa metsästäjille 9,3x57 kaliiperin patruunoita suurriistalle vain 15 gramman Oryx-luodilla, jonka lähtönopeudeksi tehdas ilmoittaa 720 m/s. Ampumaharjoitteluun Norma lataa 15 gramman kokovaippaista Jaktmatch-patruunaa.

Kaliiperiin 9,3x57 löytyy latausreseptejä Norman nettisivuilta ja Norman latausopaskirjasta. Norman latausoppaista ei kuitenkaan ole Suomessa lataajalle hyötyä, koska Suomen Norman maahantuoja ei tuo tällä hetkellä maahan ruuteja. Kyseisiä ruuteja tarvitsevan on siis tehtävä ostosreissu Ruotsiin.

Tein kuitenkin muutaman koelataussarjan Vihtavuoren ruudeilla. Latauskomponentteina käytin Norman hylsyjä ja 15 gramman Oryx-luotia. Ajoaineena käytin Vihtavuoren N135 ruutia ja ruutipanoksen sytytykseen CCI200 nallia. Latauspituus (COL) 74,50 mm.

Lapuan 16,2 gramman Naturalis kupariluodille valitsin ajoaineeksi Vihtavuoren N140 ruutia ja ruutipanoksen sytytykseen Federalin 215 magnum kiväärinallin. Latauspituus 78,85 mm.

Lapuan ja Foxin lyijyvapaat 9,3 mm luodit

Kolmanneksi latasin Fox Bulletin Classic Hunter lyijyvapaata luotia painoluokassa 14,3 g. Foxin luoti on valmistettu kuparin ja sinkin sekoituksesta. Foxin luodeissa käytin ajoaineena Vihtavuoren N135 ruutia ja CCI200 nallia. Latauspituus 80,00 mm.

RADALLA

Testiaseena käytin Husqvarna (m/98) m.146 kivääriäni (kiväärin tarkemmat tiedot löytyvät toukokuun Husqvarna m.146 jutusta). Kivääri oli tuettu edestä ja takaa Protektor Modelin ampumatuilla. Ampumaetäisyys oli 100 metriä. Koeammunnat suoritin kiväärin avotähtäimillä. Latauskoesarjoja ammuin yhteensä viisi kaikilla koeammuttavilla luodeilla. Jokaisessa koesarjassa ammuin kolme laukausta omaan pienoiskiväärille tarkoitettuun maalitauluun.

Lähtönopeudet mittasin kolmen metrin päästä piipun suusta ProChrono Digital-luodinnopeusmittarilla. Luodinnopeusmittarin kytkin tietokoneen usb-porttiin datatiedon siirtämistä varten. Mitatut tulokset välitin tietokoneelle, tietokoneen omaan ohjelmointivalikkoon, sekä exel-taulukkoon myöhemmin tulostettavaksi.

Tulokset saa siirrettyä myöhemmin mittarista kotikoneelle, mutta radalla saan nopeusnäytöt suurempana tietokoneen näyttöruudulle ja samalla saan verrattua paikan päällä latauksien grafiikkatiedostoja. Ammunnan aikana kirjoitan tulokset muistiin myös ampumarata/latausvihkoon.

Ensimmäisenä ammuin Norman Oryx-luotien koelataussarjat. Parhaimman kolmen laukauksen kasan (75 mm) sain 683 m/s keskiarvonopeudella. Lähtönopeus on mielestäni kuitenkin liian alhainen kevyelle 9,3 mm luodille. Seuraavaksi täytyy ladata kyseistä luotia Norman ruudilla tai sitten lisätä N135:n ruutimäärää koelatauksissa.

Toisena ammuin koelataussarjat Lapuan Naturaliksella. Odotin jonkinlaisia painemerkkejä koesarjassa, mutta painemerkkejä ei ilmaantunut sarjojen aikana. Kasojen keskiarvo oli 75 mm. Viimeisen kolmen laukauksen mitattu keskinopeus oli 712 m/s ja energian keskiarvo 4112 J. 51,0 grainin maksimilataus oli jo puristuslataus.

9,3x57 16,2 g Lapua Naturalis, amet 100m.

Kolmantena ammuin lataustestien kevyimpiä 14,3 gramman Fox Classic-luoteja. Foxin luodeilla sain eniten lähtönopeutta ja kolmen laukauksen parhaimman kasan kooksi 65 mm. Painemerkkejä ei ilmaantunut koelatausten aikana.

LOPUKSI

9,3x57 suurriistapatruuna on miedon rekyylin johdosta miellyttävä ampua kevyemmälläkin kiväärillä. Lataustestejä tehdessä eri latauskomponenteilla havaitsin kaliiperissa olevan potentiaalia varsin mukavasti omiin jahtikuvioihini. Kaliiperin lentorata on kevyemmillä luodeilla riittävä 150 metriin asti ja harvemmin tulee pidemmälle ammuttua. Pidemmille ampumaholleille valitsen paremmin soveltuvan kivääri- ja patruunayhdistelmän.

Iskuenergiaa patruunasta löytyy enemmän kuin esimerkiksi perinteisestä 308 metsästyspatruunasta. 9,3 luoti jaksaa varmasti tunkeutua hirven sisälle läpi isojen luiden kohti eläimen tärkeitä sisäelimiä. Kuparinen massiiviluoti toimii myös pienemmällekin sorkkariistalle. Luoti ei välttämättä ehdi pienemmässä hirvieläimessä avautua suunnitellusti, mutta luodin massiivisen rakenteen johdosta hyvin tähdätty laukaus aiheuttaa eläimelle kuitenkin nopean ja varman kuoleman.

Rautatähtäimillä ammuttaessa pienoiskivääritaulut osoittautuivat allekirjoittaneelle liian pieniksi maaleiksi. Jonkinlaisen selvyyden sain kuitenkin eri koelatauksien paremmuudesta. Samalla huomasi iän tuomat haasteet avotähtäimillä ammuttaessa pieneen maaliin.

Ampuminen avotähtäimillä varustetulla vanhalla kiväärillä oli kuitenkin hauskaa ja aika vierähti mukavasti ampumaradalla. Nyt esittelyssä olevalle kaliiperille on varmasti edelleen paikkansa Pohjolan jahtimailla. Metsästysluotien kehittyminen kevyempään suuntaan avaa myös uusia mahdollisuuksia 9,3x57 kaliiperille. Eri latausten testaaminen ja positiivinen kokemus patruunan käyttäytymisestä saattaa laittaa kiväärini rakennusprojektisuunnitelmat uusiksi.

Lataustaulukko suuremmaksi kuvaa klikkaamalla.

KIRJOITTAJA EI VASTAA ANNETTUJEN LATAUSARVOJEN TODELLISUUDESTA. LATAUSARVOJEN KÄYTTÖ OMALLA VASTUULLA.

Teksti ja kuvat; P.O.
Videot; Norma ja P.O.

Käytetyt lähteet; Cartridges Of The World 14th Edition kirja, Norman kotisivut, C.I.P. kotisivut

HUSQVARNA m.146

Mauserin veljekset Paul ja Wilhelm syntyivät Saksassa 1830- luvulla. Wilhelm oli veljeään neljä vuotta vanhempi. Veljesten isä Franz Andreas Mauser oli sotilas ja sotilasuran jälkeen aseseppä. Franz Andreas Mauserilla oli yhteensä 13 lasta, joista isänsä jalanjälkiä lähtivät kulkemaan veljekset Franz, Paul ja Wilhelm. Myös muut sisarukset toimivat aseiden valmistuksen parissa, mutta ensin mainitut olivat tunnetuimpia. Franz muutti Yhdysvaltoihin Remington & Sons yrityksen palvelukseen. Paul ja Wilhelm työskentelivät Euroopassa. Paul ja Wilhelmin läpimurto tapahtui Mauser Model 71 sotilaskiväärin myötä ja veljesten yritystoiminta laajeni. Wilhelm Mauser kuoli jo vuonna 1882 48- vuotiaana, eikä ehtinyt nähdä veljensä kanssa kehittämiensä kivääreiden menestyneintä mallia.

Paul & Wilhelm Mauser

Uusi paranneltu sotilaskiväärimalli Mauser 98 hyväksyttiin Saksassa 5 päivänä huhtikuuta 1898. Kivääri saavutti suosion ympäri maailman ja tehtaan tilauskirjat täyttyivät. Mauserin veljesten tehtaiden tilat eivät riittäneet kaikkien kivääreiden tuotantoon. Kivääreitä valmistettiin lisenssillä ympäri maailman. Myös laitonta kopiointia tapahtui. Yhdysvallat kopioi ilman lupaa Mauserin teknisiä ratkaisuja omaan Springfield-sotilaskivääriinsä. Ensimmäinen maailmansota keskeytti tehtaan oikeustoimet Springfieldin valmistajia vastaan.

FN:n tehtaan tuotantoa Mauser 98 lukkolaitteiden osalta.

Belgialla on pitkä aseteollisuushistoria alkaen 1300- luvulta, jolloin historian kirjojen mukaan Liegessä valmistettiin ensimmäisiä sotatarvikkeita. Yhtenä Mauser-kivääreiden lisenssivalmistajana toimi Belgian Liegessä Fabrique Nationale d´Armes de Guerre (FN) tehdas. Tehdas oli perustettu 3.7.1889 ja samana vuonna tehdas sai ensimmäisen 150 000 Mauser 98 kivääreiden tilauksen Belgian hallitukselta. FN-tehtaalla valmistettiin myös muita Mauser-malleja eri valtioiden tilaamina. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtaalla jatkui sotatarvikkeiden, autojen, moottoripyörien, metsästysaseiden ja patruunoiden valmistus.

Ruotsin asetehtaan Husqvarna Vapenfabriks Ab:n historia alkoi Huskvarnassa vuonna 1620. Olen jo aiemmin kirjoittanut aika kattavasti tehtaan historiasta täällä. Mauser 98 lukonkehykseen (aktioon) perustuvien metsästyskivääreiden valmistus alkoi Husqvarnan tehtaalla 1930- luvulla. Lukonkehykset tulivat tuolloin FN- tehtaalta. FN-tehtaan valmistamaa m/98 lukonkehystä tehtiin malliin 146 kaliiperissa 9,3x57 vuosina 1937-1941.

Nyt esittelyssä olevan Husqvarnan malli 146 kiväärin löysin Ylivieskan Urheilun ja Lelun nettisivuilta. Pyysin sähköpostitse lisätietoja kivääristä ja muutaman valokuvan. Myyjän kertoman mukaan ase oli tullut liikkeeseen perikunnalta. Kivääri oli ollut aktiivisella aseharrastajalla, joka oli tehnyt työuransa Sievin kenkätehtaalla. Kivääri näytti kuvien perusteella käyttämättömältä. Myyjä epäili, ettei aseella oltu ammuttu juuri ollenkaan. Päätin tehdä kivääristä kaupat. Muutaman päivän kuluttua kaupoista hain kiväärin Matkahuollosta.

Husqvarna m.146 klikkaa kuva suuremmaksi

LUKKOLAITE

Mauser on käyttänyt kahta eri lukonkehyskokoa kivääreissään, suurempaa kehystä ja pienempää. Englannin kielessä lukonkehyskoosta puhuttaessa käytetään sanoja, large ring ja small ring. Nyt esittelyssä oleva Husqvarnan 146 kivääri on suuremmalla kehyskoolla. Husqvarna käytti kahta FN-lukkolaitetta kivääreissään: vanhempaa ja uudempaa. Tässä kiväärissä on vanhempi lukkolaite.

Husqvarna m.146 M98 large ring 9,3x57

Lukonkehyksen etuosa on työntömitalla mitattuna halkaisijaltaan 35,90 mm. Lukonkehyksen pituus on mittanauhalla mitattuna noin 220 mm. Lukonkehyksen patruunaukko on 34,24 mm pitkä aukon etuosasta patruunasiteen syöttöaukkoon mitattuna.

Lukonkehyksen vasemmalta puolelta löytyy lukonpidätin, sekä peukaloaukko helpottamaan patruunoiden syöttämistä makasiiniin patruunasiteen avulla. Vasemmalta puolelta löytyy myös Belgian tarkastusleimat.

Lukonkehyksen alapuolelta löytyy laukaisulaite ja aseen valmistusnumero, jonka perusteella ase on valmistettu vuosien 1938 ja 1939 välillä. Valmistusnumeron vieressä on kehyksen rekyylinvastin. Lukonkehys (kokonaisuutena lukkolaite) kiinnittyy tukkiin kahdella läpiruuvilla.

Lukko on pituudeltaan 196 mm. Lukkorungon pituus on 160 mm ja  ja se on 17,80 mm halkaisijaltaan. Lukossa on kolme sulkuolkaa, joista kaksi sijaitsee lukon etuosassa ja yksi takana. Lukkorungosta löytyy kaksi kaasureikää mahdollisen patruunan nallirikosta johtuvien palokaasujen ohjaamiseksi poispäin ampujasta. Lukkorungon sivulla on 108 mm pitkä sivulevy, jonka pääty toimii hylsyn ulosvetokyntenä.

Husqvarna m.146 M98 lukko.

Lukon siipivarmistin on kolmiasentoinen ja se sijaitsee lukon takana. Kun varmistimen siipi käännetään vasemmalle on ase varmistamaton. Kun siipi käännetään keskelle yläasentoon on ase varmistettuna, mutta lukon saa avattua ja suljettua. Kun varmistimen siipi käännetään oikealle on lukko lukittu ja ase on varmistettu.

Iskuri osineen ja lukkorunko

Lukko puretaan siten, että lukko viritetään, siipivarmistin siirretään keskiasentoon ja vedetään lukko pois lukonkehyksestä. Painetaan lukon kammen vieressä olevaa peräkappaleen nastaa ja pyöritetään peräkappale irti lukkorungosta. Alla video lukon varmistimesta ja lukon purkamisesta kahteen osaan.

Kiväärin laukaisulaite on hyvin yksinkertainen vailla laukaisuvastuksen säätömahdollisuutta. Laukaisussa on selkeä etuveto laukaisukynnykseen. Laukaisuvastus on noin 1,5 kg. Laukaisulaite on kiinni lukonkehyksessä yhdellä läpitapilla.

Kiinteä patruunamakasiini.

Kiväärissä on viiden patruunan kiinteä jousikuormitteinen patruunamakasiini. Makasiinin pohja on avattavissa ainoastaan työkalua käyttäen. Makasiinin pohjan saa irti liipasinkaaren edessä olevassa kolossa olevaa nastaa painamalla ja samanaikaisesti makasiinin pohjaa taaksepäin työntämällä.

PIIPPU

Kiväärin mustattu piippu on kierteellä kiinni lukonkehyksessä. Piippu on näkyvältä osaaltaan kehyksen reunaan asti mittanauhalla mitattuna 600 mm pitkä. Iskupohjaan asti mitattuna 619 mm pitkä. Piipussa on kuusi oikealle kiertyvää rihlaa. Rihlannousu on 14 tuumaa.

Piipun vasemmalta puolelta kehyksen vierestä löytyy aseen valmistusnumero. Piippuun on juottamalla kiinnitetty kiväärin mekaaniset avotähtäimet, sekä hihnalenkin piippurengas. Etutähtäimen pallojyvä on suojattu ja asennettu kiinteästi vailla säätömahdollisuutta. Takatatähtäintä voi siirtää sivusuunnassa iskemällä tähtäintä varovasti haluttuun suuntaan. Takatähtäimen hahlo on kiinnitetty alustan jyrsittyyn uraan.

TUKKI

Kiväärin tukki on pähkinäpuuta ja tukkimateriaali on Ranskasta. Tukki on valmistettu käsityönä alusta loppuun Husqvarnan tehtaalla.

Husqvarna m.146 9,3x57 tukki

Tukki on siro ja kevyt. Tukin vetopituus on 375 mm. Tukki on selvästi suunniteltu sen ajan mukaisesti, eli avotähtäinkäyttöä varten. Avotähtäimien käytön takia perän pudotus on jyrkkä verrattuna nykyaikaisiin metsästyskivääreihin. Tukin kapea etuosa on varustettu schnapel-kärjellä.

Tukin schnapel-kärki

Tukin pistoolikahvan otepinnat on karhennettu. Tukin etuosassa ei ole karhennuksia. Tukin pistoolikahvan päätypalana on musta bakeliittipala.

Pistoolikahvan karhennukset.

Perälevy on samaa mustaa bakeliittia, johon on painettu Husqvarna tehtaan logo ja poikittainen karhennus. Perälevy on kiinni tukissa kahdella talttaruuvilla.

Perälevy tehtaan logolla.

Tukin takaosaan on kiinnitetty hihnalenkki. Toinen hihnalenkki oli kiväärin piipussa, ei tukissa. Tukki on pedattu ja käsitelty Danish Oililla, sekä lopuksi vahattu Promaakarin tukkivahalla.

LOPUKSI

Radalla kiväärillä ammuttaessa on kivääri syöttänyt ja poistanut ammutut 9,3x57 patruunat häiriöttä. Kiväärillä tulee 100 metrin matkalla tähdätä kohteen alle. Muuten osumat ovat 15-16 gramman luodeilla ylävoittoisia. 9,3x57 patruunoita ammuttaessa on rekyyli suhteellisen mieto. Kiväärin kaliiperista, luodeista ja latausresepteistä lisää kesän aikana. Alla lyhyt video hirviradalla harjoittelusta.

Kun verrataan Mauser 98 sotilaskiväärin lukonkehystä tämän päivän Mauser 98 tyyppisiin metsästyskivääreihin, niin huomaa ainakin, että metsästyskivääreiden lukonkehyksistä puuttuu sotilaskivääristä tuttu patruunasiteen syöttöaukko ja lukonkehyksen vasemmalla puolella sijaitseva peukaloaukko. Lukkolaitteesta puhuttaessa on toki paljon muitakin muutoksia. Siipivarmistin on nykyaseissa siirretty kiväärin lukonkehyksen sivulle pois tähtäinkiikarin tieltä ja helpommin käytettäväksi.

Mauser 98 sotilaskiväärin lukkolaite on aikojen saatossa todettu kestävyydeltään vahvaksi ja kontrolloidun patruunan syötön takia luotettavaksi. Mauser 98 sotilaskivääreiden lukkolaitteita käytetään usein custom-aseiden rakennusaihioina. Kiväärit on monesti suunniteltu vaarallisen suurriistan metsästykseen. Tämä kivääri tulee mukaan sorkkariistajahtiin, jossa ampumaetäisyydet ovat lyhyitä.

Kivääriä en ryhdy kustomoimaan, vaan aion pitää kiväärin alkuperäisessä asussaan. Omistan kuitenkin toisen Husqvarna m.146 kiväärin, joka on jälkeenpäin muutettu 9,3x62 kaliiperiin. Kyseisen kiväärin osalta aloitan jossain vaiheessa rakennusprojektin ja tarkoitus olisi tehdä projektista oma juttuaihe.

Vanhoissa metsästyskivääreissä on omanlaista hohtoa ja ne miellyttävät enemmän silmääni, kuin monet nykyaikaiset "steriilit" sarjatuotantoaseet. Aseiden esteettisyys tai sen puute on toki enemmänkin mielipideasia ja mielipiteitä on yhtä monta kuin alan harrastajia. Vanhan avotähtäimillä varustetun kiväärin rajoitteet tulee kuitenkin hyväksyä ja mukauttaa metsästys siten, että kiväärin puutteet on huomioitu. Metsästyspäivä perinneaseella on mukavaa vaihtelua normaalin jahtiin.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O. ja Rheinmetall Defence (Waffenmuseum Oberndorf )
Videot; P.O.

Käytetyt lähteet; Mauser Bolt Rifles third edition(Ludwig Olson) kirja, ARS MECHANICA The Ultimate FN book kirja, Husqvarna Jaktvapen 1870-1977 kirja ja C.I.P.