Tikka T1x MTR osa 1/2.

Olen usein ajatellut metsästysaseiden kanssa puuhastellessa, ettei savuttoman ruudin keksimisen jälkeen ole kovinkaan suurta teknologian kehitystä tapahtunut pulttilukkoisten aseiden saralla. Kehitystä tarkastellessa huomaa kuitenkin muutoksia ainakin tukeissa, pinnotteissa ja optiikan kiinnitystavoissa. Lisäksi metsästäjän omatoiminen mahdollisuus muunnella omistamaansa kivääriä jälkeenpäin lisävarusteilla ja tarvikeosilla on parantunut huomattavasti. Toki vielä tänä päivänä aseseppiäkin tarvitaan. Asesepän tarpeesta lisää julkaisun toisessa osassa.

Tällä kertaa esittelen keväällä hankkimani Tikka T1x MTR (multi task rifle) metsästyskiväärin. Esittelyn tuote on jo monelle tuttu ja sitä on myyty kiitettävästi lähinnä edullisen hankintahinnan ja monipuolisen lisävarustelumahdollisuuden takia. Aluksi ajattelin, etten kirjoita jo paljon mainostetusta kivääristä juttua blogiini. Muutin kuitenkin mieleni, havaittuani, ettei Tikka T1x:stä löydy kovinkaan paljon käyttäjäkokemuksia. Kirjoitin kivääristä kaksiosaisen esittelyn. Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi aseen rakennetta.

Tikka T1x MTR .17 HMR

Halusin pienpetojahtiin mahdollisimman rekyylittömän, hiljaisella laukausäänellä, pienellä suuliekillä, lyhyellä lukon latausliikkeellä kompaktin kokoisen metsästyskiväärin. Halusin siis pienriistakiväärin, jolla on nopea ampua hämärässä toinen laukaus heti ensimmäisen laukauksen jälkeen. Pienemmän rekyylin, suuliekin ja lyhyen latausliikkeen ansiosta on paikkolaukaus tai kohteen vaihtaminen nopeampaa. Ampumaetäisyys vahtimismetsästyksessäni on maksimissaan 100 metriä.

Tikka T1x .17 HMR

Valitettavasti ostohetkellä aseliikkeissä ei ollut tarjolla lyhyintä piippumallia, joten jouduin ostamaan pidemmällä piipulla olevan mallin. Tämänkin asian saa kyllä tarvittaessa korjattua Sakon tai Sakon valtuuttamien aseseppien toimesta. Tikka T1x- kiväärin kaliiperivaihtoehdot ovat .22 lr tai .17 HMR. Molemmat kaliiperit ovat reunasytytteisiä patruunoita. Kivääriä saa 16" ja 20" piipun pituuksilla.

Nyt esittelyssä oleva kivääri on siis 20 tuuman (510 mm) piipulla ja kaliiperissa .17 HMR. Kiväärin kokonaispituus on 960 mm ja painoa sillä on yhteensä 2,6 kg. Kivääri toimitetaan pahvilaatikossa. Kiväärin mukana tulee ainoastaan käyttöohje, tuotetarra ja Sakon patruunaesite. Kiväärin mukana ei tule työkaluja, eikä hihnalenkkejä.

Tikka T1x ja 20" piippu  1/2x20 vaimenninkierteellä.

Mustatun keskiraskaan kylmätakomalla valmistetun piipun rihlannousu on esittelyn kiväärissä yhdeksän tuumaa. Oikealle kiertyviä rihloja on yhteensä kuusi. Piipun päässä on vaimenninkierre 1/2x20 kierteellä. Kierteensuoja on materiaaliltaan muovia. Piippuun ei ole kiinnitetty avotähtäimiä.  Piippu on profiililtaan paksu, mutta lyhyyden takia se ei kuitenkaan lisää liikaa kiväärin painoa. Piipun halkaisija on päästä heti kierteiden jälkeen 18,50 mm. ja se paksunee kohti iskupohjaa. Halkaisija lukonkehyksen kohdasta on 22,35 mm. Piipun vasemmalta puolelta ennen lukonkehystä löytyy kaliiperi- ja valmistusmaamerkintä.

Tikka TX1 MTR tukin perä.

Tukin kiinnitysratkaisu metalliosiin on tässä kiväärissä mielenkiintoinen. Se lisää kivääriin asennettavia eri tukkivaihtoehtoja tehden kivääristä monipuolisemman verrattuna moniin muihin metsästyskivääreihin. Monipuolisuuden yhtenä hyvänä puolena on runsas tarviketarjonta ja siten myös edullisemmat hinnat.

Perälevyä lukuunottamatta tukki näyttää ulkoisesti Tikan T3x Lite- tukilta. T1x:n tukin sisältä löytyy kuitenkin eroja. Esimerkiksi rekyylivastimen edessä oleva lisäpala. Teräksinen rekyylivastin sen sijaan sijoittuu lukonkehyksen alaosaan samaan kohtaan molemmissa kivääreissä.

Tikka T1x tukki irroitettuna.

Tikka T1x:ään sopii kaikki Tikka T3x tukkivaihtoehdot. Kiväärin modulaarisuus on yhteydessä Tikka T3- ja T3x- kivääreihin, sekä tietysti tärkeimpänä, kivääriin on laaja tarviketukkien asennusmahdollisuus. Vanhemmissa T3- ja tarviketukeissa saattaa olla tarpeen tehdä pieniä muutostöitä ennen tukin täydellistä sopivuutta.

Vaihdettava pistoolikahva.

Tukkia saa muokattua myös pienemmällä rahalla. Kiväärin modulaariseen synteettiseen tukkiin saa lisättyä eri värisiä osia pistoolikahvaan ja tukin etuosaan omien mieltymysten mukaisesti. Vaihdettavalla kahvaosalla saa tarvittaessa paremman ase-/ampumaotteen. Tehdas mainostaa kahvan vaihdolla kahvan kulman asennon muuttumisen ja mahdollistaen siten paremman ammunnan eri asennoista. Etutukkiin asennettava leveämpi etuosa lisää aseen vakautta esimerkiksi tuelta ammuttaessa.

Kuva tukin pohjasta.

Tukin vetopituus on säädettävissä erikokoisilla perälevyillä. Tässä kiväärissä perälevy on kovapintainen muovilevy. Tehdas mainostaa tukin otepintoja erittäin pitäviksi. Mustan tukin kokonaispituus on päältä mitattuna 78 cm ja paino on talousvaa`alla punnittuna 0,78 kg. Otepinnat on karhennettu sekä tukin edestä että pistoolikahvasta. Perän linja on suora ja tukin vetopituus on 33,8 cm. Tukista löytyy hihnapidikkeet edestä ja takaa. Etummaiseen pidikkeeseen voi asentaa tarvittaessa myös bipodin (ampumatuen). Kiväärin pohjaosa ja  liipaisinkaari on muovia.

Tikka T1x ja lukonkehys 11 mm jalustaurat.

Lukonkehys näyttää erikoiselta kehyksen pidemmän alaosan johdosta. Pidempi alaosa on vastaavan mittainen kuin T3x- kivääreissä, jonka johdosta kivääriin sopii myös T3x:n tukit. Lukonkehyksen alaosan etupäästä löytyy rekyylivastineen ura ja etummainen kierrereikä tukin kiinnitysruuville (M6). Kehyksen alaosassa lippaanohjaimen salvan edessä on piipun kiinnityksen kolmen ruuvin reiät.

Lukonkehyksen alaosa, lippaanohjain ja lippaanohjaimen salpa

Lippaan salpa ja lippaanohjain (eng. magazine guide) ovat muovia. Salpa kiinnittyy runkoonsa salvan rungon ja lippaanohjaimen läpi asennetulla ohuella metallitapilla. Laukaisulaite on vastaavanlainen kuin T3- malleissa. Laukaisulaitteen yläpuolella sijaitsee kaksiasentoinen varmistin. Lukonkehyksen vasemmalla puolella sijaitsee lukonpidätin ja aseen mallimerkintä ja valmistenumero, sekä C.I.P- leimaukset. Kehyksen molemmin puolin ja kehyksen yläpuolelta löytyy reiät mm. palokaasuille ja tähtäinkiskolle.

Lukonkehyksen patruuna-aukko sijaitsee kehyksen oikealla puolella ja on kooltaan 40,50 mm x 14,35 mm. Patruuna-aukon vastapäätä kehyksen sisäpuolella sijaitsee 30 mm pitkä joustava metallitanko. Metallitanko näyttää yhtä paksulta kuin esimerkiksi isompi paperiliitin.

Tikan lukonkehyksen päällä on urat 11 mm tähtäinkiikarinjalustoja varten. Kehyksen päältä löytyy myös kierrereiät muille jalustaratkaisuille. Maailmalta saa tilattua esimerkiksi Picatinny- kiskon kehyksen päälle, joko teräksisenä tai kyvyempänä alumiinina.

Tikka T1x laukaisulaite, lipas ja lukko

Lukkorunko on pituudeltaan 140 mm ja halkaisijaltaan rungon keskeltä 14,50 mm. Lukon iskupohjassa sijaitsee iskurinpiikin reikä ja oikealla (patruuna-aukon puolella) patruunan / hylsyn ulosvedin. Lukkorungon etuosan pohjassa on lukon ohjausurat. Lukonkampi on irrotettavissa lukon rungosta, irrottamalla ensin kammen päädyssä oleva ruuvi. Lukko virittyy siten, että vain lukon takaosa kiertyy lukon kammesta käännettäessä.

Lukon takaosa purettuna.

Lukko puretaan kääntämällä lukon muovista peräholkkia vastapäivään ja peräholkin kyljessä olevaa tappia painamalla ja vetämällä tappi varovasti pois, ettei peräholkki ja muut osat lennä jousen voimasta pitkin työskentelytilaa. Seuraavaksi irrotetaan iskurin ja palautusjousen tappi, jolloin saadaan iskuri jousineen irti. Lukko kasataan päinvastaisessa järjestyksessä.

Laukaisulaitteen laukaisupaine on säädetty tehtaalla 13-15 N väliselle alueelle. Laukaisupaineen säätövara on 10-20 N. Laukaisupaine säädetään kuusiokoloavaimella lipasaukossa olevasta ruuvireiästä. Ennen säätämistä tehdas suosittelee tukin irrottamista. Säätöruuvia kierrettäessä vastapäivään laukaisupaine pienenee ja myötäpäivään kierrettäessä laukaisupaine kasvaa. Kiväärin varmistin on kaksiasentoinen ja varmistettuna varmistin lukitsee laukaisumekanismin ja samalla myös lukon.

Kiväärissä on polymeerimuovinen 10 patruunan irtolipas. Patruunat ovat lippaassa kahdessa rivissä ja patruunan syöttö tapahtuu keskeltä lipasta. 22- kaliiperin lipas on 17 HMR lipasta hivenen pidempi, lippaassa olevan tehokkaamman jousen takia.

Seuraavassa 2/2 osassa käyn läpi keväällä tehtyjen testiammuntojen tulokset ja kerron käytännön kokemuksistani.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Lähteet; Tikka käyttöohjekirja.

Nordicguns- blogi muuttui Jahtiase- blogiksi

Nordicguns- blogin ulkoasun muuttamisen yhteydessä päätin muuttaa samalla blogin nimen ja osoitteen uuteen www.jahtiase.fi osoitteeseen. Nimenmuutosta olen pohtinut jo pidemmän aikaa.  Syy nimenvaihdolle on yksinkertaisesti se, että kirjoitan suomen kielellä, eikä näin ollen ole kovinkaan järkevää pitää blogisivua, jonka nimi on englanninkielinen.

Uutta nimeä suunnitellessani mietin käännänkö uudeksi nimeksi suoraan esimerkiksi Pohjolan aseet, mutta luettuani tekstejäni löysin usein sanat; jahti, jahdissa, jahtitorni, jne.. Oli luonnollista yhdistää sana jahti, blogini pääosassa oleviin metsästysaseisiin. Ennen nimenmuutosta yritin etsiä internetistä onko vastaavanlainen nimi jo jollain käytössä. Näin siis syntyi blogille suht lyhyt ja ytimekäs uusi nimi Jahtiase.

Sivujen uudistamisen yhteydessä julkaisen heinäkuun lopussa mm. ensimmäisen osan Tikka T1x- kivääriesittelystä. Toisen osan käytännön kokemuksista julkaisen heti perään elokuussa ja syyskuussa 17 HMR patruunaesittelyn. Loppuvuodesta on tarkoitus palata takaisin menneisiin aikoihin. Tuolloin esittelen hivenen vanhempaa metsästysasetta. Sivujen muutostyö jatkuu vielä heinäkuun ajan. Toivottavasti elokuussa olisi jo valmista.

P.O.

NordicGuns- sivuilla muutoksia.

Tällä hetkellä päivitän sivujeni ulkoasua. Sivun yläosaan olen koonnut eri aihealueita NordicGuns- ja NordicHunt- sivuilta. Kyseinen työ on vielä kesken ja jatkuu kesä-heinäkuun ajan. Tarkoitus olisi jatkossa keskittyä pelkästään NordicGuns- sivuille kirjoittamiseen.

Hyvää ja aurinkoista kesää toivottaen,

P.O.

Sako A7 SS .30-06.

Olen aiemmin kirjoittanut Sakon A7 kivääristä täällä. Tuolloin kivääriin perehtyminen oli kovin lyhytaikaista, mutta saamani ensivaikutelma kivääristä oli positiivinen ja herätti kovasti omistamisenhaluja. 2018 joulupyhien aikana oli aseliikkeissä mukavasti tarjouksia ja tuolloin huomasin tilaisuuteni tulleen. Löysin erään aseliikkeen nettikaupasta 1090 euron hintaan uuden Sako A7 Synthetic Stainless kiväärin kaliiperissa 30-06.

Sako A7 ss .30-06

Toimituskulut olivat vain muutaman euron, joten säästöä tuli jo siinä, ettei tarvinnut nostaa takapuolta tuolilta ja lähteä autolla useiden kilometrien päähän aseliikkeeseen. Tietokoneen napin painallus ja kivääri siirtyi ostoskoriin. Ostostapahtuman suoritettua lähetin Matkahuollon / aseliikkeen sopimusnumerolla allekirjoittamani poliisin myöntämät lupapaperit aseliikkeeseen. Vielä joutui kuitenkin viikon verran odottelemaan pyhien loppumista. Lopulta kivääri saapui noudettavaksi Matkahuollon lähimmästä asiamiehen toimipisteestä.

Sako A7 tarvikkeet.

Tammikuussa jouluaatto tuli takaisin availlessani Matkahuollon pakettia. Kivääri oli pakattu pahvilaatikkoon käyttöohjekirjasen, alumiinisten Weaver- kiinnityskiskojen, torx- avaimen, muovisen lukonpurkutyökalun ja metallisten hihnalenkkien kanssa. Ohjekirjassa luki, että mikäli kivääri on vaativassa käytössä, niin Sakon tehdas suosittelee teräksisiä Weaver- kiinnityskiskoja kiikaritähtäimen asennusvaihtoehdoksi.

Sako A7 ja alumiiniset Weaver- kiinnityskiskot.

Ohjekirjasen luettuani soitin saman tien Sakolle ja tilasin teräksiset Weaver- kiinnityskiskot. Kiinnityskiskot saapuvatikin jo muutaman päivän jälkeen tilauksesta. Liimasin uudet teräksiset kiskot kiväärin kehykseen tehtaan suositusten mukaisesti.

Weaver- teräskiskojen liimaus.

Sako A7- mallia valmistetaan kahdella eri lukonpituudella, S- koon ja M- koon lukonkehyksillä. Kaliiperi 30-06 on M- kokoa ja lukon latausliike on pidempi kuin S- koon lyhyemmässä lukonkehyksessä. Piipun pituus on tässä mallissa sama 510 mm kuin aiemmin esittelmässäni A7:ssä. Myös 11" rihlannousu on sama. Kivääri käy erittäin tarkasti sarjavalmisteiseksi metsästyskivääriksi. Asetta puhdistettaessa olen huomannut piipun keräävän omistamistani kivääreistä vähiten luodin vaippamateriaalia.

M- koon lukko kolmella sulkuolakkeella ja jousikuormitteisella tapilla.

Kiväärin lukon toiminta on sujuvaa, eikä ammuttaessa ole ilmaantunut häiriöitä. Lukon sulkukappaleen päädyssä olevat ulosvetäjän kynsi ja jousikuormitteinen tappi ovat toimineet moitteetta. Laukaustuntuma kiväärissä on erinomainen. Laukaisuvastus on puhdas ja selkeä. Laukaisuvastus on säädettävissä 1-2 kg välillä.

Sako 75- ja 85- mallien kanssa tottuneena on Sako A7:n muovilippaaseen ollut totuttelemista. Lippaan käyttäminen on vaatinut enemmän harjoittelua. Lippaan rakenne poikkeaa muista Sakon lippaista. Ruiskupuristetusta muoviseoksesta valmistetun lippaan yläosassa on lippaan rungon patruunasillan molemmilla puolilla joustavat metalliset patruunan ohjainlevyt. Patruunoita lippaaseen mahtuu yhteensä kolme.

Sako A7 .30-06 lipas.

Poikani alkava kiinnostus metsästysharrastukseen aiheutti sen, että annoin hänen valita kivääreistäni itselleen mieluisimman ja sellaisen, jota hänen olisi 14- vuotiaana helpointa käsitellä tulevissa peura- ja hirvijahdeissa. Sako A7:n yhtenä hylkäysperusteena pojallani oli lippaan hankalampi käyttö verrattuna muihin kivääreihini.

Lippaan ollessa kiinni aseessa ei lippaan täyttäminen päältä onnistu vieläkään sujuvasti - varsinkin mikäli lipastettava patruuna on lähes maksimimitassaan (84,84 mm). Patruunan kanta jää helposti lippaan rungon perässä olevan muovisen patruunaohjurin päälle. Lipas irrotettuna on lipastaminen kuitenkin riittävän sujuvaa. Lippaan hiljainen ja nopea kiinnittäminen vaatii myös enemmän harjoittelua. Hyvää lippaassa on kuitenkin se, että se on yksirivisyyden takia ollut toiminnaltaan luotettava, ilman syöttöhäiriöitä. Lippaan häiriötön toiminta on tietysti tärkeintä metsästystilanteissa.

Crovtecin hihnalenkki ja asehihna.

Aiemmassa esittelyssä kirjoitin Sako A7:n ontolta kuulostavasta tukista, jota vasten Sakon omat hihnapidikkeet toimivat lähinnä riistakarkottimina. Nyt esittelyssä olevan kiväärin tukki on mielestäni hiljaisempi. Tämän kiväärin osalta korvasin kuitenkin Sakon omat hihnalenkit Crovtecin asehihnalla, jossa on omat hihnalenkit. Ne toimivat mielestäni kiväärissä hiljaisemmin ja ovat olleet hintalaatusuhteeltaan hyvä ostos.

Parhaimmat kokemukset kivääristä saa tietenkin, kun siirtyy kirjoituspöydän ääreltä ja lähtee kiväärin kanssa ampumaradalle ja metsälle. Ampumaradalla kiväärillä on miellyttävä ampua tuettuna. Tukki ottaa rekyylin hyvin vastaan. Liikkuvaan harjoitteluun ase on kevyt ja liikkuvaa kohdetta täytyy harjoitella enemmän. Kohteen seuraaminen mahdollisimman tasaisesti voisi parantua käyttämällä äänenvaimenninta, joka olisi osittain piipun päällä. Näin tehtynä kiväärin tasapaino saattaisi parantua (riippuen vaimentimen kokonaispainosta), verrattuna esimerkiksi pelkästään piipun päässä olevaan vaimentimeen tai ilman vaimenninta ammuttaessa.

Sako A7 .30-06 Lapua Scenar (155 gr) 3 lks. amet 100m.

Kiväärillä olen ampunut tehdas- ja itseladattuja metsästys- ja ratapatruunoita. Kiväärille on ollut helppo löytää toimivat latausreseptit. Alkukaudesta käytin peurajahdissa Sellier & Bellotin Exergy Blue 10,7 gramman tehdaspatruunoita. Kyseiset patruunat toimi kiväärissäni hyvin. Peurajahdin päätyttyä siirryin itselataamiini Lapuan Scenar- luoteihin, joilla kellistin useita rusakoita ja supikoiria. Keväällä löysin 150 grainin Barnes ttsx- luodille hyvin käyvän latauksen 860 m/s lähtönopeuksilla. Kyseinen lataus on tarkoitus ottaa käyttöön heti syyskuussa peurajahdin merkeissä.

Onnistuneet metsästyskokemukset lisäävät luottamusta metsästyskivääriin. Kivääri on ollut käytössä pelkästään vahtimismetsästyksessä talvella plussakelistä aina parinkymmenen asteen pakkaskeliin. Olen ampunut kiväärillä valkohäntäpeuravasan ja useita rusakoita, sekä supikoiria. Tällä kiväärillä on ollut mukavaa metsästää, varsinkin kun tietää, että kiväärin tarkkuus on hyvä. Suurin osa kivääreistäni on varustettu mekaanisella hylsynpoistolla, jonka takia lukon jousikuormitteinen ulosheittotappi pääsee aina yllättämään ja ammuttujen patruunoiden hylsyjä joutuu etsimään sieltä sun täältä.

Sako A7 SS .30-06 ja peuranvasa.

Kuten alussa kirjoitin, niin Sako mainitsee käyttöohjekirjassaan Sako A7:n kohdalta tarkasti lainattuna seuraavaa: "Kiväärissä on lukonkehyksen päällä vakiona alumiiniset Weaver-asennuskiskot. Vaativaa käyttöä varten ne tulisi korvata monilta valmistajilta saatavilla teräskiskoilla."

Olisi hyvä jos Sako toimittaisi kiväärin jo valmiiksi teräksisillä Weaver- asennuskiskoilla, ettei kiskoja tarvitse ryhtyä erikseen tilailemaan. Vaihtelevien metsästystilanteiden takia moni metsästäjä haluaa kuitenkin, että kivääri on heti valmiina vaativaan käyttöön. Plussaa siitä, että kiväärin mukana tuli Sakon oma työväline kiväärin kiinnitysruuveja varten.

Alun perin tarkoitukseni oli ostaa uusi Tikka T3x- kivääri peura- ja hirvijahtiin aiemman 30-06 omistamani kiväärin tilalle, mutta huomatessani Sako A7:n olevan halvempi ei tarvinnut asiaa kovinkaan kauan pohtia. Asekassakaappiin päätyi jälleen kerran Sako- kivääri. Vähän päälle tuhannen euron hintaan tässä kiväärissä on hintalaatusuhde kohdillaan muutamista käyttäjää häiritsevistä yksityiskohdista huolimatta.

Sako A7 SS. 30-06

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Lähteet; Sako A7 käyttöohjekirja

Kiikaritähtäimen asennus kivääriin.

Leupold PRW teräsjalustat.

Optisen tähtäimen asentaminen kivääriin on mahdollista monella eri tapaa. Kivääreiden kehyksessä on joko koneistetut urat tai kierreruuvien reiät kiikarinjaloille. Kiikaritähtäin asennetaan kivääriin erilaisilla jalustoilla. Jalustat ovat joko yksi- tai kaksiosaisia. Suomessa metsästyskivääreissä yleisin tapa asentaa kiikaritähtäin on käyttää kotimaisia Optilock-kiikarinjalkoja. Ne ovatkin toimivia ja hyviä kiikarinjalkoja.

On kuitenkin muitakin asennusvaihtoehtoja. Varsinkin, jos kivääri ei ole kotimaista tuotantoa. Tänä päivänä osa nykyisten Sako- ja Tikka- kivääreiden tuotantomalleista on varustettu maailmalla yleisimmin käytetyillä jalustaratkaisuilla. Yleisimmin käytetyt jalustaratkaisut ovat Weaver- tai Picatinny.  Lisäksi markkinoilta löytyy Keski-Eurooppalainen kääntö- tai hakasjalkakiinnitys. Olen aiemmin kirjoittanut vanhemmasta Blaserin kääntöjalasta täällä.

Alla kuva erilaisista kiikarinjaloista. Kuvassa olevat Talleyn- ja Sakon Optilock- jalustat ovat yksiosaisia. Leupoldin PRW:n jalusta tarvitsee kiinnitystä varten kiväärin lukonkehykseen asennetut Weaver-kiilat.

Vasemmalla Talleyn (alumiini), keskellä Sako Optilock (teräs) ja oik. Leupold PRW (teräs) jalustat

Ennen asennuksen aloittamista lue valmistajan asennusohjeet. Ensimmäisen lukukerran jälkeen lue vielä toisen kerran ja tarvittaessa kolmannenkin kerran. Kun olet sisäistänyt valmistajan ohjeet, noudata niitä. Pääsääntöisesti kiikarijalustojen asennus onnistuu valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Lue ensin huolellisesti valmistajan asennusohjeet.

On kuitenkin poikkeuksia ja niitä varten on hyvä olla olemassa oikeat työvälineet. Oikeilla työvälineillä saa mm; kiinnitysruuvien kireyden aina oikeaan momenttiin, tarkastettua jalustojen linjauksen, tarvittaessa hiottua linjat yhteneväiseksi (suoraksi), suojattua kiikaritähtäimen runko naarmuilta ja asennettua kiikaritähtäin siten, että tähtäinristikko on tähdättäessä vaakatasossa.

Kiikaritähtäimen asennustyökalut.

Olen käyttänyt kiikarinjalustojen asentamisessa apuna Wheeler Engineerin kiikaritähtäimen asennustyökalusarjaa. Kyseisestä työkalupakista löytyy hyödyllisiä työvälineitä kiikaritähtäimen asentamiseen. Tunnettujen kiikaritähtäinjalustojen valmistajien tuotteet ovat mittatarkkoja ja laadukkaita, jonka takia jalustojen asentamisessa olen pääsääntöisesti tarvinnut pelkästään arkistoteippiä, linjausohjureita, vesivaakoja, ruuvilukitetta ja momenttiväännintä.

Ongelmia saattaa syntyä kiikaritähtäintä asennettaessa vanhaan kivääriin eri valmistajien asennuskiiloilla ja jalustoilla. Jalustojen renkaat eivät ole välttämättä linjassa keskenään. Tällöin täytyy renkaat linjahioa suoraksi, ettei kiikaritähtäimen runkoon tule ylimääräisiä jännityksiä. Jännitykset optisen tähtäimen rungossa lisäävät riskiä huonoon osuntaan. Kiväärisi saattaa olla erittäin tarkka, mutta huonosti asennetuilla tai huonolaatuisilla jalustoilla ja renkailla kiväärisi parhaat ominaisuudet jäävät toteutumatta.

Aktiiviharrastajana vaihdan kiikaritähtäimiä kivääreissäni usein. Seuraavaksi kerron omasta kiikaritähtäimen asennusprojektista, jossa jouduin tekemään kaikki työvaiheet linjahiomista myöten. Husqvarna- kiväärissäni oli Talleyn alumiiniset yksiosaiset tuumamittaiset jalustat, jotka halusin poistaa uuden 30 mm runkoputkella olevan kiikaritähtäimen asentamista varten. Talleyt olivat palvelleet erittäin hyvin, mutta varastossani oli Weaver-tyyppiset kiilat, joihin saisin asennettua uuden hämäräjahtiin soveltuvan kiikaritähtäimen.

Weaver-kiilat lisäävät kiikaritähtäimen asennuskorkeutta, joten jalustojen korkeudeksi riittää yleensä matalin (low) vaihtoehto, riippuen tietenkin kiikaritähtäimen etulinssin koosta. Kiikaritähtäin kannattaa asentaa mahdollisimman alas, jotta tähdätessä ei tarvitse kurotella löytääkseen hyvän tähtäinkuvan ja ampuminen olisi tarvittaessa nopeaa. Valmistajien kotisivuilta löytyy yleensä mittaohjeet oikean kokoisen jalustan valintaan.

Ensimmäiseksi lämmitin kuumailmapuhaltimella irti kiväärin kehykseen liimatut alumiiniset Talleyn jalustat. Seuraavaksi puhdistin kiväärin kehyksen ja kehyksen ruuvien reiät asetonilla, sekä kehykseen asennettavat Warnen Weaver-kiilat. Ennen uusien kiilojen lopullista kiinnittämistä sovitin kiilat oikein päin suhteessa kiikaritähtäimeen siten, että kiikaritähtäimessä olisi kiiloissa mahdollisimman hyvä asennusvara ja- pituus. Tähtäinkiikarin sovittamisen jälkeen kiinnitin uudet teräksiset Weaver-mallin kiilat lopullisesti kehykseen. Tällä kertaa en liimannut teräksisiä kiiloja kiväärin lukonkehykseen, vaan tein kiilojen kiinnityksen valmistajan suositusten mukaisesti ja kiristin ruuvilukitetta apuna käyttäen momenttiavaimella ruuvit oikeaan kireyteen.

Warne Weaver-kiilat kiikarijalustoille.

Kiiloihin asensin Leupoldin PRW- jalustat ja jalustoihin 30 mm:n linjaohjaimet. Asetin ohjureiden kärjet vastakkain ja kiristin renkaiden ruuvit. Harmikseni havaitsin, etteivät renkaat olleet linjassa. Ohjureiden kärjet eivät kohdanneet.

Ohjureiden kärjet vastakkain.

Jouduin siis suorittamaan linjahionnan. Alla hyvä Midway Usan video jalustojen renkaiden hiomisesta. Videolta näkee hyvin koko hiontaprosessin.

Hionnassa tulee varoa, ettei hio renkaita liikaa ja pilalle. Tulee myös huomioida, että tehtaan takuu loppuu välittömästi, mikäli päädyt hiomaan renkaita. Vielä en ole saanut renkaita pilalle hiomisella.

Palataan takaisin aloittamaani asennustyöhön. Hiomisen jälkeen Leupoldin renkaat olivat helpompaa asentaa putken ympärille ja ennen kaikkea ohjureiden kärjet olivat nyt aiempaa paremmin linjassa. Hionnan jälkeen piti vielä perusteellisesti puhdistaa hiontatahnat pois renkaista ja kaikkialta muualta, johon hiontatahnaa oli joutunut. Kiväärin patruuna-aukko ja varmistimen ja lukon pidätimen välinen alue kannattaa varmuudeksi suojata hionnan ajaksi.

Hionta suoritettu ja renkaat irroitettu.

Puhdistamisen jälkeen sovittelin kiikaritähtäintä jalustoihin sopivalle silmänetäisyydelle. Silmänetäisyyden ollessa sopiva, laitoin putken runkoon renkaiden kohdalle suojaksi vielä arkistoteippiä. Suojaamisen lisäksi teippi lisää myös kitkan määrää, ettei kiikaritähtäin liiku rekyylin vaikutuksesta renkaissa. Jotkin optiikkavalmistajat ja -huoltajat eivät suosittele teipin käyttöä, mutta olen käyttänyt teippiä 20 vuoden ajan ongelmitta. Kiikaritähtäimien rungot ovat säilyneet teippauksen ansiosta ilman naarmuja, eivätkä tähtäimet ole liikkuneet rekyylin voimasta. Asentamissani jalustoissa Leupoldin renkaat olivat erittäin tiukkasovitteisia ja arkistoteippi oli tarpeen kiikaritähtäimen suojaamiseksi turhilta naarmuilta.

Arkistoteippi suojaa tähtäimen runkoa ja lisää kitkan määrää.

Seuraavaksi laitoin vesivaa'an kivääriin ja tarkastin, että kivääri on vaaterissa ennen kiikaritähtäimen vaaka-asennon säätämistä. Toisen vesivaa'an laitoin kiikaritähtäimen päälle ja käänsin putken vaateriin, jotta tähtäinristikko olisi varmasti vaakatasossa.

Vesivaaoilla kivääri ja ristikko vaakatasoon.

Lopuksi laitoin renkaiden ruuveihin ruuvilukitetta ja kiristin momenttiavaimella renkaiden ruuvit oikeaan kireyteen. Nyt oli asennustyö tehty ja kivääri oli valmis radalle kohdistusta varten.

Asennustyö tehty.

Ruuvien ja jalustojen oikeat kiristysmomentit löytyvät valmistajien asennusohjeista ja kotisivuilta. Ilman momenttiväännintäkin pärjää, kunhan muistaa, ettei käytä liikaa voimaa ruuvien kiristämisessä. L-muotoisen torx-avaimen lyhyemmästä päästä kääntämällä saa aikaiseksi sopivan kireyden renkaiden ruuveihin ja välttyy liialta voimankäytöltä.

Asennus on onnistunut kun osumat eivät vaella vaan pysyvät kasassa.

Ampumaradalla näet parhaiten onko asennus onnistunut kun ammut esimerkiksi useita kolmen tai viiden laukauksen sarjoja patruunoilla, joiden tiedät käyvän tarkasti kiväärilläsi. Mikäli sarjat pysyvät kasassa, eivätkä osumat lähde vaeltamaan, on kiikaritähtäimen asennus onnistunut ja voit lähteä jahtiin luottavaisin mielin.

TYÖVÄLINEET

- kiväärin huoltoteline (hyödyllinen hankinta mm. aseen puhdistamiseen)
- arkistoteippiä / asiakirjateippi
- momenttiväännin (torx-avain)
- ruuvilukite (varmista lukitteen soveltuvuus)
- linjaohjaimet (1" ja 30 mm)
- vesivaaka x 2
- hiontatanko (1" ja 30 mm) ja hiontatahna

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Video; Midway Usa (Youtube)

MEOPTA MEOSTAR r2 2,5-15X56 RD

Kivääriostokseni yhteydessä tuli tarve uudelle optiikalle. Uusi kiväärini oli kaliiperia 30-06. Mainitsemani kaliiperi soveltuu eri luotivalinnoilla moneen eri jahtiin. Siispä myös tulevan kiikaritähtäimen tuli olla moneen jahtimuotoon soveltuva. Alle 1500 euron 50- millin etulinsseillä olevat putket hylkäsin heti alussa. Kyseisistä tähtäinkiikareista minulla oli kokemuksia riittävästi, eivätkä ne soveltuneet mielestäni tarpeeksi hyvin hämärässä tapahtuvaan jahtiin. Taloudellinen tilanne asetti rajoituksia.

Suurennoksen pitäisi olla hyvä ampumaradalla ja mahdollista ajojahtia varten pieni suurennos laajempaa näkyvyyttä varten. Kiinteäsuurennoiset kiikaritähtäimet jäivät siis myös pois hankintalistalta. Pääpaino oli kuitenkin vahtimismetsästyksessä peuran kokoluokalle hämärän aikaan aamu- ja iltajahdeissa. Plussana mahdollisuus nujertaa eteen tulevat pienpedot. Siinä sitä olikin toiveita kerrakseen.

Pääpaino hämärässä tapahtuvaan jahtiin.

Katse kääntyi aina nousujohteisesti kiikaritähtäimien hintahaitarissa yläsuuntaan, yli 1500 euron hintaluokkaan, jolloin taloudellinen tilanne tuli taas vastaan. Muutamia vuosia sitten markkinoille rynnänneet superzoomit kiinnostivat. 56 millin etulinssi hämäräominaisuuksilla ja maksimisuurennosta riittävästi ampumaradalle. 

Olen omistanut erilaisia Meopta- kiikaritähtäimiä ja olen ollut niihin tyytyväinen. Hinta-laatusuhde on ollut kohdillaan. Omistan yhden Meopta Meostar r1 3-12x56 RGD 4C- ristikolla ja olen sillä onnistunut saamaan hämärässä niin suurempaa kuin pienempää riistaa. Superzoom ehdokkaista jäi jäljelle Meoptan Meostar r2 2,5-15x56 RD 4C- valoristikolla. Meopta mainostaa Meoptan Meostar r2 kiikaritähtäintä hämärässä tapahtuvaan suurriistan metsästykseen. Päätin ottaa riskin ja uskoin, että kyseisellä kiikaritähtäimellä pystyy hämärässä ampumaan myös pienriistaa.

Tätä kirjoittaessa käytän hämärässä tapahtuvaan vahtimismetsästykseen pääasiassa kahta kiikaritähtäinmerkkiä, Meoptaa ja Zeissia. Tässä esittelyssä vertaan jonkin verran Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD kiikaritähtäintä Meostar r1 3-12x56 RGD kiikaritähtäimeen ja Zeissin 56 millin etulinsseillä varustettuihin neljä kertaa suurentaviin V4:ään ja vanhempaan Classic- malliin.

Kerron vain omista kokemuksistani. Ihmisten näköaistit valon määrän ja laadun vastaanottamisessa eivät ole samanlaisia, eikä minulla ole oikeanlaista teknistä mittausvälineistöä, jolla valon määrää/läpäisyä voisi tähtäimistä mitata. Kokemukseni saattavat siis poiketa jonkun toisen testaajan kokemuksista. 

Parasta olisi jos tähtäinvertailussa olisi useita osanottajia eri ikäryhmistä. Tässä esittelyssä ei ole kuin allekirjoittaneen kokemukset esittelyn kiikaritähtäimestä. Hämärällä tarkoitan ajankohtaa, jolloin aurinko on jo täysin laskenut ja maasto on lumen peittämä, joko osittain tai kokonaan. Lumi tuottaa maisemaan valoa sen verran, että ei ole täysin pimeää.

Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD

KIIKARITÄHTÄIN

Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD kiikaritähtäimen pakkauksen mukana tuli muoviset linssisuojat (bikini), käyttöohjeet, paristo valoyksikköön, tehtaan tarkastuskortti tarkastajan nimikirjaimilla, takuu- ja rekisteröintikortit ja linssien puhdistusliina. Rekisteröitymällä saa kiikaritähtäimeen 30 vuoden takuun. Vastaavanlainen yhtä pitkä takuu on tänä päivänä harvinaista.

Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD kiikaritähtäimen runko on tehty yhdestä kappaleesta. Rungon materiaali on lentokonealumiinia ja se on anodisoitu mattamustaksi. Kiikaritähtäimen pituus on 353 mm ja paino 650 g. Kiikaritähtäin on vesitiivis ja täytetty typpikaasulla. Kiikaritähtäimen huurtumattomat linssit on tehtaan mukaan käsitelty useilla eri pinnotteilla, joiden tehtävänä on suojata linssiä epäpuhtauksilta, naarmuilta, helpottaa linssien huoltamista ja parantaa kuvanlaatua. Kiikaritähtäimeen saa jälkiasennettua myös matkarummun (BHT).

Sivu- ja korkeussäädöt (kuvat suuremmaksi klikkaamalla).

Kiikaritähtäimen sivu- ja korkeussäädöt sijaitsevat normaalisti tähtäimen 30 mm rungon keskellä. Ristikon korkeussäätö on rungon päällä ja sivusäätö on rungon oikealla puolella. Säädöissä napsut ovat selkeitä pienellä vastuksella ja äänellä. Yksi napsu tähtäimen sivu- tai korkeussäädöstä muuttaa osumaa 1/4 moan (n. 0,7 cm) verran 100 metrillä. Sivu- ja korkeussäätöjen nollaussäätö tapahtuu kahdella sormella säädintä painamalla ja siirtämällä säätimen nuoli tähtäimen rungossa olevaa valkoista pistettä vasten.

Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD valoyksikkö

Valoyksikön säädin sijaitsee rungon vasemmalla puolella. Valoyksikön valopisteen kirkkautta säädetään valosäätimen nupista. Valopisteen säätäminen on kahdeksanvaiheinen. Valopisteen kirkkaus on merkitty numeroilla 1-8. Jokaisen vaiheen välissä on valopisteen off- tila.  Valopisteessä on kolmen tunnin jälkeen automaattinen sammutustoiminto (auto-off). Valoyksikön nupin päädyssä sijaitsee paristokotelon kansi. Meoptalla valoyksikön kansi on suunniteltu fiksusti siten, ettei sitä saa pimeässä kytiskopissa vahingossa pyöritettyä irti.

Suurennosalueen ja okulaarin säätö

Kuusinkertaisen kiikaritähtäimen suurennosalue on 2,5-15. Suurennossuhteen säädin on sujuvasäätöinen. Säädin ei ole liian herkkä tai jäykkä. Okulaarin MeoQuick- pikasäädön korjaussäätöväli on +3 ja -3 (dpt) välillä.

Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD 4C- ristikkomalli.

Tähtäinristikko on mallia 4C ja se on toisella kuvatasolla. Ristikon keskellä on pieni musta piste, johon kytkeytyy punainen säädettävä valopiste. Ristikon sivu- ja alatolpat ovat ohuempia verrattuna esimerkiksi vanhempaan Meoptan Meostar r1 RGD 4C- ristikkoon. Myös ristikon keskellä oleva musta piste on pienempi kuin r1 RGD- mallissa.

AMPUMARADALLA

100 metrin ampumaradalla.

Ampumaradalla eri patruunalatausten testaamisessa ja kiväärin kohdistamisessa Meoptan 2,5-15 suurennosvälin maksimisuurennos on erittäin hyvä ominaisuus verrattuna perinteisiin 3-12 suurennosvälillä oleviin. Meoptan maksimisuurennoksella kuva on maalitaulussa terävä ja riittävän suuri 100 metrin matkoilla tehtyihin tarkkoihin kohdistuslaukauksiin. Ristikon keskellä oleva musta piste on sopivan pieni, eikä häiritse tähtäämistä pienikokoiseen maalitauluun.

Meoptan suurennos toimii hyvin ampumaradalla

30- kaliiperin osumat näkyvät vaaleassa maalitaulussa selkeästi, eikä erillistä ratakaukoputkea tarvitse osumien tulkitsemiseen. Ampumatauluilla ei tarvitse käydä kesken ampumasuorituksen. Meopta Meostar r2 2,5-15 RD kiikaritähtäimen sivu- ja korkeussäädöt ovat mieluisia käyttää ja toimivat selkeästi. Osumat maalitaulussa siirtyvät napsujen mukaisesti. Eurooppalaisiin kiikaritähtäinsäätöihin tottuneena toivoisin kuitenkin, että kulmaminuuttisen säädön sijaan yksi napsu siirtäisi osumaa sadalla metrillä yhden senttimetrin.

JAHDISSA

Ensimmäisenä jahti-iltana tornissa istuessani oli aurinko laskeutunut jo muutama tunti sitten. Lunta oli maassa noin 15 cm ja taivaalla loisti puolikuu. Lämpötila oli -1 astetta. Länsituuli puhalsi voimakkaasti. Puolen tunnin istumisen jälkeen tornin vasemmalle puolelle tuli riistapeltoon kaksi metsäkaurista. Metsäkauriskiintiö oli jo metsästysseuramme osalta käytetty, joten tyydyin vain katselemaan kauriita tähtäinristikon läpi. Kytkin tähtäimen valoyksikön päälle ja säädin punapisteen kirkkautta himmeälle. Punapiste oli paljon terävämpi luonnossa kuin miltä se kotona näytti hämärää huoneen nurkkaa vasten. Olin helpottunut. Kiikaritähtäin toimi valoyksikön kanssa noin 100 metrin päässä olevalle kauriin kokoluokalle hyvin ja punapisteen sai säädettyä riittävän himmeälle.

Mukana tornissa oli toinenkin kivääri, jonka päällä oli Zeiss Classic 3-12x56 kiikaritähtäin valolla. Tähtäimien läpi katsellessa ei kuvan terävyydessä, eikä valon määrässä ollut kovinkaan suuria eroja. Joissain varjokohdissa Zeiss Classic oli parempi. Sen sijaan Zeissin ristikko ja valopisteen tekniikka olivat jo vanhentuneita. Meoptan ristikko oli ohuempi ja valopisteen kirkkauden säädeltävyys parempi.

Puoli tuntia lisää tornissa istumista ja havaitsin nyt tornin oikealla puolella liikettä. Kaksi supikoiraa liikkui kauimmaisen ruokinta-automaatin takana. Matkaa oli noin 90-100 metriä. Asetin punapisteen himmeimmälle asetukselle ja yritin seurailla levottoman supikoiran liikkumista. Tähtäinristikon tolpat olivat ohuet eivätkä peittäneet supia. Supi pysähtyi hetkeksi ja puristin liipaisimesta. Luoti meni supista ohi ja supipari paineli turkit höllyen metsän suojaan. Manasin supikoiran, ja omaa hötkyilyäni. Päätin lopettaa jahdin kyseiseltä illalta.

Zeiss Conquest V4 3-12x56 ja Meopta Meostar r2 RD 2,5-15x56

Seuraavana jahti-iltana olin jälleen tornissa peuranvasaa ja muuta riistaa odottelemassa. Mukaan otin illan kiikaritähtäinvertailua varten Zeiss Conquest V4 3-12x56 kiikaritähtäimeni. En ehtinyt istua tornissa 10 minuuttia pidempään, kun havaitsin 82 metrin päässä ruokinta-automaatin vieressä ruokailevan rusakon. Säädin Meoptan valopisteen himmeimmälle asetukselle ja seurasin rusakon ruokailua. Ruokinta-automaatti varjosti hivenen rusakkoa puolikuun valaistessa ruokintapaikkaa.

Nyt olisin toivonut vielä yhtä asetusta himmeämpää valopistettä. Päätin yrittää saada rusakon reppuuni himmeimmällä valopisteen asetuksella. Liipasimesta puristus ja rusakko putosi paikoilleen. Jatkoin tornissa istumista ja mahdollisten peurojen saapumista. Samalla vertailin Zeissin ja Meoptan tähtäimiä keskenään. Noin reilun 90 metrin päässä metsän varjossa oli tolpan nokassa nuolukivi. Nuolukiven taustana oli lumiset kuuset. Zeissilla maksimisuurennoksella varjossa olevan nuolukiven ääriviivat erottuivat hivenen selkeämmin verrattuna Meoptaan. Meoptassa taas valon määrä oli parempi.

Kytisillan rusakot

Puolen tunnin jälkeen tornin vasemmalla puolella noin 100 metrin päässä ruokaili heinäkasan vieressä isompi rusakko timotei heinäkasveja maistellen. Puolikuu valaisi hangessa ruokailevan rusakon hyvin. Rusakko erottui maksimisuurennoksella erittäin hyvin, kuvan ollessa selkeä ja terävä. Kytkin valoyksikön päälle ja valopisteen himmeimmälle asetukselle. Liipasimesta puristus ja nyt oli jo toinen rusakko hengettömänä hangella.

Tammikuun viimeisellä viikolla olin yhteislupa-alueemme naapuriseuran jahtitornissa kyttäämässä ilta-aikaan peuranvasaa. Sää oli tuulinen ja tiheä lumisade peitti näkyvyyden pidemmälle ruokinta-alueen ympäristöstä. Pakkasta oli - 6 astetta. Ruokintapaikka oli sen verran lähellä jahtitornia, ettei sade haitannut tähtäämistä. Paikalle ilmaantui kaksi peurapukkia ja naaraspeura kahden vasan kanssa. Ruokinnalla urospeurat antoivat välillä vauhtia liian lähelle tuleville vasoille. Naaraspeura vahti ruokailun sijaan ruokintapaikan ympäristöä.

Lumisade oli sen verran tiheää, ettei tähtäimen tarjoama kuva ollut kovinkaan terävä, mutta peurat erottuivat isommat sarvipiikit mukaan luettuna riittävän hyvin. Säädin valopisteen päälle ja otin ristikkoon toisen vasoista, joka seisoi nyt vastapäätä jahtitornia noin 50 metrin päässä. Liipasimesta puristus ja vasa juoksi 20 metriä tuupertuen viereiselle pellolle. Jatkoin vielä hetken aikaa vasan tähtäämistä ja säädin suurennosta pienemmälle, jotta saisin laajemman näkökentän mahdollista paikkolaukausta varten. Tähtäimen läpi katsoessa huomasin vasan pään retkahtavan hankeen. Sammutin valopisteen ja pakkasin tavarat reppuun. Peurakausi oli nyt päättynyt ja kaikki luvat käytetty.

Jahtikauden viimeinen peura

Ai niin, vielä pitää mainita uusintaottelusta supikoiran kanssa. Helmikuun viimeisellä viikolla olin illalla supikoiria kyttäämässä. Sää oli kaksi astetta plussan puolella ja tuuli kävi hiljalleen länsi luoteesta. Ilta oli pimeä osittain sulanneen lumen ja pilvisen taivaan takia. Olin asettanut haaskan noin 90 metrin päähän metsästystornista. Puolentoista tunnin istumisen jälkeen haaskalle hiippaili kaikessa hiljaisuudessa kaksi supikoiraa. Toinen iski haaskaan ahnaasti hampaansa ja toinen käänsi kyljen siten, että ristikon punapisteen sai helposti supikoiran kylkeä vasten. Liipasimesta puristus ja supikoira putosi paikoilleen. Toinen supeista sen sijaan juoksi välittömästi metsän suojaan.

Meopta Meostar r2 ja supikoira

LOPUKSI

Talven jahtikauden aikana tammi- maaliskuussa parhaimmillaan oli pakkasta - 15 astetta. Meoptan kiikaritähtäimen säätimet toimivat pakkasessa normaalisti ilman häiritsevää jäykkyyttä, jota taas esiintyi Zeiss Conquest V4 kiikaritähtäimessäni. Verrokin Zeissin uusin malli Conquest V4 3-12x56 ei ole superzoom, mutta Zeiss mainostaa suunnitelleensa V4 3-12x56 kiikaritähtäimen hämärässä tapahtuvaan jahtiin, joten oli hyvä verrata kahta tämän päivän 56- millin putkilla varustettuja kiikaritähtäimiä keskenään.

Uusien kiikaritähtäimien tehot lisääntyy koot pienenee.

Kiikaritähtäimet kehittyvät ristikoiltaan, valoyksiköiltään, suurennoksiltaan ja kooltaan. Vaikka tehot kiikaritähtäimissä kasvavat, niin siitä huolimatta kiikaritähtäimet ovat lyhyempiä ja kevyempiä kuin vanhemmat 56-millin etulinsseillä varustetut kiikaritähtäimet. Esimerkkikuva yllä, vanha valoton Docter 3-12x56 ja uusi Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD.

Mitä enemmän kiikaritähtäimessä on linssejä ja ominaisuuksia, sitä enemmän tähtäimelle tulee haasteita pärjätä hämärässä. Kiinteäsuurennoiset (esim. 7x56 mm ja 8x56 mm) kiikaritähtäimet ovat yksinkertaisen rakenteensa takia hyviä hämärässä, mutta tähtäimien heikkous on siinä, että ne ovat spesiaalioptiikkaa, joiden käyttö on rajattu pääasiassa hämärässä tapahtuvaan vahtimismetsästykseen.

Päivällä tapahtuvaan sorkkariistan ajojahtiin en päässyt kiikaritähtäintä talven jahdeissa kokeilemaan, mutta 2,5 minimisuurennosta pääsin testaamaan naapuriseuran kyttäyskopissa, jossa ampumaetäisyys ruokinnalle on vain noin 30 metriä. Kyseisellä kytispaikalla oli minimisuurennos paras käytettävissä oleva suurennos. 2,5 kertaisella suurennoksella oli miellyttävää seurailla peurojen ruokailua laajan näkökentän turvin.

Hämärässä lumisessa maastossa Meoptalla katsoessa peurapukin sarvia, etäisyyden ollessa reilut 100 metriä, huomasi tähtäimen soveltuvan hyvin peuran kokoluokalle. Kiikaritähtäimen läpi tuleva kokonaiskuva on mieluisa. Tähtäinkuvan saa helposti ja nopeasti. 4C- ristikko ja valoyksikkö ovat erittäin hyvä kokonaisuus sorkkariistalle. Ristikon ohuus toimii tarvittaessa myös pienriistalle.  Valoyksikköön voisi mielestäni lisätä vielä yhden himmeämmän asetuksen ja valopisteen terävyyttä pienemmälle riistalle. Meoptalta löytyy myös muita ristikkovaihtoehtoja, jotka saattavat sopia paremmin pienriistalle. Omasta mielestäni 4C- ristikko on kuitenkin hyvä vaihtoehto yleistähtäimelle.

Tammi - maaliskuun kytisjahdeissa ammuin hämärässä Meoptan avulla useita rusakoita ja supikoiria, sekä yhden peuravasan. Ammuntaetäisyydet olivat 30-100 metriä, niin lumisateessa, pilvisessä säässä kuin myös kuutamon valaistessa lumista maastoa. Pimeässä varjoisammat paikat pidemmillä etäisyyksillä luo maksimisuurennoksella haasteita - valon määrää saisi olla lisää, jotta pieni kohde erottuisi paremmin. Kiikaritähtäin on kuitenkin hintaan nähden laadukas, monipuolinen, tehoiltaan hyvä ja kompaktin kokoinen superzoomi.

Kiikaritähtäin oli onnistunut hankinta omiin jahtikuvioihini. Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD on kaiken kokoiselle sorkkariistalle hämärässä tapahtuvaan jahtiin erinomainen valinta. Lisäksi vielä plussana - sillä onnistuu myös pienriistan pyynti.

Meopta Meostar R2 2,5-15x56 RD

TEKNISET TIEDOT

Suurennosalue:  2,5-15
Etummaisen linssin (objektiivin) koko: 56 mm
Tähtäimen rungon halkaisija: 30 mm
Silmäväli: 97-95 mm
Näkökenttä 100 m: 14.9 - 2,5 m
Objektiivin katselukulma: 8,5 - 1,42
Dioptrian säätöalue:  -3/3 dpt
Polttotaso: 2
Säätö napsautuksella 100 m: 7,3 mm (1/4 moa)
Valonläpäisy: 92 - 94,5%
Hämärälukuarvo: 11.8 - 29
Pituus: 353 mm
Paino: 650 g
Takuu: 10-vuotta (rekisteröitymällä 30-vuotta)

_______________________________________________________

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Video; P.O.
Maahantuoja; Aseliike Markus Remes Oy
Lähteet; Meopta ja käyttöohjeet

Lisää kuvia Meoptan tähtäimestä löydät Instagramista Nordicguns- nimellä.

NordicGuns Instagramissa.

Olen ryhtynyt käyttämään myös Instagram- palvelua kuvien jakamiseen. Instagramista löydät valokuvia, joita en ole välttämättä julkaissut NordicGuns- ja NordicHunt- blogeissani. Instagramista saatat löytää tulevaan juttuaiheeseen liittyvän kuvan ennen kuin se on julkaistu blogisivuillani. Kuvien mukana on lyhyt pätkä tekstiä suomen- tai englanninkielellä.

P.O.

ZEISS CONQUEST V4 3-12X56.

Zeiss V4 3-12x56 #60 ill. laatikossaan (kuvat isoksi klikkaamalla)

Saako halvalla hyvän kiikaritähtäimen hämärässä tapahtuvaan jahtiin? Ja ennen kaikkea mikä on halpa? Hämärässä tai lähes pimeässä (auringon täysin laskettua) tapahtuvaan vahtimismetsästykseen suunniteltuja kiikaritähtäimiä on lähes kaikilla optisten tähtäimien valmistajilla. Pääsääntöisesti parhaiten testeissä ovat pärjänneet Eurooppalaiset kiikaritähtäimet. Hämärässä tapahtuvaan pienriistan vahtimismetsästykseen toivoo aina mahdollisimman himmeää, pientä ja säröämätöntä valopistettä. Tässä olisi kehittämisen paikka monelle kiikaritähtäinvalmistajalle.

Jos metsästää hämärässä lumikelillä sorkkariistaa alle 100 metrin etäisyyksiltä, niin alle tuhannen euron tähtäimilläkin pärjää. Jos taas etäisyydet kasvaa tai metsästettävän eläimen koko pienenee, niin silloin mennään hintaluokassa jo ainakin tuhanteen euroon tai ylikin. Jos halutaan huippua hämärään tai lähes pimeään, niin mennään reilusti jo yli kahden tuhannen euron. Edellä oleva on vain karkeaa hinta-arviointia hämäräoptiikalle. Laatuoptiikkaa voi saada edullisesti myös käytettynä.

Zeiss V4 3-12x56 #60 ill.

Eniten minulla on kokemusta reilun tuhannen euron kiikaritähtäimistä. Pääsääntöisesti käytän hämärän aikaan vahtimismetsästyksessä kahta merkkiä; Zeissia ja Meoptaa. Tässä esittelyssä vertaan Zeissia jonkin verran Meoptaan ja Zeissin vanhempaan Classic- sarjaan.

Kerron vain omista kokemuksistani. Ihmisten näköaistit valon määrän ja laadun vastaanottamisessa eivät ole välttämättä samanlaisia, eikä minulla ole oikeanlaista teknistä mittausvälineistöä, jolla valon määrää/läpäisyä voisi tähtäimistä mitata. Joten kokemukseni saattavat poiketa jonkun toisen testaajan kokemuksista.

Kiikaritähtäimien vertailussa olisi hyvä olla mukana useita testaajia eri ikäryhmistä. Tässä esittelyssä ei ole kuin allekirjoittaneen kokemukset. Kiikaritähtäimien optisista ominaisuuksista kirjoittaminen on haastellista, varsinkin kun ikänäkö vaikuttaa jo muutenkin näkökykyyn ja sen muuttumiseen. Kiikaritähtäimien teknisiä ratkaisuja sen sijaan on helpompaa verrata.

Hämärällä tarkoitan tässä esittelyssä ajankohtaa, jolloin aurinko on jo täysin laskenut ja maasto on lumen peittämä, joko osittain tai kokonaan. Lumi tuo maisemaan valoa sen verran, että ei ole täysin pimeää.

Esittelyn Zeiss Conquest V4 3-12x56 kiikaritähtäin on varustettu valoyksiköllä. 4- kertaa suurentava kiikaritähtäin on valmistajan mukaan suunniteltu hämärässä tapahtuvaan metsästykseen. Zeissin uuden V4- sarjan osat on valmistettu Saksassa, kun taas kokoonpano on tehty Japanissa. Tällä on mitä ilmeisemmin pyritty laskemaan valmistuskustannuksia ja joissain tapauksissa myös mahdollisia tulli- ja veroluontoisia maksuja.

Eurooppalaisten optiikkavalmistajien yksi suuri markkina-alue on Pohjois-Amerikka. Zeiss aloitti urheiluoptiikan valmistamisen muualla kuin Saksassa mm. aiemman Terra- ja Conquest HD5- mallien osalta. Samoin on tehnyt itävaltalainen Swarovski mm. Z3- ja Z5- sarjoillaan. Osat tehtiin Itävallassa kokoonpano Yhdysvalloissa. Uusin Zeiss Conquest V4- sarja korvaa aiemmat Zeissin alemman hintaluokan Terra- ja Conquest HD5- sarjat.

KIIKARITÄHTÄIN

4 x suurennos, 3-12 suurennosvälillä, sekä okulaarin säädin.

Kiikaritähtäimen mukana tuli suomenkielinen pikaohje, CR 2032 paristo valoyksikölle ja linssien puhdistusliina. Käyttöohjeet ja rekisteröintitiedot löytyvät Zeissin kotisivuilta. Käyttöohjeet ja rekisteröintitiedot löytyvät Zeissin kotisivuilta myös suomenkielisinä versiona. Samaan voisivat panostaa muutkin optiikkatuotteiden maahantuojat. Tähtäimen linssien suojana on perinteiset mustat muoviset niin sanotut "bikinisuojat".

Tähtäimen alumiinirunko on 368 mm pitkä ja painoa on 610 g. Runkoputki on yhtenäistä materiaalia etulinssien kohdalta okulaarin säätimeen asti. Kiikaritähtäin on vesitiivis, painetestattu ja täytetty typellä. Tähtäimen linssit on käsitelty Lotu-Tec-päällysteellä. Päällyste suojaa linssiä ja linssit on helpompi pitää puhtaana. Zeiss mainostaa Lotu-Tec päällysteen kestävän kulutusta ja hankausta.

Sivu- ja korkeussäädöt.

Osa tähtäimen säädöistä sijaitsevat rungon keskellä. Korkeussäätö rungon yläpuolella ja sivusäätö oikealla puolella. Valoyksikön säädin rungon vasemmalla puolella. Tähtäimen suurennosalueen ja okulaarin säätimet löytyvät normaalisti tähtäimen takaosasta. Okulaarin säätäminen kannattaa tehdä aina suurimmalla suurennoksella. Kiikaritähtäimeen ei saa  Zeissin ASV- tornia, eikä sitä ole mahdollista jälkiasennuttaa.

Retikkeli 60 valolla.

Tähtäinristikko eli retikkeli on mallia #60. Tähtäinristikon sivu- ja alatolppa ovat paksumpia kuin ylätolppa ja ristikon keskiosa. Ristikon keskellä ei ole helposti havaittavaa mustaa pallomaista pistettä. Yksi napsu tähtäimen korkeus- tai sivusäädöstä muuttaa osumaa 1/4 moan (n. 0,7 cm) verran 100 metrillä.

Valoyksikön säädöt.

Valoyksikön valopisteen kirkkautta pystyy säätämään valosäätimen nupista. Nupin päädyssä sijaitsee paristokotelon suojakansi. Valopisteen säätäminen on 10- vaiheinen. Valopisteen kirkkauden säätö heikoimmasta kirkkaimpaan on merkitty numeroilla 1-10. Jokaisen valopisteen säädön välissä on off-tila, joka on merkitty säätönuppiin valkoisella pisteellä. Valopisteessä ei ole automaattista poiskytkentää.

AMPUMARADALLA

Ennen vahtimismetsästyksen aloittamista kävin päivällä ampumaradalla kohdistamassa kiväärini. Sumuisessa kelissä ei Zeissin läpi tähtääminen aiheuttanut mitään riemun kiljahduksia. 100 metrin ampumaradalla maalitauluina oli mustareunaiset kulmaminuutin kokoiset neliöt. En saanut tähtäinkuvaa riittävän selväksi. Zeissin maksimisuurennos ei mielestäni suurentanut samalla tavalla, mihin olin tottunut muilla 3-12x56 kokoluokan tähtäimillä. Vanhemmassa Zeissin Classic- sarjan 3-12x56 tähtäimessäni maksimisuurennos on tehokkaampi. Olin hivenen pettynyt Zeissin tarjoamaan päiväkuvaan. Asia jäi vaivaamaan sen verran paljon, että radalle oli tultava seuraavana päivänä uudelleen ja verrokiksi otin mukaan Meoptan Meostar r1 RGD 3-12x56 kiikaritähtäimen.

Seuraavana päivänä ampumaradalle päästyäni sain edellisen päivän havainnolleni vahvistuksen. Ainakin Meoptan maksimisuurennos toi moa:n kokoiset mustareunaiset neliöt lähemmäksi. Ampumaradalla Meoptalla oli mukavampi ampua tarkasti pieniä kasoja verrattuna Zeissiin. Molemmat tähtäimet toimivat toisella kuvatasolla. Vaikka kuinka yritin Zeississa säätää okulaaria suurimmalla suurennoksella, niin siitä huolimatta en saanut mielestäni parempaa kuvaa kuin Meoptassa tai Zeiss Classic- mallissa. Onneksi kirkkaammalla kelillä oli kuva maalitauluista kuitenkin parempi kuin ensimmäisellä sumukelillä. 100 metrin etäisyydellä kuvan reunoilla oli havaittavissa lievää terävyyden puutetta.

Suurennossäädin oli mielestäni Zeississa parempi kuin Meoptassa kevyemmän toiminnan johdosta. Joku toinen taas saattaa haluta mielummin jäykempää säädeltävyyttä. Zeissin korkeus- ja sivusäädöt toimivat hyvin ja selkeästi, sekä ovat miellyttäviä käyttää. Sivu- ja korkeussäätimien nollausasetus on hyvä ja tarpeellinen lisäominaisuus.

Ratakäynnin jälkeen jäi kuitenkin vaivaamaan maksimisuurennoksen vähäinen suurennos verrattuna vastaavanlaisiin tähtäimiin. Vähäisempi maksimisuurennos ei kuitenkaan haittaa pimeässä, koska varsinkin peuroja kytätessä käytän pääasiassa 8-10 kertaista suurennosta, jotta kuva riistaeläimen ympäristöstä olisi mahdollisimman laaja. Pienemmälle riistalle sen sijaan toivoisi selkeää kuvaa suurimmalla suurennoksella.

Kiikaritähtäimien vertailua kytiskopista.

JAHDISSA

Nyt esittelyssä olevan kiikaritähtäimen ostin pääasiassa vahtimismetsästykseen kaiken kokoiselle riistalle. Ensimmäisenä jahti-iltana otin kyttäyskoppiin mukaan kaksi kivääriä. Toisessa kiväärissä oli Meoptan Meostar r1 RGD 3-12x56 ja toisessa kiväärissä Zeiss Conquest V4 3-12x56. Koppiin menin illalla puoli seitsemän aikaan. Ilma oli utuinen ja lämpötila +1 astetta. Lumi oli maassa, muuten näkyvyys metsän keskellä olevassa hämärässä passipaikassa oli huono. Jahdin aikana ei jahtitilanteita kohdalle sattunut. Mielestäni Zeiss ja Meopta olivat hämärässä alle 100 metrin etäisyydellä lähes tasavertaisia. Meopta kuitenkin joissain varjokohdissa hivenen parempi valon määrässä ja kuvan terävyydessä. Hämärässä tai melkein pimeässä kyttäyspaikassa pystyi vertailemaan hyvin valoyksiköiden ja ristikoiden toimivuutta ja siinä Zeiss oli parempi.

Seuraavana iltana menin avonaisemmalle ja valoisammalle ruokintapaikalle. Ennen kiväärin esille ottamista haravoin kolmea eri ruokintapistettä Zeiss Conquest 10x42 katselukiikareilla. Eläimiä ei näkynyt ja otin kiväärin varovaisesti asepussista. Zeissin katselukiikareiden jälkeen kiikaritähtäimen läpi katsoessa olin mielissäni. Ero valon määrässä ei ollut häiritsevä. Katselukiikareilta tähtäimeen siirtyminen ei tuottanut pettymystä. Testailin kiikaritähtäimen valoyksikköä ja käänsin säädintä ja samalla ihmettelin kuinka löysästi säädin pyörii, kunnes tajusin pyörittäväni pariston suojakantta.

Tunnin odottelun jälkeen ruokinnalle ilmestyi supikoira. Seurailin tähtäimen läpi supikoiran puuhastelua. Hetken päästä supikoira pysähtyi peurojen ruokinta-automaatin viereen. Supikoira ruokaili pienessä mytyssä lumisessa maassa syöden maassa olevia rehuohran siemeniä. Tuin kiväärin hyvin ja säädin valopisteen päälle toiseksi himmeimmälle asetukselle. Ristikon tolpat olivat mukavan ohuet ja valopiste selkeän pieni, jonka johdosta pienikokoinen supikoira oli helppo ottaa maalitauluksi. Ampumaetäisyyttä supikoiraan oli 82 metriä. Liipasimesta puristus ja supi kuoli paikoilleen.

Tähtäin toimii lumisessa maastossa pienriistalle alle 100 metrin matkoilla 

Seuraavana kyttäysiltana olin jälleen samassa tornissa. Nyt ilta oli aiempaa hivenen pimeämpi ja reilusti kylmempi. Pakkasta oli -16 astetta. Suurennossäädin oli tunnin istumisen jälkeen huomattavasti jäykempi kuin edellisellä plussakelillä. Suurennossäätimen jäykkyys oli jopa hivenen häiritsevää. Navakan pohjoistuulen ja aiempaa hämärämmän illan takia oli tornissa nyt epämieluisempaa istua. Havahduin kimeään ja hiljaiseen vikinään ja tasuttelun ääniin. Tornin viereen ilmaantui kaksi rusakkoa. Hetken päästä rusakot siirtyivät tietenkin tornin alle, syömään osittain paljasta kasvillisuutta.

Ruokailun ja rusakoiden päästelemien äänien kuuntelemisessa meni pitkä tovi. Rusakot säntäsivät metsään ja katosivat tornin läheisyydestä. Kului seuraavat puoli tuntia ennen kuin näin katselukiikareilla rusakot uudelleen. Toinen rusakoista oli noin reilun 60 metrin etäisyydellä. Odotin rusakon kääntävän kyljen paremmin punapistettä vasten ja säädin punapisteen himmeimmälle asetukselle. Rusakko käänsi kyljen. Puristin liipasimesta. Rusakko löytyi hangesta samasta kohtaa, johon ammuin.

Rusakko saaliiksi noin 60 metrin matkalta.

Kävin vielä ennen esittelyn julkaisua samassa kytiskopissa kuin ensimmäisellä kerralla Meoptan kanssa. Nyt vertailin Zeiss V4 Conquestia Zeissin Classic- malliin. Tälläkin kytiskerralla metsän keskellä oleva ruokintapaikka oli todella hämärä. Kuutamo ei päässyt valaisemaan pilviseltä taivaalta lainkaan. Ruokintapaikka oli kytiskopista noin 30 metrin etäisyydellä.

Zeiss Classic 3-12x56 vs. Zeiss Conquest V4 3-12x56

Ruokintapaikalle ilmaantui yksisarvinen metsäkaurispukki. Tällä kertaa kaurispukki sai ruokailla rauhassa ja toimia kiikaritähtäimien vertailussa avustajan roolissa. Vertailin tähtäimiä tähdäten kaurispukin päätä eri suurennoksilla ja nyt huomasin, mitä Zeissin halpuuttaminen käytännössä merkitsee optiikan / linssien laadulle. Classicilla kaurispukin päästä sai yksityiskohtaisemman ja suhteellisen tarkan, sekä terävän kuvan. V4:n läpi katsoessa kuva oli paljon tummempi ja kuva kauriin päästä oli epämääräinen. Tässäkin tapauksessa V4:n pelastus oli kuitenkin hyvä valopiste. Riistalaukaus olisi onnistunut molemmilla Zeisseilla varustetuilla kivääreillä.

LOPUKSI

V4- sarjan valopisteen kirkkauden säätö ja ristikko on vanhempaa Classic- sarjaa parempi. Classic- sarjassa valopiste on kooltaan 3 cm 100 metrin matkalla kun taas V4- mallissa se on 0,55 cm 100 metrin matkalla. Lisäksi V4- tähtäimen valopiste ei säröile silmissäni samalla tavalla kuin Classic- sarjassa. Tehdas takaa kiikaritähtäimen toimintalämpötilaksi -20 / +55 välillä. Toivottavasti tänä talvena pääsee tähtäintä testaamaan alle -20 asteen lämpötilassa. Suomessa se ei ole suinkaan poikkeava kytiskeli.

Kiikaritähtäin kannattaa ostaa mahdollisuuksien mukaan kivijalkamyymälästä. Myymälässä pystyt parhaiten toteamaan onko tähtäimen koko ja toiminnot mieluisia. Toimivuutta tarkastellessa kannattaa kiinnittää huomiota säätimien ja valoyksikön toimintaan, sekä ristikon malliin. Sen sijaan optisten ominaisuuksien vertailu myymälässä on aika turhauttavaa.

Jos pääsee pimeässä vertailemaan tähtäintä, niin näet ainakin valopisteen toimivuuden. Säröääkö valopiste pimeässä liikaa, kuinka kirkkaaksi ja himmeäksi valopisteen saa säädettyä. Parasta tietenkin olisi, jos tähtäintä pääsee testaamaan luonnossa valoisasta ajankohdasta auringon laskuun ja pimeään. Luonnon varjot ja mahdollisen eläimen liikkumisen seuraaminen ja asettuminen vaaleaa ja tummaa taustaa vasten eri etäisyyksiltä tarjoaa parhaat vertailuasetelmat. Kannattaa ehdottomasti käydä aseliikkeiden ja maahantuojien järjestämillä hämäräpäivillä, jolloin on mahdollista päästä vertailemaan luonnonvalossa eri kiikaritähtäimiä valoisan ajasta hämärään ja aina pimeään asti.

Zeiss V4 3-12x56 eduksi täytyy ehdottomasti todeta toimiva ristikko ja valoyksikkö. Ristikon tolpat ovat ohuet eivätkä peitä liikaa kohteesta. Valopisteen saa säädettyä riittävän himmeäksi, silti säilyttäen pisteen terävyyden. Valon läpäisy putkessa, eikä kuvan terävyys pidemmillä matkoilla tai todella hämärässä ole kuitenkaan mikään ylistyshuuto pimeän voittamiselle. Parempaa valon läpäisyä ja kuvan terävyyttä saa Zeisseissa sitten huomattavasti paksummalla setelitukolla. Hämärässä tähtäimen toimivuus pienpetopyynnissä on riittävä lumisessa maastossa alle 100 metrin ampumamatkoilla.

TEKNISET TIEDOT

Suurennos: 3-12
Vaikuttava objektiivin halkaisija: mm / 3 (27,7) 12 (56)
Ulostulopupillin halkaisija: 3 (9,2) 12 (4,7)
Hämärälukuarvo: 3 (8,5) 12 (25,9)
Näkökenttä: m/100 m / 3 (12,7) 12 (3,2)
Objektiivin katselukulma: 3 (7,2) 12 (1,8)
Dioptrian säätöalue: -3 / + 2
Silmäväli: 90 mm
Paralaksivapaa: 91,4 m
Säätöalue: 200 cm / 100 m
Säätö napsautuksella: 7,3 mm (1/4 moa)
Keskiputken halkaisija: 30 mm
Okulaariputken halkaisija: 44 mm
Objektiiviputken halkaisija; 62 mm
Päällyste: Lotu-Tec
Typpitäyte: Kyllä
Vesitiiviys: 400 mbar
Toimintalämpötila: -20 / +55 celsiusta
Pituus: 368 mm
Paino: 610 g

_______________________________________

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O ja Zeiss (retikkelikuva)
Lähteet; Zeiss