SAKO AII Deluxe .308 Win

Tätä kirjoittaessani on Sako Oy julkistanut uuden kiväärimallinsa. Uusi Sakon kiväärimalli on mallimerkinnältään S20. Nyt esittelyssä oleva kivääri on jo 40- vuotta vanha, eikä yhteneväisyyksiä Sakon uuteen kiväärimalliin juuri löydy. Aseiden tekninen kehitys ja aseiden muunneltavuus on mennyt eteenpäin. Nykyään tehtaalta tulevat mallit on suunniteltu mahdollisimman valmiiksi kuluttajille. Aseissa on piippujen päässä valmiiksi kierteet äänenvaimenninta tai suujarrua varten. Aseiden tukit on muunneltavissa käyttäjän tarpeisiin ja ampujan mittojen mukaan. Aseiden tukkimateriaalit ovat muovia ja metallipinnat on valittavissa erilaisilla pinnotteilla. Mallivalikoima on varsin laaja verrattuna entisiin aikoihin.

Sako AII Deluxe .308 Win.

Saalismäärää uudet aseet tuskin lisäävät, mutta ne lisäävät käyttäjämukavuutta. Myös aseiden osunta on keskimääräisesti parantunut. Aseiden rakenteluun ei enää välttämättä tarvitse aseseppää. Maailmalta löytyy laajat valikoimat erilaisia tarvikeosia mm. lukonkammen, laukaisulaitteiden, tähtäinjalustojen, lipasratkaisujen ja tukkien muuttamiseen. Näistä kaikista hienouksista ja parannuksista huolimatta moderneista aseista puuttuu se jokin. Nykyajan aseet valmistetaan robottitekniikalla täysin automaattisesti, mittatarkkoja tuotteita valmistuu kellon ympäri. Ainoa ihmisen kädenjälki on aseen muotoilun suunnittelussa ja lopputarkastuksessa. Markkinointi ja mainonta etenee sosiaalisessa mediassa huimaa vauhtia. Mainontaa on saatavilla yllin kyllin.

Palataan ajassa taaksepäin noin 40 vuotta, 1970- ja 1980- lukujen taitteeseen, jolloin esittelyn metsästyskivääri, mallimerkinnältään Sako A2 on valmistettu. Kivääri painaa 3,2 kg ja sen kokonaispituus on 106,4 cm. Ase on pulttilukkoinen, toimintatavaltaan lippaallinen kertatuli kaliiperissa .308 Winchester. Perusmalleihin verrattuna Deluxe- kiväärin metalliosat on kiillotettu ja osittain kaiverrettu. Kiväärin puuosat ovat parempilaatuista pähkinäpuuta.

LUKKOLAITE JA LUKKO

Sako A2 ja lukko (kuvat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa)

Kiväärin lukkolaitteen kehyksen pituus on 143 mm. Kehyksen halkaisija etupäästä on 32 mm ja takapäästä lukonpalauttimen rungon kohdalta 36 mm. Patruuna-aukon pituus on 71 mm. Kehyksen päälle on jyrsitty kiikaritähtäimen jalustoja varten perinteiset niin sanotut lohenpyrstöurat. Kehyksen vasemmalla puolella on lukonpalauttimen salpa, jota painamalla saa kiväärin lukon vedettyä pois kehyksestä. Vasemmalta puolelta löytyy aseen valmistenumero ja mallimerkintä, sekä hivenen alempaa Made in Finland- merkintä. Kehyksen edestä löytyy reikä palokaasuille muun muassa mahdollisia nallirikkotilanteita varten. Oikealla puolella on kiväärin varmistin. Lukkolaite piippuineen kiinnittyy aseen tukkiin kahdella talttapäisellä kiinnitysruuvilla, joista toinen sijaitsee kehyksen takaosassa laukaisulaitteen takana ja toinen kehyksen edessä.

Kiväärin lukkorunko ja lukon kampi on valmistettu yhdestä teräskappaleesta. Lukkorungon halkaisija on 15 mm ja pituus kokonaisuudessaan 172 mm. Lukko on Mauser- tyyppinen, jonka etupäässä on kaksi sulkuolkaa. Lukon iskupohja on 2 mm syvä. Iskupohjassa sijaitsee lukon iskuripiikin reikä ja patruunan/hylsyn ulosvetimen kynsi. Kynnen vastapuolella sijaitsee ohjainura hylsynpoistotapille. Lukkorungon oikealla puolella sijaitsee rungon 108 mm pitkä sivusuojus. Sivusuojuksessa on lukkorungon kaksi reikää mahdollisille palokaasuille. Reikien tarkoituksena on aserikkotilanteissa ohjata palokaasut aseen sivulle, pois päin ampujasta. Kiväärin lukko puretaan mahdollista huoltoa varten peräkappaletta (sidekappale) myötäpäivään kiertämällä, jolloin lukkorunko irtoaa peräkappaleesta ja iskuripiikistä jousineen huoltoa varten.

VARMISTIN, LIPAS JA LAUKAISULAITE

Sako AII Deluxe ja varmistin

Kiväärissä on kaksivaiheinen varmistin. Varmistimen ollessa taka-asennossa on ase varmistettu ja eteen työnnettäessä ase on varmistamaton ja ampumavalmis. Kiväärin lipas on kiinteä makasiinilipas, jonka kapasiteetti on viisi patruuna. Lippaan avaaminen tapahtuu liipaisinkaaren edessä olevaa nastaa painamalla. Lippaanpohja ja liipaisinkaari on koristekaiverrettu hopeavärillä mustaa pohjaa vasten. Lippaanpohjaa koristaa Oryx- antilooppi ja liipasinkaarta lehtikuviot.

Sako AII lukko, laukaisukoneisto, liipaisinkaari ja patruunasilta

Laukaisulaite on perinteinen Sakon kiilakynnyksellinen laukaisulaite. Laukaisulaite on säädettävissä laukaisupaineen ja jälkiliikkeen osalta. Laukaisu säädetään tehtaalla kestämään noin 2 kg laukaisupaine. Laukaisu esittelyn kiväärissä on etuvedoton. Tehtaan ohjeissa ei suositella turvallisuussyistä alle 1,5 kg laukaisupainetta, koska liipaisimen paino saattaa laukaista aseen kivääriin kohdistuvasta iskusta tai tärähdyksestä.

PIIPPU

Piippu on kiinni kehyksessä kierteellä ja on asesepän vaihdettavissa. Kiväärin mustattu piippu on normaleihin malleihin verrattuna kiillotettu Deluxe- mallien mukaisesti. Kiväärin piippu on iskupohjaan asti mitattuna 568 mm. Piippu ei ole tehtaan alkuperäisessä mitassa. Piipun päähän on jälkikäteen asennettu 14x1 kierteet äänenvaimenninta varten ja piippua on lyhennetty muutaman millin verran. Piippu on valmistettu kylmätakomalla ja siinä on kuusi oikealle kiertyvää rihlaa. Kiväärin piipun rihlannousu on 1:10". Piipusta on poistettu avotähtäimet ja reikiin laitettu peiteruuvit. Piipun päältä kehyksen vierestä löytyy tehtaan merkintä; "Sako cal.308" ja vasemmalta puolelta Made in Finland- merkintä.

TUKKI

Deluxe-tukin karhennukset

Deluxe- mallin Monte Carlo- tyyppinen tukki poskipakalla ja lievällä harjakorkeudella poikkeaa perusmallin tukista jonkin verran. Tukki on parempilaatuista pähkinäpuuta ja siinä on ruusupuukoristeet tukin etuosassa ja pistoolikahvan pohjassa. Pistoolikahvan pohjassa on lisäksi vaaleampi koristepala. Perusmallista poiketen tukissa on myös vastinpultti tukkiin tehdyn vastinolakkeen kolon takana. Tukissa on pitokohdissa käsintehdyt tiheät salmiakkiruutukarhennukset. Karhennukset sijaitsevat tukin edessä ja pistoolikahvassa. Tukkiin on jälkeen päin tehty petaus. Tukki on öljyhiottu, alkuperäinen tukin ulkonäkö säilyttäen. Tukin vetopituus on 35 cm. Tukissa on ventiloitu perälevy, jossa on merkintä; Sako Riihimäki Finland.

YHTEENVETO

Sako AII 100 metrin ampumaradalla

100 metrin ampumaradalla ammuttaessa kiväärin tarkkuus on Sakon vanhempien peruskiväärien tasoa. Tehdaspatruunoilla en ole ampunut kuin Sako Range 8 gramman kokovaippapatruunaa ja Lapuan Naturalis 11 gramman kupariluotipatruunaa. Sakon patruunalla kolmen laukauksen kasojen keskiarvon koko oli hivenen alle 30 mm ja Naturaliksella hivenen reilu 30 mm.

Itseladatuilla patruunoilla kolmen laukauksen kasat pienenevät lähes puoleen. Sierran Match 10 gramman luodilla sain parasta 12,50 mm kasaa. Noslerin E-tip 9,7 gramman luodilla 16,50 mm ja Barnesin Ttsx 9,7 gramman luodilla 21 mm tulokset. Esittelyn metsästyskiväärin tarkkuus on riittävää kaiken kokoiselle kotimaiselle riistalle.

308- kaliiperin patruunan maksimipituus on 71,12 mm. Esittelyn kiväärin heikkous itselataajan kannalta on patruunapituuden säätäminen lähelle rihloja kupariluodeilla ammuttaessa. Maksimipituus käytettävälle patruunalle varman syötön takaamiseksi tulee esittelyn kiväärissä olla mielummin alle 71,00 mm. Jos patruunan kokonaismitta on enemmän kuin 71 mm (riippuu luodin muodosta), saattaa patruunan syöttämiseksi tarvita hivenen voimaa. Turha voimankäyttö voi aiheuttaa toimintahäiriön ja käytettävän patruunan vaurioitumisen.

Joka tapauksessa itseladattuna alle 71 mm latauspituuksillakin saa hyviä osuntatuloksia aikaiseksi. Tehdaspatruunat niin kupariluodit kuin myös lyijyluodit toimivat kiväärissä normaalisti. Kiväärillä olen metsästänyt pääasiassa hirvieläimiä vahtimalla jahtitornista. Metsästystilanteista enemmän seuraavassa julkaisussani, joka käsittelee esittelyn kiväärissä ollutta Meoptan kiikaritähtäintä.

Sako AII Deluxe .308Win. ja valkohäntäpeura

Omistamani modernit kiväärit ovat mielestäni liian steriilejä, materiaaleiltaan luonnottomia ja niistä puuttuu ihmisen kädenjälki. Ennen vanhaan valmistaja pyrki käsin tekemällä parhaaseen lopputulokseen ja aseen esteettiseen siroon ulkonäköön sen ajan käytössä olevilla työvälineillä ja perityillä käsityötaidoilla. Vaikka vanhemmat metsästyskiväärit eivät ole enää samalla lähtöviivalla aseiden muunneltavuuden ja ammuttavuuden osalta, niin ainakin vanhat Sako-kiväärit pärjäävät edelleen hyvin tarkkuudessa ja ovat toimivia kivääreitä tämän päivän metsästyksessä.

Teksti ja kuvat; P.O.

Aiempia julkaisuja vanhemmista Sakoista; Sako L 461 Vixen, Sako L 61 R, Sako L 61 R osa 2.

Rinnakkaispiippuinen haulikko Husqvarna m.615

Rinnakkaispiippuinen haulikko Husqvarna m.615 12/70

Jos nyt pitäisi päättää, minkä haulikoistani valitsisin linnustukseen, niin kyseeseen ei tulisi aiheen haulikko, vaan omistamani Beretan A300 Outlander itselataava haulikko kaliiperissa 12/76. Jos toisen haulikon pitäisi olla rinnakkaispiippuinen, niin valitsisin asekassakaapistani rinnakkaispiippuisen CZ-USA Bobwhite 20/76 kaliiperin haulikon. Vaikka haulikot ovat tekniikaltaan kuin yö ja päivä, niin yhteneväisyyksiäkin löytyy. Molemmat haulikot ovat allekirjoittaneelle tehdasvalmiina mittojen mukaan sopivat ja aseiden ammuttavuus ja tasapaino on hyvä. Molemmat haulikot on suunniteltu osittain Yhdysvalloissa Pohjois-Amerikan metsästäjiä varten. Haulikot ovat hankintahinnaltaan markkinoiden edullisemmasta päästä.

Olen omistanut useita rinnakkaispiippuisia haulikoita ja monessa halvemman hintaluokan haulikossa aseen tasapainossa on parantamisen varaa. Liipaisimien määrällä, kaliiperilla tai sillä onko haulikossa automaattinen varmistin tai mahdollisesti ejektorit ei ole allekirjoittaneelle merkitystä. Tärkein asia on haulikon oikeat mitat ampujalle ja aseen hyvä ammuttavuus. Valitsen rinnakkaispiippuisen haulikon yleensä metsästettävän riistalajin ja metsästyspaikan mukaan.

Vanhaan aikaan haulikoiden piiput olivat täyssuppeita ja pienriista pyrittiin ampumaan eläimen ollessa paikoillaan. Ohilaukaukset eivät tuoneet ruokaa pöytään ja patruunat olivat kalliita. Vain varakkaammalla herrasväellä oli varaa harrastaa urheilumetsästystä ja tuhlata patruunoita taivaalle. Rikkaiden haulikot olivat kalliimpia harvinaisuuksia ja tehty lentoon ampumiseen paremmin soveltuviksi.

Entisiin aikoihin verrattuna haulikon valmistusprosessin käsityön määrää on saatu vähennettyä huomattavasti ja näin ollen kuluttajille on tarjolla myös kohtuuhintaisia rinnakkaispiippuisia haulikoita nykyajan varustuksilla ja teknisillä ominaisuuksilla. Tänä päivänä uusien aseiden myyntitilastoissa rinnakkaispiippuiset haulikot ovat kuitenkin vähemmistönä. Sen sijaan käytettyjä rinnakkaispiippuisia haulikoita on runsaasti tarjolla.

Edellisessä julkaisussani marraskuussa kerroin Husqvarnan haulikkotehtaan historiasta. Tehtaan historiakerronnan jälkeen onkin luontevaa esitellä Husqvarnan rinnakkaispiippuinen haulikkomalli 615 kaliiperissa 12/70. Löysin kyseisen haulikon myynti-ilmoituksen kuvineen nettisivuilta. Haulikko näytti myyjän ottamien kuvien perusteella ikäisekseen hyväkuntoiselta. Käytetyn haulikon ostamisessa pelkkien netissä olevien kuvien ja myyjän myyntipuheiden perusteella on aina riskinsä. Otin tietoisen riskin ja kohtuullisen hintapyynnön jälkeen sovimme haulikosta kaupat.

HAULIKON RAKENNE

Husqvarna m.615 12/70

Ensimmäiset Husqvarnan hanattomat haulikot 1900- luvun alussa olivat sivulukkoisia haulikoita. Ensimmäinen sivulukkoinen haulikkomalli oli mallimerkinnältään 60. Osa kyseisen haulikon lukkorungon osista tuli Saksasta Sauer & Sohnin tehtaalta*. Ensimmäinen tehtaan hanaton laatikkolukkoinen haulikkomalli oli 310. Kuten monissa muissakin sen ajan haulikoissa, niin myös Husqvarna käytti muun muassa englantilaisten patentoimia teknisiä ratkaisuja haulikoissaan. Näistä tunnetuin lienee Anson & Deeley- koneisto.

Haulikossa patruunan / hylsyn ulostyöntäjät

Esittelyn haulikko on sarjanumeron perusteella valmistettu vuonna 1950. Haulikkomallia 615 valmistettiin viitenä eri versiona. Mallit olivat; 615, 615 AS, 615 CS, 615 EN ja 615 LN. Haulikot valmistettiin Anson & Deeley- koneistolla ja piippuparin avausmekanismina oli top-lever taittovipu. Sulkujärjestelmänä toimi haulikon alasulun kaksi sulkuharkkoa. Mallissa 615 ei ollut poikittaista Greener- sulkutappia. Lukkorungon sivut takatukin yhtymäkohtiin ovat suorat. Joissain Husqvarnan malleissa, kuten esimerkiksi mallissa 355 Extra Lyx, lukkorungon ja takatukin yhtymäkohdan muodot ovat aaltoilevat. Kyseessä ei ole pelkästään koristeellinen ratkaisu, vaan kyseisellä tavalla lukkorungon ja takatukin kiinnitys on kestävämpi.

Husqvarna m.615 top-lever ja varmistin

Haulikossa on automaattinen varmistus. Sitä valmistettiin kaliiperissa 12/70. 615 perusmallissa ei ole kaiverruksia. Haulikkoa sai englantilaisella suoralla tukilla tai pistoolikahvalla varustetulla tukilla. Esittelyn asetta on valmistettu myös lyhyemmällä 66 cm pituisella metsästyspiipuilla, sekä skeet- piipuilla. Parempiin versioihin oli saatavilla myös ejektorit.

Haulikon tehdasmerkinnät

Esittelyn aseen kokonaispituus on 112 cm. Haulikko painaa 3,3 kg. Juotettu karhennetulla tähtäinkiskolla varustetun piippuparin pituus on 70 cm. Piipun päässä on pyöreä messinkinen etutähtäin. Piippuparin takapäästä löytyy patruunan/hylsyn ulostyöntäjät ja alapuolelta kaksi sulkuharkkoa. Etummaisesta sulkuharkosta löytyy ura lukkorungon niveltapille.

Messinkijyvä ja täyssuppeat piiput.

Piiput ovat sisältä kirkkaat ilman kolhuja ja syöpymiä. Piippujen supistus on täyssuppea. Oikean piipun yläpuolelle on merkitty Husqvarna Vapenfabriks A.B. ja viereen vasempaan piippuun Svenskt Specialstål. Tekstien välissä Husqvarna-tehtaan leima. Piippuparin alapuolelle sulkuharkkojen vierestä löytyy piippujen sisähalkaisijamerkintä 18,5, teksti CHOKE, kaliiperimerkintä 12, Husqvarnan koestusleimat ja aseen lopputarkastajan kirjainmerkki J- kirjain. Lisäksi oikean piipun alapuolelta löytyy yksi kirjain merkki lisää, M- kirjain. Piippuparin  alapuolelta löytyy kiinni juotettu pidike hihnalenkille ja etutukin kiinnitysharkko.

Husqvarnan lukkorungon viritintapit ja iskupohja

Haulikon kirjokarkaistu lukkorunko on normaali Anson & Deeley- koneistolla varustettu laatikkolukko ilman aiemmin mainitsemaani poikittaista Greener- sulkutappia piippuparin avausvivun yhteydessä. Piippupari lukittuu lukkorunkoon piippuparin kahdella sulkuharkolla. Lukkorunko (baskyyli, lukkokehys) on kiinni takatukissa kahdella ruuvilla. Etummainen kiinnitysruuvi löytyy avausvivun alapuolelta ja toinen ruuvi liipaisinkaaren ruodon alta kiinnittyen varmistimen taakse.

Husqvarnan laukaisukoneisto

Avausvipu on koristekaivertamalla karhennettu pitokohdasta vivun vasemmalta puolelta. Haulikossa on kaksi liipaisinta. Lukkorungon edestä löytyy etutukkiin yhteydessä olevat haulikon viritysvivut ja lukkorungon läpi kulkeva niveltappi. Lukkorungon iskupohjan vierestä löytyy tehtaan mallimerkintä ja aseen sarjanumero, sekä samainen piippuparin J- kirjain. Lukkorungon iskupohja on tasainen. Varmistin on karhennettu ja varmistimen eteen lukkorunkoon on merkitty S- kirjain. Kirjain on näkyvissä kun ase on varmistettu.

Haulikon puuosat ovat taka- ja etutukki. Tässä mallissa takatukki on suora, niin sanottu englantilaistyyppinen. Ranskalaisen pähkinäpuutukin vetopituus etummaisesta liipaisimesta on 37,5 cm. Perän pudotus takaa on 60.00 mm ja edestä 35.00 mm.

Husqvarnan etu- ja takatukki

Puuosien otepintojen karhennukset on tehty käsityönä tehtaan puuverstaalla. Etutukissa on paremmat syykuviot kuin takatukissa. Takatukin perälevy on mustaa bakeliittia. Perälevyyn on painettuna tehtaan logo. Takatukista löytyy myös hihnalenkin pidike. Etutukin metallirunko on kiinnitetty puuosaan kolmella ruuvilla. Etutukin päädyssä on lievä schnapel- kärki.

Perälevyssä Husqvarnan logo

Haulikon metalliosat irroitin puuosista. Tarkoituksena on öljytä puuosat ja puhdistaa metalliosat ultraäänipesurissa. Pesun jälkeen metalliosien kiillotus ja kevyt öljyäminen. Puuosien öljyäminen on työläin ja pitkäkestoisin työvaihe. Edellisen metsästysaseeni puuosat käsittelin öljyhionnalla. Tällä kertaa käsittelen tukin Birchwood Caseyn tukinhoitotuotteilla. Etu- ja takatukille teen pesun ja nostan tukin kolhut ennen hiomista. Tukin pohjustustöiden jälkeen öljyäminen Tru Oililla ja lopuksi vahaus.

Aseen puuosissa en havainnut halkeamia, enkä mitään muutakaan mikä vaatisi korjaustoimenpiteitä ennen öljyämistä. Vanhan haulikon metalliosien irroittaminen puuosista tulee tehdä varovaisesti oikeilla työvälineillä. Vanhat ruuvit menevät helposti pilalle vääränkokoisilla talttameisseleillä. Lukkorungon metalliosissa oli muutamassa kohdin hivenen pintaruostetta. Ruosteet sain hiottua pois teräsvillalla ja aseöljyllä. Ylimääräiset öljyt poistin metalliosista vanupuikoilla ja talouspaperilla.

AMPUMARADALLA

Kesällä harjoittelin haulikolla trap-radalla tuolloin suunnitelmissa olevaa syksyn riekkojahtia varten. Haulikolla en saanut yhtä hyvää tulosta kuin muutamalla muulla omistamallani rinnakkaispiippuisella haulikollani. Harjoitusmääräkin saattoi olla vähäinen. Savikiekot hajosivat kuitenkin tyydyttävästi. Haulikon laukaisu on selkeä ja hyvä. Patruunatestejä tein haulikolle, niin lyijy-, kuin korvaavilla hauleilla ladatuilla tehdaspatruunoilla. Koeammuntaetäisyyden mittasin laseretäisyysmittarilla 35 metriin. Koeammunnat suoritin tuelta ampumapöydältä ampuen 120 cm x 120 cm kokoisiin pahvitauluihin.

Vesilintupatruunat wanhaan haulikkoon.

Uutena testeissäni oli teräshaulipatruunat. Patruunat oli suunniteltu vanhoissa haulikoissa ammuttavaksi. Tällainen koeammuntapatruuna oli Rottweil Steel Game 12/70 32 gramman lataus (3,00 mm / nro.5). Lähtönopeutta tehdas lupaa patruunalle 375 m/s. Tehdas suosittelee kyseiselle teräshaulipatruunalle normaalia lyijyhauleilla varustettua patruunaa lyhyempää ampumaetäisyyttä. Koeammuntatulos oli seuraavanlainen; Osumaprosentti 81, taulussa aukkoja yhteensä 3 ja tiheyden suhdeluku 4,44. Seuraavaksi ammuin Gameboren Bismuth 12/65 32 gramman latauksella (2,8 mm / nro.5) vismuttipatruunoita. Tehdas lupaa patruunalle 405 m/s lähtönopeutta. Koeammuntatulos oli seuraavanlainen; Osumaprosentti 67, taulussa aukkoja 2 ja tiheyden suhdeluku 1,7. Lyijyhaulipatruunoista parasta tulosta antoi Gyttorpin Pheasant 12/65 30g (2,75 mm / nro.6) pahvihylsypatruuna. Koeammuntatulos oli seuraavanlainen; Osumaprosentti 84, aukkoja 2 ja tiheyden suhdeluku 2,54. Kaikki koeammuntatulokset löydät Koeammunta.net.

JAHDISSA

Kyyhkyjahdissa

Kyyhkyjahtikausi ei ollut kyseisellä haulikolla kovinkaan tapahtumarikas. Yhden riistalaukaustilanteen sain kuitenkin haulikolla aikaiseksi. Olin iltapäivällä koiraa ulkoiluttamassa ja samalla tiedustelemassa kyyhkyjen lentoreittejä. Koira oli kytkettynä hihnaan ja hihna housujeni vyön ympärille sidottuna. Näin tehtynä sain tarvittaessa käteni vapaaksi haulikon käyttöä varten. Lähestyessämme pellon viereistä nuolukiveä lähti kiveltä lentoon sepelkyyhky. Lintu lensi rintamasuunnastamme poispäin halki pellon. Kyyhkyn lento muistutti kesällä harjoittelemaani trap-ammuntaa. Haulikon nosto vaistonvaraisesti ja laukaus kohti etääntyvää sepelkyyhkyä. Hauliparvi pölläytti osuessaan linnusta höyhenet taivaalle. Lintu putosi muutaman kymmenen metrin päähän viljapeltoon. Gyttorpin pahvihylsyinen patruuna toimi niin kuin piti. Koira teki työtään ja nouti linnun isännälle.

Sorsajahdissa

Sorsastuksen aloituksen vietin Kuhmossa kaverini mökillä aiempien vuosien tapaan. Husqvarnan otin mukaan iltalennolle. Iltalento oli passipaikkani kohdalla hiljainen, joten päätin houkutella mahdollisia lähialueen sorsia sorsapillillä. Muutaman kerran sorsa vastasi kutsuuni. Etäisyyttä arvelin äänen perusteella olevan sorsaan muutama sata metriä. Jonkin ajan kuluttua näin heinäsorsan uivan kohti passipaikkaani. Olin ladannut haulikon koeampumillani Rottweilin teräshaulipatruunoilla. Annoin sorsan uida vielä vähän lähemmäksi ennen riistalaukausta. Ampumaetäisyyden ollessa sopiva nousin metsästysreppuni päältä ja laukaisin ensin oikean piipun, jonka jälkeen tarkkailin osuman vaikutusta. Sorsa aloitti pyörimisen, eikä vauhti hidastunut, joten laukaisin vasemman piipun kohti sorsaa. Vielä jatkui sorsan räpistely vedessä. Latasin haulikon Gameboren vismuttipatruunoilla ja ammuin sorsaa kohti uudemman kerran. Nyt loppui räpistely ja liike. Annoin koiralleni noutokäskyn. Hetken päästä oli sorsa rannassa ja metsämiehen repussa tulevaa riistaillallista varten.

LOPUKSI

Tukin harjakorkeus on allekirjoittaneelle hivenen liian matala. Piippujen supistukset voisi avartaa laajemmaksi. Tukin ja piippuparin muutostöiden jälkeen haulikko soveltuisi paremmin linnustukseen. Paikallaan olevan pienriistan ampuminen haulikolla sujuu ihan riittävän hyvin tälläkin hetkellä, mutta lentoon ampuminen ei ole tarpeeksi luontevaa. Haulikon nostamisen jälkeen saattaa joutua hieromaan haulikon asentoa vielä vähän paremmaksi ja tällöin riistalaukaustilanne on jo ohi tai vähintäänkin myöhässä. Ampuminen esittelyn aseella menee helposti tähtäämiseksi, mikä ei ole haulikolla ampumisen tarkoitus.

Aseen metalli- ja puuosat ovat valmistusajankohdan normaalia laatua ja ne on keskenään hyvin sovitettu. Laukaisu haulikossa on hyvä molemmilla liipaisimilla. Esittelyn Husqvarna m.615 on alkuperäisessä kunnossa, eikä siihen ole tehty muutostöitä aiempien omistajien toimesta. Jos haluan haulikon soveltuvan paremmin lentoon ampumiseen saa aseen muutostöihin helposti kulutettua satoja euroja. Vaikka juttuni alussa mainitsin tämän hetkisistä paremmin linnustukseen soveltuvista haulikoistani, niin tämä metsästyshaulikko on käsityönä valmistettu 70 vuotta sitten ja sillä metsästää hyvin huollettuna vielä seuraavat 70 vuotta.

Teksti ja kuvat; P.O.
Lähteet; Gamla Fina Vapen kirja*

Husqvarna haulikot.

Tällä kertaa tekstini käsittelee Husqvarna- asetehtaan haulikoiden valmistusta. Teksti perustuu pääosin Husqvarna Hagelvapen 1877-1977 kirjaan. Haulikoiden valmistushistorian ohella käyn läpi kyseisen aikakauden historiaa Pohjolassa hieman laajemmin.

Husqvarna Hagelvapen 1877-1977 ja Husqvarna Jaktvapen kirjat

Sileäpiippuisten tuliaseiden historia ulottuu hivenen pidemmälle verrattuna rihlattuihin aseisiin. Sileäpiippuisten aseiden, kuten haulikoiden, kehittyessä huomattiin niiden soveltuvan myös lentävän riistan ampumiseen. 1700- luvun lopusta alkaen lentoonampumisesta tuli myös ajanvietettä ja kilpailua. 1800- luvun lopulla haulikot kehittyivät savuttoman ruudin, haulikoiden rakenteiden ja keskisytytyspatruunoiden johdosta nykyaikaisiksi, tehden haulikoista entistä tehokkaampia, toimintavarmempia ja helpompia käyttää.

Husqvarna Hagelvapen kirjan kuvitusta

Suomessa yleisesti tunnetuimmat Husqvarna- haulikot ovat yksipiippuisia rullalukkoisia (läppälukkoinen) kaliipereissa 12 ja 16. Haulikon lukkolaite perustui Remington- kiväärin rolling block- sulkujärjestelmään. Husqvarnan omia haulikoita valmistettiin vuosina 1877 - 1977. Husqvarna- haulikoiden tarkempi tehdasdokumentointi alkaakin vuodesta 1877. Kyseisen ajanjakson ensimmäiset rinnakkaispiippuiset haulikot olivat 1800- luvun loppuun asti damastipiipuilla varustettuja hanallisia mustaruutihaulikoita. Haulikoissa käytettiin alkuvaiheessa erilaisia sulkumekanismeja. Tehtaan tuotantoa oli muun muassa; Lefaucheux-, Anglais- ja Clef Serpent- sulkumekanismit. Kyseisissä malleissa haulikon piippujen avausvipu sijaitsi joko lukkorungon alapuolella tai sivussa.

Husqvarna Hagelvapen kirjan kuvitusta

Husqvarna- tehtaan modernisointi 1870- luvulla oli tehtaan johdolle haastellista. Tehtaan yksi modernisoinnin alkuunpanijoista oli Wilhelm Tham. Hän halusi valmistaa rationaalista standardisoituja tehdasaseita. Tässä tehtävässään Tham kohtasi suurta vastustusta mestareiden ja kisällien keskuudessa. Asevalmistus oli hajallaan eri kyläseppien valmistaessa aseita omilla tavoilla. Useimmat asuivat kylillä kotona tehtaan ympäristössä, eivätkä mielellään muuttaneet olotilaansa ja ryhtyneet tekemään työtään tehtaan tiloissa. Se, että aseiden valmistaminen oli aiemmin tapahtunut suurelta osin kotioloissa (ns. kotiteollisuudessa) oli merkinnyt myös laatuongelmia. Tehtaalta puuttui yhtenäinen laadunvalvonta ja huolellinen kirjanpito. 1870- luvun loppupuolella aseiden valmistaminen tehtaalla paransi aseiden laatua merkittävästi.

Laadukkaan asetuotannon aloittaminen vaati alussa joidenkin aseosien tuonnin muun muassa Englannista, Belgiasta ja Saksasta. Metsästysaseiden valmistukseen tehdas sai alkuvaiheessa apua ulkomailla koulutetuista henkilöistä, jotka jatkokouluttivat tehtaan työntekijöitä mm. metalli- ja puutöiden parissa. Tehtaan modernisoinnin alkuvaiheessa kaivertamista opetti tehtaan työntekijöille ulkomailla oppinsa saanut aseiden koristekaivertaja. Vuosien kuluessa tehtaalla opitut työt siirtyivät isältä pojalle.

Haulikoiden valmistaminen vaati eri työvaiheita ja tekijöitä. Metalliosien sovittaja merkitsi osiin omat puumerkkinsä. Etu- ja takatukit tehtiin tehtaalla alusta loppuun käsityönä tehtaan puuverstaalla. Haulikon valmistuessa ase koeammuttiin ja aseen kasaaja / lopputarkastaja merkitsi haulikkoon omat puumerkkinsä. Merkintöinä käytettiin työntekijän etu- ja sukunimen etukirjaimia. Muita merkintöjä metalliosissa olivat mm; piipunporaus ja supistus, aseen malli, sarjanumero, tehtaan kruunuleimat ja kaliiperimerkinnät. Piippuparin päälle merkittiin valmistajan nimi ja piipputeräksen laatu.

Metalliosien merkintöjä

Tehtaan alkuvaiheen tuotannon haulikot olivat damastipiippuisia ja mustaruutipatruunoilla toimivia. Hanallisia rinnakkaispiippuisia haulikoita olivat mm; mallit 14 ja 14A, 15 vanha ja uusi malli, 16, 17 vanha ja uusi malli 17 A, 17 B, 17 C, 18, 19, 20 vanha ja uusi malli, 20 A, 20 B, 28, 29, 30 31, 32, 33, 34, 35, 36, 38, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45, 46, 47, 48, 49 (48- ja 49- mallien valmistus alkoi vuodesta 1900), malli 50 uusi ja vanha, 51, 52, 100, 101 ja 102. Mallit 48 A, 48 B, 52 A olivat haulikkorihloja. Mallit 52 B, C, 103, 103 A, B ja C olivat rinnakkaispiippuisia kaksoisluodikoita. Lisäksi oli eri versioita kaksoisluodikoista, joiden mallimerkinnät olivat vastaavanlaisia kuin haulikoissa.

Tarkka lukija huomaa, että luku 37 puuttuu luettelemieni mallien välistä. Kyseinen mallisarja löytyy kuitenkin tehtaan valmistamana. Kyseessä on piippuparin Anglais- avausmekanismilla varustettu kaksoisluodikko .450 ja .500 express- kaliipereissa. Kyseisessä hanallisessa tuplaluodikossa piippuparin avausvipu sijaitsi liipaisinkaaren alapuolella. Samaista mallia valmistettiin myös perinteiseksi muuttuneella top lever- avausmekanismilla. Tehtaan tuotannosta löytyy myös hanallinen drillinki mallimerkinnältään 70.

1900- luvun alussa elettiin Suomessa sortovuosien aikaa. Venäjä yritti venäläistää Suomea. Suomi menetti käytännössä itsehallintonsa sortokauden aikana. Samoihin aikoihin Norja itsenäistyi vuonna 1905 ja irtisanoitui kansanäänestyksen jälkeen Ruotsin kuninkaan vallan alta. Tuohon aikaan suurin osa valmistetuista haulikoista oli jo hanallisia teräksestä valmistettuja rinnakkaispiippuisia haulikoita kaliipereissa 12 ja 16. Haulikoissa siirryttiin samalla savuttoman ruudin käyttöön.

Muutamia asemalleja valmistettiin kuitenkin vielä damastipiipuilla ja mustaruudilla. Tällainen oli mm. aiemmin mainitsemani drillinki malli 70. Drillingin haulipiippuina oli valittavissa joko 12- tai 16- kaliiperi ja luotipiippuina 8x57R tai 9,15x57R. Alkutuotannon jälkeen myös tässä aseessa siirryttiin käyttämään "Extra Fint Stål"- piippuja. 1900- luvulla tehtaan muita piippujen teräslaatumerkintöjä olivat muun muassa Sandvik, Svenskt Stål, Svenskt Specialstål ja Svenskt Nickelstål.

Tehdas ryhtyi vuodesta 1901 alkaen valmistamaan hanallisten haulikoiden rinnalla hanattomia haulikoita. Ensimmäiset hanattomat haulikot olivat sivulukkoisia malleja 60, 200 ja 201. Vuodesta 1912 alkaen tehdas alkoi valmistaa myös edullisempaa laatikkolukkoista mallia, joka oli mallimerkinnältään 310. Tuolloin haulikoiden toimintamekanismina käytettiin mm Anson & Deeley- koneistoja ja piippujen avaus oli jo kaikissa malleissa lukkolaitteen päällä niin sanottu top lever- malli.

Suomeen tuoduissa Husqvarna- haulikoissa oli yleensä täyssuppeat piiput, muutamia erikoismalleja lukuunottamatta. Joissain 310- malleissa käytettiin myös Purdey- sulkujärjestelmää. Mallia 310 valmistettiin kaliipereissa 12, 16 ja 20. Kyseistä haulikkoa valmistettiin useissa eri hintaluokissa. Hinta määräytyi varustelun ja kaiverrusten määrän mukaan. Vuonna 1937 haulikoissa siirryttiin 70 millin patruunapesän pituuteen aiemman 65 millin sijaan. Malleja 310 oli mm; 310A (AJ), 310 B, 310 C, 310 S, 310 AS (AJS), 310 BS, 310 CS, 310 AN, 310 BN, 310 CN 310 DS, 310 DN, 310 X, 310 XN, 310/ECKERMANN ja 310 LYX.

310- malleissa oli joitain eroavaisuuksia lukkorungon muodolla. Pääsääntöisesti kyseisissä haulikoissa lukkorungon metallin yhtymäkohta takatukkiin oli suora. Malleissa 310 Eckermann ja 310 LYX lukkorungon peräosa oli kuitenkin kaareva. Samoin puuosien laadussa ja koristeluissa oli eroja. Paremmissa malleissa oli takatukkiin liipasimien ja kaulavarmistimen väliin kaiverrettu niin kutsuttu "kyynel".

Husqvarna pistooli m/07 (9 mm Browning Long)

1940- luvun lähestyessä alkoi Euroopan ylle kerääntyä synkkiä pilviä ja Husqvarnan tehtaalla sota-aseiden valmistus kasvoi aiemmasta. Husqvarnan tehtaalla varauduttiin sotaan. Tehdasalueella oli maanalaiset pommi- ja väestönsuojat, sekä varastot sotilas- ja ensiapuvarusteille. Ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana Husqvarnan tehtaalla valmistettiin eri lisenseillä mm: Lahti- pistooleita, Suomi- konepistooleita, Browningin pistoolimallia m/ 07 kaliiperissa 9 mm Browning Long ja monia muita sotilasaseita ja -tarvikkeita. FN Browning m/07 pistoolia valmistettiin 95 000 kpl ja Lahti m/40 pistooleita yhteensä 85 000 kappaletta. Husqvarna- tehtaan metsästyskiväärien valmistushistoriasta olen kirjoittanut aiemmin täällä.

Vuosina 1939-1950 valmistettiin tehtaalla mallin 310 rinnalla myös laatikkolukkoisia malleja 210 (1939-1940) ja 610 (1943-1950). Malli 610 poikkesi muista malleista muun muassa siitä, ettei siinä ollut poikittaista Greener- sulkutappia (ristitappi).

Vuonna 1949 Husqvarna- tehtaalla ryhdyttiin jälleen valmistamaan uutta haulikkomallia. Uuden haulikon mallinimeksi tuli 615. 1940- luvun loppu ja 1950- luku oli kahden suurvallan kiihkeää aikaa kylmän sodan asevarustelussa. 1950- luvun alussa suurvallat saavuttivat aseillaan kauhun tasapainon. Kumpikin ydinasevaltio oli tasavertainen asevarustelussa. Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto pyrki laajentamaan kommunistista ideologiaansa maailmalla ja vastavoimana Yhdysvallat pyrki patoamaan kommunistisen aatemaailman leviämistä. Molempien aatemaailmat ja talousjärjestelmät olivat rajusti vastakkaiset. Pohjolassa puolueettomat maat Suomi ja Ruotsi olivat kahden - lähes keskenään sodassa olevan - suurvallan välissä.

Kylmän sodan asevarustelun aikana haulikkomallia 615 valmistettiin viitenä eri versiona. Uusia malleja oli; 615, 615 AS, 615 CS, 615 EN ja 615 LN. Haulikot valmistettiin edelleen Anson & Deeley- koneistolla ja piippuparin avausmekanismina oli top-lever taittovipu. Sulkujärjestelmänä toimi haulikon alasulun kaksi sulkuharkkoa. Tässäkään mallissa ei ollut poikittaista Greener- sulkutappia. Haulikossa oli automaattinen varmistus. Haulikkoa valmistettiin kaliiperissa 12/70. 615 perusmallissa ei ollut kaiverruksia. Haulikkoa valmistettiin englantilaisella suoralla tukilla ja pistoolikahvalla varustetulla tukilla. Haulikkoa valmistettiin myös lyhyemmällä 66 cm pituisella metsästyspiipuilla, sekä skeet- piipuilla. Parempiin versioihin oli saatavilla myös ejektorit.

Husqvarna malli 615 

Vuonna 1952 Ruotsin pääministeri Tage Erlander oli tehnyt Washingtonissa presidentti Trumanin kanssa salaisen yksityisluontoisen sopimuksen sotilaallisen yhteistyön ja tiedustelutietojen vaihtamisesta *. Neuvostoliitto oli saanut vakoojansa välityksellä vihiä tiedustelutietojen vaihtamisesta ja varoitti ampuvansa alas kaikki tiedustelukoneet, joiden se katsoi loukkaavan Neuvostoliiton tai sen liittolaisten valtion rajoja.

Samana vuonna Neuvostoliiton uhkaus kävi toteen. Neuvostoliitto ampui Itämerellä alas kaksi Ruotsin ilmavoimien lentokonetta. Ensimmäinen alasammuttu lentokone oli DC3- tiedustelukone, jossa menehtyi kahdeksan ruotsalaista miehistön jäsentä. Toinen alasammuttu lentokone oli paikalle lähetetty Catalina- etsintäkone. Neuvostoliitto ampui koneet alas kansainvälisessä ilmatilassa **. Kylmä sota aiheutti kuolonuhreja puolueettomassa Pohjolassa. Miehistön oikeaa kuolinsyytä ei kansalaisille kerrottu - ei edes menehtyneiden omaisille. Samaan aikaan Husqvarnan tehtaalla suunniteltiin ja ryhdyttiin valmistamaan uutta haulikkomallia. Mallin 615 valmistus päättyi vuonna 1952.

Seuraava haulikko oli mallimerkinnältään 350. Haulikkoa tehtiin kolmea eri versiota, jotka olivat; 350, 350 AS ja 350 CS. Haulikkoa valmistettiin vuosina 1952-1960. Valmistusajankohdan aikana vuosina 1952 - 1958 Pohjoismaiden kesken sovittiin muun muassa passivapaussopimuksesta. Vuodesta 1958 alkaen Pohjoismaiden välillä toteutui täysimääräinen passiunioni.

Vuodesta 1959 alkaen tehdas aloitti rinnakkaispiippuisen haulikkomallin 1310 valmistamisen. Kyseessä oli tehtaan viimeinen sarjatuotannossa oleva haulikkomalli. 1310 mallia tehtiin viittä eri versiota; 1310, 1310 AS, 1310 CS, 1310 LYX ja 1310 SPECIAL. Haulikoita valmistettiin yhteensä 5000 kappaletta. Lyx- ja Special- mallit olivat teknisiltä ratkaisuiltaan lähempänä aiempaa 310- mallia Greener- sulkutappeineen. Anson & Deeley systeemiin perustuvaa 1310- mallia sai joko ejektoreilla tai ilman. Pähkinäpuisia tukkivaihtoehtoja olivat suora englantilainen tai pistoolikahvalla varustettu tukki. Piipputeräs oli Svenskt Specialstål. Malleissa Lyx ja Special piipputeräs oli parempaa Svenskt Nickelstål- terästä. 1310- malleissa oli automaattinen varmistus ja piiput olivat pituudeltaan 70 cm. Muutamia erikoismalleja tehtiin myös 66 cm:n piipun pituuksilla. Kuten muissakin Husqvarnan haulikkomalleissa, niin myös tässäkin mallissa lukkorungon peräosa oli suora, poislukien LYX ja Special- mallit, joissa lukkorungon peräosa oli kaareva. Myös puusosissa oli paremmissa malleissa kyynelkaiverrus ja pähkinäpuulaatu parempaa.

Keskiaukeama Husqvarna- tehtaan esitteestä vuodelta 1962

1960- ja 1970- luvuilla Ruotsin teollisuus jatkoi kasvuaan ja tehtaisiin saapui tuhansia työntekijöitä muun muassa Suomesta. Suomalaiset työskentelivät esimerkiksi Saabin ja Volvon tehtailla. Husqvarna oli suuri monialayritys, joka valmisti kodinkoneita ja harrastusvälineitä. Metsästysaseiden valmistus oli tehtaalla pienemmässä roolissa. Kasvavasta viennistä huolimatta, tai sen takia, tehtaalla tehtiin saneerauksia ja metsästysaseiden valmistus loppui vuonna 1970. Metsästysasetuotanto siirtyi FFV:lle Eskilstunaan. FFV:n tehtaalla valmistettiin vuosina 1974-75 muutamia Lyx Special ja Ehrenpreuss- rinnakkaispiippuisia haulikkomalleja. Luksushaulikoiden valmistusmäärät olivat 6- 8 haulikkoa vuodessa. 70- luvun lopulla metsästäjien ja ampumaurheiluharrastajien haulikoita valmistettiin sarjatuotantona Pohjolassa enää vain Suomessa, Valmetin ja Tikan asetehtailla. Tänä päivänä Pohjoismaissa ei ole enää teollista haulikoiden valmistusta.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Lähteet; kirjat; Husqvarna Hagelvapen 1877-1977, Husqvarna Jaktvapen 1870-1977 ja Tilinpäätös (Max Jakobson)*, HS 25.11.2019 ( Robert S. Hopkinsin haastattelu, Tiedustelulentäjä tuntee suurvallat )**, Husqvarna Sweden mainoslehtinen vuodelta 1962, YLE

Kannettavan ampumapöydän päivitttäminen

Vuosi sitten tein itselleni kannettavan ampumapöydän, jota voisi käyttää kotona ilmakiväärin tai ampumaradalla kiväärin kohdistamiseen, sekä haulikon patruunoiden koeammuntaa varten. Ampumapöytää oli mahdollista käyttää kahtena eri versiona: kevyenä ja raskaampana. Kevytversiota ei ole tullut käytettyä kuin muutaman kerran, jonka takia päätin päivittää ampumapöydän rakenteen yksinkertaisemmaksi aiemmasta versiosta.

Black and Decker Workmate- työpöytä

Ampumapöydän jalustana on edelleen sama Black and Deckerin Workmate- työpöytä. Jalusta on rakenteeltaan vankka ja kantavuus max 250 kg. Jalusta on helppo kasata ja se on kätevä taittaa kokoon, kuljettaa ja varastoida. On myös muita vastaavanlaisia työpöytiä, jotka saattavat olla halvempia. Päädyin Black and Deckeriin, koska sellainen minulla oli jo valmiina varastossa.

Jalustana käytettävää työpöytää / työtasoa hankittaessa kannattaa kiinnittää huomio työpöydän jalkoihin, ettei jalat häiritse ampujan omia jalkoja, eli ampujan asennon tulee säilyä mahdollisimman luonnollisena. Lisäksi oikeakätisellä ampujalla ampumapöydän vanerilevyn viistosahaus tulee olla ampujan oikeaa kylkeä vasten ja vasenkätisellä toisin päin.

Ampumapöydän kansi alapuolelta kuvattuna

Poistin ampumapöydästä metallisen apupukkirungon ja laitoin tilalle pätkän saunan lauderemontista ylimääräiseksi jääneen haapalaudan, jonka ruuvasin kiinni metallirungon tilalle. Haapalautaa vasten kiristetään Workmate- pöydän leuat. Ennen lopullista kiristämistä kannattaa säätää pöydän läheisyys ampujalle oikeaksi. Kun ampumapöytä on saatu säädettyä haluttuun etäisyyteen kiristetään pöydän kahta kampea joko erikseen tai yhtäaikaisesti käyttämällä.

Päivitetty ampumapöytä on aiempaa versiota huomattavasti kevyempi siirtää tarvittavaan ampumapaikkaan. Mikäli kohdistaa kivääriä maastossa voi ammunnan suorittaa myös pakettiauton sisältä tai peräkärryn päältä, jolloin saa hivenen enemmän korkeutta ja tasaisemman ampuma-alustan. Tällöin mahdolliset heinät, muu kasvisto tai epätasainen maa-aines ei häiritse metsästysaseen kohdistamista. Mikään ei myöskään estä käyttää pöytää ampumatukena esimerkiksi vahtimismetsästyksessä.

Päivitetty kannettava ampumapöytä

Nyt esittelyssä oleva itsetehty köyhänmiehen versio ampumapöydästä on vain yksi vaihtoehto monien muiden joukossa. Kannettavia ampumapöytiä löytyy maailmalta alan kaupoista ja monenlaisia youtube- versioita.

Parasta tietenkin olisi jos kaikilla metsästäjillä olisi toimiva ampumarata kohtuullisen ajomatkan päässä, josta löytyisi ampumapaikat ja hyvät ampumapöydät 50-300 metrin ampumaetäisyyksille, sekä ampumapaikka haulikon patruunoiden koeampumiseen.

Teksti: P.O.
Kuvat; P.O. ja Black and Decker

.17 HMR CCI TNT Green lyijytön patruuna.

.17 Hornady Magnum Rimfire (HMR) reunasytyspatruuna on julkistettu Hornady- patruunatehtaan toimesta vuonna 2002. Patruuna on suunniteltu pienikokoisten vahinkoeläinten ampumiseen keskipitkille 100-200 metrin ampumaetäisyyksille. Kyseinen kaliiperi on tällä hetkellä yksi nopeimmista saatavilla olevista reunasytytteisistä patruunoista.

CCI TNT Green 17 HMR 16 gr.

Yhdysvaltalainen Cascade Cartridges Inc. eli CCI on saanut alkunsa vuonna 1951. CCI valmistaa patruunansa Usassa alusta alkaen itse. Luodit valmistetaan isoista lyijyharkoista ja hylsyt suurista messinkilevyrullista. Valmiisiin pestyihin ja kuivattuihin hylsyihin laitetaan nallimassa, jonka jälkeen hylsyt ruuditetaan ja luoditetaan. Luodituksen jälkeen patruunat lopputarkastetaan ja pakataan. Reunasytytteisten patruunoiden lisäksi CCI:llä on vahva osaaminen käsiase- ja tykistöammusten nallien valmistuksessa. Tällä kertaa esittelen CCI:n valmistaman lyijyvapaan patruunan.

Esittelyn patruuna on noin kymmenen vuotta sitten Yhdysvalloissa julkistettu reunasytytteinen lyijytön vahinkoeläinpatruuna. Metsästyasetuksen luotiasetta koskevien yleisien vaatimusten osalta esittelyn patruuna on asetuksen 1 kohdan vaatimukset täyttävä patruuna. Eli sallittua riistaa on: kettu, tarhattu naali, mäyrä, saukko, metso, teeri, hanhi, metsäjänis ja rusakko.

CCI mainostaa .17 HMR TNT Green 16 grainin (1,05 g) onton reikäpäisen varmint- kupariluodin laajenevan kohteessa räjähdysmäisesti. Patruunan lähtönopeus on tehtaan mukaan noin 762 m/s (2500 fps). Tehdas kehuu patruunan lentorataa suoraksi ja mainostaa nallimassalle varmaa syttymistä. Tätä kirjoittaessa on CCI TNT Green ainoa 17 HMR- kaliiperin Suomesta löytyvä lyijyvapaa patruuna. Maailmalta löytyy kyseisessä kaliiperissa lyijyttömiä patruunoita myös Hornadyltä ja Winchesteriltä.

50 metrin pienoiskivääriradalla.

Päätin koeampua TNT Green- patruunoita hivenen tarkemmin kivääritestini jälkimainingeissa. Suunnitelmana oli alun perin josko kyseinen patruuna soveltuisi syötävälle pienriistalle. Viime talvena ammuin useita rusakoita 30-06- kaliiperilla ja aiempina vuosina mm. 6,5x55 ja .222 Rem- kaliipereilla. Monesti rusakkoa paloitellessa on saanut lihoista leikata isompia siivuja roskiin lyijyluotien osuessa luihin ja sirpaloituessa pitkin rusakon lihaksistoa.

Testit suoritin 50 metrin pienoiskivääriradalla heinäkuussa tyynessä poutapilvisessä säässä. Lämpötila oli testaushetkellä +23 astetta. Testiaseena oli Tikka T1x, jonka piippu oli lyhennetty 16 tuuman pituuteen. Kiväärissä käytin RCC:n Rimfire (17 cal) vaimenninta. Ammunnat suoritin Protektor Modelin ammuntatuilta. Kivääri oli tuettuna etu- ja takatukin alta. Luodinnopeudet mittasin (V5) ProChrono Chronograph- luodinnopeusmittarilla.

Paras viiden laukauksen kasa 50 metrin matkalta.

Esittelyn patruunoita ammuin yhteensä 3x5 puolen moan kokoisiin neliöihin, sekä neljä patruunaa terminaaliballistiikkatestissä. Kolmen viiden laukauksen kasojen koot vaihtelivat 12-15,50 mm välillä. Mitattujen patruunoiden nopeusvaihtelut olivat 768-809 m/s välillä. Keskiarvon ollessa 797 m/s. Nopeusvaihtelua oli enemmän verrattuna samaan aikaan ammuttuihin Federalin V-Shok 17 grainin patruunoihin. CCI:n patruunoilla sain kuitenkin pienempiä kasoja, joten esittelyn patruunat soveltuivat suuremmista nopeusvaihteluista huolimatta paremmin kivääriini.

Terminaaliballistiikan testialusta.

Vedellä täytettyä vesiastiaa en viitsinyt tällä kertaa käyttää testialustana, koska patruunoiden lähtönopeus on sen verran vauhdikas, ettei vesiastia välttämättä kestäisi testiä. Terminaaliballistiikkatestin tein kaksi viikkoa vesiastiassa liotettuun täysin läpimärkään sanomalehtinippuun. Lehtinippuun ammuin 50 metrin etäisyydeltä neljä laukausta eri kohtiin. Luodit kahlasivat sanomalehtien läpi lähes yhtä syvälle, sirpaloituen melkein identtisesti. Kupariluodit sirpaloituivat koko "haavakanavan" matkalta. Luodeista jäi pieni kappale jäljelle luodin keskiosasta.

CCI TNT Green luoteja osuman jälkeen

Patruunaa pääsin testaamaan myös haitallisen vieraslajin, eli supikoiran poistotalkoissa. Olin heinäkuun lopussa jahtitornissa vahtimassa haaskalle saapuvia supikoiria. Haaskana toimi tässä tapauksessa aiemmin ammutut supikoirat ja alueelle levitetyt koiran kuivamuonanapit. Ampumani supikoira oli alle vuoden ikäinen nuori yksilö, joka kuoli välittömästi viistosta keuhko-/vatsaosumasta. Ammuntaetäisyys oli noin 80 metriä.

.17 HMR CCI TNT Green ja supikoira

Suurin osa kaupoissa myytävistä .17 HMR- patruunoista on suunniteltu vahinkoeläinten ampumiseen. Varmint- luodin osuessa kohteeseen sirpaloituu luoti räjähdysmäisesti. Tällä hetkellä CCI:ltä löytyy Gamepoint- niminen patruuna, jonka 20 graininen Soft Point- lyijyluoti pehmytosumassa muotoutuu ainakin mainoksissa sienimäiseksi, säilyttäen jonkinlaisen jäämäpainon. Kyseinen luoti tuskin kuitenkaan kestää pehmeäkärkisenä luuosumia, vaan melko varmasti sirpaloituu eläimen lihaksistoon.

Vaikka CCI TNT Green patruunan käyttötarkoitus on suunniteltu vahinkoeläimiä varten, niin siitä huolimatta saattaa kupariluoti soveltua hyvin myös syötävälle riistalle, rusakoille ja metsäjäniksille, sekä isommille riistalinnuille. Ruokailijan kannattaa kuitenkin varautua ruokalautasella lyijyn sijasta kuparipaloihin. Tulee kuitenkin huomioida, että .17 HMR- kaliiperissa 1-1,3 gramman kokoisesta luodista ei kovin paljon irtoa sirpaleita riistaeläimen lihaksistoon, oli kyseessä sitten lyijy- tai kupariluoti.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Lähteet; kirja, Cartridges Of The World (14 th Edition) ja CCI

Tikka T1x MTR osa 2/2.

Tikka T1x .17 HMR 100 metrin ampumaradalla

Olen aiemmin kirjoittanut .22 lr reunasytytyspatruunoista täällä. Vastaavanlaiset lainalaisuudet pätevät monessa asiassa myös .17 HMR- kaliiperiin. Ballistiset erot ovat kuitenkin erilaiset. 17 HMR:n luoti on kevyempi verrattuna .22 lr patruunoihin, mutta lähtönopeus ja energia ovat huomattavasti suurempia, sekä luodin lentorata suorempi.

Esimerkiksi Winchesterin 22- Subsonic Max patruunan 2,7 grammasen luodin lähtönopeus on 325 m/s ja iskuenergia on noin 142 joulea. 17 HMR- kaliiperin CCI Gamepointin patruunan 1,3 gramman luodilla on lähtönopeutta 724 m/s ja energiaa 340 joulea. Erot ovat siis merkittäviä ja varsinkin pidemmälle ammuttaessa selkeästi 17 HMR:n eduksi.

Metsästyskäytössäni 17 HMR- kaliiperin maksimikäyttöetäisyys on pääasiassa 100 metriä. Metsästyskohteenani on metsästysasetuksen luotiasetta koskevissa yleisissä vaatimuksissa kohdan yksi riistaeläimet, joita ovat muun muassa pienpedot ja rusakot, sekä riistaeläimiin kuulumaton haitallisena vieraslajina tunnettu supikoira.

Halvalla mennään.

Testiolosuhteisiin päätin varustautua halvalla. Tikka- kivääri on tällä hetkellä markkinoiden edullisimpia, joten päätin kaiken muunkin hankkia edullisesti. Tähtäinkiikarin jalustoiksi ostin alumiiniset 20 euron UTG- jalustat. Alunperin optiikaksi piti asentaa Zeissin tähtäin tai Meoptan uusi Meopta Optika 6- sarjalainen, mutta uutta Meoptaa ei vielä testiaikana ollut ostettavissa.

RCC- Rimfire äänenvaimennin.

Löysin kaappini pohjalta halvan kiinalaisen Spektra- tähtäinkiikarin. Tähtäimestä oli jo osa kaasuista purkaantunut, mutta en ollut viitsinyt heittää tähtäintä roskiinkaan. Nyt kiikaritähtäimelle löytyi käyttöä testiammuntoihin. Tarkoitus olisi sitten talvella ennen jahteja asentaa laadukkaampi tähtäin aseen päälle ja suorittaa kohdistus, sekä metsästyksessä käytettävien patruunoiden testaaminen talviolosuhteissa ennen varsinaista metsästystä. Testiammuntoja varten asensin piippuun ruotsalaisen RCC- äänenvaimentimen. Kaikki testilaukaukset ammuin kyseisellä vaimentimella.

Ammutut kasat 50 metrin matkalta.

Sako mainostaa, että jokaisella Tikka T1x kiväärillä pystyy ampumaan kolmen laukauksen kasan yhden kulmaminuutin sisään 50 metrin etäisyydeltä. Päätin testata Tikan käyntiä kolmelta eri etäisyydeltä. Etäisyydet olivat 25, 50 ja 100 metriä. Kaikilla etäisyyksillä käytin samaa ampumatukea. Ase oli tuettuna edestä ja takaa Protektor Modelin ampumatuilla.

100 metrin viiden laukauksen kasat olivat seuraavanlaiset: CCI TNT Green = 23,38 mm CCI Gamepoint = 29,36 mm ja Winchester Varmint 29,43 mm. 50 metrin matkalta viiden laukauksen kasat olivat: CCI TNT Green = 15,85 mm CCI Gamepoint = 15,49 mm ja Winchester V-max = 13,77 mm.

Testiammunta osoitti, että Sakon takuu tarkkuudesta pitää tämän kiväärin osalta paikkansa. Laadukkaammalla optiikalla varustettuna olisi ampuminen paljon mielekkäämpää ja kasojen koot saattaisivat pienentyä entisestään. 25 metrin matkalta ammuttaessa viiden laukauksen kasat menivät sen verran pieniksi, etten viitsinyt kasojen kokoja mittailla.

Tikka T1x MTR on kompaktin kokoinen ja mukava käsitellä. Kivääri on riittävän tarkka, eikä piippu ehtinyt lämmetä ampumaradalla ammuttaessa juuri ollenkaan. Laukaisulaitteen laukaisu on miellyttävän selkeä ja tehtaan säätämä laukaisupaine on allekirjoittaneelle mieluisa. Laukaisua ei tarvitse ryhtyä säätelemään. Latausliike on lyhyt ja lukko liikkuu toimiessaan liukkaasti.

Sitten ne huonot puolet. Huonot puolet liittyvät lähinnä kiväärin teknisiin ratkaisuihin ja toimintavarmuuteen. Epävarmasti toimivalla metsästysaseella ei metsästäjä tee yhtään mitään. Työvälineisiin täytyy pystyä luottamaan. Kiväärini teki rataolosuhteissa useita syöttöhäiriöitä. Patruuna törmäsi syöttörampin ulkoreunaan hylsyn suusta, eikä suostunut pesittymään patruunapesään minkäänlaisin lukonliikkein.

Vain lippaan irrottaminen ja patruunoiden lippaasta purkaminen ja uudelleen lipastamalla saattoi saada syötön jälleen toimimaan. Epäilin vian olevan lippaassa, koska lipas ei vaikuta toiminnaltaan yhtä luotettavalta, kuin yhdestä rivistä syöttävät lippaat. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautuivat Winchesterin V-Max- patruunat, mutta syöttöhäiriöitä esiintyi myös CCI:n Gamepointilla ja TNT Greenillä.

Kiväärin lähetin syöttöhäiriöiden takia Sakon tehtaalle takuuhuoltoon. Sakon huollossa aseseppä vaihtoi Tikkaan uuden lukon, lippaan ja lippaanohjaimen. Vasta asesepän tekemän syöttörampin kiillottamisen jälkeen loppui syöttöongelmat kaikkien testattujen patruunoiden osalta. Saatuani kiväärini takaisin tein testiammunnat uudelleen kaikilla hallussani olevilla patruunoilla. Takuuhuollon jälkeen ei syöttöhäiriöitä enää ilmennyt.

Tikka T1x:n puhdistamisessa tulee olla tarkkana, ettei esimerkiksi pienet metalliosat häviä asetta huollettaessa. Tukin irrottamisen jälkeen tulee olla varovainen, ettei lippaanohjaimen salpa, salvan jousi ja läpimenevä metallitappi irtoa. Näin minulle kävi testiammuntojen jälkeen asetta huoltaessani. Onneksi osat eivät ehtineet kadota mihinkään.

Samoin tulee olla varovainen lukon purkamisessa ja olla huolellinen, ettei lukon pienet osat häviä huoltamisen yhteydessä. Tikan käyttöohjekirjassa sivulla 27 kohdassa kiväärin purkaminen ja kokoaminen mainitaan seuraavaa; "Purkaminen on syytä tehdä pöydän päällä, jotta osat eivät pääsisi putoamaan". Käyttöohjekirjan ohjetta kannattaa noudattaa.

Tikka T1x lippaanohjaimen pienosat.

Irroitetun tukin takaisin kiinnittäminen vaatii tarkkuutta. Esittelyn aseessa tukki on yllättävän tiukka asentaa takaisin paikoilleen. Ennen asennukseen ryhtymistä kannattaa perehtyä käyttöohjekirjaan. Tikka T1x poikkeaa teknisiltä ominaisuuksiltaan Sako Oy:n perusmallin metsästyskivääreistä, jonka takia purkaminen ja kokoaminen vaatii mielestäni enemmän huolellisuutta.

.17 HMR:n kaliiperisen aseen ostaja joutuu hankkimaan myös uudet aseen puhdistusvälineet. Esimerkiksi pienoiskiväärin puhdistuspuikko ei mahdu läpi 17- kaliiperisen piipusta. 4,5 mm ilmakivääriin puhdistussarjaa voi käyttää puhdistamisessa, mutta suositeltavaa olisi käyttää kaliiperikohtaisia pesureita. .17 HMR- kaliiperin luodit ovat vastaavanlaisia kuin keskisytytyspatruunoiden kuparivaippaiset luodit ja näin ollen myös puhdistustavat ovat samanlaisia. Usein joutuu puhdistuspuikon lisäksi hankkimaan kaliiperikohtaiset huopatulpat, ellei sitten halua näperrellä pienien kangaspalojen kanssa piippua puhdistaessa.

Metsästyspatruunavalikoima ei ole kovinkaan laaja, verrattuna esimerkiksi 22 lr- ja 22 WMR- patruunavalikoimaan. Eurooppalaiset patruunan valmistajat puuttuvat. Mikäli kivääri käy tarkasti vain yhdellä tai kahdella patruunamerkillä tai ase ei toimi luotettavasti, kapenee metsästäjän patruunavalikoima entisestään. Esittelyn kiväärillä on yhtenä tarkoituksena ampua syötävää pienriistaa CCI:n TNT Green kupariluotipatruunoilla. Tätä kirjoittaessa CCI TNT Green on ainoa Suomesta löytyvä lyijytön patruuna. Maailmalta löytyy kyseisessä kaliiperissa lyijyvapaita patruunoita myös Hornadyltä ja Winchesteriltä.

Yhdysvalloissa CCI valmistaa reunasytytyspatruunoita myös muille patruunamerkeille ja aseille. Esimerkiksi Savagelle CCI:n patruunatehdas valmistaa Savage- tehtaan itselataaviin kivääreihin omia varmemmin toimivia patruunoita. Olisi hyvä jos Beretta Holding laajentaisi Sakon patruunatuotannon myös reunasytytyspatruunoihin vaikka sitten Tikka- nimellä. Norma Usan .17 HMR- patruunat ovat tätä kirjoittaessa rantautumassa Suomeen lisäten patruunavalikoimaa.

.17 HMR

.17 HMR- kaliiperin osalta mietityttää kaliiperin toimivuus metsästyskäytössä. Lataan pääsääntöisesti patruunat itse ja tässä kohtaa askarruttaa reunasytyspatruunan heikot puolet, joita on mm. latauserien mahdolliset vaihtelut, patruunoiden lähtönopeusvaihtelut ja herkkyys sääolosuhteille. Lisäksi vielä epäillyttää patruunan riittävä tehokkuus omissa jahtikuvioissani. Itselataajana tuntuu tämän kaliiperin kanssa avuttomalta, kun ei voi vaikuttaa patruunan käyntiin.

Luotien kehittyessä ja uusien kaliiperien lisääntyessä, näyttäisi pienempi kaliiperisten käyttäjäkunta metsästyksessä kasvavan. Oma käytäntö on kuitenkin mennyt päinvastaiseen suuntaan verrattuna nykytrendeihin. Käytän metsästyksessä eri kokoluokan riistaeläimissä mielummin astetta suurempaa kaliiperia. Viime metsästyskautena pienriistan osalta pienin käyttämäni kaliiperi oli 6,5x55. Kauriit ja peurat 30- kaliipereilla ja hirvet .338- ja 9,3- kaliipereilla. Tähän käyttäytymiseeni on ohjannut lähinnä hämärässä tapahtuva metsästys, jossa eläimen asennon hahmottaminen tuo lisähaasteita ja suurempi patruunan väljyys antaa enemmän anteeksi mahdollisissa huonoissa osumissa.

17 HMR- kaliiperissa on paljon myös hyviä puolia, joiden takia Tikka T1x kiväärissä kyseiseen kaliiperiin päädyinkin. Helppo ammuttavuus ja patruunan käyttöturvallisuus. Osuessaan kohteeseen patruunan kimmokeherkkyys on pienempi luodin pirstaloituessa välittömästi. Kaliiperin toimivuus omissa jahdeissani selviää sitten paremmin talven vahtimismetsästyksessä. Niistä ehkä lisää sitten kun jahtikokemuksia on kertynyt enemmän. Muutaman jahtikokemuksen ehdin ennen julkaisua kuitenkin kokea.

Heinäkuun loppupuolella olin vienyt koiran kuivamuonaa supien kulkureitin viereen. Kuivamuonaa laitoin reilummin riistan ruokinta-automaatin jalustan päälle ja osan nappuloista heitin niitetyn heinikon ympäristöön, jotta supeilla olisi puuhaa herkkupalojen etsimisessä. Parin päivän päästä asetuin jahtitorniin noin 80 metrin päähän kuivamuonahaaskasta.

Supikoira kuivamuonan kimpussa (klikkaa kuva suuremmaksi)

Tornissa ei tarvinnut tuntia pidempään istua, kun paikalle ilmaantui naarassupi poikastensa kanssa. Niitetty nurmi oli kuitenkin sen verran pitkää, että aikuista kooltaan pienemmät supin pennut olivat jatkuvasti osittain heinien suojaamana. Lisäksi emä ajoi haaskaa lähestyvät pentunsa aina takaisin heinikon suojaan. 17 HMR:n luoti keveytensä takia on risuherkkä tai tässä tapauksessa varmaan myös heinäherkkä, jonka takia en viitsinyt ottaa riskiä ja aiheuttaa mahdollista haavakkotilannetta. Jatkoin odottelua josko paikalle tulisi muitakin supeja.

Reilun puolen tunnin kuluttua paikalle tuli yksinäinen supi, jolle poikasten emä alkoi kovaäänisesti rähistä. Päätin yrittää saada ammuttua paikalle ilmaantuneen häirikön. Supikoira oli noin 70 metrin päässä kun puristin liipasimesta. Lähetin matkaan CCI:n 17 grainin VNT- luodin. Supikoira tipahti osumasta niille sijoilleen. Emä ja poikaset eivät heti vaimennettua laukausääntä säikähtäneet. Supit poistuivat paikalta hetken ihmettelyn jälkeen.

Tikka T1x ja supikoira

Viikon sisällä ensimmäisestä kaadosta, pääsin ampumaan kolme nuorta supikoiraa lisää ruokintapaikalle. Kaikkien osalta piti vain varmistua ennen laukausta, ettei heinää ollut ampumalinjalla. Luodit toimivat osuessaan tehokkaasti, eikä ammuttuja eläimiä tarvinnut haeskella.

Ensimmäisten jahtikokemuksen jälkeen voi todeta ainakin sen, että peitteisen loppukesän tai alkusyksyn maasto-olosuhteet eivät ole paras vuodenaika kevyelle ja risuherkälle luodille. Supikoiran pennut olisin varmasti saanut saaliiksi isompi kaliiperisella varmint- patruunalla. Kivääri näyttää vahtimismetsästyksessä toimivan kuitenkin juuri niin kuin olin alun perin toivonutkin. Talvella uskoisin tulevan lisää parempia jahtitilanteita lumisessa maastossa.

Vaikka alkuvaiheessa kiväärissä esiintyikin syöttöhäiriöitä, niin mitään merkkikohtaista asekammoa en kuitenkaan esittelyn aseesta saanut. Takuukorjauksen jälkeen kivääri on toiminut moitteetta ja ehkä onnistuneiden jahtitilanteiden lisääntyessä luottamus jahtiaseen toimivuuteen vahvistuu. Aseet ovat yksilöitä ja kyseessä saattoi olla se kuuluisa maanantaikappale.

Tikka T1x MTR .17 hmr.

Onneksi omien kokemuksieni perusteella Sako Oy:n huolto- ja korjaustyöt tehdään Riihimäellä hyvin ja ammattitaitoisesti. Kaupan päälle saa vielä hyvän asiakaspalvelun niin varaosia tilatessa kuin myös takuuhuollossa. Toivoisin metsästysaseeltani kuitenkin yksinkertaisia teknisiä ratkaisuja. Tikka T3- kivääriä on kehuttu yksinkertaisesta rakenteestaan. Modulaarisen ominaisuutensa takia T1x ei ole rakenteeltaan yhtä yksinkertainen kuin isoveljensä. Toimintavarmuus ja pienosien kestävyys isältä pojalle selviää tämän kiväärin osalta tulevaisuuden jahdeissa.

Teksti: P.O.
Kuvat: P.O.
Video: P.O.
Lähteet: käyttöohjekirja