J. Blanch & Son 12/70

John Blanch oli englantilainen aseseppä. Blanch syntyi vuonna 1784. Blanch työskenteli ja oli opissa uransa alkuvaiheessa asevalmistajien Jackson Mortimerin ja John Mantonin yrityksissä ennen siirtymistä itsenäiseksi asevalmistajaksi. Yrittäjän taival alkoi ensin yhdessä appiukon kanssa yrityksessä nimeltään Mortimer & Blanch. Yhteistyö ei kuitenkaan sujunut ja Blanch perusti oman liiketoimintansa vuonna 1813. 1800- luvun alkupuolesta alkaen J. Blanch & Son valmisti erilaisia ampuma-aseita pistoolipareista haulikoihin. Vuodesta 1826 Blanchin yritys J. Blanch & Son toimi 90-vuoden ajanjakson Lontoossa osoitteessa Gracechurch St. 

1900- luvulta alkaen yritys on toiminut pääasiassa pelkästään aseliikkeenä, ei valmistajana. Myytävät aseet on myyty omalla nimellä, mutta valmistaja on ollut joku muu englantilainen asevalmistaja. Asevalmistajina on toiminut Blanchille muun muassa; lontoolaiset Churchill, Atkin Grant & Lang Group ja Cogswell & Harrison. Vuosien 1965 ja 1969 välissä J. Blanch & Son toimi lyhyen aikaa samoissa liiketiloissa Cogswell & Harrisonin kanssa Lots Roadin osoitteessa Lontoossa. Yritys on edelleen rekisteröityneenä Lontoossa, mutta on keskittynyt lähinnä käytettyjen ampuma-aseiden myyjänä ja niiden korjaamisessa.

J. Blanch & Son 12/70

Esittelyn haulikon ostin Matin Ase ja Onki liikkeestä.  Ennen aseliikettä haulikon aiempi omistaja osti aseen vuonna 1987 käytettynä ollessaan työmatkalla Lontoossa. Aiempi omistaja oli ostanut Englannista muitakin arvohaulikoita, muun muassa Purdey- haulikoita, eli kyseessä oli ollut laatutietoinen metsästyksen harrastaja. Olen aiemmin kirjoittanut englantilaisista haulikoista täällä.

HAULIKON RAKENNE

Rinnakkaispiippuinen metsästyshaulikko painaa 3.2 kg ja on kokonaispituudeltaan 113,5 cm. Laatikkolukkoisessa haulikossa on valikoivat ejektorit, kaksi liipaisinta ja automaattivarmistin. Lisäksi haulikossa on avustava piipunavausmekanismi. Sarjanumeroita on kaksi. Valmistajan pidempi numerosarja ja aseen tilaajan eli myyjäliikkeen omaan kirjanpitoon lyhyempi neljä numeroa, mikä on jatkumoa liikkeen yli 100 vuotta vanhaan kirjanpitoon. 

Haulikko on valmistettu Lontoossa 1960- luvulla Cogswell & Harrisonin valmistamana, jonka johdosta aseessa on valmistajan omia teknisiä patentteja. Aiheesta lisää ejektorien kohdalla. Haulikko on Cogswell & Harrisonin Avant Tout- mallisarjaa ja muistuttaa lukkorungoltaan kalleimpia Extra Quality Victor- ja Regency- malleja, joissa on vastaavanlainen aaltoileva rungon takaosa (scroll-back action). Monessa muussa mallissa takaosa on joko suora tai sivulevyillä.

J. Blanch & Son 136 Southwark Street, London.

Haulikon dovtail- piippupari on 28" tuumaa eli 71 cm. Dovtail- tyyppinen piippuparin kiinnitysratkaisu on tyypillinen ja yleisin 1900- luvun englantilaisissa laatikkolukkoisissa haulikoissa. Piipunpituus kertoo, mitä tilaaja on halunnut, koska Cogswell & Harrison valmisti osan omista laatikkolukkoisista haulikoista 27 1/2 tuuman piipun pituudella. Piippuparin tähtäinkisko on concave-mallin kourumainen/kovera kisko, joka on perästä 8 mm leveä ja kapenee piipun suuta kohti kuuteen milliin. Tähtäinkiskon perässä on koristekaiverrettu kasvin köynnös. Kiskoon on kirjoitettu teksti: J. Blanch & Son 136, Southwark Street, London. 

Piippujen supistukset ovat englantilaisittain aika tiukoilla supistuksilla: parannettu sylinteri (1/4) ja kolmevarttinen (3/4). Tiukemmilla supistuksilla on laajennettu haulikon käytettävyyttä useammalle riistalajille ja metsästysmuodolle. Piippuparin alapuolelta patruunapesän kohdalta sulkuharkkojen vierestä löytyy piippujen sisähalkaisijan mitat .729 (18.5 mm), sekä Lontoon koestusleimat. Piippuparin alta löytyy metallilaatikko, jonka sisällä on jouset. Jouset antavat tarvittavan voiman ejektorien ja avustavan piipunavausmekanismin toiminnalle. 

Haulikko purettuna. Piippuparin alla metallilaatikko (Avant Tout).

Kyseinen tekninen ratkaisu on *Edgar Harrisonin patentoima vuosilta 1886 (no.16214, 15272) ja 1888 (no.18157, 11550). Ensimmäistä patenttia on paranneltu vuosien saatossa ja sitä kutsutaan mallimerkinnältään Avant Tout. Avant Tout- malli mainitaan monissa Cogswell & Harrisonin valmistamissa ja tilaamissa haulikoissa. Sitä on kehuttu ja arvosteltu historian aikana. Ilmeisesti ejektorin jouset menettävät kovalla käytöllä ja huonolla huollolla tehonsa herkemmin ja näin ollen korjaustarvetta on esiintynyt enemmän verrattuna esimerkiksi yleisimpiin Southgate- ejektoreihin. Esittelyn haulikon ejektorien toiminta ei ole enää yhtä räväkkää kuin uudessa haulikossa, mutta ne toimivat ja poistavat ammutun hylsyn. 

Cogswell & Harrisson valmisti aseita Lontoossa ja valmistutti halvempia mallejaan muun muassa Webley & Scotilla Birminghamissa. Työn teettäminen Birminghamissa oli yleinen tapa Lontoon asevalmistajilla. Näin on aikoinaan toiminut muun muassa Purdey, Holland & Holland jne.

Perinteinen englantilainen metsästyshaulikko J. Blanch & Son

Kirjokarkaistu haulikon lukkorunko on Anson & Deeleyn laatikkolukko Purdeyn alasululla, johon piippuparin kaksi sulkuharkkoa asettuvat. Anson & Deeleyn laatikkolukko on koneistona kestävä ja varmatoiminen, jota käytetään muun muassa tuplaluodikoissa vaarallisen riistan metsästyksessä. Monista Anson & Deeleyn malleista poiketen tässä mallissa laukaisukoneiston, viritintappien ja iskuvasaroiden kiinnitys lukkorunkoon on toteutettu hivenen eri tavalla. Esimerkiksi laukaisukoneiston kiinnitysruuveja on yksi enemmän. Iskuvasaran pidättimet ovat kooltaan hivenen sirompia verrattuna saksalaisiin tai ruotsalaisiin Anson & Deeley- tyyppisiin rinnakkaispiippuisiin haulikoihin. Laukaisukoneiston pohjalevyn ja lukkorungon välissä on vielä erillinen metallinen koneiston peite/suojalevy. 

Lukkorungon koristekaiverrettu pohja ja liipaisinkaari.

Lukkorunko on koristekaiverrettu kauttaaltaan. Rungon sivuille molemmin puolin on kaiverrettu kullattu teksti J. Blanch & Son. Rungon takaosa on malliltaan aaltoileva, jolla saadaan parempi pito ja kestävyys takatukkiin. Rungon edessä on laukaisukoneiston viritintapit ja keskellä kolmas koukkumainen tappi. Laukaisukoneiston tapit yhdistyvät etutukkiin. Keskimmäinen tappi on yhteydessä piippuparin metallilaatikosta tuleviin ejektoritappeihin, jonka voimasta myös piipun avustava avausmekanismi toimii. Osat saavat toimintavoimansa metallilaatikon sisällä olevista jousista. 

Piipun avausvipu ja varmistin

Automaattinen varmistin on kaiverrettu pitokohdistaan erittäin hyvin ja käytettäessä siitä saa hyvän tuntuman peukalolla. Varmistimen eteen on kaiverrettu kullattu safe- teksti. Piippuparin avausvipu on myös kaiverrettu. Liipaisimista etummainen laukaisee oikean piipun ja takimmainen vasemman. Laukaisutuntuma haulikossa on hyvä. Liipaisimia suojaa kaiverrettu liipaisinkaari ruotoineen. Ruotoon on kaiverrettu J. Blanch & Sonin  nelinumeroinen sarjanumero.

Puuosat ovat laadukasta pähkinäpuuta. Perinteiset karhennukset löytyvät taka- ja etutukin pitokohdista. Tukin peräosassa ei ole perälaattaa, vaan tukin perään on tehty parempaa pitoa varten karhennukset. Takatukin vetopituus etummaisesta liipaisimesta on 37,5 cm. Britanniassa rinnakkaispiippuisissa haulikoissa on viisi erilaista etutukkimallia. Tässä haulikossa on niistä yleisin, Anson- malli (patentti 3791 vuodelta 1872). 

Etutukin päädyssä on irroituspainike ja painikkeen ympärillä koristekaiverrettu metallivahvike. Etutukin kaikki metallirungon näkyvät osat on koristekaiverrettu. Metallirunko on kiinnitetty etutukkiin kahdella talttaruuvilla. Avaus-/irroituspainikkeen metallivahvike on kiinnitetty yhdellä koristekaiverretulla talttaruuvilla. Puuosat olen öljynyt englantilaisella CCL:n asepuuöljyllä. Öljyämisen jälkeen vahasin tukin kiilloltaan hivenen himmeämmäksi. Osa esittelyn haulikkokuvista on otettu ennen öljyämistä. Alla kuva puuosista öljyämisen jälkeen.

Puun pinta öljykäsittelyn jälkeen

Käyttökokemukset

J. Blanch & Son 12/70 ja fasaanikukko

Haulikko on hivenen etupainoinen, mutta ei häiritsevästi. Painoero verrattuna laatikkolukkoiseen Merkel 47E rinnakkaispiippuiseen haulikkooni tuntuu hivenen etutukin alla. Kohdassa, jossa sijaitsee ejektorien metallinen jousilaatikko. Esittelyn aseen ammuttavuus on parempi kuin monissa Manner-Euroopassa valmistetuissa laatikkolukkoisissa rinnakkaispiippuisissa haulikoissani. 

Avustavalle avausmekanismille on käyttöä

Onko avustavasta avausmekanismista käytössä mitään hyötyä? Ei ainakaan mitään haittaa. Ennen haulikon metsästyskäyttöä olin jo luonnostellut mielipidettäni avausmekanismista, perustuen kiekkoradalla koettuun käyttäjäkokemukseen. Koirani koulutuksen yhteydessä huomasin mekasnismin erinomaisuuden. Koiran koulutus tapahtui yksityisellä fasaanitilalla. Kyseinen koulutusmuoto on ylösajavalla koiralla vauhdikasta ja olosuhteet vaihtelevat. Tilanteita tapahtuu jatkuvasti ja haulikko täytyy avata turvallisuuden takia useasti. Liikkuessa on ojia, kapeita lankkuja ojien ylitykseen, liukkaita ojapenkereitä ja tietysti tilanteita, kun koira noutaa ja tuo ammutun riistalinnun metsästäjälle. Avustava avausmekanismi oli tässä jahtimuodossa erittäin hyvä lisä. 

Koiran kanssa metsästystilanteissa toimiessa vireessä olevat piiput saa nopeasti auki vaikka yhdellä kädellä ja haulikon turvalliseksi. Ojia ylittäessä piippupari aukeaa välittömästi ja liikkuminen haulikon kanssa on sujuvaa. Tässä haulikossa piippupari avautuu todella räväkästi verrattuna sivulukkoisen Arrieta- haulikkoni avustavaan avausmekanismiin. Ilman avustavaa mekanismia pärjää vallan mainiosti, mutta mitään haittapuolia en ole huomannut.  Haulikolla oli helppoa ja luontevaa ampua lentäviä fasaaneja.

Esittelyn haulikko on laadultaan Lontoon laatikkolukkoisista keskikastia hivenen yläpuolella, mutta ei kuitenkaan kalleimmasta päästä. Vastaavanlaisen J. Blanch & Sonin olen nähnyt netissä Yhdysvalloissa. Kyseessä oli sama haulikko, mutta haulikkoparina, 26" piipuilla ja merkinnältään BLE- malli, tarjoushintaan 7995 taalaa. Briteissä huutokaupoissa hyväkuntoisia vanhempia 1900- luvun alun malleja kaliiperissa 12/65 myydään noin 2000 euron vasarahintaan. Provisiot, rahti, lupakulut ja tullien jälkeen haulikon hinta onkin sitten jo noin 4000 euroa. Huonommassa kunnossa olevia saa noin 500 euron vasarahintaan. Ennen alkavaa jahtikautta pitää haulikolla harjoitella compak- radalla vielä viime syksyä ja talvea enemmän. Kyyhkyn metsästyksessä haulikko sitten pääseekin tositoimeen.

J. Blanch & Son, valmistaja Cogswell & Harrison, Lontoo

Teksti ja kuvat; P.O.

Lähteet; kirjat London Gunmakers (Nigel Brown), *Cogswell & Harrison, Two Centuries of Gunmaking (Graham Cooley & John Newton), The British Boxlock Gun and Rifle (Diggory Hadoke)

W. J. Jeffery & Co. Ltd. 12/65 (osa 2/2)

Kauden aloitus

Ampumaradalla ja metsällä

Ensimmäiset patruunatestit tein haulikolla juuri markkinoille tulleille FOB- vismuttipatruunoille. Patruunat koeammuin 35 metrin etäisyydeltä tuelta ammuttuna 120x120 cm kokoiseen pahvitauluun. Koeammunnan suoritin haulikon piippuparin vasemman piipun 3/4- suppealla kiinteällä supistuksella. Koeammuttujen patruunoiden lähtönopeuden keskiarvoksi sain 2,5 metrin etäisyydeltä mitattuna 438 m/s. Osumaprosentin keskiarvo oli 74,5 ja aukkojen keskiarvo oli 2.  

Kiekkokausi compak-radalla meni lähes kokonaan tällä haulikolla. Ammuin haulikolla metsästyspatruunoiden lisäksi noin tuhat urheilupatruunaa, jonka jälkeen vasen nalli- /iskuripiikki katkesi. Siitä minulla ei ole tietoa kuinka paljon aiemmat omistajat olivat ampuneet noin sadan vuoden aikana. Joka tapauksessa vein haulikon Asemestari Kari Laurilalle uusien kulutusosien valmistamista varten. Laurila teki uuden iskuripiikin katkenneen tilalle ja vielä varalle kaksi iskuripiikkiä asesalkkuun säilytettäväksi.

Jeffery kyyhkyjahdissa

Haulikko oli viime jahtikautena käytössäni lähinnä kyyhkyjahdeissa. Muutamia kyyhkyjä ja yhden telkän ammuin esittelyn haulikolla. Vasen, supistukselta tiukempi piippu oli tarpeellinen passista ammuttaessa pidemmiltä etäisyyksiltä ja oikean piipun avarampi supistus oli käytössä lähietäisyyksille kyyhkyjen pudottautuessa kaaveille passipaikan takaa. 

Yhteenveto

Haulikko omassa laukussa

Jos olisin urheiluampuja, harjoittelisin ja kilpailisin vain yhdellä ja samalla kisahaulikolla. Toistot, nosto, ennakko kiekkoon ja laukaisu. Ampujan paikka kiekkoradalla, savikiekon lentoreitti ja osumakohta olisivat aina lähestulkoon samanlainen. Mutta kun en ole. Harrastan metsästysammuntaa ja metsästystä monipuolisesti vanhoilla laatuhaulikoilla, joita käytän eri jahtimuodoissa, eri vuodenaikoina ja eri riistalajeille. Se on paljon nautinnollisempaa kuin suorittaminen kilpailutarkoituksessa.

Arvostan vanhoja vintage- haulikoita.  Vanhat aseet ovat käsityönä tehtyjä kauniita käyttöesineitä, joissa näkyy historian jäljet. Haulikon monisyinen pähkinäpuutukki on hienon näköinen ja helppo hoitaa. Sivulukkoisen haulikon laukaisukoneisto on helppo huoltaa. Vanhoissa haulikoissa piippujen eri asteiset kiinteät supistukset soveltuvat hyvin muuttuviin ampumatilanteisiin ja kahden liipaisimen avulla teen nopean päätöksen lihasmuistista kumpi piipun supistuksista on paras vaihtoehto onnistuneeseen riistalaukaukseen. Täältä voit lukea lisää mielipiteestäni kahden liipaisimen tuomista eduista.

Vanhojen laatuhaulikoiden hyvä ammuttavuus, vuosikymmenien perinteet, haulikon estetiikka ja laadukas valmistajan kädenjälki tuovat vanhoihin arvohaulikkoihini sitä jotain, mitä en koe tehdasuusilla metsästysaseillani. Hyvä puoli näissä vanhoissa käytetyissä arvoaseissa on myös se, että näitä saa tänä päivänä edullisemmin kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Suomessa ja EU:n alueella metsästäjät ostavat pääsääntöisesti teräshaulikelpoisia metsästyshaulikoita. Tämä taas parantaa keskituloisen aktiiviharrastajan ostomahdollisuuksia käytettyjen arvoaseiden maailmassa.

W. J. Jeffery & Co. Ltd kiekkoradalla

Olen siirtynyt lähes täysin vismuttipatruunoihin poislukien kyyhkyn ja fasaanin metsästys. Näidenkin riistalintujen kohdalla lyijyn käyttö loppuu EU- päätösten myötä. Tätä kirjoittaessa komissio ei ole vielä kertonut historiallisen aseen määritelmää lyijyn sallimiseksi metsästyksessä. Lyijykiellon astuessa voimaan loppuu myös kiekkoradalla harjoittelu kaliiperin 12/65 haulikoilla, mikäli patruunoiden valmistajat eivät reagoi tuleviin lyijykieltoihin. Tämän päivän monet urheiluammuntaan tarkoitetut teräshaulipatruunat ovat liian voimakkaita tehoiltaan vanhoilla haulikoilla ammuttaessa. Tällaisia patruunoita ei ole mitään järkeä ampua vanhoilla haulikoilla, varsinkaan kun puhutaan sadoista laukauksista ja allekirjoittaneen osalta vielä suuremmista laukausmääristä. Vanhoilla haulikoilla metsästäminen jatkuu, mutta harjoittelu mitä ilmeisemmin vähenee merkittävästi. Toivottavasti patruunoiden valmistajilla on valmiit suunnitelmat lyijyttömälle aikakaudelle, jotta harjoittelu vanhoilla haulikoilla voisi vielä jatkua ampujalle turvallisesti.

Vismuttipatruunoiden tarjonta on tällä hetkellä hyvä kaliiperissa 12/65 ja 12/67. Siitä pitää huoli lähinnä brittiläiset patruunanvalmistajat ja kotimaiset maahantuojat. Suomesta löytyy Gameboren, Eleyn ja Hullin, sekä ranskalaisen Fobin vismuttipatruunoita. Koeammunnoissani olen huomannut, että ne soveltuvat paremmin vanhoihin haulikoihin verrattuna moniin lyijyhaulipatruunoihin. Aukkojen määrissä ei ole yhtä suurta vaihtelua kuin lyijyhaulipatruunoilla ammuttaessa. Vismuttipatruunoiden kulutus on osaltani vähäistä, mutta tappoteho huomattavasti parempi kuin halvoissa standard- luokan teräshaulipatruunoissa. Yleisesti voisi ajatellakin, että jos on varaa maksaa muutama tuhat euroa tai huomattavasti enemmänkin vanhoista käytetyistä haulikoista, niin ainakaan 25 patruunan vismuttipatruunarasian hinnalla ei ole mitään  merkitystä maksaako patruunarasia 50 vai 70 euroa.

Jefferyn klikkipatruunat

W. J. Jeffery & Co. haulikko tuli minulle Englannista omassa perinteisessä nahkasta ja puusta valmistetussa aselaukussaan. Laukussa lisävarusteina oli koottava puinen puhdistuspuikko puhdistuspäineen, nimikoidut klikkipatruunat ja aseöljyspray. Vain asesalkkuun kuuluva pyöreä öljypullo puuttui.  

Ennen huutokauppaan ryhtymistä minua arvelutti haulikon oikean piipun avara supistus. Käytössä kuitenkin huomasin sen erinomaisuuden lähietäisyyksiltä ammuttaessa. Vaikka haulikko oli 1930- luvulla lontoolaisen aseliikkeen halvin sivulukkomalli, ei laadussa ole säästelty. Haulikon piiput sulkeutuvat lukkorunkoon kuin laatuauton ovet. Siinä on ihan oma äänensä ja tuntuma. Sulku on tiukka. Haulikon perinteisen ja laadukkaan ulkonäön lisäksi ase on tasapainoinen käsitellä ja miellyttävä ampua kaliiperin 12/65 patruunoilla. Kourumainen tähtäinkisko ja messinkinen tähtäinjyvä asettuu silmieni tasalle oppikirjamaisesti. 

Haulikko on minulla arkikäytössä niin ampumaradalla kuin myös jahdeissa. Tästä haulikosta on vaikea sanoa mitään negatiivista kun vertaan sitä muihin metsästyshaulikoihini. Jeffery on edelleen täysiverinen metsästyshaulikko iästään huolimatta. 

Teksti ja kuvat; P.O.

W. J. Jeffery & Co. Ltd 12/65

W. J. Jeffery & Co. Ltd. 12/65 (osa 1/2)

William Jackman Jeffery & Co. Ltd 12/65 sivulukkohaulikko

William Jackman Jeffery on paremmin tunnettu yrityksensä W. J. Jeffery & Co. Ltd. kiväärien suurriistakaliipereista kuin haulikoista. Näistä tunnetuimpia ovat mm. 600 Nitro, 500 Jeffery, .404 Jeffery ja .333 Jeffery. Jefferyn kehittämällä kaliiperilla metsästi Intiassa esimerkiksi tunnettu Jim Corbett. Corbett käytti ihmisyöjätiikereiden ja - leopardien metsästyksessä tuplaluodikkoa kaliiperissa .450-400 (.400 Jeffery Nitro Express). Suurriistakiväärit, joissa käytettiin Jefferyn kehittämiä kaliipereita olivat joko Anson & Deeleyn aktioon tehtyjä tuplaluodikoita, yksipiippuisia Farguhason läppälukkoisia kivääreitä tai Mauser 98 pulttilukkokivääreitä. Mauser 98 kivääreitä Jefferyn kaliipereissa on esitelty maailmalla eri vuosikymmenien aikana, varsinkin custom- kivääreinä. Alla kuva Guns & Ammo- lehden 80- luvun artikkelista sarjatuotantoaseesta.

Guns & Ammo lokakuun numero vuodelta 1988

W. J. Jeffery syntyi vuonna1857. Ennen omaa yritystoimintaa Jeffery työskenteli muun muassa Cogswell & Harrisonilla, sekä osakkaana muutamassa muussa aseyrityksessä. Oman asekaupan W. J. Jeffery & Co. Ltd:n hän aloitti vuonna 1891. Vuonna 1898 Jefferyllä oli omat liiketilat ja asepaja Lontoossa. Asekauppa ja aseiden valmistus tapahtui omassa pajassa, sekä alihankkijoiden toimesta niin Birminghamissa kuin myös Lontoossa. Birminghamissa valmistettiin halvimmat mallit ja suurin osa metsästysaseista, Lontoossa kalleimmat luodikko- ja haulikkomallit. Jeffery kuoli vuonna 1909, jonka jälkeen yrityksen toiminnan otti haltuunsa Jefferyn veli Charles. Charlesin kuoleman jälkeen vuonna 1920 aseliikkeen johtamisen otti haltuun veljenpoika, F. Jeffery Pearce. Vuonna 1957 yritystoiminta siirtyi Westley Richardsin alaisuuteen ja vuonna 1959 Holland & Holland osti Jefferyn yritystoiminnan. Nykyään yritys toimii Englannissa uuden omistajan voimin, joka valmistaa W.J. Jeffery & Co. Ltd. nimen alla Mauser-98 aktioon tehtyjä custom-kivääreitä.

Jeffery`s malli nro. 4

Olen aiemmin esitellyt Lontoon asekauppaa täällä, joten aihetta en enää tässä kirjoituksessa käsittele. Palataan kuitenkin vuoteen 1930, jolloin Yhdysvalloista 1920- luvun lopun pörssiromahdus ja taloudellinen taantuma vaikuttivat Euroopassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Esittelyn haulikko maksoi 35 puntaa, mikä oli puolet tavallisen työläisen vuosiansiosta. Hyväpalkkainen työmies ansaitsi noin 100 puntaa vuodessa. Saman verran maksoi Jefferyn kallein sivulukkohaulikko malli numero yksi, joka oli valmistettu Lontoossa. Tänä päivänä työmiehen vuosiansio ei välttämättä enää riitä Englannissa valmistetun uuden arvohaulikon ostamiseen. Nyt esittelyssä oleva haulikko oli sivulukkoisista haulikkomalleista siis halvin ja mallimerkinnältään malli neljä. Haulikko on valmistettu Birminghamissa vuonna 1930. Haulikon piiput on kunnostettu ja koestettu uudelleen vuonna 2017. Haulikon takatukki vaikuttaa myös uudemmalta ja sen perää on jatkettu alkuperäisestä pituudesta. Haulikon restaurointi on tehty ammattitaidolla. Haulikon kaliiperi on 12/65 (2 1/2) ja sillä voi ampua 65 ja 67,5 mm pituisia patruunoita. Haulikossa on 28" pituinen piippupari ja haulikon paino on 3,2 kg.

Huutokauppaluettelossa esittelyn haulikon kohdalla mainittiin, että kyseessä on savuttomalle ruudille uudelleen vuonna 2017 koestettu haulikon piippupari. Tämä tarkoittaa siis sitä, että haulikon piiput on kunnostettu. Koska en ole keräilijä, vaan aktiivinen metsästäjä ja ammunnanharrastaja, ei kunnostamisen aiheuttama mahdollinen haulikon arvon aleneminen haitannut, vaan pikemmin varmisti ostopäätöksen teon. Englannissa on ammattitaitoiset asesepät, jotka osaavat vanhojen aseiden kunnostamisen. Näin ollen ei ollut pelkoa siitä, että joutuisin jossain vaiheessa esimerkiksi uudelleen juottamalla kunnostamaan haulikon piiput, mikä on yksi kalleimpia aseseppätöitä. 

Piippupari on mallia Dovtail, mikä on halvempi piippujen valmistustapa kuin esimerkiksi kalleimmissa malleissa Chopperlump- piiput. Supistukset haulikossa on sylinteri ja 3/4- supistus. Avarampi supistus oikeassa piippussa ja tiukempi vasemmassa piipussa. Piippuparin tähtäinkisko on kourumainen (concave). Kisko on perästä alkaen leveydeltään 10 mm ja kapenee piipun päähän kuuteen milliin. Piipun päässä on kolmen millin messinkinen tähtäinjyvä. Tähtäinkiskoon on kaiverrettu teksti; W. J. Jeffery & Co Ltd. 9. Golden Square. Regent Street. London. W.I. Lisäksi kiskon perään on koristekaiverrettu kasviköynnökset. Piippujen valikoivat ejektorit ovat Holland & Hollandin mallia Southgate. Kyseiset ejektorit on yleisesti käytössä ja toiminnaltaan varmoiksi todetut. Piippuparin patruunapesien alapuolella on kaksi sulkuharkkoa, jotka lukittuvat lukkorunkoon. Kyseessä on niin sanottu Purdeyn alasulku. Sulkuharkkojen molemmin puolin löytyy vanhat ja uudet Birminghamin koestusleimat.

W. J. Jeffery & Co. Ltd. etutukki

Haulikon kapea etutukki on Anson- mallia, jossa irrotuspainike on etutukin edessä. Painikkeen ympärillä on koristekaiverrettu metallivahvike.  Etutukin metallirunko on kiinnitetty puuosaan yhdellä läpiruuvilla. Ruuvin pää näkyy etutukissa koristekaiverretun metallivahvikkeen keskellä. Metallirungon keskellä on lovet piippuparin kiinnityshakaselle ja rungon perässä on ejektorit ja lovet lukkorungon viritintapeille.

Haulikossa on perinteinen suora englantilainen tukki hienolla pähkinäsyykuvioinnilla. Vetopituus etummaisesta liipaisimesta tukin perään on 37,4 cm.  Salmiakkikuvioiset karhennukset pitokohdistaan on tiheät. Tukkia on jatkettu puisella jatkopalalla. Jatkopalan syykuviot sopivat täydellisesti tukkiin. Jatkopala/perälevy on karhennettu peräosasta. Puun sovitukset on tehty hyvin lukkorunkoon. Tukin karhennusten eteen on kaiverrettu molemmin puolin tukkia niin kutsuttu kyynel tai pisara. Tässä mallissa tukin sarvet (eng. horns) eivät yllä lukkorungon iskupohjaan saakka, kuten kalleimmissa haulikoissa. Tukkiin on asennettu metallilaatta, johon omistaja voi kaiverruttaa vaikka nimikirjaimensa. Olen öljynyt tukin perinteisellä englantilaisella tukkiöljyllä, josta lisää täällä. Öljyämisen jälkeen vahasin tukin pinnan tukkivahalla hivenen himmeämmäksi.

Lukkorunko on kauttaaltaan koristeellisesti kaiverrettu. Lukkorungon edestä löytyy viritintapit. Tapit ovat yhteydessä etutukin vastinkoloihin. Viritintappien tehtävänä on siis virittää haulikon laukaisukoneisto. Laukaisukoneisto on perinteinen englantilainen seitsemän pinnin sivulukko. Lukon osat, muun muassa iskuvasarat, ovat kiinni rungon sivulevyissä rungon sisäpuolella. Hanallisissa haulikoissa iskuvasarat ovat ulkopuolella. Siksi vanhoista haulikoista usein mainitaan, että ne ovat joko hanallisia tai hanattomia. Tämä haulikko on hanaton, koska iskuvasarat ovat siis rungon sisäpuolella näkymättömissä. Sivulukot saa huoltoa varten irti avaamalla rungon molemmin puolin sijaitsevat talttapäiset ruuvit. Sivulukkojen huoltamisesta olen kirjoittanut täällä. 

Haulikon sivulukot irrotettuna huoltoa varten

Automaattisesta varmistimesta saa peukalolla pitävän otteen. Varmistimen edessä oleva kullattu safe- teksti ja sen kultaus on jo haalistunut. Lukkorungon yläpuolella oleva piippuparin avausvipu on perinteistä mallia. Vipua oikealle kääntämällä saa avattua haulikon piiput. Haulikon tukin saa irti lukkorungosta irrottamalla kolme talttaruuvia, jotka sijaitsevat; liipasinkaaren ruodon alla, avausvivun alla ja lukkorungon pohjassa. Lukkorungon malli poikkeaa hivenen muista englantilaisista arvohaulikoista. Monessa mallissa takatukki (tukin sarvet) on suoraan yhteydessä rungon iskupohjan ulko-osaan. Tässä mallissa lukkorunko jatkuu taakse päin kuitenkin iskupohjan ulko-osasta vielä kahdeksan milliä. Vastaavanlaisen lukkorungon olen havainnut joissain Lontoon Bossin ja Beesleyn mallien haulikoissa. Yleensä kyseinen tekninen ratkaisu on valmistajien halvemmissa sivulukkohaulikoissa. 

Haulikossa on kaksi erittäin hyvin muotoillut liipaisimet, joista etummainen laukaisee oikean piipun ja takimmainen suppeamman vasemman piipun. Laukaisu on erinomainen, kuten yleensä sivulukkoisissa haulikoissa, verrattuna laatikkolukkoisiin haulikoihin. Liipaisimien suojana on koristekaiverrettu liipaisinkaari, jonka ruoto uppoutuu takatukkiin työstettyyn loveen noin 10 cm verran. 

Seuraavassa 2/2 osassa käydään radalla ja metsällä - yhteenvetoa unohtamatta.

Teksti ja kuvat; P.O.

Käytetyt lähteet; kirja, Ihmissyöjätiikereitä, Jim Corbett (Tammi), kirja, British Gunmakers, Volume One - London (Nigel Brown), W. J. Jeffery & Co. Ltd. kuvastoluettelo vuodelta 1930 sekä Guns & Ammo aselehti vuodelta 1988.

W. J. Jeffery & Co. Ltd. kyyhkynmetsästyksessä

Englantilaiset metsästyshaulikot

Made in UK

Iso-Britannian asekauppa on ollut vilkkainta 1800- luvulla ja 1900- luvun alkupuolella. On myös mainittu kultaisesta ajasta 1880- luvulta vuoteen 1939. Maailman kuuluisin asekauppakeskus sijaitsi Lontoossa. Lontoossa metsästysaseiden kehitykseen ja asekauppaan vaikuttivat suuresti herrat nimeltä John ja Joseph Manton. Veljeksistä tunnetuin oli nuorempi Joseph. Joseph aloitteli asesepän uraansa veljensä liikkeessä. Kummatkin olivat asevalmistajia omissa yrityksissään, mutta yhteistyö oli kuitenkin molemmin puolista. Moni kuuluisa englantilainen asevalmistaja ja myöhemmin oman aseliikkeen perustaja oli työntekijänä Mantonien asepajoissa. Mantonien työntekijöitä olivat mm; Purdey, Boss, Greener, Lancaster, Moore, Blanch ja Lang.  Veljesten aikakausi oli 1700- luvun lopusta 1800- luvun alkuun. Mantonien, varsinkin Josephin keksintöjen patentit tasoittivat tietä kohti modernien englantilaisten metsästysaseiden aikakautta.

Kuva kirjasta; Purdey`S The Guns And The Family

Takaaladattavien haulikoiden kehittyessä kohti savuttoman ruudin aikakautta englantilaisten asevalmistajien patenttimäärät lisääntyivät melkoisesti. Lontoon aseliikkeet tilasivat monesti yrityksensä malliston edullisimmat haulikot Lontoon ulkopuolelta esimerkiksi Birminghamista ja kalleimmat Lontoon alueen asevalmistajilta. Asepajoja oli lukuisia ympäri kaupunkia. Oli pienempiä valmistajia, jotka pajoissaan keskittyivät pelkästään esimerkiksi piippujen valmistukseen tai tekivät joitain muita aseen osia ja työvaiheita. Osalla aseliikkeistä oli kuitenkin omat asepajat, joissa arvokkaimmat aseet valmistettiin alusta loppuun oman henkilökunnan toimesta. 

Aseiden kehitys 1800-luvun lopussa oli huimaa ja tänä päivänä perinteiset englantilaiset asevalmistajat valmistavat monet haulikkomallinsa perustuen edelleen samoille teknisille ratkaisuille. Valmistustavat, materiaalit ja aseet ovat kuitenkin osittain muuttuneet niin valmistajille kuin myös käyttäjille turvallisemmiksi. Täytyy kuitenkin tähän kohtaan huomauttaa, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa aseiden tarkastustoiminta on toteutettu jo satoja vuosia sitten. Lontoossa aseiden tarkastustoiminta alkoi vuonna 1637 ja Birminghamissa vuodesta 1813. Molemmilla tarkastusviranomaisella on omat tarkastus-/koestusleimansa. Nykyään Yhdistyneessä kuningaskunnassa käsityötaitojen lisäksi metsästysaseiden valmistamisessa on mukana myös tietotekniikka ja valmistusprosessit on osittain automaattisesti koneellistettu.

1800- luvulla Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli noin tuhat aseiden ja niiden osien valmistajaa, pieniä ja suurempia toimijoita. Joistakin asevalmistajista tuli sukupolvien vaihtuessa pelkästään asemyyjiä, osa valmistutti aseita omalla nimellään muiden valmistajien toimesta. Toisen maailmansodan aikana Hitlerin natsihallinto pommitti rajusti Englantia ja varsinkin Lontoon aluetta. Sodan aikana Englannissa kuoli pommituksissa tuhansia siviilejä. Ihmisuhrien lisäksi myös infrakstuuri kärsi merkittäviä vahinkoja. Osa Lontoon aseliikkeistä menetti sodan aikana liiketilansa pommitusten takia. Samalla hävisi palopommien aiheuttaman tulipalon takia yritysten kirjanpito. Tänä päivänä Iso-Britannian alueella toimii enää noin 20 asevalmistajaa. 

Tunnetuimmat englantilaiset metsästyshaulikot ovat rinnakkaispiippuisia hanallisia tai hanattomia, joko sivulukollisia tai laatikkolukkoisia. Valmistajia olivat muun muassa lontoolaiset; Army & Navy Ltd, James Purdey & Sons, J. Blanch & Son, Holland & Holland, Boss Co, Stephen Grant & Sons, E.J. Churchill, Henry Atkin, Frederick Beesley, Charles Boswell, W. J. Jeffery & Co. Ltd ja William Evans. Birminghamissa aseiden valmistajia olivat muun muassa; Westley Richards, William Powell & Sons, W.W.Greener, Webley Scott jne. Päällekkäispiippuisista haulikoista tulee ensimmäisenä mieleen Boss & Co. patentti vuodelta 1909. Muita päällekkäispiippuisten haulikoiden valmistajia 1900- luvun alkupuolella oli mm. Frederick Beesley, James Woodward & Co, James Purdey & Son Ltd (Woodwardin patentti).

Lontoossa valmistetut haulikot olivat arvostetuimpia lähinnä niiden nimen ja maineen johdosta. Nimeä käytettiin myös hyväksi. Esimerkiksi Atkin ja William Evans mainostivat omia metsästysaseitaan osittain Purdeyn nimellä, koska molemmat olivat olleet aiemmin ennen omaa yritystoimintaa Purdeyn palveluksessa. Myös muiden valmistajien nimiä käytettiin omiin tarkoituksiin. Esimerkiksi vuonna 1925 Alfred Davis mainosti kuvastoluettelossaan aseliikettään osittain  J. Blanch & Sonin nimellä, koska oli aiemmin työskennellyt ko. yrityksessä. Nimioikeuksista johtuvista kiistoista myös lakimiesten toimistojen ovet ovat olleet kovalla kulutuksella.

Lontoon aseliikkeiden haulikot

Laadukkaita haulikoita kuitenkin valmistettiin ja valmistetaan edelleen ympäri Iso-Britanniaa. Birminghamissa tunnetuimpia on William Powell ja Westley Richards, sekä Skotlannissa muun muassa John Dickson & Son ja James MacNaughton`s, sekä monia muita. Edellä mainituista esimerkiksi William Powell ei enää valmista aseita, vaan tilaa aseet omalla nimellään Italiasta Rizzinin tehtaalta.

Kultaisella ajanjaksolla teollisuus ja brittiläisen imperiumin siirtokuntien vientituotteet tuottivat kuningaskuntaan varallisuutta ja varakkaita asiakkaita. Asiakkaista käytiin asekaupan kesken kovaa kilpailua. Laadukkaat materiaalit, aseiden valmistamisen ammattitaito ja valmistajan ylpeys omista saavutuksista sekä patenteista tuotti laadukkaita arvoaseita, joiden valmistumisen odottaminen saattoi asiakkaalla kestää parikin vuotta. Pyrkimys parhaaseen laatuun johtui tietysti vaativista asiakkaista ja sen ajan suosituista kuninkaallisten, aatelisten ja herrasväen ampumaharrastuksista, joissa rahalla sai parasta laatua ja nimeä. Aseita tilattiin Euroopan kuninkaallisten ja rahakkaiden asiakkaiden lisäksi maailman johtajille lahjoiksi ja henkilökohtaisiin tarpeisiin. Englantilaisia aseita valmistettiin siirtomaa-aikaan myös Intiaan. Intiassa oli entisen kauppakomppanian vallan aikana ja sen jälkeen paljon Yhdistyneen kuningaskunnan imperiumin upseereita, hallinnon johtoa, paikallisia valtaapitäviä ja liikemiehiä, joilla oli tarvetta metsästysaseille. Aina silloin tällöin ilmestyy huutokauppoihin englantilaisia aseita, joissa piippuihin on kaiverrettu aseliikkeen nimi ja osoite, Kalkutta, Intia. Englantilaiset arvoaseet kelpasivat myös kommunisteille. 1960- luvulla Neuvostoliiton diktatuurin johtaja Nikita Hrustsov tilasi itselleen Purdeyn haulikoita. Kommunisteja ennen Venäjälle haulikoita oli tilannut jo aiemmin tsaari. Tsaarin Purdeyn haulikot siirtyivät vallankumouksen aikana Moskovaan ja Leningradiin kommunistijohtajille. 

Asiakkaille räätälöidyt metsästyshaulikot olivat uniikkituotteita, joita ei muilla ollut. Koristekaiverrukset aseisiin valmistettiin joko asevalmistajan omien työntekijöiden toimesta tai sitten freelancereiden toimesta. Varsinkin tänä päivänä moni tunnettu asekaivertaja toimii itsenäisenä yrittäjänä. Tunnetuimmat kaiverrustyylit ovat Holland & Hollandin kasvien lehdet  ja James Purdeyn ruusuaiheiset kaiverrukset, sekä arabeski köynnöskaiverrukset. Lisäksi asiakkaat saattoivat haluta jonkin metsästys- tai riista-aiheisen kaiverruksen.

Tyypillinen englantilainen haulikon koristekaiverrus

Asiakas sai valita mieleisensä aseen tekniset ominaisuudet, koristekaiverrukset, tukin syykuviot ja sen, ostiko yhden metsästyshaulikon vai aseparin, joille oli suunniteltu ja valmistettu oma yksilöllinen aselaukku tarvikkeineen. 1930- luvulla Lontoossa W. J. Jeffery & Co. Ltd aseliike kuunteli tilaajan toiveita, mutta mikäli toiveet esimerkiksi piipun pituutta valittaessa oli ristiriidassa tukin pituuden kanssa ja vaarana oli haulikon tasapainon kärsiminen, neuvottiin asiakasta valitsemaan aseen mitat siten, ettei haulikon tasapaino ja ammuttavuus kärsi väärien valintojen johdosta. Samoin ostajaa ohjattiin valitsemaan oikeat supistukset metsästettävälle riistalajille. Mikäli haulikko tuli ajojahtitapahtumiin neuvottiin valitsemaan haulikko ilman supistuksia. Jos taas haulikko oli tarkoitus hankkia kyyhkyn tai vesilintujen metsästykseen neuvottiin asiakasta valitsemaan haulikko mahdollisimman tiukoilla supistuksilla. Kaiken riistan haulikkoon suositeltiin oikeaan piippuun 1/4- supistus ja vasempaan piippuun 1/2- supistus.

Kaiverrusten lisäksi käytetään kultausta

Ennen aseen valmistamista tilauksen yhteydessä aseen ostajalta otettiin mitat koeaseen (try gun) avulla, jossa oli säädettävä tukki. Koeaseen tukkia pystyy säätämään mm. vetopituuden, tukin harjakorkeuden, aseotteen ja sivuvääryyden mittaamiseksi. Mittausten jälkeen asiakas vietiin vielä ampumaradalle, jossa koeaseella ammuttiin kalkki-/liituvellitauluun useita laukauksia mittojen hienosäätöä varten, sekä varmistuttiin mahdollisesti asiakkaan kehon ja silmän/näön erityispiirteistä. Näin tehtynä asiakas sai varmasti mittojen mukaan räätälöidyn haulikon, jolla on helpompi osua kohteeseen, mikäli vaan ampuja osaa asiansa. Jos ei osannut ampua, niin monella aseliikkeellä oli omat ampumakouluttajat ja ampumaradat, missä asiakasta ohjattiin turvalliseen ja oikeaan aseen käsittelyyn sekä ammuttavien kohteiden oikeaoppiseen lentoon ampumiseen. Aseiden valmistajilla oli myös omat nimikoidut patruunamerkit, joilla asiakkaan tilaamat haulikot koeammuttiin parhaan asepatruuna-yhdistelmän löytämiseksi. 1880- luvulla Purdeyn Audley Housin viidennessä kerroksessa valmistettiin asiakkaille noin kaksi miljoonaa haulikonpatruunaa joka vuosi. Tänä päivänä aseiden valmistajat eivät enää lataa patruunoita myyntiin.

Englannissa valmistetut arvoaseet ovat erittäin hyviä metsästysaseita ammuttavuudeltaan. Haulikot ovat keveitä, siroja ja siitä huolimatta tasapainoisia ja kestäviä säilyen sukupolvelta toiselle. Aseet on valmistettu  laadukkaista materiaaleista artesaanien valmistamina. Ainoa negatiivinen asia on uuden aseen hankintahinta. Perinteisillä käsityötaidoilla valmistetut luxus-aseet ovat erittäin kalliita. 

Haulikon valmistus alkaa piippuparin valmistamisella, jonka jälkeen piiput siirretään aktion valmistajalle, joka sovittaa piiput lukkoaktioon (baskyyli/lukkorunko). Tämän jälkeen valmistetaan aseen ejektorit. Metalliosien raakavalmistamisen ja sovittamisen jälkeen alkaa puutyöt haulikon taka- ja etutukkia varten. Kun ase on saatu kasattua ase käy virallisessa asetarkastuksessa, jossa haulikko koeammutaan ja tarkastusleimataan. Viranomaisen suorittaman tarkastuksen jälkeen tai sitä ennen haulikon metalliosat koristekaiverretaan asiakkaan toiveiden mukaisesti ja puuosat öljytään. Asevalmistajat käyttävät omia työntekijöitä, sekä ulkopuolisia pienyrittäjiä. Kaiken tämän jälkeen haulikko lopputarkastetaan aseen myyjän toimesta ja luovutetaan asiakkaalle.

Mikäli aiheen lukijaa kiinnostaa enemmänkin Iso-Britannian aseteollisuus, sekä metsästysaseet, on kyseisistä aiheista kirjoitettu paljon erilaisia kirjoja eri kirjoittajien toimesta eri aikakausilta. Kirjoissa tosin käytetään usein lähdeviitteinä muita vastaavanlaisia englantilaisia kirjoja, jolloin on mahdollisuus virheiden toistamiseen. Tämän huomasin kun tutkin ostamani englantilaisen haulikon historiaa. Kirjoittajan virheen huomasin aseliikkeen tuotekuvaston julkaisupäivästä verrattuna virheelliseen viitetietoon kirjasta. Tietysti sama mahdollisuus virheisiin on myös minulla kirjoittajana. Tietolähteen määrä on valtava ja varsinkin numerot saattavat mennä sekaisin.

Kirjallisuutta englantilaisista metsästysaseista ja varusteista

Tämän blogi-kirjoituksen tarkoitus on olla johdantona kevään kahdelle seuraavalle ase-esittelylle. Ensimmäinen esittelyn haulikoista on perinteinen vanha englantilainen sivulukkoinen rinnakkaispiippuinen metsästyshaulikko ja toinen uudempi laatikkolukkoinen rinnakkaispiippuinen metsästyshaulikko. Molemmat haulikot ovat lontoolaisten aseliikkeiden aikoinaan myymiä haulikoita. Ensimmäinen esittely maaliskuusta alkaen.

Kuva; The Shooting Field Volume 17, Holland & Holland

Teksti ja kuvat; P. O.

Lähteet; kirjat 1 & 2, British Gunmakers (Nigel Brown), Sidelocks & Boxlocks (Geoffrey Boothroyd), Purdey`s (Richard Beaumont), Gun Engraving (Christopher Austin). Lontoon aseliikkeiden kuvastot ja esitteet (Alfred Davis Gun and Rifle maker, W. J. Jeffery & Co. Ltd, James Purdey & Sons, Cogswell & Harrison ja Holland & Holland).

Haulikon tukin öljyäminen (CCL)

CCL perinteinen englantilainen asetukkiöljy

Haulikostani katkesi nallipiikki 1000 ammutun kiekkopatruunan jälkeen. Haulikko on lähes satavuotta vanha ja oli ollut omistuksessani vasta puolisen vuotta. Aiemmista laukausmääristä ei ollut tietoa. Irrotin sivulukot haulikostani ja tarkastin katkenneen nalli- / iskuripiikin. Sivulukkoja haulikostani irrotettaessa huomasin haulikon lukkorungon ruuvien olevan löysällä. Ruuvien kiristämisen sijaan löysäsin ruuvit ja irrotin takatukin lukkorungosta ja samalla tarkastin puuosien kunnon. Takatukin irrotettuani huomasin tukissa kaksi halkeamaa tukin alaosassa, kohdassa missä metalli ja puu ovat toisiaan vasten. Haljenneen kapean puuosan yläpuolella vasten puun pintaa on molemmin puolin sivulukkojen sivulevyjen alaosa. Edessä oli haljenneiden kohtien liimaus molemmin puolin tukin etuosaa.

Minään yllätyksenä halkeamat eivät tulleet, vaan ovat lähinnä normaalia vanhoissa haulikoissa. Liimaamisen lisäksi päätin öljytä haulikon tukin, ennen aseen lähettämistä asesepälle uuden nallipiikin valmistamista varten. Kaapistani löytyi eri vaihtoehtoja puuosien öljyämiseen. Valitsin tällä kertaa tukkiöljyksi CCL:n tukinhoitosarjan. Olin löytänyt kyseisen hoitosarjan Helsingissä sijaitsevasta Finn Enterprice ase- ja metsästysliikkeestä. CCL Traditional English Gun Products Ltd. on englantilainen aseiden hoitoaineita valmistava yritys. Yritys on toiminut Worcestershiren kaupungissa vuodesta 1983 alkaen.

Tukin pinnasta poistin vanhat vaha- ja öljyjäämät asetonilla ja jarrunpuhdistusspraylla. Lisäksi haljenneet kohdat jätin astiaan asetoniin liukenemaan, jotta liimattavat kohdat ovat varmasti puhtaita öljystä ja rasvasta. Puhdistustoimenpiteiden jälkeen tein Araldite Extra Strong epoksiliimasta liimaseoksen, jota laimensin Sinolilla. Laimennuksen tein sen takia, koska raot, johon liimaa tuli laittaa, olivat erittäin ahtaat. Liimaa tuli ruiskuttaa injektioruiskulla ja kapealla kärjellä työntäen samanaikaisesti kun raotin halkeamaa suuremmaksi liiman levittäytyessä varmasti haluttuun kohtaan. Liimauskohdat laitoin puristimella puristukseen ja ylipursuavan liiman pyyhin pois. Liimauskohdat annoin olla puristuksessa muutaman yön. 

Tällä kertaa en ryhtynyt hiomaan tukin pintaa naarmuista, enkä nostattanut vanhoja kolhuja puun pinnasta ennen öljyämisen aloittamista, koska tukin puun pinta oli suht hyvän näköinen ja pienet käytön jäljet ovat osa vanhaa haulikkoa.

Liimauskohdat puristukseen muutaman päivän ajaksi

Liimauksen jälkeen aloitin tukin käsittelyn CCL:n ohjeiden mukaisesti. Tukin hoitosarjaan kuuluu kolme pientä pulloa. Ensimmäinen numero 1. pullo on puhdistus- ja kiillotusainetta, nro 2. alkanet-öljyä ja nro 3. kovetusainetta. Ensimmäisenä tukki käsitellään puhdistusaineella pientä kangaspalaa apuna käyttäen. Puhdistusaineella ja kangaspalalla puhdistetaan tukin pinta vanhoista vaha- ja öljyjäämistä.

Puhdistuksen jälkeen tukki käsitellään alkanet-öljyllä. Öljyämisessä varotaan karhennuksia, ettei levitettävä öljy pääse tukkimaan karhennuksia. Mikäli karhennuksia ei ole koskaan öljytty, voi karhennuksiin levittää kevyesti öljyä esimerkiksi hammasharjalla. Kahden ensimmäisen alkanet-öljykerroksen jälkeen kasasin lukkorungon ja tukin takaisin paikoilleen. Öljyäminen tästä eteenpäin tapahtuu ase kasattuna.

Tukin kiinnittäminen takaisin lukkorunkoon

Tukin öljysin alkanet-öljyllä yhteensä neljä kertaa ennen kovetteen levittämistä tukin pintaan. Kovetetta levitin kangaspalalla yhden kerroksen kolmen päivän ajan. Kovetteen levittämisen jälkeen pidin muutaman päivän tauon. 

Seuraavina vaiheina on täyttää huokoset ja antaa hyvä öljypinta tukille. Ensin puhdistetaan puun pinta kevyesti puhdistus- ja kiillotusaineella, jotta pinnalle mahdollisesti jääneet tahmeat öljyjäämät saadaan poistettua. Puhdistamisen jälkeen käytetään kahta öljyä sekaisin. Kovetteen sekaan tulee laittaa alkanet-öljyä samassa suhteessa. Kovete ja öljy sekoitetaan tukin pintaan ja levitetään pienellä kangaspalalla. Molempia vain muutama tippa. 

Etutukin ölyäminen CCL:n tuotteilla

Noin tunti levittämisen jälkeen tukin pinta saattaa olla tahmea, jolloin pyyhitään ylimääräiset öljyt pois ja kämmenellä hierotaan tukin pintaan jäänyt mahdollinen tahmea öljypinta kitkaa/lämpöä aiheuttaen. 20-30 sekunnin ajan tukin pinnan hieronta kämmenellä poistaa/imeyttää öljyn tukin pintaan. Jos tahmeus ei poistu tukin pinnalta voit käyttää kevyesti puhdistusainetta pullosta nro.1. Ennen uutta öljysekoitteen kerrosta tulee pinta kuitenkin puhdistaa kevyesti puhdistus-/kiillotusaineella. 

Minulla ei esiintynyt kuin lievää tahmeutta tukin pinnalla, jonka hieroin tukin pintaan ohjeen mukaisesti kämmenellä. Tukin pinnan puhdistamisen (pullo nro 1) ja koveteöljysekoitteen (pullot nrot 2 ja 3) levittämisen tein kahdesti, jonka jälkeen alkaa varsinainen öljypinnan teko.

Seuraavana lopullisena työvaiheena lisätään ohjeen mukaan kolme tai neljä ohutta kerrosta samaa kovetteen ja alkanet-öljyn sekoitetta (pullot nro 2 ja 3). Jokaisen öljyämisen välissä annoin pinnan kuivua muutaman päivän ajan. Levitin yhteensä viisi ohutta kerrosta.

Öljytty haulikon tukki

Viimeisen öljykerroksen annoin kuivua muutaman päivän ajan ennen kuin ryhdyin tarkastamaan työni lopputulosta. Hiomatyön ohittaminen näkyi muutamissa kohdissa, joissa näkyi vanhoja tukin pinnan naarmuja. Öljytty pinta on kiiltävä, mikä mielestäni sopii hyvin tämän haulikon syykuvioihin ja haulikon malliin. Aika näyttää onko aiheen tukkiöljy kuinka pysyvä tukin pinnalla käytön rasituksesta ja säävaihteluista. 

Öljytyn tukin lopputulokseen olin sen verran tyytyväinen, että tein samat toimenpiteet myös toiselle englantilaiselle haulikolleni. Laatikkolukkoisen Lontoossa 60- luvulla valmistetun haulikon tukki oli sisältä kuin uusi, eikä mitään halkeamia puuosista löytynyt, lukuunottamatta etutukkia, josta oli pieni pala irronnut aiemmin ja liimattu takaisin paikoilleen.

Öljytty etutukki vahausta vaille

Öljytyn tukin päälle on hyvä laittaa vielä vahapinta viimeistään siinä vaiheessa kun tukin pinta alkaa himmetä. Löysin Youtubesta Trade Secretin (Wax Polish ja Stock Care) asevahojen käytöstä englantilaisen asesepän kuvaaman videon. Videon työskentelytapaa olen kokeillut muutamissa haulikoissani ja lopputulos on ollut positiivinen. Olen käyttänyt videosta poiketen pelkkiä vahoja, en Trade Secretin kiillotusainetta, enkä öljyä vahan joukossa. Mikäli Sinulla ei ole aikaa aseen puuosien öljyämiseen, niin suosittelen ehdottomasti aseen puuosien vahausta. Jo pelkkä vahan käyttö suojaa aseen puuosia käytön rasituksilta ja vaihtelevilta sääolosuhteilta. Alla video;

Alla linkkejä aiemmista tukkien öljyämisistä eri tavoilla;

- Aseen tukin vahaaminen

- Fortuna Suhl 16/70

- Haulikon kunnostaminen

- Aseen tukin öljyäminen

Teksti, kuvat ja video; P.O.

Lähteet; video, Youtube

Tukin pinta valmis metsästykseen ja ampumaradalle